Isä sidottu kiinni sänkyyn

Vierailija kirjoitti:

No niin se on myös minunkin isä pelottavan agressiivinen kun sille päälle sattuu. Ei lastensa nähden, mutta on hakannut porukkaa sairaalakuntoonkin. Ymmärrän täysin jos se pitäisi sitoa sänkyyn. Toinen vaihtoehto on putka.

Vanhukset voivat olla yllättävän agressiivisia hoitajia ja lääkäreitä kohtaan. Onhan sitä yllättäen siivoojiinkin käyty käsiksi.

Ei kukaan täysipäinen käy kiinni. Nämä jotka työskentelee väkivallan uhkan alla ovat tekemisissä ihmisten kanssa joilla alentunut tajunnan taso. Ovat esim. dementikoita jotka eivät kykene enää kontrolloimaan itseään. Räjähtävät pienimmästäkin ärsykkeestä

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Ymmärrän kyllä täysin, että hoitoalalla työskentely on haastava ammatti, eikä esim. minusta siihen olisi. Omaishoitajana olin kolmisen vuotta ja hoidin näkövammaista, sydänsairasta diabeetikkoa ja tiesin taistelevani vain aikaa vastaan.

Silti. Rakkaus saa ihmisen tekemään asioita. Hoitoalalla täytyy pystyä lukitsemaan empatia itsestään ulos, koska nää on vaan zombeja ja petipaikka on niillä vaan lainassa ja 50 muuta vaippaan tarpeensa tehnyttä just soittaa kelloa. Mä en tiedä miten se onnistuu pelkkänä ammattina ja millainen ihminen sen pystyy tekemään.

Kyllä siitä kunnon palkat pitää saada, mutta keskittyisitte ennemmin siihen, miten saatte työympäristöstänne paremman kaikille, enemmän ihmisiä töihin, ettei alimitoiteta osastoa ja polteta henkilökuntaa loppuun.

Hei ihan oikeasti nyt, miten sä kuvittelet että rivityöntekijä pystyy vaikuttamaan hoitajamitoitukseen?

Pystyyhän rivityöntekijä kiukuttelemaan palkoistaan ja lakkoilemaankin.

Mä en kestäisi olla töissä, joissa näen oman tulevaisuuteni niin karusti kuin hoitoalalla.

Eli pystyt vain aukomaan netissä päätä niille jotka vaihtaa sun sekavan, aggressiivisen vanhempasi paskavaipat? Toivottavasti olet ylpeä itsestäsi.

Ei kun mä olen vielä täysin ymmärtävä ja oikeustoimikelpoinen, joka harkitsi veljensä ottamista kotiin hänen muistisairautensa alkuaikoina, kun hän vielä ymmärsi kaiken, senkin, että tuossa on nyt oma veli ystävällisesti vaihtamassa kuivaa ylle ja housuja kun ei hän vessaan ehtinyt. Ennenkuin väärä lääkehoito ja jatkuvasti uusi ympäristö pahensi hänen sairauttaan ja sekavuuttaan. Tai omaisten vierailuista tehtiin hankalia sijoittamalla hoidettava satojen kilometrien päähän ja hoitopaikoissa lepositeisiin laitto teki hänestä aggressiivisen, koska sen verran tajusi, että nyt tehdään tahdonvastaisia asioita ja viedään kauemmas kotoa. Ja tietenkin vasta hoitopaikassa, jossa hänen lepositeisiin laittaminen ymmärrettiin ja sitten kuitenkin jätettiin laittamatta ja putosi sängystä murtaen lonkkansa, teki sängyssä siteissä makuuttamisesta jotenkin juridisesti oikean ratkaisun lyhyen loppuelämän ajaksi.

Anteeksi, jos pitkä lauserakenne tai henkilökohtainen esimerkki tekee siitä jotenkin haastavan ymmärtää. En mä sitä sano, etteikö sekava, aggressiivinen vanhempi kuulu jonnekin, mutta kun hoitokotikaan ei aina se paras paikka ole, kun ei osata kuitenkaan hoitaa muuta kuin lääkkeillä tai lepositeillä tai lukitun oven takana vankina pitämällä.

No tämä kirjoituksesi on ihan eri tasoa kuin se kiukutteluvittuilu.

Joku muuhan tuon hiustenvärjäyksen ja ylipainoisuuden otti henk. koht. Ihan sinua näkemättä :D

Mä vaan oon nähnyt aika monta persoonallisen hiusväristä hoitajaa, joilla ei raskas askel liiku, vaikka kello soi. Sisar hento valkoinen -idylli ei vastaa todellisuutta --- kuten ei monen hoitolaitoksen nettisivuston aurinkoinen idyllikään. Omaisten kannattaa perehtyä tarkkaan hoitopaikkaan, koska se on sitten se viimeinen pysäkki.

Mikä Sisar hento valkoinen idylli?!!

Eikös tuo ole joku sota-ajan laulu 80v takaa. Milloin laulut ovat pitäneet paikkansa? Ja miksi pitäisikään ?! Ihme vääntöä.

Hoitsuilla ei ole nykyään valkoista työasua, vaan värikkäitä. Päivitäpä juttujasi, ja palaa 2020 -luvulle höpinöistäsi.

Emmekä kysy sinulta, emmekä keneltäkään hiustemme väriä. Vaikka se sinua kuinka vaivaisi

Mitä sulle kuuluu hoitajien ulkonäkö. Millainen kääkkä itse lienet?!.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset ei tajua että muistisairaudet muuttaa ihmisen täysin.

Ei-omaisena sinä et ehkä ymmärrä, että muistisairauksia on erilaisia, ne etenevät jokaisen kohdalla eri tavalla ja vaikuttavat erilaisiin asioihin. Eivät kaikki muistisairaat ole aggresiivisia. 

Edelleen tästä keskustelusta puuttuu monipuolisuus. Ei tämä ole mikään juupas-eipäs juttu. Jotkut potilaat voivat olla vaaraksi muille ja joskus esim. sitominen on paikallaan. Toisaalta monissa laitoksissa tapahtuu ihan vaan kiireen takia väärinkäytöksiä. Tätä on näköjään joidenkin ihan hirveän vaikea ymmärtää. 

Jos lapsi sidottaisiin ajoittain sänkyyn, jätettäisiin ruokkimatta ja juottamatta, eikä kukaan uskoisi, kun lapsilla nyt on tapana vähän liioitella, olisi kyse rikoksesta. Vanhoilla ihmisillä ei ole mitään väliä, vaikka te itse tulette olemaan ihan samassa asemassa tulevaisuudessa. 

Muistisairas on aluksi hämääntynyt siitä, missä hän on ja mitä tapahtuu, miksi hän on oudossa ympäristössä.

Jos tulee silloin paniikki ja tunne, että on vastoin tahtoaan vankina, niin varmasti riehuu.

Tämä pitäisi rauhallisesti selvittää hänelle, eikä sitoa vöihin, koska sitten varmasti onkin hankala potilas. Samoin muistisairaan vain tila pahenee rauhoittavilla.

Onko sitten hirmu suuri vaiva soittaa sille lähiomaiselle, että teidän pappa on nyt täällä ja tämmöinen tilanne, voisiko omainen puhua edes puhelimessa ja rauhoittaa tilannetta?

Tai siis, joo, on, koska 50 muuta vastaavaa tapausta soittaa just kelloa ja työvuorokin on just päättymässä.

Ongelma tosiaan on siinä, että hoitajilla on muitakin sekavia ja muita ei-sekavia, mutta milloin mihinkin asiaan apua tarvitsevia. Hoitajia on myös liian vähän ja lisäksi osa hoitajista tai siis hoiva-avustajista ei osaa niin hyvin suomea, että voisi soittaa omaisille ja selittää tilanteen. Ei myöskään osaa selittää vanhukselle asiaa niin, että tämä ymmärtäisi. Muistisairaan sekavan vanhuksen rauhoittaminen voi viedä helposti parikin tuntia aikaa. Tiedän tämän, koska lähomaiseni on muistisairas. Harhainen ihminen on harhainen ihminen eikä usko, vaikka mitä selittäisit. Jos pitäisi samaan aikaan rauhoittaa yhtä ja huolehtia parista kymmenestä muusta, se vaan ei onnistu. Sitomiseen ei ryhdytä ilman lääkärin antamaa lupaa. Jos tilanne hoivalaitoksessa on, että henkilökunta ei pysty vanhusta rauhoittamaan, on pakko soittaa lääkärille ja pyytää ohjeet. Tottakai tämä on järkyttävää, mutta tällainen meidän vanhustenhoitomme nyt vaan Suomessa on. Moni hoitaja vaihtaa alaa tai lähtee jonnekin muualle hoitajaksi, koska eivät hekään halua olla sellaisessa paikassa töissä.

Mun veljeni riehui terveyskeskuksessa, oli oudossa paikassa ja halusi mennä kotiin ja hoitajat soittivat mut paikalle. Ensin oli raivona minullekin ja oli sitä mieltä, etten ole minä. Sitten kohta pyysi itkien anteeksi, että ei tuntenut. Tilanne rauhoittui.

Sitten oli seuraavana aamuna hermostunut, oli annettu rauhoittavia muistisairaalle ja väkivalloin siteisiin ja lähete vei taas hoitoon. Sille tielle jäi.

Terveyskeskus ei ollutkaan veljesi koti. Ei häntä ollut takoituskaan pitää siellä seuraavat pari vuotta tai pidempäänkin. Hoivakodit taas ovat vanhusten koteja. Ei heitä sieltä viedä enää muuta kuin ruumishuoneelle ja hautaan. 

Kerroin sinulle juuri, että ymmärrän sekä muistisairaan ihmisen käyttäytymistä ja hoitajien käyttäytymistä sekä sen, etten halua hoivakotiin. Ikinä.

Ongelma on, ettei muistisairaus kysele, mitä sä elämässäsi enää haluat. Velikin lähti aika äkkiä ja lumipallo vyörymään harmittoman tuntuisesta tilanteesta, jonka olisi pystynyt vielä diagnosoimaan tai hidastamaan taudin kehittymistä. Väärä hoito mm. terveyskeskuksessa hoitajamaallikoiden toimesta antoi lisävauhtia.

Ei kukaan normaalijärkinen hoivakotiin haluakaan. Paitsi jos on sen verran rikas, että voi ostaa erikseen sinne vaikka mitä palveluita. Hoivakoteihin joudutaan (tai nykyisin päästään) vasta sitten, kun kotona ei enää kertakaikkiaan selviä, vaikka kotihoito kävisi 5 kertaa vuorokaudessa. Ymmärrän hyvin, että et halua hoivakotiin. En minäkään halua. Ihan jo senkin vuoksi, että en halua kenenkään muistisairaan vanhuksen tulevan huoneeseeni ja tekevän siellä ties mitä mun ollessani jo täysin puolustuskyvytön. Joillain muistisairaus vie kaikki estot ja asiat, joita ei suurin surminkaan olisi tehnyt ennen muistisairautta, putkahtaakin päähän eikä mikään enää estä tekemästä mitä mieleen juolahtaa. En tiedä, oletko mies vai nainen (veikkaan ensimmäistä), mutta jos olet nainen, niin mieti hetki millaista sun olisi maata sängynpohjalla ja joku dementti köriläs keksii, että siinäpä hemaiseva typy. Olisitko edelleen sitä mieltä, ettei ko miestä saisi rauhoittaa lääkkeillä eikä sitoa, jotta se ei tulisi sun huoneeseesi?

Näin sivusta kommentoiden, minua ärsyttäisi vielä hiukan enemmän, jos olisin se lääkkeillä vuoteeseen rauhoitettu, joka ei voi puolustautua. Mistä se puolustuskyvyttömyys aiheutuu - yleensä vähäisestä liikkumisesta - joka voi olla seurausta liikkumisen vaikeudesta, mutta myös ylilääkitsemisestä ennenaikaisesti vuodepotilaaksi.

Ymmärrän toki, että tietyissä tilanteissa potilaiden ja henkilökunnan turvallisuus menee potilaan vapauden edelle.

Tässä on kieltämättä ongelma. Jos vanhus liikkuu omin avuin huonosti, laitoshoidossa hän jää varsin nopeasti vuodepotilaaksi. Koskee ihan sairaalahoitoakin. Monelle vanhukselle käy niin, että joutuu sairaalaan jonkun ihan hoidettavissa olevan asian vuoksi, mutta kun viikon tai kaksi makaa sängyn pohjalla ja käy korkeintaan vessassa (yksin tai hoitajan avustamana), liikuntakyky häviää. Sen jälkeen ei enää pärjääkään kotona vaan tarvitsee hoivakotipaikan. Suurimmassa osassa hoivakoteja henkilökuntaa on niin vähän, että vanhusten kävelyttämiseen ihan vain kuntoilun vuoksi ei ole aikaa. Aika menee kaikista huonokuntoisimpien kanssa ja nykyisin yhä useampi hoivakotipaikan saava on huonokuntoinen. Joko fyysisesti tai henkisesti. Joissain paikoissa käy vapaaehtoistyöntekijöitä viemässä vanhuksia ulos, mutta ei kaikissa. Kun sitten vanhus haluaisi liikkua ja yrittää yksin nousta sängystä ylös ja lähteä liikkeelle, hänet lääkitään. Kukaan kun ei ehdi kävelyttämään vanhusta. Pitäisi melkein olla yksi työntekijä pelkästään vanhusten kävelyttämiseen, mutta nykyisin ei meinaa kaikissa vuoroissa olla tarpeeksi hoitajia edes välttämättömimpään hoitoon. Vanhainkotien poistaminen ja vanhusten pitäminen yhä huonokuntoisemmaksi kotona ei välttämättä ollut kovin hyvä idea. Oma isoäitini 1980-luvulla ilmoitti lapsilleen, että hän haluaa nyt vanhainkotiin, koska kaikki elossa olevat kaverinsakin ovat siellä. 

Jos vanhus käy wc ssä omatoimisesti miksi häntä pitäisi kävelyttää? Käveleminen sairaaloissakaan ei ole kielletty, mutta ei tarvitse olla edes vanhus niin jostain syystä usein käy niin että kaikki omatoimisuus sairaalassa häviää jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset ei tajua että muistisairaudet muuttaa ihmisen täysin.

Ei-omaisena sinä et ehkä ymmärrä, että muistisairauksia on erilaisia, ne etenevät jokaisen kohdalla eri tavalla ja vaikuttavat erilaisiin asioihin. Eivät kaikki muistisairaat ole aggresiivisia. 

Edelleen tästä keskustelusta puuttuu monipuolisuus. Ei tämä ole mikään juupas-eipäs juttu. Jotkut potilaat voivat olla vaaraksi muille ja joskus esim. sitominen on paikallaan. Toisaalta monissa laitoksissa tapahtuu ihan vaan kiireen takia väärinkäytöksiä. Tätä on näköjään joidenkin ihan hirveän vaikea ymmärtää. 

Jos lapsi sidottaisiin ajoittain sänkyyn, jätettäisiin ruokkimatta ja juottamatta, eikä kukaan uskoisi, kun lapsilla nyt on tapana vähän liioitella, olisi kyse rikoksesta. Vanhoilla ihmisillä ei ole mitään väliä, vaikka te itse tulette olemaan ihan samassa asemassa tulevaisuudessa. 

Muistisairas on aluksi hämääntynyt siitä, missä hän on ja mitä tapahtuu, miksi hän on oudossa ympäristössä.

Jos tulee silloin paniikki ja tunne, että on vastoin tahtoaan vankina, niin varmasti riehuu.

Tämä pitäisi rauhallisesti selvittää hänelle, eikä sitoa vöihin, koska sitten varmasti onkin hankala potilas. Samoin muistisairaan vain tila pahenee rauhoittavilla.

Onko sitten hirmu suuri vaiva soittaa sille lähiomaiselle, että teidän pappa on nyt täällä ja tämmöinen tilanne, voisiko omainen puhua edes puhelimessa ja rauhoittaa tilannetta?

Tai siis, joo, on, koska 50 muuta vastaavaa tapausta soittaa just kelloa ja työvuorokin on just päättymässä.

Ongelma tosiaan on siinä, että hoitajilla on muitakin sekavia ja muita ei-sekavia, mutta milloin mihinkin asiaan apua tarvitsevia. Hoitajia on myös liian vähän ja lisäksi osa hoitajista tai siis hoiva-avustajista ei osaa niin hyvin suomea, että voisi soittaa omaisille ja selittää tilanteen. Ei myöskään osaa selittää vanhukselle asiaa niin, että tämä ymmärtäisi. Muistisairaan sekavan vanhuksen rauhoittaminen voi viedä helposti parikin tuntia aikaa. Tiedän tämän, koska lähomaiseni on muistisairas. Harhainen ihminen on harhainen ihminen eikä usko, vaikka mitä selittäisit. Jos pitäisi samaan aikaan rauhoittaa yhtä ja huolehtia parista kymmenestä muusta, se vaan ei onnistu. Sitomiseen ei ryhdytä ilman lääkärin antamaa lupaa. Jos tilanne hoivalaitoksessa on, että henkilökunta ei pysty vanhusta rauhoittamaan, on pakko soittaa lääkärille ja pyytää ohjeet. Tottakai tämä on järkyttävää, mutta tällainen meidän vanhustenhoitomme nyt vaan Suomessa on. Moni hoitaja vaihtaa alaa tai lähtee jonnekin muualle hoitajaksi, koska eivät hekään halua olla sellaisessa paikassa töissä.

Mun veljeni riehui terveyskeskuksessa, oli oudossa paikassa ja halusi mennä kotiin ja hoitajat soittivat mut paikalle. Ensin oli raivona minullekin ja oli sitä mieltä, etten ole minä. Sitten kohta pyysi itkien anteeksi, että ei tuntenut. Tilanne rauhoittui.

Sitten oli seuraavana aamuna hermostunut, oli annettu rauhoittavia muistisairaalle ja väkivalloin siteisiin ja lähete vei taas hoitoon. Sille tielle jäi.

Terveyskeskus ei ollutkaan veljesi koti. Ei häntä ollut takoituskaan pitää siellä seuraavat pari vuotta tai pidempäänkin. Hoivakodit taas ovat vanhusten koteja. Ei heitä sieltä viedä enää muuta kuin ruumishuoneelle ja hautaan. 

Kerroin sinulle juuri, että ymmärrän sekä muistisairaan ihmisen käyttäytymistä ja hoitajien käyttäytymistä sekä sen, etten halua hoivakotiin. Ikinä.

Ongelma on, ettei muistisairaus kysele, mitä sä elämässäsi enää haluat. Velikin lähti aika äkkiä ja lumipallo vyörymään harmittoman tuntuisesta tilanteesta, jonka olisi pystynyt vielä diagnosoimaan tai hidastamaan taudin kehittymistä. Väärä hoito mm. terveyskeskuksessa hoitajamaallikoiden toimesta antoi lisävauhtia.

Ei kukaan normaalijärkinen hoivakotiin haluakaan. Paitsi jos on sen verran rikas, että voi ostaa erikseen sinne vaikka mitä palveluita. Hoivakoteihin joudutaan (tai nykyisin päästään) vasta sitten, kun kotona ei enää kertakaikkiaan selviä, vaikka kotihoito kävisi 5 kertaa vuorokaudessa. Ymmärrän hyvin, että et halua hoivakotiin. En minäkään halua. Ihan jo senkin vuoksi, että en halua kenenkään muistisairaan vanhuksen tulevan huoneeseeni ja tekevän siellä ties mitä mun ollessani jo täysin puolustuskyvytön. Joillain muistisairaus vie kaikki estot ja asiat, joita ei suurin surminkaan olisi tehnyt ennen muistisairautta, putkahtaakin päähän eikä mikään enää estä tekemästä mitä mieleen juolahtaa. En tiedä, oletko mies vai nainen (veikkaan ensimmäistä), mutta jos olet nainen, niin mieti hetki millaista sun olisi maata sängynpohjalla ja joku dementti köriläs keksii, että siinäpä hemaiseva typy. Olisitko edelleen sitä mieltä, ettei ko miestä saisi rauhoittaa lääkkeillä eikä sitoa, jotta se ei tulisi sun huoneeseesi?

Näin sivusta kommentoiden, minua ärsyttäisi vielä hiukan enemmän, jos olisin se lääkkeillä vuoteeseen rauhoitettu, joka ei voi puolustautua. Mistä se puolustuskyvyttömyys aiheutuu - yleensä vähäisestä liikkumisesta - joka voi olla seurausta liikkumisen vaikeudesta, mutta myös ylilääkitsemisestä ennenaikaisesti vuodepotilaaksi.

Ymmärrän toki, että tietyissä tilanteissa potilaiden ja henkilökunnan turvallisuus menee potilaan vapauden edelle.

Tässä on kieltämättä ongelma. Jos vanhus liikkuu omin avuin huonosti, laitoshoidossa hän jää varsin nopeasti vuodepotilaaksi. Koskee ihan sairaalahoitoakin. Monelle vanhukselle käy niin, että joutuu sairaalaan jonkun ihan hoidettavissa olevan asian vuoksi, mutta kun viikon tai kaksi makaa sängyn pohjalla ja käy korkeintaan vessassa (yksin tai hoitajan avustamana), liikuntakyky häviää. Sen jälkeen ei enää pärjääkään kotona vaan tarvitsee hoivakotipaikan. Suurimmassa osassa hoivakoteja henkilökuntaa on niin vähän, että vanhusten kävelyttämiseen ihan vain kuntoilun vuoksi ei ole aikaa. Aika menee kaikista huonokuntoisimpien kanssa ja nykyisin yhä useampi hoivakotipaikan saava on huonokuntoinen. Joko fyysisesti tai henkisesti. Joissain paikoissa käy vapaaehtoistyöntekijöitä viemässä vanhuksia ulos, mutta ei kaikissa. Kun sitten vanhus haluaisi liikkua ja yrittää yksin nousta sängystä ylös ja lähteä liikkeelle, hänet lääkitään. Kukaan kun ei ehdi kävelyttämään vanhusta. Pitäisi melkein olla yksi työntekijä pelkästään vanhusten kävelyttämiseen, mutta nykyisin ei meinaa kaikissa vuoroissa olla tarpeeksi hoitajia edes välttämättömimpään hoitoon. Vanhainkotien poistaminen ja vanhusten pitäminen yhä huonokuntoisemmaksi kotona ei välttämättä ollut kovin hyvä idea. Oma isoäitini 1980-luvulla ilmoitti lapsilleen, että hän haluaa nyt vanhainkotiin, koska kaikki elossa olevat kaverinsakin ovat siellä. 

Jos vanhus käy wc ssä omatoimisesti miksi häntä pitäisi kävelyttää? Käveleminen sairaaloissakaan ei ole kielletty, mutta ei tarvitse olla edes vanhus niin jostain syystä usein käy niin että kaikki omatoimisuus sairaalassa häviää jonnekin.

Ei tarvitsekaan kävelyttää, mutta sairaaloissa ei ole oikein muuta tekemistä vanhukselle kuin maata sängyssä. Nuoremman ihmisen kohdalla sängyssä makoilusta ei ole haittaa, koska liikuntakyky ei ehdi hävitä viikossa tai kahdessa. Ellei sitten ole kyse joku tehohoitopotilas, mutta se on eri asia. Nuorempi potilas saattaa kävellä ympäri sairaalaa tippatelineensä kanssakin, käydä sairaalan kahviossa, ulkona tupakalla jne, mutta jo valmiiksi huonosti liikkuvat vanhukset pelkäävät liikaa yksin liikkeelle lähtemistä. 

Minä ainakin haluaisin karata hoitokodista ja kuolla viimeisessä seikkailussa jossain minulle oudossa ympäristössä josta en ymmärrä mitään. Hirveintä olisi olla sidottuna sänkyyn, kun ei enää halua elää. Toivottavasti luonto korjaa minut aikanaan pois jollain helpommalla tavalla, jota en edes itse huomaisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset ei tajua että muistisairaudet muuttaa ihmisen täysin.

Ei-omaisena sinä et ehkä ymmärrä, että muistisairauksia on erilaisia, ne etenevät jokaisen kohdalla eri tavalla ja vaikuttavat erilaisiin asioihin. Eivät kaikki muistisairaat ole aggresiivisia. 

Edelleen tästä keskustelusta puuttuu monipuolisuus. Ei tämä ole mikään juupas-eipäs juttu. Jotkut potilaat voivat olla vaaraksi muille ja joskus esim. sitominen on paikallaan. Toisaalta monissa laitoksissa tapahtuu ihan vaan kiireen takia väärinkäytöksiä. Tätä on näköjään joidenkin ihan hirveän vaikea ymmärtää. 

Jos lapsi sidottaisiin ajoittain sänkyyn, jätettäisiin ruokkimatta ja juottamatta, eikä kukaan uskoisi, kun lapsilla nyt on tapana vähän liioitella, olisi kyse rikoksesta. Vanhoilla ihmisillä ei ole mitään väliä, vaikka te itse tulette olemaan ihan samassa asemassa tulevaisuudessa. 

Muistisairas on aluksi hämääntynyt siitä, missä hän on ja mitä tapahtuu, miksi hän on oudossa ympäristössä.

Jos tulee silloin paniikki ja tunne, että on vastoin tahtoaan vankina, niin varmasti riehuu.

Tämä pitäisi rauhallisesti selvittää hänelle, eikä sitoa vöihin, koska sitten varmasti onkin hankala potilas. Samoin muistisairaan vain tila pahenee rauhoittavilla.

Onko sitten hirmu suuri vaiva soittaa sille lähiomaiselle, että teidän pappa on nyt täällä ja tämmöinen tilanne, voisiko omainen puhua edes puhelimessa ja rauhoittaa tilannetta?

Tai siis, joo, on, koska 50 muuta vastaavaa tapausta soittaa just kelloa ja työvuorokin on just päättymässä.

Ongelma tosiaan on siinä, että hoitajilla on muitakin sekavia ja muita ei-sekavia, mutta milloin mihinkin asiaan apua tarvitsevia. Hoitajia on myös liian vähän ja lisäksi osa hoitajista tai siis hoiva-avustajista ei osaa niin hyvin suomea, että voisi soittaa omaisille ja selittää tilanteen. Ei myöskään osaa selittää vanhukselle asiaa niin, että tämä ymmärtäisi. Muistisairaan sekavan vanhuksen rauhoittaminen voi viedä helposti parikin tuntia aikaa. Tiedän tämän, koska lähomaiseni on muistisairas. Harhainen ihminen on harhainen ihminen eikä usko, vaikka mitä selittäisit. Jos pitäisi samaan aikaan rauhoittaa yhtä ja huolehtia parista kymmenestä muusta, se vaan ei onnistu. Sitomiseen ei ryhdytä ilman lääkärin antamaa lupaa. Jos tilanne hoivalaitoksessa on, että henkilökunta ei pysty vanhusta rauhoittamaan, on pakko soittaa lääkärille ja pyytää ohjeet. Tottakai tämä on järkyttävää, mutta tällainen meidän vanhustenhoitomme nyt vaan Suomessa on. Moni hoitaja vaihtaa alaa tai lähtee jonnekin muualle hoitajaksi, koska eivät hekään halua olla sellaisessa paikassa töissä.

Mun veljeni riehui terveyskeskuksessa, oli oudossa paikassa ja halusi mennä kotiin ja hoitajat soittivat mut paikalle. Ensin oli raivona minullekin ja oli sitä mieltä, etten ole minä. Sitten kohta pyysi itkien anteeksi, että ei tuntenut. Tilanne rauhoittui.

Sitten oli seuraavana aamuna hermostunut, oli annettu rauhoittavia muistisairaalle ja väkivalloin siteisiin ja lähete vei taas hoitoon. Sille tielle jäi.

Terveyskeskus ei ollutkaan veljesi koti. Ei häntä ollut takoituskaan pitää siellä seuraavat pari vuotta tai pidempäänkin. Hoivakodit taas ovat vanhusten koteja. Ei heitä sieltä viedä enää muuta kuin ruumishuoneelle ja hautaan. 

Kerroin sinulle juuri, että ymmärrän sekä muistisairaan ihmisen käyttäytymistä ja hoitajien käyttäytymistä sekä sen, etten halua hoivakotiin. Ikinä.

Ongelma on, ettei muistisairaus kysele, mitä sä elämässäsi enää haluat. Velikin lähti aika äkkiä ja lumipallo vyörymään harmittoman tuntuisesta tilanteesta, jonka olisi pystynyt vielä diagnosoimaan tai hidastamaan taudin kehittymistä. Väärä hoito mm. terveyskeskuksessa hoitajamaallikoiden toimesta antoi lisävauhtia.

Ei kukaan normaalijärkinen hoivakotiin haluakaan. Paitsi jos on sen verran rikas, että voi ostaa erikseen sinne vaikka mitä palveluita. Hoivakoteihin joudutaan (tai nykyisin päästään) vasta sitten, kun kotona ei enää kertakaikkiaan selviä, vaikka kotihoito kävisi 5 kertaa vuorokaudessa. Ymmärrän hyvin, että et halua hoivakotiin. En minäkään halua. Ihan jo senkin vuoksi, että en halua kenenkään muistisairaan vanhuksen tulevan huoneeseeni ja tekevän siellä ties mitä mun ollessani jo täysin puolustuskyvytön. Joillain muistisairaus vie kaikki estot ja asiat, joita ei suurin surminkaan olisi tehnyt ennen muistisairautta, putkahtaakin päähän eikä mikään enää estä tekemästä mitä mieleen juolahtaa. En tiedä, oletko mies vai nainen (veikkaan ensimmäistä), mutta jos olet nainen, niin mieti hetki millaista sun olisi maata sängynpohjalla ja joku dementti köriläs keksii, että siinäpä hemaiseva typy. Olisitko edelleen sitä mieltä, ettei ko miestä saisi rauhoittaa lääkkeillä eikä sitoa, jotta se ei tulisi sun huoneeseesi?

Näin sivusta kommentoiden, minua ärsyttäisi vielä hiukan enemmän, jos olisin se lääkkeillä vuoteeseen rauhoitettu, joka ei voi puolustautua. Mistä se puolustuskyvyttömyys aiheutuu - yleensä vähäisestä liikkumisesta - joka voi olla seurausta liikkumisen vaikeudesta, mutta myös ylilääkitsemisestä ennenaikaisesti vuodepotilaaksi.

Ymmärrän toki, että tietyissä tilanteissa potilaiden ja henkilökunnan turvallisuus menee potilaan vapauden edelle.

Tässä on kieltämättä ongelma. Jos vanhus liikkuu omin avuin huonosti, laitoshoidossa hän jää varsin nopeasti vuodepotilaaksi. Koskee ihan sairaalahoitoakin. Monelle vanhukselle käy niin, että joutuu sairaalaan jonkun ihan hoidettavissa olevan asian vuoksi, mutta kun viikon tai kaksi makaa sängyn pohjalla ja käy korkeintaan vessassa (yksin tai hoitajan avustamana), liikuntakyky häviää. Sen jälkeen ei enää pärjääkään kotona vaan tarvitsee hoivakotipaikan. Suurimmassa osassa hoivakoteja henkilökuntaa on niin vähän, että vanhusten kävelyttämiseen ihan vain kuntoilun vuoksi ei ole aikaa. Aika menee kaikista huonokuntoisimpien kanssa ja nykyisin yhä useampi hoivakotipaikan saava on huonokuntoinen. Joko fyysisesti tai henkisesti. Joissain paikoissa käy vapaaehtoistyöntekijöitä viemässä vanhuksia ulos, mutta ei kaikissa. Kun sitten vanhus haluaisi liikkua ja yrittää yksin nousta sängystä ylös ja lähteä liikkeelle, hänet lääkitään. Kukaan kun ei ehdi kävelyttämään vanhusta. Pitäisi melkein olla yksi työntekijä pelkästään vanhusten kävelyttämiseen, mutta nykyisin ei meinaa kaikissa vuoroissa olla tarpeeksi hoitajia edes välttämättömimpään hoitoon. Vanhainkotien poistaminen ja vanhusten pitäminen yhä huonokuntoisemmaksi kotona ei välttämättä ollut kovin hyvä idea. Oma isoäitini 1980-luvulla ilmoitti lapsilleen, että hän haluaa nyt vanhainkotiin, koska kaikki elossa olevat kaverinsakin ovat siellä. 

Jos vanhus käy wc ssä omatoimisesti miksi häntä pitäisi kävelyttää? Käveleminen sairaaloissakaan ei ole kielletty, mutta ei tarvitse olla edes vanhus niin jostain syystä usein käy niin että kaikki omatoimisuus sairaalassa häviää jonnekin.

Ei tarvitsekaan kävelyttää, mutta sairaaloissa ei ole oikein muuta tekemistä vanhukselle kuin maata sängyssä. Nuoremman ihmisen kohdalla sängyssä makoilusta ei ole haittaa, koska liikuntakyky ei ehdi hävitä viikossa tai kahdessa. Ellei sitten ole kyse joku tehohoitopotilas, mutta se on eri asia. Nuorempi potilas saattaa kävellä ympäri sairaalaa tippatelineensä kanssakin, käydä sairaalan kahviossa, ulkona tupakalla jne, mutta jo valmiiksi huonosti liikkuvat vanhukset pelkäävät liikaa yksin liikkeelle lähtemistä. 

Liikkuminen käytävällä tai vaikka päiväsalissa käynti ei ole tekemistä?

Vanhukset varmasti pelkää liikkumista eivätkä he liiku sen enempää kotonakaan kuin sairaalassa. Se wc voi toki kotona olla muutaman askeleen kauempana. Mutta siitä huolimatta kuntouttaminen ei onnistu jos sitä omatoimisuutta ei ole. Se kunto on saattanut mennä jo kotona alaspäin pitkän aikaa jo kotonakin kun ei ole liikuttu. Ei sitä liikuntakykyä kyllä silloin saa takaisin viikon parin kuntoutus jaksollakaan. Kun liikunta kyky huononee kaadutaan ja lonkka murtuu kun liikumminen ei ole vahvistanut luustoakaan.

Ihan samalla tavalla se liikkumattomuus pitkittää sairautta myös nuoremmilla. Harva sairaus paranee makoilemalla. Elimistö ei ole oikein tottunut siihen että ollaan vaakatasossa 24/7. Keuhkot ei toimi vaakatasossa samalla tavalla kuin istuallaan tai kävelessä/seistessä jne.

Isäni kuoli marraskuussa. Lonkka murtu kun oli kaatunut sängystä noustessaan, asui hoivakodissa, mutta ei dementian takia enää toipunut leikkauksesta. Kuoli 10 päivää leikkauksen jälkeen.

Hoito hoivakodissa oli hyvää, isä piti hoitsuista ja hoitsut isästä. Käytii viikottain katsomassa, enimmäkseen yllätys käyntejä.

Tasapaino huononi, mikä kuuluu dementiaan. Oli rullaattori, mutta harvemmin muisti aamusta käytää.

Sekasia hetkiä oli ja saatto nähdä harhoja. Olemme kiitollisia isän hoivakodissa saamasta hoidosta. Ja siintä ettei isämme kerennyt pahemmin muuttua luonteeltaan ennen kuolemaansa. Sekin kuuluu dementiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset ei tajua että muistisairaudet muuttaa ihmisen täysin.

Ei-omaisena sinä et ehkä ymmärrä, että muistisairauksia on erilaisia, ne etenevät jokaisen kohdalla eri tavalla ja vaikuttavat erilaisiin asioihin. Eivät kaikki muistisairaat ole aggresiivisia. 

Edelleen tästä keskustelusta puuttuu monipuolisuus. Ei tämä ole mikään juupas-eipäs juttu. Jotkut potilaat voivat olla vaaraksi muille ja joskus esim. sitominen on paikallaan. Toisaalta monissa laitoksissa tapahtuu ihan vaan kiireen takia väärinkäytöksiä. Tätä on näköjään joidenkin ihan hirveän vaikea ymmärtää. 

Jos lapsi sidottaisiin ajoittain sänkyyn, jätettäisiin ruokkimatta ja juottamatta, eikä kukaan uskoisi, kun lapsilla nyt on tapana vähän liioitella, olisi kyse rikoksesta. Vanhoilla ihmisillä ei ole mitään väliä, vaikka te itse tulette olemaan ihan samassa asemassa tulevaisuudessa. 

Muistisairas on aluksi hämääntynyt siitä, missä hän on ja mitä tapahtuu, miksi hän on oudossa ympäristössä.

Jos tulee silloin paniikki ja tunne, että on vastoin tahtoaan vankina, niin varmasti riehuu.

Tämä pitäisi rauhallisesti selvittää hänelle, eikä sitoa vöihin, koska sitten varmasti onkin hankala potilas. Samoin muistisairaan vain tila pahenee rauhoittavilla.

Onko sitten hirmu suuri vaiva soittaa sille lähiomaiselle, että teidän pappa on nyt täällä ja tämmöinen tilanne, voisiko omainen puhua edes puhelimessa ja rauhoittaa tilannetta?

Tai siis, joo, on, koska 50 muuta vastaavaa tapausta soittaa just kelloa ja työvuorokin on just päättymässä.

Ongelma tosiaan on siinä, että hoitajilla on muitakin sekavia ja muita ei-sekavia, mutta milloin mihinkin asiaan apua tarvitsevia. Hoitajia on myös liian vähän ja lisäksi osa hoitajista tai siis hoiva-avustajista ei osaa niin hyvin suomea, että voisi soittaa omaisille ja selittää tilanteen. Ei myöskään osaa selittää vanhukselle asiaa niin, että tämä ymmärtäisi. Muistisairaan sekavan vanhuksen rauhoittaminen voi viedä helposti parikin tuntia aikaa. Tiedän tämän, koska lähomaiseni on muistisairas. Harhainen ihminen on harhainen ihminen eikä usko, vaikka mitä selittäisit. Jos pitäisi samaan aikaan rauhoittaa yhtä ja huolehtia parista kymmenestä muusta, se vaan ei onnistu. Sitomiseen ei ryhdytä ilman lääkärin antamaa lupaa. Jos tilanne hoivalaitoksessa on, että henkilökunta ei pysty vanhusta rauhoittamaan, on pakko soittaa lääkärille ja pyytää ohjeet. Tottakai tämä on järkyttävää, mutta tällainen meidän vanhustenhoitomme nyt vaan Suomessa on. Moni hoitaja vaihtaa alaa tai lähtee jonnekin muualle hoitajaksi, koska eivät hekään halua olla sellaisessa paikassa töissä.

Mun veljeni riehui terveyskeskuksessa, oli oudossa paikassa ja halusi mennä kotiin ja hoitajat soittivat mut paikalle. Ensin oli raivona minullekin ja oli sitä mieltä, etten ole minä. Sitten kohta pyysi itkien anteeksi, että ei tuntenut. Tilanne rauhoittui.

Sitten oli seuraavana aamuna hermostunut, oli annettu rauhoittavia muistisairaalle ja väkivalloin siteisiin ja lähete vei taas hoitoon. Sille tielle jäi.

Terveyskeskus ei ollutkaan veljesi koti. Ei häntä ollut takoituskaan pitää siellä seuraavat pari vuotta tai pidempäänkin. Hoivakodit taas ovat vanhusten koteja. Ei heitä sieltä viedä enää muuta kuin ruumishuoneelle ja hautaan. 

Kerroin sinulle juuri, että ymmärrän sekä muistisairaan ihmisen käyttäytymistä ja hoitajien käyttäytymistä sekä sen, etten halua hoivakotiin. Ikinä.

Ongelma on, ettei muistisairaus kysele, mitä sä elämässäsi enää haluat. Velikin lähti aika äkkiä ja lumipallo vyörymään harmittoman tuntuisesta tilanteesta, jonka olisi pystynyt vielä diagnosoimaan tai hidastamaan taudin kehittymistä. Väärä hoito mm. terveyskeskuksessa hoitajamaallikoiden toimesta antoi lisävauhtia.

Ei kukaan normaalijärkinen hoivakotiin haluakaan. Paitsi jos on sen verran rikas, että voi ostaa erikseen sinne vaikka mitä palveluita. Hoivakoteihin joudutaan (tai nykyisin päästään) vasta sitten, kun kotona ei enää kertakaikkiaan selviä, vaikka kotihoito kävisi 5 kertaa vuorokaudessa. Ymmärrän hyvin, että et halua hoivakotiin. En minäkään halua. Ihan jo senkin vuoksi, että en halua kenenkään muistisairaan vanhuksen tulevan huoneeseeni ja tekevän siellä ties mitä mun ollessani jo täysin puolustuskyvytön. Joillain muistisairaus vie kaikki estot ja asiat, joita ei suurin surminkaan olisi tehnyt ennen muistisairautta, putkahtaakin päähän eikä mikään enää estä tekemästä mitä mieleen juolahtaa. En tiedä, oletko mies vai nainen (veikkaan ensimmäistä), mutta jos olet nainen, niin mieti hetki millaista sun olisi maata sängynpohjalla ja joku dementti köriläs keksii, että siinäpä hemaiseva typy. Olisitko edelleen sitä mieltä, ettei ko miestä saisi rauhoittaa lääkkeillä eikä sitoa, jotta se ei tulisi sun huoneeseesi?

Näin sivusta kommentoiden, minua ärsyttäisi vielä hiukan enemmän, jos olisin se lääkkeillä vuoteeseen rauhoitettu, joka ei voi puolustautua. Mistä se puolustuskyvyttömyys aiheutuu - yleensä vähäisestä liikkumisesta - joka voi olla seurausta liikkumisen vaikeudesta, mutta myös ylilääkitsemisestä ennenaikaisesti vuodepotilaaksi.

Ymmärrän toki, että tietyissä tilanteissa potilaiden ja henkilökunnan turvallisuus menee potilaan vapauden edelle.

Tässä on kieltämättä ongelma. Jos vanhus liikkuu omin avuin huonosti, laitoshoidossa hän jää varsin nopeasti vuodepotilaaksi. Koskee ihan sairaalahoitoakin. Monelle vanhukselle käy niin, että joutuu sairaalaan jonkun ihan hoidettavissa olevan asian vuoksi, mutta kun viikon tai kaksi makaa sängyn pohjalla ja käy korkeintaan vessassa (yksin tai hoitajan avustamana), liikuntakyky häviää. Sen jälkeen ei enää pärjääkään kotona vaan tarvitsee hoivakotipaikan. Suurimmassa osassa hoivakoteja henkilökuntaa on niin vähän, että vanhusten kävelyttämiseen ihan vain kuntoilun vuoksi ei ole aikaa. Aika menee kaikista huonokuntoisimpien kanssa ja nykyisin yhä useampi hoivakotipaikan saava on huonokuntoinen. Joko fyysisesti tai henkisesti. Joissain paikoissa käy vapaaehtoistyöntekijöitä viemässä vanhuksia ulos, mutta ei kaikissa. Kun sitten vanhus haluaisi liikkua ja yrittää yksin nousta sängystä ylös ja lähteä liikkeelle, hänet lääkitään. Kukaan kun ei ehdi kävelyttämään vanhusta. Pitäisi melkein olla yksi työntekijä pelkästään vanhusten kävelyttämiseen, mutta nykyisin ei meinaa kaikissa vuoroissa olla tarpeeksi hoitajia edes välttämättömimpään hoitoon. Vanhainkotien poistaminen ja vanhusten pitäminen yhä huonokuntoisemmaksi kotona ei välttämättä ollut kovin hyvä idea. Oma isoäitini 1980-luvulla ilmoitti lapsilleen, että hän haluaa nyt vanhainkotiin, koska kaikki elossa olevat kaverinsakin ovat siellä. 

Jos vanhus käy wc ssä omatoimisesti miksi häntä pitäisi kävelyttää? Käveleminen sairaaloissakaan ei ole kielletty, mutta ei tarvitse olla edes vanhus niin jostain syystä usein käy niin että kaikki omatoimisuus sairaalassa häviää jonnekin.

Ei tarvitsekaan kävelyttää, mutta sairaaloissa ei ole oikein muuta tekemistä vanhukselle kuin maata sängyssä. Nuoremman ihmisen kohdalla sängyssä makoilusta ei ole haittaa, koska liikuntakyky ei ehdi hävitä viikossa tai kahdessa. Ellei sitten ole kyse joku tehohoitopotilas, mutta se on eri asia. Nuorempi potilas saattaa kävellä ympäri sairaalaa tippatelineensä kanssakin, käydä sairaalan kahviossa, ulkona tupakalla jne, mutta jo valmiiksi huonosti liikkuvat vanhukset pelkäävät liikaa yksin liikkeelle lähtemistä. 

Liikkuminen käytävällä tai vaikka päiväsalissa käynti ei ole tekemistä?

Vanhukset varmasti pelkää liikkumista eivätkä he liiku sen enempää kotonakaan kuin sairaalassa. Se wc voi toki kotona olla muutaman askeleen kauempana. Mutta siitä huolimatta kuntouttaminen ei onnistu jos sitä omatoimisuutta ei ole. Se kunto on saattanut mennä jo kotona alaspäin pitkän aikaa jo kotonakin kun ei ole liikuttu. Ei sitä liikuntakykyä kyllä silloin saa takaisin viikon parin kuntoutus jaksollakaan. Kun liikunta kyky huononee kaadutaan ja lonkka murtuu kun liikumminen ei ole vahvistanut luustoakaan.

Ihan samalla tavalla se liikkumattomuus pitkittää sairautta myös nuoremmilla. Harva sairaus paranee makoilemalla. Elimistö ei ole oikein tottunut siihen että ollaan vaakatasossa 24/7. Keuhkot ei toimi vaakatasossa samalla tavalla kuin istuallaan tai kävelessä/seistessä jne.

Valmiiksi huonosti liikkuva vanhus nimenomaan pelkää liikkua sairaalassa. Jo parin päivän ehkä ihan tarpeellinenkin vuodelepo aiheuttaa sen, että ylös noustessa huimaa. Lisäksi kipulääke tai jokin muu lääke voi aiheuttaa huimausta. Sairaalan tossut ovat vliian isot ja jos on tipassa, tippatelineen kanssa on hankala liikkua. Ja sen vuoksi monelle vanhukselle käy niin, että sairaalareissun jälkeen ei pääse enää kotiin. En tarkoittanutkaan, että jonkun hoitajan pitäisi kävelyttää vanhusta, vaan kertoa, että varsin monen vanhuksen kohdalla tämä on tie hoivalaitoksiin. 

Alzheimer potilaat saattavat olla todella väkivaltaisia. Muuttaa ihmisen ilkeäksi

Kotihoito on jo kallista tänä päivänä. Ruokapalvelu on kallista. Ruoka mitä äidille tullut on aika moista moskaa. Surullisesta muistisairasta pidetään pitkään kotona koska hoitopaikkoja ei ole. Äidilläni käy hoitaja kolme krt viikossa. Jotkut hoitajat olleet samoja pitkään onneksi. Oma äitini täyttää 85v ja huonommaksi menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset ei tajua että muistisairaudet muuttaa ihmisen täysin.

Ei-omaisena sinä et ehkä ymmärrä, että muistisairauksia on erilaisia, ne etenevät jokaisen kohdalla eri tavalla ja vaikuttavat erilaisiin asioihin. Eivät kaikki muistisairaat ole aggresiivisia. 

Edelleen tästä keskustelusta puuttuu monipuolisuus. Ei tämä ole mikään juupas-eipäs juttu. Jotkut potilaat voivat olla vaaraksi muille ja joskus esim. sitominen on paikallaan. Toisaalta monissa laitoksissa tapahtuu ihan vaan kiireen takia väärinkäytöksiä. Tätä on näköjään joidenkin ihan hirveän vaikea ymmärtää. 

Jos lapsi sidottaisiin ajoittain sänkyyn, jätettäisiin ruokkimatta ja juottamatta, eikä kukaan uskoisi, kun lapsilla nyt on tapana vähän liioitella, olisi kyse rikoksesta. Vanhoilla ihmisillä ei ole mitään väliä, vaikka te itse tulette olemaan ihan samassa asemassa tulevaisuudessa. 

Muistisairas on aluksi hämääntynyt siitä, missä hän on ja mitä tapahtuu, miksi hän on oudossa ympäristössä.

Jos tulee silloin paniikki ja tunne, että on vastoin tahtoaan vankina, niin varmasti riehuu.

Tämä pitäisi rauhallisesti selvittää hänelle, eikä sitoa vöihin, koska sitten varmasti onkin hankala potilas. Samoin muistisairaan vain tila pahenee rauhoittavilla.

Onko sitten hirmu suuri vaiva soittaa sille lähiomaiselle, että teidän pappa on nyt täällä ja tämmöinen tilanne, voisiko omainen puhua edes puhelimessa ja rauhoittaa tilannetta?

Tai siis, joo, on, koska 50 muuta vastaavaa tapausta soittaa just kelloa ja työvuorokin on just päättymässä.

Ongelma tosiaan on siinä, että hoitajilla on muitakin sekavia ja muita ei-sekavia, mutta milloin mihinkin asiaan apua tarvitsevia. Hoitajia on myös liian vähän ja lisäksi osa hoitajista tai siis hoiva-avustajista ei osaa niin hyvin suomea, että voisi soittaa omaisille ja selittää tilanteen. Ei myöskään osaa selittää vanhukselle asiaa niin, että tämä ymmärtäisi. Muistisairaan sekavan vanhuksen rauhoittaminen voi viedä helposti parikin tuntia aikaa. Tiedän tämän, koska lähomaiseni on muistisairas. Harhainen ihminen on harhainen ihminen eikä usko, vaikka mitä selittäisit. Jos pitäisi samaan aikaan rauhoittaa yhtä ja huolehtia parista kymmenestä muusta, se vaan ei onnistu. Sitomiseen ei ryhdytä ilman lääkärin antamaa lupaa. Jos tilanne hoivalaitoksessa on, että henkilökunta ei pysty vanhusta rauhoittamaan, on pakko soittaa lääkärille ja pyytää ohjeet. Tottakai tämä on järkyttävää, mutta tällainen meidän vanhustenhoitomme nyt vaan Suomessa on. Moni hoitaja vaihtaa alaa tai lähtee jonnekin muualle hoitajaksi, koska eivät hekään halua olla sellaisessa paikassa töissä.

Mun veljeni riehui terveyskeskuksessa, oli oudossa paikassa ja halusi mennä kotiin ja hoitajat soittivat mut paikalle. Ensin oli raivona minullekin ja oli sitä mieltä, etten ole minä. Sitten kohta pyysi itkien anteeksi, että ei tuntenut. Tilanne rauhoittui.

Sitten oli seuraavana aamuna hermostunut, oli annettu rauhoittavia muistisairaalle ja väkivalloin siteisiin ja lähete vei taas hoitoon. Sille tielle jäi.

Terveyskeskus ei ollutkaan veljesi koti. Ei häntä ollut takoituskaan pitää siellä seuraavat pari vuotta tai pidempäänkin. Hoivakodit taas ovat vanhusten koteja. Ei heitä sieltä viedä enää muuta kuin ruumishuoneelle ja hautaan. 

Kerroin sinulle juuri, että ymmärrän sekä muistisairaan ihmisen käyttäytymistä ja hoitajien käyttäytymistä sekä sen, etten halua hoivakotiin. Ikinä.

Ongelma on, ettei muistisairaus kysele, mitä sä elämässäsi enää haluat. Velikin lähti aika äkkiä ja lumipallo vyörymään harmittoman tuntuisesta tilanteesta, jonka olisi pystynyt vielä diagnosoimaan tai hidastamaan taudin kehittymistä. Väärä hoito mm. terveyskeskuksessa hoitajamaallikoiden toimesta antoi lisävauhtia.

Ei kukaan normaalijärkinen hoivakotiin haluakaan. Paitsi jos on sen verran rikas, että voi ostaa erikseen sinne vaikka mitä palveluita. Hoivakoteihin joudutaan (tai nykyisin päästään) vasta sitten, kun kotona ei enää kertakaikkiaan selviä, vaikka kotihoito kävisi 5 kertaa vuorokaudessa. Ymmärrän hyvin, että et halua hoivakotiin. En minäkään halua. Ihan jo senkin vuoksi, että en halua kenenkään muistisairaan vanhuksen tulevan huoneeseeni ja tekevän siellä ties mitä mun ollessani jo täysin puolustuskyvytön. Joillain muistisairaus vie kaikki estot ja asiat, joita ei suurin surminkaan olisi tehnyt ennen muistisairautta, putkahtaakin päähän eikä mikään enää estä tekemästä mitä mieleen juolahtaa. En tiedä, oletko mies vai nainen (veikkaan ensimmäistä), mutta jos olet nainen, niin mieti hetki millaista sun olisi maata sängynpohjalla ja joku dementti köriläs keksii, että siinäpä hemaiseva typy. Olisitko edelleen sitä mieltä, ettei ko miestä saisi rauhoittaa lääkkeillä eikä sitoa, jotta se ei tulisi sun huoneeseesi?

Näin sivusta kommentoiden, minua ärsyttäisi vielä hiukan enemmän, jos olisin se lääkkeillä vuoteeseen rauhoitettu, joka ei voi puolustautua. Mistä se puolustuskyvyttömyys aiheutuu - yleensä vähäisestä liikkumisesta - joka voi olla seurausta liikkumisen vaikeudesta, mutta myös ylilääkitsemisestä ennenaikaisesti vuodepotilaaksi.

Ymmärrän toki, että tietyissä tilanteissa potilaiden ja henkilökunnan turvallisuus menee potilaan vapauden edelle.

Tässä on kieltämättä ongelma. Jos vanhus liikkuu omin avuin huonosti, laitoshoidossa hän jää varsin nopeasti vuodepotilaaksi. Koskee ihan sairaalahoitoakin. Monelle vanhukselle käy niin, että joutuu sairaalaan jonkun ihan hoidettavissa olevan asian vuoksi, mutta kun viikon tai kaksi makaa sängyn pohjalla ja käy korkeintaan vessassa (yksin tai hoitajan avustamana), liikuntakyky häviää. Sen jälkeen ei enää pärjääkään kotona vaan tarvitsee hoivakotipaikan. Suurimmassa osassa hoivakoteja henkilökuntaa on niin vähän, että vanhusten kävelyttämiseen ihan vain kuntoilun vuoksi ei ole aikaa. Aika menee kaikista huonokuntoisimpien kanssa ja nykyisin yhä useampi hoivakotipaikan saava on huonokuntoinen. Joko fyysisesti tai henkisesti. Joissain paikoissa käy vapaaehtoistyöntekijöitä viemässä vanhuksia ulos, mutta ei kaikissa. Kun sitten vanhus haluaisi liikkua ja yrittää yksin nousta sängystä ylös ja lähteä liikkeelle, hänet lääkitään. Kukaan kun ei ehdi kävelyttämään vanhusta. Pitäisi melkein olla yksi työntekijä pelkästään vanhusten kävelyttämiseen, mutta nykyisin ei meinaa kaikissa vuoroissa olla tarpeeksi hoitajia edes välttämättömimpään hoitoon. Vanhainkotien poistaminen ja vanhusten pitäminen yhä huonokuntoisemmaksi kotona ei välttämättä ollut kovin hyvä idea. Oma isoäitini 1980-luvulla ilmoitti lapsilleen, että hän haluaa nyt vanhainkotiin, koska kaikki elossa olevat kaverinsakin ovat siellä. 

Jos vanhus käy wc ssä omatoimisesti miksi häntä pitäisi kävelyttää? Käveleminen sairaaloissakaan ei ole kielletty, mutta ei tarvitse olla edes vanhus niin jostain syystä usein käy niin että kaikki omatoimisuus sairaalassa häviää jonnekin.

Ei tarvitsekaan kävelyttää, mutta sairaaloissa ei ole oikein muuta tekemistä vanhukselle kuin maata sängyssä. Nuoremman ihmisen kohdalla sängyssä makoilusta ei ole haittaa, koska liikuntakyky ei ehdi hävitä viikossa tai kahdessa. Ellei sitten ole kyse joku tehohoitopotilas, mutta se on eri asia. Nuorempi potilas saattaa kävellä ympäri sairaalaa tippatelineensä kanssakin, käydä sairaalan kahviossa, ulkona tupakalla jne, mutta jo valmiiksi huonosti liikkuvat vanhukset pelkäävät liikaa yksin liikkeelle lähtemistä. 

Liikkuminen käytävällä tai vaikka päiväsalissa käynti ei ole tekemistä?

Vanhukset varmasti pelkää liikkumista eivätkä he liiku sen enempää kotonakaan kuin sairaalassa. Se wc voi toki kotona olla muutaman askeleen kauempana. Mutta siitä huolimatta kuntouttaminen ei onnistu jos sitä omatoimisuutta ei ole. Se kunto on saattanut mennä jo kotona alaspäin pitkän aikaa jo kotonakin kun ei ole liikuttu. Ei sitä liikuntakykyä kyllä silloin saa takaisin viikon parin kuntoutus jaksollakaan. Kun liikunta kyky huononee kaadutaan ja lonkka murtuu kun liikumminen ei ole vahvistanut luustoakaan.

Ihan samalla tavalla se liikkumattomuus pitkittää sairautta myös nuoremmilla. Harva sairaus paranee makoilemalla. Elimistö ei ole oikein tottunut siihen että ollaan vaakatasossa 24/7. Keuhkot ei toimi vaakatasossa samalla tavalla kuin istuallaan tai kävelessä/seistessä jne.

Valmiiksi huonosti liikkuva vanhus nimenomaan pelkää liikkua sairaalassa. Jo parin päivän ehkä ihan tarpeellinenkin vuodelepo aiheuttaa sen, että ylös noustessa huimaa. Lisäksi kipulääke tai jokin muu lääke voi aiheuttaa huimausta. Sairaalan tossut ovat vliian isot ja jos on tipassa, tippatelineen kanssa on hankala liikkua. Ja sen vuoksi monelle vanhukselle käy niin, että sairaalareissun jälkeen ei pääse enää kotiin. En tarkoittanutkaan, että jonkun hoitajan pitäisi kävelyttää vanhusta, vaan kertoa, että varsin monen vanhuksen kohdalla tämä on tie hoivalaitoksiin. 

Sairaaloihin ei ole kiellettyä tuoda omia tossuja. Ne hyvät kengät/sisätossut olisi suositeltavat ihan kotonakin jotta se liikkuminen olisi helpompaa ja turvallisempaa myös silloin kun toimintakyky on jo jonkin verran alentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä voi eikä kannata hoitovirheistä, potilaiden huonosta kohtelusta tai hoidon epäkohdista keskustella. Täällä on paljon hoitajia. Selittelevät ja puolustelevat toinen toisiaan.

Sitomisen lisäksi olisin erittäin huolissani huoneen sekavuudesta. Selvittäisin tarkkaan miten sitomistilanne on toteutettu. Minusta tilanne on huolestuttava ja vaatii selvitystä. Olen itse tehnyt kantelun ja voittanut sen. Suosittelen samaa. 

Kai se huone on sekaisin, jos vanhus on juuri saanut väkivaltaisen raivokohtauksen.

Tässä tyypillinen hoitajan asenne ja vastaus. Oletetaan, että vanhus on saanut raivarin ja sekoittanut huoneen. Ei edes harkita muita vaihtoehtoja. Vahvistusharha.

Tapahtumat on syytä tutkia huolellisesti, puolueettomasti ja ilman ennakkokäsityksiä. 

Entä jos hoitohenkilökunnan suorittama kiinnipitotilanne ja sitomistilanne onkin epäonnistunut? Ei olekaan hallittu oikeita turvallisia otteita? Onko kiinniottamistilanne vaarantanut potilaan terveyden ja hengen?

Huoneen sekaisuus on mielestäni huolestuttavaa. Suosittelen kantelua. 

Hoitajille ei kuulu siivous. Voit itse siivota isäsi huoneen käydessäsi, mikäli siivoustaso ei mielestäsi ole riittävä

Kenelle se siivous muuten kuuluu? Siitäkin hoidettava näet maksaa hoitokodissa erikseen.  Onko niissä hoivakodeissa siistijöitä? Ei siivous ainakaan kuulu omaiselle, joka tulee sinne hoivakotiin pitkän matkan päästä omaistaan katsomaan. 

Kun kävin hoivakodeissa, niissä oli usein sotkuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että suurin osa kansasta haluaa tehdä ennemmin itsarin kuin joutua suomalaiseen "hoito"kotiin.

No miksi eivät sitten sitä tee? Ja miksi omaiset eivät hoida, vielä 1970-luvulla oli ihan normaalia, että rakastava perhe huolehti omista vanhuksista, vaikkä nämä huutelivat hävyttömyyksiä ja löivät. Minusta on outoa valittaa jostain hoitokodista, kun jokaisella on mahdollisuus palkata työtön kotiinsa hoitamaan vanhusta ja itse hoitaa illat, yöt ja viikonloput.

Siksi omaiset eivät hoida, kun se tässä yhteiskunnassa on tehty mahdottomaksi . Kun mun vanhemmat olivat tilanteessa ,jossa tarvitsivat hoivaa , mulla oli kaksi pientä lasta ja työpaikka ja perhe ja ruuhkavuodet. Vanhemmat toisella paikkakunnalla. Työpaikan jättäminen olisi oikeasti ollut ammatillinen itsemurha. Kuka mua olisi enää palkannut mihinkään sen jälkeen. Pienten lasten jättäminen oli mulle mahdotonta. Ja älkää kukaan sanoko, että mun olisi pitänyt viedä heitä asumaan vieraaseen kaupunkiin dementikkojen kotiin.  Puolisosta nyt puhumattakaan. Ja vanhempien ottaminen meidän kämppään - miten ihmeessä sen olisi tehnyt, hyvä kun mekin mahduimme sinne. 

Jos me elettäis sitä 1970-lukua ja jos olis kotiäitiyhteiskunta ja isot maalaistalot,  mä olisin hoitanut heidät itse. Mut sitä 70-lukua ei enää eletä. Nyt on valitettavasti näin. 

Ne jotka maalittavat omaisia, jotka eivät hoida vanhuksia ovat just niitä joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä hoitamisessa on kyse ja mitä kaikkea se hoitajalta ja perheeltä vaatii. 

Ennen vanhaan väkivaltaiset sidottiin jonnekin aittaan pois silmistä.

Saako olla sidottuna ilman valvontaa? Tuskin. Sitominen on viimeinen keino. Kuvat aina tällaisesta ja heti ylös kaikki kellonajat, hoitajan puheet jne.

Valitettavasti hoitokoteja ei valvota tarpeeksi ja tarkastuskäynneistä ilmoitetaan etukäteen ja lisäksi vieläkin on monenlaisia hoitokoteja syrjässä, jossain korvessa ja sinnehän voi eksyä kuka vain kutsumatonkin vieras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset ei tajua että muistisairaudet muuttaa ihmisen täysin.

Ei-omaisena sinä et ehkä ymmärrä, että muistisairauksia on erilaisia, ne etenevät jokaisen kohdalla eri tavalla ja vaikuttavat erilaisiin asioihin. Eivät kaikki muistisairaat ole aggresiivisia. 

Edelleen tästä keskustelusta puuttuu monipuolisuus. Ei tämä ole mikään juupas-eipäs juttu. Jotkut potilaat voivat olla vaaraksi muille ja joskus esim. sitominen on paikallaan. Toisaalta monissa laitoksissa tapahtuu ihan vaan kiireen takia väärinkäytöksiä. Tätä on näköjään joidenkin ihan hirveän vaikea ymmärtää. 

Jos lapsi sidottaisiin ajoittain sänkyyn, jätettäisiin ruokkimatta ja juottamatta, eikä kukaan uskoisi, kun lapsilla nyt on tapana vähän liioitella, olisi kyse rikoksesta. Vanhoilla ihmisillä ei ole mitään väliä, vaikka te itse tulette olemaan ihan samassa asemassa tulevaisuudessa. 

Muistisairas on aluksi hämääntynyt siitä, missä hän on ja mitä tapahtuu, miksi hän on oudossa ympäristössä.

Jos tulee silloin paniikki ja tunne, että on vastoin tahtoaan vankina, niin varmasti riehuu.

Tämä pitäisi rauhallisesti selvittää hänelle, eikä sitoa vöihin, koska sitten varmasti onkin hankala potilas. Samoin muistisairaan vain tila pahenee rauhoittavilla.

Onko sitten hirmu suuri vaiva soittaa sille lähiomaiselle, että teidän pappa on nyt täällä ja tämmöinen tilanne, voisiko omainen puhua edes puhelimessa ja rauhoittaa tilannetta?

Tai siis, joo, on, koska 50 muuta vastaavaa tapausta soittaa just kelloa ja työvuorokin on just päättymässä.

Ongelma tosiaan on siinä, että hoitajilla on muitakin sekavia ja muita ei-sekavia, mutta milloin mihinkin asiaan apua tarvitsevia. Hoitajia on myös liian vähän ja lisäksi osa hoitajista tai siis hoiva-avustajista ei osaa niin hyvin suomea, että voisi soittaa omaisille ja selittää tilanteen. Ei myöskään osaa selittää vanhukselle asiaa niin, että tämä ymmärtäisi. Muistisairaan sekavan vanhuksen rauhoittaminen voi viedä helposti parikin tuntia aikaa. Tiedän tämän, koska lähomaiseni on muistisairas. Harhainen ihminen on harhainen ihminen eikä usko, vaikka mitä selittäisit. Jos pitäisi samaan aikaan rauhoittaa yhtä ja huolehtia parista kymmenestä muusta, se vaan ei onnistu. Sitomiseen ei ryhdytä ilman lääkärin antamaa lupaa. Jos tilanne hoivalaitoksessa on, että henkilökunta ei pysty vanhusta rauhoittamaan, on pakko soittaa lääkärille ja pyytää ohjeet. Tottakai tämä on järkyttävää, mutta tällainen meidän vanhustenhoitomme nyt vaan Suomessa on. Moni hoitaja vaihtaa alaa tai lähtee jonnekin muualle hoitajaksi, koska eivät hekään halua olla sellaisessa paikassa töissä.

Mun veljeni riehui terveyskeskuksessa, oli oudossa paikassa ja halusi mennä kotiin ja hoitajat soittivat mut paikalle. Ensin oli raivona minullekin ja oli sitä mieltä, etten ole minä. Sitten kohta pyysi itkien anteeksi, että ei tuntenut. Tilanne rauhoittui.

Sitten oli seuraavana aamuna hermostunut, oli annettu rauhoittavia muistisairaalle ja väkivalloin siteisiin ja lähete vei taas hoitoon. Sille tielle jäi.

Terveyskeskus ei ollutkaan veljesi koti. Ei häntä ollut takoituskaan pitää siellä seuraavat pari vuotta tai pidempäänkin. Hoivakodit taas ovat vanhusten koteja. Ei heitä sieltä viedä enää muuta kuin ruumishuoneelle ja hautaan. 

Kerroin sinulle juuri, että ymmärrän sekä muistisairaan ihmisen käyttäytymistä ja hoitajien käyttäytymistä sekä sen, etten halua hoivakotiin. Ikinä.

Ongelma on, ettei muistisairaus kysele, mitä sä elämässäsi enää haluat. Velikin lähti aika äkkiä ja lumipallo vyörymään harmittoman tuntuisesta tilanteesta, jonka olisi pystynyt vielä diagnosoimaan tai hidastamaan taudin kehittymistä. Väärä hoito mm. terveyskeskuksessa hoitajamaallikoiden toimesta antoi lisävauhtia.

Ei kukaan normaalijärkinen hoivakotiin haluakaan. Paitsi jos on sen verran rikas, että voi ostaa erikseen sinne vaikka mitä palveluita. Hoivakoteihin joudutaan (tai nykyisin päästään) vasta sitten, kun kotona ei enää kertakaikkiaan selviä, vaikka kotihoito kävisi 5 kertaa vuorokaudessa. Ymmärrän hyvin, että et halua hoivakotiin. En minäkään halua. Ihan jo senkin vuoksi, että en halua kenenkään muistisairaan vanhuksen tulevan huoneeseeni ja tekevän siellä ties mitä mun ollessani jo täysin puolustuskyvytön. Joillain muistisairaus vie kaikki estot ja asiat, joita ei suurin surminkaan olisi tehnyt ennen muistisairautta, putkahtaakin päähän eikä mikään enää estä tekemästä mitä mieleen juolahtaa. En tiedä, oletko mies vai nainen (veikkaan ensimmäistä), mutta jos olet nainen, niin mieti hetki millaista sun olisi maata sängynpohjalla ja joku dementti köriläs keksii, että siinäpä hemaiseva typy. Olisitko edelleen sitä mieltä, ettei ko miestä saisi rauhoittaa lääkkeillä eikä sitoa, jotta se ei tulisi sun huoneeseesi?

Näin sivusta kommentoiden, minua ärsyttäisi vielä hiukan enemmän, jos olisin se lääkkeillä vuoteeseen rauhoitettu, joka ei voi puolustautua. Mistä se puolustuskyvyttömyys aiheutuu - yleensä vähäisestä liikkumisesta - joka voi olla seurausta liikkumisen vaikeudesta, mutta myös ylilääkitsemisestä ennenaikaisesti vuodepotilaaksi.

Ymmärrän toki, että tietyissä tilanteissa potilaiden ja henkilökunnan turvallisuus menee potilaan vapauden edelle.

Tässä on kieltämättä ongelma. Jos vanhus liikkuu omin avuin huonosti, laitoshoidossa hän jää varsin nopeasti vuodepotilaaksi. Koskee ihan sairaalahoitoakin. Monelle vanhukselle käy niin, että joutuu sairaalaan jonkun ihan hoidettavissa olevan asian vuoksi, mutta kun viikon tai kaksi makaa sängyn pohjalla ja käy korkeintaan vessassa (yksin tai hoitajan avustamana), liikuntakyky häviää. Sen jälkeen ei enää pärjääkään kotona vaan tarvitsee hoivakotipaikan. Suurimmassa osassa hoivakoteja henkilökuntaa on niin vähän, että vanhusten kävelyttämiseen ihan vain kuntoilun vuoksi ei ole aikaa. Aika menee kaikista huonokuntoisimpien kanssa ja nykyisin yhä useampi hoivakotipaikan saava on huonokuntoinen. Joko fyysisesti tai henkisesti. Joissain paikoissa käy vapaaehtoistyöntekijöitä viemässä vanhuksia ulos, mutta ei kaikissa. Kun sitten vanhus haluaisi liikkua ja yrittää yksin nousta sängystä ylös ja lähteä liikkeelle, hänet lääkitään. Kukaan kun ei ehdi kävelyttämään vanhusta. Pitäisi melkein olla yksi työntekijä pelkästään vanhusten kävelyttämiseen, mutta nykyisin ei meinaa kaikissa vuoroissa olla tarpeeksi hoitajia edes välttämättömimpään hoitoon. Vanhainkotien poistaminen ja vanhusten pitäminen yhä huonokuntoisemmaksi kotona ei välttämättä ollut kovin hyvä idea. Oma isoäitini 1980-luvulla ilmoitti lapsilleen, että hän haluaa nyt vanhainkotiin, koska kaikki elossa olevat kaverinsakin ovat siellä. 

Jos vanhus käy wc ssä omatoimisesti miksi häntä pitäisi kävelyttää? Käveleminen sairaaloissakaan ei ole kielletty, mutta ei tarvitse olla edes vanhus niin jostain syystä usein käy niin että kaikki omatoimisuus sairaalassa häviää jonnekin.

Ei tarvitsekaan kävelyttää, mutta sairaaloissa ei ole oikein muuta tekemistä vanhukselle kuin maata sängyssä. Nuoremman ihmisen kohdalla sängyssä makoilusta ei ole haittaa, koska liikuntakyky ei ehdi hävitä viikossa tai kahdessa. Ellei sitten ole kyse joku tehohoitopotilas, mutta se on eri asia. Nuorempi potilas saattaa kävellä ympäri sairaalaa tippatelineensä kanssakin, käydä sairaalan kahviossa, ulkona tupakalla jne, mutta jo valmiiksi huonosti liikkuvat vanhukset pelkäävät liikaa yksin liikkeelle lähtemistä. 

Liikkuminen käytävällä tai vaikka päiväsalissa käynti ei ole tekemistä?

Vanhukset varmasti pelkää liikkumista eivätkä he liiku sen enempää kotonakaan kuin sairaalassa. Se wc voi toki kotona olla muutaman askeleen kauempana. Mutta siitä huolimatta kuntouttaminen ei onnistu jos sitä omatoimisuutta ei ole. Se kunto on saattanut mennä jo kotona alaspäin pitkän aikaa jo kotonakin kun ei ole liikuttu. Ei sitä liikuntakykyä kyllä silloin saa takaisin viikon parin kuntoutus jaksollakaan. Kun liikunta kyky huononee kaadutaan ja lonkka murtuu kun liikumminen ei ole vahvistanut luustoakaan.

Ihan samalla tavalla se liikkumattomuus pitkittää sairautta myös nuoremmilla. Harva sairaus paranee makoilemalla. Elimistö ei ole oikein tottunut siihen että ollaan vaakatasossa 24/7. Keuhkot ei toimi vaakatasossa samalla tavalla kuin istuallaan tai kävelessä/seistessä jne.

Valmiiksi huonosti liikkuva vanhus nimenomaan pelkää liikkua sairaalassa. Jo parin päivän ehkä ihan tarpeellinenkin vuodelepo aiheuttaa sen, että ylös noustessa huimaa. Lisäksi kipulääke tai jokin muu lääke voi aiheuttaa huimausta. Sairaalan tossut ovat vliian isot ja jos on tipassa, tippatelineen kanssa on hankala liikkua. Ja sen vuoksi monelle vanhukselle käy niin, että sairaalareissun jälkeen ei pääse enää kotiin. En tarkoittanutkaan, että jonkun hoitajan pitäisi kävelyttää vanhusta, vaan kertoa, että varsin monen vanhuksen kohdalla tämä on tie hoivalaitoksiin. 

Sairaaloihin ei ole kiellettyä tuoda omia tossuja. Ne hyvät kengät/sisätossut olisi suositeltavat ihan kotonakin jotta se liikkuminen olisi helpompaa ja turvallisempaa myös silloin kun toimintakyky on jo jonkin verran alentunut.

Kun kotihoito soittaa vanhukselle lanssiin, ei ne mitään tossuja ala etsimään vanhukselle mukaan. Jos ei ole omaisia, jotka voivat tossut hakea ja tuoda sairaalaan, sairaalan tossuilla joutuu olemaan. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kuitenkin kaikille parempi jos vamhusten annettaisiin hortoilla metsään siinä vaiheessa kun eivät enää ymmärrä olla sinne kuolematta? Noinhan se on toiminut luonnonkansoilla. Onko tuollainen mitään elämää, mitä moni hoivakodissa elää?

Vaikka raadollista, niin tämä. Ihan kamalia paikkoja noi hoivakodit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä voi eikä kannata hoitovirheistä, potilaiden huonosta kohtelusta tai hoidon epäkohdista keskustella. Täällä on paljon hoitajia. Selittelevät ja puolustelevat toinen toisiaan.

Sitomisen lisäksi olisin erittäin huolissani huoneen sekavuudesta. Selvittäisin tarkkaan miten sitomistilanne on toteutettu. Minusta tilanne on huolestuttava ja vaatii selvitystä. Olen itse tehnyt kantelun ja voittanut sen. Suosittelen samaa. 

Kai se huone on sekaisin, jos vanhus on juuri saanut väkivaltaisen raivokohtauksen.

Tässä tyypillinen hoitajan asenne ja vastaus. Oletetaan, että vanhus on saanut raivarin ja sekoittanut huoneen. Ei edes harkita muita vaihtoehtoja. Vahvistusharha.

Tapahtumat on syytä tutkia huolellisesti, puolueettomasti ja ilman ennakkokäsityksiä. 

Entä jos hoitohenkilökunnan suorittama kiinnipitotilanne ja sitomistilanne onkin epäonnistunut? Ei olekaan hallittu oikeita turvallisia otteita? Onko kiinniottamistilanne vaarantanut potilaan terveyden ja hengen?

Huoneen sekaisuus on mielestäni huolestuttavaa. Suosittelen kantelua. 

Hoitajille ei kuulu siivous. Voit itse siivota isäsi huoneen käydessäsi, mikäli siivoustaso ei mielestäsi ole riittävä

Kenelle se siivous muuten kuuluu? Siitäkin hoidettava näet maksaa hoitokodissa erikseen.  Onko niissä hoivakodeissa siistijöitä? Ei siivous ainakaan kuulu omaiselle, joka tulee sinne hoivakotiin pitkän matkan päästä omaistaan katsomaan. 

Kun kävin hoivakodeissa, niissä oli usein sotkuista.

Mikään ei estä sua siivoamasta, mikäli sotkuisuus on mielestäsi liiallisia.

Mun sukulainen oli sidottu psykiatriassa, koska oli yöllä kävellyt yhteisissä tiloissa ja puhunut. Oli sit eristetty ja sidottu vaikka maailman rauhallisin ihminen ja olen huolehtinut lukuisat kerrat kotihoidossa hänen ollessa psykooseissa.

No tehtiin valitus ja voitettiin. Tästä on jo vuosia.

Istuiko hoitaja vieressä? Lain mukaan sidottuna olevan pitää olla koko ajan sekä näkö- että kuuloyhteys. Kameravalvonta ei riitä.

Tämä on siis laki. Ikävää, että sitä ei kukaan valvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä voi eikä kannata hoitovirheistä, potilaiden huonosta kohtelusta tai hoidon epäkohdista keskustella. Täällä on paljon hoitajia. Selittelevät ja puolustelevat toinen toisiaan.

Sitomisen lisäksi olisin erittäin huolissani huoneen sekavuudesta. Selvittäisin tarkkaan miten sitomistilanne on toteutettu. Minusta tilanne on huolestuttava ja vaatii selvitystä. Olen itse tehnyt kantelun ja voittanut sen. Suosittelen samaa. 

Kai se huone on sekaisin, jos vanhus on juuri saanut väkivaltaisen raivokohtauksen.

Tässä tyypillinen hoitajan asenne ja vastaus. Oletetaan, että vanhus on saanut raivarin ja sekoittanut huoneen. Ei edes harkita muita vaihtoehtoja. Vahvistusharha.

Tapahtumat on syytä tutkia huolellisesti, puolueettomasti ja ilman ennakkokäsityksiä. 

Entä jos hoitohenkilökunnan suorittama kiinnipitotilanne ja sitomistilanne onkin epäonnistunut? Ei olekaan hallittu oikeita turvallisia otteita? Onko kiinniottamistilanne vaarantanut potilaan terveyden ja hengen?

Huoneen sekaisuus on mielestäni huolestuttavaa. Suosittelen kantelua. 

Hoitajille ei kuulu siivous. Voit itse siivota isäsi huoneen käydessäsi, mikäli siivoustaso ei mielestäsi ole riittävä

Kenelle se siivous muuten kuuluu? Siitäkin hoidettava näet maksaa hoitokodissa erikseen.  Onko niissä hoivakodeissa siistijöitä? Ei siivous ainakaan kuulu omaiselle, joka tulee sinne hoivakotiin pitkän matkan päästä omaistaan katsomaan. 

Kun kävin hoivakodeissa, niissä oli usein sotkuista.

Riippuu hoivakodista ja sopimuksesta. Joissain hoivakodeissa siivous kuuluu hoivakodin palveluihin, joissain ei kuulu.