Se hetki, kun lopullisesti tajuat, että kumppania ei löydy, perhettä ei perusteta.
Miten tästä eteenpäin? Tämä tuli jotenkin päälle nyt lähiaikoina ja vapaapäivinä erityisesti tuntuu, että ei pysy kasassa.
Kommentit (103)
Selviät kyllä. Ei sitä tiedä, mitä muuta hyvää elämässäsi saat. Kokemusta on, sillä kaikilla asioilla on taipumus järjestyä, ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin henki pihisee on toivoa.
Perheen perustamisen raja tulee yleensä hieman aikaisemmin vastaan.
Ei kai siinä muu auta kuin hyväksyä se. Aluksi surettaa, mutta ajan kanssa tulee sinuiksi asian kanssa. Voit ryhtyä vaikka tukihenkilöksi tms.
Oon mäki tän tajunnut ja luovuttanut jo koko haaveen suhteen. Tiiän, että jos pudottaisin painoa, niin saisin miehen, mutta en rupea muuttamaan itseäni miellyttääkseni muita.
N23
Täh? Et varmasti ole yrittänyt tarpeeksi.
Et luultavasti osaa, perustaidot puuttuu.
Mutta ne voi hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Oon mäki tän tajunnut ja luovuttanut jo koko haaveen suhteen. Tiiän, että jos pudottaisin painoa, niin saisin miehen, mutta en rupea muuttamaan itseäni miellyttääkseni muita.
N23
Palataan asiaan kun oot 45
Se on se sama hetki kun ymmärrät, että olet jo liian vanha ja et enää ikinä löydä mitään järkevää työtä itsellesi, josta voisit saada edes joskus kohtuullisen elannon itsellesi...
Vierailija kirjoitti:
Oon mäki tän tajunnut ja luovuttanut jo koko haaveen suhteen. Tiiän, että jos pudottaisin painoa, niin saisin miehen, mutta en rupea muuttamaan itseäni miellyttääkseni muita.
N23
Sinä ehdit vielä saada perheen ja kumppanin moneen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin henki pihisee on toivoa.
Perheen perustamisen raja tulee yleensä hieman aikaisemmin vastaan.
Nojoo tietenkin biologia tulee vastaan. Mutta kumppanin voi tavata missä iässä tahansa ja vaikka biologisia lapsia ei voisi saada niin ympärilleen voi saada perheen myös muuten. Kumppanilla voi valmiiksi olla lapsia, adoptio, sijaisperhe, läheisten lapset...
Vaikka sitä ns ydinperhettä ei voisi muodostua niin rakkautta voi antaa ja saada muillakin keinoin
Vierailija kirjoitti:
Mukaan tukiperhetoimintaan?
Suolaa haavoihin. Sama homma kun pitkäaikaistyötön pakotetaan johonkin ilmaistyöhön.
Ryhdy rikolliseksi. Tai puhelinmyyjäksi. Tai molemmiksi. Jotenkin tämä vääryys on kostettava.
Tiedän, että nämä eivät ole kaikkien juttuja eikä helppoja vaihtoehtoja, mutta voisitko harkita ajatusta itsellisestä vanhemmuudesta tai kumppanuusvanhemmuudesta? Tietysti jos ikää on jo liikaa nämä eivät onnistu. Siinä tapauksessa otan osaa ja toivon, että löydät merkityksellisiä ihmissuhteita muilla tavoin.
Meillä on kaikilla vain yksi elämä.
On 2 vaihtoehtoa: kuluttaa pahaan oloon loppuelämä ja miettiä mitä ei saanut tai nauttia loppuelämästä ja hoitaa vaikka eläimiä, on myös kaikkia kivoja harrastuksia, voi mennä vapaaehtoistöihin ja pelastaa muiden elämän.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikilla vain yksi elämä.
On 2 vaihtoehtoa: kuluttaa pahaan oloon loppuelämä ja miettiä mitä ei saanut tai nauttia loppuelämästä ja hoitaa vaikka eläimiä, on myös kaikkia kivoja harrastuksia, voi mennä vapaaehtoistöihin ja pelastaa muiden elämän.
Koirille löytyy tosi kivoja vaatteita nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Oon mäki tän tajunnut ja luovuttanut jo koko haaveen suhteen. Tiiän, että jos pudottaisin painoa, niin saisin miehen, mutta en rupea muuttamaan itseäni miellyttääkseni muita.
N23
Öö? Edes oman terveyden takia et pudota painoa?
Se oli vapauttavaa, sillä en oikeastaan edes halunnut mitään sellaista. Yhteiskunta oli vain aivopessyt minut luulemaan niin häpäisyn avulla. Ihmiset ja seksi ovat lopulta enemmän vaivaa, kuin iloa.
Ei se perheen perustaminen autuaaksi tee. Sitä vaan kaipaa jotain, mitä ei itsellä nyt ole ja kuvittelee sen tekevän onnelliseksi.
Ei perhe elämä mitään herkkua ole. Yritä löytää jokin muu intohimon kohde elämääsi.
Hirveän dramaattista. Ei ole olemassa mitään tuollaista isoa, kaiken määrittelevää hetkeä. Elämä koostuu päätöksistä ja ratkaisuista, joista suurin osa on pieniä ja osa myös hyvin sattumanvaraisia. Elämän suuntaa on myös täysin mahdollista muuttaa, vaikka se onkin haastavaa ja vaatii ihmiseltä itseltään paljon. Ja toisaalta taas oman asennoitumisensa vallitsevaan tilanteeseen jokainen meistä valitsee myös. Perheettömyys tai lapsettomuus ei oikeasti ole lainkaan sieltä traagisimmasta päästä elämänkohtaloita maailman suuressa mittakaavassa.
Olen itsekin lapseton ja perheetön, mutta olen jo kauan sitten päättänyt keskittyä niihin asioihin, jotka elämässäni silti ovat oikeinkin hyvin.
Niin kauan kuin henki pihisee on toivoa.