Lue keskustelun säännöt.
Se hetki, kun lopullisesti tajuat, että kumppania ei löydy, perhettä ei perusteta.
18.05.2023 |
Miten tästä eteenpäin? Tämä tuli jotenkin päälle nyt lähiaikoina ja vapaapäivinä erityisesti tuntuu, että ei pysy kasassa.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Se surettaa jonkin aikaa, mutta kyllä siitä pääsee yli. Itse olen 40 v nainen. Kumppania ei löytynyt, mutta perustinpa sitten oman yrityksen. Nykyään olen onnellinen ettei mulla ole niitä lapsia. Jos olisi, niin eipä olisi yritystä eikä näin mielekästä ja merkityksellistä työtä. Tämä on se mun elämän tarkoitus ja saan tällä vielä paljon hyvää aikaan.
Anteeksi nyt vaan, mutta mikä homma on sellaista ettei voi yrittäjänä tehdä hommia vaikka olisikin lapsia? Miten äitiys on este mielekkään ja merkityksellisen työn teolle?
t. Äiti JA yrittäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista apn kertoman tilanteen omalla kohdallani. Oma perhe oli ollut toiveeni nuoresta iästä lähtien. Olin vanhoillislestadiolainen ja varsinkin omassa nuoruudessani vl-ihmiset menivät naimisiin suurelta osin n. 20-vuotiaina useinkin ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta. Itse halusin kuitenkin käydä lukion ja opiskella sen jälkeen. Niin sitten tein. Muistan olleeni noin 22-23-v. kun huomasin, että ikäisiäni nuoria miehiä ei ollut enää juurikaan vapaana vl-yhteisössä.
Tunne oli musertava. Tiesin, että saadakseni perheen, minun tuli etsiä mies yhteisön ulkopuolelta. Tiesin myös, että yhteiselo sellaisen kumppanin kanssa, joka ei kuulu vl-yhteisöön, tulisi olemaan haasteellista. Siis joko luopuisin elämäni tärkeimmästä asiasta eli omasta kumppanista ja perheestä tai jättäisin vl-yhteisön. Valitsin mahdollisuuden omaan perheeseen ja jätin vl-yhteisön.
Hieman selitystä vielä: ainakin omassa nuoruudessani vl-yhteisössä oli paljon enemmän nuoria naisia kuin nuoria miehiä ja siten oli tilastollinen fakta, että osa vl-naisista tuli jäämään ilman puolisoa ja lapsia, mikä oli minusta erittäin epäoikeudenmukaista.
Pup.pis hiljaa