Se hetki, kun lopullisesti tajuat, että kumppania ei löydy, perhettä ei perusteta.

Miksi et hanki lasta yksin?

Vierailija kirjoitti:

Oon mäki tän tajunnut ja luovuttanut jo koko haaveen suhteen. Tiiän, että jos pudottaisin painoa, niin saisin miehen, mutta en rupea muuttamaan itseäni miellyttääkseni muita.

N23

Entäs jos kokeilisit painon pudotusta ihan itsesi vuoksi? Kevyenä on mukavampi olla sinkku ja voit hätistellä miehet kauemmas

Olen 32 ja samalta tuntuu.

Muista, että kaikissa elämän- ja perhetilanteissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Kannattaa nauttia niistä oman tilanteen hyvistä puolista.

Hanki lapsi yksin ajoissa. Kumppanin löytymiseen on koko elämä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se perheen perustaminen autuaaksi tee. Sitä vaan kaipaa jotain, mitä ei itsellä nyt ole ja kuvittelee sen tekevän onnelliseksi.

Ei perhe elämä mitään herkkua ole. Yritä löytää jokin muu intohimon kohde elämääsi.

Tarkoitat varmaan, että se perheen perustaminen ei ole aina helppoa ja onnellista. Itselleni se on tuonut kuitenkin elämääni kaikkein eniten. Ja sinänsä ymmärrettävää, koska eihän meillä täällä oikein muuta syytä ole olla. Sisältöä ja intohimoa voi löytää toki vaikka mistä ja voi elää myös varsin onnellisen elämän. Eli ymmärrän kyllä jos on tietoisesti perustamatta perhettä, mutta biologiaa se ei muuta.

Se on se hetki, kun tajuaa olevansa lopullisesti vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Selviät kyllä. Ei sitä tiedä, mitä muuta hyvää elämässäsi saat. Kokemusta on, sillä kaikilla asioilla on taipumus järjestyä, ennemmin tai myöhemmin.

Tämä on ihan joutavaa lässytystä.

Ihan tosi. Joskus ne asiat vain eivät muutu, mitään hyvää ei tapahdu. Ei tämmöiset liirumlaarumit auta ketään. Jos se oma perhe tai kumppani on se suurin haave elämässä on ihan turhaa sanoa, että "tulee jotain muuta". Mitä muuta?

Huomaa että puhujalla ei ole hajuakaan siitä, mitä yksinäisyys ja toteutumattomia unelmat ovat

Ei tuntunut missään. Nyt 50- vuotiaana naisena tajuan mikä onni on, että minulla ei ole lapsia. Sekä työelämän että oman elämän kautta olen nähnyt koko aikuisikäni miten paljon negatiivista omat lapset tuovat elämään. Enemmän on negatiivista kuin positiivista ja olen onneksi välttynyt kaikelta tältä.

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Köyhällä ei ole toivoa. Jos olis rikollinen jännis mies niin saisi kumppanin viikossa.

Sinä et saisi naista, vaikka olisit viimeinen mies maailmassa. Ei tuota itsesääli ulinaa viitsi kukaan kuunnella.

Ennemmin antaisin am.pua itseni, kuin kuuntelisin sinua lopun elämääni

En minä halua mitään naista

Syntymä on kuolemantuomio :(

Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon mäki tän tajunnut ja luovuttanut jo koko haaveen suhteen. Tiiän, että jos pudottaisin painoa, niin saisin miehen, mutta en rupea muuttamaan itseäni miellyttääkseni muita.

N23

Palataan asiaan kun oot 45

Yli 70v:näkin ehtii vielä rakastumaan ja saamaan parisuhteen! Mun isäni rakastui tulisesti 74v:nä ja ehti viettämään 4 ihanaa vuotta naisystävänsä kanssa ennenkuin kuoli. Todellinen teinirakkaus:) Ystävätär kuoli 3v sitten yli ysikymppisenä ja vielä lopussakin muisteli ihania vuosia isäni kanssa. 

Tuska on sietämätöntä. Koko ajan takaraivossa, mistään ei osaa nauttia. Alle 30 v suhteessa ja yritettiin lasta, en oikein siihen suhtautunut tosissaan, ajattelin että aikaa on. Suhde loppui ja uutta ihmistä ei tullutkaan vastaan, lapsihaaveet jäivät kun ikää tuli. Monesti sitä miettii miksei tajunnut yrittää enemmän silloin kun aika oli, miksi kulutti aikansa yhdentekeviin asioihin? Hankin uran ja hyvän työpaikan. Nyt on rahaa ja materiaalisia asioita vaikka muille jakaa, mutta olen tuskallisen surullisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon mäki tän tajunnut ja luovuttanut jo koko haaveen suhteen. Tiiän, että jos pudottaisin painoa, niin saisin miehen, mutta en rupea muuttamaan itseäni miellyttääkseni muita.

N23

Palataan asiaan kun oot 45

No mä olen 41 vuotias mies, enkä mä elä miellyttääkseni muita, taidan lähteä ostamaan olutta kohta, koska mulla alkoi loma

Vierailija kirjoitti:

Tuska on sietämätöntä. Koko ajan takaraivossa, mistään ei osaa nauttia. Alle 30 v suhteessa ja yritettiin lasta, en oikein siihen suhtautunut tosissaan, ajattelin että aikaa on. Suhde loppui ja uutta ihmistä ei tullutkaan vastaan, lapsihaaveet jäivät kun ikää tuli. Monesti sitä miettii miksei tajunnut yrittää enemmän silloin kun aika oli, miksi kulutti aikansa yhdentekeviin asioihin? Hankin uran ja hyvän työpaikan. Nyt on rahaa ja materiaalisia asioita vaikka muille jakaa, mutta olen tuskallisen surullisen.

Ironista, eikö olekkin?

Sijaisvanhemmaksi. Se on samalla ammatti eli siitä saa rahaa toista tonnia per lapsi ja kuukausi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä muu auta kuin hyväksyä se. Aluksi surettaa, mutta ajan kanssa tulee sinuiksi asian kanssa. Voit ryhtyä vaikka tukihenkilöksi tms.

Tai voi ryhtyä dokaamaan.

Perhe merkitsee alistumista patriarkaatille. Aika outoa on, että vieläkin on nuoria naisia jotka tuollaisesta haaveilevat.

Vierailija kirjoitti:

Oon mäki tän tajunnut ja luovuttanut jo koko haaveen suhteen. Tiiän, että jos pudottaisin painoa, niin saisin miehen, mutta en rupea muuttamaan itseäni miellyttääkseni muita.

N23

Mä voisin viedä sut treffeille

M26

Vierailija kirjoitti:

Perhe merkitsee alistumista patriarkaatille. Aika outoa on, että vieläkin on nuoria naisia jotka tuollaisesta haaveilevat.

Päinvastoin, nyt on huomattu, ettei se miehenä oleminen olekaan niin mukavaa. Meinaan sitä, että naiset ovat väkisin halunneet olla kuin miehet, heistä on tehty miehiä, mutta tajuavat nyt, että haluaisivat sittenkin olla naisia ja haluaisivat rinnalleen miehen.