Se hetki, kun lopullisesti tajuat, että kumppania ei löydy, perhettä ei perusteta.

Ota se vapauttavana asiana. Nyt loppui kumppanin etsintä! Alat tehdä just tasan mikä itseä miellyttää. Pukeudut miten huvittaa. Menet minne lystäät. Ei tarvitse ajatella kenenkään muun mieltymyksiä tai toiveita. Mun oma elämä!

Minulla meni nuoruus ja aikuisuuden ensimmäiset vuodet mielenterveys- ja talousongelmien kanssa painiessa. Toki jo lapsena osoitin mt-ongelmia, mutta ne räjähti käsiin lukiosta valmistumisen jälkeen kun jäin täysin tyhjän päälle ja omilla vanhemmilla oli samaan aikaan ongelmia, jotka vaikuttivat myös elämääni. Kävin terapiassa, sain talousongelmat kuntoon ja asiat ovat nyt suhteellisen ok. Mitään kunnon uraa en ole päässyt luomaan (pätkäduuneja pätkäduunien perään), enkä ole myöskään juossut missään bileissä (kärsin torikammosta, enkä muutenkaan välitä alkoholista). Kun usein puhutaan, että naiset viettää villiä nuoruutta ja siksi lasten teko lykkääntyy, mutta itse vietin nuoruuteni mieleni mörköjen kanssa ilman kavereita. Töissä minulle ollaan oikeasti ilkuttu päin naamaa, että "mitäs heräsit niin myöhään lasten teon suhteen ja biletit kaikki vuodet". Olen haavi auki siinä vaiheessa ja ihmettelen, että miten niin biletin?

Naisena ikä alkaa todellakin tulla vastaan ja mietin itsekin, miten saisin rauhan sen suhteen, etten miestä ja omaa yhteistä lasta miehen kanssa tule ikinä saamaan.

Parisuhdetta toivonut 18 vuotiaasta lähtien, perhettä 25- vuotiaasta lähtien. Mutta kun olet ruma nainen, niin miehet karttavat. Nyt olen +50- vuotias vanhapiika.

Ja, ei kiitos, ei lohduta se, että kelpaisin, jos haluaisin, jollekin miehelle pnoreiäksi.

Vierailija kirjoitti:

Oon mäki tän tajunnut ja luovuttanut jo koko haaveen suhteen. Tiiän, että jos pudottaisin painoa, niin saisin miehen, mutta en rupea muuttamaan itseäni miellyttääkseni muita.

N23

Kyllähän sinä miehen saisit varmasti, mutta lapsen saamiselle voi painon pudotus olla eduksi. Naapurissa asuu hieman yli parikymppinen hoikka nuorimies. Hänellä on ollut piti pitkäaikaisempaa naisystävää asuinkumpoanina ja molemmat ovat olleet noin 20-30 kg ylipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin henki pihisee on toivoa.

Perheen perustamisen raja tulee yleensä hieman aikaisemmin vastaan.

Nojoo tietenkin biologia tulee vastaan. Mutta kumppanin voi tavata missä iässä tahansa ja vaikka biologisia lapsia ei voisi saada niin ympärilleen voi saada perheen myös muuten. Kumppanilla voi valmiiksi olla lapsia, adoptio, sijaisperhe, läheisten lapset...

Vaikka sitä ns ydinperhettä ei voisi muodostua niin rakkautta voi antaa ja saada muillakin keinoin

Sellainen pieni vinkki että älä pliis ainakaan livenä ala tuollaisilla latteuksilla ketään lapsetonta "lohduttamaan".

Vierailija kirjoitti:

Ei se perheen perustaminen autuaaksi tee. Sitä vaan kaipaa jotain, mitä ei itsellä nyt ole ja kuvittelee sen tekevän onnelliseksi.

Ei perhe elämä mitään herkkua ole. Yritä löytää jokin muu intohimon kohde elämääsi.

Jos ei tee, niin miksi kaikki perheelliset ilmoittavat elämänsä tärkeimmäksi asiaksi perheen ja lapset?

Elämä on kyllä tosi raskasta, jos kaikki aika menee suremiseen ja murehtimiseen.

Jos pihalla paistaa aurinko niin ottaa kuppi kahvia parvekkeelle ja kuunnelkaa linnun laulua, jos ei ole parveketta niin juokaa kahvia ikkunan ääressä ja ihailkaa pihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon mäki tän tajunnut ja luovuttanut jo koko haaveen suhteen. Tiiän, että jos pudottaisin painoa, niin saisin miehen, mutta en rupea muuttamaan itseäni miellyttääkseni muita.

N23

Palataan asiaan kun oot 45

Yli 70v:näkin ehtii vielä rakastumaan ja saamaan parisuhteen! Mun isäni rakastui tulisesti 74v:nä ja ehti viettämään 4 ihanaa vuotta naisystävänsä kanssa ennenkuin kuoli. Todellinen teinirakkaus:) Ystävätär kuoli 3v sitten yli ysikymppisenä ja vielä lopussakin muisteli ihania vuosia isäni kanssa. 

Montako lasta he saivat?

Enpä enää edes halua parisuhdetta huutavasta sinappikoneesta puhumattakaan. 

Me kaikki ollaan arvokkaita oli lapsia tai ei. Tehkää elämästänne hyvä niillä korteilla mitä on annettu.

Ei tee hyvää murehtia ja surra koko ajan. Murehtikaa esim. vain tunti päivässä ja sen muun ajan teette sitten jotain kivaa, vaikka katsotte hyvän elokuvan, menette kävelylle, leivotte pullaa tai jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Oon mäki tän tajunnut ja luovuttanut jo koko haaveen suhteen. Tiiän, että jos pudottaisin painoa, niin saisin miehen, mutta en rupea muuttamaan itseäni miellyttääkseni muita.

N23

Voi hyvää päivää. Jos sä oikeasti haluat lapsia, ja näet että painosi on se juttu joka tämän haaveen toteutumisen estää, niin ala nyt hyvä ihminen pudottamaan sitä painoa! Välittömästi!

Et todellakaan halua joutua tähän tilanteeseen missä minä olen: yli 40v, sinkku ja jäänyt lapsettomaksi.

Pelasta itsesi kun vielä voit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se perheen perustaminen autuaaksi tee. Sitä vaan kaipaa jotain, mitä ei itsellä nyt ole ja kuvittelee sen tekevän onnelliseksi.

Ei perhe elämä mitään herkkua ole. Yritä löytää jokin muu intohimon kohde elämääsi.

Jos ei tee, niin miksi kaikki perheelliset ilmoittavat elämänsä tärkeimmäksi asiaksi perheen ja lapset?

Pitääkö hirttäytyä ydinperhe ajatteluun? Nykyään perheen voi perustaa kumppanuusvanhemman kanssa. Tiettävästi kohtuuttomia naisia on lähtenyt miesten tavoin etsimään Baltiasta ja Itä-Euroopasta yya-vanhempaa Tinderin naisten puolelta. Semmonen jolta löytyy varoja pystyy ottamaan yhteyttä Man-having-babies järjestöön.

Vierailija kirjoitti:

Me kaikki ollaan arvokkaita oli lapsia tai ei. Tehkää elämästänne hyvä niillä korteilla mitä on annettu.

Ei tee hyvää murehtia ja surra koko ajan. Murehtikaa esim. vain tunti päivässä ja sen muun ajan teette sitten jotain kivaa, vaikka katsotte hyvän elokuvan, menette kävelylle, leivotte pullaa tai jotain muuta.

Isovanhemmat oli sodassa ja siellä näki, vaikka mitä kamalaa. Mun mummu kutoi paljon sukkia, jotta sai ajatukset muualle. Hän kutoi sukkia lastenkoteihin ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdetta toivonut 18 vuotiaasta lähtien, perhettä 25- vuotiaasta lähtien. Mutta kun olet ruma nainen, niin miehet karttavat. Nyt olen +50- vuotias vanhapiika.

Ja, ei kiitos, ei lohduta se, että kelpaisin, jos haluaisin, jollekin miehelle pnoreiäksi.

Hävisit geenilotossa. Tiedän kyllä tuon tunteen, koska minulle kävi täsmälleen samoin. Yksin jäin, ja ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon mäki tän tajunnut ja luovuttanut jo koko haaveen suhteen. Tiiän, että jos pudottaisin painoa, niin saisin miehen, mutta en rupea muuttamaan itseäni miellyttääkseni muita.

N23

Mä voisin viedä sut treffeille <3

M26

Juupajuu, heti on pinppi kiimajonnella mielessä

Älä yritä pysyä kasassa kuin sen verran kun on pakko. Sure. Ajan myötä suru hälvenee ja energiaa vapautuu muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se perheen perustaminen autuaaksi tee. Sitä vaan kaipaa jotain, mitä ei itsellä nyt ole ja kuvittelee sen tekevän onnelliseksi.

Ei perhe elämä mitään herkkua ole. Yritä löytää jokin muu intohimon kohde elämääsi.

Jos ei tee, niin miksi kaikki perheelliset ilmoittavat elämänsä tärkeimmäksi asiaksi perheen ja lapset?

Koska niin KUULUU sanoa. Oletetaan ilman muuta et kaikki sanoo niin, vaikkei oikeesti ajattelis niin. Moni todellisuudessa katuu lasten hankintaa. Harmittelee avioliittoa, erojaan, vaikeita kokemuksiaan.

Se on vapauttava huojennus. On asioita jotka ei ole mua varten. Ne ei kuulu mun elämään. En tartte niitä. Ne olkoon muiden stressi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se perheen perustaminen autuaaksi tee. Sitä vaan kaipaa jotain, mitä ei itsellä nyt ole ja kuvittelee sen tekevän onnelliseksi.

Ei perhe elämä mitään herkkua ole. Yritä löytää jokin muu intohimon kohde elämääsi.

Jos ei tee, niin miksi kaikki perheelliset ilmoittavat elämänsä tärkeimmäksi asiaksi perheen ja lapset?

Koska niin KUULUU sanoa. Oletetaan ilman muuta et kaikki sanoo niin, vaikkei oikeesti ajattelis niin. Moni todellisuudessa katuu lasten hankintaa. Harmittelee avioliittoa, erojaan, vaikeita kokemuksiaan.

"Moni todellisuudessa katuu lasten hankintaa"

En jaksa uskoa että kovin moni tuota katuu. Varmasti toki on ihmisiä jotka katuvat lapsien hankkimista, mutta eiköhän tuo ole pieni vähemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Oon mäki tän tajunnut ja luovuttanut jo koko haaveen suhteen. Tiiän, että jos pudottaisin painoa, niin saisin miehen, mutta en rupea muuttamaan itseäni miellyttääkseni muita.

N23

Olet hyvin nuori ja kaikki on vielä mahdollista. Mutta kyllä, nimenomaan ainakin yhden toisen ihmisen erityinen miellyttäminen (jotta hän haluaa perustaa perheen kanssasi) on välttämätöntä, jos haluat hänen "omaksesi".