Tabu: kun jonkun lähipiirin jäsenen kuolema on helpotus ja muuttaa kaiken hyväksi
Tämä kuulostaa varmaan todella pahalta, enkä mieluusti itsekään kirjoita tätä aloitusta. Kenenkään kuolemaa ei saa toivoa. Mutta silti on niin, että kun alkoholisti-isäni kuoli kun olin jo aikuinen, moni asia muuttui kuin taikaiskusta. Ei enää häiriköintiä, ei enää puhelinpelkoa, että kuka sieltä soittaa ja miksi, ei enää jatkuvaa häpeää ja stressiä. Kaikki se päättyi kun hänen elämänsä loppui. Jopa isäni äiti, mummoni, sai surunsa jälkeen elämänsä normaaliksi ja jatkuva paine hellitti. Äitini oli isästä jo aiemmin eronnut, mutta hänkin tuntui helpottuneelta, koska katkeran alkoholistin vaino oli kantanut myös eron jälkeiseen aikaan.
Saako tätä todeta ääneen?
Kommentit (88)
Tätä asiaa miettinyt itsekin viimeaikoina.
Kyseessä oli vanhin sisareni, ja suoraan sanottuna niin toksinen ihminen että aiheutti laajaa välirikkoa myös ympäristössään. Hän harjoitti laajamittaista mustamaalaamista meidän sisarusten kesken, ja omille lapsilleen jne.
Minää olin varsinkin kohde. En tiedä oliko syynä se, että olin nuorin meistä lapsista ja hän jotenkin kuvittteli että olisin ollut erityisasemassa tms. joka ei todellakaan pitänyt paikkaansa. Hän kantoi kaunaa myös eräälle toiselle meistä siskoista ja keksi ilkeitä juoruja. En ala kertoa sitä kaikkea mutta hän yritti aktiivisesti tuhota ihmisten välejjä. Esitti välillä edessäpäin maireaa ja makeaa, selän takana haukkui pataluhaksi. Välillä ei osannut piilottaa vihaansa, se näkyi katseessa ja ilmeessä. Saattoi puhua kamalia asioita muka jostakin toisesta ihmisestä mutta kohta huomasit että hän puhui sinusta naamioiden sen.
Hänellä oli tai on kolme lasta, ja heidän kanssaan olin nuorena väleissä mutta sekin rikkoutui kun hän aktiiivsesti rikkoi välimme. Nyt hän on ollut kuoleena muutaman vuoden, ja kuin ihme olisi tapahtunut; olen saanut tämän sisaren lapsista kaksi takaisin elämääni. Olemme todella hyvissä väleissä ja hänen poikansa on suoraan sanonut että äitinsä oli ilkeä ihminen.
Muutenkin välit ja yhteydet sukuun varsinkin omien siarusteni lapsiin on lähentyneet valtavasti, on kuin olisi tehty suursiivous ja kaikki on puhtaampaa ja keveämpää. Olen saanut ihmisiä takaisin eläämäääni ja se tuntuu uskomattoman hyvälle.
Asun ulkomailla, olen asunut jo pian 30 vuotta ja on ollut todella ihana saada yhteydet osaan suvusta ja päästä heitä tapaamaan ilma sitä kauheaa kaunan ja vihan ilmapiiriä. Myös muita joita en vielä ole tavannut vuosien jälkeen on ottanut yhteyttä ja ollaan hyvissä väleissä. On kauheaa miten yksi toksinen ihminen pystyy repimän rikki kokonaisia perheitä ja tekemään valtavasti pahaa.
Tähän sisareen pistin kyllä vlit poikki kokonaan jo aikoja sitten, mutta se raskas taakka ei poistunut kun välit perheeseen oli vaikeat ja ristiriitaiset.
En
Äidin menehtyminen rauhoitti, koska hän kärsi nuorena muistisairauden lisäksi aivosyövästä.
Olisi surullista menettää äiti.
Kyllä minä llin helpottunut isäni kuolemasta, vaikka häne ei ollut alkoholisti eikä kauhea. Hän oli vain ihminen, jolle oli vain yksi oikea tapa elää. Hänen lähellään piti olla tietynlainen. Oli helpotus, kun kenelään lähellä ei ollut enää pakkoa salailla sitä, millainen oikeasti on.
Minulle oli helpotus kun alkoholisti ystäväni kuoli. Pari viimeistä vuottaan vainoharhainen, häiriköivä hullu. Hoidot eivät tehonneet. Kaikille lähipiirissä helpotus kun kuoli. Tiedä vaikka myös hänelle itselleen....niin myrkkyä ja vihaa oli loppuajat täynnä.
Upp