Tabu: kun jonkun lähipiirin jäsenen kuolema on helpotus ja muuttaa kaiken hyväksi

Kärsivän ihmisen kuoleman toivomisen ymmärrän (eutanasian kieltämisen takia, jos henkilö itse sitä toivoisi), mutta kuvittelemalla oman elämänsä helpottuvan "paskamaisen ihmisen" kuolemalla, on järjetöntä. Voi kusipäistä irrottautua halutessaan muutoinkin. Eri asia, jos vaikka taloudellisesti riippuvainen. Silloinhan on itse ripustautunut moiseen paskaläjään.

Tiedän tunteen.

Siskoni kuoli reilu parikymppisenä huumeiden yliannostukseen. Totta kai kuolema oli surullinen ja ikävoin sitä siskoa, mikä hän oli lapsena ja silloin kun hänellä oli parempia vaiheita elämässä. Mutta valehtelisin jos sanoisin että siitä ei seurannut mitään positiivista.

Siskolla oli perhe, jonka kannalta erityisesti tilanne oli kestämätön. He elivät täysin siskon käytön ehdoilla. Koko lähipiiri pelkäsi, milloin sisko alkaa taas käyttää ja mitä tapahtuu. Siskon lapset eivät muista äitiään. He ovat saaneet elää onnellisen ja turvallisen lapsuuden päihteettömässä ympäristössä. Siskon kanssa eläessä se ei olisi mitenkään ollut mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Kärsivän ihmisen kuoleman toivomisen ymmärrän (eutanasian kieltämisen takia, jos henkilö itse sitä toivoisi), mutta kuvittelemalla oman elämänsä helpottuvan "paskamaisen ihmisen" kuolemalla, on järjetöntä. Voi kusipäistä irrottautua halutessaan muutoinkin. Eri asia, jos vaikka taloudellisesti riippuvainen. Silloinhan on itse ripustautunut moiseen paskaläjään.

Ihmisistä voi erkaantua koska vain. Toivomalla henkilön kuolemaa itselleen taloudellista hyötyä haluavana, on aika perseeestä. Kuinka se paskiainen on sen taloudellisen vallan saanut? Oma vikasi.

Vierailija kirjoitti:

mullakin olisi paholais-perheeseen syntyneenä, mutta jatkuu näköjään läpi ikäni psykopaatti-sisarusten ollessa vielä hirveämpiä psykopaatteja eli helvetti ei pääty kohdallani ikinä. Mutta voin kuvitella, mikä helpotus olisi päästä väkivallan ja ainaisen varomisen, uuvutuksen ja pelon alta pois vuosikymmenten jälkeen.

Miksi et katkaise välejä niihin psykopaatti sisaruksiin? Lopeta yhteydenpito ja elä omaa hyvää elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mullakin olisi paholais-perheeseen syntyneenä, mutta jatkuu näköjään läpi ikäni psykopaatti-sisarusten ollessa vielä hirveämpiä psykopaatteja eli helvetti ei pääty kohdallani ikinä. Mutta voin kuvitella, mikä helpotus olisi päästä väkivallan ja ainaisen varomisen, uuvutuksen ja pelon alta pois vuosikymmenten jälkeen.

Miksi et katkaise välejä niihin psykopaatti sisaruksiin? Lopeta yhteydenpito ja elä omaa hyvää elämääsi.

Ihemettelen myös tätä paholaisperheiden kanssa olemista. Välit poikki vaan. Se nyt on sentään oma valinta, vastaako puhelimeen vai ei.

Alkoholisti manipuloi perheensä ja vaimonsa maksamaan juomisensa. Kiristi valehteli ja tuhosi kaiken. Rikas isä oli mukana rahoittamassa lastaan hautaan.

Mitään hyvää asiaa ei väkivaltainen alkoholisti-isäni saanut aikaan vuosikausiin. Oli todella suuri helpotus kun kuoli pois.

En ole koskaan salaillut että se oli vain hyvä asia meille kaikille ja hänelle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Narkomaaniveljeni kuolema oli toki surullista, mutta kuitenkin myös helpotus kaikille meille perheenjäsenille, myös hänelle itselleen, itse päätti elämänsä. Perheenjäsenen huumeongelma vetää mukanaan koko perheen, kaikki se pelko, viha, suru, huoli, ahdistus, epätoivo, riitely, jännitys, kireys. Katosivat kuin taikaiskusta veljen kuollessa. Paraneminen ja luopuminen kykenivät vihdoin alkamaan hänen kuolemastaan. Jäljelle jäi suru ja kaipaus jo kauan sitten huumeille menetetystä ihmisestä.

Kirjotitpa kauniisti. Olemme perheenä samassa tilanteessa, tosin narkomaani poikamme on vielä hengissä. Surutyötä teen äitinä koko aika. Suren pientä/nuorta lastani jota ei enää ole, tilalla tuntematon mt ongelmainen, persoonallishäriöinen sekakäyttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Kärsivän ihmisen kuoleman toivomisen ymmärrän (eutanasian kieltämisen takia, jos henkilö itse sitä toivoisi), mutta kuvittelemalla oman elämänsä helpottuvan "paskamaisen ihmisen" kuolemalla, on järjetöntä. Voi kusipäistä irrottautua halutessaan muutoinkin. Eri asia, jos vaikka taloudellisesti riippuvainen. Silloinhan on itse ripustautunut moiseen paskaläjään.

Sun maailmas on mustavalkonen, harmaasävyt puuttuu.

Jos kyse on omasta lapsestaan niin ei toi ole noin helppoa. Jos olisi niin voisin kuvitella että se vanhempikaan ei ihan täysillä kulkis.

Mä en varsinaisesti toivo isäni kuolemaa, mutta huomaan ajattelevani, että kunhan se tapahtuisi ennen äitini kuolemaa.

Isäni on aina ollut tosi raskas ihminen ja vanhemmiten vaan entistä vaikeampi. Lisäksi äitini hoitaa kaikki hänen asiansa, koska isä on sokeutumassa. En todellakaan halua häntä ja hänen asioitaan hoitaa, koska palkaksi tulisi vain huutoa.

Ihmisen ei välttämättä tarvitse olla ns. paha että joku voisi ajatella hänen kuoleman olevan parempi vaihtoehto. Voi olla niinkin että henkinen rasitus esim. jonkun läheisen hoidosta voi johtaa sellaisiin ajatuksiin jossa on kuolema esillä, vaikka iäkäs sukulainen. Voi olla oma työ ja perhe, koti hoidettavana ja siihen päälle iäkkään sukulaisen hoitaminen. Ei yksin kertaisesti jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen elämä on pyhä ja kaikki muistot kauniita!

Voi että miten ihania muistoja kun sai juosta henkensä edestä lumihangessa kännistä isää pakoon. Voi että miten ihania muistoja kun krapulainen isä oli aina kiukkuinen, kotona sai kulkea varpaisillaan hiljaa kuin haamu ettei vain häirinnyt häntä.

Vierailija kirjoitti:

Näin se joskus on. Ja syyllinen asiaan on ihan se vainaja itse. Jos kiusaa ja sekoilee ja aiheuttaa pelkkää kärsimystä omaisilleen, on ihan luonnollista että kuoleman jälkeen ongelma poistuu eikä siltä osin tarvitse enää kärsiä. Minkä sille voi? Kukaan ei halua olla henkisen väkivallan uhrina ja jos tekijä ei sitä lopeta muuta kuin kuolemalla, niin valitettavasti ihmiset tuppaa olemaan hiljaa hyvillään siitä. 

Juuri näin

Vierailija kirjoitti:

Monen pitkäaikaissairaan, parantumattoman ihmisen kuolema voi olla helpotus. Myös hänelle itselleen. Hankalasta ihmisestä voi erkaantua muullakin tavoin. Ei siihen kuolemaa tarvita.

Mä ainakin voin sanoa ihan suoraan että mulle äidin kuolema oli helpotus, teki pahaa monta vuotta katsoa sitä kituuttamista. Ja seurauksena myös mun raha-asiat heilahti sen verran reilusti ettei tarvitse enää esim. työntekoa miettiä. 

Näin on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ilkeän psykon hautajaisissa itketään, niin ilon kyyneleitä ne on.

 

Meneekö joku tuollaisen hautajaisiin? Minä en ainakaan menisi enkä mennyt narsisti-äitini hautajaisiinkaan. Niin makaa kuin petaa.

Eräs tuttavani meni väkivaltaisen exänsä hautajaisiin kertomansa mukaan ihan vaan siksi, että halusi varmistaa, että se oli tosiaan kuollut!

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo on. Huomannut vain että pahat ihmiset elävät usein todella pitkän elämän. Kai se kun saa purkaa kaiken pahan olon muihin vähentää stressiä ja lisää elinaikaa. Tiedän ilkeitä juoppoja jotka eläneet monisairaina sinne 90 v lähelle.

Naapurissa asunut erittäin iäkäs (syntynyt 20-luvulla) kiukutteli ja raivosi ensihoitajille. Ei ollut mikään hätätilanne mutta piti vaan haukkua kaikki ihmiset ja asiat, taas kerran. Toinen ensihoitaja totesi minulle, että on varmaan luonteensa vuoksi elänyt näin pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mullakin olisi paholais-perheeseen syntyneenä, mutta jatkuu näköjään läpi ikäni psykopaatti-sisarusten ollessa vielä hirveämpiä psykopaatteja eli helvetti ei pääty kohdallani ikinä. Mutta voin kuvitella, mikä helpotus olisi päästä väkivallan ja ainaisen varomisen, uuvutuksen ja pelon alta pois vuosikymmenten jälkeen.

 

Miksi et katkaise välejä niihin psykopaatti sisaruksiin? Lopeta yhteydenpito ja elä omaa hyvää elämääsi.

Ei psykopaattiin katkaista välejä ennen kuin psyko itse päättää, että ne on poikki. Ne vainoaa vaikka vuosikymmeniä elämäsi loppuun asti tai siihen asti kun kuolevat.

Äitini kärsi alkoholi- ja mt-ongelmasta. Oli samaan aikaan äärettömän surullista että helpottavaa, kun hän kuoli. Kuolema oli järkytys, mutta helpotti kun ei tarvinnut enää sietää sekavaa käytöstä. 

up