Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tabu: kun jonkun lähipiirin jäsenen kuolema on helpotus ja muuttaa kaiken hyväksi
17.05.2023 |
Tämä kuulostaa varmaan todella pahalta, enkä mieluusti itsekään kirjoita tätä aloitusta. Kenenkään kuolemaa ei saa toivoa. Mutta silti on niin, että kun alkoholisti-isäni kuoli kun olin jo aikuinen, moni asia muuttui kuin taikaiskusta. Ei enää häiriköintiä, ei enää puhelinpelkoa, että kuka sieltä soittaa ja miksi, ei enää jatkuvaa häpeää ja stressiä. Kaikki se päättyi kun hänen elämänsä loppui. Jopa isäni äiti, mummoni, sai surunsa jälkeen elämänsä normaaliksi ja jatkuva paine hellitti. Äitini oli isästä jo aiemmin eronnut, mutta hänkin tuntui helpottuneelta, koska katkeran alkoholistin vaino oli kantanut myös eron jälkeiseen aikaan.
Saako tätä todeta ääneen?
Kommentit (88)
Saahan sen sanoa mutta ota huomioon että arvioit siinä vain itseäsi ja omaa suhtautumistasi muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei saisi, anonyymisti?????????? Eri asia on, jos sanoo sellaiselle läheiselle, joka ei jaa henkilöstä samoja hankaluuksia, noin. He voivat vetäistä hernettä nokkaan.
Mutta totta kai anonyyminä saa kirjoittaa totuuden. Se joka ei sitä kestä (että ihmiset eivät kaipaa elämäänsä vaikeuksia muista) hakeutukoot terapiaan.
Tottahan tuo on. Huomannut vain että pahat ihmiset elävät usein todella pitkän elämän. Kai se kun saa purkaa kaiken pahan olon muihin vähentää stressiä ja lisää elinaikaa. Tiedän ilkeitä juoppoja jotka eläneet monisairaina sinne 90 v lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Huomannut vain että pahat ihmiset elävät usein todella pitkän elämän. Kai se kun saa purkaa kaiken pahan olon muihin vähentää stressiä ja lisää elinaikaa. Tiedän ilkeitä juoppoja jotka eläneet monisairaina sinne 90 v lähelle.
Oma isäni kuoli alle 50-vuotiaana alkoholismiin ja olin itse reilu 2-kymppinen. Suru oli toki siinä kuoleman aikaan, mutta sitten kun aikaa meni, aloin tajuta miten paljon elämämme parani hänen poistumisensa myötä. Sitä ei ollut tajunnutkaan, miten paljon se alkoholisti pystyi aiheuttamaan mielipahaa ja ahdistusta. Sen jälkeen se kaikki oli ohi. Noin vain. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mullakin olisi paholais-perheeseen syntyneenä, mutta jatkuu näköjään läpi ikäni psykopaatti-sisarusten ollessa vielä hirveämpiä psykopaatteja eli helvetti ei pääty kohdallani ikinä. Mutta voin kuvitella, mikä helpotus olisi päästä väkivallan ja ainaisen varomisen, uuvutuksen ja pelon alta pois vuosikymmenten jälkeen.
En ole koskaan nähnyt niin helpottunutta ihmistä, kuin tuttava jonka raitistunut persoonallisuushäiriöinen mies kuoli.
Äijä oli ihan hirveä vielä juodessaan, mutta raittiina vielä pahempi.
Kummasti ihminen muuttuu kun ei tarvitse pelätä kaiken aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saahan sen sanoa mutta ota huomioon että arvioit siinä vain itseäsi ja omaa suhtautumistasi muihin.
Se homma pitää samalla niin että ei joudu poliisin epäilyksen alaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
mullakin olisi paholais-perheeseen syntyneenä, mutta jatkuu näköjään läpi ikäni psykopaatti-sisarusten ollessa vielä hirveämpiä psykopaatteja eli helvetti ei pääty kohdallani ikinä. Mutta voin kuvitella, mikä helpotus olisi päästä väkivallan ja ainaisen varomisen, uuvutuksen ja pelon alta pois vuosikymmenten jälkeen.
Perheissä tapahtuu paljon henkistä väkivaltaa yms. valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa elää niin, että sinua jäädään kaipaamaan.
Jos et osaa elää niin, älä ihmettele että porukka on helpottunut poistumisestasi.
Alkoholistille tai narkkarille tämä on tietysti ihan mahdoton ajatus, koko maailmahan pyörii heidän napansa ympärillä ja he olettavat että omaisten on pakko tanssia heidän pillinsä mukaan.
Mutta kun arkun kansi kolahtaa, se on ohi. Ei ole mahdoton synti tunnustaa rehellisesti, että joskus se on helpotus.
Täydellinen murha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saahan sen sanoa mutta ota huomioon että arvioit siinä vain itseäsi ja omaa suhtautumistasi muihin.
Se homma pitää samalla niin että ei joudu poliisin epäilyksen alaiseksi.
Täh? Kyllä täytyy olla pahasti hullu jos suunnittelee perheenjäsenen kuolemaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen pitkäaikaissairaan, parantumattoman ihmisen kuolema voi olla helpotus. Myös hänelle itselleen. Hankalasta ihmisestä voi erkaantua muullakin tavoin. Ei siihen kuolemaa tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nähnyt niin helpottunutta ihmistä, kuin tuttava jonka raitistunut persoonallisuushäiriöinen mies kuoli.
Äijä oli ihan hirveä vielä juodessaan, mutta raittiina vielä pahempi.
Kummasti ihminen muuttuu kun ei tarvitse pelätä kaiken aikaa.
Minäpä olen nähnyt sellaisen näytelmän, että kun tieto tällaisen persoonallisuushäiriöisen kiusaajan kuolemasta tuli, tiedon saanut alkoi spontaanisti hyppiä tasajalkaa ja huutamaan: "eläköön, paskiainen on kuollut, eläköön.."
Ja kyseessä on ihan täysijärkinen ihminen. Paineen on täytynyt olla hirvittävä.
Jos ilkeän psykon hautajaisissa itketään, niin ilon kyyneleitä ne on.
Pitkään ajattelin, ettei ihmisen poistuminen ole kummoinen asia, mutta sitten, kun ns. hyvä ihminen poistui, se oli kova paikka, ja muistelen häntä vieläkin välillä. Kertoo paljon siitä, millaista porukkaa lähipiirini suurimmalta osin on. Valitettavasti osan ihmisistä kanssa asioista ei voi edes kuoleman jälkeenkään puhua rehellisesti vaan haluavat elää valheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mullakin olisi paholais-perheeseen syntyneenä, mutta jatkuu näköjään läpi ikäni psykopaatti-sisarusten ollessa vielä hirveämpiä psykopaatteja eli helvetti ei pääty kohdallani ikinä. Mutta voin kuvitella, mikä helpotus olisi päästä väkivallan ja ainaisen varomisen, uuvutuksen ja pelon alta pois vuosikymmenten jälkeen.
Perheissä tapahtuu paljon henkistä väkivaltaa yms. valitettavasti.
kyllä. vanhemmat voivat olla psykopaatti-narsisti.-sadisteja. Tai sanalla sanoen pahojen henkien valtaamia. Silloin heitä voi vain paeta. Joskus vuosikymmenten rukouskaan ei auta kun ovat itse tiensä valinneet, ja Luoja on antanut vapaan tahdon jokaiselle. Mutta nämä joita tarkoitan siis vain pahenevat vuosien saatossa. Alkoholistit on yleensä narsisteja. Ja se ei häviä vaikka raitistuisi.
Oma äitini oli ainakin peittelemättömän hyvillään anoppinsa, mummoni, kuolemasta. Ensinnäkin mummo oli kohdellut häntä alusta saakka alentavasti, toiseksi äitini vielä pakotettiin tämän hoitajaksi kun se asui meillä loppuvaiheessa. Siinä se sitten siivoili sen paskoja ja kuunteli miten isäni ei olisi pitänyt mennä sen kanssa koskaan naimisiin.
Kun loppu tuli ja isäni herkistyi, äidilläni oli vaikeuksia pitää naamansa peruslukemilla. Hän halusi huutaa helpotuksesta ja onnesta.
Vanhuksenkin kuolema voi olla helpostus, jos muistisairaus on edennyt jo niin pitkälle, ettei se ihminen ole enää tässä maailmassa ja jäljellä on pelkkä kuori.
Kun äitini oli tässä vaiheessa, huomasin toivovani, että hän pääsisi jo pois. Sitten muutaman kuukauden päästä hän kuolikin, ja helpotuksen ohella tunsin syyllisyyttä siitä, että olin toivonut hänen poismenoaan.
Alue: Aihe vapaa
Näin se joskus on. Ja syyllinen asiaan on ihan se vainaja itse. Jos kiusaa ja sekoilee ja aiheuttaa pelkkää kärsimystä omaisilleen, on ihan luonnollista että kuoleman jälkeen ongelma poistuu eikä siltä osin tarvitse enää kärsiä. Minkä sille voi? Kukaan ei halua olla henkisen väkivallan uhrina ja jos tekijä ei sitä lopeta muuta kuin kuolemalla, niin valitettavasti ihmiset tuppaa olemaan hiljaa hyvillään siitä.