Olenko uupunut, burnoutissa vai mitä, kun normaali elämäkin tuntuu ponnistelulta?

Otat itsesi niskasta ja lähdet lenkille. 

Muistat, ettei aina tarvitse olla kivaa ja mukavaa. Asioita tehdään, koska täytyy. 

Sitten jossain kohden ne voi taas tuntua ensin siedettävämmiltä ja lopulta ihan ok:lta taas. 

Rankan elämänvaiheen jälkeinen palautumisvaihe.

Anna itsellesi lupa levätä.

Vierailija kirjoitti:

Rankan elämänvaiheen jälkeinen palautumisvaihe.

Anna itsellesi lupa levätä.

Tähän lisään vielä oman kokemukseni: Minulla on nyt puoli vuotta takana tuota mitä AP kuvaili. Lisäksi minulla on fyysisiä kipuja, joihin ei ole löytynyt selitystä. Nyt tuntuu, että sekä pää että kroppa alkavat taas jollain tasolla toimimaan. Jaksan jo käydä lenkilläkin.

Työ vie voimasi? Et ole levännyt tarpeeksi? Uni ja ruoka. Syksyllä normaalia että välillä voimat karanneet tai osalla kokonaan. Silti on levon tarvetta ympäri vuoden kaikilla. Jos terveys mietityttää, vaihdevuodet, sydän, muu, hormonit, lekuri kai tietää ne. Ihminen ei ole koneeksi luotu, vaatii aikaa latautua ja keski-ikä vaikuttaa. Kävely voi virkistää kun pirteä, jos sisäilma nuuduttaa, tuuletus? Joillakin nuorena voimat jo poissa.

Ihan normaalia, jos on ollut rankkaa vaihetta taustalla. Palautuminen kestää aikansa. Jätä kaikki ylimääräinen pois ja pidä huolta itsestäsi. Nukkuminen ja ravitseva ruoka (eläinproteiini ja -rasva) on tärkeintä. Kyllä se siitä sitten hiljalleen taas alkaa sujua. Toki ei kannata päästää asuntoa sikolättikuntoon; se vain lisää työn määrää pitkällä aikavälillä. Mutta turha perfektionismi ja suorittaminen pois.

Tuossa iässä on kyllä jo esivaihdevuosioireita. Nekin vaikuttavat jaksamiseen ja mielialaan. Se on sitten jokaisen oma asia, haluaako hormonihoitoa vai kokeileeko muita keinoja.

Kun ei ole edes töitä, joka rasittaisi. Rankka kokemus siis takana, mutta tavallaan se rankkuus jatkuu sen myötä, kun elämä meni ns. uusiksi. Tätä olotilaa on jatkunut nyt jo varmaan yli vuoden. Mitään en jaksaisi, kaikki tuntuu ponnistelulta, en jaksa järjestää kaappeja, hoitaa asioita. Pakolliset tietty teen, mutta se on ponnistelun takana eikä ole enää sellaista kepeää niinkuin ennen. Uni on huonoa, vakava raudanpuutekin vaivaa.

ap

Asunto on siisti, mutta sen siistinä pitäminen tuntuu äärimmäiseltä ponnistelulta. Ei ennen tuntunut, ennen hinkkasin lattiasaumojakin hammasharjalla kontaten pitkin kylppäriä. Siis asunto oli täydellisen tiptop ennen.

ap

"Uni on huonoa, vakava raudanpuutekin vaivaa."

Se sanottiin jo tuolla aiemmin. Ala ulkoilemaan ja kuntoilemaan. Laita ruokavalio kuntoon. 

Ihan perusjuttuja. 

Ei niistä tarvitse nauttia. 

Olet vain tyyppivoimaantunut suominainen. Et ole saikkua ajatellut?