Avoin suhde parempi kuin pettäminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n ajatusmaailma on tosi outo. Kuvitteleeko AP että kaikki miehet ovat jotenkin pohjimmiltaan ohjelmoitu siihen, että niiden on pantava jokaista vastaantulevaa naista? Kun puhuu jatkuvasti siitä, ettei "miehen seksuaalisuutta saa rajoittaa". Siis mitä vtua.

Saahan sitä rajoittaa ja moni rajoittaakin, mutta kokemukseni mukaan myös kaikenlaiset kunnolliset perheenisät ja tosi mukavaksi tunnetut miehet ovat vonkaamassa parin lasin jälkeen esimerkiksi työmatkoilla tai muissa sen tapaissa tilanteissa. Onhan tästä poikkeuksia, ja jos mies on rakkauden ensi huumassa, niin silloin hän ei näe yleensä muita, mutta kun suhde jatkuu, tilanne muuttuu. Tilaisuus tekee varkaan, ja jos miehelle sattuu eteen kaunis ja halukas nainen, harva kieltäytyy. Osa hakee aktiivisestikin sivuseuraa. Ne jotka eivät hae, ovat niitä, joilla on vähäinen libido ja jotka eivät vaan jaksa seksiä tai jotka ajattelevat, etteivät saisi mitenkään.  Aika harvassa on sellainen mies, jonka seksuaalisuus suuntautuisi vain yhteen naiseen tai joka olisi niin periaatteelinen, ettei missään tilanteessa menisi vieraisiin. Naiset on tietysti aika samanlaisia. Puhun tässä nyt paljon miehistä, koska olen suhteessa tällaisen menevän tapauksen kanssa, ja itse en tarvitse ainakaan tällä hetkellä kovin paljon tämän tapaista toimintaa. Tämä on minusta realistinen käsitys maailmasta ja perustan sen kaikkeen kokemaani ja kuulemaani. Melkeinpä kaikkia ystäviäni on joskus petetty, olivat he miten upeita naisia tahansa. Ap

Koska olet kyyninen miehiin ja elämään ylipäätään, niin et sinä pohjimmiltasi tätä miestä rakasta. Eikä mies sinua. Asutte vain yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostavaa keskustelua, kiitos. Olemme puhuneet muista kumppaneista ja olen sanonut että yksi sääntö on reilu peli kaikkiin suuntiin eli se, että ei hyväksikäytetä tai vedätetä ketään ja en halua että mies on kenellekään naiselle ikävä. Sen enempää en asiaan paneudu, mies saa tehdä oman tunnetyönsä. Turvaseksi yms on myös selvä asia. Täällä vedetään nyt Freudia keskusteluun ja väitetään etten voi olla onnellinen. Mielestäni olen. Miestenkään seksuaalisuutta ei tarvitse aina nähdä niin pahassa valossa ja puhua rumasti dippailusta. Tulevaisuus näyttää mitä tästä suhteesta tulee, avasimme suhteen pari vuotta sitten ja hyvin menee. Ap

Se olin minä, joka vedin Freudin keskusteluun, enkä ole väittänyt onnellisuudestasi mitään. Perustan kirjoitukseni sinun kirjoituksiisi: jo se, että erottelet miesten seksuaalisuuden naisten seksuaalisuudesta nyt vain kertoo vähän karua tarinaa.

Sääntönne ovat myös hieman hassut: kai juuri käsität, että et sinä voi kontrolloida sitä, minkälainen miehen suhde näiden muitten naisten kanssa. Siihen juuri viittasinkin: et voi kontrolloida miestä, mutta vielä vähemmän näitä toisia naisia sen suhteen, mitä heidän välillään tapahtuu.

Sen vuoksi pohdiskelinkin, että mahdatko kuitenkaan ihan sisäistää, mitä suhteen avaaminen tarkoittaa. Se ei tarkoita vain miehen "menoja", vaan todellakin avaatte suhteenne muille ihmisille. Muista ihmisistä tulee siis väistämättä osa suhdettanne.

Olen elämänkokemuksen perusteella havainnut, että yleisemmin miehet hakevat irtoseksiä ja naiset myös tunnetta. Voi olla toisinkin joissain tapauksissa. Tässä ei ole minulle mitään ylivoimaisen vaikeaa enkä pidä sitä kovin karuna faktana. On myös selvää että minulla on samat vapaudet kuin miehelläni ja se on vapautta että tekee mitä itse haluaa, jos haluaa sivusuhteen niin yrittää hankkia ja jos ei halua, niin ei hanki. En tietenkään voi kontrolloida mitä mies tekee omissa suhteissaan. Mitä teen mielestäsi väärin? Pitäisikö minun mielestäsi erota miehestä, jota rakastan ja jonka kanssa viihdyn? Vai kontrolloida häntä enemmän? Ap

Ap, ei sinulla ole samat vapaudet kuin miehelläsi, paitsi nimellisesti. Teillä on kummallakin "lupa" toteuttaa seksuaalisuutta tavalla, joka on miehellesi mieleinen (seksi ilman tunneyhteyttä vaihtuvien partnerien kanssa). Mutta sinulla ei ole tässä suhteessa mahdollisuutta kokea sellaista seksiä, josta sinä luullakseni nauttisit (syvään emotionaaliseen yhteyteen, haavoittuvaisuuteen ja luottamukseen perustuva seksi tutun ja turvallisen kumppanin kanssa).

Arvaan syyn, miksi järjestely sopii sinulle: et ole vielä elämässäsi kokenut tuota jälkimmäistä. Jos olisit, et harkitsisi hetkeäkään jäämistä sellaiseen suhteeseen, jossa yksi elämän suurimmista iloista jää kohdallasi toteutumatta, eikä sillä ole toiveita toteutua jatkossakaan, kun miehesi ei keskitä huomiotaan teidän välisen seksuaalisen yhteyden kehittämiseen vaan sivusuhteisiin.

Itsekin olen ollut nuorena tuollaisten emotionaalisesti alikehittyneiden miesten kanssa ja luullut että seksielämäni on hyvää, kun mies oli teknisesti taitava ja innokas. Sitten tapasin miehen, joka opetti minulle miten kehoni ja mieleni oikeasti toimivat, ja miten valtaisa ero tunnevetoisessa, emotionaalisesti intiimissä seksissä on tuohon mekanistiseen versioon nähden. Harmittaa että tuli nuorempana oltua ihan pitkässäkin suhteessa tuollaisen hydrauliikkahessun kanssa. En vain ollut kokenut todellista seksuaalista nautintoa vielä enkä tiennyt paremmasta! En siksi osannut parempaa myöskään vaatia.

Vertaisin tilannettanne vaikka yhteisen harrastuksen valintaan. Sinä haluaisit hankkia purjeveneen, mies taas haluaa käyttää rahat urheiluautoon. Mies ei halua joutua panostamaan veneen ylläpitoon, purjehduskoulutukseen, reittien suunnitteluun, sääolojen huomioimiseen tai minkäänlaiseen vaivannäköön. Hän haluaa vain kruisailla hienolla autollaan ja jättää huollot ja renkaiden vaihdot muille. Budjetti ja käytettävissä oleva vapaa-aika eivät riitä molempiin hankkeisiin. Teette päätöksen että urheiluauto hankitaan ja sinä selität tämän olevan reilua, koska saathan sinäkin nyt ajaa urheiluautolla siinä missä miehesikin. 

Tuollainen reiluus ei ole aidosti reilua. Onko mies manipuloinut sinut luulemaan niin, vai oletko oma-aloitteisesti johtanut itse itseäsi harhaan?

Tämä on minusta hyvä pointti, mutta mielestäni minulla on tuollaista kuvaamaasi hyvää seksiä parisuhteessani. Voihan tietysti olla että joskus tulevaisuus muuttaa asioita, jos vaikka leskenä aloitan uuden suhteen ja tajuan että olenkin ollut aivan väärässä tietoisuudessa vuosikaudet. Seksi ja parisuhde on minulle kyllä tärkeää, mutta olen aina ajatellut, että elämän onni on pohjimmiltaan oma asenne ja omien ratkaisujen tulos eikä jonkun miehen mukana tuleva lahja. En haluaisi olla niin riippuvainen. Ap

Sanot että sinulla mielestäsi on kuvaamani kaltaista seksiä, mutta ei sellaista voi noissa kertomissasi olosuhteissa olla. Ymmärrät sen sitten jos/kun sen saat joskus kokea. Ero on niin valtaisa että sen ymmärtää kyllä asian koettuaan.

Itse elän tällä hetkellä sinkkuna, koska en halunnut lukita itseäni tilanteeseen jossa toivomani kaltainen seksi olisi rajattu elämästäni pysyvästi pois niin kauan kuin suhde jatkuu. Minusta riippuvaisuuden merkki on enemmänkin se, että luopuu itselleen tärkeästä, hyvinvointiin olennaisesti vaikuttavasta asiasta vain voidakseen jatkaa yhdessä jonkun miehen kanssa.

Jos itselläsi seksi muuttuu huonoksi, jos kumppanilla on muita suhteita, niin mistä tiedät, että kaikilla muilla on myös sellaista? Olen kuitenkin jo keski-ikäinen nainen ja ollut elämässäni pidemmissä ja lyhemmissä suhteissa, koen tuntevani itseni ja tarpeeni, mutta silti tiedät varmasti, että taivas aukeaa vasta kun teen samaa kuin sinä. Samaa saa nyt tämä mies joka haaveilee kolmesta parisuhteesta, ihmiset ovat kovasti jankuttamassa, että se ei ole parisuhde, vaan jotain merkityksetöntä ja huonoa.  Ap

En sanonut seksin muuttuneen huonoksi, vaan kerroin (tuolla aiemmin) luulleeni sen olevan jopa harvinaisen hyvää. Mitä se tavallaan olikin, jos vertailin kokemuksiani muiden naisten kertomuksiin omista miehistään.

Vasta kun koin sen aivan toisenlaisen maailman, ymmärsin että kaikki aiempi oli ollut korkeintaan keskinkertaista. Nyt sen kokeneena pystyn myös arvioimaan, mitä tekijät tulevat sellaisen kokemisen esteeksi. Sellainen on esimerkiksi tämä tilanne, jossa sinä haluaisit yksiavioista suhdetta mutta mukaudut miehen toiveeseen avoimesta suhteesta. Se on jo niin pitkällä itsesi kieltämisen tiellä, että et voi mitenkään kyetä olla ko. miehen kanssa riittävän avoimena ja henkisesti paljaana, jotta voisitte yhdessä tämän tarkoittamani asian kokea.

Ymmärrän oikein hyvin nuo mielipiteet, että kolmen kumppanin kanssa jaettu suhde ei ole yhtä merkityksellinen kuin kahden ihmisen välinen aidosti intiimi ja paneutuva suhde. Tämä logiikka, jonka mukaan sivusuhteet eivät muka ole mistään pois, muistuttaa argumenttia jonka mukaan pakkoruotsi ei ole muusta opiskelusta pois. Tietenkin on. Meillä kaikilla on rajallinen määrä aikaa ja keskittymiskykyä.

Oletetaan että jollain on 365 kumppania. Hän viettää yhden illan vuodessa kunkin kumppanin kanssa. Voiko mielestäsi näistä 365 suhteesta mielestäsi rakentaa yhtä syviä ja merkityksellisiä verrattuna suhteeseen, jossa ollaan vain yhden kumppanin kanssa? Jos ei voi, niin entä jos on 36 kumppania? Entä jos on 3 kumppania? Minulle jo yhteen ihmiseen keskittyminen on oikeasti koko elämän mittainen löytöretki, kunhan se ihminen on aidosti kanssani yhteensopiva ja kiinnostus molemminpuolista.

En ollenkaan tuomitse niitä, jotka mieluummin keskittyvät moniin kumppaneihin, kunhan kaikki osapuolet sitä aidosti haluavat. Polyamoria uskoakseni oikeasti sopii joillekin ihmisille monogamiaa paremmin, ja silloin on hyvä tiedostaa tämä asia itsestään ja elää sen mukaisesti. Mutta sellainen väite että nämä suhteet voivat olla yhtä syviä ja yhtä merkityksellisiä kuin hyvin toimiva monosuhde parhaimmillaan voi olla, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Joka sellaista väittää pääsee minun muistikirjassani käärmeöljykauppiaiden osioon. (Kaikki monosuhteet eivät silti tietenkään ole syviä ja merkityksellisiä vain siksi että ovat monosuhteita.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa parisuhteissa tärkeintä on se että luottamus säilyy ja kumpikin tietää missä mennään.

Itse en määritä luottamusta omassa parisuhteessani tärkeimmäksi asiaksi. Enkä tiedä voiko täydellistä luottamusta edes parisuhteessa tai missään muussakaan ihmisuhteessa koskaan saavuttaa.

Jos et luota toiseen ihmiseen pariauhteessa, niin et voi koskaan saada oikeanlaista ja syvällistä parisuhdetta.

Kuulostat henkilöllä, jolla on välttelevä kiintymyssuhde. Tälläiset ihmiset eivät koskaan kykene luottamaan tai olemaan syvällisesti yhteydessä toisiin ihmisiin.

Voitko sinä määritellä sen mikä minulle on syvällinen parisuhde? Riittääkö siihen että ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta?

Se kuinka kauan on parisuhteessa toisen kanssa ei ole mitään tekemistä syvällisen suhteen kanssa. Pintaliitosuhteet on aika yleisiä, jossa ollaan yhdessä mutta henkisesti ollaan ihan erillään.

Minusta on ihan tervettä olla etenkin välillä myös henkisesti erillään. Ei se että jaetaan kaikki ajatukset toiseen kanssa kerro mitään siitä kuinka syvällinen parisuhde on. Myöskään kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä sitä mikä kenellekin on pintaliittoa mikä ei. Sen vuoksi jopa parisuhteessa luottamusta tärkeämpää itselle on se että hyväksytään se toinen. Hyväksytään se että hän ei ajattele kaikista asioista samalla tavalla kanssani. Hyväksytään se että hänellä on omia asioita elämässään eikä hän ole kanssani 24/7 myös tilanteissa joissa mitään muuta yhteistä ole kuin se että 100% luottaa siihen että mikään ei koskaan muutu ja parisuhteessa aina valitsee täydellinen luottamus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostavaa keskustelua, kiitos. Olemme puhuneet muista kumppaneista ja olen sanonut että yksi sääntö on reilu peli kaikkiin suuntiin eli se, että ei hyväksikäytetä tai vedätetä ketään ja en halua että mies on kenellekään naiselle ikävä. Sen enempää en asiaan paneudu, mies saa tehdä oman tunnetyönsä. Turvaseksi yms on myös selvä asia. Täällä vedetään nyt Freudia keskusteluun ja väitetään etten voi olla onnellinen. Mielestäni olen. Miestenkään seksuaalisuutta ei tarvitse aina nähdä niin pahassa valossa ja puhua rumasti dippailusta. Tulevaisuus näyttää mitä tästä suhteesta tulee, avasimme suhteen pari vuotta sitten ja hyvin menee. Ap

Entä jos miehesi haluaisi mieluummin panna paljaalla kaikkia kumppaneitaan? Entä jos hän ei saakaan haluamansa kaltaista seuraa olemalla täysin rehellinen kaikkiin suuntiin vaan joutuu vedättämään ja uskottelemaan olevansa rakastunut seksiä saadakseen? Entä jos hänelle ei kelpaa ne naiset joita hän saisi houkuteltua vedättämättä? Jos hän ei ole onnellinen eikä pysty kuvittelemaan elämää ilman näitä asioita?

Silloinhan sinä rajoitat miehesi vapautta siinä missä nekin naiset, jotka elävät suljetuissa suhteissa.

(Halventavasta kielenkäytöstä olen kanssasi samaa mieltä. Keskustella voi asiallisestikin, vaikka olisi eri mieltä.)

No, jos mies muuttuisi niin ikäväksi, niin silloin olisi kyllä aivan selkeää jättää hänet. Minusta tällaisessa rajassa ei ole mitään epäselvää. Minusta vieraiden paneminen hyvässä hengessä on ok, mutta vedättäminen, valehtelu ja toisen vaarantaminen ei ole ok. Jos mies alkaisi vahingoittaa minua tai toisia ihmisiä, en haluaisi olla hänen kanssaan, se olisi ero, eikä mikään sääntökeskustelun paikka.  Ap

Käytännössä melkein jokainen mies joutuu jonkin verran vedättämään (viehättävää) naista jos mielii irtoseksiä saada. Vähintään kannattaa jättää kertomatta että on varattu. Helpommin saattaa onnistua sellainen, että haetaan naista pidempiaikaiseen seksisuhteeseen. Niissä taas on vaarana molemminpuolinen ihastuminen, vaikka sellaista ei olisi ollut alun perin tarkoitus tapahtua.

Onko sinulla mielipidettä siihen, kuinka monta kumppania miehellä voi olla samaan aikaan ja saako hän kuvailla sinulle avoimesti kokemuksiaan muiden kanssa? Onko ok että hän käy ensin panemassa toista naista ja heti perään sinua? Saako hän tuoda naisia yhteiseen sänkyynne sinun poissaollessasi? Entä kotona ollessasi?

(Nämä kysymykset eivät ole hatusta vedettyjä. Lapsuudenkotini naapurissa asui pariskunta, jolla oli tällainen samantapainen järjestely. Kuulin kun vaimo selitti asiaa äidilleni ja kertoi suostuneensa siihen, koska miestä ei muuten saisi pidettyä tyytyväisenä. Homma päättyi siihen, että mies alkoi tuoda sivukumppaneita heille kotiin. Ensin vaimon selän takana ja lopulta avoimesti samaan sänkyyn kun vaimo oli siellä nukkumassa.)

Minua ei kiinnosta kuulla mitään tarkkoja kuvauksia eikä mies myöskään niitä minulle väkisin tyrkytä. Ei saa tuoda kotiin minun siellä ollessani. Minulle ihan sama käykö ennen vai jälkeen minun kanssani olemista vieraissa. En tiedä niin yksityiskohtaisesti hänen panoaikataulujaan. Se paljonko hän mahdollisesti vedättää jotain naisia ei ole myöskään minun ongelmani vaan hänen omantuntonsa asia. Mies on kokemukseni mukaan naisten mieleen ja rehti, ja sen enempää en mieltäni vaivaa hänen taktiikoistaan, en ole niistä vastuussa. Ap

Ap varmaan jo suutahti, mutta tässäpä se on: ensin hurskaasti todetaan, miten oletetaan mieheltä sitä ja tätä kohtelua myös muita kohtaan, mutta kun pintaa vähän raaputetaan, ollaankin siinä oikeassa tilanteessa: ap ei välitä pskaakaan siitä, mitä mies muualla tekee, kunhan aina säännöllisesti palaa myös hänen luokseen. Ja sitten saa hykerrellä, että minun se mies on ja tänne "menojensa" jälkeen tulee.

Ihmissuhteet vain todellakin ovat monimutkaisia ja viimeistään siinä vaiheessa, kun teidän ovella on itkemässä joku näistä naisista, joudut miehesi taktiikat kohtaamaan. Et tietenkään ole niistä vastuussa, mutta toivotaan, että ovella itkijä ei ole kovin nuori, naiivi ja haavottuvainen.

Siinä nimittäin voi tulla ahdistus hommista itsellekin, vaikka ne omia eivät olekaan.

MInä ihmettelen myös, miksi ap haluaa uskotella olevansa parisuhteessa miehen kanssa, kun tosiasiallisesti hän on sinkkumiehen panokaveri ja ehkä kämppis (jos asuvat samassa taloudessa).

Tämä on myös yksi näitä juttuja joita en ymmärrä yhtään. Tottakai oletan ja lähden siitä käsityksestä, että mies kohtelee kaikkia ihmisiä hyvin. Se on kuitenkin hänen asiansa, ja en ymmärrä miksi minun pitäisi olla vastuussa toisen aikuisen käytöksestä. En ole hänen äitinsä. Ei ole kyse siitä, etten paskaakaan välittäisi hänen sivusuhteistaan, mutta olisi tosi outoa jos vahtaisin ja miettisin että miten hän niissä toimii. Jos kävisi ilmi, että hän on sikaillut ja ollut ikävä, joku tulisi itkemään ovellemme niin miehestä paljastuisi uusi puoli ja käsitykseni hänestä menisi uusiksi ja erohan siitä tulisi. Koko tämä ajatus että estämällä sivusuhteet estetään miehen sikailu on minusta sellainen joka tekee naisesta vartijan ja äidin ja miehestä vastuuttomana ja lapsellisen. Ei kovin houkuttavaa. Ap

Ei tuossa nainen estä miehen sivusuhteita. Mies aikuisena ihmisenä tekee ihan itse valinnan, että on tuossa suhteessa. Hän itse rajoittaa itseltään ne sivusuhteet. Jos miehelle on tärkeintä voida pitää sivusuhteita, silloin hänen täytyy etsiä sellainen nainen, jonka kanssa ne toteutuvat. Jokainen saa toki olla sellainen kuin on, mutta jokaisen täytyy myös kantaa vastuu omista valinnoistaan eikä alkaa ulkoistaa vastuuta omasta elämästään toiselle. Sehän juuri tekee miehestä vastuuttoman ja lapsellisen, jos on naisen vastuulla huolehtia, että miehen toivoma suhdemuoto toteutuu.

 

Vierailija kirjoitti:

Elän ja ajattelen kuin Ap. Suhteessamme on varjopulensa, mutta niitä on kaikissa muissakin suhteissa. Hyviä puolia kuitenkin enemmän kuin huonoja ja ainahan voi lähteä. Kaikki me elämme omaa ainutkertaista elämäämme. Ei siinä toisten viisasteluilla ole merkitystä.

Juu kuule siitä vaan eläkää miten haluatte, mutta mitä tulee sit tänne hakemaan hyväksyntää ja komppausta suhteelleen. Jos olisi oikeasti tyytyväinen niin sit vaan eläisi sitä elämäänsä ilman tälläisiä aloituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elän ja ajattelen kuin Ap. Suhteessamme on varjopulensa, mutta niitä on kaikissa muissakin suhteissa. Hyviä puolia kuitenkin enemmän kuin huonoja ja ainahan voi lähteä. Kaikki me elämme omaa ainutkertaista elämäämme. Ei siinä toisten viisasteluilla ole merkitystä.

Juu kuule siitä vaan eläkää miten haluatte, mutta mitä tulee sit tänne hakemaan hyväksyntää ja komppausta suhteelleen. Jos olisi oikeasti tyytyväinen niin sit vaan eläisi sitä elämäänsä ilman tälläisiä aloituksia.

Hyväksyntää aloituksella tuskin edes haettiin. Jostain syystä sinä vain odotat että kaikkien pitäisi hyväksyä omikseen samat ajatukset.

Avoin suhde paras koska siinä ei voi pettää kumppania koska siinä vieraisss käynti on hyväksyttävää. Periaatteessa avoimet suhteet on ikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostavaa keskustelua, kiitos. Olemme puhuneet muista kumppaneista ja olen sanonut että yksi sääntö on reilu peli kaikkiin suuntiin eli se, että ei hyväksikäytetä tai vedätetä ketään ja en halua että mies on kenellekään naiselle ikävä. Sen enempää en asiaan paneudu, mies saa tehdä oman tunnetyönsä. Turvaseksi yms on myös selvä asia. Täällä vedetään nyt Freudia keskusteluun ja väitetään etten voi olla onnellinen. Mielestäni olen. Miestenkään seksuaalisuutta ei tarvitse aina nähdä niin pahassa valossa ja puhua rumasti dippailusta. Tulevaisuus näyttää mitä tästä suhteesta tulee, avasimme suhteen pari vuotta sitten ja hyvin menee. Ap

Entä jos miehesi haluaisi mieluummin panna paljaalla kaikkia kumppaneitaan? Entä jos hän ei saakaan haluamansa kaltaista seuraa olemalla täysin rehellinen kaikkiin suuntiin vaan joutuu vedättämään ja uskottelemaan olevansa rakastunut seksiä saadakseen? Entä jos hänelle ei kelpaa ne naiset joita hän saisi houkuteltua vedättämättä? Jos hän ei ole onnellinen eikä pysty kuvittelemaan elämää ilman näitä asioita?

Silloinhan sinä rajoitat miehesi vapautta siinä missä nekin naiset, jotka elävät suljetuissa suhteissa.

(Halventavasta kielenkäytöstä olen kanssasi samaa mieltä. Keskustella voi asiallisestikin, vaikka olisi eri mieltä.)

No, jos mies muuttuisi niin ikäväksi, niin silloin olisi kyllä aivan selkeää jättää hänet. Minusta tällaisessa rajassa ei ole mitään epäselvää. Minusta vieraiden paneminen hyvässä hengessä on ok, mutta vedättäminen, valehtelu ja toisen vaarantaminen ei ole ok. Jos mies alkaisi vahingoittaa minua tai toisia ihmisiä, en haluaisi olla hänen kanssaan, se olisi ero, eikä mikään sääntökeskustelun paikka.  Ap

Käytännössä melkein jokainen mies joutuu jonkin verran vedättämään (viehättävää) naista jos mielii irtoseksiä saada. Vähintään kannattaa jättää kertomatta että on varattu. Helpommin saattaa onnistua sellainen, että haetaan naista pidempiaikaiseen seksisuhteeseen. Niissä taas on vaarana molemminpuolinen ihastuminen, vaikka sellaista ei olisi ollut alun perin tarkoitus tapahtua.

Onko sinulla mielipidettä siihen, kuinka monta kumppania miehellä voi olla samaan aikaan ja saako hän kuvailla sinulle avoimesti kokemuksiaan muiden kanssa? Onko ok että hän käy ensin panemassa toista naista ja heti perään sinua? Saako hän tuoda naisia yhteiseen sänkyynne sinun poissaollessasi? Entä kotona ollessasi?

(Nämä kysymykset eivät ole hatusta vedettyjä. Lapsuudenkotini naapurissa asui pariskunta, jolla oli tällainen samantapainen järjestely. Kuulin kun vaimo selitti asiaa äidilleni ja kertoi suostuneensa siihen, koska miestä ei muuten saisi pidettyä tyytyväisenä. Homma päättyi siihen, että mies alkoi tuoda sivukumppaneita heille kotiin. Ensin vaimon selän takana ja lopulta avoimesti samaan sänkyyn kun vaimo oli siellä nukkumassa.)

Minua ei kiinnosta kuulla mitään tarkkoja kuvauksia eikä mies myöskään niitä minulle väkisin tyrkytä. Ei saa tuoda kotiin minun siellä ollessani. Minulle ihan sama käykö ennen vai jälkeen minun kanssani olemista vieraissa. En tiedä niin yksityiskohtaisesti hänen panoaikataulujaan. Se paljonko hän mahdollisesti vedättää jotain naisia ei ole myöskään minun ongelmani vaan hänen omantuntonsa asia. Mies on kokemukseni mukaan naisten mieleen ja rehti, ja sen enempää en mieltäni vaivaa hänen taktiikoistaan, en ole niistä vastuussa. Ap

Ap varmaan jo suutahti, mutta tässäpä se on: ensin hurskaasti todetaan, miten oletetaan mieheltä sitä ja tätä kohtelua myös muita kohtaan, mutta kun pintaa vähän raaputetaan, ollaankin siinä oikeassa tilanteessa: ap ei välitä pskaakaan siitä, mitä mies muualla tekee, kunhan aina säännöllisesti palaa myös hänen luokseen. Ja sitten saa hykerrellä, että minun se mies on ja tänne "menojensa" jälkeen tulee.

Ihmissuhteet vain todellakin ovat monimutkaisia ja viimeistään siinä vaiheessa, kun teidän ovella on itkemässä joku näistä naisista, joudut miehesi taktiikat kohtaamaan. Et tietenkään ole niistä vastuussa, mutta toivotaan, että ovella itkijä ei ole kovin nuori, naiivi ja haavottuvainen.

Siinä nimittäin voi tulla ahdistus hommista itsellekin, vaikka ne omia eivät olekaan.

MInä ihmettelen myös, miksi ap haluaa uskotella olevansa parisuhteessa miehen kanssa, kun tosiasiallisesti hän on sinkkumiehen panokaveri ja ehkä kämppis (jos asuvat samassa taloudessa).

Tämä on myös yksi näitä juttuja joita en ymmärrä yhtään. Tottakai oletan ja lähden siitä käsityksestä, että mies kohtelee kaikkia ihmisiä hyvin. Se on kuitenkin hänen asiansa, ja en ymmärrä miksi minun pitäisi olla vastuussa toisen aikuisen käytöksestä. En ole hänen äitinsä. Ei ole kyse siitä, etten paskaakaan välittäisi hänen sivusuhteistaan, mutta olisi tosi outoa jos vahtaisin ja miettisin että miten hän niissä toimii. Jos kävisi ilmi, että hän on sikaillut ja ollut ikävä, joku tulisi itkemään ovellemme niin miehestä paljastuisi uusi puoli ja käsitykseni hänestä menisi uusiksi ja erohan siitä tulisi. Koko tämä ajatus että estämällä sivusuhteet estetään miehen sikailu on minusta sellainen joka tekee naisesta vartijan ja äidin ja miehestä vastuuttomana ja lapsellisen. Ei kovin houkuttavaa. Ap

Menit alun perin miehen kanssa yhteen kuvitellen hänen haluavan olla uskollinen ja yksiavioisessa suhteessa. Näin ei ollutkaan, käsityksesi miehestä siis muuttui. Et silti eronnut hänestä, vaikka itse haluaisit yksiavioista suhdetta. Ts. hyväksyt sen että mies kohtelee sinua epäkunnioittavasti. Se, että hän tekee tämän sinun luvallasi, ei muuta itse asiaa: hän ei huomioi sinun olennaisia toiveitasi ja tarpeitasi seksuaalisuuden alueella.

Aiemmin sanoit tehneesi selväksi miehelle että sivukumppaneita ei vedätetä ja heitä kohdellaan kunnioittavasti. Nyt kuitenkin sanot että et varsinaisesti ole kiinnostunut siitä, miten asia käytännössä on. Et esimerkiksi aio keskustella miehen kanssa siitä asiasta. Kuitenkin, jos tietoisuuteesi jotain muuta kautta tulisi että mies ei olekaan kunnioittava sivukumppaneita kohtaan, niin siinä kohtaa sitten ottaisit hänestä eron.

Siis sinua kohtaan saa olla epäkunnioittava mutta täysin vieraita naisia kohtaan ei? 

Ap, tämä ei vain vaikuta oikein uskottavalta. Yleensä ihmiset välittävät eniten siitä miten heitä itseään kohdellaan, ja hieman vähemmän itselleen tuntemattomista ihmisistä, ja vaikka se kuulostaa itsekkäältä niin kyseessä on kuitenkin ns. terve itsekkyys. Tämä asenne saa meidät tekemään oman mielenterveyden kannalta oikeita valintoja. Jos ihan oikeasti kovasti välität näistä tuntemattomista naisista enemmän kuin itsestäsi, niin suosittelen pohtimaan miksi näin on, ja miten voisit muuttaa tilannetta. Sellainen kertoo jo melko vakavasta itsen kieltämisestä tai itseinhosta.

Todennäköisempää on, että oikeasti välität kuitenkin itsestäsi enemmän. Toisin sanoen, vaikka paljastuisikin että miehesi kohtelee muita kaltoin, niin et sinä hänestä sen seurauksena eroaisi, vaikka nyt väitätkin näin tekeväsi. Olet jo suostunut jatkamaan suhdettanne vaikka et itse saa mieheltä kunnioittavaa kohtelua. Jos se ei riittänyt eron motivaatioksi, niin tuskinpa jonkun tuntemattoman mirkun sydänsurut sen enempää tulevat tilannetta muuttamaan.

Miehesi tietää tämän aivan hyvin, koska olet jo käytännössä osoittanut hänelle että luovut ennemmin itsekunnioituksestasi kuin eroat. En nyt halua tässä tulevaisuutta ennustaa, mutta usein ihmiset jotka eivät tykkää asettaa itselleen rajoja ovat niitä, jotka sitten tosiaan ottavat aina vain enemmän ja enemmän, kunnes raja asetetaan ulkopuolelta.

Se, että sinä valitset millaisessa suhteessa haluat olla, ei ole miehen kontrolloimista vaan oma valintasi, joka sinulla on täysi oikeus tehdä - siinä missä miehelläkin.

On tämäkin nyt saivartelua. Kaikissa suhteessa tilanteet muuttuvat ja ihmisistä tulee esiin uusia puolia kun suhde etenee, sitten keskustellaan ja katsotaan mitä voi tehdä ja kohtaavatko vielä toiveet tarpeeksi hyvin. On sinun tulkintaasi, että mies epäkunnoittaa minua. Enkö voi itse määritellä, mikä minua loukkaa ja mikä ei? On monia asioita, joita en hyväksyisi suhteessa, mutta suhteen avaaminen on kompromissi, jonka voin tehdä. Se on minusta myös parantanut suhdettamme. En vaivaa mieltäni miehen sivusuhteilla, mutta puhuimme, kun sovimme suhteen avaamisesta, että yksi sääntö on reilu peli näitä vieraitakin naisia kohtaan. Jos saisin tietää, että mies on ollut aivan päinvastainen kuin miksi hänet miellän, niin tottakai se muuttaisi käsitystäni hänestä. Jos kuulisin, että hän on tehnyt jotain pahaa jollekin naiselle vertautuisi vaikka siihen, että saisin kuulla että hän on vaikka tapellut jonkun miehen kanssa. En haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa, hämmästyisin ja eroaisin. Luotan siihen, että mies on suhteellisen kunnollinen kaikessa mitä tekee. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita. 

Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D

Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi. 

Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi. 

Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap

Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.

Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap

Vapaus on myös minulle tärkeä arvo. Kumppanini ovat aina omasta vapaasta tahdostaan valinneet olla seksuaalisessa suhteessa vain minun kanssani. Samoin minä heidän kanssaan. Koskaan en ole kenenkään vapautta yrittänyt rajoittaa, eivätkä he minun.

Tällä hetkellä olen sinkku ja harrastan seksiä miespuolisen ystävän kanssa. Niin kauan kuin tätä jatkuu, en mene muihin sänkyihin, koska en tahdo. Häneltä pyysin että jos jätämme kondomit pois niin hän kuitenkin käyttäisi niitä muiden seksikumppaniensa kanssa. Hän vastasi että muita kumppaneita ei ole eikä tule.

Minulla ei ole mitään avoimia suhteita vastaan silloin, kun kumpikin osapuoli aidosti haluaa elää niin. Ikävä kyllä kaikissa tietämissäni avoimissa suhteissa toinen osapuoli vaikuttaa siltä, että hän ei olisi oikeasti sitä järjestelyä halunnut, ja on suostunut siihen vain siksi ettei toinen jättäisi. Onko AP tällaisessa tilanteessa elävä ihminen mielestäsi vapaa?

Ajattelen että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään, ja jos rupeaa menevän ihmisen kanssa suhteeseen ja suostuu avoimeen suhteeseen, eikä sitten tykkääkään siitä, niin on vapaus vaikka lähteä. Kaikissa suhteissa on kompromisseja ja on vapautta tehdä omat valintansa ja valita sellaiset kompromissit, joiden kanssa voi elää. Jos kokee suhteen hyväksi ja mielekkääksi niin eikö siinä saa olla? Tämä vaatimus että pitää aidosti haluta on tosi outo.  Mikä on riittävän aitoa, sekö ettei koskaan ole mustasukkaisuuden tunteita? Se että on samanlaiset menohalut? Ap

Kyllä, jokainen saa valita kuten haluaa. Ymmärsin aiemmasta tekstistäsi, että suljetuissa suhteissa olevat eivät mielestäsi ole vapaita, varsinkaan jos ovat miehiä. Ehkä ymmärsin väärin ja puhutkin siis vain omasta miehestäsi?

Millä tavalla olet tullut tietoiseksi siitä että miehesi ei olisi onnellinen jos hän ei saisi käydä vieraissa? Kertoiko hän avoimesti asiasta jo tutustuessanne, vai rakastuitko alun perin mieheen jonka ajattelit olevan vain sinusta seksuaalisesti kiinnostunut?

Olemme puhuneet asiasta. Mies ei ole sanonut, että pettäisi minua jos ei saa avointa suhdetta. Hän ei muutenkaan uhkaile eikä painosta.  Olen myös sanonut hänelle, että pettämistä en hyväksy ja siitä seuraisi ero. Olen itse päätellyt, että meneminen on hänelle todella tärkeää ja kun olen siitä puhunut, hän on sen myöntänyt ja sanonut että ajatus vain yhden naisen kanssa olemisesta olisi pidemmän päälle vaikea ja ehkä mahdotonkin.  En puhu kaikista miehistä ja tilanteista, mutta minusta on todella ahdistavaa, jos ollaan suhteessa, jossa on mustasukkaisuutta, syyllisyyttä, pettämistä, itseinhoa, toisen epäkunnioittamista. Siltä minusta monet suljetut suhteet näyttävät ja ne loppuvatkin usein johonkin aivan mitättömään yhden yön juttuun ja siitä seuranneeseen draamaan. Ap

Draamasuhteet eivät johdu siitä, että ei ole sivusuhteita, vaan ongelmallisten draamasuhteidet syyt ovat ihan muualla, eikä tilanne muutu paremmaksi avaamalla suhde. Hyvä ja toimiva, kunnioitukseen perustuva suhde voi olla joko monogaaminen tai avoin suhde, ja yhtä lailla kumpi tahansa näistä suhdemuodoista voi olla epäterve ja ongelmallinen. Kumpikaan suhdemuoto sinänsä ei ole tae siitä, että suhde toimii, eikä kumpikaan suhdemuoto sinänsä ole ongelma. Riippuu ihmisten persoonista, keskinäisestä suhteesta ja todella monesta asiasta, millaiseksi suhde muodostuu.

Me pannaan kuin kanit ja ollaan sillä saralla tosi yhteensopivia. En ole koskaan ollut miehen kanssa joka saa mut niin kuumaksi pelkällä katseella. Periaatteessa voitaisiin olla avoimessakin suhteessa, mutta kun ei seksuaalisesti eikä emotionaalisesti kaivata mitään niin ei olla avattu suhdetta. Asian mahdollisuudesta on kyllä puhuttu. Tuntuu että monet avoimessa suhteessa olevat ei ihan hiffaa että osalle meistä se monogaminen suhde voi tyydyttää kaikki tarpeet, eikä kaikkien liitot "lässähdä".

Vierailija kirjoitti:

Puistaakin ajatus siitä, että hyppää saman kullin päälle jonka päällä on hetki sitten ollut joku muu. Parempi ettei tiedä. :D Olen aina lapsillekin sanonut etten tiedä kaikkia heidän tekemisiään, enkä  halukaan tietää. Riittää, että tietää sen mikä merkitsee. Arjen pienistä teoista näkee sen mitä merkitsen miehelle.

Tämän ymmärrän hyvin. En itsekään halua tietää mitään tarkkoja asioita miehen menoista. Minusta on ihan kiva että hänellä on omaa kivaa menoaan ja sallin sen hänelle. Toisaalta en tykkää selän takana toimimisesta, koska siihen liittyy epäkunnoitusta, joten sovittu avoin suhde, jossa sallitaan kummallekin omat juttunsa, eikä niistä pahemmin puhuta, on minusta paras.  Ap

Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.

Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n ajatusmaailma on tosi outo. Kuvitteleeko AP että kaikki miehet ovat jotenkin pohjimmiltaan ohjelmoitu siihen, että niiden on pantava jokaista vastaantulevaa naista? Kun puhuu jatkuvasti siitä, ettei "miehen seksuaalisuutta saa rajoittaa". Siis mitä vtua.

Saahan sitä rajoittaa ja moni rajoittaakin, mutta kokemukseni mukaan myös kaikenlaiset kunnolliset perheenisät ja tosi mukavaksi tunnetut miehet ovat vonkaamassa parin lasin jälkeen esimerkiksi työmatkoilla tai muissa sen tapaissa tilanteissa. Onhan tästä poikkeuksia, ja jos mies on rakkauden ensi huumassa, niin silloin hän ei näe yleensä muita, mutta kun suhde jatkuu, tilanne muuttuu. Tilaisuus tekee varkaan, ja jos miehelle sattuu eteen kaunis ja halukas nainen, harva kieltäytyy. Osa hakee aktiivisestikin sivuseuraa. Ne jotka eivät hae, ovat niitä, joilla on vähäinen libido ja jotka eivät vaan jaksa seksiä tai jotka ajattelevat, etteivät saisi mitenkään.  Aika harvassa on sellainen mies, jonka seksuaalisuus suuntautuisi vain yhteen naiseen tai joka olisi niin periaatteelinen, ettei missään tilanteessa menisi vieraisiin. Naiset on tietysti aika samanlaisia. Puhun tässä nyt paljon miehistä, koska olen suhteessa tällaisen menevän tapauksen kanssa, ja itse en tarvitse ainakaan tällä hetkellä kovin paljon tämän tapaista toimintaa. Tämä on minusta realistinen käsitys maailmasta ja perustan sen kaikkeen kokemaani ja kuulemaani. Melkeinpä kaikkia ystäviäni on joskus petetty, olivat he miten upeita naisia tahansa. Ap

Koska olet kyyninen miehiin ja elämään ylipäätään, niin et sinä pohjimmiltasi tätä miestä rakasta. Eikä mies sinua. Asutte vain yhdessä.

Sovitaan sitten niin. Onnea teille jotka olette löytäneet aidon, oikean rakkauden ja toivon, että mikään ei koskaan horjuta vaaleanpunaista maailmankuvaanne. Minusta ihmisiä ja elämää voi rakastaa vaikka ei olisi lapsellisen naiivi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n ajatusmaailma on tosi outo. Kuvitteleeko AP että kaikki miehet ovat jotenkin pohjimmiltaan ohjelmoitu siihen, että niiden on pantava jokaista vastaantulevaa naista? Kun puhuu jatkuvasti siitä, ettei "miehen seksuaalisuutta saa rajoittaa". Siis mitä vtua.

Saahan sitä rajoittaa ja moni rajoittaakin, mutta kokemukseni mukaan myös kaikenlaiset kunnolliset perheenisät ja tosi mukavaksi tunnetut miehet ovat vonkaamassa parin lasin jälkeen esimerkiksi työmatkoilla tai muissa sen tapaissa tilanteissa. Onhan tästä poikkeuksia, ja jos mies on rakkauden ensi huumassa, niin silloin hän ei näe yleensä muita, mutta kun suhde jatkuu, tilanne muuttuu. Tilaisuus tekee varkaan, ja jos miehelle sattuu eteen kaunis ja halukas nainen, harva kieltäytyy. Osa hakee aktiivisestikin sivuseuraa. Ne jotka eivät hae, ovat niitä, joilla on vähäinen libido ja jotka eivät vaan jaksa seksiä tai jotka ajattelevat, etteivät saisi mitenkään.  Aika harvassa on sellainen mies, jonka seksuaalisuus suuntautuisi vain yhteen naiseen tai joka olisi niin periaatteelinen, ettei missään tilanteessa menisi vieraisiin. Naiset on tietysti aika samanlaisia. Puhun tässä nyt paljon miehistä, koska olen suhteessa tällaisen menevän tapauksen kanssa, ja itse en tarvitse ainakaan tällä hetkellä kovin paljon tämän tapaista toimintaa. Tämä on minusta realistinen käsitys maailmasta ja perustan sen kaikkeen kokemaani ja kuulemaani. Melkeinpä kaikkia ystäviäni on joskus petetty, olivat he miten upeita naisia tahansa. Ap

Kaksi huomiota tähän:

1. Puhut paljon toisen ihmisen rajoittamisen haitallisuudesta, mutta et lainkaan siitä missä omat rajasi menevät ja miksi niiden ylläpitäminen ja ilmaiseminen ei ole mielestäsi tärkeää. Se, että sinulla on mielipiteitä ja toiveita ja ilmaiset niitä ei tarkoita että rajoitat toista. Ne toiveethan ovat sinussa ja ilmenevät vaikka sitä toista ei olisi olemassa ensinkään. Miksi et kunnioita omia arvojasi?

2. Sinulla on kovin kyyninen käsitys miehistä (/ ihmisistä). Olet ehkä lukenut tätä palstaa liian usein. Täällä pyörii paljon kiintymyssuhdevaurioista porukkaa, jotka toistelevat näitä mantroja että jokainen mies pettää jos vain pystyy, jne. Ehkä olet myös kasvanut tämän kaltaisessa ympäristössä?

Todellisuudessa vain noin puolet ihmisistä pettää kumppaniaan elämänsä aikana, yhden kerran yhdessä suhteessa. Heistä suurin osa ei tee sitä uudelleen. Useimmilla meistä on elämän aikana kaksi tai useampia suhteita, mikä merkitsee että suurimmassa osassa ihmisten parisuhteista ei esiinny pettämistä.

Itse olen ollut yli kymmenen vuoden suhteessa miehen kanssa, joka on kaikin tavoin kysytty naisten keskuudessa, eli pystyisi halutessaan pettämään vaikka joka päivä. Hän ei harrastanut irtoseksiä edes sinkkuaikoinaan. Ei matalan libidon vuoksi, vaan siksi että hänelle henkinen yhteys seksin aikana on tärkeä asia. Seksi ilman sitä on niin paljon huonompaa että se ei vain satu kiinnostamaan häntä, kun parempaakin saa jos vähän viitsii rakennella sopivia tilanteita. 

Osa miehistä varmasti on tuollaisia kuin kuvaat, mutta on kyllä kovin harmillista jos olet sellaiseen mieheen sitoutunut vain siksi, että luulet ettei muunlaisia ole olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n ajatusmaailma on tosi outo. Kuvitteleeko AP että kaikki miehet ovat jotenkin pohjimmiltaan ohjelmoitu siihen, että niiden on pantava jokaista vastaantulevaa naista? Kun puhuu jatkuvasti siitä, ettei "miehen seksuaalisuutta saa rajoittaa". Siis mitä vtua.

Saahan sitä rajoittaa ja moni rajoittaakin, mutta kokemukseni mukaan myös kaikenlaiset kunnolliset perheenisät ja tosi mukavaksi tunnetut miehet ovat vonkaamassa parin lasin jälkeen esimerkiksi työmatkoilla tai muissa sen tapaissa tilanteissa. Onhan tästä poikkeuksia, ja jos mies on rakkauden ensi huumassa, niin silloin hän ei näe yleensä muita, mutta kun suhde jatkuu, tilanne muuttuu. Tilaisuus tekee varkaan, ja jos miehelle sattuu eteen kaunis ja halukas nainen, harva kieltäytyy. Osa hakee aktiivisestikin sivuseuraa. Ne jotka eivät hae, ovat niitä, joilla on vähäinen libido ja jotka eivät vaan jaksa seksiä tai jotka ajattelevat, etteivät saisi mitenkään.  Aika harvassa on sellainen mies, jonka seksuaalisuus suuntautuisi vain yhteen naiseen tai joka olisi niin periaatteelinen, ettei missään tilanteessa menisi vieraisiin. Naiset on tietysti aika samanlaisia. Puhun tässä nyt paljon miehistä, koska olen suhteessa tällaisen menevän tapauksen kanssa, ja itse en tarvitse ainakaan tällä hetkellä kovin paljon tämän tapaista toimintaa. Tämä on minusta realistinen käsitys maailmasta ja perustan sen kaikkeen kokemaani ja kuulemaani. Melkeinpä kaikkia ystäviäni on joskus petetty, olivat he miten upeita naisia tahansa. Ap

Koska olet kyyninen miehiin ja elämään ylipäätään, niin et sinä pohjimmiltasi tätä miestä rakasta. Eikä mies sinua. Asutte vain yhdessä.

Sovitaan sitten niin. Onnea teille jotka olette löytäneet aidon, oikean rakkauden ja toivon, että mikään ei koskaan horjuta vaaleanpunaista maailmankuvaanne. Minusta ihmisiä ja elämää voi rakastaa vaikka ei olisi lapsellisen naiivi. Ap

Yrität jotenkin nostaa itsesi jalustalle. Miksi? Minulla ei ole vaaleanpunaista maailmankuvaa, enkä ole lapsellisen naiivi. Mutta minulla on usko ja luottamus mieheeni. Koska tämä ei sinun maailmankuvaasi ilmeisesti sovi, niin olkoot.

Vierailija kirjoitti:

Avoin suhde paras koska siinä ei voi pettää kumppania koska siinä vieraisss käynti on hyväksyttävää. Periaatteessa avoimet suhteet on ikuisia.

Onnistuit juuri mahduttamaan kahteen tekstiriviin kaksi huonointa syytä lähteä avoimeen suhteeseen.

Avoimessa suhteessa on sääntöjä samoin kuin suljetussakin suhteessa. Yleensä niitä tarvitaan vielä paljon enemmän. Sääntöjen rikkominen on pettämistä ihan samalla tavalla kuin monosuhteessakin. Jos on vaikka sovittu että ei tehdä lapsia muille kumppaneille, ja toinen rikkoo tätä sopimusta, niin kyseessä on vakava petos kumppania kohtaan. Avoimessa suhteessa oleminen ei millään tavoin muuta sitä että osa ihmisistä on kykenemättömiä elämään tekemiensä sopimusten mukaan.

Avoimet suhteet eivät myöskään ole ikuisia. Sellainen on melko yleistä, että avoimessa suhteessa oleva rakastuu suhteen ulkopuoliseen henkilöön ja muuttaakin mielensä koko avoimesta suhteesta. Se uusi kumppani voikin olla niin ihana, että hänen ei haluta pitävän muita kumppaneita, jolloin pyritään sulkemaan suhde ja omakin entinen kumppani jätetään siinä kohtaa lehdelle soittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n ajatusmaailma on tosi outo. Kuvitteleeko AP että kaikki miehet ovat jotenkin pohjimmiltaan ohjelmoitu siihen, että niiden on pantava jokaista vastaantulevaa naista? Kun puhuu jatkuvasti siitä, ettei "miehen seksuaalisuutta saa rajoittaa". Siis mitä vtua.

Saahan sitä rajoittaa ja moni rajoittaakin, mutta kokemukseni mukaan myös kaikenlaiset kunnolliset perheenisät ja tosi mukavaksi tunnetut miehet ovat vonkaamassa parin lasin jälkeen esimerkiksi työmatkoilla tai muissa sen tapaissa tilanteissa. Onhan tästä poikkeuksia, ja jos mies on rakkauden ensi huumassa, niin silloin hän ei näe yleensä muita, mutta kun suhde jatkuu, tilanne muuttuu. Tilaisuus tekee varkaan, ja jos miehelle sattuu eteen kaunis ja halukas nainen, harva kieltäytyy. Osa hakee aktiivisestikin sivuseuraa. Ne jotka eivät hae, ovat niitä, joilla on vähäinen libido ja jotka eivät vaan jaksa seksiä tai jotka ajattelevat, etteivät saisi mitenkään.  Aika harvassa on sellainen mies, jonka seksuaalisuus suuntautuisi vain yhteen naiseen tai joka olisi niin periaatteelinen, ettei missään tilanteessa menisi vieraisiin. Naiset on tietysti aika samanlaisia. Puhun tässä nyt paljon miehistä, koska olen suhteessa tällaisen menevän tapauksen kanssa, ja itse en tarvitse ainakaan tällä hetkellä kovin paljon tämän tapaista toimintaa. Tämä on minusta realistinen käsitys maailmasta ja perustan sen kaikkeen kokemaani ja kuulemaani. Melkeinpä kaikkia ystäviäni on joskus petetty, olivat he miten upeita naisia tahansa. Ap

Ap:lla on yliseksuaalinen käsitys miehistä. Kannattaisi perustaa käsityksensä tutkittuun tietoon. Laajan Finsex-tutkimuksen mukaan:

Kun vastaajilta kysyttiin, oliko heillä ollut nykyisen avo- tai avioliittonsa aikana muita seksisuhteita, niin tähän vastasi vuonna 2015 myöntävästi 22 prosenttia naimisissa olleista miehistä ja 13 prosenttia vastaavista naisista. Avoliitossa asuvilla vastaavat luvut olivat 13 prosenttia miehillä ja 8 prosenttia naisilla. Miehillä nämä luvut olivat jopa puolittuneet 1990-luvun alkuun verrattuna. Naisilla uskottomuus ei ollut avioliitoissa paljoa muuttunut, mutta avoliitoissa se oli puolittunut kuten miehilläkin. Uskottomuustrendit olivat siis selvässä laskussa. Naimisissa olevista molemmista sukupuolista neljä prosenttia kertoi, että heillä oli ollut jossakin vaiheessa jokin jatkuva rinnakkaissuhde, joka ei ollut siis mikään tilapäinen suhde.

Niistä miehistä, jotka olivat olleet aiemman elämänsä aikana uskottomia, 41 prosenttia oli ollut uskoton myös nykyisessä parisuhteessaan. Naisilla vastaava osuus oli 26 prosenttia.

Ei avoin suhde minusta pettämiseltä suojaa, koska pettämisessä ei pohjimmiltaan ole kyse seksistä vaan rehellisyydestä ja kunnioituksesta - tai pikemmin niiden puutteesta. Jos ei puoliso pysty kunnioita minua riittävästi ollakseen rehellinen, ei se juuriongelma luvan kanssa panemalla korjaannu, vaan epärehellisyys tulee sitten vastaan jossain muussa muodossa. Esimerkiksi oman liittoni kariutui isolta osalta taloudelliseen epärehellisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa parisuhteissa tärkeintä on se että luottamus säilyy ja kumpikin tietää missä mennään.

Itse en määritä luottamusta omassa parisuhteessani tärkeimmäksi asiaksi. Enkä tiedä voiko täydellistä luottamusta edes parisuhteessa tai missään muussakaan ihmisuhteessa koskaan saavuttaa.

Jos et luota toiseen ihmiseen pariauhteessa, niin et voi koskaan saada oikeanlaista ja syvällistä parisuhdetta.

Kuulostat henkilöllä, jolla on välttelevä kiintymyssuhde. Tälläiset ihmiset eivät koskaan kykene luottamaan tai olemaan syvällisesti yhteydessä toisiin ihmisiin.

Voitko sinä määritellä sen mikä minulle on syvällinen parisuhde? Riittääkö siihen että ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta?

Se kuinka kauan on parisuhteessa toisen kanssa ei ole mitään tekemistä syvällisen suhteen kanssa. Pintaliitosuhteet on aika yleisiä, jossa ollaan yhdessä mutta henkisesti ollaan ihan erillään.

Minusta on ihan tervettä olla etenkin välillä myös henkisesti erillään. Ei se että jaetaan kaikki ajatukset toiseen kanssa kerro mitään siitä kuinka syvällinen parisuhde on. Myöskään kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä sitä mikä kenellekin on pintaliittoa mikä ei. Sen vuoksi jopa parisuhteessa luottamusta tärkeämpää itselle on se että hyväksytään se toinen. Hyväksytään se että hän ei ajattele kaikista asioista samalla tavalla kanssani. Hyväksytään se että hänellä on omia asioita elämässään eikä hän ole kanssani 24/7 myös tilanteissa joissa mitään muuta yhteistä ole kuin se että 100% luottaa siihen että mikään ei koskaan muutu ja parisuhteessa aina valitsee täydellinen luottamus.

Olen jotenkin surullinen siitä, ettei sulla ole mitään hajua siitä mitä sana "syvällinen suhde" tarkoittaa.

Miksi edes olla suhteessa jos tarkoituksena on käydä vieraissa tai tapailla muita? Suhteessa ei tarvitse olla kenenkään kanssa, joka ei riitä.