Lue keskustelun säännöt.
Avoin suhde parempi kuin pettäminen?
10.05.2023 |
Aina kun kuulen pettämisestä, olen tosi onnellinen, että minulla on mieheni kanssa sovittu avoin suhde. Pystyy edes jotenkin kokemaan, että on kunnioitusta puolin ja toisin. Kaikki ihmiset ei pysty olemaan monogaamisia ja vaihtoehdot on silloin avoin suhde, pettäminen tai ero. Eikö teitä, jotka olette menevän ihmisen kanssa suhteessa, ahdista ihan kauheasti mustasukkaisuus ja jatkuva huoli, että mitä hän tekee ehkä selän takana? Jos on kumppanina mies, joka ei ole naisten perään ja naisten mieleen, niin välittääkö vaimokaan sellaisesta? Tuntuisiko hän vain ystävältä? Unelma olisi ehkä sellainen mies, joka on intohimoinen ja viriili, mutta näkee vain vaimonsa. Sellaisia ei on ole nähnyt enkä kuullut olevan oikeassa elämässä olemassa. Niin monet ihmiset pettää, että avoin suhde tuntuu vaan järkevimmältä. Mitä ajatuksia ja kokemuksia? Tuntuu että tämä touhu on erilaista naisille ja miehille. En ainkaan itse naisena kaipaa mitään sivusuhteita.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa parisuhteissa tärkeintä on se että luottamus säilyy ja kumpikin tietää missä mennään.
Itse en määritä luottamusta omassa parisuhteessani tärkeimmäksi asiaksi. Enkä tiedä voiko täydellistä luottamusta edes parisuhteessa tai missään muussakaan ihmisuhteessa koskaan saavuttaa.
Jos et luota toiseen ihmiseen pariauhteessa, niin et voi koskaan saada oikeanlaista ja syvällistä parisuhdetta.
Kuulostat henkilöllä, jolla on välttelevä kiintymyssuhde. Tälläiset ihmiset eivät koskaan kykene luottamaan tai olemaan syvällisesti yhteydessä toisiin ihmisiin.
Voitko sinä määritellä sen mikä minulle on syvällinen parisuhde? Riittääkö siihen että ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta?
Se kuinka kauan on parisuhteessa toisen kanssa ei ole mitään tekemistä syvällisen suhteen kanssa. Pintaliitosuhteet on aika yleisiä, jossa ollaan yhdessä mutta henkisesti ollaan ihan erillään.
Minusta on ihan tervettä olla etenkin välillä myös henkisesti erillään. Ei se että jaetaan kaikki ajatukset toiseen kanssa kerro mitään siitä kuinka syvällinen parisuhde on. Myöskään kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä sitä mikä kenellekin on pintaliittoa mikä ei. Sen vuoksi jopa parisuhteessa luottamusta tärkeämpää itselle on se että hyväksytään se toinen. Hyväksytään se että hän ei ajattele kaikista asioista samalla tavalla kanssani. Hyväksytään se että hänellä on omia asioita elämässään eikä hän ole kanssani 24/7 myös tilanteissa joissa mitään muuta yhteistä ole kuin se että 100% luottaa siihen että mikään ei koskaan muutu ja parisuhteessa aina valitsee täydellinen luottamus.
Olen jotenkin surullinen siitä, ettei sulla ole mitään hajua siitä mitä sana "syvällinen suhde" tarkoittaa.
Miksi mun pitäisi tietää mitä se sinulle tarkoittaa? Olen ihan onnellinen siitä että en ole kanssasi parisuhteessa. Siitä ei tulisi mitään olet sitten kuinka syvällinen tai luotettava tahansa.
Ei se syvällinen suhde ole mikään subjektiivinen asia. On sellaisia käsitteitä, mitkä on ihan yleisellä tasolla tiedostettuja.
Ja vähän omituinen tuo "en ole kanssasi parisuhteessa". Miksi minunkaan pitäisi haluta olla sinun kanssa parisuhteessa? Eipä tullut edes mieleenkään tuollainen ajatus ennen kuin sinä toit sen esille. Kuvitteletko aina, että muut haluavat olla kanssasi parisuhteessa jos kanssasi keskustelevat asioista?
No en ymmärrä miksi olisit puolestani surullinen jos se sinulla ei olisi jotakin odotuksia mua kohtaan. Ja kaikki on ihan subjektiivista, ei ole mitään yleismaailmallisia mielipiteitä asioista.
"Mies hakkaa minua viikottain sairaalakuntoon ja varastaa rahojani mutta mielestäni minulla on ihan turvallinen suhde, koska turvallisen suhde on subjektiivinen käsite"
Teksti jota nyt lainaat ei ole mun kirjoittama. Jos et sitä ymmärrä että keskusteluun osallistuu eri henkilöitä. On turha puhua mistään yleismaailmallisesta syvällisyydestä.
Kyseinen teksti oli vertailu, miten absurdia on väittää tiettyjen nimikkeiden olevan subjektiivisia käsitteitä.
Mielipide kuten se mitä syvällisyys tarkoittaa ei ole nimike. Nimike voi olla se mitkä ovat syvällisyyden synonyymejä (esim. tietämys, viisaus jne) Sekään missä yhteydessä nimikettä syvällisyys käytetään ei ole mikään yleismaailmallinen asia.
Turvallinen on ihan sama asia. Absurdia Absurdia.
Ei ole yleismaailmallisesti turvallinen sama kuin syvällinen parisuhde.
Mikä oikeus sinulla on päättää mikä on turvallista ja mikä ei ole?
Parisuhteessa ja muissa ihmissuhteissa kyllä. Yleismaailmallisesti (tosin erittäin harvoin) voidaan tietenkin sopia säännöistä joissa yhteiskunnassa noudatetaan. Ne harvat yleismaailmalliset säännöt vain ei koske parisuhteita vaan valtioiden välisiä suhteita. Valtioiden väliset suhteet taas ei vertaudu millään tavalla parisuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
Niin kuin moni on täällä jo todennut aiemmin. Sinä et olisi tätä keskustelua tänne avannut, jos sinä olisit täysin varma siitä, että sun ja miehesi tapa olla parisuhteessa on ainoa oikea. Olet edelleen epävarma.
Tämä on ihan totta, halusin pohtia tätä, koska tiedän, että tämä on yleisesti tuomittua. Kävikin nopeasti ilmi, että "aidot" avoimen suhteen harrastajat ja aidon perinteisen parisuhteen säälivät ja halveksivat tällaista ja jotkut suhtautuvat aika aggressiivisestikin. Sitten on syntisten pöytä, jossa on on erilaisia ihmisiä, jotka eivät näihin sääntöihin tunne sopivansa. Heitä sitten pidetään pahoina tai jotenkin sairaina. Kyllä se on sitten se minunkin joukkoni ja onneksi siellä on tilaa. Tekopyhyys ei ole minun juttuni. Tämä keskustelu on kyllä ollut minulle ihan tervetullutta, vahvisti omaa käsitystä omista arvoista ja elämänvalinnoista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
Niin kuin moni on täällä jo todennut aiemmin. Sinä et olisi tätä keskustelua tänne avannut, jos sinä olisit täysin varma siitä, että sun ja miehesi tapa olla parisuhteessa on ainoa oikea. Olet edelleen epävarma.
Tämä on ihan totta, halusin pohtia tätä, koska tiedän, että tämä on yleisesti tuomittua. Kävikin nopeasti ilmi, että "aidot" avoimen suhteen harrastajat ja aidon perinteisen parisuhteen säälivät ja halveksivat tällaista ja jotkut suhtautuvat aika aggressiivisestikin. Sitten on syntisten pöytä, jossa on on erilaisia ihmisiä, jotka eivät näihin sääntöihin tunne sopivansa. Heitä sitten pidetään pahoina tai jotenkin sairaina. Kyllä se on sitten se minunkin joukkoni ja onneksi siellä on tilaa. Tekopyhyys ei ole minun juttuni. Tämä keskustelu on kyllä ollut minulle ihan tervetullutta, vahvisti omaa käsitystä omista arvoista ja elämänvalinnoista. Ap
Jotenkin hauskaa luettavaa nämä sun tekstit tässä vaiheessa, koska tuomitset jatkuvasti muita ihmisiä ja heittäydyt itse joksikin marttyyriksi. Mutta oikeasti olet itse juuri sen kaltainen ihminen, kuin mitä tuomitset muiden olevan, esim suhtaudut muihin jatkuvasti säälien ja halveksien.
Projosoit siis aika paljon omaa sisäistä maailmaasi ja kuvittelet muiden olevan samanlaisia, kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
No siis, osalle ihmisistä seksi on todella tärkeää.
Minä en voisi kuvitella olevani suhteessa jossa jään seksuaalisesti osattomaksi, kun kumppanini haluaa aivan erilaista seksuaalista todellisuutta kuin itse haluan.
Saanko myös huomauttaa, että sinä itse ensin määrittelit läheisriippuvaiseksi sellaiset naiset, jotka haluavat elää monosuhteessa ja myös ilmaisevat tämän halun kumppanilleen.
Lisään tähän vielä, että kaikki kirjoituksesi yhteenvetäen tämä alkaa kuulostaa siltä, että mielestäsi naisen ei tulisi priorisoida seksuaalisen nautinnon kokemista, vaan se oikeus kuuluu miehille. Se selittäisi miksi olet ikään kuin itsestäänselvästi hyväksynyt luopua omista toiveistasi, jotta mies voisi mahdollisimman rajattomasti toteuttaa omiaan. En sano etteikö tämä voi teille toimia. Totta kai voi, jos ihan aidosti seksi ei ole sinulle niin kovin tärkeä asia, ja se mitä sinulla miehesi kanssa on, riittää sinulle.
Siinä menet kuitenkin liian pitkälle, kun leimaat monogamisissa suhteissa elävät rajoittaviksi, kontrolloiviksi, riippuvaisiksi, draamasta kärsiviksi, naiiveiksi, jne. jne. Melko huikentelevaisia solvauksia olet tämän keskustelun aikana esittänyt. Onnellisessa suhteessa elävällä ihmisellä ei ole yleensä tarvetta tällaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
Niin kuin moni on täällä jo todennut aiemmin. Sinä et olisi tätä keskustelua tänne avannut, jos sinä olisit täysin varma siitä, että sun ja miehesi tapa olla parisuhteessa on ainoa oikea. Olet edelleen epävarma.
Tämä on ihan totta, halusin pohtia tätä, koska tiedän, että tämä on yleisesti tuomittua. Kävikin nopeasti ilmi, että "aidot" avoimen suhteen harrastajat ja aidon perinteisen parisuhteen säälivät ja halveksivat tällaista ja jotkut suhtautuvat aika aggressiivisestikin. Sitten on syntisten pöytä, jossa on on erilaisia ihmisiä, jotka eivät näihin sääntöihin tunne sopivansa. Heitä sitten pidetään pahoina tai jotenkin sairaina. Kyllä se on sitten se minunkin joukkoni ja onneksi siellä on tilaa. Tekopyhyys ei ole minun juttuni. Tämä keskustelu on kyllä ollut minulle ihan tervetullutta, vahvisti omaa käsitystä omista arvoista ja elämänvalinnoista. Ap
Jotenkin hauskaa luettavaa nämä sun tekstit tässä vaiheessa, koska tuomitset jatkuvasti muita ihmisiä ja heittäydyt itse joksikin marttyyriksi. Mutta oikeasti olet itse juuri sen kaltainen ihminen, kuin mitä tuomitset muiden olevan, esim suhtaudut muihin jatkuvasti säälien ja halveksien.
Projosoit siis aika paljon omaa sisäistä maailmaasi ja kuvittelet muiden olevan samanlaisia, kuin sinä.
Olenko minä puhunut rumasti jonkun keskustelijan parisuhteesta? Minun suhteestani on tässä kirjoitettu todella karua tekstiä ja sanottu todella erikoisia asioita, mutta en ole tehnyt vastaavaa. Olen kertonut, että pettäminen on havaintoni mukaan yleistä ja selän takana pelailu, tekopyhyys ja toisten rajoittaminen on minusta ikävää ja ahdistavaa. Jos joku ottaa sen itseensä niin se on heidän asiansa. Se, jos toivotan jokaiselle onnea valitsemallaan tiellä ei ole mitään marttyyrin puhetta vaan ainoa mitä tästä voi todeta. Sohaisin muurahaispesää, mutta toivon, että vielä jonakin päivänä löydän vertaistukea, joka ymmärtää minua, eikä sääli tai tuomitse, mutta ei sitä kai niin helposti löydy. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelma olisi ehkä sellainen mies, joka on intohimoinen ja viriili, mutta näkee vain vaimonsa.
Minä olen tällainen, mutta ettehän te kukaan sitä usko.
No tietenkin avoin suhde on parempi jos toinen vaihtoehto on pettäminen. Mutta on myös ihmisiä, jotka ovat luonteeltaan uskollisia ja ei tarvita noista kumpaakaan. Minäkin olen rakastuneena hulluna naiseeni, silloin en muita näe sillä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
Niin kuin moni on täällä jo todennut aiemmin. Sinä et olisi tätä keskustelua tänne avannut, jos sinä olisit täysin varma siitä, että sun ja miehesi tapa olla parisuhteessa on ainoa oikea. Olet edelleen epävarma.
Tämä on ihan totta, halusin pohtia tätä, koska tiedän, että tämä on yleisesti tuomittua. Kävikin nopeasti ilmi, että "aidot" avoimen suhteen harrastajat ja aidon perinteisen parisuhteen säälivät ja halveksivat tällaista ja jotkut suhtautuvat aika aggressiivisestikin. Sitten on syntisten pöytä, jossa on on erilaisia ihmisiä, jotka eivät näihin sääntöihin tunne sopivansa. Heitä sitten pidetään pahoina tai jotenkin sairaina. Kyllä se on sitten se minunkin joukkoni ja onneksi siellä on tilaa. Tekopyhyys ei ole minun juttuni. Tämä keskustelu on kyllä ollut minulle ihan tervetullutta, vahvisti omaa käsitystä omista arvoista ja elämänvalinnoista. Ap
Jotenkin hauskaa luettavaa nämä sun tekstit tässä vaiheessa, koska tuomitset jatkuvasti muita ihmisiä ja heittäydyt itse joksikin marttyyriksi. Mutta oikeasti olet itse juuri sen kaltainen ihminen, kuin mitä tuomitset muiden olevan, esim suhtaudut muihin jatkuvasti säälien ja halveksien.
Projosoit siis aika paljon omaa sisäistä maailmaasi ja kuvittelet muiden olevan samanlaisia, kuin sinä.
Olenko minä puhunut rumasti jonkun keskustelijan parisuhteesta? Minun suhteestani on tässä kirjoitettu todella karua tekstiä ja sanottu todella erikoisia asioita, mutta en ole tehnyt vastaavaa. Olen kertonut, että pettäminen on havaintoni mukaan yleistä ja selän takana pelailu, tekopyhyys ja toisten rajoittaminen on minusta ikävää ja ahdistavaa. Jos joku ottaa sen itseensä niin se on heidän asiansa. Se, jos toivotan jokaiselle onnea valitsemallaan tiellä ei ole mitään marttyyrin puhetta vaan ainoa mitä tästä voi todeta. Sohaisin muurahaispesää, mutta toivon, että vielä jonakin päivänä löydän vertaistukea, joka ymmärtää minua, eikä sääli tai tuomitse, mutta ei sitä kai niin helposti löydy. Ap
Olet itseasiassa jatkuvasti puhunut todella halveksien, säälien ja alentavasti muiden suhteista, jotka eivät ole avoimia :) Ei täällä kukaan itseensä varmasti ota, kun kyllähän tässä näkee jo aika selvästi tuon mitä kirjoitin, että projosoit vain sisäistä maailmaasi ja luulet muiden olevan, kuin sinä.
Surullistahan tuo on sinun kannaltasi, että olet jotenkin noin sisäänpäinkääntynyt ja kuvittelet olevasi onnellinen. Mutta eihän se keneltäkään muulta ole pois, kun sinulta itseltäsi.
Hauskinta on, että todistit tuolla ylläolevalla tekstillä juuri sen mistä puhuin. Tuo viimeinen lause sen kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
Niin kuin moni on täällä jo todennut aiemmin. Sinä et olisi tätä keskustelua tänne avannut, jos sinä olisit täysin varma siitä, että sun ja miehesi tapa olla parisuhteessa on ainoa oikea. Olet edelleen epävarma.
Tämä on ihan totta, halusin pohtia tätä, koska tiedän, että tämä on yleisesti tuomittua. Kävikin nopeasti ilmi, että "aidot" avoimen suhteen harrastajat ja aidon perinteisen parisuhteen säälivät ja halveksivat tällaista ja jotkut suhtautuvat aika aggressiivisestikin. Sitten on syntisten pöytä, jossa on on erilaisia ihmisiä, jotka eivät näihin sääntöihin tunne sopivansa. Heitä sitten pidetään pahoina tai jotenkin sairaina. Kyllä se on sitten se minunkin joukkoni ja onneksi siellä on tilaa. Tekopyhyys ei ole minun juttuni. Tämä keskustelu on kyllä ollut minulle ihan tervetullutta, vahvisti omaa käsitystä omista arvoista ja elämänvalinnoista. Ap
Jotenkin hauskaa luettavaa nämä sun tekstit tässä vaiheessa, koska tuomitset jatkuvasti muita ihmisiä ja heittäydyt itse joksikin marttyyriksi. Mutta oikeasti olet itse juuri sen kaltainen ihminen, kuin mitä tuomitset muiden olevan, esim suhtaudut muihin jatkuvasti säälien ja halveksien.
Projosoit siis aika paljon omaa sisäistä maailmaasi ja kuvittelet muiden olevan samanlaisia, kuin sinä.
Olenko minä puhunut rumasti jonkun keskustelijan parisuhteesta? Minun suhteestani on tässä kirjoitettu todella karua tekstiä ja sanottu todella erikoisia asioita, mutta en ole tehnyt vastaavaa. Olen kertonut, että pettäminen on havaintoni mukaan yleistä ja selän takana pelailu, tekopyhyys ja toisten rajoittaminen on minusta ikävää ja ahdistavaa. Jos joku ottaa sen itseensä niin se on heidän asiansa. Se, jos toivotan jokaiselle onnea valitsemallaan tiellä ei ole mitään marttyyrin puhetta vaan ainoa mitä tästä voi todeta. Sohaisin muurahaispesää, mutta toivon, että vielä jonakin päivänä löydän vertaistukea, joka ymmärtää minua, eikä sääli tai tuomitse, mutta ei sitä kai niin helposti löydy. Ap
Olet itseasiassa jatkuvasti puhunut todella halveksien, säälien ja alentavasti muiden suhteista, jotka eivät ole avoimia :) Ei täällä kukaan itseensä varmasti ota, kun kyllähän tässä näkee jo aika selvästi tuon mitä kirjoitin, että projosoit vain sisäistä maailmaasi ja luulet muiden olevan, kuin sinä.
Surullistahan tuo on sinun kannaltasi, että olet jotenkin noin sisäänpäinkääntynyt ja kuvittelet olevasi onnellinen. Mutta eihän se keneltäkään muulta ole pois, kun sinulta itseltäsi.
Hauskinta on, että todistit tuolla ylläolevalla tekstillä juuri sen mistä puhuin. Tuo viimeinen lause sen kertoo.
Kiitos myötätunnosta. Ehkä paras että menet nyt elämään sitä oikeanlaista elämääsi ja minä jään tänne kuvittelemaan että olen onnellinen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
Niin kuin moni on täällä jo todennut aiemmin. Sinä et olisi tätä keskustelua tänne avannut, jos sinä olisit täysin varma siitä, että sun ja miehesi tapa olla parisuhteessa on ainoa oikea. Olet edelleen epävarma.
Tämä on ihan totta, halusin pohtia tätä, koska tiedän, että tämä on yleisesti tuomittua. Kävikin nopeasti ilmi, että "aidot" avoimen suhteen harrastajat ja aidon perinteisen parisuhteen säälivät ja halveksivat tällaista ja jotkut suhtautuvat aika aggressiivisestikin. Sitten on syntisten pöytä, jossa on on erilaisia ihmisiä, jotka eivät näihin sääntöihin tunne sopivansa. Heitä sitten pidetään pahoina tai jotenkin sairaina. Kyllä se on sitten se minunkin joukkoni ja onneksi siellä on tilaa. Tekopyhyys ei ole minun juttuni. Tämä keskustelu on kyllä ollut minulle ihan tervetullutta, vahvisti omaa käsitystä omista arvoista ja elämänvalinnoista. Ap
Jotenkin hauskaa luettavaa nämä sun tekstit tässä vaiheessa, koska tuomitset jatkuvasti muita ihmisiä ja heittäydyt itse joksikin marttyyriksi. Mutta oikeasti olet itse juuri sen kaltainen ihminen, kuin mitä tuomitset muiden olevan, esim suhtaudut muihin jatkuvasti säälien ja halveksien.
Projosoit siis aika paljon omaa sisäistä maailmaasi ja kuvittelet muiden olevan samanlaisia, kuin sinä.
Olenko minä puhunut rumasti jonkun keskustelijan parisuhteesta? Minun suhteestani on tässä kirjoitettu todella karua tekstiä ja sanottu todella erikoisia asioita, mutta en ole tehnyt vastaavaa. Olen kertonut, että pettäminen on havaintoni mukaan yleistä ja selän takana pelailu, tekopyhyys ja toisten rajoittaminen on minusta ikävää ja ahdistavaa. Jos joku ottaa sen itseensä niin se on heidän asiansa. Se, jos toivotan jokaiselle onnea valitsemallaan tiellä ei ole mitään marttyyrin puhetta vaan ainoa mitä tästä voi todeta. Sohaisin muurahaispesää, mutta toivon, että vielä jonakin päivänä löydän vertaistukea, joka ymmärtää minua, eikä sääli tai tuomitse, mutta ei sitä kai niin helposti löydy. Ap
Olet itseasiassa jatkuvasti puhunut todella halveksien, säälien ja alentavasti muiden suhteista, jotka eivät ole avoimia :) Ei täällä kukaan itseensä varmasti ota, kun kyllähän tässä näkee jo aika selvästi tuon mitä kirjoitin, että projosoit vain sisäistä maailmaasi ja luulet muiden olevan, kuin sinä.
Surullistahan tuo on sinun kannaltasi, että olet jotenkin noin sisäänpäinkääntynyt ja kuvittelet olevasi onnellinen. Mutta eihän se keneltäkään muulta ole pois, kun sinulta itseltäsi.
Hauskinta on, että todistit tuolla ylläolevalla tekstillä juuri sen mistä puhuin. Tuo viimeinen lause sen kertoo.
Kiitos myötätunnosta. Ehkä paras että menet nyt elämään sitä oikeanlaista elämääsi ja minä jään tänne kuvittelemaan että olen onnellinen. Ap
Mitä vertaistukea oikein tarvitset? Eikös se sun parisuhde olekkaan niin ah ihanan onnellinen?
Ymmärrän hyvin, että seksuaalinen uskollisuus on todella tärkeää monille ihmisille ja suhteen tärkeä kulmakivi. On minullakin näissä asioissa ollut miettimistä, ja avoin suhde on se ratkaisu, jonka olen jo kaksi vuotta sitten mieheni kanssa tehnyt. Suhteemme voi minusta hyvin. Luotan itseeni ja mieheeni. Samaan aikaan asiassa on välillä pohdittavaa, mutta en ole löytänyt oikeaa paikkaa puhua siitä. Vierastan nykyajan nuorten suhdeanarkismia ja polyhommia niiden epärealistisen tuntuisten sääntöjen vuoksi ja perinteinen uskollinen parisuhde tuntuu taas toisella tavalla rajoittavalta ja valheelliselta. Korostan, että tämä on minun kokemukseni, eikä se tarkoita etteikö joku muu voisi nähdä näitä asioita toisin. Oikeastaan pahin asia tässä on yleinen halveksinta. Mieheni kyllä kunnioittaa minua, mutta joudumme elämään tavallaan kaapissa, koska jos kerron avoimesti järjestelyistämme, eli siitä, että vain mies käy vieraissa. Saamme vain sääliä ja inhoa osaksamme, joten en voi jutella ihmissuhteista esimerkiksi ystävieni kanssa tai palstalla. Nyt lopetan tämän keskustelun omalta osaltani ja toivotan vipittömästi kaikille hyviä ihmisuhteita, seksiä ja rakkautta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
Niin kuin moni on täällä jo todennut aiemmin. Sinä et olisi tätä keskustelua tänne avannut, jos sinä olisit täysin varma siitä, että sun ja miehesi tapa olla parisuhteessa on ainoa oikea. Olet edelleen epävarma.
Tämä on ihan totta, halusin pohtia tätä, koska tiedän, että tämä on yleisesti tuomittua. Kävikin nopeasti ilmi, että "aidot" avoimen suhteen harrastajat ja aidon perinteisen parisuhteen säälivät ja halveksivat tällaista ja jotkut suhtautuvat aika aggressiivisestikin. Sitten on syntisten pöytä, jossa on on erilaisia ihmisiä, jotka eivät näihin sääntöihin tunne sopivansa. Heitä sitten pidetään pahoina tai jotenkin sairaina. Kyllä se on sitten se minunkin joukkoni ja onneksi siellä on tilaa. Tekopyhyys ei ole minun juttuni. Tämä keskustelu on kyllä ollut minulle ihan tervetullutta, vahvisti omaa käsitystä omista arvoista ja elämänvalinnoista. Ap
Jotenkin hauskaa luettavaa nämä sun tekstit tässä vaiheessa, koska tuomitset jatkuvasti muita ihmisiä ja heittäydyt itse joksikin marttyyriksi. Mutta oikeasti olet itse juuri sen kaltainen ihminen, kuin mitä tuomitset muiden olevan, esim suhtaudut muihin jatkuvasti säälien ja halveksien.
Projosoit siis aika paljon omaa sisäistä maailmaasi ja kuvittelet muiden olevan samanlaisia, kuin sinä.
Olenko minä puhunut rumasti jonkun keskustelijan parisuhteesta? Minun suhteestani on tässä kirjoitettu todella karua tekstiä ja sanottu todella erikoisia asioita, mutta en ole tehnyt vastaavaa. Olen kertonut, että pettäminen on havaintoni mukaan yleistä ja selän takana pelailu, tekopyhyys ja toisten rajoittaminen on minusta ikävää ja ahdistavaa. Jos joku ottaa sen itseensä niin se on heidän asiansa. Se, jos toivotan jokaiselle onnea valitsemallaan tiellä ei ole mitään marttyyrin puhetta vaan ainoa mitä tästä voi todeta. Sohaisin muurahaispesää, mutta toivon, että vielä jonakin päivänä löydän vertaistukea, joka ymmärtää minua, eikä sääli tai tuomitse, mutta ei sitä kai niin helposti löydy. Ap
Ap, kulta pieni.
Onnellisesta ja toimivasta parisuhteesta saa iloa ja voimavaroja. Siksi juuri ihmiset yleensä parisuhteita muodostavatkin! Ei sellaisessa suhteessa olemiseen tarvita vertaistukea.
Saat aivan varmasti tarvitsemaasi tukea sitten, kun pystyt olemaan itsellesi rehellinen tuen tarpeesta. Tällä hetkellä tukeminen on melko hankalaa, kun et myönnä tuen tarvetta itsellesi.
Joka tapauksessa, sanon vielä kertaalleen sen mitä olen yrittänyt aiemminkin sanoa: Sinulla saa olla toiveita ja tarpeita. Ne ovat aivan yhtä tärkeitä kuin miehesikin toiveet ja tarpeet. Niiden esille tuominen ei merkitse että yrität "rajoittaa" miestäsi, vaan että otat vain itsellesi saman tilan minkä miehesikin saa. Sinulla ei pitäisi olla velvollisuutta hävittää itseäsi taustalle niin että miehesi vie suhteessa kaiken tilan. Jos miehesi aidosti sinusta välittää, hän kyllä antaa tilaa sinullekin, kun vain pyydät sitä.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että et luota miehesi välittämiseen, ja siitä syystä olet oma-aloitteisesti luopunut omista toiveistasi jotta asiaa ei tarvitsisi käytännön tasolla joutua toteamaan (esim. siten että mies vaikkapa pettäisi sinua vasten sinun toivettasi). Kun et luota miehesi välittämiseen, seksi teidän välillänne voi silti olla teknisesti tyydyttävää, mutta emotionaalisesti mitä todennäköisimmin ei.
Sinulla on kaikki oikeus jatkaa suhdettasi jos niin haluat. Tulit kuitenkin tänne palstalle kertomaan niitä syitä, miksi tässä suhteessa olet, joten luultavasti jollakin tasolla halusit ulkopuolisten kommentteja asiaan. Ulkopuolisena tarkkailijana olisin epärehellinen sinua kohtaan, jos en kertoisi mitä ajatuksia esityksesi minussa herättää.
Vierailija kirjoitti:
Unelma olisi ehkä sellainen mies, joka on intohimoinen ja viriili, mutta näkee vain vaimonsa.
Minä olen tällainen, mutta ettehän te kukaan sitä usko.
Kyllä uskomme. Minulla ei muunlaisia miehiä ole ollutkaan! Ap on ainakin tässä keskustelussa vähemmistössä kyynisine mielipiteineen miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
Niin kuin moni on täällä jo todennut aiemmin. Sinä et olisi tätä keskustelua tänne avannut, jos sinä olisit täysin varma siitä, että sun ja miehesi tapa olla parisuhteessa on ainoa oikea. Olet edelleen epävarma.
Tämä on ihan totta, halusin pohtia tätä, koska tiedän, että tämä on yleisesti tuomittua. Kävikin nopeasti ilmi, että "aidot" avoimen suhteen harrastajat ja aidon perinteisen parisuhteen säälivät ja halveksivat tällaista ja jotkut suhtautuvat aika aggressiivisestikin. Sitten on syntisten pöytä, jossa on on erilaisia ihmisiä, jotka eivät näihin sääntöihin tunne sopivansa. Heitä sitten pidetään pahoina tai jotenkin sairaina. Kyllä se on sitten se minunkin joukkoni ja onneksi siellä on tilaa. Tekopyhyys ei ole minun juttuni. Tämä keskustelu on kyllä ollut minulle ihan tervetullutta, vahvisti omaa käsitystä omista arvoista ja elämänvalinnoista. Ap
Jotenkin hauskaa luettavaa nämä sun tekstit tässä vaiheessa, koska tuomitset jatkuvasti muita ihmisiä ja heittäydyt itse joksikin marttyyriksi. Mutta oikeasti olet itse juuri sen kaltainen ihminen, kuin mitä tuomitset muiden olevan, esim suhtaudut muihin jatkuvasti säälien ja halveksien.
Projosoit siis aika paljon omaa sisäistä maailmaasi ja kuvittelet muiden olevan samanlaisia, kuin sinä.
Olenko minä puhunut rumasti jonkun keskustelijan parisuhteesta? Minun suhteestani on tässä kirjoitettu todella karua tekstiä ja sanottu todella erikoisia asioita, mutta en ole tehnyt vastaavaa. Olen kertonut, että pettäminen on havaintoni mukaan yleistä ja selän takana pelailu, tekopyhyys ja toisten rajoittaminen on minusta ikävää ja ahdistavaa. Jos joku ottaa sen itseensä niin se on heidän asiansa. Se, jos toivotan jokaiselle onnea valitsemallaan tiellä ei ole mitään marttyyrin puhetta vaan ainoa mitä tästä voi todeta. Sohaisin muurahaispesää, mutta toivon, että vielä jonakin päivänä löydän vertaistukea, joka ymmärtää minua, eikä sääli tai tuomitse, mutta ei sitä kai niin helposti löydy. Ap
Kyllä, olet määritellyt yksiavioisissa suhteissa eläviä kaikenlaisilla halventavilla tavoilla. Kannattaa lukea keskustelu alusta asti uudelleen, niin näet itse.
Jos sinusta tuntuu vaikealta uskoa että olet puhunut muista näin, niin voisiko olla että nuo sanat eivät oikeasti olekaan omiasi? Onko joku toinen henkilö puhunut sinulle yksiavioisuudesta vähempiarvoisena, naiivina, lapsellisena ja rajoittavana elämäntapana - sellaisena johon kukaan fiksu aikuinen ei sortuisi?
Miten oma miehesi puhuu yksiavioisuudesta? Mahtuuko hänen maailmankuvaansa erilaisia parisuhdemalleja, joista kaikista hän puhuu tasapuolisen myönteisesti? Entä muut läheisesi? Osaatko hahmottaa, mitä kautta tällainen kielenkäyttö on etsiytynyt ajatuksiisi, kun se nyt kuitenkin tuli sinun näppäimistösi kautta tänne palstalle?
Vertaistukea tarvitaan yleisemmin silloin, kun ollaan hankalassa elämäntilanteessa ja suhteesta, mistä ei tunnu selviävän.
Ehkä AP tiedostamattaan kertoi miltä hänestä oikeasti tuntuu olla tässä suhteessa, kun puhui vertaistuesta. Ja tuo kanssa, ettei voi keskustella omasta suhteestaan ystävilleen ja perheelle.
Kaukana onnellisesta ja hyvinvoivasta suhteesta.
Tänne onkin tullut jo paljon hyviä kommentteja. Ap, avoin suhde ei estä pettämistä. Sanoisin jopa että miehellä on nyt suurempi riski löytää joku toinen ja rakastua. Sanot että yskiavioiset on lapsellisia ja naiiveja, mutta omat puheesi kuulostaa siltä että koitat kiistää että et voi hyvin suhteessa ja oma valinta olisi se fiksuin ja järkevin. Olet myös hyvin kyyninen miesten suhteen. Ei kaikki miehet halua hyppiä kukasta kukkaan vaan on niitä uskollisiakin miehiä jotka haluaa olla vain sen yhden kanssa. Ja jos joskus pettää tai rakastuu toiseen niin sitten niin käy ja voi erota. Ei avoin suhde ole mikään pelastus suhteelle tai tie onneen. Suhteessa kuin suhteessa voi tapahtua vaikka mitä. Se että valitsit avoimen suhteen eron pelossa lopulta syö sua sisältäpäin niin kuin jo ilmeisesti tekee. Siksi teit tänne aloituksen. Et ole oikeasti itsekkään varma teitkö oikean valinnan vaikka muuta nyt väität. Täällä kyllä ollaan huomattu missä mennään.
Ap, mitä sinä saat tästä parisuhteesta? Mitä miehesi tekee sinun vuoksesi?
En jaksanut lukea ketjua läpi, kolme sivua riitti epäilemään, että mies vaan käyttää hyväksi ja ap hyysää miestä, joka ei kunnioita häntä millään tavoin? Siksi ap, mitä saat mieheltäsi sellaista, ettet pärjäisi yksin?
Minulle aloituksen teksti on jotenkin ihan vierasta. Minulla nimittäin on mies, joka on menevä, viriili ja kaikin puolinen upea tyyppi niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Hän myös omaa samat arvot kuin minä, ja haluaa sitoutua liittoonsa sellaisella tasolla, joka ei jätä tilaa muille intiimeille suhteille.
Seksi on vain seksiä. Ja siihen liittyvät halut ja energian voi myös suunnata vain yhteen ihmiseen vaikka muitakin viehättäviä ihmisiä pörräisi ympärillä, eikä tämä edes ole vaikeaa jos ne halut sen yhden ihmisen kanssa kohtaavat.
En minä toki voi koskaan varmaksi tietää, ettei sitä päivää tule kun pettäisi, mutta ei siinä minulle kyse ole vain seksistä, vaan se romuttaa sen saumattoman yhteenkuuluvuuden tunteen ja "sielujen synfonian" mikä meillä on vain keskenämme ollut jo toista vuosikymmentä.
Minusta on ihan ok, jos kaksi sellaista ihmistä jotka kokevat tarvitsevansa vaihtelua seksikumppaneiden suhteen kohtaavat ja avoimesta suhteesta sopivat, mutta mielestäni on vähintäänkin omituista väittää, että yksiavioisuus ja "menevä komea ja viriili" eivät voisi tulla samassa paketissa. Arvoistahan siinä on kyse, eikä niinkään seksihaluista.
Vierailija kirjoitti:
Tänne onkin tullut jo paljon hyviä kommentteja. Ap, avoin suhde ei estä pettämistä. Sanoisin jopa että miehellä on nyt suurempi riski löytää joku toinen ja rakastua. Sanot että yskiavioiset on lapsellisia ja naiiveja, mutta omat puheesi kuulostaa siltä että koitat kiistää että et voi hyvin suhteessa ja oma valinta olisi se fiksuin ja järkevin. Olet myös hyvin kyyninen miesten suhteen. Ei kaikki miehet halua hyppiä kukasta kukkaan vaan on niitä uskollisiakin miehiä jotka haluaa olla vain sen yhden kanssa. Ja jos joskus pettää tai rakastuu toiseen niin sitten niin käy ja voi erota. Ei avoin suhde ole mikään pelastus suhteelle tai tie onneen. Suhteessa kuin suhteessa voi tapahtua vaikka mitä. Se että valitsit avoimen suhteen eron pelossa lopulta syö sua sisältäpäin niin kuin jo ilmeisesti tekee. Siksi teit tänne aloituksen. Et ole oikeasti itsekkään varma teitkö oikean valinnan vaikka muuta nyt väität. Täällä kyllä ollaan huomattu missä mennään.
On mahdollista, että AP:n mies on narsisti ja AP on narsistin uhri. Hän siis oikeastaan tuo esille vain miehensä mielipiteitä miksi kuvittelee omakseen.
Mielestäni tuo, että hän tiedostomattaan haki vertaistukea tilanteeseensa jotenkin puhuu siitä, että AP tahtoo pois suhteestaan mutta ei vain vielä tajua sitä.
Hups, miten muistin noin pieleen tuon luvun? Mielestäni olen nähnyt sen Finsex-raportissa vuosia sitten ja se oli noin 50%. Voisiko se olla laskenut noin paljon entisestä? Arvailen tässä nyt vain ääneen kun en viitsi käydä selvittämässä asiaa.. :D
Joka tapauksessa, olet hyvä esimerkki siitä että tilastoissa tosiaan näkyy yksittäisetkin hairahdukset, eli niissä on mukana paljon sellaisia ihmisiä jotka ovat kuitenkin kaikissa myöhemmissä suhteissaan vapaaehtoisesti uskollisia.