Lue keskustelun säännöt.
Avoin suhde parempi kuin pettäminen?
10.05.2023 |
Aina kun kuulen pettämisestä, olen tosi onnellinen, että minulla on mieheni kanssa sovittu avoin suhde. Pystyy edes jotenkin kokemaan, että on kunnioitusta puolin ja toisin. Kaikki ihmiset ei pysty olemaan monogaamisia ja vaihtoehdot on silloin avoin suhde, pettäminen tai ero. Eikö teitä, jotka olette menevän ihmisen kanssa suhteessa, ahdista ihan kauheasti mustasukkaisuus ja jatkuva huoli, että mitä hän tekee ehkä selän takana? Jos on kumppanina mies, joka ei ole naisten perään ja naisten mieleen, niin välittääkö vaimokaan sellaisesta? Tuntuisiko hän vain ystävältä? Unelma olisi ehkä sellainen mies, joka on intohimoinen ja viriili, mutta näkee vain vaimonsa. Sellaisia ei on ole nähnyt enkä kuullut olevan oikeassa elämässä olemassa. Niin monet ihmiset pettää, että avoin suhde tuntuu vaan järkevimmältä. Mitä ajatuksia ja kokemuksia? Tuntuu että tämä touhu on erilaista naisille ja miehille. En ainkaan itse naisena kaipaa mitään sivusuhteita.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Vapaus on myös minulle tärkeä arvo. Kumppanini ovat aina omasta vapaasta tahdostaan valinneet olla seksuaalisessa suhteessa vain minun kanssani. Samoin minä heidän kanssaan. Koskaan en ole kenenkään vapautta yrittänyt rajoittaa, eivätkä he minun.
Tällä hetkellä olen sinkku ja harrastan seksiä miespuolisen ystävän kanssa. Niin kauan kuin tätä jatkuu, en mene muihin sänkyihin, koska en tahdo. Häneltä pyysin että jos jätämme kondomit pois niin hän kuitenkin käyttäisi niitä muiden seksikumppaniensa kanssa. Hän vastasi että muita kumppaneita ei ole eikä tule.
Minulla ei ole mitään avoimia suhteita vastaan silloin, kun kumpikin osapuoli aidosti haluaa elää niin. Ikävä kyllä kaikissa tietämissäni avoimissa suhteissa toinen osapuoli vaikuttaa siltä, että hän ei olisi oikeasti sitä järjestelyä halunnut, ja on suostunut siihen vain siksi ettei toinen jättäisi. Onko AP tällaisessa tilanteessa elävä ihminen mielestäsi vapaa?
Ajattelen että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään, ja jos rupeaa menevän ihmisen kanssa suhteeseen ja suostuu avoimeen suhteeseen, eikä sitten tykkääkään siitä, niin on vapaus vaikka lähteä. Kaikissa suhteissa on kompromisseja ja on vapautta tehdä omat valintansa ja valita sellaiset kompromissit, joiden kanssa voi elää. Jos kokee suhteen hyväksi ja mielekkääksi niin eikö siinä saa olla? Tämä vaatimus että pitää aidosti haluta on tosi outo. Mikä on riittävän aitoa, sekö ettei koskaan ole mustasukkaisuuden tunteita? Se että on samanlaiset menohalut? Ap
Kyllä, jokainen saa valita kuten haluaa. Ymmärsin aiemmasta tekstistäsi, että suljetuissa suhteissa olevat eivät mielestäsi ole vapaita, varsinkaan jos ovat miehiä. Ehkä ymmärsin väärin ja puhutkin siis vain omasta miehestäsi?
Millä tavalla olet tullut tietoiseksi siitä että miehesi ei olisi onnellinen jos hän ei saisi käydä vieraissa? Kertoiko hän avoimesti asiasta jo tutustuessanne, vai rakastuitko alun perin mieheen jonka ajattelit olevan vain sinusta seksuaalisesti kiinnostunut?
Olemme puhuneet asiasta. Mies ei ole sanonut, että pettäisi minua jos ei saa avointa suhdetta. Hän ei muutenkaan uhkaile eikä painosta. Olen myös sanonut hänelle, että pettämistä en hyväksy ja siitä seuraisi ero. Olen itse päätellyt, että meneminen on hänelle todella tärkeää ja kun olen siitä puhunut, hän on sen myöntänyt ja sanonut että ajatus vain yhden naisen kanssa olemisesta olisi pidemmän päälle vaikea ja ehkä mahdotonkin. En puhu kaikista miehistä ja tilanteista, mutta minusta on todella ahdistavaa, jos ollaan suhteessa, jossa on mustasukkaisuutta, syyllisyyttä, pettämistä, itseinhoa, toisen epäkunnioittamista. Siltä minusta monet suljetut suhteet näyttävät ja ne loppuvatkin usein johonkin aivan mitättömään yhden yön juttuun ja siitä seuranneeseen draamaan. Ap
Huomaa miten AP taitaa itse olla se pettäjä, koska tässä koko tekstissä on loogisuus tosi kaukana. Ei aio muka pettää, mutta hänelle yhden naisen kanssa oleminen on mahdotonta? Eli aikoo pettää.
Kuulostaa aikamoiselta uhkailulta minun korvaani :) Ja jos sinun mielestä pettäminen on vain yksi mitätön yhden yön juttu, niin miksi olet mustasukkainen miehestäsi? Taaskaan logiikka ei oikein toimi tekstissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän ja ajattelen kuin Ap. Suhteessamme on varjopulensa, mutta niitä on kaikissa muissakin suhteissa. Hyviä puolia kuitenkin enemmän kuin huonoja ja ainahan voi lähteä. Kaikki me elämme omaa ainutkertaista elämäämme. Ei siinä toisten viisasteluilla ole merkitystä.
Minusta olisi hyvä, että tulisi sellainen avioliittolaki jossa olisi pakko sopia yhteisistä pelisäännöiatä.
Jos rikkoo laissa määrättyjä sääntöjä, tekee rikoksen ja on velvollinen rahallisiin korvauksiin.
Eli jos sovitte etukäteen, että kummallekaan ei sovi toisen pettäminen avioliitossa ja sitten kun siitä jää kiinni, on velvollinen korvaamaan asian rahallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Vapaus on myös minulle tärkeä arvo. Kumppanini ovat aina omasta vapaasta tahdostaan valinneet olla seksuaalisessa suhteessa vain minun kanssani. Samoin minä heidän kanssaan. Koskaan en ole kenenkään vapautta yrittänyt rajoittaa, eivätkä he minun.
Tällä hetkellä olen sinkku ja harrastan seksiä miespuolisen ystävän kanssa. Niin kauan kuin tätä jatkuu, en mene muihin sänkyihin, koska en tahdo. Häneltä pyysin että jos jätämme kondomit pois niin hän kuitenkin käyttäisi niitä muiden seksikumppaniensa kanssa. Hän vastasi että muita kumppaneita ei ole eikä tule.
Minulla ei ole mitään avoimia suhteita vastaan silloin, kun kumpikin osapuoli aidosti haluaa elää niin. Ikävä kyllä kaikissa tietämissäni avoimissa suhteissa toinen osapuoli vaikuttaa siltä, että hän ei olisi oikeasti sitä järjestelyä halunnut, ja on suostunut siihen vain siksi ettei toinen jättäisi. Onko AP tällaisessa tilanteessa elävä ihminen mielestäsi vapaa?
Ajattelen että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään, ja jos rupeaa menevän ihmisen kanssa suhteeseen ja suostuu avoimeen suhteeseen, eikä sitten tykkääkään siitä, niin on vapaus vaikka lähteä. Kaikissa suhteissa on kompromisseja ja on vapautta tehdä omat valintansa ja valita sellaiset kompromissit, joiden kanssa voi elää. Jos kokee suhteen hyväksi ja mielekkääksi niin eikö siinä saa olla? Tämä vaatimus että pitää aidosti haluta on tosi outo. Mikä on riittävän aitoa, sekö ettei koskaan ole mustasukkaisuuden tunteita? Se että on samanlaiset menohalut? Ap
Kyllä, jokainen saa valita kuten haluaa. Ymmärsin aiemmasta tekstistäsi, että suljetuissa suhteissa olevat eivät mielestäsi ole vapaita, varsinkaan jos ovat miehiä. Ehkä ymmärsin väärin ja puhutkin siis vain omasta miehestäsi?
Millä tavalla olet tullut tietoiseksi siitä että miehesi ei olisi onnellinen jos hän ei saisi käydä vieraissa? Kertoiko hän avoimesti asiasta jo tutustuessanne, vai rakastuitko alun perin mieheen jonka ajattelit olevan vain sinusta seksuaalisesti kiinnostunut?
Olemme puhuneet asiasta. Mies ei ole sanonut, että pettäisi minua jos ei saa avointa suhdetta. Hän ei muutenkaan uhkaile eikä painosta. Olen myös sanonut hänelle, että pettämistä en hyväksy ja siitä seuraisi ero. Olen itse päätellyt, että meneminen on hänelle todella tärkeää ja kun olen siitä puhunut, hän on sen myöntänyt ja sanonut että ajatus vain yhden naisen kanssa olemisesta olisi pidemmän päälle vaikea ja ehkä mahdotonkin. En puhu kaikista miehistä ja tilanteista, mutta minusta on todella ahdistavaa, jos ollaan suhteessa, jossa on mustasukkaisuutta, syyllisyyttä, pettämistä, itseinhoa, toisen epäkunnioittamista. Siltä minusta monet suljetut suhteet näyttävät ja ne loppuvatkin usein johonkin aivan mitättömään yhden yön juttuun ja siitä seuranneeseen draamaan. Ap
Huomaa miten AP taitaa itse olla se pettäjä, koska tässä koko tekstissä on loogisuus tosi kaukana. Ei aio muka pettää, mutta hänelle yhden naisen kanssa oleminen on mahdotonta? Eli aikoo pettää.
Kuulostaa aikamoiselta uhkailulta minun korvaani :) Ja jos sinun mielestä pettäminen on vain yksi mitätön yhden yön juttu, niin miksi olet mustasukkainen miehestäsi? Taaskaan logiikka ei oikein toimi tekstissä.
Minusta oli mieheltä aika reiluakin sanoa suoraan, ettei usko olevansa yhden naisen mies. Minusta tuntuu, että sinä nyt yrität laittaa monimutkaiset ihmissuhteet ja tunteet johonkin laatikkoon, johon ne eivät sovi. Jos suhteessa ollaan sitä mieltä, että pettäminen on kauhea synti, niin tottakai yhden illan juttu on siinä tapauksessa kauhea asia. Joku täällä vertaa sitä pahoinpitelyyn. Onhan se silloin tosi paha juttu. Mutta jos asia on reilusti sovittu, niin silloin se on vain pikkujuttu. En myöskään ajattele, että mustasukkaisuus on niin kauhean vaarallista. Ihmisethän voivat olla mustasukkaisia vaikka kumppaninsa suhteesta tämän eksään tai vaikka lemmikkiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Vapaus on myös minulle tärkeä arvo. Kumppanini ovat aina omasta vapaasta tahdostaan valinneet olla seksuaalisessa suhteessa vain minun kanssani. Samoin minä heidän kanssaan. Koskaan en ole kenenkään vapautta yrittänyt rajoittaa, eivätkä he minun.
Tällä hetkellä olen sinkku ja harrastan seksiä miespuolisen ystävän kanssa. Niin kauan kuin tätä jatkuu, en mene muihin sänkyihin, koska en tahdo. Häneltä pyysin että jos jätämme kondomit pois niin hän kuitenkin käyttäisi niitä muiden seksikumppaniensa kanssa. Hän vastasi että muita kumppaneita ei ole eikä tule.
Minulla ei ole mitään avoimia suhteita vastaan silloin, kun kumpikin osapuoli aidosti haluaa elää niin. Ikävä kyllä kaikissa tietämissäni avoimissa suhteissa toinen osapuoli vaikuttaa siltä, että hän ei olisi oikeasti sitä järjestelyä halunnut, ja on suostunut siihen vain siksi ettei toinen jättäisi. Onko AP tällaisessa tilanteessa elävä ihminen mielestäsi vapaa?
Ajattelen että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään, ja jos rupeaa menevän ihmisen kanssa suhteeseen ja suostuu avoimeen suhteeseen, eikä sitten tykkääkään siitä, niin on vapaus vaikka lähteä. Kaikissa suhteissa on kompromisseja ja on vapautta tehdä omat valintansa ja valita sellaiset kompromissit, joiden kanssa voi elää. Jos kokee suhteen hyväksi ja mielekkääksi niin eikö siinä saa olla? Tämä vaatimus että pitää aidosti haluta on tosi outo. Mikä on riittävän aitoa, sekö ettei koskaan ole mustasukkaisuuden tunteita? Se että on samanlaiset menohalut? Ap
Kyllä, jokainen saa valita kuten haluaa. Ymmärsin aiemmasta tekstistäsi, että suljetuissa suhteissa olevat eivät mielestäsi ole vapaita, varsinkaan jos ovat miehiä. Ehkä ymmärsin väärin ja puhutkin siis vain omasta miehestäsi?
Millä tavalla olet tullut tietoiseksi siitä että miehesi ei olisi onnellinen jos hän ei saisi käydä vieraissa? Kertoiko hän avoimesti asiasta jo tutustuessanne, vai rakastuitko alun perin mieheen jonka ajattelit olevan vain sinusta seksuaalisesti kiinnostunut?
Olemme puhuneet asiasta. Mies ei ole sanonut, että pettäisi minua jos ei saa avointa suhdetta. Hän ei muutenkaan uhkaile eikä painosta. Olen myös sanonut hänelle, että pettämistä en hyväksy ja siitä seuraisi ero. Olen itse päätellyt, että meneminen on hänelle todella tärkeää ja kun olen siitä puhunut, hän on sen myöntänyt ja sanonut että ajatus vain yhden naisen kanssa olemisesta olisi pidemmän päälle vaikea ja ehkä mahdotonkin. En puhu kaikista miehistä ja tilanteista, mutta minusta on todella ahdistavaa, jos ollaan suhteessa, jossa on mustasukkaisuutta, syyllisyyttä, pettämistä, itseinhoa, toisen epäkunnioittamista. Siltä minusta monet suljetut suhteet näyttävät ja ne loppuvatkin usein johonkin aivan mitättömään yhden yön juttuun ja siitä seuranneeseen draamaan. Ap
Mikäs tossa, jos se aidosti on sulle ok.
Sitä tässä vain mietin, miten olette ottaneet huomioon miehen muut naiset, tarkoitan, että hekin ovat ihmisiä ja saattavat elätellä toivetta suhteesta tms. Olettehan valmiiksi siis puhuneet myös sen asian, miten noita muita naisia kohdellaan kunnioittavasti?
Oma suhteeni voisi ollakin avoin, ellemme olisi ainakin vielä, pitkänkin suhteen jälkeen, aika hulluina toisiimme. Mutta en toivoisi itse olevani tilanteessa, jossa toinen sallii minulle suhteet, koska olen "menevä" vain sen vuoksi, että pelkää menettävänsä minut muutoin.
Siitä minulle seuraisi syyllisyyttä, itseinhoa ja takuulla myös suhteeseen ristiriitoja, epäkunnioitusta ja mustasukkaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi hyvä, että tulisi sellainen avioliittolaki jossa olisi pakko sopia yhteisistä pelisäännöiatä.
Jos rikkoo laissa määrättyjä sääntöjä, tekee rikoksen ja on velvollinen rahallisiin korvauksiin.
Eli jos sovitte etukäteen, että kummallekaan ei sovi toisen pettäminen avioliitossa ja sitten kun siitä jää kiinni, on velvollinen korvaamaan asian rahallisesti.
Lisäksi tällainen pykälä lakiin:
Pettäjä on velvollinen ottamaan avioeron silloin kun sitä toinen vaatii ja joutuu maksamaan kaikki kustannukset. Petetyllä ei ole enää velvoitetta osallistua omaisuuden jakoon, hän saa pitää kokonaan omaisuutensa.
On aivan älytöntä, että laissa pettäjällä on nykyään suuremmat oikeudet kuin petetyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Vapaus on myös minulle tärkeä arvo. Kumppanini ovat aina omasta vapaasta tahdostaan valinneet olla seksuaalisessa suhteessa vain minun kanssani. Samoin minä heidän kanssaan. Koskaan en ole kenenkään vapautta yrittänyt rajoittaa, eivätkä he minun.
Tällä hetkellä olen sinkku ja harrastan seksiä miespuolisen ystävän kanssa. Niin kauan kuin tätä jatkuu, en mene muihin sänkyihin, koska en tahdo. Häneltä pyysin että jos jätämme kondomit pois niin hän kuitenkin käyttäisi niitä muiden seksikumppaniensa kanssa. Hän vastasi että muita kumppaneita ei ole eikä tule.
Minulla ei ole mitään avoimia suhteita vastaan silloin, kun kumpikin osapuoli aidosti haluaa elää niin. Ikävä kyllä kaikissa tietämissäni avoimissa suhteissa toinen osapuoli vaikuttaa siltä, että hän ei olisi oikeasti sitä järjestelyä halunnut, ja on suostunut siihen vain siksi ettei toinen jättäisi. Onko AP tällaisessa tilanteessa elävä ihminen mielestäsi vapaa?
Ajattelen että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään, ja jos rupeaa menevän ihmisen kanssa suhteeseen ja suostuu avoimeen suhteeseen, eikä sitten tykkääkään siitä, niin on vapaus vaikka lähteä. Kaikissa suhteissa on kompromisseja ja on vapautta tehdä omat valintansa ja valita sellaiset kompromissit, joiden kanssa voi elää. Jos kokee suhteen hyväksi ja mielekkääksi niin eikö siinä saa olla? Tämä vaatimus että pitää aidosti haluta on tosi outo. Mikä on riittävän aitoa, sekö ettei koskaan ole mustasukkaisuuden tunteita? Se että on samanlaiset menohalut? Ap
Kyllä, jokainen saa valita kuten haluaa. Ymmärsin aiemmasta tekstistäsi, että suljetuissa suhteissa olevat eivät mielestäsi ole vapaita, varsinkaan jos ovat miehiä. Ehkä ymmärsin väärin ja puhutkin siis vain omasta miehestäsi?
Millä tavalla olet tullut tietoiseksi siitä että miehesi ei olisi onnellinen jos hän ei saisi käydä vieraissa? Kertoiko hän avoimesti asiasta jo tutustuessanne, vai rakastuitko alun perin mieheen jonka ajattelit olevan vain sinusta seksuaalisesti kiinnostunut?
Olemme puhuneet asiasta. Mies ei ole sanonut, että pettäisi minua jos ei saa avointa suhdetta. Hän ei muutenkaan uhkaile eikä painosta. Olen myös sanonut hänelle, että pettämistä en hyväksy ja siitä seuraisi ero. Olen itse päätellyt, että meneminen on hänelle todella tärkeää ja kun olen siitä puhunut, hän on sen myöntänyt ja sanonut että ajatus vain yhden naisen kanssa olemisesta olisi pidemmän päälle vaikea ja ehkä mahdotonkin. En puhu kaikista miehistä ja tilanteista, mutta minusta on todella ahdistavaa, jos ollaan suhteessa, jossa on mustasukkaisuutta, syyllisyyttä, pettämistä, itseinhoa, toisen epäkunnioittamista. Siltä minusta monet suljetut suhteet näyttävät ja ne loppuvatkin usein johonkin aivan mitättömään yhden yön juttuun ja siitä seuranneeseen draamaan. Ap
Huomaa miten AP taitaa itse olla se pettäjä, koska tässä koko tekstissä on loogisuus tosi kaukana. Ei aio muka pettää, mutta hänelle yhden naisen kanssa oleminen on mahdotonta? Eli aikoo pettää.
Kuulostaa aikamoiselta uhkailulta minun korvaani :) Ja jos sinun mielestä pettäminen on vain yksi mitätön yhden yön juttu, niin miksi olet mustasukkainen miehestäsi? Taaskaan logiikka ei oikein toimi tekstissä.
Minusta oli mieheltä aika reiluakin sanoa suoraan, ettei usko olevansa yhden naisen mies. Minusta tuntuu, että sinä nyt yrität laittaa monimutkaiset ihmissuhteet ja tunteet johonkin laatikkoon, johon ne eivät sovi. Jos suhteessa ollaan sitä mieltä, että pettäminen on kauhea synti, niin tottakai yhden illan juttu on siinä tapauksessa kauhea asia. Joku täällä vertaa sitä pahoinpitelyyn. Onhan se silloin tosi paha juttu. Mutta jos asia on reilusti sovittu, niin silloin se on vain pikkujuttu. En myöskään ajattele, että mustasukkaisuus on niin kauhean vaarallista. Ihmisethän voivat olla mustasukkaisia vaikka kumppaninsa suhteesta tämän eksään tai vaikka lemmikkiin. Ap
Kaikilla ei ole mustasukkainen luonne. Ei pidä koskaan kiintyä keheenkään edes sen vertaa, että olisi koskaan edes mustasukkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Sinä olet turvautunut isoon egoon, niin koet, ettet voi tulla petetyksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Vapaus on myös minulle tärkeä arvo. Kumppanini ovat aina omasta vapaasta tahdostaan valinneet olla seksuaalisessa suhteessa vain minun kanssani. Samoin minä heidän kanssaan. Koskaan en ole kenenkään vapautta yrittänyt rajoittaa, eivätkä he minun.
Tällä hetkellä olen sinkku ja harrastan seksiä miespuolisen ystävän kanssa. Niin kauan kuin tätä jatkuu, en mene muihin sänkyihin, koska en tahdo. Häneltä pyysin että jos jätämme kondomit pois niin hän kuitenkin käyttäisi niitä muiden seksikumppaniensa kanssa. Hän vastasi että muita kumppaneita ei ole eikä tule.
Minulla ei ole mitään avoimia suhteita vastaan silloin, kun kumpikin osapuoli aidosti haluaa elää niin. Ikävä kyllä kaikissa tietämissäni avoimissa suhteissa toinen osapuoli vaikuttaa siltä, että hän ei olisi oikeasti sitä järjestelyä halunnut, ja on suostunut siihen vain siksi ettei toinen jättäisi. Onko AP tällaisessa tilanteessa elävä ihminen mielestäsi vapaa?
Ajattelen että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään, ja jos rupeaa menevän ihmisen kanssa suhteeseen ja suostuu avoimeen suhteeseen, eikä sitten tykkääkään siitä, niin on vapaus vaikka lähteä. Kaikissa suhteissa on kompromisseja ja on vapautta tehdä omat valintansa ja valita sellaiset kompromissit, joiden kanssa voi elää. Jos kokee suhteen hyväksi ja mielekkääksi niin eikö siinä saa olla? Tämä vaatimus että pitää aidosti haluta on tosi outo. Mikä on riittävän aitoa, sekö ettei koskaan ole mustasukkaisuuden tunteita? Se että on samanlaiset menohalut? Ap
Kyllä, jokainen saa valita kuten haluaa. Ymmärsin aiemmasta tekstistäsi, että suljetuissa suhteissa olevat eivät mielestäsi ole vapaita, varsinkaan jos ovat miehiä. Ehkä ymmärsin väärin ja puhutkin siis vain omasta miehestäsi?
Millä tavalla olet tullut tietoiseksi siitä että miehesi ei olisi onnellinen jos hän ei saisi käydä vieraissa? Kertoiko hän avoimesti asiasta jo tutustuessanne, vai rakastuitko alun perin mieheen jonka ajattelit olevan vain sinusta seksuaalisesti kiinnostunut?
Olemme puhuneet asiasta. Mies ei ole sanonut, että pettäisi minua jos ei saa avointa suhdetta. Hän ei muutenkaan uhkaile eikä painosta. Olen myös sanonut hänelle, että pettämistä en hyväksy ja siitä seuraisi ero. Olen itse päätellyt, että meneminen on hänelle todella tärkeää ja kun olen siitä puhunut, hän on sen myöntänyt ja sanonut että ajatus vain yhden naisen kanssa olemisesta olisi pidemmän päälle vaikea ja ehkä mahdotonkin. En puhu kaikista miehistä ja tilanteista, mutta minusta on todella ahdistavaa, jos ollaan suhteessa, jossa on mustasukkaisuutta, syyllisyyttä, pettämistä, itseinhoa, toisen epäkunnioittamista. Siltä minusta monet suljetut suhteet näyttävät ja ne loppuvatkin usein johonkin aivan mitättömään yhden yön juttuun ja siitä seuranneeseen draamaan. Ap
Mikäs tossa, jos se aidosti on sulle ok.
Sitä tässä vain mietin, miten olette ottaneet huomioon miehen muut naiset, tarkoitan, että hekin ovat ihmisiä ja saattavat elätellä toivetta suhteesta tms. Olettehan valmiiksi siis puhuneet myös sen asian, miten noita muita naisia kohdellaan kunnioittavasti?
Oma suhteeni voisi ollakin avoin, ellemme olisi ainakin vielä, pitkänkin suhteen jälkeen, aika hulluina toisiimme. Mutta en toivoisi itse olevani tilanteessa, jossa toinen sallii minulle suhteet, koska olen "menevä" vain sen vuoksi, että pelkää menettävänsä minut muutoin.
Siitä minulle seuraisi syyllisyyttä, itseinhoa ja takuulla myös suhteeseen ristiriitoja, epäkunnioitusta ja mustasukkaisuutta.
No tämä! En mitenkään voisi kuvitella tilannetta, jossa könyän kotiin oltuani ties missä ties kenen kanssa ja tietäen, että siellä se toinen on mua odotellut, ikävissään taatusti ja kenties mustasukkaisenakin. En ilkiäisi mitenkään katsoa toista edes silmiin saatika jotain lemmenleikkejä hänellekin ehdotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Vapaus on myös minulle tärkeä arvo. Kumppanini ovat aina omasta vapaasta tahdostaan valinneet olla seksuaalisessa suhteessa vain minun kanssani. Samoin minä heidän kanssaan. Koskaan en ole kenenkään vapautta yrittänyt rajoittaa, eivätkä he minun.
Tällä hetkellä olen sinkku ja harrastan seksiä miespuolisen ystävän kanssa. Niin kauan kuin tätä jatkuu, en mene muihin sänkyihin, koska en tahdo. Häneltä pyysin että jos jätämme kondomit pois niin hän kuitenkin käyttäisi niitä muiden seksikumppaniensa kanssa. Hän vastasi että muita kumppaneita ei ole eikä tule.
Minulla ei ole mitään avoimia suhteita vastaan silloin, kun kumpikin osapuoli aidosti haluaa elää niin. Ikävä kyllä kaikissa tietämissäni avoimissa suhteissa toinen osapuoli vaikuttaa siltä, että hän ei olisi oikeasti sitä järjestelyä halunnut, ja on suostunut siihen vain siksi ettei toinen jättäisi. Onko AP tällaisessa tilanteessa elävä ihminen mielestäsi vapaa?
Ajattelen että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään, ja jos rupeaa menevän ihmisen kanssa suhteeseen ja suostuu avoimeen suhteeseen, eikä sitten tykkääkään siitä, niin on vapaus vaikka lähteä. Kaikissa suhteissa on kompromisseja ja on vapautta tehdä omat valintansa ja valita sellaiset kompromissit, joiden kanssa voi elää. Jos kokee suhteen hyväksi ja mielekkääksi niin eikö siinä saa olla? Tämä vaatimus että pitää aidosti haluta on tosi outo. Mikä on riittävän aitoa, sekö ettei koskaan ole mustasukkaisuuden tunteita? Se että on samanlaiset menohalut? Ap
Kyllä, jokainen saa valita kuten haluaa. Ymmärsin aiemmasta tekstistäsi, että suljetuissa suhteissa olevat eivät mielestäsi ole vapaita, varsinkaan jos ovat miehiä. Ehkä ymmärsin väärin ja puhutkin siis vain omasta miehestäsi?
Millä tavalla olet tullut tietoiseksi siitä että miehesi ei olisi onnellinen jos hän ei saisi käydä vieraissa? Kertoiko hän avoimesti asiasta jo tutustuessanne, vai rakastuitko alun perin mieheen jonka ajattelit olevan vain sinusta seksuaalisesti kiinnostunut?
Olemme puhuneet asiasta. Mies ei ole sanonut, että pettäisi minua jos ei saa avointa suhdetta. Hän ei muutenkaan uhkaile eikä painosta. Olen myös sanonut hänelle, että pettämistä en hyväksy ja siitä seuraisi ero. Olen itse päätellyt, että meneminen on hänelle todella tärkeää ja kun olen siitä puhunut, hän on sen myöntänyt ja sanonut että ajatus vain yhden naisen kanssa olemisesta olisi pidemmän päälle vaikea ja ehkä mahdotonkin. En puhu kaikista miehistä ja tilanteista, mutta minusta on todella ahdistavaa, jos ollaan suhteessa, jossa on mustasukkaisuutta, syyllisyyttä, pettämistä, itseinhoa, toisen epäkunnioittamista. Siltä minusta monet suljetut suhteet näyttävät ja ne loppuvatkin usein johonkin aivan mitättömään yhden yön juttuun ja siitä seuranneeseen draamaan. Ap
Huomaa miten AP taitaa itse olla se pettäjä, koska tässä koko tekstissä on loogisuus tosi kaukana. Ei aio muka pettää, mutta hänelle yhden naisen kanssa oleminen on mahdotonta? Eli aikoo pettää.
Kuulostaa aikamoiselta uhkailulta minun korvaani :) Ja jos sinun mielestä pettäminen on vain yksi mitätön yhden yön juttu, niin miksi olet mustasukkainen miehestäsi? Taaskaan logiikka ei oikein toimi tekstissä.
Minusta oli mieheltä aika reiluakin sanoa suoraan, ettei usko olevansa yhden naisen mies. Minusta tuntuu, että sinä nyt yrität laittaa monimutkaiset ihmissuhteet ja tunteet johonkin laatikkoon, johon ne eivät sovi. Jos suhteessa ollaan sitä mieltä, että pettäminen on kauhea synti, niin tottakai yhden illan juttu on siinä tapauksessa kauhea asia. Joku täällä vertaa sitä pahoinpitelyyn. Onhan se silloin tosi paha juttu. Mutta jos asia on reilusti sovittu, niin silloin se on vain pikkujuttu. En myöskään ajattele, että mustasukkaisuus on niin kauhean vaarallista. Ihmisethän voivat olla mustasukkaisia vaikka kumppaninsa suhteesta tämän eksään tai vaikka lemmikkiin. Ap
Eli olet se pettäjä, koska sun logiikka juoksee jatkuvasti ympyrää.
Nämä on aina olleet todellisia riskejä elämässä, ja varsinkin nykyään, koska lainsäädäntö on muutettu.
On todellinen riski mennä naimisiin. Kukaan ei vo ikinäi etukäteen tietää miten siinä käy.
On täydellisen epärealistista luottaa ihmisiin. Jokainen avioliittoon menevä pettää itseään ja satuilee satuja itselleen sekä muille.
Siksi olisi hyvä lain mukaan kirjoittaa ja vahvistaa allekirjoituksella pelisäännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo tai ap on typerä alistettu ressukka. Mies dippailee munaansa vieraisiin reikiin millon lystää ja ap kotona kiltisti odottaa ja antaa vuorostaan reikää miehelle ja ottaa vastaan kaikki mahdolliset sukupuoli taudit. Väittää että tilanne on ok eikä halua rajoittaa miestä (mitä vittua?), mutta sitten sanoo kuitenkin että kokee mustasukkaisuutta.
Ei se "sun" mies ole täysillä mukana teidän suhteessa. Jos olisit sille tärkein ei kiinnostaisi dippailla vieraisiin. Taidat vaan pelätä että jättäisi sut jos ei pääse käymään vieraissa tai pettäisi. Helpompi sun niellä asia kun olet antanut luvan vaikka sekin harmittaa selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Vapaus on myös minulle tärkeä arvo. Kumppanini ovat aina omasta vapaasta tahdostaan valinneet olla seksuaalisessa suhteessa vain minun kanssani. Samoin minä heidän kanssaan. Koskaan en ole kenenkään vapautta yrittänyt rajoittaa, eivätkä he minun.
Tällä hetkellä olen sinkku ja harrastan seksiä miespuolisen ystävän kanssa. Niin kauan kuin tätä jatkuu, en mene muihin sänkyihin, koska en tahdo. Häneltä pyysin että jos jätämme kondomit pois niin hän kuitenkin käyttäisi niitä muiden seksikumppaniensa kanssa. Hän vastasi että muita kumppaneita ei ole eikä tule.
Minulla ei ole mitään avoimia suhteita vastaan silloin, kun kumpikin osapuoli aidosti haluaa elää niin. Ikävä kyllä kaikissa tietämissäni avoimissa suhteissa toinen osapuoli vaikuttaa siltä, että hän ei olisi oikeasti sitä järjestelyä halunnut, ja on suostunut siihen vain siksi ettei toinen jättäisi. Onko AP tällaisessa tilanteessa elävä ihminen mielestäsi vapaa?
Ajattelen että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään, ja jos rupeaa menevän ihmisen kanssa suhteeseen ja suostuu avoimeen suhteeseen, eikä sitten tykkääkään siitä, niin on vapaus vaikka lähteä. Kaikissa suhteissa on kompromisseja ja on vapautta tehdä omat valintansa ja valita sellaiset kompromissit, joiden kanssa voi elää. Jos kokee suhteen hyväksi ja mielekkääksi niin eikö siinä saa olla? Tämä vaatimus että pitää aidosti haluta on tosi outo. Mikä on riittävän aitoa, sekö ettei koskaan ole mustasukkaisuuden tunteita? Se että on samanlaiset menohalut? Ap
Kyllä, jokainen saa valita kuten haluaa. Ymmärsin aiemmasta tekstistäsi, että suljetuissa suhteissa olevat eivät mielestäsi ole vapaita, varsinkaan jos ovat miehiä. Ehkä ymmärsin väärin ja puhutkin siis vain omasta miehestäsi?
Millä tavalla olet tullut tietoiseksi siitä että miehesi ei olisi onnellinen jos hän ei saisi käydä vieraissa? Kertoiko hän avoimesti asiasta jo tutustuessanne, vai rakastuitko alun perin mieheen jonka ajattelit olevan vain sinusta seksuaalisesti kiinnostunut?
Olemme puhuneet asiasta. Mies ei ole sanonut, että pettäisi minua jos ei saa avointa suhdetta. Hän ei muutenkaan uhkaile eikä painosta. Olen myös sanonut hänelle, että pettämistä en hyväksy ja siitä seuraisi ero. Olen itse päätellyt, että meneminen on hänelle todella tärkeää ja kun olen siitä puhunut, hän on sen myöntänyt ja sanonut että ajatus vain yhden naisen kanssa olemisesta olisi pidemmän päälle vaikea ja ehkä mahdotonkin. En puhu kaikista miehistä ja tilanteista, mutta minusta on todella ahdistavaa, jos ollaan suhteessa, jossa on mustasukkaisuutta, syyllisyyttä, pettämistä, itseinhoa, toisen epäkunnioittamista. Siltä minusta monet suljetut suhteet näyttävät ja ne loppuvatkin usein johonkin aivan mitättömään yhden yön juttuun ja siitä seuranneeseen draamaan. Ap
Huomaa miten AP taitaa itse olla se pettäjä, koska tässä koko tekstissä on loogisuus tosi kaukana. Ei aio muka pettää, mutta hänelle yhden naisen kanssa oleminen on mahdotonta? Eli aikoo pettää.
Kuulostaa aikamoiselta uhkailulta minun korvaani :) Ja jos sinun mielestä pettäminen on vain yksi mitätön yhden yön juttu, niin miksi olet mustasukkainen miehestäsi? Taaskaan logiikka ei oikein toimi tekstissä.
Minusta oli mieheltä aika reiluakin sanoa suoraan, ettei usko olevansa yhden naisen mies. Minusta tuntuu, että sinä nyt yrität laittaa monimutkaiset ihmissuhteet ja tunteet johonkin laatikkoon, johon ne eivät sovi. Jos suhteessa ollaan sitä mieltä, että pettäminen on kauhea synti, niin tottakai yhden illan juttu on siinä tapauksessa kauhea asia. Joku täällä vertaa sitä pahoinpitelyyn. Onhan se silloin tosi paha juttu. Mutta jos asia on reilusti sovittu, niin silloin se on vain pikkujuttu. En myöskään ajattele, että mustasukkaisuus on niin kauhean vaarallista. Ihmisethän voivat olla mustasukkaisia vaikka kumppaninsa suhteesta tämän eksään tai vaikka lemmikkiin. Ap
Freudilaisittain mielenkiintoista, että sinullakin tilanteeseenne liittyy koko ajan pettäminen, ts. puhut pettämisestä ja siitä, miten reilua on, että mies ei sitä tee.
On paljon asioita tietysti, joissa tehdään kompromisseja toisen vuoksi. Mutta jokaisessa niissä pitää kyllä miettiä, onko kompromissi oikeasti reilu, sekä sitä, onko kyseessä edes kompromissi vaiko toisen mielihalujen ensimmäiseksi asettaminen.
Mikään tunne sinällään ei varmastikaan ole vaarallinen, mutta ajan päälle se voi olla, kun tunteensa kieltää ja lakaisee maton alle.
Sinä olet nyt mielestäsi valinnut pienimmän pahan ja tehnyt sen sen vuoksi, että mies saisi suhteessanne enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Vapaus on myös minulle tärkeä arvo. Kumppanini ovat aina omasta vapaasta tahdostaan valinneet olla seksuaalisessa suhteessa vain minun kanssani. Samoin minä heidän kanssaan. Koskaan en ole kenenkään vapautta yrittänyt rajoittaa, eivätkä he minun.
Tällä hetkellä olen sinkku ja harrastan seksiä miespuolisen ystävän kanssa. Niin kauan kuin tätä jatkuu, en mene muihin sänkyihin, koska en tahdo. Häneltä pyysin että jos jätämme kondomit pois niin hän kuitenkin käyttäisi niitä muiden seksikumppaniensa kanssa. Hän vastasi että muita kumppaneita ei ole eikä tule.
Minulla ei ole mitään avoimia suhteita vastaan silloin, kun kumpikin osapuoli aidosti haluaa elää niin. Ikävä kyllä kaikissa tietämissäni avoimissa suhteissa toinen osapuoli vaikuttaa siltä, että hän ei olisi oikeasti sitä järjestelyä halunnut, ja on suostunut siihen vain siksi ettei toinen jättäisi. Onko AP tällaisessa tilanteessa elävä ihminen mielestäsi vapaa?
Ajattelen että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään, ja jos rupeaa menevän ihmisen kanssa suhteeseen ja suostuu avoimeen suhteeseen, eikä sitten tykkääkään siitä, niin on vapaus vaikka lähteä. Kaikissa suhteissa on kompromisseja ja on vapautta tehdä omat valintansa ja valita sellaiset kompromissit, joiden kanssa voi elää. Jos kokee suhteen hyväksi ja mielekkääksi niin eikö siinä saa olla? Tämä vaatimus että pitää aidosti haluta on tosi outo. Mikä on riittävän aitoa, sekö ettei koskaan ole mustasukkaisuuden tunteita? Se että on samanlaiset menohalut? Ap
Kyllä, jokainen saa valita kuten haluaa. Ymmärsin aiemmasta tekstistäsi, että suljetuissa suhteissa olevat eivät mielestäsi ole vapaita, varsinkaan jos ovat miehiä. Ehkä ymmärsin väärin ja puhutkin siis vain omasta miehestäsi?
Millä tavalla olet tullut tietoiseksi siitä että miehesi ei olisi onnellinen jos hän ei saisi käydä vieraissa? Kertoiko hän avoimesti asiasta jo tutustuessanne, vai rakastuitko alun perin mieheen jonka ajattelit olevan vain sinusta seksuaalisesti kiinnostunut?
Olemme puhuneet asiasta. Mies ei ole sanonut, että pettäisi minua jos ei saa avointa suhdetta. Hän ei muutenkaan uhkaile eikä painosta. Olen myös sanonut hänelle, että pettämistä en hyväksy ja siitä seuraisi ero. Olen itse päätellyt, että meneminen on hänelle todella tärkeää ja kun olen siitä puhunut, hän on sen myöntänyt ja sanonut että ajatus vain yhden naisen kanssa olemisesta olisi pidemmän päälle vaikea ja ehkä mahdotonkin. En puhu kaikista miehistä ja tilanteista, mutta minusta on todella ahdistavaa, jos ollaan suhteessa, jossa on mustasukkaisuutta, syyllisyyttä, pettämistä, itseinhoa, toisen epäkunnioittamista. Siltä minusta monet suljetut suhteet näyttävät ja ne loppuvatkin usein johonkin aivan mitättömään yhden yön juttuun ja siitä seuranneeseen draamaan. Ap
Olen samaa mieltä siitä että luettelemasi tilanteet ovat ikäviä ja vahingollisia parisuhteissa. Mutta suhdetta jossa puolisot esim. eivät kunnioita toisiaan ei kylläkään sillä korjata että aletaan harrastaa seksiä suhteen ulkopuolella. Näillä asioillahan ei ole keskenään mitään tekemistä. Mietin miksi tuot niitä tässä keskustelussa esiin? Tuollaisissa suhteissahan asiat ovat pielessä tavalla tai toisella, oltiinpa niissä uskollisia tai ei.
Se, mihin suhde loppuu, ei yleensä kerro paljonkaan siitä mikä suhteessa oikeasti oli vialla. Suhteen lopettava pettäminen on usein vuosien aikana patoutuneiden ristiriitojen kulminaatiopiste, ja ero tulee vain nimellisesti sen pettämisen takia. Jotkut jopa pettävät ja jäävät siitä kiinni ihan tahallaan vain saadakseen eron aikaiseksi, koska eivät vain jostain muusta syystä halua enää olla siinä suhteessa eikä selkäranka riitä asian hoitamiseen aikuismaisesti. Hyvin ikävää kyllä, mutta avoin suhde ei ole tähän mikään lääke tai ratkaisu.
Jos siis motivaatiosi hyväksyä miehellesi vieraissa käyminen liittyy toiveeseen, että saisit sillä "vakuutettua" itsesi tuollaisia ikäviä tilanteita vastaan, niin kehotan vielä pohtimaan asiaa uudelleen. Olet totta kai vapaa elämään sellaisen elämän kuin tahdot. Mutta kuvitellaanpa että sinnittelet vuosikausia tässä suhteessasi joka ei sinusta tunnu oikein täyttymykselliseltä, ja sitten teille tulee kaikesta huolimatta jotain draamaa ja ero. Oletko siinä tilanteessa yhtään katkera että tulit kuluttaneeksi parhaat vuotesi tämän miehen kumppanina?
Entä jos tapaat myöhemmin miehen, joka haluaa vain sinua ja jolle suurin nautinto on tutustua sinun seksuaalisuuteesi, saada sinut puhkeamaan kukkaan, ja jolle tämä on yksi mieluisimmista tavoista viettää kanssasi yhteistä aikaa? Toivotko silloin että olisit jo nuorempana eronnut nykyisestä miehestä ja antanut itsellesi mahdollisuuden tavata tällainen seksuaalisuuttasi kunnioittava ja seksuaalista vapauttasi tukeva kumppani? Seksuaalisella vapaudella siis tarkoitan mahdollisuutta toteuttaa seksuaalisuuttaan itselle nautinnollisimmalla tavalla. Joillekin ihmisille se tapa on monogamia, ja minusta sinä vaikutat olevan tällainen ihminen (voin toki olla väärässäkin).
AP:n tilanne kuulostaa enemmänkin siltä, että kun mies lähtee panemaan muita ja löytää sitten uuden naisen, niin AP jätetään aika nopeasti.
Mikäs siinä, jos tahtoo tänne kirjoitella avosuhteen ihanuudesta.
Naiset keksi kätevästi avoimen suhteen millä saa hyväksynnän omalle pettämiselle
Ongelmahan onkin siinä että edelleen meillä on niin heikkoja ja omistushaluisia ihmisiä, että minä/maailmankuva on kiinni siitä harrastaako kumppani seksiä muidenkin kanssa. En soimaa yhtäkään "pettäjää" ja kaikkien suhteiden pitäis 2000-luvulla olla avoimia don't ask don't tell-periaatteella. <3
Kiinnostavaa keskustelua, kiitos. Olemme puhuneet muista kumppaneista ja olen sanonut että yksi sääntö on reilu peli kaikkiin suuntiin eli se, että ei hyväksikäytetä tai vedätetä ketään ja en halua että mies on kenellekään naiselle ikävä. Sen enempää en asiaan paneudu, mies saa tehdä oman tunnetyönsä. Turvaseksi yms on myös selvä asia. Täällä vedetään nyt Freudia keskusteluun ja väitetään etten voi olla onnellinen. Mielestäni olen. Miestenkään seksuaalisuutta ei tarvitse aina nähdä niin pahassa valossa ja puhua rumasti dippailusta. Tulevaisuus näyttää mitä tästä suhteesta tulee, avasimme suhteen pari vuotta sitten ja hyvin menee. Ap
Itse olen dumpannut naiset, jotka ovat ehdottaneet avointa suhdetta. Ja dumppaan jatkossakin. Sorry. M34
Olemme puhuneet asiasta. Mies ei ole sanonut, että pettäisi minua jos ei saa avointa suhdetta. Hän ei muutenkaan uhkaile eikä painosta. Olen myös sanonut hänelle, että pettämistä en hyväksy ja siitä seuraisi ero. Olen itse päätellyt, että meneminen on hänelle todella tärkeää ja kun olen siitä puhunut, hän on sen myöntänyt ja sanonut että ajatus vain yhden naisen kanssa olemisesta olisi pidemmän päälle vaikea ja ehkä mahdotonkin. En puhu kaikista miehistä ja tilanteista, mutta minusta on todella ahdistavaa, jos ollaan suhteessa, jossa on mustasukkaisuutta, syyllisyyttä, pettämistä, itseinhoa, toisen epäkunnioittamista. Siltä minusta monet suljetut suhteet näyttävät ja ne loppuvatkin usein johonkin aivan mitättömään yhden yön juttuun ja siitä seuranneeseen draamaan. Ap