Lue keskustelun säännöt.
Avoin suhde parempi kuin pettäminen?
10.05.2023 |
Aina kun kuulen pettämisestä, olen tosi onnellinen, että minulla on mieheni kanssa sovittu avoin suhde. Pystyy edes jotenkin kokemaan, että on kunnioitusta puolin ja toisin. Kaikki ihmiset ei pysty olemaan monogaamisia ja vaihtoehdot on silloin avoin suhde, pettäminen tai ero. Eikö teitä, jotka olette menevän ihmisen kanssa suhteessa, ahdista ihan kauheasti mustasukkaisuus ja jatkuva huoli, että mitä hän tekee ehkä selän takana? Jos on kumppanina mies, joka ei ole naisten perään ja naisten mieleen, niin välittääkö vaimokaan sellaisesta? Tuntuisiko hän vain ystävältä? Unelma olisi ehkä sellainen mies, joka on intohimoinen ja viriili, mutta näkee vain vaimonsa. Sellaisia ei on ole nähnyt enkä kuullut olevan oikeassa elämässä olemassa. Niin monet ihmiset pettää, että avoin suhde tuntuu vaan järkevimmältä. Mitä ajatuksia ja kokemuksia? Tuntuu että tämä touhu on erilaista naisille ja miehille. En ainkaan itse naisena kaipaa mitään sivusuhteita.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
En nyt oikein tiedä kumpi tässä on se epäkunnioitettu. :D En nyt edes tiedä mitä sanaa käyttäisi, säälittävää miten ap ajattelee miehestään? Hän olettaa, että miehet on heti paimassa muita kun silmä vähänkin välttää? (jos eivät ole tossun alla. :D)
Ainakin tämä minun mieheni olisi. Kiinnostaa oikeasti tietää, että millaista teillä sitten on, joiden miehet eivät ole tossun alla, mutta eivät myöskään koskaan käy vieraissa. En oleta että miehet on heti menossa jos silmä välttää, mutta pettäminen on hyvin yleistä ja jotkut miehet on paljonkin vieraiden perään. He voivat silti olla hyviä kumppaneita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei luota omaan mieheensä suljetussa parisuhteessa, niin silloin avoin suhde on paljon paskempi vaihtoehto ja yleisemmin tuhoaa koko parisuhteen. En ole kuullut yhdestäkään avoimesta parisuhteesta, mikä olisi kestänyt pidempää ja olisi ollut onnellinen.
Ja haluaisin mainita, ettei sellainen henkilö ole hyvä kumppani, joka on valmis satuttamaan omaa puolisoa pettämällä tätä. Se on sama kuin sanoisi, että "Kyllä se Petteri on hyvä kumppani vaikka puolen vuoden välein hakkaa mut sairaalakuntoon". Pettäminen kuitenkin hajoittaa sen petetyn niin pieniksi sirpaleiksi ja aiheuttaa sellaista henkistä vahinkoa, ettei sellainen kumppani vain voi olla hyvä ja välittävä kumppani. KOska en ainakaan itse ikinä haluaisi satuttaa omaa rakastettuani.
Vierailija kirjoitti:
Okei. Tämä oli provo. Jälleen kerran.
Ei ole provo, mutta kai tämä on sitten ihmisille niin outo ajatus. En saa mistään tukea omille tunteilleni, kun avoimen suhteen harrastajat tuntuvat vaativan, että pitää olla yhtäläiset menohalut ja ehdottomasti yhtäläinen innostus. Minulla on se tilanne, että avoin suhde tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, vaikka jos se olisi vain minusta kiinni, olisimme suhteessa monogaamisia, mutta se ei ole minulle mikään suuri kynnyskysymys ja minusta olisi jopa vähän naurettavaa ja noloa yrittää määräillä miehen s eksielämää. Ap
Semmone, ap larppaa naista ja pelaa pelejä muiden mielipiteillä mieluummin kun myöntää itelleen että 'tuiks meni se elämä.
Tää sama sankari teki aikasemmin ketjun siitä kun rakastaja uhkailee et kertoo vaimolle.
Vierailija kirjoitti:
Semmone, ap larppaa naista ja pelaa pelejä muiden mielipiteillä mieluummin kun myöntää itelleen että 'tuiks meni se elämä.
Tää sama sankari teki aikasemmin ketjun siitä kun rakastaja uhkailee et kertoo vaimolle.
Kirjoitustyyli on tosiaan tismalleen sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmone, ap larppaa naista ja pelaa pelejä muiden mielipiteillä mieluummin kun myöntää itelleen että 'tuiks meni se elämä.
Tää sama sankari teki aikasemmin ketjun siitä kun rakastaja uhkailee et kertoo vaimolle.Kirjoitustyyli on tosiaan tismalleen sama.
Sain siitä ketjusta idean pohtia omaa tilannettani, koska sen ketjun tilanne on minusta tosi säälittävää säätöä, ja huokaisin helpotuksesta, että itsellä on avoin suhde. Toisaalta mietin välillä omia mustasukkaisuuden tunteitani. Mutta kai tämä on sitten niin väärin, ettei kukaan ymmärrä, ei monot eikä polyt. En ole mies enkä trolli mutta en voi sitä mitenkään todistaa, joten kai tämä jää tähän. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
En nyt oikein tiedä kumpi tässä on se epäkunnioitettu. :D En nyt edes tiedä mitä sanaa käyttäisi, säälittävää miten ap ajattelee miehestään? Hän olettaa, että miehet on heti paimassa muita kun silmä vähänkin välttää? (jos eivät ole tossun alla. :D)
Ainakin tämä minun mieheni olisi. Kiinnostaa oikeasti tietää, että millaista teillä sitten on, joiden miehet eivät ole tossun alla, mutta eivät myöskään koskaan käy vieraissa. En oleta että miehet on heti menossa jos silmä välttää, mutta pettäminen on hyvin yleistä ja jotkut miehet on paljonkin vieraiden perään. He voivat silti olla hyviä kumppaneita. Ap
Kahden itsenäisen ja toisiaan kunnioittavan aikuisen ihmisen parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla olisi oikeasti avoin suhde, et linkittäisi pettämistä ja avointa suhdetta toisiinsa.
Avoimessakin suhteessa voi pettää.
Avoin suhde EI ole sallittua pettämistä.
t. oikeassa avoimessa suhteessa elävä
Kaltaisesi suhdemuotojen portinvartijat on huvittavia. Oikeassa avoimessa suhteessa :D Tottakai meillä on sovitut säännöt ja niistä lipsuminen olisi pettämistä.
ap
Kumosit juuri oman aloituksesi.
Onpa tämä nyt erikoista saivartelua. Kyllä varmaan kaikki muut tässä nyt tajusivat, että suhteessa voi käydä vieraissa luvan kanssa tai luvatta ja tästä tässä on puhe. Ap
No mutta, eikö ole itsestäänselvyys että luvan kanssa vieraissa käyminen on parempi kuin ilman lupaa vieraissa käyminen? Tarvitseeko siitä erikseen keskustelua aloittaa?
Pettämisen syyt ovat yleensä muualla kuin seksin kaipuussa. Pettämisessä salataan kumppanilta jotain sellaista mitä kumppanille olisi tärkeää kertoa, tai/ja rikotaan yhdessä sovittuja parisuhteen sääntöjä. Näitä sääntöjä on avoimissa suhteissa usein enemmän kuin monogaamisissa suhteissa. Siksi pettämiseltä välttyminen ei ole kovin fiksu syy ryhtyä avoimeen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Tämä oli provo. Jälleen kerran.
Ei ole provo, mutta kai tämä on sitten ihmisille niin outo ajatus. En saa mistään tukea omille tunteilleni, kun avoimen suhteen harrastajat tuntuvat vaativan, että pitää olla yhtäläiset menohalut ja ehdottomasti yhtäläinen innostus. Minulla on se tilanne, että avoin suhde tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, vaikka jos se olisi vain minusta kiinni, olisimme suhteessa monogaamisia, mutta se ei ole minulle mikään suuri kynnyskysymys ja minusta olisi jopa vähän naurettavaa ja noloa yrittää määräillä miehen s eksielämää. Ap
Sinulla on todella outo ajatusmaailma. Otan enemmin sen pettämisen kun avoimen suhteen ihan vaan varoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei luota omaan mieheensä suljetussa parisuhteessa, niin silloin avoin suhde on paljon paskempi vaihtoehto ja yleisemmin tuhoaa koko parisuhteen. En ole kuullut yhdestäkään avoimesta parisuhteesta, mikä olisi kestänyt pidempää ja olisi ollut onnellinen.
Ja haluaisin mainita, ettei sellainen henkilö ole hyvä kumppani, joka on valmis satuttamaan omaa puolisoa pettämällä tätä. Se on sama kuin sanoisi, että "Kyllä se Petteri on hyvä kumppani vaikka puolen vuoden välein hakkaa mut sairaalakuntoon". Pettäminen kuitenkin hajoittaa sen petetyn niin pieniksi sirpaleiksi ja aiheuttaa sellaista henkistä vahinkoa, ettei sellainen kumppani vain voi olla hyvä ja välittävä kumppani. KOska en ainakaan itse ikinä haluaisi satuttaa omaa rakastettuani.
Minulla on avoin suhde, joka on kestänyt nyt noin 11 vuotta ja on onnellinen. Nyt olet kuullut. Tunnen muitakin vastaavassa tilanteessa olevia. Ja siis tietysti luotan puolisooni, ei kai kukaan vapaaehtoisesti hengaile epäluotettavien ihmisten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei luota omaan mieheensä suljetussa parisuhteessa, niin silloin avoin suhde on paljon paskempi vaihtoehto ja yleisemmin tuhoaa koko parisuhteen. En ole kuullut yhdestäkään avoimesta parisuhteesta, mikä olisi kestänyt pidempää ja olisi ollut onnellinen.
Ja haluaisin mainita, ettei sellainen henkilö ole hyvä kumppani, joka on valmis satuttamaan omaa puolisoa pettämällä tätä. Se on sama kuin sanoisi, että "Kyllä se Petteri on hyvä kumppani vaikka puolen vuoden välein hakkaa mut sairaalakuntoon". Pettäminen kuitenkin hajoittaa sen petetyn niin pieniksi sirpaleiksi ja aiheuttaa sellaista henkistä vahinkoa, ettei sellainen kumppani vain voi olla hyvä ja välittävä kumppani. KOska en ainakaan itse ikinä haluaisi satuttaa omaa rakastettuani.
Minulla on avoin suhde, joka on kestänyt nyt noin 11 vuotta ja on onnellinen. Nyt olet kuullut. Tunnen muitakin vastaavassa tilanteessa olevia. Ja siis tietysti luotan puolisooni, ei kai kukaan vapaaehtoisesti hengaile epäluotettavien ihmisten kanssa?
Kyllä minäkin voin netissä kertoa olevani lentävä hevonen. Se, että olenko oikeasti lentävä hevonen onkin sitten toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei luota omaan mieheensä suljetussa parisuhteessa, niin silloin avoin suhde on paljon paskempi vaihtoehto ja yleisemmin tuhoaa koko parisuhteen. En ole kuullut yhdestäkään avoimesta parisuhteesta, mikä olisi kestänyt pidempää ja olisi ollut onnellinen.
Ja haluaisin mainita, ettei sellainen henkilö ole hyvä kumppani, joka on valmis satuttamaan omaa puolisoa pettämällä tätä. Se on sama kuin sanoisi, että "Kyllä se Petteri on hyvä kumppani vaikka puolen vuoden välein hakkaa mut sairaalakuntoon". Pettäminen kuitenkin hajoittaa sen petetyn niin pieniksi sirpaleiksi ja aiheuttaa sellaista henkistä vahinkoa, ettei sellainen kumppani vain voi olla hyvä ja välittävä kumppani. KOska en ainakaan itse ikinä haluaisi satuttaa omaa rakastettuani.
Minulla on avoin suhde, joka on kestänyt nyt noin 11 vuotta ja on onnellinen. Nyt olet kuullut. Tunnen muitakin vastaavassa tilanteessa olevia. Ja siis tietysti luotan puolisooni, ei kai kukaan vapaaehtoisesti hengaile epäluotettavien ihmisten kanssa?
Kyllä minäkin voin netissä kertoa olevani lentävä hevonen. Se, että olenko oikeasti lentävä hevonen onkin sitten toinen juttu.
Just. No pidä hauskaa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Vapaus on myös minulle tärkeä arvo. Kumppanini ovat aina omasta vapaasta tahdostaan valinneet olla seksuaalisessa suhteessa vain minun kanssani. Samoin minä heidän kanssaan. Koskaan en ole kenenkään vapautta yrittänyt rajoittaa, eivätkä he minun.
Tällä hetkellä olen sinkku ja harrastan seksiä miespuolisen ystävän kanssa. Niin kauan kuin tätä jatkuu, en mene muihin sänkyihin, koska en tahdo. Häneltä pyysin että jos jätämme kondomit pois niin hän kuitenkin käyttäisi niitä muiden seksikumppaniensa kanssa. Hän vastasi että muita kumppaneita ei ole eikä tule.
Minulla ei ole mitään avoimia suhteita vastaan silloin, kun kumpikin osapuoli aidosti haluaa elää niin. Ikävä kyllä kaikissa tietämissäni avoimissa suhteissa toinen osapuoli vaikuttaa siltä, että hän ei olisi oikeasti sitä järjestelyä halunnut, ja on suostunut siihen vain siksi ettei toinen jättäisi. Onko AP tällaisessa tilanteessa elävä ihminen mielestäsi vapaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Vapaus on myös minulle tärkeä arvo. Kumppanini ovat aina omasta vapaasta tahdostaan valinneet olla seksuaalisessa suhteessa vain minun kanssani. Samoin minä heidän kanssaan. Koskaan en ole kenenkään vapautta yrittänyt rajoittaa, eivätkä he minun.
Tällä hetkellä olen sinkku ja harrastan seksiä miespuolisen ystävän kanssa. Niin kauan kuin tätä jatkuu, en mene muihin sänkyihin, koska en tahdo. Häneltä pyysin että jos jätämme kondomit pois niin hän kuitenkin käyttäisi niitä muiden seksikumppaniensa kanssa. Hän vastasi että muita kumppaneita ei ole eikä tule.
Minulla ei ole mitään avoimia suhteita vastaan silloin, kun kumpikin osapuoli aidosti haluaa elää niin. Ikävä kyllä kaikissa tietämissäni avoimissa suhteissa toinen osapuoli vaikuttaa siltä, että hän ei olisi oikeasti sitä järjestelyä halunnut, ja on suostunut siihen vain siksi ettei toinen jättäisi. Onko AP tällaisessa tilanteessa elävä ihminen mielestäsi vapaa?
Ajattelen että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään, ja jos rupeaa menevän ihmisen kanssa suhteeseen ja suostuu avoimeen suhteeseen, eikä sitten tykkääkään siitä, niin on vapaus vaikka lähteä. Kaikissa suhteissa on kompromisseja ja on vapautta tehdä omat valintansa ja valita sellaiset kompromissit, joiden kanssa voi elää. Jos kokee suhteen hyväksi ja mielekkääksi niin eikö siinä saa olla? Tämä vaatimus että pitää aidosti haluta on tosi outo. Mikä on riittävän aitoa, sekö ettei koskaan ole mustasukkaisuuden tunteita? Se että on samanlaiset menohalut? Ap
En ymmärrä aloittajan otsikkoa.
Millä tavalla avoin suhde on pettämistä parempi? Jos kumppani aikoo pettää, jos ei saa avointa suhdetta niin miten tuollainen suhde voi olla onnellinen? Siinähän on kumppani kertonut, ettei arvosta sitä toista yhtään vaan haluaa mennä omien halujen mukaan.
Miksi kukaan haluaa avointa suhdetta muutenkaan? Siitä saa suuremmat sukupuolitautiriskit, raskausriskit, draamat ja kaiken muun niskaan. Se avoin suhde on varmasti tosi kivaa, kunnes mies tulee kertomaan että se kertapano on nyt raskaana ja aikoo pitää lapsen.
Se, että ap vakuuttelee täällä ratkaisunsa hyvyyttä kertoo kaiken: ei ole hyvä olla avoimessa suhteessa.
Mielestäni ei ole avoimen suhteen idean mukaista, että toinen osapuoli on siinä käytännössä vastoin tahtoaan esimerkiksi menettämisen pelon tai painostuksen vuoksi kuten ap vaikuttaa olevan. Avoin suhde varmaan sopii joillekin oikein hyvin mutta silloin molempien mielestäni täytyy olla näkemyksessään asian suhteen aidosti samanlaisia.
Minä ja puolisoni olemme olleet yhdessä pitkälti toista vuosikymmentä. Yhä olemme vähintään yhtä rakastuneita kuin alussa. Ottaen huomioon kuinka paljon mieheni yhteiseen aikaan, kotiin jne. panostaa, en usko, että muut kiinnostavat häntäkään yhtään. Omalta osaltani voin sanoa, että puolisoni on ainoa, jonka kanssa olen koskaan halunnut olla enkä näe minkään muuttavan sitä oli hän tulevaisuudessa kanssani tai ei. Joillekin on vain yksi ja toiseksi mieluisin vaihtoehto on olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Vapaus on myös minulle tärkeä arvo. Kumppanini ovat aina omasta vapaasta tahdostaan valinneet olla seksuaalisessa suhteessa vain minun kanssani. Samoin minä heidän kanssaan. Koskaan en ole kenenkään vapautta yrittänyt rajoittaa, eivätkä he minun.
Tällä hetkellä olen sinkku ja harrastan seksiä miespuolisen ystävän kanssa. Niin kauan kuin tätä jatkuu, en mene muihin sänkyihin, koska en tahdo. Häneltä pyysin että jos jätämme kondomit pois niin hän kuitenkin käyttäisi niitä muiden seksikumppaniensa kanssa. Hän vastasi että muita kumppaneita ei ole eikä tule.
Minulla ei ole mitään avoimia suhteita vastaan silloin, kun kumpikin osapuoli aidosti haluaa elää niin. Ikävä kyllä kaikissa tietämissäni avoimissa suhteissa toinen osapuoli vaikuttaa siltä, että hän ei olisi oikeasti sitä järjestelyä halunnut, ja on suostunut siihen vain siksi ettei toinen jättäisi. Onko AP tällaisessa tilanteessa elävä ihminen mielestäsi vapaa?
Ajattelen että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään, ja jos rupeaa menevän ihmisen kanssa suhteeseen ja suostuu avoimeen suhteeseen, eikä sitten tykkääkään siitä, niin on vapaus vaikka lähteä. Kaikissa suhteissa on kompromisseja ja on vapautta tehdä omat valintansa ja valita sellaiset kompromissit, joiden kanssa voi elää. Jos kokee suhteen hyväksi ja mielekkääksi niin eikö siinä saa olla? Tämä vaatimus että pitää aidosti haluta on tosi outo. Mikä on riittävän aitoa, sekö ettei koskaan ole mustasukkaisuuden tunteita? Se että on samanlaiset menohalut? Ap
Kyllä, jokainen saa valita kuten haluaa. Ymmärsin aiemmasta tekstistäsi, että suljetuissa suhteissa olevat eivät mielestäsi ole vapaita, varsinkaan jos ovat miehiä. Ehkä ymmärsin väärin ja puhutkin siis vain omasta miehestäsi?
Millä tavalla olet tullut tietoiseksi siitä että miehesi ei olisi onnellinen jos hän ei saisi käydä vieraissa? Kertoiko hän avoimesti asiasta jo tutustuessanne, vai rakastuitko alun perin mieheen jonka ajattelit olevan vain sinusta seksuaalisesti kiinnostunut?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei ole avoimen suhteen idean mukaista, että toinen osapuoli on siinä käytännössä vastoin tahtoaan esimerkiksi menettämisen pelon tai painostuksen vuoksi kuten ap vaikuttaa olevan. Avoin suhde varmaan sopii joillekin oikein hyvin mutta silloin molempien mielestäni täytyy olla näkemyksessään asian suhteen aidosti samanlaisia.
Minä ja puolisoni olemme olleet yhdessä pitkälti toista vuosikymmentä. Yhä olemme vähintään yhtä rakastuneita kuin alussa. Ottaen huomioon kuinka paljon mieheni yhteiseen aikaan, kotiin jne. panostaa, en usko, että muut kiinnostavat häntäkään yhtään. Omalta osaltani voin sanoa, että puolisoni on ainoa, jonka kanssa olen koskaan halunnut olla enkä näe minkään muuttavan sitä oli hän tulevaisuudessa kanssani tai ei. Joillekin on vain yksi ja toiseksi mieluisin vaihtoehto on olla yksin.
Mielestäni avoin suhde voi sopia sillä tavalla, että se ylettyy esimerkiksi vain netissä käytävään eroottiseen keskusteluun ja kirjoitteluun. Mutta aika monelle tulee pitkällä tähtäimellä omasta puolisosta sellainen oksetus suuhun, kun alkaa ajattelemaan miten monessa henkilössä heidän kikkeli on käynyt samalla kun tämä vielä panee sinua.
Okei. Tämä oli provo. Jälleen kerran.