Lue keskustelun säännöt.
Avoin suhde parempi kuin pettäminen?
10.05.2023 |
Aina kun kuulen pettämisestä, olen tosi onnellinen, että minulla on mieheni kanssa sovittu avoin suhde. Pystyy edes jotenkin kokemaan, että on kunnioitusta puolin ja toisin. Kaikki ihmiset ei pysty olemaan monogaamisia ja vaihtoehdot on silloin avoin suhde, pettäminen tai ero. Eikö teitä, jotka olette menevän ihmisen kanssa suhteessa, ahdista ihan kauheasti mustasukkaisuus ja jatkuva huoli, että mitä hän tekee ehkä selän takana? Jos on kumppanina mies, joka ei ole naisten perään ja naisten mieleen, niin välittääkö vaimokaan sellaisesta? Tuntuisiko hän vain ystävältä? Unelma olisi ehkä sellainen mies, joka on intohimoinen ja viriili, mutta näkee vain vaimonsa. Sellaisia ei on ole nähnyt enkä kuullut olevan oikeassa elämässä olemassa. Niin monet ihmiset pettää, että avoin suhde tuntuu vaan järkevimmältä. Mitä ajatuksia ja kokemuksia? Tuntuu että tämä touhu on erilaista naisille ja miehille. En ainkaan itse naisena kaipaa mitään sivusuhteita.
Kommentit (293)
Itse en tiedä miten suhtautua avoimeen suhteeseen koska en ole sellaiseen koskaan lähtenyt. Itselläni ei pahemmin käy flaksi sinkkuna joten miksi kävisi avoimessa suhteessa. Nykyisellä puolisollani ja exällä taas olisi kyllä miehiä jonoksi asti jos oltaisiin avoimessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Ilman muuta on fiksumpaa se, että on avoin suhde. Sillä osoittaa edes vähän kunnioitusta molempia kohtaan. Siis petetyn, että sen, jonka kanssa pettää.
Ihan parasta olisi se, että pettäjä tajuaisi korjata luunsa ja erota avioliitosta, jos aviopuolisoa ei kiinnosta hänen avoin suhteensa.
Olen suhteessa koska haluan olla suhteessa naiseni kanssa. Oikeasti miksi edes haaveilisin jostain muusta?
Pettäminen tuntuu jo ajatuksena niin kaukaiselta, että en näe siinä järkeä.
Avoimet suhteet vielä kaukaisempana. En ymmärrä miten voisin jakaa huomioni useamman kumppanin kanssa. Lisäksi tuntuisi hyvin pahalta jos kumppanini tapailisi muita samaan aikaan, koska selkeästi en olisi hänelle se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla olisi oikeasti avoin suhde, et linkittäisi pettämistä ja avointa suhdetta toisiinsa.
Avoimessakin suhteessa voi pettää.
Avoin suhde EI ole sallittua pettämistä.
t. oikeassa avoimessa suhteessa elävä
Kaltaisesi suhdemuotojen portinvartijat on huvittavia. Oikeassa avoimessa suhteessa :D Tottakai meillä on sovitut säännöt ja niistä lipsuminen olisi pettämistä.
ap
Hienoa, jos huvittaa. Maailma kaipaa iloa.
Mutta vakavasti, kuulostaa oikeasti surulliselta, jos joutuu sallimaan kumppanilleen avoimen suhteen vaikka ei sitä itse haluaisi. Avoin - oikea sellainen - lähtee suhteen kaikkien osapuolien yhteisestä halusta kokeilla tai elää itse muodostamien sääntöjen tai normien mukaan. Ja nimenomaisesti niin, että kukaan suhteen osapuolista ei ole siinä ahdistettuna, pakosta, paremman puusta tai menettämisen pelosta. Kaiken yllä lepää kunnioitus muita kohtaan. Ketään ei saa loukata tai satuttaa. Veto-oikeus on joka hetki, ja ilman selittelyä.
Minä uskon, että suurin osa ihmisistä pystyy - ja itsekin tarvittaessa pystyisin - yksiavioiseen suhteeseen, avoin suhde ei ole lääke sitoumiskammoon tai itsekkyyteen.
Avoin suhde ei oikeasti onnistu, jos siinä olevat ihmiset ovat epävarmoja tai mustasukkaisia. Osalle ihmisistä maailma näyttäytyy niin kuin meille, mutta en suinkaan edellytä, että kaikki ajattelisivat kuten me. Minusta parisuhteessa, jossa eletään uskollisina toisilleen on jotain hyvin kaunista.
Sinä istut kotona kana uunissa odottamassa, että mies tulee kotiin omien nautintojensa jälkeen? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä istut kotona kana uunissa odottamassa, että mies tulee kotiin omien nautintojensa jälkeen? :D
Joo, sano nyt vielä että miehellä on kiva koti, ruoka pöydässä ja puhtaat vaatteet sinun ylläpitämänä. :D
Onpa avointa teillä. Mies panee ympäri kyliä ja sinä vain miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopas on jotenkin vääristynyt käsitys parisuhteesta ap:lla. Parisuhde on nimenomaan parisuhde, ei pari suhdetta. Jollei voi luottaa kumppaniin, niin jostain se kertoo. ( omat henkiset ongelmat tms.) Ei avoimella suhteella ratkota ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä siis koet ettet riitä miehellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Mä en kestä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Mitäh?1 Uskollisuus parisuhteessa on toisen palvomista, tossun alla olemista ja sitä ettei edes vilkaista muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Kyllä voisi sanoa että olen turvautunut avoimeen suhteeseen etten tulisi petetyksi. Toinen syy on se että en halua että miehelleni tulisi tunnontuskia, haluan että hän saa nauttia elämästään. Ap
Mitä itsepetosta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
Mies on tossun alla, kun se ei pane muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet turvautunut avoimeen suhteeseen ettet tule petetyksi? Luottamuksen voi pettää myös avoimissa suhteissa niin monella tavalla. Yksikään suhde ei ole turvassa. Tämän kun hyväksyy ei tarvitse nähdä niitä peikkoja, joka kolon takana. Asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulee eikä eletä pelossa. Meille on annettu elämä elettäväksi ja siinä tulee eteen myös niitä ei niin kivoja asioita.
Ja mulla on niin iso ego, että enemmän miehellä on menettävää jos pettää. :D
Niin, se elämä voi yllättää itsensäkin vaikka tässä nyt kuinka vannoisi käsi raamatulla ettei koskaan itse pettäisi.
Olisit nyt ap hyvä ihminen rehellinen edes itsellesi.
Tottakai tiedän että suhteelle voi käydä huonosti ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa ikävää, enkä ajattele että mikään keino takaa suhteen pysyvyyttä. Minulle olisi kuitenkin vaikea ajatus estää miestä, kun hän sitä kerran haluaa. Ja tottakai itsekin sitten menen vieraisiin jos joskus alkaa tehdä mieli. Välillä tunnen mustasukkaisuutta, mutta luulen että ihan yhtä lailla ahdistaisi jos meillä olisi suljettu suhde, vaikka vähän eri tavalla. Joku kysyi ikää, se on 39 meillä kummallakin. ap
Pitäisikö sinun tehdä jotain tuolle itsetunnollesi? Epävarmuuttasi yrität pitää miehen keinolla millä hyvällä? Kunnioittaisit nyt itseäsi edes vähän.
Olen miettinyt tätä ja jossain vaiheessa ajattelin että kiellän mieheltä sivusuhteet, ja hän voi sitten jäädä tai mennä, mutta silloin oloni tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta ja siltä että toimin omia arvojani vastaan. Jollain tavalla ymmärrän mielikuvituksen tasolla, että olisi ihanaa olla joku palvottu kuningatar, jonka mies on tossun alla, eikä vilkuile muita, mutta käytännössä se tuntuu väärältä. En koe että minua epäkunnioitetaan jos luvan kanssa mennään, mutta se tuntisi kauhealta, että mies mielessään toivoisi voivansa tehdä sitä (tai pettäisi). Se pilaisi minulta koko suhteen. Vapaus puolin ja toisin on minulle tärkeä arvo. Minusta tuntuu että itsetuntoni on aika hyvä ja jos mies lähtisi, niin se olisi surullista, mutta en siihen murtuisi. Ap
En nyt oikein tiedä kumpi tässä on se epäkunnioitettu. :D En nyt edes tiedä mitä sanaa käyttäisi, säälittävää miten ap ajattelee miehestään? Hän olettaa, että miehet on heti paimassa muita kun silmä vähänkin välttää? (jos eivät ole tossun alla. :D)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla olisi oikeasti avoin suhde, et linkittäisi pettämistä ja avointa suhdetta toisiinsa.
Avoimessakin suhteessa voi pettää.
Avoin suhde EI ole sallittua pettämistä.
t. oikeassa avoimessa suhteessa elävä
Kaltaisesi suhdemuotojen portinvartijat on huvittavia. Oikeassa avoimessa suhteessa :D Tottakai meillä on sovitut säännöt ja niistä lipsuminen olisi pettämistä.
ap
Hienoa, jos huvittaa. Maailma kaipaa iloa.
Mutta vakavasti, kuulostaa oikeasti surulliselta, jos joutuu sallimaan kumppanilleen avoimen suhteen vaikka ei sitä itse haluaisi. Avoin - oikea sellainen - lähtee suhteen kaikkien osapuolien yhteisestä halusta kokeilla tai elää itse muodostamien sääntöjen tai normien mukaan. Ja nimenomaisesti niin, että kukaan suhteen osapuolista ei ole siinä ahdistettuna, pakosta, paremman puusta tai menettämisen pelosta. Kaiken yllä lepää kunnioitus muita kohtaan. Ketään ei saa loukata tai satuttaa. Veto-oikeus on joka hetki, ja ilman selittelyä.
Minä uskon, että suurin osa ihmisistä pystyy - ja itsekin tarvittaessa pystyisin - yksiavioiseen suhteeseen, avoin suhde ei ole lääke sitoumiskammoon tai itsekkyyteen.
Avoin suhde ei oikeasti onnistu, jos siinä olevat ihmiset ovat epävarmoja tai mustasukkaisia. Osalle ihmisistä maailma näyttäytyy niin kuin meille, mutta en suinkaan edellytä, että kaikki ajattelisivat kuten me. Minusta parisuhteessa, jossa eletään uskollisina toisilleen on jotain hyvin kaunista.
En tarkoita olla mitenkään epäystävällinen! Luulen, että olet ehkä aika nuori? Liturgiasi kuulostaa juuri sellaiselta, jota nykyajan suhdeanarkistit usein selittävät. Siinä on lähes uskonnollinen sävy, jossa määrätään toistenkin oikeanlaisia suhteita ja oikeanlaisia tunteita. Se ei ole pohjimmiltaan sen erilaisempaa kuin konservatiivien vaatimus oikeanlaisesta parisuhteesta. Todellisessa maailmassa ihmisillä on kuitenkin paljonkin epävarmuuksia, vaihtuvia tunteita, erilaisia elämäntilanteita, ongelmia, hyviä ja huonoja hetkiä. Kokemukseni mukaan pitkässä parisuhteessa on aivan tavallista, eikä mikään maailmanloppu, että puolison teot voivat joskus loukata. Oli ne sitten vaikka sukkien jättäminen lattialle tai vieraissa käynti tai mikä nyt ketäkin ahdistaa. Avoimiin suhteisiin, polyamoriaan ja suhdeanarkismiin tunnutaan vaativan jotain täydellisten ihmissuhdetaitojen ja täydellisen suhteen leimaa. Minusta avoin suhde sopii kaikille jotka sellaisen omasta tahdostaan valitsevat. Ap
Tämä aihe on ollut itselle viime aikoina hieman ajankohtainenkin. On vielä yksi vaihtoehto apn luettelemien lisäksi, eli pysyä vaan sinkkuna. Se toiminee itselle tällä hetkellä parhaiten kun en osaa (vielä?) ratkoa ristiriitojani asian suhteen. Eli ymmärrän nyt ettei moni vaan halua ns syödä samaa ruokaakaan joka päivä, eikä se tarkoita etteikö silti valittäisi tai rakastaisi yksittäistä ihmistä, siihen avoin on kyllä kieltämättä ihan ok ratkaisu. Mutta vastapallona päädyin tietämättäni outoon kuvioon jossa toisella olikin useita muita, se taas oli vaan aivan liikaa, ja harmitus oli suuri. Juuri kuten joku jo sanoikin, pitää kuunnella itseä ja yrittää vaan etsiä se parhaalta tuntuva suhdetyyli, näitä on nykyään niin paljon kun on mielikuvitustakin, mutta rehellisyyden perään kuulutan kyllä tuon oman kokemukseni takia!