Lue keskustelun säännöt.
Avoin suhde parempi kuin pettäminen?
10.05.2023 |
Aina kun kuulen pettämisestä, olen tosi onnellinen, että minulla on mieheni kanssa sovittu avoin suhde. Pystyy edes jotenkin kokemaan, että on kunnioitusta puolin ja toisin. Kaikki ihmiset ei pysty olemaan monogaamisia ja vaihtoehdot on silloin avoin suhde, pettäminen tai ero. Eikö teitä, jotka olette menevän ihmisen kanssa suhteessa, ahdista ihan kauheasti mustasukkaisuus ja jatkuva huoli, että mitä hän tekee ehkä selän takana? Jos on kumppanina mies, joka ei ole naisten perään ja naisten mieleen, niin välittääkö vaimokaan sellaisesta? Tuntuisiko hän vain ystävältä? Unelma olisi ehkä sellainen mies, joka on intohimoinen ja viriili, mutta näkee vain vaimonsa. Sellaisia ei on ole nähnyt enkä kuullut olevan oikeassa elämässä olemassa. Niin monet ihmiset pettää, että avoin suhde tuntuu vaan järkevimmältä. Mitä ajatuksia ja kokemuksia? Tuntuu että tämä touhu on erilaista naisille ja miehille. En ainkaan itse naisena kaipaa mitään sivusuhteita.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea tarvitaan yleisemmin silloin, kun ollaan hankalassa elämäntilanteessa ja suhteesta, mistä ei tunnu selviävän.
Ehkä AP tiedostamattaan kertoi miltä hänestä oikeasti tuntuu olla tässä suhteessa, kun puhui vertaistuesta. Ja tuo kanssa, ettei voi keskustella omasta suhteestaan ystävilleen ja perheelle.
Kaukana onnellisesta ja hyvinvoivasta suhteesta.
Tässä ketjussa on joku niin analyyttinen ja tarkkasilmäinen kommentoija, että hän on varmaan oikea terapeutti tai psykologi.
Oma kommenttini on vielä tuohon, että ap kokee, ettei voi kertoa suhteensa laadusta läheisilleen. Se on TODELLA ISO RED FLAG siitä, että kyseessä on sairas parisuhde, jossa on esim. henkistä väkivaltaa.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Olen sen verran vanha, että muistan miten ystäväpiirissä homot tulivat kaapeista suhteineen läheisilleen vuosikymmen tai pari sitten. Silloin ei voinut tietää mitä itkua tai raivoa tulee vastaan, kun kertoo omasta suhteestaan läheisilleen. Monet polyt eivät kerro suhteestaan läheisilleen vieläkään. Suurten ikäerojen suhteissa on myös arkailua kertoa läheisille. Suhteen voivat olla hyviä, mutta ympäristössä on ennakkoluuloja.
Aloittaja on jossain mielessä samassa tilanteessa. Hän kertoo että haluaa elää pettäjämiehen kanssa ja on hyväksynyt petturimiehen ja hänestä se ei edes ole pettämistä. Hän kokee että suhde on tästä huolimatta hyvä ja hän viihtyy suhteessa. Vastauksena täällä on hyvin painokkaasti se, että hänen suhteensa on sairas. Tätä hän saisi varmasti myös jos kertoisi ystävilleen suhteestaan. Yhä uudestaan hän on kertonut että suhteessa on puhuttu asiat halki ja hän on tehnyt tietoisia ratkaisuja, ja yhä uudestaan hänelle sanotaan, että hän on narsistin uhri.
Mietin pitäisikö aloittajan ottaa rakastaja että hänet hyväksyttäisiin? Vai haittaako ihmisiä se, että hän nimittää suhdettaan väärällä nimityksellä? Miksi tällaista aika yleistäkin suhdemallia pitäisi kutsua, että se olisi hyväksyttävämpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
No siis, osalle ihmisistä seksi on todella tärkeää.
Minä en voisi kuvitella olevani suhteessa jossa jään seksuaalisesti osattomaksi, kun kumppanini haluaa aivan erilaista seksuaalista todellisuutta kuin itse haluan.
Saanko myös huomauttaa, että sinä itse ensin määrittelit läheisriippuvaiseksi sellaiset naiset, jotka haluavat elää monosuhteessa ja myös ilmaisevat tämän halun kumppanilleen.
Lisään tähän vielä, että kaikki kirjoituksesi yhteenvetäen tämä alkaa kuulostaa siltä, että mielestäsi naisen ei tulisi priorisoida seksuaalisen nautinnon kokemista, vaan se oikeus kuuluu miehille. Se selittäisi miksi olet ikään kuin itsestäänselvästi hyväksynyt luopua omista toiveistasi, jotta mies voisi mahdollisimman rajattomasti toteuttaa omiaan. En sano etteikö tämä voi teille toimia. Totta kai voi, jos ihan aidosti seksi ei ole sinulle niin kovin tärkeä asia, ja se mitä sinulla miehesi kanssa on, riittää sinulle.
Siinä menet kuitenkin liian pitkälle, kun leimaat monogamisissa suhteissa elävät rajoittaviksi, kontrolloiviksi, riippuvaisiksi, draamasta kärsiviksi, naiiveiksi, jne. jne. Melko huikentelevaisia solvauksia olet tämän keskustelun aikana esittänyt. Onnellisessa suhteessa elävällä ihmisellä ei ole yleensä tarvetta tällaiseen.
Jep. Eikö avoimessa suhteessa oleva ole paljon läheisriippuvaisempi? On ihmisen kanssa, vaikka ei riitä hänelle. Ei uskalla luokitella fwb:ksi, koska kauheaahan se olisi, ettei voisi olla virallisesti parisuhteessa ja sitoa itseään siihen toiseen, joka ei edes ole niin kiinnostunut sinusta sinuna itsenäsi? Ei uskalla etsiä parempaa?
Minä olen monogamiassa, jossa riitämme toisillemme 100%. Jos toinen päättäisi, että en riitäkään, niin läheisriippuvuutta olisi minun siihen jäädä. Lähtisin etsimään parempaa ja päästäisin puolisonkin heti omilleen. Kunnioitan itseäni ja tiedän, että aina löytyy se, jolle kuitenkin riitän täydellisesti. Ja jos en riittäisi, niin olisin ihan mielelläni sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
No siis, osalle ihmisistä seksi on todella tärkeää.
Minä en voisi kuvitella olevani suhteessa jossa jään seksuaalisesti osattomaksi, kun kumppanini haluaa aivan erilaista seksuaalista todellisuutta kuin itse haluan.
Saanko myös huomauttaa, että sinä itse ensin määrittelit läheisriippuvaiseksi sellaiset naiset, jotka haluavat elää monosuhteessa ja myös ilmaisevat tämän halun kumppanilleen.
Lisään tähän vielä, että kaikki kirjoituksesi yhteenvetäen tämä alkaa kuulostaa siltä, että mielestäsi naisen ei tulisi priorisoida seksuaalisen nautinnon kokemista, vaan se oikeus kuuluu miehille. Se selittäisi miksi olet ikään kuin itsestäänselvästi hyväksynyt luopua omista toiveistasi, jotta mies voisi mahdollisimman rajattomasti toteuttaa omiaan. En sano etteikö tämä voi teille toimia. Totta kai voi, jos ihan aidosti seksi ei ole sinulle niin kovin tärkeä asia, ja se mitä sinulla miehesi kanssa on, riittää sinulle.
Siinä menet kuitenkin liian pitkälle, kun leimaat monogamisissa suhteissa elävät rajoittaviksi, kontrolloiviksi, riippuvaisiksi, draamasta kärsiviksi, naiiveiksi, jne. jne. Melko huikentelevaisia solvauksia olet tämän keskustelun aikana esittänyt. Onnellisessa suhteessa elävällä ihmisellä ei ole yleensä tarvetta tällaiseen.
Jep. Eikö avoimessa suhteessa oleva ole paljon läheisriippuvaisempi? On ihmisen kanssa, vaikka ei riitä hänelle. Ei uskalla luokitella fwb:ksi, koska kauheaahan se olisi, ettei voisi olla virallisesti parisuhteessa ja sitoa itseään siihen toiseen, joka ei edes ole niin kiinnostunut sinusta sinuna itsenäsi? Ei uskalla etsiä parempaa?
Minä olen monogamiassa, jossa riitämme toisillemme 100%. Jos toinen päättäisi, että en riitäkään, niin läheisriippuvuutta olisi minun siihen jäädä. Lähtisin etsimään parempaa ja päästäisin puolisonkin heti omilleen. Kunnioitan itseäni ja tiedän, että aina löytyy se, jolle kuitenkin riitän täydellisesti. Ja jos en riittäisi, niin olisin ihan mielelläni sinkku.
Minusta hiukan outo ajatus että riittäisin jollekin tai olisin jonkun kanssa parisuhteessa syystä että hän riittää minulle tai minä hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea tarvitaan yleisemmin silloin, kun ollaan hankalassa elämäntilanteessa ja suhteesta, mistä ei tunnu selviävän.
Ehkä AP tiedostamattaan kertoi miltä hänestä oikeasti tuntuu olla tässä suhteessa, kun puhui vertaistuesta. Ja tuo kanssa, ettei voi keskustella omasta suhteestaan ystävilleen ja perheelle.
Kaukana onnellisesta ja hyvinvoivasta suhteesta.
Tässä ketjussa on joku niin analyyttinen ja tarkkasilmäinen kommentoija, että hän on varmaan oikea terapeutti tai psykologi.
Oma kommenttini on vielä tuohon, että ap kokee, ettei voi kertoa suhteensa laadusta läheisilleen. Se on TODELLA ISO RED FLAG siitä, että kyseessä on sairas parisuhde, jossa on esim. henkistä väkivaltaa.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Olen sen verran vanha, että muistan miten ystäväpiirissä homot tulivat kaapeista suhteineen läheisilleen vuosikymmen tai pari sitten. Silloin ei voinut tietää mitä itkua tai raivoa tulee vastaan, kun kertoo omasta suhteestaan läheisilleen. Monet polyt eivät kerro suhteestaan läheisilleen vieläkään. Suurten ikäerojen suhteissa on myös arkailua kertoa läheisille. Suhteen voivat olla hyviä, mutta ympäristössä on ennakkoluuloja.
Aloittaja on jossain mielessä samassa tilanteessa. Hän kertoo että haluaa elää pettäjämiehen kanssa ja on hyväksynyt petturimiehen ja hänestä se ei edes ole pettämistä. Hän kokee että suhde on tästä huolimatta hyvä ja hän viihtyy suhteessa. Vastauksena täällä on hyvin painokkaasti se, että hänen suhteensa on sairas. Tätä hän saisi varmasti myös jos kertoisi ystävilleen suhteestaan. Yhä uudestaan hän on kertonut että suhteessa on puhuttu asiat halki ja hän on tehnyt tietoisia ratkaisuja, ja yhä uudestaan hänelle sanotaan, että hän on narsistin uhri.
Mietin pitäisikö aloittajan ottaa rakastaja että hänet hyväksyttäisiin? Vai haittaako ihmisiä se, että hän nimittää suhdettaan väärällä nimityksellä? Miksi tällaista aika yleistäkin suhdemallia pitäisi kutsua, että se olisi hyväksyttävämpi?
Kummastelun syy ei mielestäni ole siitä, että ap hyväksyy sen, että miehellä on myös toisia. Kyse on kaikesta muusta, mitä hän sanoo tämän lisäksi.
Hän sanoo, että "nämä asiat nyt ovat erilaisia miehelle kuin naiselle" eli sanoo, että miehen seksuaalisuuden toteutuminen on parisuhteessa tärkeämpää kuin naisen seksuaalisuuden toteutuminen. Hän sanoo, että "mies nyt on niin meneväinen", eli sanoo, että olipa sitä lupaa nyt tai ei, mies joka tapauksessa hyppisi vieraissa sängyissä, (tämä siis hänen oma määritelmänsä sille, mitä mies tekee), joten parempi valinta on sitten antaa se lupa. Luvan hän antaa myös siitä syystä, että hän ei ole naiivi, vaan tietää suurimman osan miehistä joka tapauksessa hyppivän vieraissa sängyissä, joten puoltaa käsitystä siitä, että oman miehenkin kannattaa nyt vaan antaa hyppiä.
Nämä ovat siis syitä, miksi läheiset ja ystävät alkaisivat kohotella kulmiaan. He kokisivat, että ap ei suinkaan ole tässä tilanteessa vapaaehtoisesti, aidosta halustaan, vaan sen vuoksi, että hänellä on kyyninen, epäuskoinen asenne miehiin (ja heidän seksuaalisuuteensa) noin yleensä ja senkin vuoksi kokee, että tämä on se, mihin hänen on taivuttava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
No siis, osalle ihmisistä seksi on todella tärkeää.
Minä en voisi kuvitella olevani suhteessa jossa jään seksuaalisesti osattomaksi, kun kumppanini haluaa aivan erilaista seksuaalista todellisuutta kuin itse haluan.
Saanko myös huomauttaa, että sinä itse ensin määrittelit läheisriippuvaiseksi sellaiset naiset, jotka haluavat elää monosuhteessa ja myös ilmaisevat tämän halun kumppanilleen.
Lisään tähän vielä, että kaikki kirjoituksesi yhteenvetäen tämä alkaa kuulostaa siltä, että mielestäsi naisen ei tulisi priorisoida seksuaalisen nautinnon kokemista, vaan se oikeus kuuluu miehille. Se selittäisi miksi olet ikään kuin itsestäänselvästi hyväksynyt luopua omista toiveistasi, jotta mies voisi mahdollisimman rajattomasti toteuttaa omiaan. En sano etteikö tämä voi teille toimia. Totta kai voi, jos ihan aidosti seksi ei ole sinulle niin kovin tärkeä asia, ja se mitä sinulla miehesi kanssa on, riittää sinulle.
Siinä menet kuitenkin liian pitkälle, kun leimaat monogamisissa suhteissa elävät rajoittaviksi, kontrolloiviksi, riippuvaisiksi, draamasta kärsiviksi, naiiveiksi, jne. jne. Melko huikentelevaisia solvauksia olet tämän keskustelun aikana esittänyt. Onnellisessa suhteessa elävällä ihmisellä ei ole yleensä tarvetta tällaiseen.
Jep. Eikö avoimessa suhteessa oleva ole paljon läheisriippuvaisempi? On ihmisen kanssa, vaikka ei riitä hänelle. Ei uskalla luokitella fwb:ksi, koska kauheaahan se olisi, ettei voisi olla virallisesti parisuhteessa ja sitoa itseään siihen toiseen, joka ei edes ole niin kiinnostunut sinusta sinuna itsenäsi? Ei uskalla etsiä parempaa?
Minä olen monogamiassa, jossa riitämme toisillemme 100%. Jos toinen päättäisi, että en riitäkään, niin läheisriippuvuutta olisi minun siihen jäädä. Lähtisin etsimään parempaa ja päästäisin puolisonkin heti omilleen. Kunnioitan itseäni ja tiedän, että aina löytyy se, jolle kuitenkin riitän täydellisesti. Ja jos en riittäisi, niin olisin ihan mielelläni sinkku.
Minusta hiukan outo ajatus että riittäisin jollekin tai olisin jonkun kanssa parisuhteessa syystä että hän riittää minulle tai minä hänelle.
Mikä siinä on outoa? Eikä se tietenkään ole yksin parisuhteen syy. Minä olen SEN LISÄKSI parisuhteessa, että rakastamme toisiamme, koemme syvää henkistä yhteyttä ja olemme myös parhaat ystävät toisillemme. Tämän lisäksi vielä se, että riitämme täysin toisillemme. Mitäpä kaipaisimme muilta, kun meillä on jo kaikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
No siis, osalle ihmisistä seksi on todella tärkeää.
Minä en voisi kuvitella olevani suhteessa jossa jään seksuaalisesti osattomaksi, kun kumppanini haluaa aivan erilaista seksuaalista todellisuutta kuin itse haluan.
Saanko myös huomauttaa, että sinä itse ensin määrittelit läheisriippuvaiseksi sellaiset naiset, jotka haluavat elää monosuhteessa ja myös ilmaisevat tämän halun kumppanilleen.
Lisään tähän vielä, että kaikki kirjoituksesi yhteenvetäen tämä alkaa kuulostaa siltä, että mielestäsi naisen ei tulisi priorisoida seksuaalisen nautinnon kokemista, vaan se oikeus kuuluu miehille. Se selittäisi miksi olet ikään kuin itsestäänselvästi hyväksynyt luopua omista toiveistasi, jotta mies voisi mahdollisimman rajattomasti toteuttaa omiaan. En sano etteikö tämä voi teille toimia. Totta kai voi, jos ihan aidosti seksi ei ole sinulle niin kovin tärkeä asia, ja se mitä sinulla miehesi kanssa on, riittää sinulle.
Siinä menet kuitenkin liian pitkälle, kun leimaat monogamisissa suhteissa elävät rajoittaviksi, kontrolloiviksi, riippuvaisiksi, draamasta kärsiviksi, naiiveiksi, jne. jne. Melko huikentelevaisia solvauksia olet tämän keskustelun aikana esittänyt. Onnellisessa suhteessa elävällä ihmisellä ei ole yleensä tarvetta tällaiseen.
Jep. Eikö avoimessa suhteessa oleva ole paljon läheisriippuvaisempi? On ihmisen kanssa, vaikka ei riitä hänelle. Ei uskalla luokitella fwb:ksi, koska kauheaahan se olisi, ettei voisi olla virallisesti parisuhteessa ja sitoa itseään siihen toiseen, joka ei edes ole niin kiinnostunut sinusta sinuna itsenäsi? Ei uskalla etsiä parempaa?
Minä olen monogamiassa, jossa riitämme toisillemme 100%. Jos toinen päättäisi, että en riitäkään, niin läheisriippuvuutta olisi minun siihen jäädä. Lähtisin etsimään parempaa ja päästäisin puolisonkin heti omilleen. Kunnioitan itseäni ja tiedän, että aina löytyy se, jolle kuitenkin riitän täydellisesti. Ja jos en riittäisi, niin olisin ihan mielelläni sinkku.
Minusta hiukan outo ajatus että riittäisin jollekin tai olisin jonkun kanssa parisuhteessa syystä että hän riittää minulle tai minä hänelle.
Mikä siinä on outoa? Eikä se tietenkään ole yksin parisuhteen syy. Minä olen SEN LISÄKSI parisuhteessa, että rakastamme toisiamme, koemme syvää henkistä yhteyttä ja olemme myös parhaat ystävät toisillemme. Tämän lisäksi vielä se, että riitämme täysin toisillemme. Mitäpä kaipaisimme muilta, kun meillä on jo kaikki?
Ajatuksena se vain on minulle outo. Enkä ymmärtäisi jos en saisi kaivata muita ihmisiä kuin nykyinen puolisoni. Enkä kyllä ymmärrä miksi hän ei saisi kaivata muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
No siis, osalle ihmisistä seksi on todella tärkeää.
Minä en voisi kuvitella olevani suhteessa jossa jään seksuaalisesti osattomaksi, kun kumppanini haluaa aivan erilaista seksuaalista todellisuutta kuin itse haluan.
Saanko myös huomauttaa, että sinä itse ensin määrittelit läheisriippuvaiseksi sellaiset naiset, jotka haluavat elää monosuhteessa ja myös ilmaisevat tämän halun kumppanilleen.
Lisään tähän vielä, että kaikki kirjoituksesi yhteenvetäen tämä alkaa kuulostaa siltä, että mielestäsi naisen ei tulisi priorisoida seksuaalisen nautinnon kokemista, vaan se oikeus kuuluu miehille. Se selittäisi miksi olet ikään kuin itsestäänselvästi hyväksynyt luopua omista toiveistasi, jotta mies voisi mahdollisimman rajattomasti toteuttaa omiaan. En sano etteikö tämä voi teille toimia. Totta kai voi, jos ihan aidosti seksi ei ole sinulle niin kovin tärkeä asia, ja se mitä sinulla miehesi kanssa on, riittää sinulle.
Siinä menet kuitenkin liian pitkälle, kun leimaat monogamisissa suhteissa elävät rajoittaviksi, kontrolloiviksi, riippuvaisiksi, draamasta kärsiviksi, naiiveiksi, jne. jne. Melko huikentelevaisia solvauksia olet tämän keskustelun aikana esittänyt. Onnellisessa suhteessa elävällä ihmisellä ei ole yleensä tarvetta tällaiseen.
Jep. Eikö avoimessa suhteessa oleva ole paljon läheisriippuvaisempi? On ihmisen kanssa, vaikka ei riitä hänelle. Ei uskalla luokitella fwb:ksi, koska kauheaahan se olisi, ettei voisi olla virallisesti parisuhteessa ja sitoa itseään siihen toiseen, joka ei edes ole niin kiinnostunut sinusta sinuna itsenäsi? Ei uskalla etsiä parempaa?
Minä olen monogamiassa, jossa riitämme toisillemme 100%. Jos toinen päättäisi, että en riitäkään, niin läheisriippuvuutta olisi minun siihen jäädä. Lähtisin etsimään parempaa ja päästäisin puolisonkin heti omilleen. Kunnioitan itseäni ja tiedän, että aina löytyy se, jolle kuitenkin riitän täydellisesti. Ja jos en riittäisi, niin olisin ihan mielelläni sinkku.
Minusta hiukan outo ajatus että riittäisin jollekin tai olisin jonkun kanssa parisuhteessa syystä että hän riittää minulle tai minä hänelle.
Mikä siinä on outoa? Eikä se tietenkään ole yksin parisuhteen syy. Minä olen SEN LISÄKSI parisuhteessa, että rakastamme toisiamme, koemme syvää henkistä yhteyttä ja olemme myös parhaat ystävät toisillemme. Tämän lisäksi vielä se, että riitämme täysin toisillemme. Mitäpä kaipaisimme muilta, kun meillä on jo kaikki?
Ajatuksena se vain on minulle outo. Enkä ymmärtäisi jos en saisi kaivata muita ihmisiä kuin nykyinen puolisoni. Enkä kyllä ymmärrä miksi hän ei saisi kaivata muita.
Kyse ei ole "saamisesta" vaan sen kaipaamisen täydellisestä puuttumisesta. Logiikkasi on sama kuin sanoisit jollekin, että et saa ostaa venettä, kun tämä toinen ei millään tavalla edes venettä haluaisi.
Se on tietenkin hieman surullista, jos ei koskaan pääse tilanteeseen, jossa kaikki kaipuu katoaa. Mutta kaipa sekin on jollekin normaali tilanne, ettei koskaan mikään riitä tai ei koskaan löydä sitä, mikä kaipuun kadottaa täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin millaisia kompromisseja ihmiset tekevät yleensä suhteissa, niin miksi seksi muka olisi niin tärkeä? En ole koskaan kokenut sellaista suhdetta, jossa kaikki ajatukset menevät aina yksiin ja monesta asiasta täytyy sopia ja jos ei ajatukset mene yksiin, suhde kariutuu. Päätetään asuinpaikka, lapsia vai ei, lasten määrä, taloudelliset asiat, kodin siisteystaso, yhteiset sosiaaliset kuviot, vanhojen vanhempien hoitaminen kotona tai laitoksessa, millaisia hankintoja tehdään, millaisia matkoja, suhtautuminen päihteisiin, elämäntapoihin.... näitä on todella paljon. Kaikki nuo yllä mainitut ovat minusta paljon keskeisempiä asioita kuin se, että käydäänkö vieraissa vai ei. En ikinä suostuisi muuttamaan paikkakunnalle, joka ei kiinnosta minua tai olemaan miehen kanssa, joka kaljottelee. Minun näkökulmastani moni ihminen elää suhteessa aivan ankeaa elämää toisen pillin mukaan tanssien. Mielestäni minulla on oikein hyvä suhde, kun olen sattunut löytämään sellaisen miehen jolla riittää virtaa pedissä ja jonka kanssa on hyvä olla ja asioista voidaan puhua ja sopia. Mutta koska sallin hänen hyppiä vieraissa sängyissä, moni on varma, että suhde ei ole aitoa rakkautta. Se että kuinka moni prosentti miehistä tällaista haluaa tehdä, ei ole tässä nyt mikään iso pointti, ainakin minun mieheni haluaa ja sen tilanteen kanssa minä elän. Onhan tämä kiinnostava keskustelu ja sen pohjalta voi todeta, että ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Se että pitää omaa parhaana, on varmasti hyvä, mutta ei kannata tuomita muita. Ne jotka psykologisoivat minua läheisriippuvaiseksi tai kyyniseksi voisivat ehkä katsoa peiliin ja miettiä mitä omia ongelmia ehkä näkyy. Ap
No siis, osalle ihmisistä seksi on todella tärkeää.
Minä en voisi kuvitella olevani suhteessa jossa jään seksuaalisesti osattomaksi, kun kumppanini haluaa aivan erilaista seksuaalista todellisuutta kuin itse haluan.
Saanko myös huomauttaa, että sinä itse ensin määrittelit läheisriippuvaiseksi sellaiset naiset, jotka haluavat elää monosuhteessa ja myös ilmaisevat tämän halun kumppanilleen.
Lisään tähän vielä, että kaikki kirjoituksesi yhteenvetäen tämä alkaa kuulostaa siltä, että mielestäsi naisen ei tulisi priorisoida seksuaalisen nautinnon kokemista, vaan se oikeus kuuluu miehille. Se selittäisi miksi olet ikään kuin itsestäänselvästi hyväksynyt luopua omista toiveistasi, jotta mies voisi mahdollisimman rajattomasti toteuttaa omiaan. En sano etteikö tämä voi teille toimia. Totta kai voi, jos ihan aidosti seksi ei ole sinulle niin kovin tärkeä asia, ja se mitä sinulla miehesi kanssa on, riittää sinulle.
Siinä menet kuitenkin liian pitkälle, kun leimaat monogamisissa suhteissa elävät rajoittaviksi, kontrolloiviksi, riippuvaisiksi, draamasta kärsiviksi, naiiveiksi, jne. jne. Melko huikentelevaisia solvauksia olet tämän keskustelun aikana esittänyt. Onnellisessa suhteessa elävällä ihmisellä ei ole yleensä tarvetta tällaiseen.
Jep. Eikö avoimessa suhteessa oleva ole paljon läheisriippuvaisempi? On ihmisen kanssa, vaikka ei riitä hänelle. Ei uskalla luokitella fwb:ksi, koska kauheaahan se olisi, ettei voisi olla virallisesti parisuhteessa ja sitoa itseään siihen toiseen, joka ei edes ole niin kiinnostunut sinusta sinuna itsenäsi? Ei uskalla etsiä parempaa?
Minä olen monogamiassa, jossa riitämme toisillemme 100%. Jos toinen päättäisi, että en riitäkään, niin läheisriippuvuutta olisi minun siihen jäädä. Lähtisin etsimään parempaa ja päästäisin puolisonkin heti omilleen. Kunnioitan itseäni ja tiedän, että aina löytyy se, jolle kuitenkin riitän täydellisesti. Ja jos en riittäisi, niin olisin ihan mielelläni sinkku.
Minusta hiukan outo ajatus että riittäisin jollekin tai olisin jonkun kanssa parisuhteessa syystä että hän riittää minulle tai minä hänelle.
Mikä siinä on outoa? Eikä se tietenkään ole yksin parisuhteen syy. Minä olen SEN LISÄKSI parisuhteessa, että rakastamme toisiamme, koemme syvää henkistä yhteyttä ja olemme myös parhaat ystävät toisillemme. Tämän lisäksi vielä se, että riitämme täysin toisillemme. Mitäpä kaipaisimme muilta, kun meillä on jo kaikki?
Ajatuksena se vain on minulle outo. Enkä ymmärtäisi jos en saisi kaivata muita ihmisiä kuin nykyinen puolisoni. Enkä kyllä ymmärrä miksi hän ei saisi kaivata muita.
Kyse ei ole "saamisesta" vaan sen kaipaamisen täydellisestä puuttumisesta. Logiikkasi on sama kuin sanoisit jollekin, että et saa ostaa venettä, kun tämä toinen ei millään tavalla edes venettä haluaisi.
Se on tietenkin hieman surullista, jos ei koskaan pääse tilanteeseen, jossa kaikki kaipuu katoaa. Mutta kaipa sekin on jollekin normaali tilanne, ettei koskaan mikään riitä tai ei koskaan löydä sitä, mikä kaipuun kadottaa täysin.
Ihmissuhteessa ylipäätään itselleni riittävyys on hiukan outo ajatus. Lukuun ottamatta niitä tilanteita jolloin haluaa välillä olla vain itsekseen. Siinä mielessä parisuhteessa riittää ihan vain se parisuhde, ei tarvita mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen ikisinkku ja haaveilen avoimesta suhteesta koska perinteinen parisuhde rajoittaa elämää aivan liikaa. Haluan suhteen jossa on eri osoitteet, tavataan noin kerran viikossa ja saa luvan kanssa käydä vieraissa.
Voisin seurustella noin 3 naisen kanssa yhtäaikaa ja jokaista tapaisin esim kerran viikossa.
Taitaa olla mahdottomuus tuo joten sinkkuelämä jatkuu varmaan koko elämämi ajan.
M32
Haaveiletko myös, että kukin niistä naisista tapailee viikon aikana paria muuta jamppaa, vai istuvatko aina viikon kotonaan odottamassa ainoastaan sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt näyttää siltä, että kaikilla, jotka eivät pidä parisuhdemalleista monogamiaa ehdottomana ykkösenä ja ainona tavoittelemisen arvoisena on joko kiintymyssuhdevaurio, turvaton tai välttelevä kiintymyssuhdemalli jne.
Kertokaapas mikä kiintymysuhdemalli on niillä lukemattomilla naisilla, jotka syvästi rakastuvat ja ihastuvat ihanaan mieheen ja joiden seksuaalisuus puhkeaa kukkaan ja himot heräävät vain ja ainostaan tätä miestä kohtaan. Ja muutaman vuoden päästä tarraudutaan siihen että rakkaus ja välittäminen elää ja kukoistaa, mutta seksi ei enää kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea tarvitaan yleisemmin silloin, kun ollaan hankalassa elämäntilanteessa ja suhteesta, mistä ei tunnu selviävän.
Ehkä AP tiedostamattaan kertoi miltä hänestä oikeasti tuntuu olla tässä suhteessa, kun puhui vertaistuesta. Ja tuo kanssa, ettei voi keskustella omasta suhteestaan ystävilleen ja perheelle.
Kaukana onnellisesta ja hyvinvoivasta suhteesta.
Tässä ketjussa on joku niin analyyttinen ja tarkkasilmäinen kommentoija, että hän on varmaan oikea terapeutti tai psykologi.
Oma kommenttini on vielä tuohon, että ap kokee, ettei voi kertoa suhteensa laadusta läheisilleen. Se on TODELLA ISO RED FLAG siitä, että kyseessä on sairas parisuhde, jossa on esim. henkistä väkivaltaa.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Olen sen verran vanha, että muistan miten ystäväpiirissä homot tulivat kaapeista suhteineen läheisilleen vuosikymmen tai pari sitten. Silloin ei voinut tietää mitä itkua tai raivoa tulee vastaan, kun kertoo omasta suhteestaan läheisilleen. Monet polyt eivät kerro suhteestaan läheisilleen vieläkään. Suurten ikäerojen suhteissa on myös arkailua kertoa läheisille. Suhteen voivat olla hyviä, mutta ympäristössä on ennakkoluuloja.
Aloittaja on jossain mielessä samassa tilanteessa. Hän kertoo että haluaa elää pettäjämiehen kanssa ja on hyväksynyt petturimiehen ja hänestä se ei edes ole pettämistä. Hän kokee että suhde on tästä huolimatta hyvä ja hän viihtyy suhteessa. Vastauksena täällä on hyvin painokkaasti se, että hänen suhteensa on sairas. Tätä hän saisi varmasti myös jos kertoisi ystävilleen suhteestaan. Yhä uudestaan hän on kertonut että suhteessa on puhuttu asiat halki ja hän on tehnyt tietoisia ratkaisuja, ja yhä uudestaan hänelle sanotaan, että hän on narsistin uhri.
Mietin pitäisikö aloittajan ottaa rakastaja että hänet hyväksyttäisiin? Vai haittaako ihmisiä se, että hän nimittää suhdettaan väärällä nimityksellä? Miksi tällaista aika yleistäkin suhdemallia pitäisi kutsua, että se olisi hyväksyttävämpi?
Välillä täällä esiintyy tarinoita, joissa vaimo elää vilkasta seksuaalielämää kodin ulkopuolella ja mies hyväksyy tämän eikä itse "käy vieraissa". Nämä saavat yleensä runsaat yläpeukutukset. Naista ei arvella persoonallisuushäiriöiseksi hyväksikäyttäjä narsistiksi tai emotionaaliseksi kiristäjäksi. Samoin huolestuneita puheenvuoroja miehen sietämättömästi ja epäinhimmillisestä tilanteesta alistettuna ja lähes tuhottuna ihmisenä ei palstalle tupsahtele. Erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen ikisinkku ja haaveilen avoimesta suhteesta koska perinteinen parisuhde rajoittaa elämää aivan liikaa. Haluan suhteen jossa on eri osoitteet, tavataan noin kerran viikossa ja saa luvan kanssa käydä vieraissa.
Voisin seurustella noin 3 naisen kanssa yhtäaikaa ja jokaista tapaisin esim kerran viikossa.
Taitaa olla mahdottomuus tuo joten sinkkuelämä jatkuu varmaan koko elämämi ajan.
M32Haaveiletko myös, että kukin niistä naisista tapailee viikon aikana paria muuta jamppaa, vai istuvatko aina viikon kotonaan odottamassa ainoastaan sinua?
Näinhän näissä käytännössä käy. Naiset katsovat kolme leffaa viikossa ja mies yhden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Lähinnä kuulostaa tukahduttavalta jos elämään ei mahdu muuta kuin vahvat tunteet yhtä puolisoa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Lähinnä kuulostaa tukahduttavalta jos elämään ei mahdu muuta kuin vahvat tunteet yhtä puolisoa kohtaan.
Mitä se tukahduttaa? Erikoinen ajatus. Mun elämässä on kiva työ, kivat lapset, ystäviä, harrastuksia, omia menoja ja reissuja ja kaiken ihanan kruunaa syvä rakkaus ja yhteys nykyisen miesystäväni kanssa, joka on myös ystävistäni paras. Muut miehet on nähty jo ja tämä nykyinen on kuin koti minulle. Se on syvää rauhaa, kun ei kaipaa enää muuta ja hötkyile ties kenen perässä tuuliviirinä. Ja tämä parisuhde on kauneinta, mitä olen koskaan kokenut. Ja olen kokenut tähän ikään mennessä paljon. Vuosia ollaan oltu yhdessä ja se ihana tunne vain jatkuu ja jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne onkin tullut jo paljon hyviä kommentteja. Ap, avoin suhde ei estä pettämistä. Sanoisin jopa että miehellä on nyt suurempi riski löytää joku toinen ja rakastua. Sanot että yskiavioiset on lapsellisia ja naiiveja, mutta omat puheesi kuulostaa siltä että koitat kiistää että et voi hyvin suhteessa ja oma valinta olisi se fiksuin ja järkevin. Olet myös hyvin kyyninen miesten suhteen. Ei kaikki miehet halua hyppiä kukasta kukkaan vaan on niitä uskollisiakin miehiä jotka haluaa olla vain sen yhden kanssa. Ja jos joskus pettää tai rakastuu toiseen niin sitten niin käy ja voi erota. Ei avoin suhde ole mikään pelastus suhteelle tai tie onneen. Suhteessa kuin suhteessa voi tapahtua vaikka mitä. Se että valitsit avoimen suhteen eron pelossa lopulta syö sua sisältäpäin niin kuin jo ilmeisesti tekee. Siksi teit tänne aloituksen. Et ole oikeasti itsekkään varma teitkö oikean valinnan vaikka muuta nyt väität. Täällä kyllä ollaan huomattu missä mennään.
On mahdollista, että AP:n mies on narsisti ja AP on narsistin uhri. Hän siis oikeastaan tuo esille vain miehensä mielipiteitä miksi kuvittelee omakseen.
Mielestäni tuo, että hän tiedostomattaan haki vertaistukea tilanteeseensa jotenkin puhuu siitä, että AP tahtoo pois suhteestaan mutta ei vain vielä tajua sitä.
Sanoin jo etten enää kommentoi, mutta nyt kun vielä palasin katsomaan, niin tähän haluaisin kommentoida. Sana vertaistuki ei tarkoita tässä nyt mitään alkoholistien omaiset -piirin tyyppistä asiaa, enkä se päässyt minulta alitajuisesti. Minusta on kiinnostavaa ja tärkeää puhua ihmissuhteista ja niiden kiemuroista ja sellainen puhe on minusta sitä vertaistukea. Olen sitä tehnyt ystävien kanssa ja teen edelleenkin, puhutaan miehistä ja lapsista ja muusta, mutta tästä asiasta olen yleensä kaapissa juuri tästä syystä, että miestäni ja minua aletaan epäillä narsistiksi ja uhriksi tai muuta outoa. Tämä keskustelu täällä ilmentää sitä, että moni pitää mieheni seksielämää väkivalta ja alistamisena ja minusta se osoittaa sen, että tällainen suhde on iso tabu. Tämä muistuttaa minusta sitä kun takavuosina sateenkaariparien piti olla julkisuudessa täydellisiä, ettei heitä olisi tuomittu. No, minä ja mieheni emme ole täydellisiä mutta emme myöskään sairaita tai muutenkaan vääränlaisia, vaan tavallisia ihmisiä hyvine ja huonoine puolinemme ja onnellisia yhdessä. Ap
Toivotko, että tyttäresi saa samanlaisen onnellisen suhteen kuin itselläsi? Hänellä olisi avoin suhde, jossa viriili mies kävisi painamassa muita ja ottaisi riskin, että ehkäisy pettäisi ja tulisi lehtolapsia? Avointen suhteiden hehkuttajat tuppaavat unohtamaan, että tämä upea poly-suhteilu mahdollistuu oikeastaan vain nykyaikaisten ehkäisymenetelmien turvin. Eihän kukaan muuten pysyisi kärryllä, kuka on kenenkin lapsen isä ja ketkä sisarpuolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Lähinnä kuulostaa tukahduttavalta jos elämään ei mahdu muuta kuin vahvat tunteet yhtä puolisoa kohtaan.
Mitä se tukahduttaa? Erikoinen ajatus. Mun elämässä on kiva työ, kivat lapset, ystäviä, harrastuksia, omia menoja ja reissuja ja kaiken ihanan kruunaa syvä rakkaus ja yhteys nykyisen miesystäväni kanssa, joka on myös ystävistäni paras. Muut miehet on nähty jo ja tämä nykyinen on kuin koti minulle. Se on syvää rauhaa, kun ei kaipaa enää muuta ja hötkyile ties kenen perässä tuuliviirinä. Ja tämä parisuhde on kauneinta, mitä olen koskaan kokenut. Ja olen kokenut tähän ikään mennessä paljon. Vuosia ollaan oltu yhdessä ja se ihana tunne vain jatkuu ja jatkuu.
Oma suhteenikin on kestänyt vuosia, yli 30 vuotta, välillä on hyvinkin vahvoja tunteita, ei aina positiivisia vaikka enimmäkseen niitä. Tunteet ei kuitenkaan kestä muuttumattomina ja molemmilla on ihan omakin elämä ja siihen mahtuu myös monenlaisia tunteita muita ihmisiä kohtaa. Tunne joka täyttää tilan niin että väliin ei mahdu mitään muuta kuulostaa lähinnä ahdistavalta ja tukahduttavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne onkin tullut jo paljon hyviä kommentteja. Ap, avoin suhde ei estä pettämistä. Sanoisin jopa että miehellä on nyt suurempi riski löytää joku toinen ja rakastua. Sanot että yskiavioiset on lapsellisia ja naiiveja, mutta omat puheesi kuulostaa siltä että koitat kiistää että et voi hyvin suhteessa ja oma valinta olisi se fiksuin ja järkevin. Olet myös hyvin kyyninen miesten suhteen. Ei kaikki miehet halua hyppiä kukasta kukkaan vaan on niitä uskollisiakin miehiä jotka haluaa olla vain sen yhden kanssa. Ja jos joskus pettää tai rakastuu toiseen niin sitten niin käy ja voi erota. Ei avoin suhde ole mikään pelastus suhteelle tai tie onneen. Suhteessa kuin suhteessa voi tapahtua vaikka mitä. Se että valitsit avoimen suhteen eron pelossa lopulta syö sua sisältäpäin niin kuin jo ilmeisesti tekee. Siksi teit tänne aloituksen. Et ole oikeasti itsekkään varma teitkö oikean valinnan vaikka muuta nyt väität. Täällä kyllä ollaan huomattu missä mennään.
On mahdollista, että AP:n mies on narsisti ja AP on narsistin uhri. Hän siis oikeastaan tuo esille vain miehensä mielipiteitä miksi kuvittelee omakseen.
Mielestäni tuo, että hän tiedostomattaan haki vertaistukea tilanteeseensa jotenkin puhuu siitä, että AP tahtoo pois suhteestaan mutta ei vain vielä tajua sitä.
Sanoin jo etten enää kommentoi, mutta nyt kun vielä palasin katsomaan, niin tähän haluaisin kommentoida. Sana vertaistuki ei tarkoita tässä nyt mitään alkoholistien omaiset -piirin tyyppistä asiaa, enkä se päässyt minulta alitajuisesti. Minusta on kiinnostavaa ja tärkeää puhua ihmissuhteista ja niiden kiemuroista ja sellainen puhe on minusta sitä vertaistukea. Olen sitä tehnyt ystävien kanssa ja teen edelleenkin, puhutaan miehistä ja lapsista ja muusta, mutta tästä asiasta olen yleensä kaapissa juuri tästä syystä, että miestäni ja minua aletaan epäillä narsistiksi ja uhriksi tai muuta outoa. Tämä keskustelu täällä ilmentää sitä, että moni pitää mieheni seksielämää väkivalta ja alistamisena ja minusta se osoittaa sen, että tällainen suhde on iso tabu. Tämä muistuttaa minusta sitä kun takavuosina sateenkaariparien piti olla julkisuudessa täydellisiä, ettei heitä olisi tuomittu. No, minä ja mieheni emme ole täydellisiä mutta emme myöskään sairaita tai muutenkaan vääränlaisia, vaan tavallisia ihmisiä hyvine ja huonoine puolinemme ja onnellisia yhdessä. Ap
Toivotko, että tyttäresi saa samanlaisen onnellisen suhteen kuin itselläsi? Hänellä olisi avoin suhde, jossa viriili mies kävisi painamassa muita ja ottaisi riskin, että ehkäisy pettäisi ja tulisi lehtolapsia? Avointen suhteiden hehkuttajat tuppaavat unohtamaan, että tämä upea poly-suhteilu mahdollistuu oikeastaan vain nykyaikaisten ehkäisymenetelmien turvin. Eihän kukaan muuten pysyisi kärryllä, kuka on kenenkin lapsen isä ja ketkä sisarpuolia.
Vielä kun nämä isistään tietämättömät sukupolvet vielä polyilevät keskenään, niin homma on melkolailla taputeltu. Kumma, etteivät ihmiset osaa katsoa yhtä sukupolvea pidemmälle. On vain minä ja minun rajattomat haluni, eikä mitään käsitystä loogisesta ajattelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Ja joka ei tähän pysty tai löydä tälläistä suhdetta on jotenkin vaillinainen ja vajavainen. Muut tavat elää ovat kehnoja korvikkeita tälle Ainoalle Oikealle Kiintymyssuhdemallille. Niissä rimpuilevia kutsuttiin ennen syntisiksi, nykyään sairaiksi, kypsymättömiksi jne. Aamen. Kutsun tätä rakkausfundamentalismiksi. Ei vaadi sinällään mitään uskontoa tai puoluekantaa.
Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.