Miniä, mitä toivoisit anopiltasi, kun esimmäinen lapsenlapsi on tulossa

Itse arvostin sitä, että mieheni äiti teki muutaman kerran meille ruokaa isomman satsin. Leipoi myös paljon mutta tuo ruoka oli kivempi, kun koko ajan oli nälkä. Anoppi myös pesi ikkunat mikä olisi muuten jäänyt. Siivoaminen olisi ollut liikaa mutta ikkunoiden pesu ei tuntunut tungettelevalle.

Minusta oli ihana saada miehen vanhoja lastenvaatteita muutama omalle lapselle. Ei mitenkään isoa kasaa mutta saatiin yksi ihana helleasu ja paita. Pääsivät käyttöön ja tuo helleasu etenkin oli paljon käytössä.

Kysy heiltä, millaista apua toivovat jos toivovat. Tärkeintä on, että he tietävät voivansa pyytää apua jos sille on tarvetta, tee se selväksi mutta älä tyrkytä ja tuppaudu.

Yleisesti anopeille on hyvä ohje muistella, mikä otti päähän omassa anopissa. Ja toimia sitten toisella tavalla itse.

Ja kysyä. Juurikin ruoka, leipominen yms on todella avuksi. Samoin joku kaupassakäynti. Vaikka kuittia vastaan, pääasia ettei vauvan kanssa tarvitsisi tunkea sinne kauppaan. Mutta kaikki vain niinkuin pojan perhe toivoo. Ei pidä kävellä yli tai tungetella.

Aina väliin toivoisi, että se apu liittyy vauvanhoitoon eikä taloustöihin. Kun minulta pyydettiin apua siivoukseen, olin valmis maksamaan siivoojan, mutta se ei käynyt, kuulemma miniä ei halua vierasta ihmistä kotiinsa siivoamaan, pitää olla joku tuttu ja luotettava. Ehdotin sitten, että toinen isoäiti voisi mennä siivoamaan tyttärensä kodin, mutta siitä oli kuulemma liikaa vaivaa. Joutuivat sitten itse siivoamaan, vauvanhoidon työtaakan alle kaatuneet tuoreet vanhemmat.

Meillä appivanhemmat yrittivät kovasti olla avuksi, mutta huomaamatta työllistivätkin enemmän. Joten sanoisin, että kysy heiltä. Olisin itsekin näin jälkikäteen ajateltuna toivonut, että omat appivanhemmat olisivat kysyneet kuinka voivat olla avuksi. Ihan turhia väärinymmärryksiä tuli, kun ei suuta avattu tarpeeksi aikaisin.

Minulla ei ole lapsia (vielä), mutta olisi varmasti mukavaa, että anoppi tulisi auttamaan lapsen kanssa, niin että äiti saa levätä. Tai voi auttaa kotitöissä, jos puoliso on paljon poissa eikä hänestä ole apua. Ja en pistäisi pahakseni, jos joku toisi ruokaa. Tuttujen anopit ottavat lasta hoitoon, jos vanhemmilla on yhteistä menoa. Sekin on mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti anopeille on hyvä ohje muistella, mikä otti päähän omassa anopissa. Ja toimia sitten toisella tavalla itse.

Ja kysyä. Juurikin ruoka, leipominen yms on todella avuksi. Samoin joku kaupassakäynti. Vaikka kuittia vastaan, pääasia ettei vauvan kanssa tarvitsisi tunkea sinne kauppaan. Mutta kaikki vain niinkuin pojan perhe toivoo. Ei pidä kävellä yli tai tungetella.

Kaupasta voi tilata ostoskassit kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Aina väliin toivoisi, että se apu liittyy vauvanhoitoon eikä taloustöihin. Kun minulta pyydettiin apua siivoukseen, olin valmis maksamaan siivoojan, mutta se ei käynyt, kuulemma miniä ei halua vierasta ihmistä kotiinsa siivoamaan, pitää olla joku tuttu ja luotettava. Ehdotin sitten, että toinen isoäiti voisi mennä siivoamaan tyttärensä kodin, mutta siitä oli kuulemma liikaa vaivaa. Joutuivat sitten itse siivoamaan, vauvanhoidon työtaakan alle kaatuneet tuoreet vanhemmat.

Eli keksit miten miniän äiti voisi tehdä sitä ja tätä, mutta itse et osallistuisi. Näppärää. Varsinkin sen miniän äidin mielestä varmaan.

Tarjoudu viemään vauvaa pitkille vaunulenkeille ja myöhemmin retkille leikkipuistoihin ym. Näin vanhemmat saa vapaa-aikaa kotona, ja erityisesti alussa aikaa nukkua ilman että milloin tahansa vauva voi herättää.

Kysy miniältä suoraan. Älä pojaltasi, miniällä on raskaushormonit yhä ja mieli herkkä, jos sivuutat hänet, saattaa tuntua pahalta.

Anna tilaa ja unohda mummoutesi alussa, tue lapsen ja vanhempien kiintymyssuhteen muodostumista antamalla tilaa ja auta pyydettäessä.

Älä osta turhaa krääsää, leluja tai petivaatteita kysymättä ensin, osta vaan tarpeeseen!

Ylipäätään rauhoitu ja luota siihen, että mummon aika tulee vielä.

Miehen äidillä on haastavampi rooli mummona, jos äidin äiti on kuvioissa. Ikävää, mutta ei läheisiä välejä voi pakottaa.

Minusta oli erikoista, kun miehen äiti oli niin korrektin etäinen aina ja ei säätä kummemmasta puhuttu.

Yrityksistäni huolimatta en saanut häneen kontaktia ja se harmitti.

Vauvan synnyttyä alkoi yhtäkkiä olettaa, että voi tulla jatkuvasti meille ja sivuuttaa toistuvasti minut.

Meillä ollessa puhui itsestään ja suunnitteli kuinka hän hoitaa vauvaa kohta.

En antaisi vauvaa hänelle, en juuri tunne koko ihmistä, ei ole kovin lempeä mummeli, enemmänkin tunnekylmä ja tavaroilla lahjova.

Kysy millaista apua toivovat ja millaista yhteydenpitotahtia. Jotkut haluavat rauhassa aluksi itse ihmetellä vauvaa, kun toiset haluavat heti vieraita. Toiset kaipaavat hoitoapua, toiset valmista ruokaa ja joku ihan vaan tsemppiä ja olalle taputusta, että hienosti hoidatte homman.

Ainakin itse olisin kaivannut, että joku olisi sanonut, että ihanasti hoidat lastasi. Kuitenkin sitä on niin epävarma ja jatkuvasti pelkää tekevänsä väärin, että kaipaa sitä vahvistusta. Hirvein anoppi/äiti esittää tuntevansa vauvan äitiä paremmin eikä tarjoa minkäänlaista henkistä tukea ja tsemppiä.

Kaikki käytännön apu kuitenkin on mielestäni sellaista, että kannattaa kysyä niin ei mene pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Tarjoudu viemään vauvaa pitkille vaunulenkeille ja myöhemmin retkille leikkipuistoihin ym. Näin vanhemmat saa vapaa-aikaa kotona, ja erityisesti alussa aikaa nukkua ilman että milloin tahansa vauva voi herättää.

Minä en kyllä tuollaista apua tarvinnut vasta kun lapsi oli oikea uhmakas ja riiviömäinen taapero (tai isompi) ja halusin sen jaloista pois, jotta saan edes hetken siivota rauhassa tai tehdä jotain omaa juttua. Pienet vauvat nukkuvat tosi paljon, joten useimmat äidit ihan mielellään vaunuttelevat itse ja nukkuvat vauva kainalossa päiväunia. Koliikkivauvat ja yökukkujat erikseen. Niille voi hienovaraisesti sanoa, että pyydä apua jos tarvit päiväunia.

Kysy suoraan, miten voisit olla avuksi, niin vanhemmat kertovat kyllä, mitä tarvitsevat. Ja jos toivovat apua jonkin asian kanssa, niin auta siitä asiassa. Oma anoppini toimi toisin: jos pyysin apua ruoanlaitossa, niin silitti vauvan harsot (meillä ei silitetty koskaan) jne.

Hienoa, kun mietit asiaa etukäteen, olet varmasti mukava anoppi! :)

P.S. Vasta raskaan vauvavuoden kokeneena: ethän mene passattavaksi vauvaperheeseen. Eli jos menet kylään, niin älä odota vanhempien keskittävän sinua vauvanhoidon lomassa. Sen sijaan sano, että tuot makaronilaatikon/pullat tullessasi ja keität koko köörille kahvit, niin vanhempien ei tarvitse. Itselleni oli raskas asia, kun appivanhemmat odottivat passausta, vaikka olin vauvan kanssa aivan uupunut.

No mun anoppi on kuollut, joten kokemusta ei ole. Sanoisin, että kannattaa kysyä pojalta ja miniältä, mitä he haluavat. Vaipat on kyllä sellaisia, mitä aina tarvitaan.

Pilluva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina väliin toivoisi, että se apu liittyy vauvanhoitoon eikä taloustöihin. Kun minulta pyydettiin apua siivoukseen, olin valmis maksamaan siivoojan, mutta se ei käynyt, kuulemma miniä ei halua vierasta ihmistä kotiinsa siivoamaan, pitää olla joku tuttu ja luotettava. Ehdotin sitten, että toinen isoäiti voisi mennä siivoamaan tyttärensä kodin, mutta siitä oli kuulemma liikaa vaivaa. Joutuivat sitten itse siivoamaan, vauvanhoidon työtaakan alle kaatuneet tuoreet vanhemmat.

Eli keksit miten miniän äiti voisi tehdä sitä ja tätä, mutta itse et osallistuisi. Näppärää. Varsinkin sen miniän äidin mielestä varmaan.

Minähän olin valmis maksamaa, mahdoitko nyt lainkaan lukea kirjoittamaani? Kyllä se työstä maksaminen on osallistumista.

Ei se miniä ole mikään perheen ylijumala, joka päättää mikä on ok. Hoida asait poikasi kanssa. Hänellä on ihan samanlainen oikeus päättää millaista suhdetta voit perheeseen pitää.

Vierailija kirjoitti:

Kysy miniältä suoraan. Älä pojaltasi, miniällä on raskaushormonit yhä ja mieli herkkä, jos sivuutat hänet, saattaa tuntua pahalta.

Anna tilaa ja unohda mummoutesi alussa, tue lapsen ja vanhempien kiintymyssuhteen muodostumista antamalla tilaa ja auta pyydettäessä.

Älä osta turhaa krääsää, leluja tai petivaatteita kysymättä ensin, osta vaan tarpeeseen!

Ylipäätään rauhoitu ja luota siihen, että mummon aika tulee vielä.

Miehen äidillä on haastavampi rooli mummona, jos äidin äiti on kuvioissa. Ikävää, mutta ei läheisiä välejä voi pakottaa.

Minusta oli erikoista, kun miehen äiti oli niin korrektin etäinen aina ja ei säätä kummemmasta puhuttu.

Yrityksistäni huolimatta en saanut häneen kontaktia ja se harmitti.

Vauvan synnyttyä alkoi yhtäkkiä olettaa, että voi tulla jatkuvasti meille ja sivuuttaa toistuvasti minut.

Meillä ollessa puhui itsestään ja suunnitteli kuinka hän hoitaa vauvaa kohta.

En antaisi vauvaa hänelle, en juuri tunne koko ihmistä, ei ole kovin lempeä mummeli, enemmänkin tunnekylmä ja tavaroilla lahjova.

Nimenomaan pojalta. Turha naukua marttyyreina sitä suvun yhteydenpitäjän asemaa, kun itse itsenne siihen hinkuatte. Tasa-arvon aikana ehdottomasti pojan kanssa käyt keskustelut. Ei kannata syrjäyttää lapsen isää jo ennen kuin koko lapsi on syntynyt.

Ja sit ihmetellään, kun isät ei osallistu. Ne osallistuu kyllä, kun saavat aikaa ja tilaa, eikä suvun naiset aja niitä nurkkaan.

Minä toivoisin, että kyläilee eikä tule tänne töihin. Että vaikka istuu nukkuva vauva sylissä sohvalla, jos hänestä se hyvältä tuntuu, mutta jättää minulle niin pyykit kuin kahvinkeitot.

Synnytys oli helppo sektio, vauva on helppo tapausta ja päivässä aikaa vaikka mihin, kohta olen ommellut vaatteita jo 80 cm mittaisellekin, kun aikaa ja jaksamista on. Siksi en kaipaa kotiapulaista enkä lastenhoitajaa, mutta en erityisesti juttuseuraakaan. Anoppi onneksi ymmärtää tämän ja tulee oikeasti kylään, keitän kahvit ja jutellaan ja jos vauva on hereillä, niin saa kaikessa rauhassa sylitellä ja rupatella, minä voin sillä aikaa lajitella vaatteita sävyjenmukaisiin pinoihin ihan itse.