Miten te jotka ette kelpaa kenellekään käsittelette asiaa?
Minä en kelpaa kenellekään ja en pääse siitä yli vaikka kuinka yritän keskittää ajatuksia muuhun. Aina se vain takaraivossa hakkaa että en kelpaa.
Kommentit (267)
Oletko varmmasti kysynyt kaikilta 18-100-vuotiailta suomalaisilta?
Mistä sen tietää, jos ei kelpaa kenellekään?
Eikö se riitä, että kelpaa itse itselleen?
Päässäni on jo sen luokan vinouma että vaikka edessä olisikin viimein sellainen jolle kelpaisi, en suostu uskomaan sitä ja kaikki hänen välittävät sanansa vääntävät aivoni solmulle.
Ikä ja sukupuoli? Kysyn siksi ettet paljastu 30vee ns.mummoksi.
Miljoonat afrikkalaiset tulisivat heti luoksesi.
Huonosti käsittelen. Tällaiset pitkät vapaat yksin on niin vaikeita, kun keksisi niin miljoona asiaa, joita olisi kiva tehdä kumppanin kanssa. Kävin jopa baarissa pitkästä aikaa nyt pääsiäisenä, mutta murheellistahan sekin oli. Yksin sai jammailla. Tekee tosi syvän haavan tämä kelpaamattomuus. Varsinkin kun katsoo minkälaiset ihmiset tuolla kulkee pareittain, ei ne niin ihmeellisiä ihmisiä kaikki ole ja silti itsellä ei ole koskaan ollut edes lähellä päästä/joutua parisuhteeseen eikä kukaan ole ikinä edes pyytänyt ulos treffeille. Itse on olen tehnyt elämäni aikana ehkä noin 4-5 aloitetta, eivät johtaneet mihinkään, lähinnä aiheuttivat vain häpeää kun näihin miehiin joskus törmäsi myöhemmin.
serger kirjoitti:
Oletko varmmasti kysynyt kaikilta 18-100-vuotiailta suomalaisilta?
Kai sitä voi muiltakin kansallisuuksilta kysyä. Paitsi jos ei osaa muitakieliä tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Miljoonat afrikkalaiset tulisivat heti luoksesi.
Siinä tulis mustaa makkaraa suoleen enemmän kuin Tapolan makkaratehtaalla
Hassua, mietin juuri asiaa. Ehkä siksi koska täällä on näitä aloituksia, jossa ihmiset hehkuttavat ja on taas kevätkin.
Minuun ei ole ikinä kukaan ollut ihastunut tai rakastunut ja se kyllä toisinaan surettaa. Minulla on ollut vain yksi miessuhde ja se sai alkunsa ystävyydestä. Olisi ihanaa jos joku joskus ihastusi tai rakastuisi oikein kunnolla. Olisi ihanaa kokea olevansa palavan halun kohde ja kokea intohimon huumaa. Joo, olenhan minä rakkauden huumaa kokenut, mutta se on vaan aina yksipuolista.
Eipä tälle nyt mitään voi. Pakko yrittää keskittyä muihin asioihin elämässä. Tuntuu silti toisinaan aika kauhealle, että luultavasti en tule enää elämäni aikana harrastamaan seksiä. Jos en ollut nuorempana miesten mieleen, niin en taatusti ole sitä nyt keski-Iässäkään.
Kyllä varmasti kelpaat jollekin, et vain ole vielä kohdannut häntä. Neljän seinän sisällä kotona ei kannata istua odottamassa, siellä tuskin kohtaat häntä.
Hyväksyn tosiasiat: Olen liian vanha, ruma ja lihava tähän maailmaan. Kukaan ei edes chattaile ilman filtteröityä pornoa valokuvaa.
Olen löytänyt onnellisuutta siitä, että voin rakastaa yksinoloa vain tietämällä olevani yksin. Ostin siksi itselleni mökin, ilman naapureita, ja täällä tosiaan saa olla yksin omien ajatuksien kanssa. Ei tarvitse muita ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen tietää, jos ei kelpaa kenellekään?
Nimenomaan? Jos ei ole sattunut kelpaamaan tähän mennessä joillekin ketä itse on keksinyt haluta, niin ei siitä voi vetää moista johtopäätöstä. Olisiko kriteereissä tarkastelemisen ja laskemisen varaa...
"En kelpaa kellekään" kääntyy yleensä: "Minulle eivät kelpaa ne joille minä kelpaisin." Eli se kuuluisa rima on liian korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se riitä, että kelpaa itse itselleen?
Jos menettäisit nyt joka ikisen ystäväsi ja kaikki perheen jäsenesi, etkä enää koskaan saisi ystäviä, niin riittäisikö tosiaan se, että kelpaat itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mietin juuri asiaa. Ehkä siksi koska täällä on näitä aloituksia, jossa ihmiset hehkuttavat ja on taas kevätkin.
Minuun ei ole ikinä kukaan ollut ihastunut tai rakastunut ja se kyllä toisinaan surettaa. Minulla on ollut vain yksi miessuhde ja se sai alkunsa ystävyydestä. Olisi ihanaa jos joku joskus ihastusi tai rakastuisi oikein kunnolla. Olisi ihanaa kokea olevansa palavan halun kohde ja kokea intohimon huumaa. Joo, olenhan minä rakkauden huumaa kokenut, mutta se on vaan aina yksipuolista.
Eipä tälle nyt mitään voi. Pakko yrittää keskittyä muihin asioihin elämässä. Tuntuu silti toisinaan aika kauhealle, että luultavasti en tule enää elämäni aikana harrastamaan seksiä. Jos en ollut nuorempana miesten mieleen, niin en taatusti ole sitä nyt keski-Iässäkään.
Et voi tietää onko joku ollut ihastunut sinuun elämäsi aikana. Todennäköisesti on, muttei ehkä ole saanut tehdyksi mitään ilmaistakseen sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se riitä, että kelpaa itse itselleen?
Jos menettäisit nyt joka ikisen ystäväsi ja kaikki perheen jäsenesi, etkä enää koskaan saisi ystäviä, niin riittäisikö tosiaan se, että kelpaat itsellesi?
Just näin. Tekopyhää lässynläätä tuollainen.
Olen lähes 10v työttömänä ollut kiltti mies ja minulla on ollut useita mahdollisuuksia suhteeseen. Mutta he taas eivät ole kelvanneet kuin seksiin.