Miten te jotka ette kelpaa kenellekään käsittelette asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Mökötän. Itken joskus. Jos hellyyspuuska iskee niin silitän hiuksiani. Juu säälittävää, tiedän.

Mulla sama toi hiusten silittely. Ja olen mies :D

Rentoudu, unohda koko juttu hetkeksi, nauti elämästä, pidä hauskaa.

Itse en pysty mihinkään itseni silittelyyn, se vaan tuntuu pahalta, en pysty kusettamaan itseäni ja kuvittelemaan jonkun muun koskettavan.

Yritä ajatella positiivisia asioita elämässä, mutta väkisin tuo kelpaamattomuus painaa mielen sopukoissa.

Vierailija kirjoitti:

Kelpaan sinakin vakipanoksi naimisissa olevalle. Ei se nyt täydellustä ole, mutta kelpaa paremman puutteessa. Välillä tosin sellainen mällipatja olo.

Mullakin oli mahdollisuus tuohon, mutta en ryhtynyt. Tajusin, että ansaitsen parempaa. Ko. herrasmies oli toki komea ja charmikas, mutta ei kiitos, silti. 

Käsittelen asiaa värjäämällä hiukset ja öyhöttämällä päivät täällä!

No kukaan ei myöskään kelpaa mulle, joten ongelmaa ei ole. Parisuhde vaan sotkisi muuta elämää, en vaan halua ketään. Ja olen tyytyväinen, ettei tarvitse hätistellä kiinnostuneita tyyppejä pois, joten minun kohdalla tässä asiassa on käynyt erittäin hyvin, kohtaanto on täydellinen.

Harmittaa kyllä niiden puolesta, jotka joutuvat kipuilemaan asian kanssa tavalla tai toisella. Neuvoja en osaa tarjota, sillä tuskin kukaan voi yllättäen vain lakata välittämästä tällaisessa asiassa.

Mä olen ajatellut asian niin, että ehkä mun tehtävänä on olla playmate, siis leikkikaveri miehille sillä aikaa, kunnes he löytävät oikean parisuhteen. Ja sitten kun he päättävät parisuhteen, voivat he taas palata mun luo leikkimään.