Miten te jotka ette kelpaa kenellekään käsittelette asiaa?
Minä en kelpaa kenellekään ja en pääse siitä yli vaikka kuinka yritän keskittää ajatuksia muuhun. Aina se vain takaraivossa hakkaa että en kelpaa.
Kommentit (267)
Mä kasvatan itsetuntoa vähitellen. Tuli henkisesti turpiin edellisessä suhteessa. Kun itsetuntoa on tarpeeksi, pystyn käsittelemään sen, etten kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen tietää, jos ei kelpaa kenellekään?
Kukaan ei katso päin, lähesty tai ehdottele ikinä mitään. Kukaan ei ikinä tule baarissa iskemään. Kun kaikki suhdevirktyksesi jäävät kaveritasolle. Kun olet kuin ilmaa vastakkaiselle sukupuolelle, voit olla aika varma, että et ole kiinnostava tai kelpaa kenellekään.
Tossa aloituksessa on lähtöoletuksena se, että ottaisit kenet vain, joka ottaisi sinut. Ongelmana tosi alhainen itsetunto ja masennus. Eli niitä lähtisin selvittelemään. Olen itsekin sinkku enkä ollut koskaan naimisissa vaikka ikääkin jo alkaa olemaan, mutta mun tulkinta tilanteesta ei ole se, että "en kelpaa" kenellekään. Eli huolestuttaa toi tosi alempiarvoinen asenne itseä kohtaan, mikä on tässä tarpeeton ja raskas lisä yksinelämisen päällä.
En käsittele sitä lainkaan. Olen tyly naisille aina ja sanon suoraan mitä ajattelen niistä kuten että ne panee rikollisia ja joutuvat tapetuksi sen takia.
Kiltti mies kirjoitti:
En käsittele sitä lainkaan. Olen tyly naisille aina ja sanon suoraan mitä ajattelen niistä kuten että ne panee rikollisia ja joutuvat tapetuksi sen takia.
Ehkä jos et olisi niin tyly, naiset saattaisivat alkaa kohdella sinua paremmin. Ehkä joku kiinnostuiskin joskus.
En ymmärrä? Kelpaisin kelle vaan, mutta en halua kuin sen yhden. Ehkä olen viehättävä, koska ajattelen häntä niin usein.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Kelpaisin kelle vaan, mutta en halua kuin sen yhden. Ehkä olen viehättävä, koska ajattelen häntä niin usein.
Täh?
Vierailija kirjoitti:
"En kelpaa kellekään" kääntyy yleensä: "Minulle eivät kelpaa ne joille minä kelpaisin." Eli se kuuluisa rima on liian korkealla.
Musta toi "en kelpaa kellekään" kuullostaa paskalta itsetunnolta. Ei uskalleta lähestyä ketään ja jos joku lähestyy sua, ei tajuta sitä pokausyritykseksi.
Vierailija kirjoitti:
"En kelpaa kellekään" kääntyy yleensä: "Minulle eivät kelpaa ne joille minä kelpaisin." Eli se kuuluisa rima on liian korkealla.
Minulla rima on: tunnen vetoa toiseen ja minun on hänen kanssaan hyvä olla.
Tulin kurkkaamaan ketjua, vaikka olen kelvannut joillekin alkuhuuman ajaksi. En kuitenkaan riitä kumppaniksi.
M
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Kelpaisin kelle vaan, mutta en halua kuin sen yhden. Ehkä olen viehättävä, koska ajattelen häntä niin usein.
Älä siis ajattele, ettet kelpaa kenellekään. Ajattele, että kelpaat sille Oikealle. Ala valmistautua siihen kohtaamiseen. Tee töitä itsesi kanssa, älä laiskistu.
Jos annan turhaa toivoa etkä kahdeksankymppisenä ole vielä tavannut ketään, katsotaan sitten uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Kelpaisin kelle vaan, mutta en halua kuin sen yhden. Ehkä olen viehättävä, koska ajattelen häntä niin usein.
Täh?
Rakastuneet ovat vetovoimaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Kelpaisin kelle vaan, mutta en halua kuin sen yhden. Ehkä olen viehättävä, koska ajattelen häntä niin usein.
Täh?
Rakastuneet ovat vetovoimaisia.
No ei ole toiminut minun kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Kelpaisin kelle vaan, mutta en halua kuin sen yhden. Ehkä olen viehättävä, koska ajattelen häntä niin usein.
Täh?
Rakastuneet ovat vetovoimaisia.
No ei ole toiminut minun kohdalla.
Rakastatko itseäsi myös, pidät huolta itsestäsi?
Vierailija kirjoitti:
"En kelpaa kellekään" kääntyy yleensä: "Minulle eivät kelpaa ne joille minä kelpaisin." Eli se kuuluisa rima on liian korkealla.
Että väkisin pitäisi sitten alkaa kiinnostua ihmisistä jotka ei innosta. En usko, että tuolla tavalla muodostuu kovinkaan hyviä ihmissuhteita. Kunhan nyt vaan olis joku - ajattelu ei kanna kovin pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Kelpaisin kelle vaan, mutta en halua kuin sen yhden. Ehkä olen viehättävä, koska ajattelen häntä niin usein.
Täh?
Rakastuneet ovat vetovoimaisia.
No ei ole toiminut minun kohdalla.
Rakastatko itseäsi myös, pidät huolta itsestäsi?
Pyrin syömään terveellisesti, liikkumaan ja nukkumaan tarpeeksi. Meikkaan ja pukeudun siististi, hampaat on hoidettu. Mutta ei, en rakasta itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Kelpaisin kelle vaan, mutta en halua kuin sen yhden. Ehkä olen viehättävä, koska ajattelen häntä niin usein.
Täh?
Rakastuneet ovat vetovoimaisia.
No ei ole toiminut minun kohdalla.
Rakastatko itseäsi myös, pidät huolta itsestäsi?
Pyrin syömään terveellisesti, liikkumaan ja nukkumaan tarpeeksi. Meikkaan ja pukeudun siististi, hampaat on hoidettu. Mutta ei, en rakasta itseäni.
Muita ihmisiä olen rakastanut paljonkin.
Jos se on kokoajan mielessäsi ja vaivaa noin paljon, niin voisi luulla että teet todella kaikkesi muuttaaksesi itsesi kiinnostavammaksi? Jotakin et nyt kerro. Todenäköisesti sitä ettet edes yritä ja vellot itsesäälissä?
Rehellisesti en enää edes mieti koko asiaa.
Johonkin 20-vuotiaaksi mietin jatkuvasti muita ihmisiä, mutta sitten tuli ma sennus ja menetin kaiken kiinnostukseni sen suhteen, mitä muut minusta ajattelevat. Kiinnostus tuohon asiaan ei ole palannut, vaikka ma sennus on parantunut tai ainakin helpottanut. Keskityn elämään elämääni enkä enää mieti mitään asiaa kovin kauaa. Liika pyörittely ei ole hyvästä kellekään.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Kelpaisin kelle vaan, mutta en halua kuin sen yhden. Ehkä olen viehättävä, koska ajattelen häntä niin usein.
Anteeksi hetkellinen ylimitoitettu itsetuntoni. Ei nyt sentään kaikille. Mutta luulen, että kelpaan sellaiselle, jonka itsekin haluan.
Ei kiinnosta enää. olen ollut vuosia niin masentunut eikä seksikään kiinnosta niin mitä väliä? Nuorena sain paljon huomiota, olisi ollut ottajia liikaakin. En tiedä tekikö se nyt niin onnelliseksi. kyllähän se aikanaan itsetuntoa hiveli mutta loppupeleissä sekin on aika merkityksetöntä. Ihmiset monesti ihastuu pintaan ja ideaan toisesta eivätkä välttämättä siihen ihmiseen kuka toinen on oikeasti. on tullut koettua toksinenkin parisuhde ja yksin on parempi olla kuin suhteessa jossa toinen haluaa repiä kokoajan itsetuntosi säpäleiksi. kannattaa opetella rakastamaan itseään ja sitten kun sen oppii niin muutkin voivat rakastua sinuun.