Miten te jotka ette kelpaa kenellekään käsittelette asiaa?
Minä en kelpaa kenellekään ja en pääse siitä yli vaikka kuinka yritän keskittää ajatuksia muuhun. Aina se vain takaraivossa hakkaa että en kelpaa.
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Kelpaisin kelle vaan, mutta en halua kuin sen yhden. Ehkä olen viehättävä, koska ajattelen häntä niin usein.
Täh?
Rakastuneet ovat vetovoimaisia.
No ei ole toiminut minun kohdalla.
Rakastatko itseäsi myös, pidät huolta itsestäsi?
Pyrin syömään terveellisesti, liikkumaan ja nukkumaan tarpeeksi. Meikkaan ja pukeudun siististi, hampaat on hoidettu. Mutta ei, en rakasta itseäni.
Se voi olla syy. Sitä voi onneksi opetella. Olet varmasti kaunis.
Yksinkertaisesti luovutin kaiken suhteen viime yönä. Olen niin pohjalla että itkettää, vaikka tiedostan olevani mahtava ja upea nainen joka ei löydä puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Kelpaisin kelle vaan, mutta en halua kuin sen yhden. Ehkä olen viehättävä, koska ajattelen häntä niin usein.
Täh?
Rakastuneet ovat vetovoimaisia.
No ei ole toiminut minun kohdalla.
Rakastatko itseäsi myös, pidät huolta itsestäsi?
Pyrin syömään terveellisesti, liikkumaan ja nukkumaan tarpeeksi. Meikkaan ja pukeudun siististi, hampaat on hoidettu. Mutta ei, en rakasta itseäni.
Se voi olla syy. Sitä voi onneksi opetella. Olet varmasti kaunis.
Olisinkin. Naisten mielestä ehkä näytänkin hyvältä tai ainakin ok:lta, mutta en ole niin sanotusti geneettisesti kaunis, joten miehet ei minusta piittaa muutoin kuin kaverina tai kollegana. Luulen, että naiset ja miehet kiinnittävät eri asioihin huomiota, naiset laittautumiseen ja pukeutumiseen ja miehet sitten kehin mittasuhteisiin, rintojen kokoon ja sen sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Kelpaisin kelle vaan, mutta en halua kuin sen yhden. Ehkä olen viehättävä, koska ajattelen häntä niin usein.
Täh?
Rakastuneet ovat vetovoimaisia.
No ei ole toiminut minun kohdalla.
Rakastatko itseäsi myös, pidät huolta itsestäsi?
Pyrin syömään terveellisesti, liikkumaan ja nukkumaan tarpeeksi. Meikkaan ja pukeudun siististi, hampaat on hoidettu. Mutta ei, en rakasta itseäni.
Se voi olla syy. Sitä voi onneksi opetella. Olet varmasti kaunis.
Olisinkin. Naisten mielestä ehkä näytänkin hyvältä tai ainakin ok:lta, mutta en ole niin sanotusti geneettisesti kaunis, joten miehet ei minusta piittaa muutoin kuin kaverina tai kollegana. Luulen, että naiset ja miehet kiinnittävät eri asioihin huomiota, naiset laittautumiseen ja pukeutumiseen ja miehet sitten kehin mittasuhteisiin, rintojen kokoon ja sen sellaiseen.
Voithan kokeilla kotimiehen pitoa.Eihän sen tarvitse heti tarkoittaa kihloja ja mukuloita. Lähetä matkoihinsa empimisen saapuessa kehiin. Joillekin naisille sopii parhaiten kotimies.Hyvänä puolena näen juurikin tuon ettei siihen tarvi äkkiseltään sitoutua.Tutustu tarjontaan.Kotimiehelle täytyy ehdottomasti kertoa viestittelyn aikana homman nimestä. https://www.rentmen.eu/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En kelpaa kellekään" kääntyy yleensä: "Minulle eivät kelpaa ne joille minä kelpaisin." Eli se kuuluisa rima on liian korkealla.
Minulla rima on: tunnen vetoa toiseen ja minun on hänen kanssaan hyvä olla.
M
Hyvä. Älä laske yhtään alemmas, vaikka muut sanoisi mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä? Kelpaisin kelle vaan, mutta en halua kuin sen yhden. Ehkä olen viehättävä, koska ajattelen häntä niin usein.
Täh?
Rakastuneet ovat vetovoimaisia.
No ei ole toiminut minun kohdalla.
Rakastatko itseäsi myös, pidät huolta itsestäsi?
Pyrin syömään terveellisesti, liikkumaan ja nukkumaan tarpeeksi. Meikkaan ja pukeudun siististi, hampaat on hoidettu. Mutta ei, en rakasta itseäni.
Se voi olla syy. Sitä voi onneksi opetella. Olet varmasti kaunis.
Olisinkin. Naisten mielestä ehkä näytänkin hyvältä tai ainakin ok:lta, mutta en ole niin sanotusti geneettisesti kaunis, joten miehet ei minusta piittaa muutoin kuin kaverina tai kollegana. Luulen, että naiset ja miehet kiinnittävät eri asioihin huomiota, naiset laittautumiseen ja pukeutumiseen ja miehet sitten kehin mittasuhteisiin, rintojen kokoon ja sen sellaiseen.
Voithan kokeilla kotimiehen pitoa.Eihän sen tarvitse heti tarkoittaa kihloja ja mukuloita. Lähetä matkoihinsa empimisen saapuessa kehiin. Joillekin naisille sopii parhaiten kotimies.Hyvänä puolena näen juurikin tuon ettei siihen tarvi äkkiseltään sitoutua.Tutustu tarjontaan.Kotimiehelle täytyy ehdottomasti kertoa viestittelyn aikana homman nimestä. https://www.rentmen.eu/
En usko, että homomiehen vuokraaminen ratkaisee mun ongelmia, tai kenenkään muunkaan täällä. Eikö toi ole joku seuralaispalvelu? :D
Palstalla oli joskus ketju josta jäi mieleen lause että saat kaiken sen mistä luovut. Toimiiko oikeasti noin?
Etsin nautintoa syömisestä, juomisesta, urheilusta ja kulttuurista sekä siitä, että yritän olla hyvä kaveri. Sisuunnun joka vastoinkäymisestä yhä enemmän ja yritän jokaiselle naiselle (olen siis mies, ylläripylläri) todistaa, oli hän varattu tai vapaa, että olen hauskin, rennoin, kivoin ja älykkäin mies joka olemassa - sekä turvallinen ja luotettava.
Jos ei kelpaa, täytyy vain nostaa omaa tasoaan jatkuvasti kunnes kelpaa.
Käyn terapiassa asian takia. En ole ikinä kelvannut kenellekään. Terapiassa asian käsittelyä auttaa hieman, mutta yli siitä en pääse, en mitenkään.
Ei auta muihin asioihin keskittyminen kuin hetkittäin, kyllä se illalla viimeistään on taas mielessä. Välillä on tosi vaikeita jaksoja, ja vanhemmiten asia vaivaa entistä pahemmin, eli huonompaan suuntaan henkisesti olen menossa.
Nuorempana sitä vielä ajatteli että en vain ole kohdannut sitä oikeaa, piti toivetta yllä.
Jos tästä vielä pahenee, en tiedä jaksanko enää, siihen toivon että terapiassa antaa, vaikka asia ei poistukaan, pitää minut hengissä kumminkin.
Kannattaisi ehkä ensin rakastua itseensä. Ymmärrän, että pään sisäisen puheen kääntäminen itseään hylkivästä itseään rakastavaan ja hyväksyvään on aluksi työlästä.
Eikö se kuitenkin olisi sen arvoista?
Jos terapiastakin kuitenkin maksaa isot rahat ja käyttää siihen paljon aikaa, eikö se aika kannattaisi hyödyntää? 
Ei sitä muut pysty ymmärtämään mitä jatkuvasti torjutuksi tuleminen tekee mielenterveydelle.
Vuosikymmenestä toiseen et kelpaa, yrityksistä huolimatta. Hyvä se on huudella että rakkaus itseä kohtaan riittää kun itse von saanut kokea sitä myös toiselta ihmiseltä.
Jos katsot miehiä ja naisia, jotka eivät kelpaa Suomessa, niin usein he löytävät toivomansa elämän ulkomailta. Esimerkiksi miehet Thaimaasta/Filippiineiltä ja naiset Afrikan maista. Monet hirvittävän lihavat naiset ovat afrikkalaisen tai Lähi-Idästä tulleen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä muut pysty ymmärtämään mitä jatkuvasti torjutuksi tuleminen tekee mielenterveydelle.
Vuosikymmenestä toiseen et kelpaa, yrityksistä huolimatta. Hyvä se on huudella että rakkaus itseä kohtaan riittää kun itse von saanut kokea sitä myös toiselta ihmiseltä.
Mitä tämä yrittäminen on sisältänyt ja kuinka usein?
Minä en kelpaa niille jotka haluan, eivätkä ne kelpaa minulle jotka ovat tyrkyllä.
Käsittelen asiaa niin, että se on tasapeli. Elämä menee näin, ja se pitää hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Jos katsot miehiä ja naisia, jotka eivät kelpaa Suomessa, niin usein he löytävät toivomansa elämän ulkomailta. Esimerkiksi miehet Thaimaasta/Filippiineiltä ja naiset Afrikan maista. Monet hirvittävän lihavat naiset ovat afrikkalaisen tai Lähi-Idästä tulleen miehen kanssa.
Sanon ei kiitos tähän. Liian suuret kulttuurierot, ja miesmakukin poikkeaa liiaksi ehdotuksesta.
Kelpaan sinakin vakipanoksi naimisissa olevalle. Ei se nyt täydellustä ole, mutta kelpaa paremman puutteessa. Välillä tosin sellainen mällipatja olo.
Sen pitäisi riittää että pystyy hyväksymään itsensä ja olemisensa, eikä lähteä arvottamaan sitä pintapuolisten kohtaamisten perusteella.
Enemmän harmittaa se, että ei kelpaa kuin kummajaisille, päihdeongelmaisille, elämäntapatyöttömille, mielenterveysongelmaisille, personallisuushäiriöisille, pervertikoille ja hyväksikäyttäjille. Yksikään normaali mies ei ole ikinä ollut kiinnostunut, edes normaalin näköinen. Miten vaikeaa on näyttää tavalliselle eikä epämuodostuneelle?
Minä olen sillein onnellisessa asemassa, ettei kukaan myöskään kelpaa minulle, joten no harm done.
Nimen omaan tekopyhää lässynläätä. Ihminen on sosiaalinen ja se, että riittää ja kelpaa itselleen ei lohduta saatika tuo onnea.