Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita kellä miehiä, jotka ei oikein huolehdi mistään?
06.04.2023 |
Olen aivan kyllästynyt ja uupunut siihen, että kaikki perheen asiat ovat viime kädessä minun vastuullani.
Mies toki ihan eri mieltä, jos hänelle asiasta sanon. Omasta mielestään hän huolehtii paljon. Ja juu, kyllä hän jotain tekee. Laittaa tiskejä, vie lapsia harrastuksiin, joskus laittaa nykyään jopa pyykkejä oma-aloitteisesti kaappeihin, MUTTA yleisesti ottaen kaikki siivousasiat, lasten vaatehuolto, harrastuksiin ilmoittautumiset, laskut ym ovat viime kädessä minun vastuullani.
Esim, vaikka mies olisi aamulla kotona hän ei huolehdi että ala-asteikäinen lapsi ehtii ajoissa kouluun. Hän ei huolehdi siitä, että kouluun ilmoitetaan, jos lapsi on pois. Samoin hän ei iltaisin huolehdi, että lapset menevät ajoissa nukkumaan. Hän saattaa sanoa lapsille, että menkää nukkumaan, mutta siihen se sitten jääkin. Hän uppoutuu katsomaan esim omaa sarjaa läppäriltä, eikä jotenkin tajua/välitä että kello lähenee jo puolta yötä ja lapset ovat vielä hereillä, vaikka seuraavana päivänä on koulua. Mutta omasta mielestään hän on kuitenkin huolehtinut asiasta, kun on kerran sanonut lapsille että menkää nukkumaan, joten keskustelu ei etene mihinkään suuntaan, ja sama pätee ihan kaikkeen.
Kun tämä on vain minun näkemys, että hän ei huolehdi. Hänen mielestään hän huolehtii, jos minä sanon että yhdellä lapsella on lääkäri kesken päivän ja mies pääsee viemään hänet. Hän ei todellakaan olisi muistanut lääkäriä, jos en olisi siitä huolehtinut jo hyvissä ajoin etukäteen. Toisaalta jos joku kerta hän ei vaan pääse viemään lasta töidensä takia, hän vaan ilmoittaa että ei pääse ja olettaa että hoidan.
Voisin luetella miljoona samanlaista asiaa. Ja lopputulema on se, että olen ihan kyllästynyt ja väsynyt koko perhe-elämään miehen kanssa ja mietin vakavissani eroa.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Naiset tekevät elämästään tasan niin hankalan kuin haluavat. Jos et halua vaihdattaa autoosi renkaita, niin älä hanki autoa. Jos jääkaappi on viikonloppuna tyhjä, niin se menee kauppaan, joka haluaa ruokaa.
Eli lapset kauppaan, koska ne varmaan jossain kohtaa haluaa ruokaa?
Kasva nyt aikuiseksi! Mulla onneksi on sellainen miehenä. Minä menen kauppaan maanantaisin ja mies perjantaisin. Minä teen arkiruoan, mies viikonlopun. Koska ollaan täyspäisiä aikuisia, joilla elämä hallinnassa, meillä ei koskaan ole tilannetta, että "se menee kauppaan, joka haluaa ruokaa". Samaa pätee kaikkeen muuhunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatin poikani, niin, että osallistuvat kotitöihin. Nyt yhden vaimo on tuollainen vapaamatkustaja. Poika on vastuullisessa työssä ja joutuu hoitamaan kaiken kotona. Ikävä juttu, erohan tuosta tulee, jos tilanne ei muutu. Kun tulee sopiva tilaisuus, sanon, mitä olen havainnoinut parin vuoden aikana, vaikka en sitä mielelläni tee. Poikani ei ole mikään vässykkä, kummeksuttaa miksi katselee tuollaista.
Suuri osa miehistä nyt vaan on tollasia; hyvä kun itsestään kantavat vastuun ja sekin niitä usein uuvuttaa. Niin omienkin lasten isä, josta sitten erosin. Sen jälkeen treffaillut lukuisia miehiä ja kaikista näkyy ne samat merkit kuin mitä eksässä oli. Enää ei niin väliä, kun lapsia en ole tekemässä + on omat kodit. Kunhan itsestään jotenkuten huolehtis.
Ja ihan samaa puhuu monet kaveritkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä lukea, että jonkun oma isäkin viettää aikaa lastensa kanssa, eli lasten isoisä. Meillä meinasi 2-v. lapsi hukkua kun isoisä pisti järveen seisomaan ja lähti itse lukemaan kirjaa. Ei hänelle ollut tullut mieleenkään, että lasta tulisi vahtia. Samoin ei osaa ruokkia lapsia lainkaan, jättää vaan nälkään. Oma mies oli perinyt saman, mikä oli ihan järkyttävää. Mun piti kädestä pitäen opettaa, että kun syöt itse aamupalaa, lounasta jne., sinun on annettava ruokaa myös vieressä nälissään itkevällä lapselle. Eli et huuda lapselle ja käske olemaan hiljaa, vaan annat ruokaa. Mies oli hyvin hämmentynyt, ei oikeasti ollut tajunnut, että lapsi pitää syöttää.
Järkyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikkein turhauttavinta on miehen totaalinen kieltoreaktio, kun mainitsen siitä että koen arjen olevan epäreilua ja minun vastuullani on liikaa. Kun omasta mielestään hän huolehtii.
Olen yrittänyt, että jotkut asiat olisivat täysin hänen vastuullaan. Esim joidenkin laskujen maksut (yhteiseltä tililtä!) ja auton renkaiden vaihto. Mutta silti hän ei niitäkään hoida! Laskut menee perintään ja hän maksaa ne sitten (siltä samalta yhteiseltä tililtä!) perintäkuluineen. Viime talvena mies lähti harrastusreissuun juuri kun sattui lumisateet viikonloppuna ja siitä tiedotettiin kyllä etukäteen että oli lumisateita odotettavissa sinä viikonloppuna ja mies tiesi että joudun käyttämään autoa lasten harrastusten takia, niin hän ei huolehtinut siitä että olisi vaihtanut renkaat etukäteen. Se suututti tosi paljon, kun se on about asia, joka on ns. täysin hänen vastuullaan.
Ajatuksia? Vinkkejä?
T. Ap
Ap vielä jatkaa, että ruokahuolto myös ollut 90% vastuullani nämä vuodet. Siitä olen koittanut sanoa niin hyvällä kuin pahalla, mutta ei auta, koska mies puolustautuu että käyhän hänkin kaupassa. Juu kyllä käy sen 1/10 kerroista. Ja siihen se keskustelu sitten tyssää. Joskus hän saattaa sanoa riidan päätteeksi, että okei hän käy jatkossa enemmän kaupassa tai laittaa aina vaikka lauantaisin ruokaa ettei ruoanlaitto ole 100% minun vastuullani, mutta hän tekee sen yhtenä lauantaina ja jo seuraavana lauantaina se on unohtunut?! Siivouksen suhteen on jotain parannusta tapahtunut suhteen aikana, nykyään hän sentään auttaa minua siivouksessa viikonloppuisin, mutta jos en jostain syystä jaksa/ehdi siivota, niin sitten meillä ei siivota.
Jos joskus tosi harvoin sanon että olen tosi väsynyt, enkä jaksa tehdä mitään, olen vaikka kipeä tms (mitä olen tooooodella harvoin) niin outo ilmiö on sekin, et mies alkaa silloin kiukutella! Tai sitten hän on myös väsynyt/kipeä, toki aina enemmän kuin minä, joten se arki on silloinkin minun vastuullani.
Joo enpä tiedä, miten aikuinen mies ei ymmärrä omien tekojensa tai tekemättä jättämisiensä seurauksia. Meillä ei esim ole varmaan vuoteen ollut seksiä. Ja miksiköhän? Koska en halua, en arvosta tällaista miestä, eikä mies ole tehnyt mitään sen eteen että haluni heräisivät. Nyt kun mietin, eipä hän ole oikein koskaan tehnyt mitään sen eteen. Itsestäänselvyytenä pitänyt sitäkin. Juu ei kiitos. T. Ap
Eli sinä olet vuosia ollut kynnysmattona ja nyt sitten heräsit. Melkoista.
No mutta ei nyt ilmeisesti mitään kovin erikoista seksiä tarjolla, jos ei miestäkään ole vuoteen kiinnostanut.
Olen keskittynyt perheeseen, lapsiin ,että heillä olisi kaikki hyvin ja heillä on onneksi ollutkin asiat tosi hyvin. Ovat fiksuja, hyviä koulussa, heillä on kivoja harrastuksia ja kavereita. Olen keskittynyt kantamaan taloudellisen vastuun perheessä, hoitanut siinä samalla myös omaa iäkästä vanhempaa ja sairasta sisarusta! Nyt kun mietin niin olen jaksanut ihan liikaa, mutta koen että vähän myös pakon edessä. En ole edes ehtinyt kunnolla miettiä että eihän tämä nyt ihan reilua ole, olen vaan painanut eteenpäin.
Onko se sitten kynnysmattona olemista? Olisiko pitänyt jättää lapset heitteille ja sukulaiset omilleen pärjäämään? En osaa sanoa. Mutta kyllä vuodet ovat sen vahvistaneet, että miehestä ei kauheasti tukea ja apua ole. Kevyistä syistä en riko perhettä, mutta rajansa kaikella. Mies olisi varmasti pitänyt jättää jo paljon aiemmin, mutta kun pientä muutosta parempaan on kuitenkin vuosien aikana tapahtunut, niin olen senkin suhteen jaksanut olla toiveikas ja toki olen myös lapsia ajatellut tässä, että heillä on kuitenkin ollut isä heidän elämässä. Mutta kyllä se vaan niin on, että saan koko loppu elämäni odotella että elämä tämän ihmisen kanssa olisi jotenkin reilua ja saisin häneltä arvostusta. Miten hän voisi arvostaa tekemisiäni, kun ei edes halua myöntää että teen paljon enemmän?
T. Ap
-teet 90% arjen töistä yksin
-hoidat 90% arjen vastuista yksin
-hoidat ohessa omat ansiotyösi, lastesi kouluasiat,terveyden,laskut ym.juoksevat jutut
-hoidat näiden kaikkien lisäksi vielä läheisiäsi joilla sairauksia
-mies ei osallistu mihinkään
-mies ei keskustele mistään
-mies ei anna sinulle läheisyyttä, hellyyttä, osoita, että välittää sinusta
-mies ei arvosta sinua
-mies pitää sinua itsestäänselvyytenä
-mies ei jostain syystä ilmeisesti usko että koskaan eroaisit hänestä
-miehen käytös kertoo ainoastaan sen, ettei hän näe sinua naisena, yksilönä, rakkautta ja hyvinvointia sekä omaa aikaa ansaitsevana, tasaveroisena kumppanina
-ja sitä rataa loputtomiin..
Nyt kun AP olet lukenut ylläolevan esimerkkilistauksen, mikä vielä estää laittamasta niitä eropapereita vetämään? Jos et sitä tee, on turha muutaman vuoden päästä kenellekään itkeä, kuinka kotiorjuus vei parhaat vuotesi. Toimi heti ja voit ehkä vielä löytää hyvän ihmissuhteen, jos sellaista enää kokemustesi jälkeen edes kaipaat. Itse kasvattaisin lapset aikuisuuteen ja ryhtyisin sen jälkeen nauttimaan elämästä täysillä mukavien sinkkumiesten seurassa, kehittämään itseäni, matkustelemaan ja sitä rataa. Valinta on sinun-lasten takia on täysin turha jäädä huonoon, masentavaan ja katkeroittavaan ihmissuhteeseen-lapset kärsivät tilanteestanne myös, huomasitpa sitä tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja kyllä mies on kaivannut sänkyyn ja haluaisi edelleen seksiä. T. Ap[/quote]
Tottakai- hänen mielestään kotisiivojan, lastenhoitajan ja ruokahuollontuottajan on tarjottava kaikkien muiden ilmaispalveluiden ohessa myös seksiä, koska maksullisissa hu..ssa käyminen on niin kallista.
Mitäpä jos AP teet nyt niin, että seuraavan kerran kun tuo tyhjäpää tulee taas vonkaamaan, ilmoitat selkeästi, että kyllä se vain käy, jos mies maksaa markkinoiden mukaisen taksan vielä tästäkin palveluksesta tai sitten vaihtoehtoisesti maksu voidaan suorittaa ensin hoitamalla se ja se ja se kotityö/lasten asia/muu arjen pakollinen työ? Yksinkertaisesti vain ilmoitat, että niin kauan kuin hän kohtelee sinua kuin ilmaista piikaa, hän saa laskea tarpeensa jonnekin aivan muualle. Sinä hoidat jo hänen itsekkäiden himojensa synnyttämiä hedelmiä muiden asioiden ohella ilman apua, joten voi painua vaikka pysyvästi maksullisiin, jos ehdot eivät kelpaa. Tee selväksi, että työstä maksetaan palkkaa ja sinä et töitä enää ilmaiseksi tee.
Aloitusta lukiessa tuli mieleen, että onko siis miehesi aina ollut tuollainen, jos teillä on jo kouluikäisiä lapsia? Oletko nyt vasta havahtunut/väsynyt asiaan?
Nyt voi toki miehesi kohdalla olla myöhäistä, mutta näitä tarinoita lukiessa mietin, että olisiko tältä vältytty, jos mies olisi jo heti vauva-ajasta asti laitettu huolehtimaan lapsesta ja toki mielellään kotitöistä jo ennen lapsen syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei keskiverto-palstamammasta ole kestävän avioliiton rakentajaksi.
Valittajaksi, nalkuttajaksi, uhriutujaksi ja pihtaajaksi sen sijaan on.
Minä erosin samankaltaisessa tilanteessa. Oli kyllä muitakin syitä, tärkeimpänä että mies oli ilkeä ja ei arvostanut kaikkea mitä tein. Rahat käytti omiin menoihinsa ja lapsille ei mitään.
Lopulta tajusin vain että kaiken juurisyy on hänen pohjaton itsekkyytensä ja laiskuutensa. Olen nyt ollut puoli vuotta lasten kanssa yksikseni ja vieläkin jokainen päivä on juhlaa.
Paljon paremmin pärjään yksin kun ei ole raatamisen lisäksi vielä ärsytystä toisesta lomailemassa ja pilaamassa tunnelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta itse se viime käden vastuussa oleminen! Miehes on oppinut siihen, että sinä kyllä hoidat. Anna olla ja katso, mitä tapahtuu?
Testattu niin tuhannesti-ei tapahdu mitään.
Kaapista loppuu astiat, kämppä on törky..
Se ei vaan mene niin että, jos nainen ei tee, mies aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa välillä tulee mieleen, että olen melkoisen ihmeotuksen olenkin sattunut löytämään, kun mieheni osaa siivota, maksaa laskuja, käydä kaupassa (toki ostoslista mukana) jne jne. Siksi ei olekaan ex, vaan 27 vuotta oltu yhdessä!
Tälle palstalle nyt vain pesiytyy erittäin paljon tilanteeseensa ja valintoihinsa tyytymättömiä naisia. Aina sama virsi.
Mutta löytyy kyllä paljon miehiä, jotka pystyvät normaaleihin arkisiin asioihin.
En ole yhtäkään vielä vapaana nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tekevät elämästään tasan niin hankalan kuin haluavat. Jos et halua vaihdattaa autoosi renkaita, niin älä hanki autoa. Jos jääkaappi on viikonloppuna tyhjä, niin se menee kauppaan, joka haluaa ruokaa.
Eli lapset kauppaan, koska ne varmaan jossain kohtaa haluaa ruokaa?
Kasva nyt aikuiseksi! Mulla onneksi on sellainen miehenä. Minä menen kauppaan maanantaisin ja mies perjantaisin. Minä teen arkiruoan, mies viikonlopun. Koska ollaan täyspäisiä aikuisia, joilla elämä hallinnassa, meillä ei koskaan ole tilannetta, että "se menee kauppaan, joka haluaa ruokaa". Samaa pätee kaikkeen muuhunkin.
Miksi minun tulisi kasvaa aikuiseksi, kun jo nyt osaan huolehtia itsestäni ja lapsistani?
Sinun elämästäsi putoaa pohja pois, jos miehesi ei mene perjantaina kauppaan, silloin olette ilman ruokaa, koska sinähän voit mennä kauppaan vasta maanantaina, et silloin, kun on tarve täydentää ruokavarastoja. Huomaatko, että olet juuri niitä avuttomia naisia, jotka ovat päättäneet, että näin meillä toimitaan ja kun mies ei ole lauantaina laittamassa ruokaa, sinä vollotat lattialla, että mies ei kanna vastuutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei keskiverto-palstamammasta ole kestävän avioliiton rakentajaksi.
Valittajaksi, nalkuttajaksi, uhriutujaksi ja pihtaajaksi sen sijaan on.
Niitti takissa ei voi enää oikeen muutakaan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta itse se viime käden vastuussa oleminen! Miehes on oppinut siihen, että sinä kyllä hoidat. Anna olla ja katso, mitä tapahtuu?
Testattu niin tuhannesti-ei tapahdu mitään.
Kaapista loppuu astiat, kämppä on törky..
Se ei vaan mene niin että, jos nainen ei tee, mies aloittaa.
Kenelle tuo on ongelma? Vain naiselle! Miehelle kelpaa se vähemmänpuunattu koti, vain nainen vaatii, että joka perjantai klo 17 kokoonnumme yhdessä kampaamaan olohuoneen matonhapsuja ojoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikkein turhauttavinta on miehen totaalinen kieltoreaktio, kun mainitsen siitä että koen arjen olevan epäreilua ja minun vastuullani on liikaa. Kun omasta mielestään hän huolehtii.
Olen yrittänyt, että jotkut asiat olisivat täysin hänen vastuullaan. Esim joidenkin laskujen maksut (yhteiseltä tililtä!) ja auton renkaiden vaihto. Mutta silti hän ei niitäkään hoida! Laskut menee perintään ja hän maksaa ne sitten (siltä samalta yhteiseltä tililtä!) perintäkuluineen. Viime talvena mies lähti harrastusreissuun juuri kun sattui lumisateet viikonloppuna ja siitä tiedotettiin kyllä etukäteen että oli lumisateita odotettavissa sinä viikonloppuna ja mies tiesi että joudun käyttämään autoa lasten harrastusten takia, niin hän ei huolehtinut siitä että olisi vaihtanut renkaat etukäteen. Se suututti tosi paljon, kun se on about asia, joka on ns. täysin hänen vastuullaan.
Ajatuksia? Vinkkejä?
T. Ap
Ap vielä jatkaa, että ruokahuolto myös ollut 90% vastuullani nämä vuodet. Siitä olen koittanut sanoa niin hyvällä kuin pahalla, mutta ei auta, koska mies puolustautuu että käyhän hänkin kaupassa. Juu kyllä käy sen 1/10 kerroista. Ja siihen se keskustelu sitten tyssää. Joskus hän saattaa sanoa riidan päätteeksi, että okei hän käy jatkossa enemmän kaupassa tai laittaa aina vaikka lauantaisin ruokaa ettei ruoanlaitto ole 100% minun vastuullani, mutta hän tekee sen yhtenä lauantaina ja jo seuraavana lauantaina se on unohtunut?! Siivouksen suhteen on jotain parannusta tapahtunut suhteen aikana, nykyään hän sentään auttaa minua siivouksessa viikonloppuisin, mutta jos en jostain syystä jaksa/ehdi siivota, niin sitten meillä ei siivota.
Jos joskus tosi harvoin sanon että olen tosi väsynyt, enkä jaksa tehdä mitään, olen vaikka kipeä tms (mitä olen tooooodella harvoin) niin outo ilmiö on sekin, et mies alkaa silloin kiukutella! Tai sitten hän on myös väsynyt/kipeä, toki aina enemmän kuin minä, joten se arki on silloinkin minun vastuullani.
Joo enpä tiedä, miten aikuinen mies ei ymmärrä omien tekojensa tai tekemättä jättämisiensä seurauksia. Meillä ei esim ole varmaan vuoteen ollut seksiä. Ja miksiköhän? Koska en halua, en arvosta tällaista miestä, eikä mies ole tehnyt mitään sen eteen että haluni heräisivät. Nyt kun mietin, eipä hän ole oikein koskaan tehnyt mitään sen eteen. Itsestäänselvyytenä pitänyt sitäkin. Juu ei kiitos. T. Ap
Eli sinä olet vuosia ollut kynnysmattona ja nyt sitten heräsit. Melkoista.
No mutta ei nyt ilmeisesti mitään kovin erikoista seksiä tarjolla, jos ei miestäkään ole vuoteen kiinnostanut.
Olen keskittynyt perheeseen, lapsiin ,että heillä olisi kaikki hyvin ja heillä on onneksi ollutkin asiat tosi hyvin. Ovat fiksuja, hyviä koulussa, heillä on kivoja harrastuksia ja kavereita. Olen keskittynyt kantamaan taloudellisen vastuun perheessä, hoitanut siinä samalla myös omaa iäkästä vanhempaa ja sairasta sisarusta! Nyt kun mietin niin olen jaksanut ihan liikaa, mutta koen että vähän myös pakon edessä. En ole edes ehtinyt kunnolla miettiä että eihän tämä nyt ihan reilua ole, olen vaan painanut eteenpäin.
Onko se sitten kynnysmattona olemista? Olisiko pitänyt jättää lapset heitteille ja sukulaiset omilleen pärjäämään? En osaa sanoa. Mutta kyllä vuodet ovat sen vahvistaneet, että miehestä ei kauheasti tukea ja apua ole. Kevyistä syistä en riko perhettä, mutta rajansa kaikella. Mies olisi varmasti pitänyt jättää jo paljon aiemmin, mutta kun pientä muutosta parempaan on kuitenkin vuosien aikana tapahtunut, niin olen senkin suhteen jaksanut olla toiveikas ja toki olen myös lapsia ajatellut tässä, että heillä on kuitenkin ollut isä heidän elämässä. Mutta kyllä se vaan niin on, että saan koko loppu elämäni odotella että elämä tämän ihmisen kanssa olisi jotenkin reilua ja saisin häneltä arvostusta. Miten hän voisi arvostaa tekemisiäni, kun ei edes halua myöntää että teen paljon enemmän?
T. Ap
-teet 90% arjen töistä yksin
-hoidat 90% arjen vastuista yksin
-hoidat ohessa omat ansiotyösi, lastesi kouluasiat,terveyden,laskut ym.juoksevat jutut
-hoidat näiden kaikkien lisäksi vielä läheisiäsi joilla sairauksia
-mies ei osallistu mihinkään
-mies ei keskustele mistään
-mies ei anna sinulle läheisyyttä, hellyyttä, osoita, että välittää sinusta
-mies ei arvosta sinua
-mies pitää sinua itsestäänselvyytenä
-mies ei jostain syystä ilmeisesti usko että koskaan eroaisit hänestä
-miehen käytös kertoo ainoastaan sen, ettei hän näe sinua naisena, yksilönä, rakkautta ja hyvinvointia sekä omaa aikaa ansaitsevana, tasaveroisena kumppanina
-ja sitä rataa loputtomiin..
Nyt kun AP olet lukenut ylläolevan esimerkkilistauksen, mikä vielä estää laittamasta niitä eropapereita vetämään? Jos et sitä tee, on turha muutaman vuoden päästä kenellekään itkeä, kuinka kotiorjuus vei parhaat vuotesi. Toimi heti ja voit ehkä vielä löytää hyvän ihmissuhteen, jos sellaista enää kokemustesi jälkeen edes kaipaat. Itse kasvattaisin lapset aikuisuuteen ja ryhtyisin sen jälkeen nauttimaan elämästä täysillä mukavien sinkkumiesten seurassa, kehittämään itseäni, matkustelemaan ja sitä rataa. Valinta on sinun-lasten takia on täysin turha jäädä huonoon, masentavaan ja katkeroittavaan ihmissuhteeseen-lapset kärsivät tilanteestanne myös, huomasitpa sitä tai et.
Valitettavasti ap on niitä, jotka tarvitsevat elämäänsä sen, jota moittia. He eivät koe olevansa kokonaisia vapaina, koska silloin ei voi jakaa kotitöitä ja ne autonrenkaatkin joutuu itse vaihdattamaan.
Vierailija kirjoitti:
Naiset tekevät elämästään tasan niin hankalan kuin haluavat. Jos et halua vaihdattaa autoosi renkaita, niin älä hanki autoa. Jos jääkaappi on viikonloppuna tyhjä, niin se menee kauppaan, joka haluaa ruokaa.
Tää on kyllä niin perus laiskan miehen vastaus. :D Se joka haluaa ruokaa, ihan kuin syöminen olisi joku haluamiskysymys. Tulee mieleen mun eksä, joka mielummin kärsi nälästä koko päivän ja odotti mun tulevan kotiin kokkaamaan, kuin että olisi tehnyt itse ruokaa.
Ai oikein monikossa? Kuka nyt jaksaisi sitä yhtäkään tuollaista miestä...
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa välillä tulee mieleen, että olen melkoisen ihmeotuksen olenkin sattunut löytämään, kun mieheni osaa siivota, maksaa laskuja, käydä kaupassa (toki ostoslista mukana) jne jne. Siksi ei olekaan ex, vaan 27 vuotta oltu yhdessä!
Kuka sen ostoslistan tekee?
Alue: Aihe vapaa
Naiset tekevät elämästään tasan niin hankalan kuin haluavat. Jos et halua vaihdattaa autoosi renkaita, niin älä hanki autoa. Jos jääkaappi on viikonloppuna tyhjä, niin se menee kauppaan, joka haluaa ruokaa.