Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita kellä miehiä, jotka ei oikein huolehdi mistään?
06.04.2023 |
Olen aivan kyllästynyt ja uupunut siihen, että kaikki perheen asiat ovat viime kädessä minun vastuullani.
Mies toki ihan eri mieltä, jos hänelle asiasta sanon. Omasta mielestään hän huolehtii paljon. Ja juu, kyllä hän jotain tekee. Laittaa tiskejä, vie lapsia harrastuksiin, joskus laittaa nykyään jopa pyykkejä oma-aloitteisesti kaappeihin, MUTTA yleisesti ottaen kaikki siivousasiat, lasten vaatehuolto, harrastuksiin ilmoittautumiset, laskut ym ovat viime kädessä minun vastuullani.
Esim, vaikka mies olisi aamulla kotona hän ei huolehdi että ala-asteikäinen lapsi ehtii ajoissa kouluun. Hän ei huolehdi siitä, että kouluun ilmoitetaan, jos lapsi on pois. Samoin hän ei iltaisin huolehdi, että lapset menevät ajoissa nukkumaan. Hän saattaa sanoa lapsille, että menkää nukkumaan, mutta siihen se sitten jääkin. Hän uppoutuu katsomaan esim omaa sarjaa läppäriltä, eikä jotenkin tajua/välitä että kello lähenee jo puolta yötä ja lapset ovat vielä hereillä, vaikka seuraavana päivänä on koulua. Mutta omasta mielestään hän on kuitenkin huolehtinut asiasta, kun on kerran sanonut lapsille että menkää nukkumaan, joten keskustelu ei etene mihinkään suuntaan, ja sama pätee ihan kaikkeen.
Kun tämä on vain minun näkemys, että hän ei huolehdi. Hänen mielestään hän huolehtii, jos minä sanon että yhdellä lapsella on lääkäri kesken päivän ja mies pääsee viemään hänet. Hän ei todellakaan olisi muistanut lääkäriä, jos en olisi siitä huolehtinut jo hyvissä ajoin etukäteen. Toisaalta jos joku kerta hän ei vaan pääse viemään lasta töidensä takia, hän vaan ilmoittaa että ei pääse ja olettaa että hoidan.
Voisin luetella miljoona samanlaista asiaa. Ja lopputulema on se, että olen ihan kyllästynyt ja väsynyt koko perhe-elämään miehen kanssa ja mietin vakavissani eroa.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti sanoi mulle suoraan, että tee lapset yksin. Jos olisi nyt lapsentekoiässä, hän tekisi itse niin. 80-luvulla ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa joku mies ja mennä naimisiin sen kanssa.
Suurin osa miehistä ei välitä tippaakaan puolisoistaan ja lapsistaan. Aiheuttavat vain riitoja, kotiin sotkua, ylimääräistä rahanmenoa ja masentuneita lapsia. Lapset ovat miehille myös hyvä hyödyke edetä uralla: isät saavat ylennyksiä ja palkankorotuksia, kun taas äidit eivät ja naisia muutenkaan ei edes haluttaisi palkata.
Tuossa onkin motivoitu aika selvästi, miksi suomalaisen miehen ei kanata ottaa suomalaista akkaa vaimoksi. Miehet! Opetelkaa vieraita kieliä, ja sitä toista kotimaistakin! Näin ei tarvitse jäädä suomalaisten marisijaakkojen huijaamiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat ongelmat ne ovat monella miehelläkin, muija keskittyy facebookiin, twitteriin, akkojen lehtiin, itsensä pakkelointiin silloin kuin ei anna sitä ammattilaisten tehtäväksi, Ostaa iPadit kaksosille jotka eivät vielä osaa kunnolla kävellä. Sieltä lapsukaiset kai saavat katsoa ohjeita, miten kävellään ja koittaa tukea tuisiaan, etteivät kaadu pahasti yrityksissään.
Mutta täytyy ymmärtää on raskasta olla pienten kaksosten äiti, tilata kotiovelle ruokaa ja pitää yhteyttä tuttuihin ja tuntemattomiin, seurata X:än ja Y:n elämää somepalstoilla. Kukapa siinä raatamisessa ei väsyisi!
Tämä on muuten totta. Näitä vapaamatkustajia ja kaikesta ahdistujia on myös naisissa. Kun ihan jopa sen oman lapsen kanssa yksin oleminen on liian raskasta. Tällaisissa tilanteissa on se hyvä puoli, että sellainenkin mies joutuu ottamaan vastuuta, jota ei ehkä muuten olisi ottanut. Toki ei ole reilu tilanne sekään. Mutta jos alusta asti tottuu siihen että toinen hoitaa viime kädessä aina aika lailla kaiken, niin mikäs siinä ollessa. Aika helppoa elämää vaikka olisi jopa useampi lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Samat ongelmat ne ovat monella miehelläkin, muija keskittyy facebookiin, twitteriin, akkojen lehtiin, itsensä pakkelointiin silloin kuin ei anna sitä ammattilaisten tehtäväksi, Ostaa iPadit kaksosille jotka eivät vielä osaa kunnolla kävellä. Sieltä lapsukaiset kai saavat katsoa ohjeita, miten kävellään ja koittaa tukea tuisiaan, etteivät kaadu pahasti yrityksissään.
Mutta täytyy ymmärtää on raskasta olla pienten kaksosten äiti, tilata kotiovelle ruokaa ja pitää yhteyttä tuttuihin ja tuntemattomiin, seurata X:än ja Y:n elämää somepalstoilla. Kukapa siinä raatamisessa ei väsyisi!
Kahdessa taaperossa kiinni 24/7/365 huonoilla unilla. Äärimmäisen raskasta.
Miksi otatte tuollaisia miehiä ja suostutte tuollaiseen elämään...? Ihmettelen vain.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikkein turhauttavinta on miehen totaalinen kieltoreaktio, kun mainitsen siitä että koen arjen olevan epäreilua ja minun vastuullani on liikaa. Kun omasta mielestään hän huolehtii.
Olen yrittänyt, että jotkut asiat olisivat täysin hänen vastuullaan. Esim joidenkin laskujen maksut (yhteiseltä tililtä!) ja auton renkaiden vaihto. Mutta silti hän ei niitäkään hoida! Laskut menee perintään ja hän maksaa ne sitten (siltä samalta yhteiseltä tililtä!) perintäkuluineen. Viime talvena mies lähti harrastusreissuun juuri kun sattui lumisateet viikonloppuna ja siitä tiedotettiin kyllä etukäteen että oli lumisateita odotettavissa sinä viikonloppuna ja mies tiesi että joudun käyttämään autoa lasten harrastusten takia, niin hän ei huolehtinut siitä että olisi vaihtanut renkaat etukäteen. Se suututti tosi paljon, kun se on about asia, joka on ns. täysin hänen vastuullaan.
Ajatuksia? Vinkkejä?
T. Ap
Ap vielä jatkaa, että ruokahuolto myös ollut 90% vastuullani nämä vuodet. Siitä olen koittanut sanoa niin hyvällä kuin pahalla, mutta ei auta, koska mies puolustautuu että käyhän hänkin kaupassa. Juu kyllä käy sen 1/10 kerroista. Ja siihen se keskustelu sitten tyssää. Joskus hän saattaa sanoa riidan päätteeksi, että okei hän käy jatkossa enemmän kaupassa tai laittaa aina vaikka lauantaisin ruokaa ettei ruoanlaitto ole 100% minun vastuullani, mutta hän tekee sen yhtenä lauantaina ja jo seuraavana lauantaina se on unohtunut?! Siivouksen suhteen on jotain parannusta tapahtunut suhteen aikana, nykyään hän sentään auttaa minua siivouksessa viikonloppuisin, mutta jos en jostain syystä jaksa/ehdi siivota, niin sitten meillä ei siivota.
Jos joskus tosi harvoin sanon että olen tosi väsynyt, enkä jaksa tehdä mitään, olen vaikka kipeä tms (mitä olen tooooodella harvoin) niin outo ilmiö on sekin, et mies alkaa silloin kiukutella! Tai sitten hän on myös väsynyt/kipeä, toki aina enemmän kuin minä, joten se arki on silloinkin minun vastuullani.
Joo enpä tiedä, miten aikuinen mies ei ymmärrä omien tekojensa tai tekemättä jättämisiensä seurauksia. Meillä ei esim ole varmaan vuoteen ollut seksiä. Ja miksiköhän? Koska en halua, en arvosta tällaista miestä, eikä mies ole tehnyt mitään sen eteen että haluni heräisivät. Nyt kun mietin, eipä hän ole oikein koskaan tehnyt mitään sen eteen. Itsestäänselvyytenä pitänyt sitäkin. Juu ei kiitos. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aika rasittavan kuuloinen itsekin. Vakka kantensa valitsee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sellainen.
Meillä taianomaisesti itsekseen autot pysyy kunnossa, jopa ilman korjaamopalveluita. Tenavilla polkupyörät huollettu ja turvallisesti kunnossa. Piha siivoutuu itsekseen talvi <-> kesäkuntoon. Syksyisin lehdetkin vain katoaa yhtäkkiä. Talo tekee itse pikkukorjaukset ja huollot. Talvisin lumet kasautuu painovoiman vaikutuksesta pihan laidoille. Pienin lapsi tulee yksikseen päivähoidosta kotiin. Polttopuutkin tippuu taivaalta suoraan puuvajaan. Autotallikin pysyy hyvässä järjestyksessä kun mitään en tee enkä korjaa. Roskatkin kulkeutuu suoraan piharoskikseen ja kompostin levittää nuo puutarhatontut jotka herää öisin eloon. Marjapuskistakin herukat pyörii alkusyksyn mittaan yksinään pakastimeen ja mustikat varistaa tullessaan itse roskat pois. Jääkaappikin täyttyy valmiista ruuasta sunnuntaisin ihan taikaiskusta.
Mä vaan makaan ja jauhan nikotiinipurkkaa
Ilmoititko hoitoajat päikkyyn? En. No ei vissii kiinnosta pälä pälä.
Kiitos ja anteeks, meni tunteisiin.
Ainoa homma tuossa joka on päivittäinen, on lapsen haku tarhasta. Kaikki muu on muutamia kertoja vuodessa tehtäviä, tai ns sesonkiaikana pari kertaa päivässä. Samaan aikaan se vaimo todennäköisesti pesee joka päivä pyykkiä, siivoaa joka päivä, käy joka päivälle ruoat ja kokkaa ne pl sunnuntaina, hoitaa lapset joka päivä... eli huomattavasti enemmän.
Saako sitten vinkua täällä, jos hoidaa myös ison osan noista? Tai miksi pitäisi, koska nämä nyt ovat ihan perus arjen suoritteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan poika/mies ei ole tehnyt minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen.
T31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kymmenes miljoona vinkuminen metapuuhista. Montako vuotta olet hoitanut asiat? Miksi ihmeessä olet päästänyt asian tuohon kuntoon?
Itsehän olet miehesi valinnut.Jos yhteiset lapset, niin lasten onneksi perheessä on ollut joku joka on ottanut vastuuta. Oishan se hirveää, jos molemmat vanhemmat olisi samanlaisia.
Niin onhan näitäkin perheitä. Silloin lastensuojelu mahdollisesti puuttuu tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikkein turhauttavinta on miehen totaalinen kieltoreaktio, kun mainitsen siitä että koen arjen olevan epäreilua ja minun vastuullani on liikaa. Kun omasta mielestään hän huolehtii.
Olen yrittänyt, että jotkut asiat olisivat täysin hänen vastuullaan. Esim joidenkin laskujen maksut (yhteiseltä tililtä!) ja auton renkaiden vaihto. Mutta silti hän ei niitäkään hoida! Laskut menee perintään ja hän maksaa ne sitten (siltä samalta yhteiseltä tililtä!) perintäkuluineen. Viime talvena mies lähti harrastusreissuun juuri kun sattui lumisateet viikonloppuna ja siitä tiedotettiin kyllä etukäteen että oli lumisateita odotettavissa sinä viikonloppuna ja mies tiesi että joudun käyttämään autoa lasten harrastusten takia, niin hän ei huolehtinut siitä että olisi vaihtanut renkaat etukäteen. Se suututti tosi paljon, kun se on about asia, joka on ns. täysin hänen vastuullaan.
Ajatuksia? Vinkkejä?
T. Ap
Ap vielä jatkaa, että ruokahuolto myös ollut 90% vastuullani nämä vuodet. Siitä olen koittanut sanoa niin hyvällä kuin pahalla, mutta ei auta, koska mies puolustautuu että käyhän hänkin kaupassa. Juu kyllä käy sen 1/10 kerroista. Ja siihen se keskustelu sitten tyssää. Joskus hän saattaa sanoa riidan päätteeksi, että okei hän käy jatkossa enemmän kaupassa tai laittaa aina vaikka lauantaisin ruokaa ettei ruoanlaitto ole 100% minun vastuullani, mutta hän tekee sen yhtenä lauantaina ja jo seuraavana lauantaina se on unohtunut?! Siivouksen suhteen on jotain parannusta tapahtunut suhteen aikana, nykyään hän sentään auttaa minua siivouksessa viikonloppuisin, mutta jos en jostain syystä jaksa/ehdi siivota, niin sitten meillä ei siivota.
Jos joskus tosi harvoin sanon että olen tosi väsynyt, enkä jaksa tehdä mitään, olen vaikka kipeä tms (mitä olen tooooodella harvoin) niin outo ilmiö on sekin, et mies alkaa silloin kiukutella! Tai sitten hän on myös väsynyt/kipeä, toki aina enemmän kuin minä, joten se arki on silloinkin minun vastuullani.
Joo enpä tiedä, miten aikuinen mies ei ymmärrä omien tekojensa tai tekemättä jättämisiensä seurauksia. Meillä ei esim ole varmaan vuoteen ollut seksiä. Ja miksiköhän? Koska en halua, en arvosta tällaista miestä, eikä mies ole tehnyt mitään sen eteen että haluni heräisivät. Nyt kun mietin, eipä hän ole oikein koskaan tehnyt mitään sen eteen. Itsestäänselvyytenä pitänyt sitäkin. Juu ei kiitos. T. Ap
Eli sinä olet vuosia ollut kynnysmattona ja nyt sitten heräsit. Melkoista.
No mutta ei nyt ilmeisesti mitään kovin erikoista seksiä tarjolla, jos ei miestäkään ole vuoteen kiinnostanut.
Miehesi varmaan maksaa sinulle yksinhuoltajakirotusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi otatte tuollaisia miehiä ja suostutte tuollaiseen elämään...? Ihmettelen vain.
Mutta kiva olla marttyyri ja ilmeisesti elintaso kuitenkin hieman parempi miehen rahojen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti sanoi mulle suoraan, että tee lapset yksin. Jos olisi nyt lapsentekoiässä, hän tekisi itse niin. 80-luvulla ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa joku mies ja mennä naimisiin sen kanssa.
Suurin osa miehistä ei välitä tippaakaan puolisoistaan ja lapsistaan. Aiheuttavat vain riitoja, kotiin sotkua, ylimääräistä rahanmenoa ja masentuneita lapsia. Lapset ovat miehille myös hyvä hyödyke edetä uralla: isät saavat ylennyksiä ja palkankorotuksia, kun taas äidit eivät ja naisia muutenkaan ei edes haluttaisi palkata.
No johan on tilastot. Vai että suurin osa. No ehkä av-mammojen miehistä, mutta täällä nyt onkin mielko kieroutuntu otos naisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikkein turhauttavinta on miehen totaalinen kieltoreaktio, kun mainitsen siitä että koen arjen olevan epäreilua ja minun vastuullani on liikaa. Kun omasta mielestään hän huolehtii.
Olen yrittänyt, että jotkut asiat olisivat täysin hänen vastuullaan. Esim joidenkin laskujen maksut (yhteiseltä tililtä!) ja auton renkaiden vaihto. Mutta silti hän ei niitäkään hoida! Laskut menee perintään ja hän maksaa ne sitten (siltä samalta yhteiseltä tililtä!) perintäkuluineen. Viime talvena mies lähti harrastusreissuun juuri kun sattui lumisateet viikonloppuna ja siitä tiedotettiin kyllä etukäteen että oli lumisateita odotettavissa sinä viikonloppuna ja mies tiesi että joudun käyttämään autoa lasten harrastusten takia, niin hän ei huolehtinut siitä että olisi vaihtanut renkaat etukäteen. Se suututti tosi paljon, kun se on about asia, joka on ns. täysin hänen vastuullaan.
Ajatuksia? Vinkkejä?
T. Ap
Ap vielä jatkaa, että ruokahuolto myös ollut 90% vastuullani nämä vuodet. Siitä olen koittanut sanoa niin hyvällä kuin pahalla, mutta ei auta, koska mies puolustautuu että käyhän hänkin kaupassa. Juu kyllä käy sen 1/10 kerroista. Ja siihen se keskustelu sitten tyssää. Joskus hän saattaa sanoa riidan päätteeksi, että okei hän käy jatkossa enemmän kaupassa tai laittaa aina vaikka lauantaisin ruokaa ettei ruoanlaitto ole 100% minun vastuullani, mutta hän tekee sen yhtenä lauantaina ja jo seuraavana lauantaina se on unohtunut?! Siivouksen suhteen on jotain parannusta tapahtunut suhteen aikana, nykyään hän sentään auttaa minua siivouksessa viikonloppuisin, mutta jos en jostain syystä jaksa/ehdi siivota, niin sitten meillä ei siivota.
Jos joskus tosi harvoin sanon että olen tosi väsynyt, enkä jaksa tehdä mitään, olen vaikka kipeä tms (mitä olen tooooodella harvoin) niin outo ilmiö on sekin, et mies alkaa silloin kiukutella! Tai sitten hän on myös väsynyt/kipeä, toki aina enemmän kuin minä, joten se arki on silloinkin minun vastuullani.
Joo enpä tiedä, miten aikuinen mies ei ymmärrä omien tekojensa tai tekemättä jättämisiensä seurauksia. Meillä ei esim ole varmaan vuoteen ollut seksiä. Ja miksiköhän? Koska en halua, en arvosta tällaista miestä, eikä mies ole tehnyt mitään sen eteen että haluni heräisivät. Nyt kun mietin, eipä hän ole oikein koskaan tehnyt mitään sen eteen. Itsestäänselvyytenä pitänyt sitäkin. Juu ei kiitos. T. Ap
Mutta aivan pakko oli aikanaan päästä naimisiin? Ja tehdä useampi lapsi? Ja sitten katsella tällaista touhua vuodsta toiseen?
No tiedät varmasti mitkä tässä ovat vaihtoehdot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikkein turhauttavinta on miehen totaalinen kieltoreaktio, kun mainitsen siitä että koen arjen olevan epäreilua ja minun vastuullani on liikaa. Kun omasta mielestään hän huolehtii.
Olen yrittänyt, että jotkut asiat olisivat täysin hänen vastuullaan. Esim joidenkin laskujen maksut (yhteiseltä tililtä!) ja auton renkaiden vaihto. Mutta silti hän ei niitäkään hoida! Laskut menee perintään ja hän maksaa ne sitten (siltä samalta yhteiseltä tililtä!) perintäkuluineen. Viime talvena mies lähti harrastusreissuun juuri kun sattui lumisateet viikonloppuna ja siitä tiedotettiin kyllä etukäteen että oli lumisateita odotettavissa sinä viikonloppuna ja mies tiesi että joudun käyttämään autoa lasten harrastusten takia, niin hän ei huolehtinut siitä että olisi vaihtanut renkaat etukäteen. Se suututti tosi paljon, kun se on about asia, joka on ns. täysin hänen vastuullaan.
Ajatuksia? Vinkkejä?
T. Ap
Ap vielä jatkaa, että ruokahuolto myös ollut 90% vastuullani nämä vuodet. Siitä olen koittanut sanoa niin hyvällä kuin pahalla, mutta ei auta, koska mies puolustautuu että käyhän hänkin kaupassa. Juu kyllä käy sen 1/10 kerroista. Ja siihen se keskustelu sitten tyssää. Joskus hän saattaa sanoa riidan päätteeksi, että okei hän käy jatkossa enemmän kaupassa tai laittaa aina vaikka lauantaisin ruokaa ettei ruoanlaitto ole 100% minun vastuullani, mutta hän tekee sen yhtenä lauantaina ja jo seuraavana lauantaina se on unohtunut?! Siivouksen suhteen on jotain parannusta tapahtunut suhteen aikana, nykyään hän sentään auttaa minua siivouksessa viikonloppuisin, mutta jos en jostain syystä jaksa/ehdi siivota, niin sitten meillä ei siivota.
Jos joskus tosi harvoin sanon että olen tosi väsynyt, enkä jaksa tehdä mitään, olen vaikka kipeä tms (mitä olen tooooodella harvoin) niin outo ilmiö on sekin, et mies alkaa silloin kiukutella! Tai sitten hän on myös väsynyt/kipeä, toki aina enemmän kuin minä, joten se arki on silloinkin minun vastuullani.
Joo enpä tiedä, miten aikuinen mies ei ymmärrä omien tekojensa tai tekemättä jättämisiensä seurauksia. Meillä ei esim ole varmaan vuoteen ollut seksiä. Ja miksiköhän? Koska en halua, en arvosta tällaista miestä, eikä mies ole tehnyt mitään sen eteen että haluni heräisivät. Nyt kun mietin, eipä hän ole oikein koskaan tehnyt mitään sen eteen. Itsestäänselvyytenä pitänyt sitäkin. Juu ei kiitos. T. Ap
Niin aivan. Vain mies yksin on vastuussa sinun halujen herättelystä. Ei ilmeisesti mieskään ihan valtaisasti kaipaa sinun kanssa sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikkein turhauttavinta on miehen totaalinen kieltoreaktio, kun mainitsen siitä että koen arjen olevan epäreilua ja minun vastuullani on liikaa. Kun omasta mielestään hän huolehtii.
Olen yrittänyt, että jotkut asiat olisivat täysin hänen vastuullaan. Esim joidenkin laskujen maksut (yhteiseltä tililtä!) ja auton renkaiden vaihto. Mutta silti hän ei niitäkään hoida! Laskut menee perintään ja hän maksaa ne sitten (siltä samalta yhteiseltä tililtä!) perintäkuluineen. Viime talvena mies lähti harrastusreissuun juuri kun sattui lumisateet viikonloppuna ja siitä tiedotettiin kyllä etukäteen että oli lumisateita odotettavissa sinä viikonloppuna ja mies tiesi että joudun käyttämään autoa lasten harrastusten takia, niin hän ei huolehtinut siitä että olisi vaihtanut renkaat etukäteen. Se suututti tosi paljon, kun se on about asia, joka on ns. täysin hänen vastuullaan.
Ajatuksia? Vinkkejä?
T. Ap
Ap vielä jatkaa, että ruokahuolto myös ollut 90% vastuullani nämä vuodet. Siitä olen koittanut sanoa niin hyvällä kuin pahalla, mutta ei auta, koska mies puolustautuu että käyhän hänkin kaupassa. Juu kyllä käy sen 1/10 kerroista. Ja siihen se keskustelu sitten tyssää. Joskus hän saattaa sanoa riidan päätteeksi, että okei hän käy jatkossa enemmän kaupassa tai laittaa aina vaikka lauantaisin ruokaa ettei ruoanlaitto ole 100% minun vastuullani, mutta hän tekee sen yhtenä lauantaina ja jo seuraavana lauantaina se on unohtunut?! Siivouksen suhteen on jotain parannusta tapahtunut suhteen aikana, nykyään hän sentään auttaa minua siivouksessa viikonloppuisin, mutta jos en jostain syystä jaksa/ehdi siivota, niin sitten meillä ei siivota.
Jos joskus tosi harvoin sanon että olen tosi väsynyt, enkä jaksa tehdä mitään, olen vaikka kipeä tms (mitä olen tooooodella harvoin) niin outo ilmiö on sekin, et mies alkaa silloin kiukutella! Tai sitten hän on myös väsynyt/kipeä, toki aina enemmän kuin minä, joten se arki on silloinkin minun vastuullani.
Joo enpä tiedä, miten aikuinen mies ei ymmärrä omien tekojensa tai tekemättä jättämisiensä seurauksia. Meillä ei esim ole varmaan vuoteen ollut seksiä. Ja miksiköhän? Koska en halua, en arvosta tällaista miestä, eikä mies ole tehnyt mitään sen eteen että haluni heräisivät. Nyt kun mietin, eipä hän ole oikein koskaan tehnyt mitään sen eteen. Itsestäänselvyytenä pitänyt sitäkin. Juu ei kiitos. T. Ap
Eli sinä olet vuosia ollut kynnysmattona ja nyt sitten heräsit. Melkoista.
No mutta ei nyt ilmeisesti mitään kovin erikoista seksiä tarjolla, jos ei miestäkään ole vuoteen kiinnostanut.
Olen keskittynyt perheeseen, lapsiin ,että heillä olisi kaikki hyvin ja heillä on onneksi ollutkin asiat tosi hyvin. Ovat fiksuja, hyviä koulussa, heillä on kivoja harrastuksia ja kavereita. Olen keskittynyt kantamaan taloudellisen vastuun perheessä, hoitanut siinä samalla myös omaa iäkästä vanhempaa ja sairasta sisarusta! Nyt kun mietin niin olen jaksanut ihan liikaa, mutta koen että vähän myös pakon edessä. En ole edes ehtinyt kunnolla miettiä että eihän tämä nyt ihan reilua ole, olen vaan painanut eteenpäin.
Onko se sitten kynnysmattona olemista? Olisiko pitänyt jättää lapset heitteille ja sukulaiset omilleen pärjäämään? En osaa sanoa. Mutta kyllä vuodet ovat sen vahvistaneet, että miehestä ei kauheasti tukea ja apua ole. Kevyistä syistä en riko perhettä, mutta rajansa kaikella. Mies olisi varmasti pitänyt jättää jo paljon aiemmin, mutta kun pientä muutosta parempaan on kuitenkin vuosien aikana tapahtunut, niin olen senkin suhteen jaksanut olla toiveikas ja toki olen myös lapsia ajatellut tässä, että heillä on kuitenkin ollut isä heidän elämässä. Mutta kyllä se vaan niin on, että saan koko loppu elämäni odotella että elämä tämän ihmisen kanssa olisi jotenkin reilua ja saisin häneltä arvostusta. Miten hän voisi arvostaa tekemisiäni, kun ei edes halua myöntää että teen paljon enemmän?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikkein turhauttavinta on miehen totaalinen kieltoreaktio, kun mainitsen siitä että koen arjen olevan epäreilua ja minun vastuullani on liikaa. Kun omasta mielestään hän huolehtii.
Olen yrittänyt, että jotkut asiat olisivat täysin hänen vastuullaan. Esim joidenkin laskujen maksut (yhteiseltä tililtä!) ja auton renkaiden vaihto. Mutta silti hän ei niitäkään hoida! Laskut menee perintään ja hän maksaa ne sitten (siltä samalta yhteiseltä tililtä!) perintäkuluineen. Viime talvena mies lähti harrastusreissuun juuri kun sattui lumisateet viikonloppuna ja siitä tiedotettiin kyllä etukäteen että oli lumisateita odotettavissa sinä viikonloppuna ja mies tiesi että joudun käyttämään autoa lasten harrastusten takia, niin hän ei huolehtinut siitä että olisi vaihtanut renkaat etukäteen. Se suututti tosi paljon, kun se on about asia, joka on ns. täysin hänen vastuullaan.
Ajatuksia? Vinkkejä?
T. Ap
Ap vielä jatkaa, että ruokahuolto myös ollut 90% vastuullani nämä vuodet. Siitä olen koittanut sanoa niin hyvällä kuin pahalla, mutta ei auta, koska mies puolustautuu että käyhän hänkin kaupassa. Juu kyllä käy sen 1/10 kerroista. Ja siihen se keskustelu sitten tyssää. Joskus hän saattaa sanoa riidan päätteeksi, että okei hän käy jatkossa enemmän kaupassa tai laittaa aina vaikka lauantaisin ruokaa ettei ruoanlaitto ole 100% minun vastuullani, mutta hän tekee sen yhtenä lauantaina ja jo seuraavana lauantaina se on unohtunut?! Siivouksen suhteen on jotain parannusta tapahtunut suhteen aikana, nykyään hän sentään auttaa minua siivouksessa viikonloppuisin, mutta jos en jostain syystä jaksa/ehdi siivota, niin sitten meillä ei siivota.
Jos joskus tosi harvoin sanon että olen tosi väsynyt, enkä jaksa tehdä mitään, olen vaikka kipeä tms (mitä olen tooooodella harvoin) niin outo ilmiö on sekin, et mies alkaa silloin kiukutella! Tai sitten hän on myös väsynyt/kipeä, toki aina enemmän kuin minä, joten se arki on silloinkin minun vastuullani.
Joo enpä tiedä, miten aikuinen mies ei ymmärrä omien tekojensa tai tekemättä jättämisiensä seurauksia. Meillä ei esim ole varmaan vuoteen ollut seksiä. Ja miksiköhän? Koska en halua, en arvosta tällaista miestä, eikä mies ole tehnyt mitään sen eteen että haluni heräisivät. Nyt kun mietin, eipä hän ole oikein koskaan tehnyt mitään sen eteen. Itsestäänselvyytenä pitänyt sitäkin. Juu ei kiitos. T. Ap
Niin aivan. Vain mies yksin on vastuussa sinun halujen herättelystä. Ei ilmeisesti mieskään ihan valtaisasti kaipaa sinun kanssa sänkyyn.
Niin ja kyllä mies on kaivannut sänkyyn ja haluaisi edelleen seksiä. T. Ap
Ei ole enää. Onneksi en tehnyt hänen kanssaan lapsia. Ai että on ihanaa olla sinkku! En enää kestäisi katsella tuollaista mieslasta.
Alue: Aihe vapaa
Viisas äiti sinulla. Omanikin sanoi noin mutta olin itse typerys ja nyt maksan päätöksistäni ja valinnoistani pitkän pennin. Lapseni myös.
Maailma on yhä miesten. Mies saa käyttäytyä huonosti ja vastuuttomasti ja siitä jopa maksetaankin.