Muita kellä miehiä, jotka ei oikein huolehdi mistään?
Olen aivan kyllästynyt ja uupunut siihen, että kaikki perheen asiat ovat viime kädessä minun vastuullani.
Mies toki ihan eri mieltä, jos hänelle asiasta sanon. Omasta mielestään hän huolehtii paljon. Ja juu, kyllä hän jotain tekee. Laittaa tiskejä, vie lapsia harrastuksiin, joskus laittaa nykyään jopa pyykkejä oma-aloitteisesti kaappeihin, MUTTA yleisesti ottaen kaikki siivousasiat, lasten vaatehuolto, harrastuksiin ilmoittautumiset, laskut ym ovat viime kädessä minun vastuullani.
Esim, vaikka mies olisi aamulla kotona hän ei huolehdi että ala-asteikäinen lapsi ehtii ajoissa kouluun. Hän ei huolehdi siitä, että kouluun ilmoitetaan, jos lapsi on pois. Samoin hän ei iltaisin huolehdi, että lapset menevät ajoissa nukkumaan. Hän saattaa sanoa lapsille, että menkää nukkumaan, mutta siihen se sitten jääkin. Hän uppoutuu katsomaan esim omaa sarjaa läppäriltä, eikä jotenkin tajua/välitä että kello lähenee jo puolta yötä ja lapset ovat vielä hereillä, vaikka seuraavana päivänä on koulua. Mutta omasta mielestään hän on kuitenkin huolehtinut asiasta, kun on kerran sanonut lapsille että menkää nukkumaan, joten keskustelu ei etene mihinkään suuntaan, ja sama pätee ihan kaikkeen.
Kun tämä on vain minun näkemys, että hän ei huolehdi. Hänen mielestään hän huolehtii, jos minä sanon että yhdellä lapsella on lääkäri kesken päivän ja mies pääsee viemään hänet. Hän ei todellakaan olisi muistanut lääkäriä, jos en olisi siitä huolehtinut jo hyvissä ajoin etukäteen. Toisaalta jos joku kerta hän ei vaan pääse viemään lasta töidensä takia, hän vaan ilmoittaa että ei pääse ja olettaa että hoidan.
Voisin luetella miljoona samanlaista asiaa. Ja lopputulema on se, että olen ihan kyllästynyt ja väsynyt koko perhe-elämään miehen kanssa ja mietin vakavissani eroa.
Kommentit (125)
Tunnistan tuon itse äitinä (toki olin yh 17 vuotta ja hoisin itse kaiken) sekä äitipuolena.
Mieheni ei kuulemma osannut lasten teon jälkeen tehdä enää mitään ja oli pelkkä taakka perheelle. Kun minä olen tätä mieheni lastensa kanssa olemista katsonut tässä 7 vuotta, niin olisin tyytyväinen kenä tahansa äitinä tai lapsena häneen isänä. Lapsensa myös ovat hyvin tyytyväisiä.
En olisi ikäpäivänä katsonut sellaista että mies kulkee vapaamatkustajana minun läkähtyessäni vastuiden alle, mutta enpä läkähtynyt vaikka hoidin yksin lapseni asiat. Teinkin lapsen itselleni, ja uudeksi ihmiseksi, enkä kenellekään miehelle tai mihinkään suhteeseen. Lapsi pitää tehdä 100% itselle, ja jos se vastuu tuntuu liialliselta niin pitää jättää tekemättä. Ei lapsi ole sellainen tavara jonka omistus jaetaan puoliksi ja sitten kytätään että omistussuhde toteutuu.
Luulisi että nykypäivänä tämä jo ymmärrettäisiin.
Huh! Tää on kuin mun kynästä ja elämästä. Meillä toki myös niin, että mies on edellisessä elämässään sössinyt raha-asiansa siten että meillä kaikki raha-asiat on minun vastuulla. Ei hän huono mies ole ja yrittää välillä kyllä kovasti mutta voi luoja että ärsyttää. Hänen mielestään kaikki asiat korjaantuu sillä, että pitäisi olla läheisyyttä enemmän. Mutta ei kyllä tee kovin mieli olla kovin läheisissä tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon itse äitinä (toki olin yh 17 vuotta ja hoisin itse kaiken) sekä äitipuolena.
Mieheni ei kuulemma osannut lasten teon jälkeen tehdä enää mitään ja oli pelkkä taakka perheelle. Kun minä olen tätä mieheni lastensa kanssa olemista katsonut tässä 7 vuotta, niin olisin tyytyväinen kenä tahansa äitinä tai lapsena häneen isänä. Lapsensa myös ovat hyvin tyytyväisiä.
En olisi ikäpäivänä katsonut sellaista että mies kulkee vapaamatkustajana minun läkähtyessäni vastuiden alle, mutta enpä läkähtynyt vaikka hoidin yksin lapseni asiat. Teinkin lapsen itselleni, ja uudeksi ihmiseksi, enkä kenellekään miehelle tai mihinkään suhteeseen. Lapsi pitää tehdä 100% itselle, ja jos se vastuu tuntuu liialliselta niin pitää jättää tekemättä. Ei lapsi ole sellainen tavara jonka omistus jaetaan puoliksi ja sitten kytätään että omistussuhde toteutuu.
Luulisi että nykypäivänä tämä jo ymmärrettäisiin.
Luin monta kertaa mutta en ymmärrä pointtia.
Ei ole kun ei ole kelpuutettu luuserimiestä!
Minunkin ex oli mieslapsi, ja minulle oli alusta pitäen selvää etten halua lisääntyä etenkään hänenlaisensa miehen kanssa. Ruokaa osasi ja tykkäsi laittaa, joten ruoanlaitto ja ruokaostokset oli 100% hänen vastuullaan. Muuta ei sitten oikein tehnytkään, ja kaiken kukkuraksi on hirveä sottapytty eikä hajuakaan mistään metatöistä. Ruoanlaittoa inhoavana olin kiitollinen ruokahuollosta, muttei sekään ongelmatonta ollut: hän ei kyennyt suunnittelemaan etukäteen ruokaostoksia, vaan suunnitteli vain yhden aterian kerrallaan ja vasta kaupassa. Sellainen tyylihän tulee todella kalliiksi, eikä toimisi lapsiperheessä. Mies oli kaikin puolin proaktiivisuuden ja oma-aloitteisen osallitumisen ja vastuunkannon vastakohta, joka sai kämpän muuttumaan kaatopaikaksi jo parin päivän poissaoloni aikana.
Eromme jälkeen hän meni saman tien yhteen naisen kanssa, jonka biologinen kello tikitteli viimeisiään ja alkoivat siis saman tien lisääntyä tutustumatta ja asumatta yhdessä kunnolla ensin. Olen joskus miettinyt, mitenhän heillä menee, onkohan nyksänsä täällä pienen lapsen äitinä turhautuneena avautumassa mitään tajuamattomasta ja ilman käskyttämistä tekemättömästä mieslapsesta...