Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan kolmekymppisiltä sinkuilta vertaistukea
Deittimaailmasta on tullut karu, kun on 30+. Tuntuu, että paras jako noin omanikäisistä vakavasti otettavista kumppaneista on jo tehty ja kolmekymppisistä on pitkälle jäänyt jäljelle ikuista nuoruutta eläviä, sitoutumiskammoisia, teinityttöjen perään haikailevia miehiä tai jo eronneita pienten lasten isiä.
Välillä parisuhteissa olevat kaverit tsemppaavat puhuen omista sinkkuvuosistaan, mutta todellisuudessa heidän sinkkuvuotensa ovat olleet vähän päälle parikymppisenä eivätkä paineet ole samanlaisia kuin kolmekymppisellä. Minulle on alkanut esimerkiksi tulla salaa surullinen ole, kun kuulen ystävien raskausuutisia, sillä haluaisin itsekin jo lapsia, mutta parisuhteen muodostaminen on hankalaa.
Millaisia kokemuksia deittailusta muilla kolmekymppisillä on? Kiinnostaisi kuulla myös miesten näkökulmasta.
Kommentit (916)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikenikäiset etsii kumppania. Pitäisi olla enemmän matalankynnyksen kohtaamispaikkoja myös ihan aikuisille ja niille 30+ Some on siinä mielessä hankala juttu, että ihmiset ei enää näe toisiaan livenä. Toivottavasti tähän herätään
Mitä tällaiset kohtaamispaikat voisivat olla, mihin 30-vuotiaat työelämässä olevat ihmiset menisivät perjantai-iltana sen sijasta, että katsovat Netflixistä sarjoja ja menevät ajoissa nukkumaan? Kyllähän kohtaamispaikkoja on vaikka kuinka, mutta kuka jaksaa lähteä baariin 35-vuotiaana ja valvoa neljään? Todennäköisesti kaverit ovat perheidensä kanssa, eivätkä pääse edes mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EnnenWanhaan oli tansseja ja nuorisoseurantaloja ja kohtaamisompaikkoja. Nykyään puuttuu täysin tämmöiset kinkerit
Ja silloin niissä kävi pariutumisikäiset, eli 18-20-vuotiaat. Nykyään paria etsivät 30-40-vuotiaat, kun suhteen löytyminen on jo paljon vaikeampaa.
Ai pelkästään 18-20 vuotiaat olisi pariutumisikäisiä? Tämä käsitys ehkä vaikeuttaa sun pariutumista, kun taas mulla ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia 30-40 vuotiaana.
Tarkoitan sitä, että tuossa iässä (ulkonäön ollessa kunnossa) hyvän kumppanin löytäminen on paljon todennäköisempää, kuin vanhana ukkona (naisella on helpompaa toki vielä kolmekymppisenä ja nelikymppisenäkin). 18-20-vuotiaana tilaisuuksia etsiä kumppania on ihan eri tavalla, kuin työelämän puristuksessa.
Kumppania ei kannata etsiä ulkonäkö edellä varsinkaan jos haussa on pitkä liitto ja perhe. 18-20 on todella nuori tällaista perustamaan ja useimmat noin nuorena solmitut liitot kariutuvatkin.
Miten se käytännössä olis edes mahdollista löytää mitään seuraa ? Esim tinderissä miehet tykkää jokaisesta naisesta ja naiset ei yhdestäkään miehestä . Ei se homma oikein etene näin . 20 vuotta nettideiteissä ilman yhtään viestiä / tykkäystä . Hyvältä vaikuttaa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtaatteko minkäverran ihmisiä? Liikutteko missään vai onko ainoa mahdollisuus tavata tuleva puoliso -
tinder?Kohtaan paljon ihmisiä, mutta vapaita naisia en juuri koskaan. Käyn melkein joka päivä jossain harrastuksessa tai tapahtumassa, jossa voin keskustella ihmisten kanssa. Lenkkipolulla jään usein juttelemaan satunnaisten vastaantulijoiden kanssa ja rapsuttamaan heidän koiriaan. Käytän muitakin seuranhakupalveluita kuin Tinder. Silti olen ikisinkku kolmekymppinen mies.
Aniharva löytää lenkkipolulta kumppanin, kun on rapsuttanut toisen koiraa. Lähinnä romanttisissa elokuvissa tapahtuu tuollaista. Jos haluat sinkkuudetasi eroon (muista panostaa kaikkesi ulkonäköön, eli salitreeniin, ruokavalioon, ihonhoitoon, vaatteisiin, kenkiin yms), niin Tinder, baari, työpaikka ja opiskeluaikana bileet muodostavat ylivoimaisesti suurimman prosenttiosuuden niistä paikoista, mistä kumppani on löydetty. Jos näet tai tunnet ihmisiä, jotka ovat treffailleet viime aikoina sinkkuina, niin kuinka moni heistä on deittaillut, ettei treffit olisi lähteneet liikkeelle netistä? Aivan.
Kuulostaa siltä, että et ole kokeillut omia neuvojasi, tai asut jollain hyvin erilaisella seudulla.
Käyn jo salilla aktiivisesti ja ruokavalioni on suunniteltu sitä silmälläpitäen, eli en syö karkkia, en käytä päihteitä, jne. Muiltakin osin tyylini on asiallinen.
Tinderissä en ole saanut koko vuonna yhtäkään tykkäystä, vaikka profiilini noudattaa kaikkia yleisimpiä hyvän profiilin ohjeita. Baarissa on vain vanhoja alko(ma)holisteja tai maahan(me)muuttajia (näitä ei saa kirjoittaa tai kommentti poistetaan), riippuen mihin kaupunginosaan menee. Töissä on vain ikäisiäni miehiä ja muita minua paljon vanhempia ihmisiä, koska kyseessä on IT-ala. Opiskeluajat ovat jo takana, eikä kukaan järjestä enää bileitä.
En tunne ihmisiä, jotka olisivat treffailleet viime aikoina. Kaikki ovat jo perheellistyneet.
Käydäänpä nyt läpi taas lista:
1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta
Tuolla kahdeksikolla Tinderissä tulee mätsejä kaupungista/alueesta riippumatta. Jos yksikin noista kohdista ei toteudu, niin laskeudut muiden miesten tasolle Tinderissä. Ainoa poikkeus voi olla hiusten väri, mutta tummat hiukset vievät voiton vaaleista hiuksista, vaikka hiusraja olisi kummassakin tapauksessa täydellinen. Kuinka monta kohtaa itselläsi toteutuu noista kahdeksasta?
Trollaat, mutta voin vastata huviksesi, kun jaksat aina toistaa näitä.
Kohdista toteutuvat 1, 3, 4, 6, 7 eli 2, 5, 8 eivät toteudu. Mitäs nyt?
3/8 ei toteudu. Kivenkovista vatsapalikoistasi huolimatta sinulla on miehenä haasteita Tinderissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikenikäiset etsii kumppania. Pitäisi olla enemmän matalankynnyksen kohtaamispaikkoja myös ihan aikuisille ja niille 30+ Some on siinä mielessä hankala juttu, että ihmiset ei enää näe toisiaan livenä. Toivottavasti tähän herätään
Mitä tällaiset kohtaamispaikat voisivat olla, mihin 30-vuotiaat työelämässä olevat ihmiset menisivät perjantai-iltana sen sijasta, että katsovat Netflixistä sarjoja ja menevät ajoissa nukkumaan? Kyllähän kohtaamispaikkoja on vaikka kuinka, mutta kuka jaksaa lähteä baariin 35-vuotiaana ja valvoa neljään? Todennäköisesti kaverit ovat perheidensä kanssa, eivätkä pääse edes mukaan.
Nii-in, en tiedä! Keksitkö sinä? Jotain tämäntyyppistä vapaa-ajanviettoa olisi hyvä olla tarjolla, ei kaikki halua baareissa juosta.
Minä ainakin menisin tansseihin kesällä jos osaisin tanssia , tai ihan mihin vaan hirviporukkaan jos olisin kumppania vailla.
Yhteisöllisyys puuttuu ja sosiaalisuus. Harrastustoimintaa olisi hyvä olla enemmän aikuisille, myös ihan sekaryhmiä. Ei kannata mennä sinne naistenjumppaan joka perjantai, jos etsii miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käännä katseesi itseäsi kymmenen vuotta vanhempiin miehiin, niin johan flaksi käy. Toki yksi vaihtoehto on katsella eksoottisempien miesten perään, jos seikkailua kaipaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikenikäiset etsii kumppania. Pitäisi olla enemmän matalankynnyksen kohtaamispaikkoja myös ihan aikuisille ja niille 30+ Some on siinä mielessä hankala juttu, että ihmiset ei enää näe toisiaan livenä. Toivottavasti tähän herätään
Mitä tällaiset kohtaamispaikat voisivat olla, mihin 30-vuotiaat työelämässä olevat ihmiset menisivät perjantai-iltana sen sijasta, että katsovat Netflixistä sarjoja ja menevät ajoissa nukkumaan? Kyllähän kohtaamispaikkoja on vaikka kuinka, mutta kuka jaksaa lähteä baariin 35-vuotiaana ja valvoa neljään? Todennäköisesti kaverit ovat perheidensä kanssa, eivätkä pääse edes mukaan.
Nii-in, en tiedä! Keksitkö sinä? Jotain tämäntyyppistä vapaa-ajanviettoa olisi hyvä olla tarjolla, ei kaikki halua baareissa juosta.
Minä ainakin menisin tansseihin kesällä jos osaisin tanssia , tai ihan mihin vaan hirviporukkaan jos olisin kumppania vailla.
Yhteisöllisyys puuttuu ja sosiaalisuus. Harrastustoimintaa olisi hyvä olla enemmän aikuisille, myös ihan sekaryhmiä. Ei kannata mennä sinne naistenjumppaan joka perjantai, jos etsii miestä.
Tanssipaikkoja on ympäri Suomea vaikka kuinka paljon. Niistä vain puuttuvat nuoret miehet. Kaikkea harrastustoimintaa on olemassa myös, mutta ne eivät ole oikeasti kovin potentiaalisia paikkoja löytää treffiseuraa. Treffiseuraa löytää sieltä, mistä sitä on sosiaalisesti hyväksyttyä Suomessa löytää: Tinder, baari, työpaikan illanistujaiset yms, opiskelijabileet. Jos ei löydä, niin ulkonäössä on puutteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käännä katseesi itseäsi kymmenen vuotta vanhempiin miehiin, niin johan flaksi käy. Toki yksi vaihtoehto on katsella eksoottisempien miesten perään, jos seikkailua kaipaat.
Samalla tavalla se toimii naistenkin kanssa. 35-vuotiaalla miehellä on uskomattoman hyvät markkinat 45-50-vuotiaiden naisten keskuudessa. Ei turhia pelejä, ja sitoumuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EnnenWanhaan oli tansseja ja nuorisoseurantaloja ja kohtaamisompaikkoja. Nykyään puuttuu täysin tämmöiset kinkerit
Ja silloin niissä kävi pariutumisikäiset, eli 18-20-vuotiaat. Nykyään paria etsivät 30-40-vuotiaat, kun suhteen löytyminen on jo paljon vaikeampaa.
Ai pelkästään 18-20 vuotiaat olisi pariutumisikäisiä? Tämä käsitys ehkä vaikeuttaa sun pariutumista, kun taas mulla ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia 30-40 vuotiaana.
Tarkoitan sitä, että tuossa iässä (ulkonäön ollessa kunnossa) hyvän kumppanin löytäminen on paljon todennäköisempää, kuin vanhana ukkona (naisella on helpompaa toki vielä kolmekymppisenä ja nelikymppisenäkin). 18-20-vuotiaana tilaisuuksia etsiä kumppania on ihan eri tavalla, kuin työelämän puristuksessa.
Oot kyllä täysin oikeessa. Nuoret miehet löytää seuraa helpommin, kun ovat keskimäärin paremman näköisiä ja enemmän omanikäisiä nuoria naisia sinkkumarkkinoilla. Nyt kun ikää on 26 niin todella vaikeaa enää löytää pariutumisikäistä naista, kun niille max 24 vuotiaille oon jo ihan setä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.
Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.
Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.
Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.
Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.
Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.
Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:
Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?
No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa.
Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.
"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."
Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.
Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?
Tiedän naisen joka tekee näin. Sinkkuna hän lihottaa itsensä ja suhteessa laihduttaa. Myös hänellä on huonoja kokemuksia pinnallisista miehistä ja käsittääkseni hän on näin onnistunut välttämään ne joille naisen ulkonäkö on ykkösasia. Viimeisin parisuhteensa on kestänyt tosi pitkään, joten kaipa hän sitten löysi aiempaa paremman miehen.
Toki tätä taktiikkaa käyttäessä pitää ottaa se riski ettei löydä ketään. Mutta pitää punnita onko huonokin mies parempi kuin yksinolo. Jos on, niin sitten ei varmaan kannata käyttää.
Tämä on jotenkin uskomatonta, että täällä naiset puhuvat jostain miesten pinnallisuudesta samalla, kun omat kriteerit ovat takuuvarmasti miehen ulkonäössä. Varsinkin, jos muka on niin kaunis, että täytyy rumentaa itseään sinkkuna. Mikä nyt on ihan puuta heinää ja keksittyä satua.
Se tässä ketjussa aiemmin esitetty "jos et löydä hyvää miestä, niin tee itsestäsi rumempi, se auttaa löytämään hyvän miehen" vinkki oli kyllä jopa vauva palstan mittakaavalla jotain aivan sekopäistä 😀
En ole lukenut ketjua enkä pienellä selaamisessa löytänyt tätä, mutta pakko sanoa että mulla tämä on toiminut! Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni ja se oli ilmeisesti tärkein syy olla kanssani. Luonnollisen rumenemisen myötä nuo psykot onneksi kaikkosivat ja löytyi ns hyvä mies, jolle ulkonäkö ei ole pakkomielle.
"Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni"
Hmm, tarinasi kuulostaa aika erikoiselta. Tuo kuulostaa suoraan sanottuna enemmänkin jonkun skitson harhaisilta kuvitelmilta.
"Psykoottiset miehet jahtaavat minua ja kyttäävät ulkonäköäni, ja limuautomaatti aikoo syödä minut"
Tämä kuulostaa erikoiselta vain jos olet mies joka on seurustellut naisten kanssa, koska naiset harvoin ovat niin tarkkoja miehen ulkonäöstä. Olen eri, mutta itsellänikin löytyy nuoruudesta poikaystävä joka mm halusi mitata mittanauhalla käsivarteni todistaakseen että se on vääränlainen ja mm. puristi kerran rintani yhteen ja lähes itkuisella äänellä määki että tällaiset näiden pitäisi olla. Muitakin esimerkkejä riittäisi niin paljon että ihan voisin kutsua häntä psykoottiseksi ulkonäön suhteen. Nyksä onneksi aivan erilainen.
"Naiset harvoin ovat niin tarkkoja miehen ulkonäöstä". Ai niinkö?
No mä en ole IKINÄ mitannut kenenkään poikaystäväni paikkoja ilkeilymielessä tai muussakaan mielessä tai ollut itkun partaalla kun joku osa hänestä näyttää mielestäni vääränlaisella. Ikinä. Oikeasti, ei tulisi mieleenkään.
Se jolle vastasit
Ja mitenköhän on miehen pituuden kanssa? Ei haittaa jos mies on vaikka sinua lyhyempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EnnenWanhaan oli tansseja ja nuorisoseurantaloja ja kohtaamisompaikkoja. Nykyään puuttuu täysin tämmöiset kinkerit
Ja silloin niissä kävi pariutumisikäiset, eli 18-20-vuotiaat. Nykyään paria etsivät 30-40-vuotiaat, kun suhteen löytyminen on jo paljon vaikeampaa.
Ai pelkästään 18-20 vuotiaat olisi pariutumisikäisiä? Tämä käsitys ehkä vaikeuttaa sun pariutumista, kun taas mulla ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia 30-40 vuotiaana.
Tarkoitan sitä, että tuossa iässä (ulkonäön ollessa kunnossa) hyvän kumppanin löytäminen on paljon todennäköisempää, kuin vanhana ukkona (naisella on helpompaa toki vielä kolmekymppisenä ja nelikymppisenäkin). 18-20-vuotiaana tilaisuuksia etsiä kumppania on ihan eri tavalla, kuin työelämän puristuksessa.
Oot kyllä täysin oikeessa. Nuoret miehet löytää seuraa helpommin, kun ovat keskimäärin paremman näköisiä ja enemmän omanikäisiä nuoria naisia sinkkumarkkinoilla. Nyt kun ikää on 26 niin todella vaikeaa enää löytää pariutumisikäistä naista, kun niille max 24 vuotiaille oon jo ihan setä
Naisen kirjoitus. "Jos kerran me ollaan parhaimmillaan nuorina, niin sit mieheki byääää".
Helpointa pariutuminen on 26-> kun naisilla alkaa olemaan perhekuume päällä, ja kaveritkin vakiintuvat.
Sitä ennen nuoret naiset ovat todella nirsoja ulkonäön ja itsevarmuuden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EnnenWanhaan oli tansseja ja nuorisoseurantaloja ja kohtaamisompaikkoja. Nykyään puuttuu täysin tämmöiset kinkerit
Ja silloin niissä kävi pariutumisikäiset, eli 18-20-vuotiaat. Nykyään paria etsivät 30-40-vuotiaat, kun suhteen löytyminen on jo paljon vaikeampaa.
Ai pelkästään 18-20 vuotiaat olisi pariutumisikäisiä? Tämä käsitys ehkä vaikeuttaa sun pariutumista, kun taas mulla ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia 30-40 vuotiaana.
Tarkoitan sitä, että tuossa iässä (ulkonäön ollessa kunnossa) hyvän kumppanin löytäminen on paljon todennäköisempää, kuin vanhana ukkona (naisella on helpompaa toki vielä kolmekymppisenä ja nelikymppisenäkin). 18-20-vuotiaana tilaisuuksia etsiä kumppania on ihan eri tavalla, kuin työelämän puristuksessa.
Oot kyllä täysin oikeessa. Nuoret miehet löytää seuraa helpommin, kun ovat keskimäärin paremman näköisiä ja enemmän omanikäisiä nuoria naisia sinkkumarkkinoilla. Nyt kun ikää on 26 niin todella vaikeaa enää löytää pariutumisikäistä naista, kun niille max 24 vuotiaille oon jo ihan setä
Naisen kirjoitus. "Jos kerran me ollaan parhaimmillaan nuorina, niin sit mieheki byääää".
Helpointa pariutuminen on 26-> kun naisilla alkaa olemaan perhekuume päällä, ja kaveritkin vakiintuvat.
Sitä ennen nuoret naiset ovat todella nirsoja ulkonäön ja itsevarmuuden suhteen.
Kaikille alle 27-vuotiaille miehille kumppanin löytäminen on helppoa, mikäli listan seitsemän muuta kohtaa täyttyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikenikäiset etsii kumppania. Pitäisi olla enemmän matalankynnyksen kohtaamispaikkoja myös ihan aikuisille ja niille 30+ Some on siinä mielessä hankala juttu, että ihmiset ei enää näe toisiaan livenä. Toivottavasti tähän herätään
Mitä tällaiset kohtaamispaikat voisivat olla, mihin 30-vuotiaat työelämässä olevat ihmiset menisivät perjantai-iltana sen sijasta, että katsovat Netflixistä sarjoja ja menevät ajoissa nukkumaan? Kyllähän kohtaamispaikkoja on vaikka kuinka, mutta kuka jaksaa lähteä baariin 35-vuotiaana ja valvoa neljään? Todennäköisesti kaverit ovat perheidensä kanssa, eivätkä pääse edes mukaan.
Nii-in, en tiedä! Keksitkö sinä? Jotain tämäntyyppistä vapaa-ajanviettoa olisi hyvä olla tarjolla, ei kaikki halua baareissa juosta.
Minä ainakin menisin tansseihin kesällä jos osaisin tanssia , tai ihan mihin vaan hirviporukkaan jos olisin kumppania vailla.
Yhteisöllisyys puuttuu ja sosiaalisuus. Harrastustoimintaa olisi hyvä olla enemmän aikuisille, myös ihan sekaryhmiä. Ei kannata mennä sinne naistenjumppaan joka perjantai, jos etsii miestä.
Tanssipaikkoja on ympäri Suomea vaikka kuinka paljon. Niistä vain puuttuvat nuoret miehet. Kaikkea harrastustoimintaa on olemassa myös, mutta ne eivät ole oikeasti kovin potentiaalisia paikkoja löytää treffiseuraa. Treffiseuraa löytää sieltä, mistä sitä on sosiaalisesti hyväksyttyä Suomessa löytää: Tinder, baari, työpaikan illanistujaiset yms, opiskelijabileet. Jos ei löydä, niin ulkonäössä on puutteita.
Tanssi ei ole kovin suosittu harrastus, ainakaan miesten keskuudessa, mutta ei ehkä nuorten naistenkaan. Tunnen yhden sinkkumiehen, joka on harrastanut nuoresta asti tanssia ja käy ahkerasti tansseissa. Ikää 38v, mielestäni kivannäköinen, fyysisesti erittäin tikissä ja mukavaa juttuseuraa. Ylempi amk ja arvostetussa ammatissa, joka tosin vaatii paljon matkustamista ja siten poissaoloa. Miinuksena jollekin voi olla että on mieheksi lyhyehkö ja se, että asuu maaseudulla keskellä ei mitään ja hoitaa samalla sukutilaa.
Harrastukset voivat olla hankala paikka löytää treffiseuraa, jos harrastaa jotain, jossa on vain oman sukupuolen edustajia.
Tuo on kyllä totta, että nuo ovat ne hyväksyttävät paikat lähestyä, muualla sitä katsotaan karsastaen. Opiskelijabileitä harvalla kolmekymppisellä enää on, ellei ole lähtenyt opiskelemaan lisää.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä keskustelussa puhutaan vaan ulkonäöstä?
Kannattaisi keskittyä ihan muihin asioihin tai yksin jäätte.Tämä. Deittailuun kun liittyy niin paljon muutakin, kuten toiseen tutustuminen. Kohtaavatko mielenkiinnon kohteet, harrastukset, arvot, tulevaisuuden suunnitelmat, huumori, luonteet ja monta muuta asiaa. Vastaan tulee epäsopivia, pershäröisiä, huonosti käyttäytyviä, kevytsuhteilijoita ja ties mitä. Toisinaan löytää lupaavan, mutta sekin voi kariutua.
Deittailemaan ei vaan pääse ilman ulkonäköä, jos on mies. Ei siihen (deittailuun) liity siis ulkonäön lisäksi, kuin toissijaisia asioita, koska ulkonäkö on ensimmäinen.
Että kumppanin luonne ja parin yhteensopivuus ovat toissijaisia asioita parisuhteessa tai sen etsinnässä, ei vitsikäs vompatti sentään kun on yksinkertaisia ihmisiä täällä 😂
Kyllä ovat. Täysin mitättömiä, jos treffeille ei pääse. Miehen näkökulmasta nimenomaan treffeille pääseminen on se ylivoimaisesti haastavin vaihe, ei ne itse treffit.
Kyllähän sitä ennen treffeille lähtöä jutellaan sen verran, että saa jonkinlaisen käsityksen siitä toisesta, että kannattaako sinne treffeille edes lähteä, jos maailmankuvat ja jutut ovat hyvin erilaiset.
Kun on ensin mätsätty ulkonäön perusteella. Äläkä ala saivarrella, että treffejä voi sopia "live-elämässä". Koska olet viimeksi kuullut deittailijasta, joka on jättänyt deittailunsa nettisovellusten ulkopuolelle?
Minä luovuin nettisovelluksista alle kahden viikon kokeilun jälkeen ja tapasin puolisoni muuta kautta 2014. Ainakin yksi ystävä tulee välittömästi mieleen, joka tapasi omansa joillakin kutsuille eikä tietääkseni ole koskaan käyttänyt mitään sovelluksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella tutun kuuloista tuo aloittajan viesti. 32-v nainen olen itse. Mun kaverit ei ole edes kokeilleet mitään tinderiä kun pariutuivat kivojen miesten kanssa jo ajat sitten ilman sitä. Sitten satelee deittineuvoja, ja jos tapaan jonkun miehen baarissa jonka kanssa vietin iltaa, oletetaan että aloin seurustella saman tien, koska näin he toimivat 21-vuotiaina.
Kolmekymppiset muuten fiksut, tervepäiset, normaalipainoiset, itsestään huolta pitävät sinkkumiehet ovat aika vaativia. Kiinnostus lopahtaa heti jos sattuu olemaan poikkeavia kiinnostuksen kohteita tai harrastuksia. Tämä koskee kyllä naisiakin, rima nousee iän myötä korkeammalle. Eikä mullekaan riitä että on vain joku mies vierellä, jotain yhteistä pitää olla, mutta kaikkien harrastuksien ei tarvitse olla samoja ja asuinpaikan ja muiden vastaavien juttujen kanssa voidaan tehdä kompromisseja.
En itsekään ole mikään täyden kympin saalis, mutta kyllä vaikuttaa siltä että oikeasti mukavat, aidot ja itsestään ja elämästään vastuun kantavat sekä vielä omaan silmään hyvännäköiset (vaatimuksia ei ole liikaa: ei liikaa painoa, hygienia kunnossa) miehet on jo varattuja tai sitten toisella kierroksella.
Porukka on joko vaativaa ja kranttua tai sitten epätoivoista. Tutustuminen on vaikeaa. Viimeisin lupaavasti alkanut tapailu kaatui siihen kun mulla on eräs kiinnostuksen kohde/ harrastus josta mies ei lainkaan pidä. Ei se minullakaan ole mikään koko elämän täyttävä asia (siis kyseessä tyyliin tv-sarja tai bändi jota seuraan, ei tyyppiä koiraharrastus joka täyttää arjen) mutta en jaksanut tapailla miestä joka nosti asian esiin jatkuvasti ja siitä sitten keskustelriin treffeillä.Tutkani hälyyttää.
Tunnen parikin ikisinkkunaista jotka seuraavat bändiä, ja se touhu on aivan liiaksi bändin jäsenen/jäsenien henkilöpalvontaa.
Onkos bändinä kenties MÅNESKIN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EnnenWanhaan oli tansseja ja nuorisoseurantaloja ja kohtaamisompaikkoja. Nykyään puuttuu täysin tämmöiset kinkerit
Ja silloin niissä kävi pariutumisikäiset, eli 18-20-vuotiaat. Nykyään paria etsivät 30-40-vuotiaat, kun suhteen löytyminen on jo paljon vaikeampaa.
Ai pelkästään 18-20 vuotiaat olisi pariutumisikäisiä? Tämä käsitys ehkä vaikeuttaa sun pariutumista, kun taas mulla ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia 30-40 vuotiaana.
Tarkoitan sitä, että tuossa iässä (ulkonäön ollessa kunnossa) hyvän kumppanin löytäminen on paljon todennäköisempää, kuin vanhana ukkona (naisella on helpompaa toki vielä kolmekymppisenä ja nelikymppisenäkin). 18-20-vuotiaana tilaisuuksia etsiä kumppania on ihan eri tavalla, kuin työelämän puristuksessa.
Kumppania ei kannata etsiä ulkonäkö edellä varsinkaan jos haussa on pitkä liitto ja perhe. 18-20 on todella nuori tällaista perustamaan ja useimmat noin nuorena solmitut liitot kariutuvatkin.
18-20 on todella nuori perustamaan perhettä, moni ei sen ikäisenä vielä paljoa ajattele asiaa ja voi olla opiskelut kesken eikä vakituista työpaikkaa eli siis varaa lastenhankintaan. Noin nuori ei välttämättä vielä edes tunne itseään tarpeeksi hyvin eikä ole elämänkokemusta. Kokemuksella en tarkoita sekstailua ympäriinsä vaan elämää yleensä.
Tietysti on pareja, jotka tapaavat nuorina ja pysyvät yhdessä sekä niitä, jotka tuolloin jo tietävät haluavansa perheen ja haluavat sen nuorena. Ja järki käteen, kuinka moni 18-20v jätkä haluaa lapsia siinä kohtaa elämäänsä, kun ei kaikki lapsia haluavat naisetkaan vielä halua.
Opiskeluaikana on toki enemmän tilaisuuksia tavata uusia ihmisiä kuin työssäkäyvänä, se on selvä. Jos tapaat jonkun 20v ja suhde kestää kymmenen vuotta niin tadaa, olet kolmekymppinen sinkku.
Kun tätä ketjua lukee, niin ei tarvitse ihmetellä miksei seuraa löydy. Katkeroituneita ja luovuttaneita perseentuijottelijoita, jotka luulee, että elämä on ohi kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä ketjua lukee, niin ei tarvitse ihmetellä miksei seuraa löydy. Katkeroituneita ja luovuttaneita perseentuijottelijoita, jotka luulee, että elämä on ohi kolmekymppisenä.
No mitä sinä antaisit neuvoksi luovuttaneille kolmekymppisille? Ihan rehellisesti, mitä sinä selvästi parempiosaisena osaat antaa neuvoksi näille miehille ja naisille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EnnenWanhaan oli tansseja ja nuorisoseurantaloja ja kohtaamisompaikkoja. Nykyään puuttuu täysin tämmöiset kinkerit
Ja silloin niissä kävi pariutumisikäiset, eli 18-20-vuotiaat. Nykyään paria etsivät 30-40-vuotiaat, kun suhteen löytyminen on jo paljon vaikeampaa.
Ai pelkästään 18-20 vuotiaat olisi pariutumisikäisiä? Tämä käsitys ehkä vaikeuttaa sun pariutumista, kun taas mulla ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia 30-40 vuotiaana.
Tarkoitan sitä, että tuossa iässä (ulkonäön ollessa kunnossa) hyvän kumppanin löytäminen on paljon todennäköisempää, kuin vanhana ukkona (naisella on helpompaa toki vielä kolmekymppisenä ja nelikymppisenäkin). 18-20-vuotiaana tilaisuuksia etsiä kumppania on ihan eri tavalla, kuin työelämän puristuksessa.
Oot kyllä täysin oikeessa. Nuoret miehet löytää seuraa helpommin, kun ovat keskimäärin paremman näköisiä ja enemmän omanikäisiä nuoria naisia sinkkumarkkinoilla. Nyt kun ikää on 26 niin todella vaikeaa enää löytää pariutumisikäistä naista, kun niille max 24 vuotiaille oon jo ihan setä
Trololollolloo. Jos kumppanin kriteeri on max 24v omasta iästä riippumatta niin ei ihme että joku on yksin. Tässä aloituksessa vissiin keskustellaan 30+ ihmisten deittailusta, joten jonnefantasiat ei ihan kuulu aiheeseen. Pariutumisikähän on koko ikä, kunnes lusikka lentää nurkkaan.
Joku harrastusporukka missä nähdään säännöllisesti? Opiskelemaan? Vaikka kansalaisopistonkurssille? Mahdollisimman paljon erilaisia tilaisuuksia nähdä ihmisiä säännöllisesti. Se ainakin on selvää, että kukaan ei sinua sieltä kotoa löydä :)