Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan kolmekymppisiltä sinkuilta vertaistukea
Deittimaailmasta on tullut karu, kun on 30+. Tuntuu, että paras jako noin omanikäisistä vakavasti otettavista kumppaneista on jo tehty ja kolmekymppisistä on pitkälle jäänyt jäljelle ikuista nuoruutta eläviä, sitoutumiskammoisia, teinityttöjen perään haikailevia miehiä tai jo eronneita pienten lasten isiä.
Välillä parisuhteissa olevat kaverit tsemppaavat puhuen omista sinkkuvuosistaan, mutta todellisuudessa heidän sinkkuvuotensa ovat olleet vähän päälle parikymppisenä eivätkä paineet ole samanlaisia kuin kolmekymppisellä. Minulle on alkanut esimerkiksi tulla salaa surullinen ole, kun kuulen ystävien raskausuutisia, sillä haluaisin itsekin jo lapsia, mutta parisuhteen muodostaminen on hankalaa.
Millaisia kokemuksia deittailusta muilla kolmekymppisillä on? Kiinnostaisi kuulla myös miesten näkökulmasta.
Kommentit (916)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman kuin AP. Raamikkailla koulutetuilla miehillä on tässä iässä jo ekat lapset. Deittisovelluksissa pyörii panomiehiä (=mieslapsia), kummajaisia joille käy mikä tahansa naisoletettu, sekä miehiä jotka yrittävät 10 vuotta nuorempia koska niitä on "tarjolla" (ainakin kuvia!).
Moni 30+ mies on jo rupsahtanut ja setääntynyt, hygienia on retuperällä. Etenkin suun terveys haiskahtaa kun ilmeisesti hammaslanka on monelle miehelle vieras käsite. Nuorempana hampaita voi vielä laiminlyödä. Ruokavaliota myös kun metabolia toimii. 30+ tämä kaikki lävähtää miesten silmille. Tai... itseasiassa ei lävähdä, sillä miehet eivät ole tottuneet pitämään huolta ulkonäöstään (panomiehiä lukuunottamatta). He luulevat edelleen pärjäävänsä samoilla seteillä.
Naiset puolestaan ovat tottuneita pitämään huolta kauneudestaan, repimään karvoja, meikkaamaan, värjäämään hiuksia, laihduttamaan ja pitämään huolta tyylistään, sillä sitä on heille pienestä asti toitotettu.
Tästä syystä deittailu 30+ on hirveää. Mitään rassukkaa en huoli joten olen miettinyt myös itsellistä äitiyttä.
N33
Sinulla on +30-vuotiaiden naiseudesta ihan järkyttävän suuret kuvitelmat. Tule hyvä ihminen alas jo sieltä pilvilinnoista, et ole enää 23-vuotias.
Olen eri mutta omien havaintojen perusteella enemmän miehillä on ongelmia tuossa hygienia-asiassa kuin naisilla. Tosi monen miehen mielestä on ok pestä hampaat kerran päivässä ja olla puhdistamatta hammasvälejä koskaan, mutta ketään noin ajattelevaa naista en tunne. Samoin kalsareita ja sukkia ei viitsitä vaihtaa päivittäin. Sitten valitetaan kun haisulina ei kumppania löydy.
Siinä missä 30+ miehet setäytyy niin kyllä naisetkin tätiytyy! Moni luopuu puunaamisesta ja alkaa pukeutuakin käytännöllisemmin. Olen itsekin luopunut korkeimmista koroista ja lyhyimmistä hameista, sekä siitä toivosta, että oppisin meikkaamaan nätisti. Keskityn nyt ennemmin ihon hoitamiseen, mutta veikkaan että tätiytymistä on havaittavissa. Eikä mua lievä ulkomuodon setämäisyys haittaa kun itsekin olen vähän täti, tärkeintä on se että huolehtii hygieniastaan ja on lähellä normaalipainoa, ja että olisi kuitenkin elämäniloa ja energiaa vielä tehdä juttuja ja innostua uudesta. Henkinen setäytyminen ja tätiytyminen on pahempaa kuin ulkoinen. :D
Haisuleita riittää. Osa vaihtaa lakanatkin vain juhannuksena ja jouluna. Lisää vielä tupakka niin huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma lienee siitä, että oletatte deittisovelluksesta löytyvän "kunnon" ihmisiä.
Itse olisin monelle se (mies) yksisarvinen: n. 30v, päihteetön, huumorintajuinen, urheilullinen, korkeakoulutettu, rehellinen, luotettava ja hyvässä työssä oleva. Kaiken kaikkiaan olen minusta kuitenkin erittäin tavallinen jalat maassa oleva suomalainen mies ilman mitään pimeitä puolia.
Olin kerran huonossa suhteessa, enkä nyt uskalla haikailla edes uutta. Kuitenkaan, jos yrittäisin, en varmasti ainakaan deittipalveluista olettaisi löytyvän itselleni sopivaa seuraa. Kokeilematta arvioni on, että ne ovat eräänlaisia parisuhdemaailman roskapönttöjä, joista helmen löytämiseen on 0.0001% mahdollisuus.
Voimia kaikille teille, kyllä te kohtaatte sen mussukkanne vielä!
Sinua ei varmaan oikeasti ole olemassa
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa on perheellisessä eronneessa miehessä?
Jotkut eivät halua uusperhekuvioita tai äitipuoleksi lapsista huolehtimaan ja jotkut velat eivät halua lapsia elämäänsä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.
Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.
Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.
Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.
Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.
Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.
Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:
Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?
No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa.
Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.
"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."
Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.
Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?
Tiedän naisen joka tekee näin. Sinkkuna hän lihottaa itsensä ja suhteessa laihduttaa. Myös hänellä on huonoja kokemuksia pinnallisista miehistä ja käsittääkseni hän on näin onnistunut välttämään ne joille naisen ulkonäkö on ykkösasia. Viimeisin parisuhteensa on kestänyt tosi pitkään, joten kaipa hän sitten löysi aiempaa paremman miehen.
Toki tätä taktiikkaa käyttäessä pitää ottaa se riski ettei löydä ketään. Mutta pitää punnita onko huonokin mies parempi kuin yksinolo. Jos on, niin sitten ei varmaan kannata käyttää.
Tämä on jotenkin uskomatonta, että täällä naiset puhuvat jostain miesten pinnallisuudesta samalla, kun omat kriteerit ovat takuuvarmasti miehen ulkonäössä. Varsinkin, jos muka on niin kaunis, että täytyy rumentaa itseään sinkkuna. Mikä nyt on ihan puuta heinää ja keksittyä satua.
Se tässä ketjussa aiemmin esitetty "jos et löydä hyvää miestä, niin tee itsestäsi rumempi, se auttaa löytämään hyvän miehen" vinkki oli kyllä jopa vauva palstan mittakaavalla jotain aivan sekopäistä 😀
En ole lukenut ketjua enkä pienellä selaamisessa löytänyt tätä, mutta pakko sanoa että mulla tämä on toiminut! Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni ja se oli ilmeisesti tärkein syy olla kanssani. Luonnollisen rumenemisen myötä nuo psykot onneksi kaikkosivat ja löytyi ns hyvä mies, jolle ulkonäkö ei ole pakkomielle.
"Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni"
Hmm, tarinasi kuulostaa aika erikoiselta. Tuo kuulostaa suoraan sanottuna enemmänkin jonkun skitson harhaisilta kuvitelmilta.
"Psykoottiset miehet jahtaavat minua ja kyttäävät ulkonäköäni, ja limuautomaatti aikoo syödä minut"
Tämä kuulostaa erikoiselta vain jos olet mies joka on seurustellut naisten kanssa, koska naiset harvoin ovat niin tarkkoja miehen ulkonäöstä. Olen eri, mutta itsellänikin löytyy nuoruudesta poikaystävä joka mm halusi mitata mittanauhalla käsivarteni todistaakseen että se on vääränlainen ja mm. puristi kerran rintani yhteen ja lähes itkuisella äänellä määki että tällaiset näiden pitäisi olla. Muitakin esimerkkejä riittäisi niin paljon että ihan voisin kutsua häntä psykoottiseksi ulkonäön suhteen. Nyksä onneksi aivan erilainen.
"Naiset harvoin ovat niin tarkkoja miehen ulkonäöstä". Ai niinkö?
Mun mielestä kolmekymppiset miehet on niitä kaikista kuumimpia! En yhtään ymmärrä mitä röllipeikkoja te deittailette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.
Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.
Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.
Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.
Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.
Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.
Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:
Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?
No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa.
Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.
"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."
Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.
Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?
Tiedän naisen joka tekee näin. Sinkkuna hän lihottaa itsensä ja suhteessa laihduttaa. Myös hänellä on huonoja kokemuksia pinnallisista miehistä ja käsittääkseni hän on näin onnistunut välttämään ne joille naisen ulkonäkö on ykkösasia. Viimeisin parisuhteensa on kestänyt tosi pitkään, joten kaipa hän sitten löysi aiempaa paremman miehen.
Toki tätä taktiikkaa käyttäessä pitää ottaa se riski ettei löydä ketään. Mutta pitää punnita onko huonokin mies parempi kuin yksinolo. Jos on, niin sitten ei varmaan kannata käyttää.
Tämä on jotenkin uskomatonta, että täällä naiset puhuvat jostain miesten pinnallisuudesta samalla, kun omat kriteerit ovat takuuvarmasti miehen ulkonäössä. Varsinkin, jos muka on niin kaunis, että täytyy rumentaa itseään sinkkuna. Mikä nyt on ihan puuta heinää ja keksittyä satua.
Se tässä ketjussa aiemmin esitetty "jos et löydä hyvää miestä, niin tee itsestäsi rumempi, se auttaa löytämään hyvän miehen" vinkki oli kyllä jopa vauva palstan mittakaavalla jotain aivan sekopäistä 😀
En ole lukenut ketjua enkä pienellä selaamisessa löytänyt tätä, mutta pakko sanoa että mulla tämä on toiminut! Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni ja se oli ilmeisesti tärkein syy olla kanssani. Luonnollisen rumenemisen myötä nuo psykot onneksi kaikkosivat ja löytyi ns hyvä mies, jolle ulkonäkö ei ole pakkomielle.
"Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni"
Hmm, tarinasi kuulostaa aika erikoiselta. Tuo kuulostaa suoraan sanottuna enemmänkin jonkun skitson harhaisilta kuvitelmilta.
"Psykoottiset miehet jahtaavat minua ja kyttäävät ulkonäköäni, ja limuautomaatti aikoo syödä minut"
Tämä kuulostaa erikoiselta vain jos olet mies joka on seurustellut naisten kanssa, koska naiset harvoin ovat niin tarkkoja miehen ulkonäöstä. Olen eri, mutta itsellänikin löytyy nuoruudesta poikaystävä joka mm halusi mitata mittanauhalla käsivarteni todistaakseen että se on vääränlainen ja mm. puristi kerran rintani yhteen ja lähes itkuisella äänellä määki että tällaiset näiden pitäisi olla. Muitakin esimerkkejä riittäisi niin paljon että ihan voisin kutsua häntä psykoottiseksi ulkonäön suhteen. Nyksä onneksi aivan erilainen.
Vitsailetko? Ei sormet eikä edes varpaat riitä niiden kertojen laskemiseen, kun nainen on ghostannut pituuden kysymisen jälkeen.
eri
Parhaat kolmekymppiset ja fiksuimmat tuskin on yliedustettuna siellä tinderissä. Niinkuin ei naisetkaan. Ne on töissä, harrastamassa, kavereiden kanssa. Yks tuli muuten mieleen! Lähtekää johonkin hiihtokeskukseen kuten Tahko/Himos niin sieltä kyllä löytyy komeita kolmekymppisiä. Sekä miehiä että naisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.
Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.
Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.
Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.
Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.
Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.
Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:
Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?
No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa.
Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.
"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."
Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.
Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?
Tiedän naisen joka tekee näin. Sinkkuna hän lihottaa itsensä ja suhteessa laihduttaa. Myös hänellä on huonoja kokemuksia pinnallisista miehistä ja käsittääkseni hän on näin onnistunut välttämään ne joille naisen ulkonäkö on ykkösasia. Viimeisin parisuhteensa on kestänyt tosi pitkään, joten kaipa hän sitten löysi aiempaa paremman miehen.
Toki tätä taktiikkaa käyttäessä pitää ottaa se riski ettei löydä ketään. Mutta pitää punnita onko huonokin mies parempi kuin yksinolo. Jos on, niin sitten ei varmaan kannata käyttää.
Tämä on jotenkin uskomatonta, että täällä naiset puhuvat jostain miesten pinnallisuudesta samalla, kun omat kriteerit ovat takuuvarmasti miehen ulkonäössä. Varsinkin, jos muka on niin kaunis, että täytyy rumentaa itseään sinkkuna. Mikä nyt on ihan puuta heinää ja keksittyä satua.
Se tässä ketjussa aiemmin esitetty "jos et löydä hyvää miestä, niin tee itsestäsi rumempi, se auttaa löytämään hyvän miehen" vinkki oli kyllä jopa vauva palstan mittakaavalla jotain aivan sekopäistä 😀
En ole lukenut ketjua enkä pienellä selaamisessa löytänyt tätä, mutta pakko sanoa että mulla tämä on toiminut! Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni ja se oli ilmeisesti tärkein syy olla kanssani. Luonnollisen rumenemisen myötä nuo psykot onneksi kaikkosivat ja löytyi ns hyvä mies, jolle ulkonäkö ei ole pakkomielle.
"Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni"
Hmm, tarinasi kuulostaa aika erikoiselta. Tuo kuulostaa suoraan sanottuna enemmänkin jonkun skitson harhaisilta kuvitelmilta.
"Psykoottiset miehet jahtaavat minua ja kyttäävät ulkonäköäni, ja limuautomaatti aikoo syödä minut"
Olen eri ja kokemusta on yhdestä liioitellun ulkonäkökeskeisestä eksästä. Hän kehui vain ulkonäköäni, ei muita ominaisuuksia minussa. Opiskelin silloin toista tutkintoani ja hän sivuutti täysin kommentoimatta hyvät kurssiarvosanani tai uuden paremman työpaikan, ne oikeasti minulle tärkeät saavutukset joihin olin panostanut. Kehui vain rintoja, pehvaa ja naamaa. Pidän itseäni ihan perusnättinä, en supermallina, ja olen tyytyväinen ulkonäkööni, mutta paljon tärkeämpiä nuo muut ilon aiheet elämässä minulle ovat, en halua olla arvostettu vain palana lihaa.
Tämä, niin paljon tämä! Lisänä vielä sellainen jatkuva huolestunut arviointi, paljonko syöt (vaikka olisit hoikka!) ja nyrpeä ilme jos et ole tälläytynyt tarpeeksi hyvin. Ei enää ikinä ulkonäkökeskeistä miestä, mieluummin olen yksin loppuikäni jos muita ei ole olemassa. Voisin oikeasti kokeilla tuota vinkkiä että rumentaa itsensä ennen miehen etsimistä niin karsiutuu ainakin ulkonäkökeskeiset pois!
Ja ei, en myöskään ole mikään uskomaton kaunotar. Se kai tässä olikin että koko suhde oli tasapainottelua sen kanssa, että onnistun näyttämään tarpeeksi hyvältä jolloin kaikki on miehen mielestä hyvin ja sitten on ne hetket jolloin epäonnistun ja petän miehen odotukset ulkonäölläni. Oikeasti elämässä on niin paljon muutakin kuin käyttää se tuollaiseen. Huh, aivan nousi verenpaine kun muisti tuonkin tyypin.
Vierailija kirjoitti:
Parhaat kolmekymppiset ja fiksuimmat tuskin on yliedustettuna siellä tinderissä. Niinkuin ei naisetkaan. Ne on töissä, harrastamassa, kavereiden kanssa. Yks tuli muuten mieleen! Lähtekää johonkin hiihtokeskukseen kuten Tahko/Himos niin sieltä kyllä löytyy komeita kolmekymppisiä. Sekä miehiä että naisia!
Kunhan muistaa, mihin taso riittää ja mihin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä keskustelussa puhutaan vaan ulkonäöstä?
Kannattaisi keskittyä ihan muihin asioihin tai yksin jäätte.Tämä. Deittailuun kun liittyy niin paljon muutakin, kuten toiseen tutustuminen. Kohtaavatko mielenkiinnon kohteet, harrastukset, arvot, tulevaisuuden suunnitelmat, huumori, luonteet ja monta muuta asiaa. Vastaan tulee epäsopivia, pershäröisiä, huonosti käyttäytyviä, kevytsuhteilijoita ja ties mitä. Toisinaan löytää lupaavan, mutta sekin voi kariutua.
Deittailemaan ei vaan pääse ilman ulkonäköä, jos on mies. Ei siihen (deittailuun) liity siis ulkonäön lisäksi, kuin toissijaisia asioita, koska ulkonäkö on ensimmäinen.
Että kumppanin luonne ja parin yhteensopivuus ovat toissijaisia asioita parisuhteessa tai sen etsinnässä, ei vitsikäs vompatti sentään kun on yksinkertaisia ihmisiä täällä 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.
Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.
Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.
Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.
Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.
Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.
Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:
Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?
No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa.
Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.
"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."
Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.
Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?
Tiedän naisen joka tekee näin. Sinkkuna hän lihottaa itsensä ja suhteessa laihduttaa. Myös hänellä on huonoja kokemuksia pinnallisista miehistä ja käsittääkseni hän on näin onnistunut välttämään ne joille naisen ulkonäkö on ykkösasia. Viimeisin parisuhteensa on kestänyt tosi pitkään, joten kaipa hän sitten löysi aiempaa paremman miehen.
Toki tätä taktiikkaa käyttäessä pitää ottaa se riski ettei löydä ketään. Mutta pitää punnita onko huonokin mies parempi kuin yksinolo. Jos on, niin sitten ei varmaan kannata käyttää.
Tämä on jotenkin uskomatonta, että täällä naiset puhuvat jostain miesten pinnallisuudesta samalla, kun omat kriteerit ovat takuuvarmasti miehen ulkonäössä. Varsinkin, jos muka on niin kaunis, että täytyy rumentaa itseään sinkkuna. Mikä nyt on ihan puuta heinää ja keksittyä satua.
Se tässä ketjussa aiemmin esitetty "jos et löydä hyvää miestä, niin tee itsestäsi rumempi, se auttaa löytämään hyvän miehen" vinkki oli kyllä jopa vauva palstan mittakaavalla jotain aivan sekopäistä 😀
En ole lukenut ketjua enkä pienellä selaamisessa löytänyt tätä, mutta pakko sanoa että mulla tämä on toiminut! Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni ja se oli ilmeisesti tärkein syy olla kanssani. Luonnollisen rumenemisen myötä nuo psykot onneksi kaikkosivat ja löytyi ns hyvä mies, jolle ulkonäkö ei ole pakkomielle.
"Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni"
Hmm, tarinasi kuulostaa aika erikoiselta. Tuo kuulostaa suoraan sanottuna enemmänkin jonkun skitson harhaisilta kuvitelmilta.
"Psykoottiset miehet jahtaavat minua ja kyttäävät ulkonäköäni, ja limuautomaatti aikoo syödä minut"
Tämä kuulostaa erikoiselta vain jos olet mies joka on seurustellut naisten kanssa, koska naiset harvoin ovat niin tarkkoja miehen ulkonäöstä. Olen eri, mutta itsellänikin löytyy nuoruudesta poikaystävä joka mm halusi mitata mittanauhalla käsivarteni todistaakseen että se on vääränlainen ja mm. puristi kerran rintani yhteen ja lähes itkuisella äänellä määki että tällaiset näiden pitäisi olla. Muitakin esimerkkejä riittäisi niin paljon että ihan voisin kutsua häntä psykoottiseksi ulkonäön suhteen. Nyksä onneksi aivan erilainen.
"Naiset harvoin ovat niin tarkkoja miehen ulkonäöstä". Ai niinkö?
No mä en ole IKINÄ mitannut kenenkään poikaystäväni paikkoja ilkeilymielessä tai muussakaan mielessä tai ollut itkun partaalla kun joku osa hänestä näyttää mielestäni vääränlaisella. Ikinä. Oikeasti, ei tulisi mieleenkään.
Se jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä keskustelussa puhutaan vaan ulkonäöstä?
Kannattaisi keskittyä ihan muihin asioihin tai yksin jäätte.Tämä. Deittailuun kun liittyy niin paljon muutakin, kuten toiseen tutustuminen. Kohtaavatko mielenkiinnon kohteet, harrastukset, arvot, tulevaisuuden suunnitelmat, huumori, luonteet ja monta muuta asiaa. Vastaan tulee epäsopivia, pershäröisiä, huonosti käyttäytyviä, kevytsuhteilijoita ja ties mitä. Toisinaan löytää lupaavan, mutta sekin voi kariutua.
Deittailemaan ei vaan pääse ilman ulkonäköä, jos on mies. Ei siihen (deittailuun) liity siis ulkonäön lisäksi, kuin toissijaisia asioita, koska ulkonäkö on ensimmäinen.
Että kumppanin luonne ja parin yhteensopivuus ovat toissijaisia asioita parisuhteessa tai sen etsinnässä, ei vitsikäs vompatti sentään kun on yksinkertaisia ihmisiä täällä 😂
Kyllä ovat. Täysin mitättömiä, jos treffeille ei pääse. Miehen näkökulmasta nimenomaan treffeille pääseminen on se ylivoimaisesti haastavin vaihe, ei ne itse treffit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.
Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.
Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.
Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.
Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.
Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.
Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:
Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?
No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa.
Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.
"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."
Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.
Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?
Tiedän naisen joka tekee näin. Sinkkuna hän lihottaa itsensä ja suhteessa laihduttaa. Myös hänellä on huonoja kokemuksia pinnallisista miehistä ja käsittääkseni hän on näin onnistunut välttämään ne joille naisen ulkonäkö on ykkösasia. Viimeisin parisuhteensa on kestänyt tosi pitkään, joten kaipa hän sitten löysi aiempaa paremman miehen.
Toki tätä taktiikkaa käyttäessä pitää ottaa se riski ettei löydä ketään. Mutta pitää punnita onko huonokin mies parempi kuin yksinolo. Jos on, niin sitten ei varmaan kannata käyttää.
Tämä on jotenkin uskomatonta, että täällä naiset puhuvat jostain miesten pinnallisuudesta samalla, kun omat kriteerit ovat takuuvarmasti miehen ulkonäössä. Varsinkin, jos muka on niin kaunis, että täytyy rumentaa itseään sinkkuna. Mikä nyt on ihan puuta heinää ja keksittyä satua.
Se tässä ketjussa aiemmin esitetty "jos et löydä hyvää miestä, niin tee itsestäsi rumempi, se auttaa löytämään hyvän miehen" vinkki oli kyllä jopa vauva palstan mittakaavalla jotain aivan sekopäistä 😀
En ole lukenut ketjua enkä pienellä selaamisessa löytänyt tätä, mutta pakko sanoa että mulla tämä on toiminut! Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni ja se oli ilmeisesti tärkein syy olla kanssani. Luonnollisen rumenemisen myötä nuo psykot onneksi kaikkosivat ja löytyi ns hyvä mies, jolle ulkonäkö ei ole pakkomielle.
"Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni"
Hmm, tarinasi kuulostaa aika erikoiselta. Tuo kuulostaa suoraan sanottuna enemmänkin jonkun skitson harhaisilta kuvitelmilta.
"Psykoottiset miehet jahtaavat minua ja kyttäävät ulkonäköäni, ja limuautomaatti aikoo syödä minut"
Tämä kuulostaa erikoiselta vain jos olet mies joka on seurustellut naisten kanssa, koska naiset harvoin ovat niin tarkkoja miehen ulkonäöstä. Olen eri, mutta itsellänikin löytyy nuoruudesta poikaystävä joka mm halusi mitata mittanauhalla käsivarteni todistaakseen että se on vääränlainen ja mm. puristi kerran rintani yhteen ja lähes itkuisella äänellä määki että tällaiset näiden pitäisi olla. Muitakin esimerkkejä riittäisi niin paljon että ihan voisin kutsua häntä psykoottiseksi ulkonäön suhteen. Nyksä onneksi aivan erilainen.
"Naiset harvoin ovat niin tarkkoja miehen ulkonäöstä". Ai niinkö?
No mä en ole IKINÄ mitannut kenenkään poikaystäväni paikkoja ilkeilymielessä tai muussakaan mielessä tai ollut itkun partaalla kun joku osa hänestä näyttää mielestäni vääränlaisella. Ikinä. Oikeasti, ei tulisi mieleenkään.
Se jolle vastasit
Eikä kukaan ole oikeasti mitannut sinunkaan paikkojasi. Keksit vain tarinoita, jotta saisit vahvistusta omalle maailmankuvallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdetta etsii niin miehissä, kuin naisissa myös ne vaatimattomamman näköiset. E se tarvitse löytää kuin se itselle sopiva, kyllä vakka kantensa löytää. Ihan kaikennäköiset haluaa löytää rakkauden, käy töissä, bailaamassa, hiihtokeskuksissa, festareilla ym..
Rohkeasti vaan menoon mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa on perheellisessä eronneessa miehessä?
Olisikohan, vaikka ne lapset ja niiden hoitoon liittyvät kuviot. Ei kaikki lapsettomat halua osaksi sellaista, vaan ennemmin perustaa perheen ihmisen kanssa, jolla ei toisen naisen lapsia ole ennestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.
Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.
Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.
Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.
Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.
Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.
Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:
Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?
No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa.
Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.
"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."
Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.
Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?
Tiedän naisen joka tekee näin. Sinkkuna hän lihottaa itsensä ja suhteessa laihduttaa. Myös hänellä on huonoja kokemuksia pinnallisista miehistä ja käsittääkseni hän on näin onnistunut välttämään ne joille naisen ulkonäkö on ykkösasia. Viimeisin parisuhteensa on kestänyt tosi pitkään, joten kaipa hän sitten löysi aiempaa paremman miehen.
Toki tätä taktiikkaa käyttäessä pitää ottaa se riski ettei löydä ketään. Mutta pitää punnita onko huonokin mies parempi kuin yksinolo. Jos on, niin sitten ei varmaan kannata käyttää.
Tämä on jotenkin uskomatonta, että täällä naiset puhuvat jostain miesten pinnallisuudesta samalla, kun omat kriteerit ovat takuuvarmasti miehen ulkonäössä. Varsinkin, jos muka on niin kaunis, että täytyy rumentaa itseään sinkkuna. Mikä nyt on ihan puuta heinää ja keksittyä satua.
Se tässä ketjussa aiemmin esitetty "jos et löydä hyvää miestä, niin tee itsestäsi rumempi, se auttaa löytämään hyvän miehen" vinkki oli kyllä jopa vauva palstan mittakaavalla jotain aivan sekopäistä 😀
En ole lukenut ketjua enkä pienellä selaamisessa löytänyt tätä, mutta pakko sanoa että mulla tämä on toiminut! Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni ja se oli ilmeisesti tärkein syy olla kanssani. Luonnollisen rumenemisen myötä nuo psykot onneksi kaikkosivat ja löytyi ns hyvä mies, jolle ulkonäkö ei ole pakkomielle.
"Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni"
Hmm, tarinasi kuulostaa aika erikoiselta. Tuo kuulostaa suoraan sanottuna enemmänkin jonkun skitson harhaisilta kuvitelmilta.
"Psykoottiset miehet jahtaavat minua ja kyttäävät ulkonäköäni, ja limuautomaatti aikoo syödä minut"
Tämä kuulostaa erikoiselta vain jos olet mies joka on seurustellut naisten kanssa, koska naiset harvoin ovat niin tarkkoja miehen ulkonäöstä. Olen eri, mutta itsellänikin löytyy nuoruudesta poikaystävä joka mm halusi mitata mittanauhalla käsivarteni todistaakseen että se on vääränlainen ja mm. puristi kerran rintani yhteen ja lähes itkuisella äänellä määki että tällaiset näiden pitäisi olla. Muitakin esimerkkejä riittäisi niin paljon että ihan voisin kutsua häntä psykoottiseksi ulkonäön suhteen. Nyksä onneksi aivan erilainen.
"Naiset harvoin ovat niin tarkkoja miehen ulkonäöstä". Ai niinkö?
No mä en ole IKINÄ mitannut kenenkään poikaystäväni paikkoja ilkeilymielessä tai muussakaan mielessä tai ollut itkun partaalla kun joku osa hänestä näyttää mielestäni vääränlaisella. Ikinä. Oikeasti, ei tulisi mieleenkään.
Se jolle vastasit
Voi hyvää päivää taas näitä juttuja. Jos mies ihan kirjaimellisesti mittailee naisen vartaloa mittanauhalla ja samalla laukoo ilkeitä kommentteja, niin onhan se nyt aivan päivänselvää että kyseessä on mielisairas yksilö, jonka käytöksestä ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä miehistä yleisellä tasolla.
Tuohan on sama kuin menisit suljetulle osastolle seuraamaan pahasti häiriintyneiden potilaiden käytöstä, ja tekisit sen perusteella päätelmiä että miten normaalit ihmiset käyttäytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Parhaat kolmekymppiset ja fiksuimmat tuskin on yliedustettuna siellä tinderissä. Niinkuin ei naisetkaan. Ne on töissä, harrastamassa, kavereiden kanssa. Yks tuli muuten mieleen! Lähtekää johonkin hiihtokeskukseen kuten Tahko/Himos niin sieltä kyllä löytyy komeita kolmekymppisiä. Sekä miehiä että naisia!
Tahkossa ainakin tuli business-päivillä miehet iskemään. Ja rinkulat vasemmissa nimettömissä.
N32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.
Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.
Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.
Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.
Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.
Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.
Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:
Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?
No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa.
Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.
"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."
Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.
Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?
Tiedän naisen joka tekee näin. Sinkkuna hän lihottaa itsensä ja suhteessa laihduttaa. Myös hänellä on huonoja kokemuksia pinnallisista miehistä ja käsittääkseni hän on näin onnistunut välttämään ne joille naisen ulkonäkö on ykkösasia. Viimeisin parisuhteensa on kestänyt tosi pitkään, joten kaipa hän sitten löysi aiempaa paremman miehen.
Toki tätä taktiikkaa käyttäessä pitää ottaa se riski ettei löydä ketään. Mutta pitää punnita onko huonokin mies parempi kuin yksinolo. Jos on, niin sitten ei varmaan kannata käyttää.
Tämä on jotenkin uskomatonta, että täällä naiset puhuvat jostain miesten pinnallisuudesta samalla, kun omat kriteerit ovat takuuvarmasti miehen ulkonäössä. Varsinkin, jos muka on niin kaunis, että täytyy rumentaa itseään sinkkuna. Mikä nyt on ihan puuta heinää ja keksittyä satua.
Se tässä ketjussa aiemmin esitetty "jos et löydä hyvää miestä, niin tee itsestäsi rumempi, se auttaa löytämään hyvän miehen" vinkki oli kyllä jopa vauva palstan mittakaavalla jotain aivan sekopäistä 😀
En ole lukenut ketjua enkä pienellä selaamisessa löytänyt tätä, mutta pakko sanoa että mulla tämä on toiminut! Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni ja se oli ilmeisesti tärkein syy olla kanssani. Luonnollisen rumenemisen myötä nuo psykot onneksi kaikkosivat ja löytyi ns hyvä mies, jolle ulkonäkö ei ole pakkomielle.
"Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni"
Hmm, tarinasi kuulostaa aika erikoiselta. Tuo kuulostaa suoraan sanottuna enemmänkin jonkun skitson harhaisilta kuvitelmilta.
"Psykoottiset miehet jahtaavat minua ja kyttäävät ulkonäköäni, ja limuautomaatti aikoo syödä minut"
Olen eri ja kokemusta on yhdestä liioitellun ulkonäkökeskeisestä eksästä. Hän kehui vain ulkonäköäni, ei muita ominaisuuksia minussa. Opiskelin silloin toista tutkintoani ja hän sivuutti täysin kommentoimatta hyvät kurssiarvosanani tai uuden paremman työpaikan, ne oikeasti minulle tärkeät saavutukset joihin olin panostanut. Kehui vain rintoja, pehvaa ja naamaa. Pidän itseäni ihan perusnättinä, en supermallina, ja olen tyytyväinen ulkonäkööni, mutta paljon tärkeämpiä nuo muut ilon aiheet elämässä minulle ovat, en halua olla arvostettu vain palana lihaa.
Tämä, niin paljon tämä! Lisänä vielä sellainen jatkuva huolestunut arviointi, paljonko syöt (vaikka olisit hoikka!) ja nyrpeä ilme jos et ole tälläytynyt tarpeeksi hyvin. Ei enää ikinä ulkonäkökeskeistä miestä, mieluummin olen yksin loppuikäni jos muita ei ole olemassa. Voisin oikeasti kokeilla tuota vinkkiä että rumentaa itsensä ennen miehen etsimistä niin karsiutuu ainakin ulkonäkökeskeiset pois!
Ja ei, en myöskään ole mikään uskomaton kaunotar. Se kai tässä olikin että koko suhde oli tasapainottelua sen kanssa, että onnistun näyttämään tarpeeksi hyvältä jolloin kaikki on miehen mielestä hyvin ja sitten on ne hetket jolloin epäonnistun ja petän miehen odotukset ulkonäölläni. Oikeasti elämässä on niin paljon muutakin kuin käyttää se tuollaiseen. Huh, aivan nousi verenpaine kun muisti tuonkin tyypin.
Tuo eksä ei sentään syömisiä kytännyt, mutta odotti myös tietynlaista pukeutumista. Olisi pitänyt olla sellaiset paidat, että rinnat ovat esillä ja mahdollisimman tiukat hameet tai housut, mielellään minimittaa ja korkokengät. Hyvin epäkäytännöllistä, epämukavaa eikä mielestäni tyylikästä tai omaan tyyliin sopivaa ollenkaan. Ehdotti myös että värjäisin hiukseni punaisiksi. No ainakin minä näin punaista. -se, kenelle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.
Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.
Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.
Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.
Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.
Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.
Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:
Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?
No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa.
Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.
"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."
Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.
Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?
Tiedän naisen joka tekee näin. Sinkkuna hän lihottaa itsensä ja suhteessa laihduttaa. Myös hänellä on huonoja kokemuksia pinnallisista miehistä ja käsittääkseni hän on näin onnistunut välttämään ne joille naisen ulkonäkö on ykkösasia. Viimeisin parisuhteensa on kestänyt tosi pitkään, joten kaipa hän sitten löysi aiempaa paremman miehen.
Toki tätä taktiikkaa käyttäessä pitää ottaa se riski ettei löydä ketään. Mutta pitää punnita onko huonokin mies parempi kuin yksinolo. Jos on, niin sitten ei varmaan kannata käyttää.
Tämä on jotenkin uskomatonta, että täällä naiset puhuvat jostain miesten pinnallisuudesta samalla, kun omat kriteerit ovat takuuvarmasti miehen ulkonäössä. Varsinkin, jos muka on niin kaunis, että täytyy rumentaa itseään sinkkuna. Mikä nyt on ihan puuta heinää ja keksittyä satua.
Se tässä ketjussa aiemmin esitetty "jos et löydä hyvää miestä, niin tee itsestäsi rumempi, se auttaa löytämään hyvän miehen" vinkki oli kyllä jopa vauva palstan mittakaavalla jotain aivan sekopäistä 😀
En ole lukenut ketjua enkä pienellä selaamisessa löytänyt tätä, mutta pakko sanoa että mulla tämä on toiminut! Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni ja se oli ilmeisesti tärkein syy olla kanssani. Luonnollisen rumenemisen myötä nuo psykot onneksi kaikkosivat ja löytyi ns hyvä mies, jolle ulkonäkö ei ole pakkomielle.
"Aiemmin perässäni oli lähes psykoottiset miehet jotka vahtivat ulkonäköäni"
Hmm, tarinasi kuulostaa aika erikoiselta. Tuo kuulostaa suoraan sanottuna enemmänkin jonkun skitson harhaisilta kuvitelmilta.
"Psykoottiset miehet jahtaavat minua ja kyttäävät ulkonäköäni, ja limuautomaatti aikoo syödä minut"
Tämä kuulostaa erikoiselta vain jos olet mies joka on seurustellut naisten kanssa, koska naiset harvoin ovat niin tarkkoja miehen ulkonäöstä. Olen eri, mutta itsellänikin löytyy nuoruudesta poikaystävä joka mm halusi mitata mittanauhalla käsivarteni todistaakseen että se on vääränlainen ja mm. puristi kerran rintani yhteen ja lähes itkuisella äänellä määki että tällaiset näiden pitäisi olla. Muitakin esimerkkejä riittäisi niin paljon että ihan voisin kutsua häntä psykoottiseksi ulkonäön suhteen. Nyksä onneksi aivan erilainen.
"Naiset harvoin ovat niin tarkkoja miehen ulkonäöstä". Ai niinkö?
No mä en ole IKINÄ mitannut kenenkään poikaystäväni paikkoja ilkeilymielessä tai muussakaan mielessä tai ollut itkun partaalla kun joku osa hänestä näyttää mielestäni vääränlaisella. Ikinä. Oikeasti, ei tulisi mieleenkään.
Se jolle vastasit
Eikä kukaan ole oikeasti mitannut sinunkaan paikkojasi. Keksit vain tarinoita, jotta saisit vahvistusta omalle maailmankuvallesi.
Ja sinä kiellät toisten kokemuksia jotta saisit vahvistusta omalle maailmankuvallesi joka on ilmeisesti se että ulkonäkökeskeisiä miehiä ei ole ollenkaan olemassa. Sinun maailmankuvasi on harhainen, koska todellakin heitä on. Paskiaisia on olemassa sekä miehissä että naisissa ja tässä ketjussa on ollut pitkälle kyse siitä miten heitä välttää.
Olen eri ja kokemusta on yhdestä liioitellun ulkonäkökeskeisestä eksästä. Hän kehui vain ulkonäköäni, ei muita ominaisuuksia minussa. Opiskelin silloin toista tutkintoani ja hän sivuutti täysin kommentoimatta hyvät kurssiarvosanani tai uuden paremman työpaikan, ne oikeasti minulle tärkeät saavutukset joihin olin panostanut. Kehui vain rintoja, pehvaa ja naamaa. Pidän itseäni ihan perusnättinä, en supermallina, ja olen tyytyväinen ulkonäkööni, mutta paljon tärkeämpiä nuo muut ilon aiheet elämässä minulle ovat, en halua olla arvostettu vain palana lihaa.