Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan kolmekymppisiltä sinkuilta vertaistukea
Deittimaailmasta on tullut karu, kun on 30+. Tuntuu, että paras jako noin omanikäisistä vakavasti otettavista kumppaneista on jo tehty ja kolmekymppisistä on pitkälle jäänyt jäljelle ikuista nuoruutta eläviä, sitoutumiskammoisia, teinityttöjen perään haikailevia miehiä tai jo eronneita pienten lasten isiä.
Välillä parisuhteissa olevat kaverit tsemppaavat puhuen omista sinkkuvuosistaan, mutta todellisuudessa heidän sinkkuvuotensa ovat olleet vähän päälle parikymppisenä eivätkä paineet ole samanlaisia kuin kolmekymppisellä. Minulle on alkanut esimerkiksi tulla salaa surullinen ole, kun kuulen ystävien raskausuutisia, sillä haluaisin itsekin jo lapsia, mutta parisuhteen muodostaminen on hankalaa.
Millaisia kokemuksia deittailusta muilla kolmekymppisillä on? Kiinnostaisi kuulla myös miesten näkökulmasta.
Kommentit (916)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No samaa se on näin 26 vuotiaana. Ei miehiä kiinnostaa enää munikäiset. Sinkkuna tässä mennään. Taitaa kaikkia kiinnostaa max 24 vuotiaat.
N26
Olin 23-24-vuotiaana tinderissä ja ainut mitä sieltä jäi käteen on murskattu itsetunto, kun kelpasin vain panoksi.
Ja ei, en ollut (enkä ole) ylipainoinen enkä ruma.Siksi koska matchasit samojen top 10-20% miesten kanssa kuin muutkin naiset.
Tinderin tilastot osoittavat että 80% miehistä jää käytännössä ilman matcheja.
Ymmärrät varmaankin ettei noita miehiä riitä kaikille?
Tiedätkö kun se ei ole vain tinder. Siitä parikymppisestä asti oli etsinnässä mies jota kiinnostasi minä eikä se miltä näytän. Kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.
Tindrissä se vain korostuu kun kuvia katsellaan ja upeampi mies voi ottaa yhteyttä.Eri
Ensin tulee ulkonäkö. Sen on vaan on oltava mielyttävä toiselle, jotta pidemmän päälle suhde tulee toimimaan hyvin.
Mutta se on hyvä asia, että sen merkitys katoaa aika nopeasti. Ihmiset ihastuvat ulkonäköön, mutta lopulta kuitenkin rakastuvat toisen luonteeseen. Sinun kannattaisi etsiä mies, joka pitää sinun ulkonäöstä ja sinä hänen.
Sitten vaan jaksat tarpeeksi kauan tapailla, jolloin se sinun ulkonäkösi muuttuu miehelle näkymättömäksi ja hän alkaa kuunnella sinua ja näkemään kaikki muut puolesi. On aivan turhaa kuvitella, että parisuhteet toimivat eri tavoin kuin ystävyyssuhteet. Niiden kehittyminen vie paljon aikaa. Joskus niistä kehittyy jotain hienoa, joskus huonoa, mutta aina se vie aikaa.
Ihmisillä on liian kiire ja se johtaa juuri tuohon, että parin tunnin jälkeen vedetään johtopäätöksiä mikä kiinnostaa mikä ei. Joku mainitsee kiinnostuksen kohteen ja toinen kuvittele päässään, että tämä toinen on fanaattinen asian suhteen.
Joku bändi tai harrastus on aika merkityksettömiä pitkissä suhteissa. Nyt ehkä, vaikka se sukeltaminen on maailman tärkein asia, mutta viiden vuoden päästä se on jotain muuta ja toista kiinnostaa golf tai vaikka labradorinnoutajien kasvattaminen. Ihmiset muuttuvat, mutta jos toisen ulkonäkö ei koskaan ole kiinnostanut seksuaalisessa mielessä se ei tule muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä keskustelussa puhutaan vaan ulkonäöstä?
Kannattaisi keskittyä ihan muihin asioihin tai yksin jäätte.Tämä. Deittailuun kun liittyy niin paljon muutakin, kuten toiseen tutustuminen. Kohtaavatko mielenkiinnon kohteet, harrastukset, arvot, tulevaisuuden suunnitelmat, huumori, luonteet ja monta muuta asiaa. Vastaan tulee epäsopivia, pershäröisiä, huonosti käyttäytyviä, kevytsuhteilijoita ja ties mitä. Toisinaan löytää lupaavan, mutta sekin voi kariutua.
Deittailemaan ei vaan pääse ilman ulkonäköä, jos on mies. Ei siihen (deittailuun) liity siis ulkonäön lisäksi, kuin toissijaisia asioita, koska ulkonäkö on ensimmäinen.
Että kumppanin luonne ja parin yhteensopivuus ovat toissijaisia asioita parisuhteessa tai sen etsinnässä, ei vitsikäs vompatti sentään kun on yksinkertaisia ihmisiä täällä 😂
Kyllä ovat. Täysin mitättömiä, jos treffeille ei pääse. Miehen näkökulmasta nimenomaan treffeille pääseminen on se ylivoimaisesti haastavin vaihe, ei ne itse treffit.
Kyllähän sitä ennen treffeille lähtöä jutellaan sen verran, että saa jonkinlaisen käsityksen siitä toisesta, että kannattaako sinne treffeille edes lähteä, jos maailmankuvat ja jutut ovat hyvin erilaiset.
Vierailija kirjoitti:
Laajentakaa reviiriänne. Tehkää tietoisia valintoja mennä eri paikkoihin kuin ennen, aloittakaa sellainen harrastus missä voisi kohdata sopivia ehdokkaita, valitkaa työpaikkoja sitä silmälläpitäen. Olkaa uteliaita, avoimia ja lähestykää ihmisiä. Menkää juttusille. Ensin on järjestettävä semmoinen mahdollisuus että myös sinut voi joku löytää. Tsemppiä!
No shit Sherlock? Arvaa, onko se noin helppoa?
Vierailija kirjoitti:
Kohtaatteko minkäverran ihmisiä? Liikutteko missään vai onko ainoa mahdollisuus tavata tuleva puoliso -
tinder?
Kohtaan paljon ihmisiä, mutta vapaita naisia en juuri koskaan. Käyn melkein joka päivä jossain harrastuksessa tai tapahtumassa, jossa voin keskustella ihmisten kanssa. Lenkkipolulla jään usein juttelemaan satunnaisten vastaantulijoiden kanssa ja rapsuttamaan heidän koiriaan. Käytän muitakin seuranhakupalveluita kuin Tinder. Silti olen ikisinkku kolmekymppinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä keskustelussa puhutaan vaan ulkonäöstä?
Kannattaisi keskittyä ihan muihin asioihin tai yksin jäätte.Tämä. Deittailuun kun liittyy niin paljon muutakin, kuten toiseen tutustuminen. Kohtaavatko mielenkiinnon kohteet, harrastukset, arvot, tulevaisuuden suunnitelmat, huumori, luonteet ja monta muuta asiaa. Vastaan tulee epäsopivia, pershäröisiä, huonosti käyttäytyviä, kevytsuhteilijoita ja ties mitä. Toisinaan löytää lupaavan, mutta sekin voi kariutua.
Deittailemaan ei vaan pääse ilman ulkonäköä, jos on mies. Ei siihen (deittailuun) liity siis ulkonäön lisäksi, kuin toissijaisia asioita, koska ulkonäkö on ensimmäinen.
Että kumppanin luonne ja parin yhteensopivuus ovat toissijaisia asioita parisuhteessa tai sen etsinnässä, ei vitsikäs vompatti sentään kun on yksinkertaisia ihmisiä täällä 😂
Kyllä ovat. Täysin mitättömiä, jos treffeille ei pääse. Miehen näkökulmasta nimenomaan treffeille pääseminen on se ylivoimaisesti haastavin vaihe, ei ne itse treffit.
Kyllähän sitä ennen treffeille lähtöä jutellaan sen verran, että saa jonkinlaisen käsityksen siitä toisesta, että kannattaako sinne treffeille edes lähteä, jos maailmankuvat ja jutut ovat hyvin erilaiset.
Kun on ensin mätsätty ulkonäön perusteella. Äläkä ala saivarrella, että treffejä voi sopia "live-elämässä". Koska olet viimeksi kuullut deittailijasta, joka on jättänyt deittailunsa nettisovellusten ulkopuolelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää ulkonäköjutut on siinä mielessä kinkkisiä että ne on tottakai ihan totta. Kumppanin tulee miellyttää omaa silmää! Mutta se ei tarkoita sitä että miehen pitää näyttää kreikkalaiselta jumalalta ja naisen afroditelta. No toki joillain on tämä vaatimustaso, mutta sitten tulee itse olla samaa tasoa. ELLEI satu olemaan jotenkin ylivoimausen hurmaava, karismaattinen tai varakas yksilö. Se kauneinkin ihminen alkaa kuitenkin ajan myötä näyttää ihan tavalliselle.
Se vaan, että toisen kaunis/komea voi olla toiselle ruma/ vastenmielinen.
Rakkaus on myös siinä mielessä erikoinen juttu, että se muuttaa myös tavan miten katsomme ihmistä. Sitä voi ihastua johonkin toisen mielestä hassunnäköiseen , mutta omaan silmään siinä on kaikki kohdallaan. Tai sitten voi olla joku olemus, hymy, katse mikä viehättää.
Kaikilla ei myöskään ole rakkautta ensisilmäyksellä. Joku ihminen saattaa alkaa kiinnostamaan vasta jälkikäteen, vaikka enstapaamisella ei olisikaan ihastunut.
Tiedän itsekin tämmöistä ihmisiä, jotka on jääneet positiivisella tavalla mieleen vaikka varsinaisesti ensikohtaaminen ei olisi aiheuttanut mitään ihastumisen tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtaatteko minkäverran ihmisiä? Liikutteko missään vai onko ainoa mahdollisuus tavata tuleva puoliso -
tinder?Kohtaan paljon ihmisiä, mutta vapaita naisia en juuri koskaan. Käyn melkein joka päivä jossain harrastuksessa tai tapahtumassa, jossa voin keskustella ihmisten kanssa. Lenkkipolulla jään usein juttelemaan satunnaisten vastaantulijoiden kanssa ja rapsuttamaan heidän koiriaan. Käytän muitakin seuranhakupalveluita kuin Tinder. Silti olen ikisinkku kolmekymppinen mies.
Aniharva löytää lenkkipolulta kumppanin, kun on rapsuttanut toisen koiraa. Lähinnä romanttisissa elokuvissa tapahtuu tuollaista. Jos haluat sinkkuudetasi eroon (muista panostaa kaikkesi ulkonäköön, eli salitreeniin, ruokavalioon, ihonhoitoon, vaatteisiin, kenkiin yms), niin Tinder, baari, työpaikka ja opiskeluaikana bileet muodostavat ylivoimaisesti suurimman prosenttiosuuden niistä paikoista, mistä kumppani on löydetty. Jos näet tai tunnet ihmisiä, jotka ovat treffailleet viime aikoina sinkkuina, niin kuinka moni heistä on deittaillut, ettei treffit olisi lähteneet liikkeelle netistä? Aivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä keskustelussa puhutaan vaan ulkonäöstä?
Kannattaisi keskittyä ihan muihin asioihin tai yksin jäätte.Tämä. Deittailuun kun liittyy niin paljon muutakin, kuten toiseen tutustuminen. Kohtaavatko mielenkiinnon kohteet, harrastukset, arvot, tulevaisuuden suunnitelmat, huumori, luonteet ja monta muuta asiaa. Vastaan tulee epäsopivia, pershäröisiä, huonosti käyttäytyviä, kevytsuhteilijoita ja ties mitä. Toisinaan löytää lupaavan, mutta sekin voi kariutua.
Deittailemaan ei vaan pääse ilman ulkonäköä, jos on mies. Ei siihen (deittailuun) liity siis ulkonäön lisäksi, kuin toissijaisia asioita, koska ulkonäkö on ensimmäinen.
Että kumppanin luonne ja parin yhteensopivuus ovat toissijaisia asioita parisuhteessa tai sen etsinnässä, ei vitsikäs vompatti sentään kun on yksinkertaisia ihmisiä täällä 😂
Kyllä ovat. Täysin mitättömiä, jos treffeille ei pääse. Miehen näkökulmasta nimenomaan treffeille pääseminen on se ylivoimaisesti haastavin vaihe, ei ne itse treffit.
Kyllähän sitä ennen treffeille lähtöä jutellaan sen verran, että saa jonkinlaisen käsityksen siitä toisesta, että kannattaako sinne treffeille edes lähteä, jos maailmankuvat ja jutut ovat hyvin erilaiset.
Kun on ensin mätsätty ulkonäön perusteella. Äläkä ala saivarrella, että treffejä voi sopia "live-elämässä". Koska olet viimeksi kuullut deittailijasta, joka on jättänyt deittailunsa nettisovellusten ulkopuolelle?
En ole missään deittisivuilla ja tinderiä jaksoin muutaman kuukauden. Siellä luin ne kuvaukset itsestä ja jos oli kiinnostava, niin annoin tykkäyksen. Juttelin myös jonkin aikaa ennen treffien sopimista. Muutoin olen tavannut ihmisiä kavereiden, harrastusten ja töiden kautta. Mutta en tosiaan apinan raivolla deittaile ja etsi kumppania.
Ihmistä tulisi tosiaan nähdä säännöllisesti.. silleen ne ihastumiset yleensä alkaa. Eli olisi oltava osa jotain isompaa ihmisjoukkoa, jossa olisi mahdollista pikkuhiljaa tutustua ja kenties kiinnostua ja vaihtaa silmäyksiä. Harmi että tämmöinen on aika harvinaista, jos ei työskentele vaikka firmassa missä on paljon sekä miehiä/ naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää ulkonäköjutut on siinä mielessä kinkkisiä että ne on tottakai ihan totta. Kumppanin tulee miellyttää omaa silmää! Mutta se ei tarkoita sitä että miehen pitää näyttää kreikkalaiselta jumalalta ja naisen afroditelta. No toki joillain on tämä vaatimustaso, mutta sitten tulee itse olla samaa tasoa. ELLEI satu olemaan jotenkin ylivoimausen hurmaava, karismaattinen tai varakas yksilö. Se kauneinkin ihminen alkaa kuitenkin ajan myötä näyttää ihan tavalliselle.
Se vaan, että toisen kaunis/komea voi olla toiselle ruma/ vastenmielinen.
Rakkaus on myös siinä mielessä erikoinen juttu, että se muuttaa myös tavan miten katsomme ihmistä. Sitä voi ihastua johonkin toisen mielestä hassunnäköiseen , mutta omaan silmään siinä on kaikki kohdallaan. Tai sitten voi olla joku olemus, hymy, katse mikä viehättää.
Kaikilla ei myöskään ole rakkautta ensisilmäyksellä. Joku ihminen saattaa alkaa kiinnostamaan vasta jälkikäteen, vaikka enstapaamisella ei olisikaan ihastunut.
Tiedän itsekin tämmöistä ihmisiä, jotka on jääneet positiivisella tavalla mieleen vaikka varsinaisesti ensikohtaaminen ei olisi aiheuttanut mitään ihastumisen tunteita.
Älä jaksa. Tiedät itsekin, että viestisi on pelkkää haihattelua. Kuulostaa tosi hyvältä, mutta on valitettavasti liian hyvää ollakseen totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää ulkonäköjutut on siinä mielessä kinkkisiä että ne on tottakai ihan totta. Kumppanin tulee miellyttää omaa silmää! Mutta se ei tarkoita sitä että miehen pitää näyttää kreikkalaiselta jumalalta ja naisen afroditelta. No toki joillain on tämä vaatimustaso, mutta sitten tulee itse olla samaa tasoa. ELLEI satu olemaan jotenkin ylivoimausen hurmaava, karismaattinen tai varakas yksilö. Se kauneinkin ihminen alkaa kuitenkin ajan myötä näyttää ihan tavalliselle.
Se vaan, että toisen kaunis/komea voi olla toiselle ruma/ vastenmielinen.
Rakkaus on myös siinä mielessä erikoinen juttu, että se muuttaa myös tavan miten katsomme ihmistä. Sitä voi ihastua johonkin toisen mielestä hassunnäköiseen , mutta omaan silmään siinä on kaikki kohdallaan. Tai sitten voi olla joku olemus, hymy, katse mikä viehättää.
Kaikilla ei myöskään ole rakkautta ensisilmäyksellä. Joku ihminen saattaa alkaa kiinnostamaan vasta jälkikäteen, vaikka enstapaamisella ei olisikaan ihastunut.
Tiedän itsekin tämmöistä ihmisiä, jotka on jääneet positiivisella tavalla mieleen vaikka varsinaisesti ensikohtaaminen ei olisi aiheuttanut mitään ihastumisen tunteita.
Älä jaksa. Tiedät itsekin, että viestisi on pelkkää haihattelua. Kuulostaa tosi hyvältä, mutta on valitettavasti liian hyvää ollakseen totta.
Äläs nyt viskaa kirvestä kaivoon. Leuka pystyyn !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EnnenWanhaan oli tansseja ja nuorisoseurantaloja ja kohtaamisompaikkoja. Nykyään puuttuu täysin tämmöiset kinkerit
Vierailija kirjoitti:
EnnenWanhaan oli tansseja ja nuorisoseurantaloja ja kohtaamisompaikkoja. Nykyään puuttuu täysin tämmöiset kinkerit
Ja silloin niissä kävi pariutumisikäiset, eli 18-20-vuotiaat. Nykyään paria etsivät 30-40-vuotiaat, kun suhteen löytyminen on jo paljon vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää ulkonäköjutut on siinä mielessä kinkkisiä että ne on tottakai ihan totta. Kumppanin tulee miellyttää omaa silmää! Mutta se ei tarkoita sitä että miehen pitää näyttää kreikkalaiselta jumalalta ja naisen afroditelta. No toki joillain on tämä vaatimustaso, mutta sitten tulee itse olla samaa tasoa. ELLEI satu olemaan jotenkin ylivoimausen hurmaava, karismaattinen tai varakas yksilö. Se kauneinkin ihminen alkaa kuitenkin ajan myötä näyttää ihan tavalliselle.
Se vaan, että toisen kaunis/komea voi olla toiselle ruma/ vastenmielinen.
Rakkaus on myös siinä mielessä erikoinen juttu, että se muuttaa myös tavan miten katsomme ihmistä. Sitä voi ihastua johonkin toisen mielestä hassunnäköiseen , mutta omaan silmään siinä on kaikki kohdallaan. Tai sitten voi olla joku olemus, hymy, katse mikä viehättää.
Kaikilla ei myöskään ole rakkautta ensisilmäyksellä. Joku ihminen saattaa alkaa kiinnostamaan vasta jälkikäteen, vaikka enstapaamisella ei olisikaan ihastunut.
Tiedän itsekin tämmöistä ihmisiä, jotka on jääneet positiivisella tavalla mieleen vaikka varsinaisesti ensikohtaaminen ei olisi aiheuttanut mitään ihastumisen tunteita.
Älä jaksa. Tiedät itsekin, että viestisi on pelkkää haihattelua. Kuulostaa tosi hyvältä, mutta on valitettavasti liian hyvää ollakseen totta.
Äläs nyt viskaa kirvestä kaivoon. Leuka pystyyn ! <3 varmasti olet jollekin just se oikea
En ole. Sinun väitteesi "toisen komea/kaunis on toiselle ruma/vastenmielinen" ei pidä paikkaansa. Nuoruus ja kauneus vetoavat molemmissa sukupuolissa ja ulkonäkö ratkaisee, kuinka helppoa parin/seksin löytäminen on. Ja ulkonäössä on tietyt piirteet, jotka viehättävät lähes kaikkia, vaikka siellä joukossa voi olla mitätön prosentti naisia, jotka eivät esimerkiksi pidä siitä, että miehellä näkyy vatsalihakset ja hiusraja on täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EnnenWanhaan oli tansseja ja nuorisoseurantaloja ja kohtaamisompaikkoja. Nykyään puuttuu täysin tämmöiset kinkerit
Ja silloin niissä kävi pariutumisikäiset, eli 18-20-vuotiaat. Nykyään paria etsivät 30-40-vuotiaat, kun suhteen löytyminen on jo paljon vaikeampaa.
Ai pelkästään 18-20 vuotiaat olisi pariutumisikäisiä? Tämä käsitys ehkä vaikeuttaa sun pariutumista, kun taas mulla ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia 30-40 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
No samaa se on näin 26 vuotiaana. Ei miehiä kiinnostaa enää munikäiset. Sinkkuna tässä mennään. Taitaa kaikkia kiinnostaa max 24 vuotiaat.
N26
Samat fiilikset täällä. Tuntuu että naiset haluavat vaan max 25v nuoren miehen ja vanhemmat kelpaavat vain sylkykupiksi.
M26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EnnenWanhaan oli tansseja ja nuorisoseurantaloja ja kohtaamisompaikkoja. Nykyään puuttuu täysin tämmöiset kinkerit
Ja silloin niissä kävi pariutumisikäiset, eli 18-20-vuotiaat. Nykyään paria etsivät 30-40-vuotiaat, kun suhteen löytyminen on jo paljon vaikeampaa.
Ai pelkästään 18-20 vuotiaat olisi pariutumisikäisiä? Tämä käsitys ehkä vaikeuttaa sun pariutumista, kun taas mulla ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia 30-40 vuotiaana.
Tarkoitan sitä, että tuossa iässä (ulkonäön ollessa kunnossa) hyvän kumppanin löytäminen on paljon todennäköisempää, kuin vanhana ukkona (naisella on helpompaa toki vielä kolmekymppisenä ja nelikymppisenäkin). 18-20-vuotiaana tilaisuuksia etsiä kumppania on ihan eri tavalla, kuin työelämän puristuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtaatteko minkäverran ihmisiä? Liikutteko missään vai onko ainoa mahdollisuus tavata tuleva puoliso -
tinder?Kohtaan paljon ihmisiä, mutta vapaita naisia en juuri koskaan. Käyn melkein joka päivä jossain harrastuksessa tai tapahtumassa, jossa voin keskustella ihmisten kanssa. Lenkkipolulla jään usein juttelemaan satunnaisten vastaantulijoiden kanssa ja rapsuttamaan heidän koiriaan. Käytän muitakin seuranhakupalveluita kuin Tinder. Silti olen ikisinkku kolmekymppinen mies.
Aniharva löytää lenkkipolulta kumppanin, kun on rapsuttanut toisen koiraa. Lähinnä romanttisissa elokuvissa tapahtuu tuollaista. Jos haluat sinkkuudetasi eroon (muista panostaa kaikkesi ulkonäköön, eli salitreeniin, ruokavalioon, ihonhoitoon, vaatteisiin, kenkiin yms), niin Tinder, baari, työpaikka ja opiskeluaikana bileet muodostavat ylivoimaisesti suurimman prosenttiosuuden niistä paikoista, mistä kumppani on löydetty. Jos näet tai tunnet ihmisiä, jotka ovat treffailleet viime aikoina sinkkuina, niin kuinka moni heistä on deittaillut, ettei treffit olisi lähteneet liikkeelle netistä? Aivan.
Kuulostaa siltä, että et ole kokeillut omia neuvojasi, tai asut jollain hyvin erilaisella seudulla.
Käyn jo salilla aktiivisesti ja ruokavalioni on suunniteltu sitä silmälläpitäen, eli en syö karkkia, en käytä päihteitä, jne. Muiltakin osin tyylini on asiallinen.
Tinderissä en ole saanut koko vuonna yhtäkään tykkäystä, vaikka profiilini noudattaa kaikkia yleisimpiä hyvän profiilin ohjeita. Baarissa on vain vanhoja alko(ma)holisteja tai maahan(me)muuttajia (näitä ei saa kirjoittaa tai kommentti poistetaan), riippuen mihin kaupunginosaan menee. Töissä on vain ikäisiäni miehiä ja muita minua paljon vanhempia ihmisiä, koska kyseessä on IT-ala. Opiskeluajat ovat jo takana, eikä kukaan järjestä enää bileitä.
En tunne ihmisiä, jotka olisivat treffailleet viime aikoina. Kaikki ovat jo perheellistyneet.
Kyllä kaikenikäiset etsii kumppania. Pitäisi olla enemmän matalankynnyksen kohtaamispaikkoja myös ihan aikuisille ja niille 30+ Some on siinä mielessä hankala juttu, että ihmiset ei enää näe toisiaan livenä. Toivottavasti tähän herätään
Laajentakaa reviiriänne. Tehkää tietoisia valintoja mennä eri paikkoihin kuin ennen, aloittakaa sellainen harrastus missä voisi kohdata sopivia ehdokkaita, valitkaa työpaikkoja sitä silmälläpitäen. Olkaa uteliaita, avoimia ja lähestykää ihmisiä. Menkää juttusille. Ensin on järjestettävä semmoinen mahdollisuus että myös sinut voi joku löytää. Tsemppiä!