Lue keskustelun säännöt.
Sisarukseni ovat saaneet enemmän taloudellista tukea vanhemmiltamme
01.04.2023 |
Tilanne on se, että minulla on kaksi itseäni huomattavasti vanhempaa sisarusta, ikäeroa +10 vuotta. Kun sisarusteni lapset olivat pienempiä, hoitivat vanhempamme heitä usein, äiti haki tarhasta, olivat viikonloppuisin yökylässä jne. Lisäksi vanhempani ovat tukeneet sisarusteni lapsia muun muassa kalliiden harrastusvälineiden hankinnoissa, autokoulussa, kielimatkoissa sekä noin 20 vuoden ajan antaneet rahalahjoja jouluisin ja synttäreinä. Yhteensä puhutaan jo todella isoista summista, mitä vuosien varrella on kertynyt.
Nyt minulla on pienet tarhaikäiset lapset, mutta vanhempani ovat jo niin iäkkäitä, etteivät jaksa auttaa lasten hoidossa juurikaan. Jos mennään kylään, niin äiti kyllä leikkii lasten kanssa, mutta eivät ole koskaan hoidossa. Myös eläkkeelle siirtymisen ja tulojen putoamisen johdosta minun perhettäni ei juuri ole taloudellisesti tuettu (kenelläkään meistä sisaruksista ei ole ollut suurta tarvetta taloudelliseen avustukseen, olemme kaikki työssäkäyviä, se sanottakoon).
Sen sijaan huomaan kuinka vanhempani tukeutuvat yhä enemmän minuun kun alkavat itse tarvita apua muun muassa tietokoneasioissa. Sisarusteni lapset ovat jo aikuisia ja heillä omat jutut, sisaruksista toinen muuttanut ulkomaille ja toinen kiireinen yrittäjä. Jotenkin tuntuu, että minulle on jäänyt nyt se lyhyin tikku käteen ja se v*tuttaa.
Miten ottaa mielestäni epäreilu tilanne puheeksi vanhempien kanssa?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu jännältä tuo vanhempien
velka lapsilleen.
Kun esikoisen lapsi syntyi ostin potkupuvun, kastelahjaksi 100 euroa, (2000 alku) sitten parinkympin synttäri/ joululahjat. Kuten myös silloin sinkkulapsillenikin.Eli olen tuon potkupuvun velkaa muille lapsille? Vai heidän oletetuille tuleville lapsilleen koska nykyiset saavat lahjansa myös?
Kuopuksen lapsi sai kastelahjana minulta 600 euroa. Vanhin lapsi voiko vaatia takakäteen erotusta ja sinkku myös samaa rahaa? Sinkun koiria olen katsonut.Ei tämähän menee hulluksi. Meillä vanhimmat kyn perhe oli iso, maksoivat autokoulunsa kesätöillä. Kuopukselle maksettiin suunnilleen kokonaan, hän pani rahansa harrastukseensa.
Vanhempana ja isovanhempana en todellakaan ymmärrä sinua! Kaikille lapsilleni, niin esikoiselle kuin kuopukselleni olen mahdollistanut saman. Kun esikoiselle maksettiin ajokortti, maksettiin se kaikille seuraavillekin lapsille. Jos hänelle ei sitä olisi maksettu, ei sitä olisi maksettu kuopuksellekkaan. Tätä kutsutaan tasa-arvoiseksi kohteluksi ja meille se on itsestään selvyys! Samalla nyt ensimmäisten lapsenlapsiemme kohdalla tehdään niitä tapoja mitä lapsenlapsille tullaan antamaan ja paljon heitä hoidetaan. En voisi yhdelle lapsenlapselle antaa 100 € ja seuraavalle 600 € samanlaisessa juhlassa. Kuulostat ystäväni anopille, ei ihme että ette juurikaan ole enää tekemisissä...
No mitä jos ei ole enää varaa maksaa sitä ajokorttia kuopukselle? Rahatilanne on eri kuin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että on luonnollisesti, että ihmiset vanhenevat ja vanhempani eivät pysty nykyään auttamaan yhtä paljon kuin nuorempana, on ihan eri asia kuin se, onko tämä asetelma reilu. En ennen ajatellut koko asiaa juurikaan (paitsi lapsena ärsytti kun perheen teinien halujen mukaan mentiin usein), mutta omien lasten saannin jälkeen olen alkanut nähdä asiat eri tavalla. Rakastan molempia lapsiani ja haluan kohdella heitä reilusti ja tarjota molemmille samat mahdollisuudet. En koe, että minua on autettu yhtä paljon kuin sisaruksiani. Lisäksi vanhempani eivät ikinä koskaan ole ottaneet asiaa puheeksi. Luulen, että he eivät tiedosta asiaa.
Laskin hyvin suurpiirteisesti minkä verran sisarusten lasten avustamiseen on laitettu rahaa ja se summa on yli 50.000 euroa vuosien aikana. Luultavasti paljon enemmän. Minusta tämä ei ole mikään taskuraha, vaan on suuressa mittakaavassa helpottanut sisarusteni taloushuolia pikkulapsiaikana. Puhumattakaan ilmaisesta lastenhoitoavusta. Minä ja puolisoni käymme kokopäivätöissä ja kyllä meillä aika lailla joka euro lasketaan, lapsemme tuskin pääsevät isompina harrastamaan laskettelua tai ratsastusta, toisin kuin sisarusteni lapset vanhempieni tukemina pääsivät. Me maksamme lastenvahdille, jos joskus haluamme johonkin ilman lapsia mennä.
Itse aion avata tilit molemmille lapsille ja avustaa sinne rahallisesti molempia yhtä paljon (tai tällä hetkellä tuntuu että yhtä vähän) riippumatta siitä saavatko lapsia vai eivät.
Ap
No ei ole reilu. Mitä sitten? Haluatko nyt jotain korvausta vai mitä sinä oikein haluat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että kyse ei pohjimmiltaan ole rahasta, vaan epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta, jota vanhempasi eivät tunnista.
Minun ollessani lapsi äitini eli hyvin epätasapainoista elämää. Oli alkoholia, vaihtuvia miesystäviä, useita muuttoja, niukasti rahaa. En tunne isääni. Sitten ollessani noin kymmenen vuotias äitini jotenkin ryhdistäytyi, tapasi kunnollisen miehen, meni naimisiin ja sai pikkusisarukseni. Siitä lähtien elimme idyllistä perhe-elämää. Sisarukseni tuntee äitimme aivan eri ihmisenä kuin minä opin hänet tuntemaan. En ole katkera, vaan iloinen, että äiti sai elämänsä kuntoon, mutta hän ei ole koskaan tunnustanut, että minun lapsuuteni oli hyvin onneton ja sisarukselleni hän tarjosi puolestaan turvallisen kodin. Sisarukseni ei asiaa myöskään täysin ymmärrä vaan syyllisti minua, kun en usein halunnut käydä äitiä katsomassa vanhainkodissa ja pitää yhteyttä yhtä tiiviisti. Olisin lopulta vain toivonut sen asian tunnustamista, että minä sain äidiltä vähemmän. Enkä siis tarkoita rahaa, vaan turvallisuutta, sitä että yrittää olla hyvä vanhempi.
Äitistäsi on varmaan tuntunut pahalta ne entisajat ja sinä sitten vuosien myöhemmin aikuisena iskit puukkoa selkään jo vanhoista asioista vaikka teidän elämä muuttui ollessasi 10-vuotias. Sun elämä kuitenkin muuttui, kun olit vain 10-vuotias.
Olipa törkeä kommentti. Sekö tuossa tarinassa nyt oli mielestäsi pahinta, että äidistä on tuntunut pahalta? Että ei sillä lapsen lapsuudella väliä kunhan ei vain alkoholistivanhemmasta tunnu pahalta.
Äiti ryhdistäytyi ja elämäntilanne muuttui. Miksi lyödä puukkoa selkään sitten myöhemmin vaikka tilanne oli jo muuttunut ja asia korjattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että kyse ei pohjimmiltaan ole rahasta, vaan epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta, jota vanhempasi eivät tunnista.
Minun ollessani lapsi äitini eli hyvin epätasapainoista elämää. Oli alkoholia, vaihtuvia miesystäviä, useita muuttoja, niukasti rahaa. En tunne isääni. Sitten ollessani noin kymmenen vuotias äitini jotenkin ryhdistäytyi, tapasi kunnollisen miehen, meni naimisiin ja sai pikkusisarukseni. Siitä lähtien elimme idyllistä perhe-elämää. Sisarukseni tuntee äitimme aivan eri ihmisenä kuin minä opin hänet tuntemaan. En ole katkera, vaan iloinen, että äiti sai elämänsä kuntoon, mutta hän ei ole koskaan tunnustanut, että minun lapsuuteni oli hyvin onneton ja sisarukselleni hän tarjosi puolestaan turvallisen kodin. Sisarukseni ei asiaa myöskään täysin ymmärrä vaan syyllisti minua, kun en usein halunnut käydä äitiä katsomassa vanhainkodissa ja pitää yhteyttä yhtä tiiviisti. Olisin lopulta vain toivonut sen asian tunnustamista, että minä sain äidiltä vähemmän. Enkä siis tarkoita rahaa, vaan turvallisuutta, sitä että yrittää olla hyvä vanhempi.
Äitistäsi on varmaan tuntunut pahalta ne entisajat ja sinä sitten vuosien myöhemmin aikuisena iskit puukkoa selkään jo vanhoista asioista vaikka teidän elämä muuttui ollessasi 10-vuotias. Sun elämä kuitenkin muuttui, kun olit vain 10-vuotias.
Olipa törkeä kommentti. Sekö tuossa tarinassa nyt oli mielestäsi pahinta, että äidistä on tuntunut pahalta? Että ei sillä lapsen lapsuudella väliä kunhan ei vain alkoholistivanhemmasta tunnu pahalta.
Äiti ryhdistäytyi ja elämäntilanne muuttui. Miksi lyödä puukkoa selkään sitten myöhemmin vaikka tilanne oli jo muuttunut ja asia korjattu.
Mitä puukkoa kirjoittaja tässä lyö selkään? Kirjoittaa että ei halunnut tiiviisti pitää yhteyttä, mikä lienee enemmän kuin ymmärrettävää. Lapsuuden traumat eivät katoa sillä, että ulkoiset puitteet muuttuvat. Tämä on narsistivanhempien harhaluulo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu jännältä tuo vanhempien
velka lapsilleen.
Kun esikoisen lapsi syntyi ostin potkupuvun, kastelahjaksi 100 euroa, (2000 alku) sitten parinkympin synttäri/ joululahjat. Kuten myös silloin sinkkulapsillenikin.Eli olen tuon potkupuvun velkaa muille lapsille? Vai heidän oletetuille tuleville lapsilleen koska nykyiset saavat lahjansa myös?
Kuopuksen lapsi sai kastelahjana minulta 600 euroa. Vanhin lapsi voiko vaatia takakäteen erotusta ja sinkku myös samaa rahaa? Sinkun koiria olen katsonut.Ei tämähän menee hulluksi. Meillä vanhimmat kyn perhe oli iso, maksoivat autokoulunsa kesätöillä. Kuopukselle maksettiin suunnilleen kokonaan, hän pani rahansa harrastukseensa.
Samalla nyt ensimmäisten lapsenlapsiemme kohdalla tehdään niitä tapoja mitä lapsenlapsille tullaan antamaan ja paljon heitä hoidetaan.
En ymmärrä ollenkaan tuota, että jokaista lastenlasta pitäisi hoitaa yhtä paljon! Ihan selvää on, että nuorempana jaksaa hoitaa enemmän kuin vanhempana. Pitäisikö siis kieltäytyä kokonaan ensimmäisen lapsenlapsen hoidosta sillä perusteella, että mahdollisesti myöhemmin voi syntyä lisää lastenlapsia siinä vaiheessa, kun epäilee olevansa liian vanha hoitamaan niitä?
Entä asuinpaikka? Yksi lapsenlapsi saattaa asua naapurissa, toinen toisessa maassa. Ei heitä voi mitenkään hoitaa tai tavata yhtä usein.
Eli ainoa oikea ratkaisu on se, ettei koskaan hoida ainuttakaan lastenlasta yhtäkään sekuntia. Toisaalta sekään ei palstamammoille kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että on luonnollisesti, että ihmiset vanhenevat ja vanhempani eivät pysty nykyään auttamaan yhtä paljon kuin nuorempana, on ihan eri asia kuin se, onko tämä asetelma reilu. En ennen ajatellut koko asiaa juurikaan (paitsi lapsena ärsytti kun perheen teinien halujen mukaan mentiin usein), mutta omien lasten saannin jälkeen olen alkanut nähdä asiat eri tavalla. Rakastan molempia lapsiani ja haluan kohdella heitä reilusti ja tarjota molemmille samat mahdollisuudet. En koe, että minua on autettu yhtä paljon kuin sisaruksiani. Lisäksi vanhempani eivät ikinä koskaan ole ottaneet asiaa puheeksi. Luulen, että he eivät tiedosta asiaa.
Laskin hyvin suurpiirteisesti minkä verran sisarusten lasten avustamiseen on laitettu rahaa ja se summa on yli 50.000 euroa vuosien aikana. Luultavasti paljon enemmän. Minusta tämä ei ole mikään taskuraha, vaan on suuressa mittakaavassa helpottanut sisarusteni taloushuolia pikkulapsiaikana. Puhumattakaan ilmaisesta lastenhoitoavusta. Minä ja puolisoni käymme kokopäivätöissä ja kyllä meillä aika lailla joka euro lasketaan, lapsemme tuskin pääsevät isompina harrastamaan laskettelua tai ratsastusta, toisin kuin sisarusteni lapset vanhempieni tukemina pääsivät. Me maksamme lastenvahdille, jos joskus haluamme johonkin ilman lapsia mennä.
Itse aion avata tilit molemmille lapsille ja avustaa sinne rahallisesti molempia yhtä paljon (tai tällä hetkellä tuntuu että yhtä vähän) riippumatta siitä saavatko lapsia vai eivät.
Ap
No ei ole reilu. Mitä sitten? Haluatko nyt jotain korvausta vai mitä sinä oikein haluat?
Reilua olisi, että ap saisi suuremman osan perinnöstä aikanaan ja että vanhemmat sisarukset auttaisivat vanhempia kun kerran aikanaan saivat myös enemmän apua. Nämä asiat voisi vielä muuttaa, ei olisi liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu jännältä tuo vanhempien
velka lapsilleen.
Kun esikoisen lapsi syntyi ostin potkupuvun, kastelahjaksi 100 euroa, (2000 alku) sitten parinkympin synttäri/ joululahjat. Kuten myös silloin sinkkulapsillenikin.Eli olen tuon potkupuvun velkaa muille lapsille? Vai heidän oletetuille tuleville lapsilleen koska nykyiset saavat lahjansa myös?
Kuopuksen lapsi sai kastelahjana minulta 600 euroa. Vanhin lapsi voiko vaatia takakäteen erotusta ja sinkku myös samaa rahaa? Sinkun koiria olen katsonut.Ei tämähän menee hulluksi. Meillä vanhimmat kyn perhe oli iso, maksoivat autokoulunsa kesätöillä. Kuopukselle maksettiin suunnilleen kokonaan, hän pani rahansa harrastukseensa.
Vanhempana ja isovanhempana en todellakaan ymmärrä sinua! Kaikille lapsilleni, niin esikoiselle kuin kuopukselleni olen mahdollistanut saman. Kun esikoiselle maksettiin ajokortti, maksettiin se kaikille seuraavillekin lapsille. Jos hänelle ei sitä olisi maksettu, ei sitä olisi maksettu kuopuksellekkaan. Tätä kutsutaan tasa-arvoiseksi kohteluksi ja meille se on itsestään selvyys! Samalla nyt ensimmäisten lapsenlapsiemme kohdalla tehdään niitä tapoja mitä lapsenlapsille tullaan antamaan ja paljon heitä hoidetaan. En voisi yhdelle lapsenlapselle antaa 100 € ja seuraavalle 600 € samanlaisessa juhlassa. Kuulostat ystäväni anopille, ei ihme että ette juurikaan ole enää tekemisissä...
Ota huomioon, rahasummalla 20 vuotta väliä. Esikoinen oli hyväpalkkainen valmistunut ja vaimonsa samanlainen.
Kuopus oli silloin teinipoika asuen kotona, rahaa niellen harrastuksensa kanssa.
20 vuoden erolla summat eivät edes ole vertailukelpoisia.
Mistä päättelit ettemme lasten kanssa ole tekemisissä? Heillä kaikilla on ihan eri elintaso kuin minulla pieneläkeläisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi ajatella, että asiat menevät samalla tavalla koko elämän. Vanhempani olivat varakkaita, kun veljeni oli teini, ja hän sai ihan kaiken mitä halusi. Sitten laman myötä vanhempani menettivät kaiken ja minun olessani teini ei sitä rahaa tosiaankaan ollut enää enkä minä saanut kaikkea mitä halusin. Siihen piti vaan tyytyä enkä ole koskaan ajatellut, että veljeni on nyt saanut enemmän kuin minä.
Kuullostat siskoltani, itse olen esikoinen, mutta lapseton ja siskoni, joka on kuopus jaksaa vihotella veljilleni ja syyllistää vanhempiani samasta syystä.
Kolikossa on aina kaksi puolta. Usein perheen nuorimmainen saa lapsuudessa paljon enemmän, myös elintason ja jakamattoman huomion vanhemmiltaan, kuin esikoinen tai vanhemmat lapset. Mutta tätä harvoin perheen kuopukset huomioivat, kun lasi on aina vajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että kyse ei pohjimmiltaan ole rahasta, vaan epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta, jota vanhempasi eivät tunnista.
Minun ollessani lapsi äitini eli hyvin epätasapainoista elämää. Oli alkoholia, vaihtuvia miesystäviä, useita muuttoja, niukasti rahaa. En tunne isääni. Sitten ollessani noin kymmenen vuotias äitini jotenkin ryhdistäytyi, tapasi kunnollisen miehen, meni naimisiin ja sai pikkusisarukseni. Siitä lähtien elimme idyllistä perhe-elämää. Sisarukseni tuntee äitimme aivan eri ihmisenä kuin minä opin hänet tuntemaan. En ole katkera, vaan iloinen, että äiti sai elämänsä kuntoon, mutta hän ei ole koskaan tunnustanut, että minun lapsuuteni oli hyvin onneton ja sisarukselleni hän tarjosi puolestaan turvallisen kodin. Sisarukseni ei asiaa myöskään täysin ymmärrä vaan syyllisti minua, kun en usein halunnut käydä äitiä katsomassa vanhainkodissa ja pitää yhteyttä yhtä tiiviisti. Olisin lopulta vain toivonut sen asian tunnustamista, että minä sain äidiltä vähemmän. Enkä siis tarkoita rahaa, vaan turvallisuutta, sitä että yrittää olla hyvä vanhempi.
Äitistäsi on varmaan tuntunut pahalta ne entisajat ja sinä sitten vuosien myöhemmin aikuisena iskit puukkoa selkään jo vanhoista asioista vaikka teidän elämä muuttui ollessasi 10-vuotias. Sun elämä kuitenkin muuttui, kun olit vain 10-vuotias.
Olipa törkeä kommentti. Sekö tuossa tarinassa nyt oli mielestäsi pahinta, että äidistä on tuntunut pahalta? Että ei sillä lapsen lapsuudella väliä kunhan ei vain alkoholistivanhemmasta tunnu pahalta.
Äiti ryhdistäytyi ja elämäntilanne muuttui. Miksi lyödä puukkoa selkään sitten myöhemmin vaikka tilanne oli jo muuttunut ja asia korjattu.
Mitä puukkoa kirjoittaja tässä lyö selkään? Kirjoittaa että ei halunnut tiiviisti pitää yhteyttä, mikä lienee enemmän kuin ymmärrettävää. Lapsuuden traumat eivät katoa sillä, että ulkoiset puitteet muuttuvat. Tämä on narsistivanhempien harhaluulo.
No sitten pitää käydä terapiassa puhumassa noista lapsuuden traumoista eikä enää miettiä niitä loppuikänsä, kun asialle kuitenkin tapahtui muutos, kun oli vasta 10-vuotias. Mitä järkeä on vatvoa vanjoja asioita ikuisuuden, kun ei niille enää voi mitään ja asiaan tapahtui jo muutos varhaisessa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu jännältä tuo vanhempien
velka lapsilleen.
Kun esikoisen lapsi syntyi ostin potkupuvun, kastelahjaksi 100 euroa, (2000 alku) sitten parinkympin synttäri/ joululahjat. Kuten myös silloin sinkkulapsillenikin.Eli olen tuon potkupuvun velkaa muille lapsille? Vai heidän oletetuille tuleville lapsilleen koska nykyiset saavat lahjansa myös?
Kuopuksen lapsi sai kastelahjana minulta 600 euroa. Vanhin lapsi voiko vaatia takakäteen erotusta ja sinkku myös samaa rahaa? Sinkun koiria olen katsonut.Ei tämähän menee hulluksi. Meillä vanhimmat kyn perhe oli iso, maksoivat autokoulunsa kesätöillä. Kuopukselle maksettiin suunnilleen kokonaan, hän pani rahansa harrastukseensa.
Vanhempana ja isovanhempana en todellakaan ymmärrä sinua! Kaikille lapsilleni, niin esikoiselle kuin kuopukselleni olen mahdollistanut saman. Kun esikoiselle maksettiin ajokortti, maksettiin se kaikille seuraavillekin lapsille. Jos hänelle ei sitä olisi maksettu, ei sitä olisi maksettu kuopuksellekkaan. Tätä kutsutaan tasa-arvoiseksi kohteluksi ja meille se on itsestään selvyys! Samalla nyt ensimmäisten lapsenlapsiemme kohdalla tehdään niitä tapoja mitä lapsenlapsille tullaan antamaan ja paljon heitä hoidetaan. En voisi yhdelle lapsenlapselle antaa 100 € ja seuraavalle 600 € samanlaisessa juhlassa. Kuulostat ystäväni anopille, ei ihme että ette juurikaan ole enää tekemisissä...
No jos saivarrellaan, kuopus sai sen autokoulun ja tuettiin harrastuksessa.
Vanhemmat jotka maksoivat kesätöillään autokoulun (kotona asuen kukin) ovat taas saaneet apua lastenhoidossa ja koirien hoidossa. Jota kuopus ei saa kun työpaikka on 600 kmn päässä.
Kaikkia yritetty tukea jollain lailla opiskeluaikana, ei varmaan jämpti samoilla summilla. Se on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tuo on asia jolle ei oikein voi mitään. Sinuna unohtaisin koko asian ja keskittyisin elämän positiivisiin asioihin.
Vanhempasi ovat jo siis niin vanhoja, että eivät voi lapsiasi hoitaa ja eläkkeellä tulot tippuvat todella paljon.
Ei tuo oikein ole, mutta minkäs teet.
Minusta sinulla ei kyllä ole velvollisuutta ottaa suurinta vastuuta vanhempiesi auttamisesta, koska sinulla on pieniä lapsia, vaan nyt saisi se sisaruksesi jolla jo lapset maailmalla ottaa vetovastuun.
Minusta sinun pitäisi keskustella asiasta hänen kanssaan. Vanhempien kanssa en ottaisi asioita puheeksi, koska vaikuttaa siltä että he eivät pysty sinulle apuja antamaan, siitä tulee vain paha mieli kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että kyse ei pohjimmiltaan ole rahasta, vaan epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta, jota vanhempasi eivät tunnista.
Minun ollessani lapsi äitini eli hyvin epätasapainoista elämää. Oli alkoholia, vaihtuvia miesystäviä, useita muuttoja, niukasti rahaa. En tunne isääni. Sitten ollessani noin kymmenen vuotias äitini jotenkin ryhdistäytyi, tapasi kunnollisen miehen, meni naimisiin ja sai pikkusisarukseni. Siitä lähtien elimme idyllistä perhe-elämää. Sisarukseni tuntee äitimme aivan eri ihmisenä kuin minä opin hänet tuntemaan. En ole katkera, vaan iloinen, että äiti sai elämänsä kuntoon, mutta hän ei ole koskaan tunnustanut, että minun lapsuuteni oli hyvin onneton ja sisarukselleni hän tarjosi puolestaan turvallisen kodin. Sisarukseni ei asiaa myöskään täysin ymmärrä vaan syyllisti minua, kun en usein halunnut käydä äitiä katsomassa vanhainkodissa ja pitää yhteyttä yhtä tiiviisti. Olisin lopulta vain toivonut sen asian tunnustamista, että minä sain äidiltä vähemmän. Enkä siis tarkoita rahaa, vaan turvallisuutta, sitä että yrittää olla hyvä vanhempi.
Äitistäsi on varmaan tuntunut pahalta ne entisajat ja sinä sitten vuosien myöhemmin aikuisena iskit puukkoa selkään jo vanhoista asioista vaikka teidän elämä muuttui ollessasi 10-vuotias. Sun elämä kuitenkin muuttui, kun olit vain 10-vuotias.
Olipa törkeä kommentti. Sekö tuossa tarinassa nyt oli mielestäsi pahinta, että äidistä on tuntunut pahalta? Että ei sillä lapsen lapsuudella väliä kunhan ei vain alkoholistivanhemmasta tunnu pahalta.
Äiti ryhdistäytyi ja elämäntilanne muuttui. Miksi lyödä puukkoa selkään sitten myöhemmin vaikka tilanne oli jo muuttunut ja asia korjattu.
Mitä puukkoa kirjoittaja tässä lyö selkään? Kirjoittaa että ei halunnut tiiviisti pitää yhteyttä, mikä lienee enemmän kuin ymmärrettävää. Lapsuuden traumat eivät katoa sillä, että ulkoiset puitteet muuttuvat. Tämä on narsistivanhempien harhaluulo.
No sitten pitää käydä terapiassa puhumassa noista lapsuuden traumoista eikä enää miettiä niitä loppuikänsä, kun asialle kuitenkin tapahtui muutos, kun oli vasta 10-vuotias. Mitä järkeä on vatvoa vanjoja asioita ikuisuuden, kun ei niille enää voi mitään ja asiaan tapahtui jo muutos varhaisessa vaiheessa.
Kuka tässä vatvoo asioita? Jos on ollut noin epätasapainoinen lapsuus, niin lienee täysin normaalia, että toivoo äidin puolelta anteeksipyyntöä ja asioiden tunnustamista. Tässä ei ole mitään epänormaalia tai kohtuutonta. Terapiassa kannattaa toki käydä ihan jokaisen, varsinkin, jos on ollut alkoholismin varjostama lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu jännältä tuo vanhempien
velka lapsilleen.
Kun esikoisen lapsi syntyi ostin potkupuvun, kastelahjaksi 100 euroa, (2000 alku) sitten parinkympin synttäri/ joululahjat. Kuten myös silloin sinkkulapsillenikin.Eli olen tuon potkupuvun velkaa muille lapsille? Vai heidän oletetuille tuleville lapsilleen koska nykyiset saavat lahjansa myös?
Kuopuksen lapsi sai kastelahjana minulta 600 euroa. Vanhin lapsi voiko vaatia takakäteen erotusta ja sinkku myös samaa rahaa? Sinkun koiria olen katsonut.Ei tämähän menee hulluksi. Meillä vanhimmat kyn perhe oli iso, maksoivat autokoulunsa kesätöillä. Kuopukselle maksettiin suunnilleen kokonaan, hän pani rahansa harrastukseensa.
Vanhempana ja isovanhempana en todellakaan ymmärrä sinua! Kaikille lapsilleni, niin esikoiselle kuin kuopukselleni olen mahdollistanut saman. Kun esikoiselle maksettiin ajokortti, maksettiin se kaikille seuraavillekin lapsille. Jos hänelle ei sitä olisi maksettu, ei sitä olisi maksettu kuopuksellekkaan. Tätä kutsutaan tasa-arvoiseksi kohteluksi ja meille se on itsestään selvyys! Samalla nyt ensimmäisten lapsenlapsiemme kohdalla tehdään niitä tapoja mitä lapsenlapsille tullaan antamaan ja paljon heitä hoidetaan. En voisi yhdelle lapsenlapselle antaa 100 € ja seuraavalle 600 € samanlaisessa juhlassa. Kuulostat ystäväni anopille, ei ihme että ette juurikaan ole enää tekemisissä...
Ne kuopukset on usein paremnassa asemassa kun ovat iltatähtenä muiden jo ollessa itsenäisiä.
Vaikka sitten aloituksen kaltaisia katkeruuksia kun sisaruksen lapsi on saanut synttärilahjojs jo 20 vuotta.
Eikö vanhempasi saisi naapureilta apua esim. noihin tietokonejuttuihin ja muihin asioihin?
Me autetaan naapurin iäkästä miestä, kun hänellä sama tilanne, vaikka hänenkin tytär asuu samassa kaupungissa, kun eivät ole auttaneet tytärtä lastenhoidosta, kun naapurin rouva meni kuolla kupsahtamaan, ennen kun edes kaikki lapset ehti syntyä.
Oikeassa elämässä tikkarit eivät koskaan mene tasan, jo syntymähetkellä saadaan erilaiset pelikortit ja joku voi elää 90v siinä missä toinen kuolee 40v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu jännältä tuo vanhempien
velka lapsilleen.
Kun esikoisen lapsi syntyi ostin potkupuvun, kastelahjaksi 100 euroa, (2000 alku) sitten parinkympin synttäri/ joululahjat. Kuten myös silloin sinkkulapsillenikin.Eli olen tuon potkupuvun velkaa muille lapsille? Vai heidän oletetuille tuleville lapsilleen koska nykyiset saavat lahjansa myös?
Kuopuksen lapsi sai kastelahjana minulta 600 euroa. Vanhin lapsi voiko vaatia takakäteen erotusta ja sinkku myös samaa rahaa? Sinkun koiria olen katsonut.Ei tämähän menee hulluksi. Meillä vanhimmat kyn perhe oli iso, maksoivat autokoulunsa kesätöillä. Kuopukselle maksettiin suunnilleen kokonaan, hän pani rahansa harrastukseensa.
Vanhempana ja isovanhempana en todellakaan ymmärrä sinua! Kaikille lapsilleni, niin esikoiselle kuin kuopukselleni olen mahdollistanut saman. Kun esikoiselle maksettiin ajokortti, maksettiin se kaikille seuraavillekin lapsille. Jos hänelle ei sitä olisi maksettu, ei sitä olisi maksettu kuopuksellekkaan. Tätä kutsutaan tasa-arvoiseksi kohteluksi ja meille se on itsestään selvyys! Samalla nyt ensimmäisten lapsenlapsiemme kohdalla tehdään niitä tapoja mitä lapsenlapsille tullaan antamaan ja paljon heitä hoidetaan. En voisi yhdelle lapsenlapselle antaa 100 € ja seuraavalle 600 € samanlaisessa juhlassa. Kuulostat ystäväni anopille, ei ihme että ette juurikaan ole enää tekemisissä...
Entä jos kuolemasi jälkeen syntyy vielä lastenlapsia?
Isovanhempani laittoivat veljilleni vuosittain synttäri- ja joululahjarahat ja niistä kertyi sievoinen summa ja saivat nostaa talletuksen kun täyttivät 18v.
Ja minä en saanut mitään, kun satuin syntymään iltatähtenä ja isovanhemmat, ihan piruuttaan kuolla kupsahtivat jo ennen minun syntymääni.
Olisiko tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden vuoksi vaatia veljiltäni osan rahoista minulle, näin yli 20v jälkeen.
Samoin kaikki tikkarit ja karkit, mitä isovanhemmat ostivat heille.
Mulla on hyvät välit äitiini. Olen lapseton 40 + (en ikinä löytänyt kumppania). Minulla on veli, joka on homo ja lapsia ei kuulemma tule.
Isäni on kuollut jo 10 + vuotta sitten.
En todellakaan odota mitään rahoja äidiltäni ja toivoisinkin, että käyttäisi enemmän niitä itseensä.
Onneksi matkustelivat ja näkivät maailmaa isäni kanssa silloin kuin vielä henki hänessä pihisi.
Ihan omalla työllään ovat rahat ansainneet. Perintöjä ei meidän suvussa juurikaan jää ja siitä lähdetään että itse itselleen työllä kaikki saavutetaan.
Elämässä ei ikinä tiedä mitä tapahtuu. Kuka kuolee milloinkin. Tuleeko lapsia, tuleeko sairautta. Onko varallisuutta, meneekö nallekarkit tasan.
Eli ehdottaisin että keskityt siihen mitä sinulla on. Se tekee paljon onnellisemmaksi, kuin sen miettiminen mitä et ole saanut tai saamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu jännältä tuo vanhempien
velka lapsilleen.
Kun esikoisen lapsi syntyi ostin potkupuvun, kastelahjaksi 100 euroa, (2000 alku) sitten parinkympin synttäri/ joululahjat. Kuten myös silloin sinkkulapsillenikin.Eli olen tuon potkupuvun velkaa muille lapsille? Vai heidän oletetuille tuleville lapsilleen koska nykyiset saavat lahjansa myös?
Kuopuksen lapsi sai kastelahjana minulta 600 euroa. Vanhin lapsi voiko vaatia takakäteen erotusta ja sinkku myös samaa rahaa? Sinkun koiria olen katsonut.Ei tämähän menee hulluksi. Meillä vanhimmat kyn perhe oli iso, maksoivat autokoulunsa kesätöillä. Kuopukselle maksettiin suunnilleen kokonaan, hän pani rahansa harrastukseensa.
Vanhempana ja isovanhempana en todellakaan ymmärrä sinua! Kaikille lapsilleni, niin esikoiselle kuin kuopukselleni olen mahdollistanut saman. Kun esikoiselle maksettiin ajokortti, maksettiin se kaikille seuraavillekin lapsille. Jos hänelle ei sitä olisi maksettu, ei sitä olisi maksettu kuopuksellekkaan. Tätä kutsutaan tasa-arvoiseksi kohteluksi ja meille se on itsestään selvyys! Samalla nyt ensimmäisten lapsenlapsiemme kohdalla tehdään niitä tapoja mitä lapsenlapsille tullaan antamaan ja paljon heitä hoidetaan. En voisi yhdelle lapsenlapselle antaa 100 € ja seuraavalle 600 € samanlaisessa juhlassa. Kuulostat ystäväni anopille, ei ihme että ette juurikaan ole enää tekemisissä...
Entä jos kuolemasi jälkeen syntyy vielä lastenlapsia?
Isovanhempani laittoivat veljilleni vuosittain synttäri- ja joululahjarahat ja niistä kertyi sievoinen summa ja saivat nostaa talletuksen kun täyttivät 18v.
Ja minä en saanut mitään, kun satuin syntymään iltatähtenä ja isovanhemmat, ihan piruuttaan kuolla kupsahtivat jo ennen minun syntymääni.
Olisiko tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden vuoksi vaatia veljiltäni osan rahoista minulle, näin yli 20v jälkeen.
Samoin kaikki tikkarit ja karkit, mitä isovanhemmat ostivat heille.
Jos veljesi pääsivät isovanhempien rahoilla vaikkapa harrastamaan kalliita harrastuksia tai ulkomaanmatkoille, niin kyllä voit ottaa asian puheeksi omien vanhempiesi kanssa. Pidän outona, että saman perheen sisällä lapsilla on hyvin eri elintaso, vaikka kyseessä olisikin eri aikakausi. Mielestäni vanhempien tehtävä on varautua siihen, että lapsille taataan samanlaiset lähtökohdat. Eli jos veljesi hyötyivät isovanhempien panoksesta, omat vanhempasi varmasti paikkaavat sinun kohdallasi asian rahallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että kyse ei pohjimmiltaan ole rahasta, vaan epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta, jota vanhempasi eivät tunnista.
Minun ollessani lapsi äitini eli hyvin epätasapainoista elämää. Oli alkoholia, vaihtuvia miesystäviä, useita muuttoja, niukasti rahaa. En tunne isääni. Sitten ollessani noin kymmenen vuotias äitini jotenkin ryhdistäytyi, tapasi kunnollisen miehen, meni naimisiin ja sai pikkusisarukseni. Siitä lähtien elimme idyllistä perhe-elämää. Sisarukseni tuntee äitimme aivan eri ihmisenä kuin minä opin hänet tuntemaan. En ole katkera, vaan iloinen, että äiti sai elämänsä kuntoon, mutta hän ei ole koskaan tunnustanut, että minun lapsuuteni oli hyvin onneton ja sisarukselleni hän tarjosi puolestaan turvallisen kodin. Sisarukseni ei asiaa myöskään täysin ymmärrä vaan syyllisti minua, kun en usein halunnut käydä äitiä katsomassa vanhainkodissa ja pitää yhteyttä yhtä tiiviisti. Olisin lopulta vain toivonut sen asian tunnustamista, että minä sain äidiltä vähemmän. Enkä siis tarkoita rahaa, vaan turvallisuutta, sitä että yrittää olla hyvä vanhempi.
Äitistäsi on varmaan tuntunut pahalta ne entisajat ja sinä sitten vuosien myöhemmin aikuisena iskit puukkoa selkään jo vanhoista asioista vaikka teidän elämä muuttui ollessasi 10-vuotias. Sun elämä kuitenkin muuttui, kun olit vain 10-vuotias.
Olipa törkeä kommentti. Sekö tuossa tarinassa nyt oli mielestäsi pahinta, että äidistä on tuntunut pahalta? Että ei sillä lapsen lapsuudella väliä kunhan ei vain alkoholistivanhemmasta tunnu pahalta.
Äiti ryhdistäytyi ja elämäntilanne muuttui. Miksi lyödä puukkoa selkään sitten myöhemmin vaikka tilanne oli jo muuttunut ja asia korjattu.
Mitä puukkoa kirjoittaja tässä lyö selkään? Kirjoittaa että ei halunnut tiiviisti pitää yhteyttä, mikä lienee enemmän kuin ymmärrettävää. Lapsuuden traumat eivät katoa sillä, että ulkoiset puitteet muuttuvat. Tämä on narsistivanhempien harhaluulo.
No sitten pitää käydä terapiassa puhumassa noista lapsuuden traumoista eikä enää miettiä niitä loppuikänsä, kun asialle kuitenkin tapahtui muutos, kun oli vasta 10-vuotias. Mitä järkeä on vatvoa vanjoja asioita ikuisuuden, kun ei niille enää voi mitään ja asiaan tapahtui jo muutos varhaisessa vaiheessa.
Kuka tässä vatvoo asioita? Jos on ollut noin epätasapainoinen lapsuus, niin lienee täysin normaalia, että toivoo äidin puolelta anteeksipyyntöä ja asioiden tunnustamista. Tässä ei ole mitään epänormaalia tai kohtuutonta. Terapiassa kannattaa toki käydä ihan jokaisen, varsinkin, jos on ollut alkoholismin varjostama lapsuus.
En siltikään ymmärrä, että noin vanhat asiat kostetaan, ettei käydä vanhainkodissa katsomassa. Tilanne kuitenkin muuttui, kun tuo kirjoittaja oli 10-vuotias. Kymmeniä vuosia myöhemmin tuo asia vielä muistetaan eikä noin vuosina edes yritetty käsitellä asiaa ja käydä vaikka terapiassa.
Voit auttaa jos haluat. Raha-asioista sen sijaan täysin turha valittaa. Elämä menee eri tavalla eti ihmisillä, se on vain hyväksyttävä. On ymmärrettävää, että vanhempasi eivät enää jaksa eikä heillä ole varaa auttaa taloudellisesti niin paljon sinun lapsiasi kuin sisarustesi lapsia. Elämäntilanteet muuttuu. Se on vain hyväksyttävä. Teet itsestäsi naurettavan jos alat vaatia jotain rahallista korvausta nyt tuon takia.