Lue keskustelun säännöt.
Vierailu puolison sukulaisen luona
Nainenpohjoisen
27.03.2023 |
Tarvitsisin mielipiteitä / näkökulmia seuraavaan: olen menossa puolisoni (emme asu yhdessä, olleet yhdessä 4 vuotta) kanssa hänen lähisukulaisensa luokse eri puolelle Suomea. Reissu lentäen maksaa useamman sata euroa, yli 300 per henkilö siis. Puolisoni lähisukulainen on luvannut maksaa hänen matkansa, siitä ilosta että hän tulee käymään. Minä sen sijaan maksan matkani itse. Tämä häiritsee minua. Puolisoani ei tunnu vaivaavan asetelma, enkä tiedä miten ottaa puheeksi asiaa. Onko tämä teidän mielestänne asia, mikä minun pitäisi vaan hyväksyä, että hän matkustaa ilmaiseksi ja minä maksan, vaikka on hänen sukulaisestaan kyse?
Olen aikeissa puhua asiasta hänen kanssaan kyllä, mutta kertokaa, mitä ajatuksia herää?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Nainenpohjoisen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä on selvästi jonkinlainen kateus takana. Mitä väliä sillä on jos joku sukulainen maksaa oman sukulaisensa matkan, miten se on puolisolta pois? Minäkin sain omilta vanhemmiltani joskus isomman summan rahaa, että saisin jotain kivaa ostettua itselleni. Olisiko mun pitänyt antaa puolet rahoista siis miehelleni? Ja samaten mieheni sai äidiltään rahaa kun voitti jossain rahapelissä suurehkon summan. Ei tullut mieleenkään valittaa että epistä, mulle kans.
Niin, joillakin on parisuhteessa mielessä sellainenkin asia kuin toisen ilahduttaminen. Eli jos minä saan jostain ylimääräisen summan rahaa, laitan sen mielelläni johonkin sellaiseen kohteeseen, josta on iloa miehellenikin. Toisin sanoen, jaan hyvin mielelläni hänen kanssaan hyvän mieleni. Sanontakin tiedätkös on, että suru puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu, kun sen jakaa. Tämä on meidän suhteessa tärkeämpää kuin kynsin hampain pitää kiinni "mun lahja, mulle annettu, näpit irti"-meininki. Jotain kivaa itselleni on siis jotain kivaa myös toiselle.
Aika harvoin on tilanne, jossa molemmat ovat aivan innoissaan menossa nyt toisen sukulaisten luoksi, vaan useammin se toinen lähtee, koska elämä on tarkoitus - tadaa, sulle vierasta! - jakaa. Myös ne sukulaisvierailut. On kivaa, jos sukulainen sponssaa matkaa maksamalla oman sukulaisensa matkan, mutta meillä se tarkoittaa automaattisesti myös, että jäljelle jäävät kustannukset jaetaan. Eihän se tilanteesta riippuen aina tarkoita 50/50 (vaikka usein näin meneekin), mutta ei oikein kivalta kummastakaan tunnu ajatus, että toinen maksaa ison summan ja itse matkustaa röhnöttää ilmaiseksi siinä vieressä.
Mutta joo, tunneasioitahan nämä pitkälti ovatkin.
Sanoitit hyvin sen, mitä itsekin hain kysymykselläni, ja miltä minusta tuntuu. Juuri tätä. Kun tietää, että reissu on kallis muutenkin, harmittaa ettei toinen ole osoittanut mitään vastaantulemista, kun saa itse sen ilmaiseksi. Jos se on kateutta, olkoon.
Minä olisin tyytyväinen tuosta tilanteesta. Voisin sanoa hyvillä mielin, että sori liian kallis matka ja minä jään mieluummin kotiin tällä kertaa.
Jos oikeasti sukulaisiin lähteminen ei nyt nappaa ja tuntuu paremmalta, että toinen menee yksin, sen voin sanoa ihan suoraan, enkä tarvitse siihen mitään syytä. Eli että nyt ei kiitti kiinnosta, mutta mene sinä, kun matkakin maksetaan. Jos taas oikeasti mieheni menee mieluummin yksin, ei ole loukkaavaa sanoa, että nyt sun varmaan ei kannata lähteä mukaan, kun on kallis reissu ja mulle vaan maksetaan se. Ei syiden tarvitse olla mitään dramaattisia edes, joskus vaan ei ajankohta sovi, muuten ei jaksa vierailua tai toisaalta tietää, että siellä vaikka on niin paljon porukkaakin, että mahtuminen on huonoa, tms.
Mutta aika usein se toimii niin, että oikeasti on kivaa, kun puoliso lähtee mukaan matkaan, sukulaisiin, avec-työreissulle, jne. Sillä ne ovat vähän kuitenkin pakkopullaa AINA, vaikka kyseessä olisi rakaskin sukulainen. Mikä siinä onkin, että sukulaisvierailut nyt tuppaa olemaan vähän rasittavia😊, jolloin on kivaa, että toinen on mukana. Voidaan myös todennäköisesti mennä kahdestaankin jonnekin, eli ottaa myös omaa aikaa.
Sen vuoksi, että yleensä tilanne on se, että toinen lähtee kumminkin aivan minun takiani seuraksi, on mielestäni kohtuullista, että sentään tarjoudun jakamaan kustannukset. Etenkin, jos itselläni ei kustannuksia edes ole!
Muussakin tapauksessa, siis siinä, että sukulainen ei maksaisi matkaa, jakaisimme kustannukset. Miksi ei sitten siinä tapauksessa, että maksaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainenpohjoisen kirjoitti:
En yritä. Yhdessä on reissu suuniteltu ensi kesälle. Sitten sain kuulla, että sukulainen oli tarjoutunut maksamaan miehen liput.
No mitä jos olette yhdessä suunnitelleet reissua ihan jonnekin muualle ihan vain kahdestaan. Sitten miehesi sukulainen haluaakin antaa miehellesi matkarahaa. Pitäisikö hänen silloinkin maksaa puolet sinun matkastasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenpohjoisen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä on selvästi jonkinlainen kateus takana. Mitä väliä sillä on jos joku sukulainen maksaa oman sukulaisensa matkan, miten se on puolisolta pois? Minäkin sain omilta vanhemmiltani joskus isomman summan rahaa, että saisin jotain kivaa ostettua itselleni. Olisiko mun pitänyt antaa puolet rahoista siis miehelleni? Ja samaten mieheni sai äidiltään rahaa kun voitti jossain rahapelissä suurehkon summan. Ei tullut mieleenkään valittaa että epistä, mulle kans.
Niin, joillakin on parisuhteessa mielessä sellainenkin asia kuin toisen ilahduttaminen. Eli jos minä saan jostain ylimääräisen summan rahaa, laitan sen mielelläni johonkin sellaiseen kohteeseen, josta on iloa miehellenikin. Toisin sanoen, jaan hyvin mielelläni hänen kanssaan hyvän mieleni. Sanontakin tiedätkös on, että suru puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu, kun sen jakaa. Tämä on meidän suhteessa tärkeämpää kuin kynsin hampain pitää kiinni "mun lahja, mulle annettu, näpit irti"-meininki. Jotain kivaa itselleni on siis jotain kivaa myös toiselle.
Aika harvoin on tilanne, jossa molemmat ovat aivan innoissaan menossa nyt toisen sukulaisten luoksi, vaan useammin se toinen lähtee, koska elämä on tarkoitus - tadaa, sulle vierasta! - jakaa. Myös ne sukulaisvierailut. On kivaa, jos sukulainen sponssaa matkaa maksamalla oman sukulaisensa matkan, mutta meillä se tarkoittaa automaattisesti myös, että jäljelle jäävät kustannukset jaetaan. Eihän se tilanteesta riippuen aina tarkoita 50/50 (vaikka usein näin meneekin), mutta ei oikein kivalta kummastakaan tunnu ajatus, että toinen maksaa ison summan ja itse matkustaa röhnöttää ilmaiseksi siinä vieressä.
Mutta joo, tunneasioitahan nämä pitkälti ovatkin.
Sanoitit hyvin sen, mitä itsekin hain kysymykselläni, ja miltä minusta tuntuu. Juuri tätä. Kun tietää, että reissu on kallis muutenkin, harmittaa ettei toinen ole osoittanut mitään vastaantulemista, kun saa itse sen ilmaiseksi. Jos se on kateutta, olkoon.
Minä olisin tyytyväinen tuosta tilanteesta. Voisin sanoa hyvillä mielin, että sori liian kallis matka ja minä jään mieluummin kotiin tällä kertaa.
Jos oikeasti sukulaisiin lähteminen ei nyt nappaa ja tuntuu paremmalta, että toinen menee yksin, sen voin sanoa ihan suoraan, enkä tarvitse siihen mitään syytä. Eli että nyt ei kiitti kiinnosta, mutta mene sinä, kun matkakin maksetaan. Jos taas oikeasti mieheni menee mieluummin yksin, ei ole loukkaavaa sanoa, että nyt sun varmaan ei kannata lähteä mukaan, kun on kallis reissu ja mulle vaan maksetaan se. Ei syiden tarvitse olla mitään dramaattisia edes, joskus vaan ei ajankohta sovi, muuten ei jaksa vierailua tai toisaalta tietää, että siellä vaikka on niin paljon porukkaakin, että mahtuminen on huonoa, tms.
Mutta aika usein se toimii niin, että oikeasti on kivaa, kun puoliso lähtee mukaan matkaan, sukulaisiin, avec-työreissulle, jne. Sillä ne ovat vähän kuitenkin pakkopullaa AINA, vaikka kyseessä olisi rakaskin sukulainen. Mikä siinä onkin, että sukulaisvierailut nyt tuppaa olemaan vähän rasittavia😊, jolloin on kivaa, että toinen on mukana. Voidaan myös todennäköisesti mennä kahdestaankin jonnekin, eli ottaa myös omaa aikaa.
Sen vuoksi, että yleensä tilanne on se, että toinen lähtee kumminkin aivan minun takiani seuraksi, on mielestäni kohtuullista, että sentään tarjoudun jakamaan kustannukset. Etenkin, jos itselläni ei kustannuksia edes ole!
Muussakin tapauksessa, siis siinä, että sukulainen ei maksaisi matkaa, jakaisimme kustannukset. Miksi ei sitten siinä tapauksessa, että maksaa??
Kyllä minä olen anoppilassa käynyt ihan velvollisuuden tunteesta, kun en ole joka kerta kehdannut kieltäytyä lähtemästä mukaan. En ole viitsinyt laittaa miestäni ikävään tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi. Hassu ajatus että itse maksaisin satasia toisen sukulaisen näkemisestä, kun puoliso matkustaisi ilmaiseksi. Ei tule kauppoja.
Normaalissa parisuhteessa toki tuossa kohtaa pariskunta maksaa kumpikin puolet kuluista. Toki nyt ei puhuta normaalista parisuhteesta vaan av-palstan trollauksesta, joten terveen järjen käyttö ei ole mahdollista.
Normaalissa parisuhteessa on yhteiset tilit ja yhdessä päätetään ja maksetaan toisen matka yhteisistä rahoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä on selvästi jonkinlainen kateus takana. Mitä väliä sillä on jos joku sukulainen maksaa oman sukulaisensa matkan, miten se on puolisolta pois? Minäkin sain omilta vanhemmiltani joskus isomman summan rahaa, että saisin jotain kivaa ostettua itselleni. Olisiko mun pitänyt antaa puolet rahoista siis miehelleni? Ja samaten mieheni sai äidiltään rahaa kun voitti jossain rahapelissä suurehkon summan. Ei tullut mieleenkään valittaa että epistä, mulle kans.
Olipa typerä vertaus. Täysin eri asia kuin tässä ap:n esimerkissä.
Miten niin eri asia? Ihan sama jos se sukulainen olisi antanut matkarahan käteisenä miehelle ja mies olisi maksanut sillä matkansa. Eli nämä matkarahat oli annettu miehelle, ei ap:lle. Jos sukulainen ois halunnut maksaa aapeenkin matkan niin olisihan se sitten niin tehnyt. Kukaan ei pysty antamaan järkevää vastausta miksi miehen pitää omasta lahjastaan antaa toiselle yhtään mitään.
Ymmärrän, että sinusta järkevä vastaus ei ole: siksi, että parisuhteessa halutaan ilahduttaa toista. Jos siis itse ilahtuu ilmaisesta matkasta, on luultavaa, että puoliso ilahtuu puoli-ilmaisesta matkasta.
Ja koska halu ilahduttaa puolisoa on olemassa ja siihen tarjoutuu mahdollisuus, jotkut meistä ihan sen ilahduttamisen vuoksi tarttuvat tähän mahdollisuuteen.
Tiedän, että löytyy ihmisiä, joista tämä ei ole ollenkaan järkevää, vaan pidetään tiukasti itsellä kaikki, mikä on saatu, puolisosta viis. Onneksi en itse ole sellaisen ihmisen kanssa parisuhteessa. Ja onneksi muuten en itsekään ole sellainen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi. Hassu ajatus että itse maksaisin satasia toisen sukulaisen näkemisestä, kun puoliso matkustaisi ilmaiseksi. Ei tule kauppoja.
Normaalissa parisuhteessa toki tuossa kohtaa pariskunta maksaa kumpikin puolet kuluista. Toki nyt ei puhuta normaalista parisuhteesta vaan av-palstan trollauksesta, joten terveen järjen käyttö ei ole mahdollista.
Normaalissa parisuhteessa on yhteiset tilit ja yhdessä päätetään ja maksetaan toisen matka yhteisistä rahoista.
No en minä laittaisi yhteistä tiliä, jos ei edes yhdessä vielä asuta. Ihan hullun hommaa.
Tästä reissusta ei tulisi ongelmaa mikäli molemmat maksaisi lentolippunsa itse. Nyt toinen saa lahjana ilmaisen matkan ja tadaa, ongelma on valmis. Eli ei ongelmaa jos lippuihin menisi 600 eur, mutta nyt kun menee 300 eur (sinun osuus) -> ongelma?
Itse en alunperinkään olisi maksanut 300 eur omasta lipustani päästäkseni sukuloimaan miehen sukulaisten luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenpohjoisen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä on selvästi jonkinlainen kateus takana. Mitä väliä sillä on jos joku sukulainen maksaa oman sukulaisensa matkan, miten se on puolisolta pois? Minäkin sain omilta vanhemmiltani joskus isomman summan rahaa, että saisin jotain kivaa ostettua itselleni. Olisiko mun pitänyt antaa puolet rahoista siis miehelleni? Ja samaten mieheni sai äidiltään rahaa kun voitti jossain rahapelissä suurehkon summan. Ei tullut mieleenkään valittaa että epistä, mulle kans.
Niin, joillakin on parisuhteessa mielessä sellainenkin asia kuin toisen ilahduttaminen. Eli jos minä saan jostain ylimääräisen summan rahaa, laitan sen mielelläni johonkin sellaiseen kohteeseen, josta on iloa miehellenikin. Toisin sanoen, jaan hyvin mielelläni hänen kanssaan hyvän mieleni. Sanontakin tiedätkös on, että suru puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu, kun sen jakaa. Tämä on meidän suhteessa tärkeämpää kuin kynsin hampain pitää kiinni "mun lahja, mulle annettu, näpit irti"-meininki. Jotain kivaa itselleni on siis jotain kivaa myös toiselle.
Aika harvoin on tilanne, jossa molemmat ovat aivan innoissaan menossa nyt toisen sukulaisten luoksi, vaan useammin se toinen lähtee, koska elämä on tarkoitus - tadaa, sulle vierasta! - jakaa. Myös ne sukulaisvierailut. On kivaa, jos sukulainen sponssaa matkaa maksamalla oman sukulaisensa matkan, mutta meillä se tarkoittaa automaattisesti myös, että jäljelle jäävät kustannukset jaetaan. Eihän se tilanteesta riippuen aina tarkoita 50/50 (vaikka usein näin meneekin), mutta ei oikein kivalta kummastakaan tunnu ajatus, että toinen maksaa ison summan ja itse matkustaa röhnöttää ilmaiseksi siinä vieressä.
Mutta joo, tunneasioitahan nämä pitkälti ovatkin.
Sanoitit hyvin sen, mitä itsekin hain kysymykselläni, ja miltä minusta tuntuu. Juuri tätä. Kun tietää, että reissu on kallis muutenkin, harmittaa ettei toinen ole osoittanut mitään vastaantulemista, kun saa itse sen ilmaiseksi. Jos se on kateutta, olkoon.
Minä olisin tyytyväinen tuosta tilanteesta. Voisin sanoa hyvillä mielin, että sori liian kallis matka ja minä jään mieluummin kotiin tällä kertaa.
Jos oikeasti sukulaisiin lähteminen ei nyt nappaa ja tuntuu paremmalta, että toinen menee yksin, sen voin sanoa ihan suoraan, enkä tarvitse siihen mitään syytä. Eli että nyt ei kiitti kiinnosta, mutta mene sinä, kun matkakin maksetaan. Jos taas oikeasti mieheni menee mieluummin yksin, ei ole loukkaavaa sanoa, että nyt sun varmaan ei kannata lähteä mukaan, kun on kallis reissu ja mulle vaan maksetaan se. Ei syiden tarvitse olla mitään dramaattisia edes, joskus vaan ei ajankohta sovi, muuten ei jaksa vierailua tai toisaalta tietää, että siellä vaikka on niin paljon porukkaakin, että mahtuminen on huonoa, tms.
Mutta aika usein se toimii niin, että oikeasti on kivaa, kun puoliso lähtee mukaan matkaan, sukulaisiin, avec-työreissulle, jne. Sillä ne ovat vähän kuitenkin pakkopullaa AINA, vaikka kyseessä olisi rakaskin sukulainen. Mikä siinä onkin, että sukulaisvierailut nyt tuppaa olemaan vähän rasittavia😊, jolloin on kivaa, että toinen on mukana. Voidaan myös todennäköisesti mennä kahdestaankin jonnekin, eli ottaa myös omaa aikaa.
Sen vuoksi, että yleensä tilanne on se, että toinen lähtee kumminkin aivan minun takiani seuraksi, on mielestäni kohtuullista, että sentään tarjoudun jakamaan kustannukset. Etenkin, jos itselläni ei kustannuksia edes ole!
Muussakin tapauksessa, siis siinä, että sukulainen ei maksaisi matkaa, jakaisimme kustannukset. Miksi ei sitten siinä tapauksessa, että maksaa??
Kyllä minä olen anoppilassa käynyt ihan velvollisuuden tunteesta, kun en ole joka kerta kehdannut kieltäytyä lähtemästä mukaan. En ole viitsinyt laittaa miestäni ikävään tilanteeseen.
Olisi outo liitto jos vieraillaan vaan omien sukulaisten luona. Kun puolison sukulaiset tulevat käymään, lähdetään pois tai ei anneta tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi. Hassu ajatus että itse maksaisin satasia toisen sukulaisen näkemisestä, kun puoliso matkustaisi ilmaiseksi. Ei tule kauppoja.
Normaalissa parisuhteessa toki tuossa kohtaa pariskunta maksaa kumpikin puolet kuluista. Toki nyt ei puhuta normaalista parisuhteesta vaan av-palstan trollauksesta, joten terveen järjen käyttö ei ole mahdollista.
Normaalissa parisuhteessa on yhteiset tilit ja yhdessä päätetään ja maksetaan toisen matka yhteisistä rahoista.
No en minä laittaisi yhteistä tiliä, jos ei edes yhdessä vielä asuta. Ihan hullun hommaa.
Ei toki mutta jos ollaan aviossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä on selvästi jonkinlainen kateus takana. Mitä väliä sillä on jos joku sukulainen maksaa oman sukulaisensa matkan, miten se on puolisolta pois? Minäkin sain omilta vanhemmiltani joskus isomman summan rahaa, että saisin jotain kivaa ostettua itselleni. Olisiko mun pitänyt antaa puolet rahoista siis miehelleni? Ja samaten mieheni sai äidiltään rahaa kun voitti jossain rahapelissä suurehkon summan. Ei tullut mieleenkään valittaa että epistä, mulle kans.
Olipa typerä vertaus. Täysin eri asia kuin tässä ap:n esimerkissä.
Miten niin eri asia? Ihan sama jos se sukulainen olisi antanut matkarahan käteisenä miehelle ja mies olisi maksanut sillä matkansa. Eli nämä matkarahat oli annettu miehelle, ei ap:lle. Jos sukulainen ois halunnut maksaa aapeenkin matkan niin olisihan se sitten niin tehnyt. Kukaan ei pysty antamaan järkevää vastausta miksi miehen pitää omasta lahjastaan antaa toiselle yhtään mitään.
Koska matkan kohde on miehen sukulaisen luona vierailu eikä mitään pariskunnan yhteinen aurinkomatka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä on selvästi jonkinlainen kateus takana. Mitä väliä sillä on jos joku sukulainen maksaa oman sukulaisensa matkan, miten se on puolisolta pois? Minäkin sain omilta vanhemmiltani joskus isomman summan rahaa, että saisin jotain kivaa ostettua itselleni. Olisiko mun pitänyt antaa puolet rahoista siis miehelleni? Ja samaten mieheni sai äidiltään rahaa kun voitti jossain rahapelissä suurehkon summan. Ei tullut mieleenkään valittaa että epistä, mulle kans.
Olipa typerä vertaus. Täysin eri asia kuin tässä ap:n esimerkissä.
Miten niin eri asia? Ihan sama jos se sukulainen olisi antanut matkarahan käteisenä miehelle ja mies olisi maksanut sillä matkansa. Eli nämä matkarahat oli annettu miehelle, ei ap:lle. Jos sukulainen ois halunnut maksaa aapeenkin matkan niin olisihan se sitten niin tehnyt. Kukaan ei pysty antamaan järkevää vastausta miksi miehen pitää omasta lahjastaan antaa toiselle yhtään mitään.
Koska matkan kohde on miehen sukulaisen luona vierailu eikä mitään pariskunnan yhteinen aurinkomatka.
Ei kai ap:tä pakoteta lähtemään sille reissulle. Jää vaan kotiin ja säästyy rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainenpohjoisen kirjoitti:
En yritä. Yhdessä on reissu suuniteltu ensi kesälle. Sitten sain kuulla, että sukulainen oli tarjoutunut maksamaan miehen liput.
No mitä jos olette yhdessä suunnitelleet reissua ihan jonnekin muualle ihan vain kahdestaan. Sitten miehesi sukulainen haluaakin antaa miehellesi matkarahaa. Pitäisikö hänen silloinkin maksaa puolet sinun matkastasi?
Meillä ajatelteltaisiin asia siten, että pariskuntana kuvittelimme, että matka maksaa meille 600 e (300+300 e) ja ilahtuisimme kovasti, kun se maksaakin vain 300 e. Se tarkoittaa, että meille jää yhteistä rahaa puolet enemmä kuin mitä kuvittelimme matkaan menevän ja voimme tehdä sillä vaikka toisen matkan tai käyttää johonkin muuhun hankintaan.
Alun perin yhdessä puoliksi suunniteltu ja budjetoitu asia käsitellään siis yhdessä suunniteltuna ja budjetoiduna kaikissa tapauksissa. Myös siinä tapauksessa, että tulisi mutkia matkaan ja joudutaankin sijoittamaan hieman enemmän kuin ajateltiin. Miksi ei sitten siinä tapauksessa, että saatiinkin ylimääräistä jeesiä jostakin?
Tapailukumppani sanoi, että hän haluaisi käydä kotimaassani. Joo ehkä joku päivä lähdetään yhdessä, mutta en minä hänelle kyllä sitä reissua maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenpohjoisen kirjoitti:
En yritä. Yhdessä on reissu suuniteltu ensi kesälle. Sitten sain kuulla, että sukulainen oli tarjoutunut maksamaan miehen liput.
No mitä jos olette yhdessä suunnitelleet reissua ihan jonnekin muualle ihan vain kahdestaan. Sitten miehesi sukulainen haluaakin antaa miehellesi matkarahaa. Pitäisikö hänen silloinkin maksaa puolet sinun matkastasi?
Meillä ajatelteltaisiin asia siten, että pariskuntana kuvittelimme, että matka maksaa meille 600 e (300+300 e) ja ilahtuisimme kovasti, kun se maksaakin vain 300 e. Se tarkoittaa, että meille jää yhteistä rahaa puolet enemmä kuin mitä kuvittelimme matkaan menevän ja voimme tehdä sillä vaikka toisen matkan tai käyttää johonkin muuhun hankintaan.
Alun perin yhdessä puoliksi suunniteltu ja budjetoitu asia käsitellään siis yhdessä suunniteltuna ja budjetoiduna kaikissa tapauksissa. Myös siinä tapauksessa, että tulisi mutkia matkaan ja joudutaankin sijoittamaan hieman enemmän kuin ajateltiin. Miksi ei sitten siinä tapauksessa, että saatiinkin ylimääräistä jeesiä jostakin?
En sotkisi tuossa vaiheessa raha-asioita, jos ei ole edes yhteistä taloutta vaan asutaan erillään.
Vierailija kirjoitti:
Tästä reissusta ei tulisi ongelmaa mikäli molemmat maksaisi lentolippunsa itse. Nyt toinen saa lahjana ilmaisen matkan ja tadaa, ongelma on valmis. Eli ei ongelmaa jos lippuihin menisi 600 eur, mutta nyt kun menee 300 eur (sinun osuus) -> ongelma?
Itse en alunperinkään olisi maksanut 300 eur omasta lipustani päästäkseni sukuloimaan miehen sukulaisten luo.
Mutta kyse onkin siitä, ap alunperinkin halusi osallistua miehen toiveesta sukuloimiseen miehen sukulaisten luona. Hän siis oli valmis sijoittamaan 300 e siihen, että ilahduttaa miestä osallistumalla sukulointiin.
Nyt hän saakin kuulla, että miehen matka maksetaan, mutta mies ei millään tavoin ole halukas muuttamaan alkuperäistä konseptia sukuloinnista tämän uuden tiedon valossa.
Aplle jää siis tilanne, jossa hän oli valmis ilahduttamaan miestä ja sijoittamaan rahaa, mutta mies ei ole valmis ilahduttamaan häntä edes aloittamalla keskustelua matkan kustannuksista.
Voisivathan he tilanteesta riippuen päätyä edelleen siihen, että ap maksaa itse matkansa, mutta olisi kohteliasta edes keskustella siitä, miten ap kokee tilanteen muuttuneen.
Kyse ei ole varmaankaan rahasta niinkään, vaan siitä, että mies näyttää pitävän itsestään selvänä suhteen dynamiikkaa, jossa ap iloissaan maksaa siitä, että mies ilahtuu.
Tilannekin vaikuttaa. Jaatteko muut kulut, onko teillä iso tuloero ja kumpi tienaa enemmän, onko avioehtoa ja toisella suuri omaisuus?
Oletko varma, että kutsu koski myös sinua?
Ihan selvästi mies ajattelee, ettei teillä ole vielä yhteisest rahat vaan kumpikin maksaa oman osuutensa. Todennäköisesti häntä ei haittaisi, jos jäät matkasta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenpohjoisen kirjoitti:
En yritä. Yhdessä on reissu suuniteltu ensi kesälle. Sitten sain kuulla, että sukulainen oli tarjoutunut maksamaan miehen liput.
No mitä jos olette yhdessä suunnitelleet reissua ihan jonnekin muualle ihan vain kahdestaan. Sitten miehesi sukulainen haluaakin antaa miehellesi matkarahaa. Pitäisikö hänen silloinkin maksaa puolet sinun matkastasi?
Meillä ajatelteltaisiin asia siten, että pariskuntana kuvittelimme, että matka maksaa meille 600 e (300+300 e) ja ilahtuisimme kovasti, kun se maksaakin vain 300 e. Se tarkoittaa, että meille jää yhteistä rahaa puolet enemmä kuin mitä kuvittelimme matkaan menevän ja voimme tehdä sillä vaikka toisen matkan tai käyttää johonkin muuhun hankintaan.
Alun perin yhdessä puoliksi suunniteltu ja budjetoitu asia käsitellään siis yhdessä suunniteltuna ja budjetoiduna kaikissa tapauksissa. Myös siinä tapauksessa, että tulisi mutkia matkaan ja joudutaankin sijoittamaan hieman enemmän kuin ajateltiin. Miksi ei sitten siinä tapauksessa, että saatiinkin ylimääräistä jeesiä jostakin?
En sotkisi tuossa vaiheessa raha-asioita, jos ei ole edes yhteistä taloutta vaan asutaan erillään.
Minä sotken tuolla tavalla raha-asioitani kavereidenkin kanssa. Siis että jos halutaan lähteä yhteiseen reissuun, lasketaan sille budjetti ja maksetaan kaikki sama summa. Ja sama juttu tietysti, jos tuleekin lisää maksettavaa tai saadaankin jostain alennus.
En ystävienikään kanssa matkusta siten, että jos saankin esim. työkaverilta alennuskupongin risteilystä, maksatan kavereillani koko summan ja itse ilmaiseksi.
Eli ei tuo ole mitään raha-asiooiden sotkemista, vaan selkeää toimintaa yhdessä alunperin sovitun mukaisesti.
Mikäli pariskunta ei asu edes yhdessä, ei varmasti ole myöskään yhteistalous kyseessä. Eli tähänkin asti on maksettu omat kulut kiltisti, eikös? En siis ymmärrä miksi tästä asiasta pitää tehdä ongelma kun sitähän se ei edes alunperin ole. Miesparka ei tod.näk edes tiedä, että tässä on jotain ongelmaa, joka mahdollisesti räjähtää silmille vasta monen vuoden päästä.
Miten niin eri asia? Ihan sama jos se sukulainen olisi antanut matkarahan käteisenä miehelle ja mies olisi maksanut sillä matkansa. Eli nämä matkarahat oli annettu miehelle, ei ap:lle. Jos sukulainen ois halunnut maksaa aapeenkin matkan niin olisihan se sitten niin tehnyt. Kukaan ei pysty antamaan järkevää vastausta miksi miehen pitää omasta lahjastaan antaa toiselle yhtään mitään.