Onko toinen nainen mielestäsi se perheenrikkoja?

Miten akat selitätte että toisia naisia on näin paljon? Miksi ette kykene kritisoimaan miestä? Tehän itse julistaudutte heidän omaisuudekseen, nimikin vaihtuu isännän mukaan kuin mustalla or*alla. Or*ien nimet vaihdettiin, sekin on varmaan mielestänne romanttista :D

Tässä sitten miestenne kiitos. Eikö perheen pää oikein kykene kantamaan perhearvoja? Nauran jokaiselle petetylle nimenvaihtaja-akalle. Itse omistatte nimennekin seksihullulle, kiitos näkyy olevan suuri!

Eikö mies oikein halua omistautua teille ;) Eikö uusi sukunimi sidokaan teitä ukkoonne? Eikö perheen pää osaa oikein johtaa edes siitintään

Vierailija kirjoitti:

Miten akat selitätte että toisia naisia on näin paljon? Miksi ette kykene kritisoimaan miestä? Tehän itse julistaudutte heidän omaisuudekseen, nimikin vaihtuu isännän mukaan kuin mustalla or*alla. Or*ien nimet vaihdettiin, sekin on varmaan mielestänne romanttista :D

Tässä sitten miestenne kiitos. Eikö perheen pää oikein kykene kantamaan perhearvoja? Nauran jokaiselle petetylle nimenvaihtaja-akalle. Itse omistatte nimennekin seksihullulle, kiitos näkyy olevan suuri!

Eikö mies oikein halua omistautua teille ;) Eikö uusi sukunimi sidokaan teitä ukkoonne? Eikö perheen pää osaa oikein johtaa edes siitintään

Sä olet toistellut tuota samaa trollaustasi jo useaan kertaan. Yrität viedä keskustelua sivuraiteille. Mene pois ketjusta, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten akat selitätte että toisia naisia on näin paljon? Miksi ette kykene kritisoimaan miestä? Tehän itse julistaudutte heidän omaisuudekseen, nimikin vaihtuu isännän mukaan kuin mustalla or*alla. Or*ien nimet vaihdettiin, sekin on varmaan mielestänne romanttista :D

Tässä sitten miestenne kiitos. Eikö perheen pää oikein kykene kantamaan perhearvoja? Nauran jokaiselle petetylle nimenvaihtaja-akalle. Itse omistatte nimennekin seksihullulle, kiitos näkyy olevan suuri!

Eikö mies oikein halua omistautua teille ;) Eikö uusi sukunimi sidokaan teitä ukkoonne? Eikö perheen pää osaa oikein johtaa edes siitintään

Sä olet toistellut tuota samaa trollaustasi jo useaan kertaan. Yrität viedä keskustelua sivuraiteille. Mene pois ketjusta, kiitos.

Se on varmaan joku pettäjä joka trollaa kun ketjun kommentteja lukiessa jokin menee ihon alle. Sitten tunnistettavalla kirjoitustyylillään trollaa.

Haiskahtaa vanhalle v itulle

Ei mitään perheenrikkojia ole. Itse ei voi vaikuttaa jos rakastuu toiseen, se vain tapahtuu. Voihan YRITTÄÄ olla rakastumatta mutta vain psykopaatti on tunteeton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten akat selitätte että toisia naisia on näin paljon? Miksi ette kykene kritisoimaan miestä? Tehän itse julistaudutte heidän omaisuudekseen, nimikin vaihtuu isännän mukaan kuin mustalla or*alla. Or*ien nimet vaihdettiin, sekin on varmaan mielestänne romanttista :D

Tässä sitten miestenne kiitos. Eikö perheen pää oikein kykene kantamaan perhearvoja? Nauran jokaiselle petetylle nimenvaihtaja-akalle. Itse omistatte nimennekin seksihullulle, kiitos näkyy olevan suuri!

Eikö mies oikein halua omistautua teille ;) Eikö uusi sukunimi sidokaan teitä ukkoonne? Eikö perheen pää osaa oikein johtaa edes siitintään

Sä olet toistellut tuota samaa trollaustasi jo useaan kertaan. Yrität viedä keskustelua sivuraiteille. Mene pois ketjusta, kiitos.

Se on varmaan joku pettäjä joka trollaa kun ketjun kommentteja lukiessa jokin menee ihon alle. Sitten tunnistettavalla kirjoitustyylillään trollaa.

Ei, tämä on nimihullu, jolla on pakkomielle siitä, että naiset ottavat miehen sukunimen naimisiin mennessä, eli sanoisin päinvastoin, tässä on aito katkeroitunut nainen😁

Mutta yhtä kaikki kannattaa olla huomioimatta. Onkin pysynyt pitkään pois palstalta, kevätaurinkoko lie kutkuttanut takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään perheenrikkojia ole. Itse ei voi vaikuttaa jos rakastuu toiseen, se vain tapahtuu. Voihan YRITTÄÄ olla rakastumatta mutta vain psykopaatti on tunteeton.

Hapsunhauskaa näätäeläimeillistä tajunnanvirtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

ei minun tarvinnut sen kummemmin pohtia olenko parempi kuin rannalle jäänyt "ykkösnainen". Hän oli valehtelija ja manipuloiva moraaliton oman edun tavoittelija, joka mm yritti tulla raskaaksi mieheltä salaa, uhkaili itsemurhalla, viranomaisilla ja vaikka millä, stalkkasi ja käytti miestä taloudellisesti hyväkseen. [ja kaikesta em on kiitos vaan kirjallinen näyttö ennen kuin joku ehtii taas huutaa "hyväuskoinen hölmö!"]

Mies oli siis koukussa epävakaisiin tunnetiloihin, draamaan ja jännänaisiin. En missään nimessä suostuisi minkäänlaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on noin sotkuinen tunne-elämä.

Juoksisin. En enää järjen kasvettua päähän hyväksy edes kavereiksi ihmisiä, jotka ovat onnistuneet sotkemaan itsensä täyskreiseihin suhteisiin. Vähän kovaa, mutta yleensä sitä haetaan tuota ja siksi sitä elämässäkin on. Suostun tekemisiin vain henkisesti tasapainoisten kanssa.

Oppirahat, nääs.

Vähän off-topicina tähän: mulla on erittäinkin tervepäinen ystävä, joka eli vuosia suhteessa, jonka viimeinen abaut 1,5 vuotta olivat jotain aivan sairasta. Niin kauan kun nuori perhe eli vieraassa kaupungissa, meni kaikki hyvin, elämä oli ihan normaalia perhe-elämää. Mutta kun he muuttivat takaisin kotiseudulle lähelle vanhoja ystäviä ja perhettä, koki miehensä ilmeisesti menettävänsä jotenkin otettaan ja alkoi kiristämään hiljalleen kontrolliaan. Kaveri ei voinut käydä lopulta edes kuntosalilla ilman riidan haastamista ja kuulustelua. Lähteminen ei ole niin helposti tehty kuin sanottu kun on lapset, sitä vaan toivoo, että toisella olisi vaikka työstressi jonka mentyä ohi tilanne muuttuu takaisin sellaiseksi kuin joskus oli, normaaliksi. No ei muuttunut vaan paheni.

Tämä vaan kommenttina kun vähän suoraan sanottuna loukkaava tuo näkemys, että ihminen olisi itsessään jotenkin koukussa draamaan ja 'epävakaisiin tunnetiloihin' jos on eronnut (henkisesti) väkivaltaisesta suhteesta..

Jos eroaminen on tapahtunut toisen draaman kaaren kautta, eli pettämisen, niin kyllä väitän, että on koukussa draamaan.

On totta, että ihmiselämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen lapsien tms takia, vaan ymmärtää, että juurikin lapsien takia henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen suhde on  heti lopetettava.

Tämän sanominen on loukkaavaa, tiedän sen. Siitä huolimatta sanon, että missään nimessä en alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka kamppailee itsensä ja toisen kanssa ulos henkisesti (tai fyysisesti) väkivaltaisesta suhteesta. En näe, mitä hyvää toisin tilanteeseen, ongelmat ja hankaluudet ja suoranaiset vaarat näen.

"eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen". Psykologit ovat eri mieltä, ellei toki mielestäsi henkistä epätasapainoisuutta ole kiltteys ja luottamuksen tunteminen toisia ihmisiä kohtaan. 

https://yle.fi/a/3-5092324

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/c95966ac-d3fe-43d6-882c-0feb…

Kulostaa epäilyttävästi aivan uhrin syyllistämiseltä. Onhan siihenkin usein osoitettavissa sarja valintoja miksi joku joutuu raiskauksen tai ryöstön uhriksi, mutta silti meillä taitaa olla yleisen käsityksen mukainen yhteinen sopimus olla syyllistämättä uhria näistä valinnoista. 

Ehkä toivoisit toimittavan toisin? Esim rikoksen uhrin saamaa apua tai korvauksia voitaisi rajoittaa sillä perusteella, että hän itse meni jengien suosimalle alueelle canada goose päällään? Koska sinähän osaat kertoa, ettei yksikään ihminen täydessä järjessä niin tee.

Koulukiusatulle voisi sanoa, että ihan on oma valinta jos et vaihda koulua ja jos annat kiusaajien päästä ihon alle. Ihmiset joilla on terve itsetunto eivät lällättelystä hätkähdä -näin voisin itse helposti jollekin epäonnekkaammalle lällätellä.

Turha uhriutua siitä, että sanon, että henkisesti epävakaassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa ei kannata alkaa salasuhteeseen ja sotkea hänen ennestään sekaista elämäänsä pettämiskuvioilla.

Varsinkaan, jos oma asennoituminen on, että tämä suhde kertoo siitä, että on "parempi kuin ykkösnainen".

Mutta tätähän et edes sanonut. Esitit, että lainaamasi kirjoittajan kumppani oli koukussa jännänaisiin, koska oli joutunut aiemmassa suhteessa jonkinlaisen henkisen väkivallan kohteeksi. Sitten kerroit, että minun ystäväni on henkisesti epätasapainoinen, koska "sortui kiristykseen ja alistukseen" kun jäi odottamaan tilanteen liitossaan kääntyvän paremmaksi.

Minusta olet varsin lapsellinen ja luulisin melko elämää kokematon jos todella olet sitä mieltä, että kun vanhempien välillä esiintyy henkistä väkivaltaa, on jo lastenkin vuoksi lähdettävä "heti" tai on henkisesti epätasapainoinen.  Jos itse arvioisit omaa käytöstäsi, koska myönnät viimeksi olleesi henkisesti väkivaltainen kumppaniasi kohtaan? Minä myönnän manipuloineeni omani parturiin vain pari viikkoa sitten ensin ehdottamalla, sitten nälvimällä ja lopulta päättämällä hänen puolestaan. En ole ylpeä tuosta, mutta ihan  kun seuraa pariskuntia tuttavapiirissä tai niin sanotusti Prismassa, on henkinen kaltoinkohtelu ja manipulointi ainakin lieväasteisena varsin yleistä. Sulla on luultavasti asteikko huoneentauluna, mikä kiistattomasti näyttää sinulle koska on aika lähteä "heti", jottei olisi aivan henkisesti tasapainoton ihminen.

Otapa nyt ihan rauhallisesti. Hengitä syvään hetki. Kyllä pettämisen vuoksi pitää lähteä ja heti.

"Mutta eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen lapsien tms takia, vaan ymmärtää, että juurikin lapsien takia henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen suhde on  heti lopetettava."

Ei mitään käsitystä realiteeteista.

Tällasessa tilanteessa etenkin miehen vaihtoehdot on usein joko jatkaa suhteessa ja olla läsnä lastensa elämässä, tai varautua siihen, että suhde lapsiin kärsii. Kumman ratkaisun sinä tekisit, oi Sophie?

Minun ei tarvitse tehdä tuollaisia valintoja, koska olen siirtynyt elämään 2023-luvulle sieltä seitkytluvun maalaiskylästä, jossa tuollainen vielä olikin todellisuutta.

Miehen kannattaa hakea paitsi keskustelu- myös viranomaisapua. Toisin kuin monet hyväuskoiset rakastajattaret luulevat, tässä maassa on laki, joka turvaa myös miehen vanhemmuuden.  Toki tämä vaatii vähän vaivannäköä, että asioitaan hoitaa, pelkkä läsnäolo ei tosiaan siihen riitä.

Ja jos realiteeteista puhutaan, niin mitäpä luulet, mikä on miehen suhde lapsiin vuosikausien sivusuhteilun jälkeen?

Tämä. Seurasin itse vierestä työkaverin eroa toisen naisen vuoksi. En sano, että olisin nyt mitenkään ihastellut toimintaa muuten, mutta kyllä sikäli, että mies erosi, otti selvää asioista ja hoiti niin omansa kuin lastensa asiat. Kyllähän sieltäkin ex-vaimon suunnalta mutinaa kuului, mutta se ohitettiin ja mentiin lain mukaan.

Jotenkin tuntuu nykyaikana ihan omituiselta ajatus, että mies oikeasti joutuisi valitsemaan onnettoman elämän tai lapsien jättämisen.

Et voi olla vakavissasi. Vieraannuttaminen on siksikin merkittävä ongelma suomalaisessa järjestelmässä, että siihen ollaan kiireellisesti sorvaamassa nykyistä parempaa lainsäädäntöä ja viranomaistoimintaa.

"Vieraannuttamista esiintyy noin 10 %:ssa kaikista eroista ja 20-27 %:ssa pitkittyneistä huoltoriidoista (13). Osassa tapauksista kyse on jo liiton aikana alkaneesta prosessista (12), mutta useimmissa tapauksissa vieraannuttaminen alkaa eron tapahduttua. Joskus tilanne eskaloituu eron jälkeen taisteluksi, jossa otetaan käyttöön yhä voimakkaampia keinoja."

https://www.duodecimlehti.fi/duo14203

"

YLEISESTI nähdään, että mikäli toinen vanhemmista haluaa tietoisesti vieraannuttaa lapsen toisesta vanhemmasta, se onnistuu jopa melko helposti. Jos vaikkapa äiti ei tuo lapsia sovittuna aikana sovittuun vaihtopaikkaan, isä voi soittaa sosiaalipäivystykseen, jonka keinot puuttua tilanteeseen tuoreeltaan ovat kuitenkin heikot.

– Viranomaiset ovat näissä tapauksissa yleensä voimattomia, Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Räisänen lataa" https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008213036.html

Ensinnäkin viet keskustelua sivuraiteille, nyt oli kyse siitä, kannattaako sivusuhteilla ihmisen kanssa, jolla on epävakaa elämäntilanne. Mielipide oli, että ei.

Toisekseen valtaosa suomalaisista erovanhemmista päätyy yhteishuoltajuuteen ilman minkäänlaisia vieraannuttamisia.

Jos sinä haluat seukkailla miehen kanssa, joka on riitaisassa, onnettomassa avioliitossa ja väittää tekevänsä niin sen vuoksi, että pelkää lastensa äidin reaktioita, ole hyvä. Ei sua kukaan estä, vaikka vähän pölhönä pitääkin.

höps, en ole sellaisessa, enkä sellaiseen halaja. Ihan on oma, lapseton kumppani mulla ja sellaisena pysyy, siis omana ja lapsettomana.

Ottaa vaan aivoon tuollainen norsunluutorniin asettuminen kun ITSELLÄ on kaikki mennyt putkeen, eikä ole tarvinnut riidellä saati penätä oikeuksiaan raastuvan kautta. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, mm Väestöliiton ja Ensi- ja turvakotiliiton mukaan min 10% joutuu eroon lapsistaan haluamattaan koska toinen vanhempi niin päättää ja sitäkin suurempi osa kärsii erilaisesta eron jälkeisestä väkivallasta ja vainoamisesta. Sitten tulee mamma palstalta ja tietää kertoa, että eipä kyllä ole mitään tekosyytä pelätä eroa kun lainsäädäntö ja terve järki, kuulkaas, niin se on meilläkin mennyt kun lapsesta asti ollaan oltu kuin siiamilaiset kaksoset ja  mun mies ei ainakaan koskaan vieraan perään vilkaise ja jos vilkaisee niin sitten suit sait sopuisa ero, aikuisia kun ollaan ja tasapainoisia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

ei minun tarvinnut sen kummemmin pohtia olenko parempi kuin rannalle jäänyt "ykkösnainen". Hän oli valehtelija ja manipuloiva moraaliton oman edun tavoittelija, joka mm yritti tulla raskaaksi mieheltä salaa, uhkaili itsemurhalla, viranomaisilla ja vaikka millä, stalkkasi ja käytti miestä taloudellisesti hyväkseen. [ja kaikesta em on kiitos vaan kirjallinen näyttö ennen kuin joku ehtii taas huutaa "hyväuskoinen hölmö!"]

Mies oli siis koukussa epävakaisiin tunnetiloihin, draamaan ja jännänaisiin. En missään nimessä suostuisi minkäänlaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on noin sotkuinen tunne-elämä.

Juoksisin. En enää järjen kasvettua päähän hyväksy edes kavereiksi ihmisiä, jotka ovat onnistuneet sotkemaan itsensä täyskreiseihin suhteisiin. Vähän kovaa, mutta yleensä sitä haetaan tuota ja siksi sitä elämässäkin on. Suostun tekemisiin vain henkisesti tasapainoisten kanssa.

Oppirahat, nääs.

Vähän off-topicina tähän: mulla on erittäinkin tervepäinen ystävä, joka eli vuosia suhteessa, jonka viimeinen abaut 1,5 vuotta olivat jotain aivan sairasta. Niin kauan kun nuori perhe eli vieraassa kaupungissa, meni kaikki hyvin, elämä oli ihan normaalia perhe-elämää. Mutta kun he muuttivat takaisin kotiseudulle lähelle vanhoja ystäviä ja perhettä, koki miehensä ilmeisesti menettävänsä jotenkin otettaan ja alkoi kiristämään hiljalleen kontrolliaan. Kaveri ei voinut käydä lopulta edes kuntosalilla ilman riidan haastamista ja kuulustelua. Lähteminen ei ole niin helposti tehty kuin sanottu kun on lapset, sitä vaan toivoo, että toisella olisi vaikka työstressi jonka mentyä ohi tilanne muuttuu takaisin sellaiseksi kuin joskus oli, normaaliksi. No ei muuttunut vaan paheni.

Tämä vaan kommenttina kun vähän suoraan sanottuna loukkaava tuo näkemys, että ihminen olisi itsessään jotenkin koukussa draamaan ja 'epävakaisiin tunnetiloihin' jos on eronnut (henkisesti) väkivaltaisesta suhteesta..

Jos eroaminen on tapahtunut toisen draaman kaaren kautta, eli pettämisen, niin kyllä väitän, että on koukussa draamaan.

On totta, että ihmiselämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen lapsien tms takia, vaan ymmärtää, että juurikin lapsien takia henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen suhde on  heti lopetettava.

Tämän sanominen on loukkaavaa, tiedän sen. Siitä huolimatta sanon, että missään nimessä en alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka kamppailee itsensä ja toisen kanssa ulos henkisesti (tai fyysisesti) väkivaltaisesta suhteesta. En näe, mitä hyvää toisin tilanteeseen, ongelmat ja hankaluudet ja suoranaiset vaarat näen.

"eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen". Psykologit ovat eri mieltä, ellei toki mielestäsi henkistä epätasapainoisuutta ole kiltteys ja luottamuksen tunteminen toisia ihmisiä kohtaan. 

https://yle.fi/a/3-5092324

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/c95966ac-d3fe-43d6-882c-0feb…

Kulostaa epäilyttävästi aivan uhrin syyllistämiseltä. Onhan siihenkin usein osoitettavissa sarja valintoja miksi joku joutuu raiskauksen tai ryöstön uhriksi, mutta silti meillä taitaa olla yleisen käsityksen mukainen yhteinen sopimus olla syyllistämättä uhria näistä valinnoista. 

Ehkä toivoisit toimittavan toisin? Esim rikoksen uhrin saamaa apua tai korvauksia voitaisi rajoittaa sillä perusteella, että hän itse meni jengien suosimalle alueelle canada goose päällään? Koska sinähän osaat kertoa, ettei yksikään ihminen täydessä järjessä niin tee.

Koulukiusatulle voisi sanoa, että ihan on oma valinta jos et vaihda koulua ja jos annat kiusaajien päästä ihon alle. Ihmiset joilla on terve itsetunto eivät lällättelystä hätkähdä -näin voisin itse helposti jollekin epäonnekkaammalle lällätellä.

Turha uhriutua siitä, että sanon, että henkisesti epävakaassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa ei kannata alkaa salasuhteeseen ja sotkea hänen ennestään sekaista elämäänsä pettämiskuvioilla.

Varsinkaan, jos oma asennoituminen on, että tämä suhde kertoo siitä, että on "parempi kuin ykkösnainen".

Mutta tätähän et edes sanonut. Esitit, että lainaamasi kirjoittajan kumppani oli koukussa jännänaisiin, koska oli joutunut aiemmassa suhteessa jonkinlaisen henkisen väkivallan kohteeksi. Sitten kerroit, että minun ystäväni on henkisesti epätasapainoinen, koska "sortui kiristykseen ja alistukseen" kun jäi odottamaan tilanteen liitossaan kääntyvän paremmaksi.

Minusta olet varsin lapsellinen ja luulisin melko elämää kokematon jos todella olet sitä mieltä, että kun vanhempien välillä esiintyy henkistä väkivaltaa, on jo lastenkin vuoksi lähdettävä "heti" tai on henkisesti epätasapainoinen.  Jos itse arvioisit omaa käytöstäsi, koska myönnät viimeksi olleesi henkisesti väkivaltainen kumppaniasi kohtaan? Minä myönnän manipuloineeni omani parturiin vain pari viikkoa sitten ensin ehdottamalla, sitten nälvimällä ja lopulta päättämällä hänen puolestaan. En ole ylpeä tuosta, mutta ihan  kun seuraa pariskuntia tuttavapiirissä tai niin sanotusti Prismassa, on henkinen kaltoinkohtelu ja manipulointi ainakin lieväasteisena varsin yleistä. Sulla on luultavasti asteikko huoneentauluna, mikä kiistattomasti näyttää sinulle koska on aika lähteä "heti", jottei olisi aivan henkisesti tasapainoton ihminen.

Olimme sen verran lapsellisia mennessämme yhteen, että emme vielä olleet oppineet tuollaista manipuloinnin ja puolesta päättämisen kulttuuria lainkaan. Puhumme siis asiat suoraan. Jos mua miehen kuontalo häiritsee, sanon sen, mutta kyllä se on hänen päätöksensä, mitä sille tekee. Omahan on tukkansa ja imagonsa. Miksi muuten tunsit tarvetta päättää siitä, koska miehesi käy parturissa? Mitä saavutit?

Minä sanoin, että olen oppirahani maksanut ja nykyään katson tarkemmin seuraani. Eli myönnän ja myönsin olevani kova, miksei myös loukkaava, kun sanon, että en halua lähipiiriini henkilöitä, joilla on draamaviettiä tai sekaista draamaa elämässään.

Ja kyllä mulla on asteikko, joka kehottaa lähtemään heti. Se heti tulee vastaan juuri silloin, kun täysin normijärkinen (kuten kuvailit) ihminen alkaa muuttumaan kontrolloiduksi alistujaksi. Jos sä olet sitä mieltä, että siinä jotain pitää vielä katsella, toivoa ja rukoilla, se on sinun kantasi. Minä olisin ystävälläni aika painokkaasti kertonut, että hänen muutoksensa on huolestuttava, eikä pidemmän päälle lapsille edullinen.

Musta kuulostaa ettei sulla just ole sellasta kokemusta jonka pohjalta voisit sanoo varmaksi et miehesi kanssa toimisitte tilanteessa näin tai noin. Tehän ootte menneet lapsena yhteen ihan niin kun moni meistä eronneistakin. En mäkään kuvitellut et me koskaan joudutaan suhteess vaikeuksiin ja nyt kun erosta on jo sen yli 10v en ees tunnista sitä miestä jonka kanssa teininä alettiin joistain jutuista. Välil on mennyt  sovussa asiat, välillä oon kattonut vaan epäuskoisena et tähänkö se meillä meni. Syytä varmaan molemmissa yleensä. Sitä on niin järkevä muka kun kaikki tuntuu sujuvan mun tavalla, sit ootkin viittaamassa kintaalla pettämiselle kun ei mustat sukat vaan löydy ees etsimällä. No, kokemusta rikkaampana taas osaa näitäkin lukee...

-sivusta

Sanoin lapsellisina, en lapsena. Sarkasmi on tunnetusti vaikea laji, viittasin siihen, että jostain syystä edellinen kirjoittaja halusi niputtaa minut lapselliseksi ja kokemattomaksi, kun en ollut kanssaan samaa mieltä.

Muutoinkaan en saa ajatuksesi päästä kiinni. Siis onhan meillä pitkä liitto, johon on mahtunut monenmoista. Sitä ei vielä kuitenkaan, että pakottaisin mieheni parturiin, koska kyllä sentään liitosta johtumatta hänen tukkansa on hänen omansa.

minkälaista monenmoista? Ettehän henkisesti epätasapainoisia vaan ole menneet olemaan? Ettekä draamasta riippuvaiseksi erehtymään?

Ahaa eli psykopaatti on ainut joka kykenee olemaan uskollinen eikä ole jokaisen Pirkon ja Pekan perään menossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asia ole mielestäni niin mustavalkoinen, että kumpi on syyllinen. Kukin vastaa omista teoistaan, joten pettäminen on ainoastaan pettäjän syy, mutta oma vastuu ja syyllisyytensä on rikoskumppanillakin. Ei se niinkän mene, että varattuja voi vapaasti ja hyväksytysti vikitellä, ei.

Lisäksi kolmas/pettävä ei useinkaan tiedosta ja tajua, mitä tekee itselleen. Tarkoitan tällä nyt sitä, että se itsepetos on niin syvä, asiat ei muka ole mustavalkoisia, tunteet vain on niin syviä, ei ole koskaan tunnettu näin, täydellinen sielunkumppani, jne jne jne ja kaikki tämä salassa.

Se hiipii kaikkialle muuallekin elämään sitten. Yht'äkkiä huomaat, että et voikaan kertoa jostain jutusta, koska siinä voi olla paljastavia yksityiskohtia. Vedätkin sanasi takaisin, koska niistä voisi päätellä jotain. Osa on aiheellista varovaisuutta, osa silkkaa vainoharhaa. Mutta tämä kaikki etäännyttää sinua muista, olitpa itse parisuhteessa tai et, eli olitpa sitten kolmas tai parisuhteen osapuoli, peittelet elämääsi toisille.

Se on mielelle yllättävän raskasta. Jos parisuhteessa olet, siis pettävä osapuoli, on aika...minkä sanan nätisti sanoisi...toiverikasta kuvitella, että tämä ei heijastu parisuhteeseen ja jos lapsia on, koko perheeseen.

Tätähän se parisuhteen ei-pettäjä osapuoli tekee myös. Kertoo valheellista tarinaa avio onnesta, postaa onnea hehkuvia kuvia instagrammiin samalla kun parisuhde ei ole molemmin puolin onnellinen. Kaikilla meillä on tarinamme joihin uskomme ja joita haluamme ulospäin vahvistaa ja jotain piilottaa. Se on sitten jokaisen oma valinta millaisten tarinoiden ja totuuksien keskellä haluaa elää. En hyväksy pettämistä, en toisia naisia/miehiä mutta ihmettelen miksi jotkut haluavat elää parisuhteessa mihin toinen ei ole sitoutunut ja oikeuttavat sillä yhtälailla vahingollisen käytöksensä.

Niin, tämä oletuksella, että se instaaja tietää, että parisuhde ei ole molemmin puolin onnellinen.

Aika usein instaaja kuvittelee olevansa tavallisessa suhteessa, jossa on ala- ja ylämäkensä ja normiarki elettävänä. Ja aika usein instaaja toimii, kuten nyt somessa toimitaan, eli postaa sinne mieluummin hehkutettavat hetket kuin itsensä kiroilemassa tiskivuoren ja riitelyn keskellä.

Niitä sitten kolmas katselee ivallisin hymyin ja näkee niissä mitä tahtoo: epätoivoisen ei-pettäjän, joka keksii tarinoita.

Aika usein se kuitenkin on se pettäjä, joka sepittelee näitä tarinoita ympäriinsä ja uudelleen saa ihmiset ympärillään niihin jollei nyt uskomaan, niin ainakin kovasti toivomaan, että ne olisivat totta. Siksi siis ei-pettäjäkin leikkii mukana.

Muutoin tämä on kyllä hyvin tavallinen pettävän selostus: niin niiin, elän nyt tässä tätä elämää syistä x, x, y, y, mutta miksi se toinen ei tajua, että tämä on valhetta ja tee jotain! Miksi jatkaa vahingollista toimintaa?

Tommoseksi mäkin luulin oikeaa parisuhdetta vielä siin nuoruuden liittossa. Et on tavallista elämää alamäet ja ylämäet. Nyt vaan murheellisena muistan nuorii ihmisiä elämässä suhteessa mis ei enää muuta kun arjen jakamine, lapset ja talo. Kyl mekin harrastettiin ja viihdyttiinki yhdessä, mut niin kun sisko ja sen veli. Nyt tässä aikusemmassa liitossa tietää kyllä jo, etten enää tyytyis, elämän mittasta rakkauttakin on olemassa ku sen vaan löytää <3 Ittellä jo 12 vuotta ja tunteet vielä kun äske ois rakastuttu

Vierailija kirjoitti:

Ahaa eli psykopaatti on ainut joka kykenee olemaan uskollinen eikä ole jokaisen Pirkon ja Pekan perään menossa...

Jep. Jollain on nyt lähtenyt laukalle. Ollut varmaan liikaa omassa kuplassaan kun kuvittelee harhoissaan että suurin osa pettäisi ja salasuhteilisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asia ole mielestäni niin mustavalkoinen, että kumpi on syyllinen. Kukin vastaa omista teoistaan, joten pettäminen on ainoastaan pettäjän syy, mutta oma vastuu ja syyllisyytensä on rikoskumppanillakin. Ei se niinkän mene, että varattuja voi vapaasti ja hyväksytysti vikitellä, ei.

Lisäksi kolmas/pettävä ei useinkaan tiedosta ja tajua, mitä tekee itselleen. Tarkoitan tällä nyt sitä, että se itsepetos on niin syvä, asiat ei muka ole mustavalkoisia, tunteet vain on niin syviä, ei ole koskaan tunnettu näin, täydellinen sielunkumppani, jne jne jne ja kaikki tämä salassa.

Se hiipii kaikkialle muuallekin elämään sitten. Yht'äkkiä huomaat, että et voikaan kertoa jostain jutusta, koska siinä voi olla paljastavia yksityiskohtia. Vedätkin sanasi takaisin, koska niistä voisi päätellä jotain. Osa on aiheellista varovaisuutta, osa silkkaa vainoharhaa. Mutta tämä kaikki etäännyttää sinua muista, olitpa itse parisuhteessa tai et, eli olitpa sitten kolmas tai parisuhteen osapuoli, peittelet elämääsi toisille.

Se on mielelle yllättävän raskasta. Jos parisuhteessa olet, siis pettävä osapuoli, on aika...minkä sanan nätisti sanoisi...toiverikasta kuvitella, että tämä ei heijastu parisuhteeseen ja jos lapsia on, koko perheeseen.

Tätähän se parisuhteen ei-pettäjä osapuoli tekee myös. Kertoo valheellista tarinaa avio onnesta, postaa onnea hehkuvia kuvia instagrammiin samalla kun parisuhde ei ole molemmin puolin onnellinen. Kaikilla meillä on tarinamme joihin uskomme ja joita haluamme ulospäin vahvistaa ja jotain piilottaa. Se on sitten jokaisen oma valinta millaisten tarinoiden ja totuuksien keskellä haluaa elää. En hyväksy pettämistä, en toisia naisia/miehiä mutta ihmettelen miksi jotkut haluavat elää parisuhteessa mihin toinen ei ole sitoutunut ja oikeuttavat sillä yhtälailla vahingollisen käytöksensä.

Niin, tämä oletuksella, että se instaaja tietää, että parisuhde ei ole molemmin puolin onnellinen.

Aika usein instaaja kuvittelee olevansa tavallisessa suhteessa, jossa on ala- ja ylämäkensä ja normiarki elettävänä. Ja aika usein instaaja toimii, kuten nyt somessa toimitaan, eli postaa sinne mieluummin hehkutettavat hetket kuin itsensä kiroilemassa tiskivuoren ja riitelyn keskellä.

Niitä sitten kolmas katselee ivallisin hymyin ja näkee niissä mitä tahtoo: epätoivoisen ei-pettäjän, joka keksii tarinoita.

Aika usein se kuitenkin on se pettäjä, joka sepittelee näitä tarinoita ympäriinsä ja uudelleen saa ihmiset ympärillään niihin jollei nyt uskomaan, niin ainakin kovasti toivomaan, että ne olisivat totta. Siksi siis ei-pettäjäkin leikkii mukana.

Muutoin tämä on kyllä hyvin tavallinen pettävän selostus: niin niiin, elän nyt tässä tätä elämää syistä x, x, y, y, mutta miksi se toinen ei tajua, että tämä on valhetta ja tee jotain! Miksi jatkaa vahingollista toimintaa?

Tommoseksi mäkin luulin oikeaa parisuhdetta vielä siin nuoruuden liittossa. Et on tavallista elämää alamäet ja ylämäet. Nyt vaan murheellisena muistan nuorii ihmisiä elämässä suhteessa mis ei enää muuta kun arjen jakamine, lapset ja talo. Kyl mekin harrastettiin ja viihdyttiinki yhdessä, mut niin kun sisko ja sen veli. Nyt tässä aikusemmassa liitossa tietää kyllä jo, etten enää tyytyis, elämän mittasta rakkauttakin on olemassa ku sen vaan löytää <3 Ittellä jo 12 vuotta ja tunteet vielä kun äske ois rakastuttu

Hauskasti vähän murteellisesti sepitetty tarina. Onnea siulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asia ole mielestäni niin mustavalkoinen, että kumpi on syyllinen. Kukin vastaa omista teoistaan, joten pettäminen on ainoastaan pettäjän syy, mutta oma vastuu ja syyllisyytensä on rikoskumppanillakin. Ei se niinkän mene, että varattuja voi vapaasti ja hyväksytysti vikitellä, ei.

Lisäksi kolmas/pettävä ei useinkaan tiedosta ja tajua, mitä tekee itselleen. Tarkoitan tällä nyt sitä, että se itsepetos on niin syvä, asiat ei muka ole mustavalkoisia, tunteet vain on niin syviä, ei ole koskaan tunnettu näin, täydellinen sielunkumppani, jne jne jne ja kaikki tämä salassa.

Se hiipii kaikkialle muuallekin elämään sitten. Yht'äkkiä huomaat, että et voikaan kertoa jostain jutusta, koska siinä voi olla paljastavia yksityiskohtia. Vedätkin sanasi takaisin, koska niistä voisi päätellä jotain. Osa on aiheellista varovaisuutta, osa silkkaa vainoharhaa. Mutta tämä kaikki etäännyttää sinua muista, olitpa itse parisuhteessa tai et, eli olitpa sitten kolmas tai parisuhteen osapuoli, peittelet elämääsi toisille.

Se on mielelle yllättävän raskasta. Jos parisuhteessa olet, siis pettävä osapuoli, on aika...minkä sanan nätisti sanoisi...toiverikasta kuvitella, että tämä ei heijastu parisuhteeseen ja jos lapsia on, koko perheeseen.

Tätähän se parisuhteen ei-pettäjä osapuoli tekee myös. Kertoo valheellista tarinaa avio onnesta, postaa onnea hehkuvia kuvia instagrammiin samalla kun parisuhde ei ole molemmin puolin onnellinen. Kaikilla meillä on tarinamme joihin uskomme ja joita haluamme ulospäin vahvistaa ja jotain piilottaa. Se on sitten jokaisen oma valinta millaisten tarinoiden ja totuuksien keskellä haluaa elää. En hyväksy pettämistä, en toisia naisia/miehiä mutta ihmettelen miksi jotkut haluavat elää parisuhteessa mihin toinen ei ole sitoutunut ja oikeuttavat sillä yhtälailla vahingollisen käytöksensä.

Niin, tämä oletuksella, että se instaaja tietää, että parisuhde ei ole molemmin puolin onnellinen.

Aika usein instaaja kuvittelee olevansa tavallisessa suhteessa, jossa on ala- ja ylämäkensä ja normiarki elettävänä. Ja aika usein instaaja toimii, kuten nyt somessa toimitaan, eli postaa sinne mieluummin hehkutettavat hetket kuin itsensä kiroilemassa tiskivuoren ja riitelyn keskellä.

Niitä sitten kolmas katselee ivallisin hymyin ja näkee niissä mitä tahtoo: epätoivoisen ei-pettäjän, joka keksii tarinoita.

Aika usein se kuitenkin on se pettäjä, joka sepittelee näitä tarinoita ympäriinsä ja uudelleen saa ihmiset ympärillään niihin jollei nyt uskomaan, niin ainakin kovasti toivomaan, että ne olisivat totta. Siksi siis ei-pettäjäkin leikkii mukana.

Muutoin tämä on kyllä hyvin tavallinen pettävän selostus: niin niiin, elän nyt tässä tätä elämää syistä x, x, y, y, mutta miksi se toinen ei tajua, että tämä on valhetta ja tee jotain! Miksi jatkaa vahingollista toimintaa?

Tommoseksi mäkin luulin oikeaa parisuhdetta vielä siin nuoruuden liittossa. Et on tavallista elämää alamäet ja ylämäet. Nyt vaan murheellisena muistan nuorii ihmisiä elämässä suhteessa mis ei enää muuta kun arjen jakamine, lapset ja talo. Kyl mekin harrastettiin ja viihdyttiinki yhdessä, mut niin kun sisko ja sen veli. Nyt tässä aikusemmassa liitossa tietää kyllä jo, etten enää tyytyis, elämän mittasta rakkauttakin on olemassa ku sen vaan löytää <3 Ittellä jo 12 vuotta ja tunteet vielä kun äske ois rakastuttu

Siis mitä nyt yrität selittää? Ei kaikilla ole nuoruudenkaan liitossa mitään veli/sisar-suhdetta, jossa ei ole enää mitään muuta kuin arjen jakaminen, talo ja lapset. Ei kaikkien tarvitse laukata seuraavaan liittoon ainakaan pettäen löytääkseen todellista, elämän mittaista rakkautta. 

Jotkut osaavat myös nuoruudenliitossa yhdessä aikuisuuteen kasvun ilman draamaa ja temppuiluja toisten kanssa. 

Ehkä kaikki ei vain tosiaan kaipaa sitä draamaa elämään tunteakseen elävänsä ja rakastavansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

ei minun tarvinnut sen kummemmin pohtia olenko parempi kuin rannalle jäänyt "ykkösnainen". Hän oli valehtelija ja manipuloiva moraaliton oman edun tavoittelija, joka mm yritti tulla raskaaksi mieheltä salaa, uhkaili itsemurhalla, viranomaisilla ja vaikka millä, stalkkasi ja käytti miestä taloudellisesti hyväkseen. [ja kaikesta em on kiitos vaan kirjallinen näyttö ennen kuin joku ehtii taas huutaa "hyväuskoinen hölmö!"]

Mies oli siis koukussa epävakaisiin tunnetiloihin, draamaan ja jännänaisiin. En missään nimessä suostuisi minkäänlaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on noin sotkuinen tunne-elämä.

Juoksisin. En enää järjen kasvettua päähän hyväksy edes kavereiksi ihmisiä, jotka ovat onnistuneet sotkemaan itsensä täyskreiseihin suhteisiin. Vähän kovaa, mutta yleensä sitä haetaan tuota ja siksi sitä elämässäkin on. Suostun tekemisiin vain henkisesti tasapainoisten kanssa.

Oppirahat, nääs.

Vähän off-topicina tähän: mulla on erittäinkin tervepäinen ystävä, joka eli vuosia suhteessa, jonka viimeinen abaut 1,5 vuotta olivat jotain aivan sairasta. Niin kauan kun nuori perhe eli vieraassa kaupungissa, meni kaikki hyvin, elämä oli ihan normaalia perhe-elämää. Mutta kun he muuttivat takaisin kotiseudulle lähelle vanhoja ystäviä ja perhettä, koki miehensä ilmeisesti menettävänsä jotenkin otettaan ja alkoi kiristämään hiljalleen kontrolliaan. Kaveri ei voinut käydä lopulta edes kuntosalilla ilman riidan haastamista ja kuulustelua. Lähteminen ei ole niin helposti tehty kuin sanottu kun on lapset, sitä vaan toivoo, että toisella olisi vaikka työstressi jonka mentyä ohi tilanne muuttuu takaisin sellaiseksi kuin joskus oli, normaaliksi. No ei muuttunut vaan paheni.

Tämä vaan kommenttina kun vähän suoraan sanottuna loukkaava tuo näkemys, että ihminen olisi itsessään jotenkin koukussa draamaan ja 'epävakaisiin tunnetiloihin' jos on eronnut (henkisesti) väkivaltaisesta suhteesta..

Jos eroaminen on tapahtunut toisen draaman kaaren kautta, eli pettämisen, niin kyllä väitän, että on koukussa draamaan.

On totta, että ihmiselämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen lapsien tms takia, vaan ymmärtää, että juurikin lapsien takia henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen suhde on  heti lopetettava.

Tämän sanominen on loukkaavaa, tiedän sen. Siitä huolimatta sanon, että missään nimessä en alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka kamppailee itsensä ja toisen kanssa ulos henkisesti (tai fyysisesti) väkivaltaisesta suhteesta. En näe, mitä hyvää toisin tilanteeseen, ongelmat ja hankaluudet ja suoranaiset vaarat näen.

"eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen". Psykologit ovat eri mieltä, ellei toki mielestäsi henkistä epätasapainoisuutta ole kiltteys ja luottamuksen tunteminen toisia ihmisiä kohtaan. 

https://yle.fi/a/3-5092324

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/c95966ac-d3fe-43d6-882c-0feb…

Kulostaa epäilyttävästi aivan uhrin syyllistämiseltä. Onhan siihenkin usein osoitettavissa sarja valintoja miksi joku joutuu raiskauksen tai ryöstön uhriksi, mutta silti meillä taitaa olla yleisen käsityksen mukainen yhteinen sopimus olla syyllistämättä uhria näistä valinnoista. 

Ehkä toivoisit toimittavan toisin? Esim rikoksen uhrin saamaa apua tai korvauksia voitaisi rajoittaa sillä perusteella, että hän itse meni jengien suosimalle alueelle canada goose päällään? Koska sinähän osaat kertoa, ettei yksikään ihminen täydessä järjessä niin tee.

Koulukiusatulle voisi sanoa, että ihan on oma valinta jos et vaihda koulua ja jos annat kiusaajien päästä ihon alle. Ihmiset joilla on terve itsetunto eivät lällättelystä hätkähdä -näin voisin itse helposti jollekin epäonnekkaammalle lällätellä.

Turha uhriutua siitä, että sanon, että henkisesti epävakaassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa ei kannata alkaa salasuhteeseen ja sotkea hänen ennestään sekaista elämäänsä pettämiskuvioilla.

Varsinkaan, jos oma asennoituminen on, että tämä suhde kertoo siitä, että on "parempi kuin ykkösnainen".

Mutta tätähän et edes sanonut. Esitit, että lainaamasi kirjoittajan kumppani oli koukussa jännänaisiin, koska oli joutunut aiemmassa suhteessa jonkinlaisen henkisen väkivallan kohteeksi. Sitten kerroit, että minun ystäväni on henkisesti epätasapainoinen, koska "sortui kiristykseen ja alistukseen" kun jäi odottamaan tilanteen liitossaan kääntyvän paremmaksi.

Minusta olet varsin lapsellinen ja luulisin melko elämää kokematon jos todella olet sitä mieltä, että kun vanhempien välillä esiintyy henkistä väkivaltaa, on jo lastenkin vuoksi lähdettävä "heti" tai on henkisesti epätasapainoinen.  Jos itse arvioisit omaa käytöstäsi, koska myönnät viimeksi olleesi henkisesti väkivaltainen kumppaniasi kohtaan? Minä myönnän manipuloineeni omani parturiin vain pari viikkoa sitten ensin ehdottamalla, sitten nälvimällä ja lopulta päättämällä hänen puolestaan. En ole ylpeä tuosta, mutta ihan  kun seuraa pariskuntia tuttavapiirissä tai niin sanotusti Prismassa, on henkinen kaltoinkohtelu ja manipulointi ainakin lieväasteisena varsin yleistä. Sulla on luultavasti asteikko huoneentauluna, mikä kiistattomasti näyttää sinulle koska on aika lähteä "heti", jottei olisi aivan henkisesti tasapainoton ihminen.

Olimme sen verran lapsellisia mennessämme yhteen, että emme vielä olleet oppineet tuollaista manipuloinnin ja puolesta päättämisen kulttuuria lainkaan. Puhumme siis asiat suoraan. Jos mua miehen kuontalo häiritsee, sanon sen, mutta kyllä se on hänen päätöksensä, mitä sille tekee. Omahan on tukkansa ja imagonsa. Miksi muuten tunsit tarvetta päättää siitä, koska miehesi käy parturissa? Mitä saavutit?

Minä sanoin, että olen oppirahani maksanut ja nykyään katson tarkemmin seuraani. Eli myönnän ja myönsin olevani kova, miksei myös loukkaava, kun sanon, että en halua lähipiiriini henkilöitä, joilla on draamaviettiä tai sekaista draamaa elämässään.

Ja kyllä mulla on asteikko, joka kehottaa lähtemään heti. Se heti tulee vastaan juuri silloin, kun täysin normijärkinen (kuten kuvailit) ihminen alkaa muuttumaan kontrolloiduksi alistujaksi. Jos sä olet sitä mieltä, että siinä jotain pitää vielä katsella, toivoa ja rukoilla, se on sinun kantasi. Minä olisin ystävälläni aika painokkaasti kertonut, että hänen muutoksensa on huolestuttava, eikä pidemmän päälle lapsille edullinen.

Musta kuulostaa ettei sulla just ole sellasta kokemusta jonka pohjalta voisit sanoo varmaksi et miehesi kanssa toimisitte tilanteessa näin tai noin. Tehän ootte menneet lapsena yhteen ihan niin kun moni meistä eronneistakin. En mäkään kuvitellut et me koskaan joudutaan suhteess vaikeuksiin ja nyt kun erosta on jo sen yli 10v en ees tunnista sitä miestä jonka kanssa teininä alettiin joistain jutuista. Välil on mennyt  sovussa asiat, välillä oon kattonut vaan epäuskoisena et tähänkö se meillä meni. Syytä varmaan molemmissa yleensä. Sitä on niin järkevä muka kun kaikki tuntuu sujuvan mun tavalla, sit ootkin viittaamassa kintaalla pettämiselle kun ei mustat sukat vaan löydy ees etsimällä. No, kokemusta rikkaampana taas osaa näitäkin lukee...

-sivusta

Sanoin lapsellisina, en lapsena. Sarkasmi on tunnetusti vaikea laji, viittasin siihen, että jostain syystä edellinen kirjoittaja halusi niputtaa minut lapselliseksi ja kokemattomaksi, kun en ollut kanssaan samaa mieltä.

Muutoinkaan en saa ajatuksesi päästä kiinni. Siis onhan meillä pitkä liitto, johon on mahtunut monenmoista. Sitä ei vielä kuitenkaan, että pakottaisin mieheni parturiin, koska kyllä sentään liitosta johtumatta hänen tukkansa on hänen omansa.

minkälaista monenmoista? Ettehän henkisesti epätasapainoisia vaan ole menneet olemaan? Ettekä draamasta riippuvaiseksi erehtymään?

Jotkut sekoittavat intohimon ja draaman rakkaudeksi vaikka aikuinen rakkaus on valintoja ja kyllä myös sitä arkea. Arkea ei kukaan oikeasti pääse pakoon oli sitten suhteessa tai ei. Jotkut luulevat tasapainoista aikuista rakkautta riippuvuudeksi. Ei se sitä ole. Vain intohimo- ja draamariippuvaiset sarjapettäjät sanovat niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asia ole mielestäni niin mustavalkoinen, että kumpi on syyllinen. Kukin vastaa omista teoistaan, joten pettäminen on ainoastaan pettäjän syy, mutta oma vastuu ja syyllisyytensä on rikoskumppanillakin. Ei se niinkän mene, että varattuja voi vapaasti ja hyväksytysti vikitellä, ei.

Lisäksi kolmas/pettävä ei useinkaan tiedosta ja tajua, mitä tekee itselleen. Tarkoitan tällä nyt sitä, että se itsepetos on niin syvä, asiat ei muka ole mustavalkoisia, tunteet vain on niin syviä, ei ole koskaan tunnettu näin, täydellinen sielunkumppani, jne jne jne ja kaikki tämä salassa.

Se hiipii kaikkialle muuallekin elämään sitten. Yht'äkkiä huomaat, että et voikaan kertoa jostain jutusta, koska siinä voi olla paljastavia yksityiskohtia. Vedätkin sanasi takaisin, koska niistä voisi päätellä jotain. Osa on aiheellista varovaisuutta, osa silkkaa vainoharhaa. Mutta tämä kaikki etäännyttää sinua muista, olitpa itse parisuhteessa tai et, eli olitpa sitten kolmas tai parisuhteen osapuoli, peittelet elämääsi toisille.

Se on mielelle yllättävän raskasta. Jos parisuhteessa olet, siis pettävä osapuoli, on aika...minkä sanan nätisti sanoisi...toiverikasta kuvitella, että tämä ei heijastu parisuhteeseen ja jos lapsia on, koko perheeseen.

Tätähän se parisuhteen ei-pettäjä osapuoli tekee myös. Kertoo valheellista tarinaa avio onnesta, postaa onnea hehkuvia kuvia instagrammiin samalla kun parisuhde ei ole molemmin puolin onnellinen. Kaikilla meillä on tarinamme joihin uskomme ja joita haluamme ulospäin vahvistaa ja jotain piilottaa. Se on sitten jokaisen oma valinta millaisten tarinoiden ja totuuksien keskellä haluaa elää. En hyväksy pettämistä, en toisia naisia/miehiä mutta ihmettelen miksi jotkut haluavat elää parisuhteessa mihin toinen ei ole sitoutunut ja oikeuttavat sillä yhtälailla vahingollisen käytöksensä.

Niin, tämä oletuksella, että se instaaja tietää, että parisuhde ei ole molemmin puolin onnellinen.

Aika usein instaaja kuvittelee olevansa tavallisessa suhteessa, jossa on ala- ja ylämäkensä ja normiarki elettävänä. Ja aika usein instaaja toimii, kuten nyt somessa toimitaan, eli postaa sinne mieluummin hehkutettavat hetket kuin itsensä kiroilemassa tiskivuoren ja riitelyn keskellä.

Niitä sitten kolmas katselee ivallisin hymyin ja näkee niissä mitä tahtoo: epätoivoisen ei-pettäjän, joka keksii tarinoita.

Aika usein se kuitenkin on se pettäjä, joka sepittelee näitä tarinoita ympäriinsä ja uudelleen saa ihmiset ympärillään niihin jollei nyt uskomaan, niin ainakin kovasti toivomaan, että ne olisivat totta. Siksi siis ei-pettäjäkin leikkii mukana.

Muutoin tämä on kyllä hyvin tavallinen pettävän selostus: niin niiin, elän nyt tässä tätä elämää syistä x, x, y, y, mutta miksi se toinen ei tajua, että tämä on valhetta ja tee jotain! Miksi jatkaa vahingollista toimintaa?

Tommoseksi mäkin luulin oikeaa parisuhdetta vielä siin nuoruuden liittossa. Et on tavallista elämää alamäet ja ylämäet. Nyt vaan murheellisena muistan nuorii ihmisiä elämässä suhteessa mis ei enää muuta kun arjen jakamine, lapset ja talo. Kyl mekin harrastettiin ja viihdyttiinki yhdessä, mut niin kun sisko ja sen veli. Nyt tässä aikusemmassa liitossa tietää kyllä jo, etten enää tyytyis, elämän mittasta rakkauttakin on olemassa ku sen vaan löytää <3 Ittellä jo 12 vuotta ja tunteet vielä kun äske ois rakastuttu

Siis mitä nyt yrität selittää? Ei kaikilla ole nuoruudenkaan liitossa mitään veli/sisar-suhdetta, jossa ei ole enää mitään muuta kuin arjen jakaminen, talo ja lapset. Ei kaikkien tarvitse laukata seuraavaan liittoon ainakaan pettäen löytääkseen todellista, elämän mittaista rakkautta. 

Jotkut osaavat myös nuoruudenliitossa yhdessä aikuisuuteen kasvun ilman draamaa ja temppuiluja toisten kanssa. 

Ehkä kaikki ei vain tosiaan kaipaa sitä draamaa elämään tunteakseen elävänsä ja rakastavansa.

Sillä draamalla paikkaillaan usein alitajuisesti niitä lapsuudessa koettuja vaillejäämisiä jotka jäivät teini-iässä tai nuorena aikuisena paikkaamatta. Terapiaa tosin ollut saatavilla sellaiseen ainakin 30-35 vuotta joten siitä ei ole ollut kellään kiinni vaan omasta kyvyttömyydestä rehelliseen itsetuntemukseen.

Siksi noita tarinoita suolletaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään perheenrikkojia ole. Itse ei voi vaikuttaa jos rakastuu toiseen, se vain tapahtuu. Voihan YRITTÄÄ olla rakastumatta mutta vain psykopaatti on tunteeton.

Kyllä voi vaikuttaa. Jos sekaantuu toisten perherauhaan on moraaliton hylkiö, kolta on kouhittu omatunto.Narsistisia piirteitä omaava omaan napaan tuijottaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

ei minun tarvinnut sen kummemmin pohtia olenko parempi kuin rannalle jäänyt "ykkösnainen". Hän oli valehtelija ja manipuloiva moraaliton oman edun tavoittelija, joka mm yritti tulla raskaaksi mieheltä salaa, uhkaili itsemurhalla, viranomaisilla ja vaikka millä, stalkkasi ja käytti miestä taloudellisesti hyväkseen. [ja kaikesta em on kiitos vaan kirjallinen näyttö ennen kuin joku ehtii taas huutaa "hyväuskoinen hölmö!"]

Mies oli siis koukussa epävakaisiin tunnetiloihin, draamaan ja jännänaisiin. En missään nimessä suostuisi minkäänlaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on noin sotkuinen tunne-elämä.

Juoksisin. En enää järjen kasvettua päähän hyväksy edes kavereiksi ihmisiä, jotka ovat onnistuneet sotkemaan itsensä täyskreiseihin suhteisiin. Vähän kovaa, mutta yleensä sitä haetaan tuota ja siksi sitä elämässäkin on. Suostun tekemisiin vain henkisesti tasapainoisten kanssa.

Oppirahat, nääs.

Vähän off-topicina tähän: mulla on erittäinkin tervepäinen ystävä, joka eli vuosia suhteessa, jonka viimeinen abaut 1,5 vuotta olivat jotain aivan sairasta. Niin kauan kun nuori perhe eli vieraassa kaupungissa, meni kaikki hyvin, elämä oli ihan normaalia perhe-elämää. Mutta kun he muuttivat takaisin kotiseudulle lähelle vanhoja ystäviä ja perhettä, koki miehensä ilmeisesti menettävänsä jotenkin otettaan ja alkoi kiristämään hiljalleen kontrolliaan. Kaveri ei voinut käydä lopulta edes kuntosalilla ilman riidan haastamista ja kuulustelua. Lähteminen ei ole niin helposti tehty kuin sanottu kun on lapset, sitä vaan toivoo, että toisella olisi vaikka työstressi jonka mentyä ohi tilanne muuttuu takaisin sellaiseksi kuin joskus oli, normaaliksi. No ei muuttunut vaan paheni.

Tämä vaan kommenttina kun vähän suoraan sanottuna loukkaava tuo näkemys, että ihminen olisi itsessään jotenkin koukussa draamaan ja 'epävakaisiin tunnetiloihin' jos on eronnut (henkisesti) väkivaltaisesta suhteesta..

Jos eroaminen on tapahtunut toisen draaman kaaren kautta, eli pettämisen, niin kyllä väitän, että on koukussa draamaan.

On totta, että ihmiselämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen lapsien tms takia, vaan ymmärtää, että juurikin lapsien takia henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen suhde on  heti lopetettava.

Tämän sanominen on loukkaavaa, tiedän sen. Siitä huolimatta sanon, että missään nimessä en alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka kamppailee itsensä ja toisen kanssa ulos henkisesti (tai fyysisesti) väkivaltaisesta suhteesta. En näe, mitä hyvää toisin tilanteeseen, ongelmat ja hankaluudet ja suoranaiset vaarat näen.

"eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen". Psykologit ovat eri mieltä, ellei toki mielestäsi henkistä epätasapainoisuutta ole kiltteys ja luottamuksen tunteminen toisia ihmisiä kohtaan. 

https://yle.fi/a/3-5092324

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/c95966ac-d3fe-43d6-882c-0feb…

Kulostaa epäilyttävästi aivan uhrin syyllistämiseltä. Onhan siihenkin usein osoitettavissa sarja valintoja miksi joku joutuu raiskauksen tai ryöstön uhriksi, mutta silti meillä taitaa olla yleisen käsityksen mukainen yhteinen sopimus olla syyllistämättä uhria näistä valinnoista. 

Ehkä toivoisit toimittavan toisin? Esim rikoksen uhrin saamaa apua tai korvauksia voitaisi rajoittaa sillä perusteella, että hän itse meni jengien suosimalle alueelle canada goose päällään? Koska sinähän osaat kertoa, ettei yksikään ihminen täydessä järjessä niin tee.

Koulukiusatulle voisi sanoa, että ihan on oma valinta jos et vaihda koulua ja jos annat kiusaajien päästä ihon alle. Ihmiset joilla on terve itsetunto eivät lällättelystä hätkähdä -näin voisin itse helposti jollekin epäonnekkaammalle lällätellä.

Turha uhriutua siitä, että sanon, että henkisesti epävakaassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa ei kannata alkaa salasuhteeseen ja sotkea hänen ennestään sekaista elämäänsä pettämiskuvioilla.

Varsinkaan, jos oma asennoituminen on, että tämä suhde kertoo siitä, että on "parempi kuin ykkösnainen".

Mutta tätähän et edes sanonut. Esitit, että lainaamasi kirjoittajan kumppani oli koukussa jännänaisiin, koska oli joutunut aiemmassa suhteessa jonkinlaisen henkisen väkivallan kohteeksi. Sitten kerroit, että minun ystäväni on henkisesti epätasapainoinen, koska "sortui kiristykseen ja alistukseen" kun jäi odottamaan tilanteen liitossaan kääntyvän paremmaksi.

Minusta olet varsin lapsellinen ja luulisin melko elämää kokematon jos todella olet sitä mieltä, että kun vanhempien välillä esiintyy henkistä väkivaltaa, on jo lastenkin vuoksi lähdettävä "heti" tai on henkisesti epätasapainoinen.  Jos itse arvioisit omaa käytöstäsi, koska myönnät viimeksi olleesi henkisesti väkivaltainen kumppaniasi kohtaan? Minä myönnän manipuloineeni omani parturiin vain pari viikkoa sitten ensin ehdottamalla, sitten nälvimällä ja lopulta päättämällä hänen puolestaan. En ole ylpeä tuosta, mutta ihan  kun seuraa pariskuntia tuttavapiirissä tai niin sanotusti Prismassa, on henkinen kaltoinkohtelu ja manipulointi ainakin lieväasteisena varsin yleistä. Sulla on luultavasti asteikko huoneentauluna, mikä kiistattomasti näyttää sinulle koska on aika lähteä "heti", jottei olisi aivan henkisesti tasapainoton ihminen.

Otapa nyt ihan rauhallisesti. Hengitä syvään hetki. Kyllä pettämisen vuoksi pitää lähteä ja heti.

"Mutta eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen lapsien tms takia, vaan ymmärtää, että juurikin lapsien takia henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen suhde on  heti lopetettava."

Ei mitään käsitystä realiteeteista.

Tällasessa tilanteessa etenkin miehen vaihtoehdot on usein joko jatkaa suhteessa ja olla läsnä lastensa elämässä, tai varautua siihen, että suhde lapsiin kärsii. Kumman ratkaisun sinä tekisit, oi Sophie?

Minun ei tarvitse tehdä tuollaisia valintoja, koska olen siirtynyt elämään 2023-luvulle sieltä seitkytluvun maalaiskylästä, jossa tuollainen vielä olikin todellisuutta.

Miehen kannattaa hakea paitsi keskustelu- myös viranomaisapua. Toisin kuin monet hyväuskoiset rakastajattaret luulevat, tässä maassa on laki, joka turvaa myös miehen vanhemmuuden.  Toki tämä vaatii vähän vaivannäköä, että asioitaan hoitaa, pelkkä läsnäolo ei tosiaan siihen riitä.

Ja jos realiteeteista puhutaan, niin mitäpä luulet, mikä on miehen suhde lapsiin vuosikausien sivusuhteilun jälkeen?

Voi hyvän tähden kun sulla ei tosiaan ole minkäänlaista käsitystä todellisuudesta!

Tapaamissopimus joka on tehty lastenvalvojalla on yhtä kuin vessapaperia jos jompikumpi osapuoli niin tahtoo. Oikeusprosessissa kestää vähintään kuukausia ja lasku on kymmenissä tuhansissa. Lapset kärsii vanhempien huoltajuussodassa. Niin, ettei viranomaisilla ole mitään konsteja asiaan puuttua, voi lapsen ja vanhemman kasvokkain tapaamista estellä helposti 2 kuukautta. Sinä aikana voi lapsen mieltä muokata niin, että seuraavaksi hän kertookin, ettei toista edes tahdo tavata. Oikeus ottaa tämän huomioon. Lastensuojelu, koulun määräämä psykologi... lain puitteissa keinottomia. Ja kysymyksessä sen enempää yksityiskohtiin menemättä varakkaat, koulutetut, rikkeettömät vanhemmat. Ai niin, lisään vielä, että se lastensa elämästä karkoitettu vanhempi voi olla myös äiti.

Jos sinä ja kumppanisi uskottekin erossa toimivanne kohtuullisesti toisianne kohtaan ja suojelevanne lapsianne, et voi yleistää tätä koskemaan jokaista ihmistä joka ei ole "henkisesti epävakaa". Sellaiseksi kun voi tulla, tai sellainen voi tahtomattasi koskettaa jotain elämäsi osa-aluetta. 1 sellainen erossa riittää.

Joo kyllä. Mutta miten tämä nyt liittyy siihen, että olen sitä mieltä, että tuollaisessa tilanteessa olevan ihmisen kanssa ei kannata aloittaa sivusuhdetta? Sitähän minä vain olen sanonut.

Kuten myös senkin, että ylipäätään henkisesti kovin epävakaiden ja epävakaissa olevien ihmisten kanssa kannattaa olla varovainen, miten heidän elämäänsä sotkeutuu. Tämä ihan sen vuoksi, että juurikaan en kuvittele olevani mikään jeesus, joka voisi edes kummemmin auttaa.

Sitä varten on ne ammatti-ihmiset.

sinä olet väittänyt, että riitaisa ero tai henkisesti väkivaltainen suhde on merkki siitä, että henkilö on henkisesti epätasapainoinen ja ettet tällaista ihmistä tahdo edes kaveriksesi.

Hieno tyyppi. Olisipa ystävänä mahtava saada sinut tulipalopaikalle kysymään, ettei vaan olisi unohtunut vaihtaa pattereita palohälyttimeen.

Kyllä se on. Pettäjä on henkisesti epätasapainoinen eikä sellaista tarvitse kaverinakaan katsella. Epäluotettavia harva haluaa kaveriksi.

jep, varaudu tilastojen valossa hyvästelemään reilu puolet kavereistasi.

Jep, annatko tieteellisiin tutkimuksiin perustuvan lähteen suomalaisella aineistolla tuohon vihjaukseesi. Älä oikeesti jaksa suoltaa valheita. Ei niitä missään uskota.

Vai että tieteellinen :) En nyt tiedä onko tätä tieteellisesti tutkittu, vaikka kai tämä voisi olla joku gradun aihe jossain tiedekunnassa. Nyt kuitenkin luulen, että joudumme tyytymään kyselytutkimuksiin:

https://www.voice.fi/suhteet/a-184138

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/millainen-ihminen-on-uskoton-10-yll…

Tai väestöliiton tutkimukseen:

"Keskimäärin joka kolmas parisuhteessa olevista on pettänyt puolisoaan. Väestöliiton seksuaaliterapeutti Marja-Leena Pippingsköldin mukaan miehistä pettää noin 39 prosenttia ja naisista 30 prosenttia"

Riippuu siis aivan ystäviesi ikäjakaumasta joudutko poistamaan heistä puolet vai vain kolmasosan elämästäsi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

ei minun tarvinnut sen kummemmin pohtia olenko parempi kuin rannalle jäänyt "ykkösnainen". Hän oli valehtelija ja manipuloiva moraaliton oman edun tavoittelija, joka mm yritti tulla raskaaksi mieheltä salaa, uhkaili itsemurhalla, viranomaisilla ja vaikka millä, stalkkasi ja käytti miestä taloudellisesti hyväkseen. [ja kaikesta em on kiitos vaan kirjallinen näyttö ennen kuin joku ehtii taas huutaa "hyväuskoinen hölmö!"]

Mies oli siis koukussa epävakaisiin tunnetiloihin, draamaan ja jännänaisiin. En missään nimessä suostuisi minkäänlaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on noin sotkuinen tunne-elämä.

Juoksisin. En enää järjen kasvettua päähän hyväksy edes kavereiksi ihmisiä, jotka ovat onnistuneet sotkemaan itsensä täyskreiseihin suhteisiin. Vähän kovaa, mutta yleensä sitä haetaan tuota ja siksi sitä elämässäkin on. Suostun tekemisiin vain henkisesti tasapainoisten kanssa.

Oppirahat, nääs.

Vähän off-topicina tähän: mulla on erittäinkin tervepäinen ystävä, joka eli vuosia suhteessa, jonka viimeinen abaut 1,5 vuotta olivat jotain aivan sairasta. Niin kauan kun nuori perhe eli vieraassa kaupungissa, meni kaikki hyvin, elämä oli ihan normaalia perhe-elämää. Mutta kun he muuttivat takaisin kotiseudulle lähelle vanhoja ystäviä ja perhettä, koki miehensä ilmeisesti menettävänsä jotenkin otettaan ja alkoi kiristämään hiljalleen kontrolliaan. Kaveri ei voinut käydä lopulta edes kuntosalilla ilman riidan haastamista ja kuulustelua. Lähteminen ei ole niin helposti tehty kuin sanottu kun on lapset, sitä vaan toivoo, että toisella olisi vaikka työstressi jonka mentyä ohi tilanne muuttuu takaisin sellaiseksi kuin joskus oli, normaaliksi. No ei muuttunut vaan paheni.

Tämä vaan kommenttina kun vähän suoraan sanottuna loukkaava tuo näkemys, että ihminen olisi itsessään jotenkin koukussa draamaan ja 'epävakaisiin tunnetiloihin' jos on eronnut (henkisesti) väkivaltaisesta suhteesta..

Jos eroaminen on tapahtunut toisen draaman kaaren kautta, eli pettämisen, niin kyllä väitän, että on koukussa draamaan.

On totta, että ihmiselämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen lapsien tms takia, vaan ymmärtää, että juurikin lapsien takia henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen suhde on  heti lopetettava.

Tämän sanominen on loukkaavaa, tiedän sen. Siitä huolimatta sanon, että missään nimessä en alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka kamppailee itsensä ja toisen kanssa ulos henkisesti (tai fyysisesti) väkivaltaisesta suhteesta. En näe, mitä hyvää toisin tilanteeseen, ongelmat ja hankaluudet ja suoranaiset vaarat näen.

"eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen". Psykologit ovat eri mieltä, ellei toki mielestäsi henkistä epätasapainoisuutta ole kiltteys ja luottamuksen tunteminen toisia ihmisiä kohtaan. 

https://yle.fi/a/3-5092324

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/c95966ac-d3fe-43d6-882c-0feb…

Kulostaa epäilyttävästi aivan uhrin syyllistämiseltä. Onhan siihenkin usein osoitettavissa sarja valintoja miksi joku joutuu raiskauksen tai ryöstön uhriksi, mutta silti meillä taitaa olla yleisen käsityksen mukainen yhteinen sopimus olla syyllistämättä uhria näistä valinnoista. 

Ehkä toivoisit toimittavan toisin? Esim rikoksen uhrin saamaa apua tai korvauksia voitaisi rajoittaa sillä perusteella, että hän itse meni jengien suosimalle alueelle canada goose päällään? Koska sinähän osaat kertoa, ettei yksikään ihminen täydessä järjessä niin tee.

Koulukiusatulle voisi sanoa, että ihan on oma valinta jos et vaihda koulua ja jos annat kiusaajien päästä ihon alle. Ihmiset joilla on terve itsetunto eivät lällättelystä hätkähdä -näin voisin itse helposti jollekin epäonnekkaammalle lällätellä.

Turha uhriutua siitä, että sanon, että henkisesti epävakaassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa ei kannata alkaa salasuhteeseen ja sotkea hänen ennestään sekaista elämäänsä pettämiskuvioilla.

Varsinkaan, jos oma asennoituminen on, että tämä suhde kertoo siitä, että on "parempi kuin ykkösnainen".

Mutta tätähän et edes sanonut. Esitit, että lainaamasi kirjoittajan kumppani oli koukussa jännänaisiin, koska oli joutunut aiemmassa suhteessa jonkinlaisen henkisen väkivallan kohteeksi. Sitten kerroit, että minun ystäväni on henkisesti epätasapainoinen, koska "sortui kiristykseen ja alistukseen" kun jäi odottamaan tilanteen liitossaan kääntyvän paremmaksi.

Minusta olet varsin lapsellinen ja luulisin melko elämää kokematon jos todella olet sitä mieltä, että kun vanhempien välillä esiintyy henkistä väkivaltaa, on jo lastenkin vuoksi lähdettävä "heti" tai on henkisesti epätasapainoinen.  Jos itse arvioisit omaa käytöstäsi, koska myönnät viimeksi olleesi henkisesti väkivaltainen kumppaniasi kohtaan? Minä myönnän manipuloineeni omani parturiin vain pari viikkoa sitten ensin ehdottamalla, sitten nälvimällä ja lopulta päättämällä hänen puolestaan. En ole ylpeä tuosta, mutta ihan  kun seuraa pariskuntia tuttavapiirissä tai niin sanotusti Prismassa, on henkinen kaltoinkohtelu ja manipulointi ainakin lieväasteisena varsin yleistä. Sulla on luultavasti asteikko huoneentauluna, mikä kiistattomasti näyttää sinulle koska on aika lähteä "heti", jottei olisi aivan henkisesti tasapainoton ihminen.

Otapa nyt ihan rauhallisesti. Hengitä syvään hetki. Kyllä pettämisen vuoksi pitää lähteä ja heti.

"Mutta eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen lapsien tms takia, vaan ymmärtää, että juurikin lapsien takia henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen suhde on  heti lopetettava."

Ei mitään käsitystä realiteeteista.

Tällasessa tilanteessa etenkin miehen vaihtoehdot on usein joko jatkaa suhteessa ja olla läsnä lastensa elämässä, tai varautua siihen, että suhde lapsiin kärsii. Kumman ratkaisun sinä tekisit, oi Sophie?

Minun ei tarvitse tehdä tuollaisia valintoja, koska olen siirtynyt elämään 2023-luvulle sieltä seitkytluvun maalaiskylästä, jossa tuollainen vielä olikin todellisuutta.

Miehen kannattaa hakea paitsi keskustelu- myös viranomaisapua. Toisin kuin monet hyväuskoiset rakastajattaret luulevat, tässä maassa on laki, joka turvaa myös miehen vanhemmuuden.  Toki tämä vaatii vähän vaivannäköä, että asioitaan hoitaa, pelkkä läsnäolo ei tosiaan siihen riitä.

Ja jos realiteeteista puhutaan, niin mitäpä luulet, mikä on miehen suhde lapsiin vuosikausien sivusuhteilun jälkeen?

Voi hyvän tähden kun sulla ei tosiaan ole minkäänlaista käsitystä todellisuudesta!

Tapaamissopimus joka on tehty lastenvalvojalla on yhtä kuin vessapaperia jos jompikumpi osapuoli niin tahtoo. Oikeusprosessissa kestää vähintään kuukausia ja lasku on kymmenissä tuhansissa. Lapset kärsii vanhempien huoltajuussodassa. Niin, ettei viranomaisilla ole mitään konsteja asiaan puuttua, voi lapsen ja vanhemman kasvokkain tapaamista estellä helposti 2 kuukautta. Sinä aikana voi lapsen mieltä muokata niin, että seuraavaksi hän kertookin, ettei toista edes tahdo tavata. Oikeus ottaa tämän huomioon. Lastensuojelu, koulun määräämä psykologi... lain puitteissa keinottomia. Ja kysymyksessä sen enempää yksityiskohtiin menemättä varakkaat, koulutetut, rikkeettömät vanhemmat. Ai niin, lisään vielä, että se lastensa elämästä karkoitettu vanhempi voi olla myös äiti.

Jos sinä ja kumppanisi uskottekin erossa toimivanne kohtuullisesti toisianne kohtaan ja suojelevanne lapsianne, et voi yleistää tätä koskemaan jokaista ihmistä joka ei ole "henkisesti epävakaa". Sellaiseksi kun voi tulla, tai sellainen voi tahtomattasi koskettaa jotain elämäsi osa-aluetta. 1 sellainen erossa riittää.

Joo kyllä. Mutta miten tämä nyt liittyy siihen, että olen sitä mieltä, että tuollaisessa tilanteessa olevan ihmisen kanssa ei kannata aloittaa sivusuhdetta? Sitähän minä vain olen sanonut.

Kuten myös senkin, että ylipäätään henkisesti kovin epävakaiden ja epävakaissa olevien ihmisten kanssa kannattaa olla varovainen, miten heidän elämäänsä sotkeutuu. Tämä ihan sen vuoksi, että juurikaan en kuvittele olevani mikään jeesus, joka voisi edes kummemmin auttaa.

Sitä varten on ne ammatti-ihmiset.

sinä olet väittänyt, että riitaisa ero tai henkisesti väkivaltainen suhde on merkki siitä, että henkilö on henkisesti epätasapainoinen ja ettet tällaista ihmistä tahdo edes kaveriksesi.

Hieno tyyppi. Olisipa ystävänä mahtava saada sinut tulipalopaikalle kysymään, ettei vaan olisi unohtunut vaihtaa pattereita palohälyttimeen.

Kyllä se on. Pettäjä on henkisesti epätasapainoinen eikä sellaista tarvitse kaverinakaan katsella. Epäluotettavia harva haluaa kaveriksi.

jep, varaudu tilastojen valossa hyvästelemään reilu puolet kavereistasi.

Jep, annatko tieteellisiin tutkimuksiin perustuvan lähteen suomalaisella aineistolla tuohon vihjaukseesi. Älä oikeesti jaksa suoltaa valheita. Ei niitä missään uskota.

Vai että tieteellinen :) En nyt tiedä onko tätä tieteellisesti tutkittu, vaikka kai tämä voisi olla joku gradun aihe jossain tiedekunnassa. Nyt kuitenkin luulen, että joudumme tyytymään kyselytutkimuksiin:

https://www.voice.fi/suhteet/a-184138

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/millainen-ihminen-on-uskoton-10-yll…

Tai väestöliiton tutkimukseen:

"Keskimäärin joka kolmas parisuhteessa olevista on pettänyt puolisoaan. Väestöliiton seksuaaliterapeutti Marja-Leena Pippingsköldin mukaan miehistä pettää noin 39 prosenttia ja naisista 30 prosenttia"

Riippuu siis aivan ystäviesi ikäjakaumasta joudutko poistamaan heistä puolet vai vain kolmasosan elämästäsi :)

Väestöliiton tutkimus osoittaa noin 5 prosenttia nuorissa ikäluokissa avo-/avioliitossa olevista. Vanhemmissa lievästi enemmän kuitenkin alle selvästi alle 10 prosenttia. Erillisuhteissa luvut sitten 40 prosentin luokkaa kyllä läpi ikähaitarin. Erillissuhteessa asuvia joilla yhteinen lapsi taas äärettömän vähän.

Joten kyllä väite että puolet pettäisi avio-/avoliitossaan on valheellinen ja sitä pettämiseen kannustavat käyttävät somessa jatkuvasti perustellen sillä omaa käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

ei minun tarvinnut sen kummemmin pohtia olenko parempi kuin rannalle jäänyt "ykkösnainen". Hän oli valehtelija ja manipuloiva moraaliton oman edun tavoittelija, joka mm yritti tulla raskaaksi mieheltä salaa, uhkaili itsemurhalla, viranomaisilla ja vaikka millä, stalkkasi ja käytti miestä taloudellisesti hyväkseen. [ja kaikesta em on kiitos vaan kirjallinen näyttö ennen kuin joku ehtii taas huutaa "hyväuskoinen hölmö!"]

Mies oli siis koukussa epävakaisiin tunnetiloihin, draamaan ja jännänaisiin. En missään nimessä suostuisi minkäänlaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on noin sotkuinen tunne-elämä.

Juoksisin. En enää järjen kasvettua päähän hyväksy edes kavereiksi ihmisiä, jotka ovat onnistuneet sotkemaan itsensä täyskreiseihin suhteisiin. Vähän kovaa, mutta yleensä sitä haetaan tuota ja siksi sitä elämässäkin on. Suostun tekemisiin vain henkisesti tasapainoisten kanssa.

Oppirahat, nääs.

Vähän off-topicina tähän: mulla on erittäinkin tervepäinen ystävä, joka eli vuosia suhteessa, jonka viimeinen abaut 1,5 vuotta olivat jotain aivan sairasta. Niin kauan kun nuori perhe eli vieraassa kaupungissa, meni kaikki hyvin, elämä oli ihan normaalia perhe-elämää. Mutta kun he muuttivat takaisin kotiseudulle lähelle vanhoja ystäviä ja perhettä, koki miehensä ilmeisesti menettävänsä jotenkin otettaan ja alkoi kiristämään hiljalleen kontrolliaan. Kaveri ei voinut käydä lopulta edes kuntosalilla ilman riidan haastamista ja kuulustelua. Lähteminen ei ole niin helposti tehty kuin sanottu kun on lapset, sitä vaan toivoo, että toisella olisi vaikka työstressi jonka mentyä ohi tilanne muuttuu takaisin sellaiseksi kuin joskus oli, normaaliksi. No ei muuttunut vaan paheni.

Tämä vaan kommenttina kun vähän suoraan sanottuna loukkaava tuo näkemys, että ihminen olisi itsessään jotenkin koukussa draamaan ja 'epävakaisiin tunnetiloihin' jos on eronnut (henkisesti) väkivaltaisesta suhteesta..

Jos eroaminen on tapahtunut toisen draaman kaaren kautta, eli pettämisen, niin kyllä väitän, että on koukussa draamaan.

On totta, että ihmiselämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen lapsien tms takia, vaan ymmärtää, että juurikin lapsien takia henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen suhde on  heti lopetettava.

Tämän sanominen on loukkaavaa, tiedän sen. Siitä huolimatta sanon, että missään nimessä en alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka kamppailee itsensä ja toisen kanssa ulos henkisesti (tai fyysisesti) väkivaltaisesta suhteesta. En näe, mitä hyvää toisin tilanteeseen, ongelmat ja hankaluudet ja suoranaiset vaarat näen.

"eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen". Psykologit ovat eri mieltä, ellei toki mielestäsi henkistä epätasapainoisuutta ole kiltteys ja luottamuksen tunteminen toisia ihmisiä kohtaan. 

https://yle.fi/a/3-5092324

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/c95966ac-d3fe-43d6-882c-0feb…

Kulostaa epäilyttävästi aivan uhrin syyllistämiseltä. Onhan siihenkin usein osoitettavissa sarja valintoja miksi joku joutuu raiskauksen tai ryöstön uhriksi, mutta silti meillä taitaa olla yleisen käsityksen mukainen yhteinen sopimus olla syyllistämättä uhria näistä valinnoista. 

Ehkä toivoisit toimittavan toisin? Esim rikoksen uhrin saamaa apua tai korvauksia voitaisi rajoittaa sillä perusteella, että hän itse meni jengien suosimalle alueelle canada goose päällään? Koska sinähän osaat kertoa, ettei yksikään ihminen täydessä järjessä niin tee.

Koulukiusatulle voisi sanoa, että ihan on oma valinta jos et vaihda koulua ja jos annat kiusaajien päästä ihon alle. Ihmiset joilla on terve itsetunto eivät lällättelystä hätkähdä -näin voisin itse helposti jollekin epäonnekkaammalle lällätellä.

Turha uhriutua siitä, että sanon, että henkisesti epävakaassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa ei kannata alkaa salasuhteeseen ja sotkea hänen ennestään sekaista elämäänsä pettämiskuvioilla.

Varsinkaan, jos oma asennoituminen on, että tämä suhde kertoo siitä, että on "parempi kuin ykkösnainen".

Mutta tätähän et edes sanonut. Esitit, että lainaamasi kirjoittajan kumppani oli koukussa jännänaisiin, koska oli joutunut aiemmassa suhteessa jonkinlaisen henkisen väkivallan kohteeksi. Sitten kerroit, että minun ystäväni on henkisesti epätasapainoinen, koska "sortui kiristykseen ja alistukseen" kun jäi odottamaan tilanteen liitossaan kääntyvän paremmaksi.

Minusta olet varsin lapsellinen ja luulisin melko elämää kokematon jos todella olet sitä mieltä, että kun vanhempien välillä esiintyy henkistä väkivaltaa, on jo lastenkin vuoksi lähdettävä "heti" tai on henkisesti epätasapainoinen.  Jos itse arvioisit omaa käytöstäsi, koska myönnät viimeksi olleesi henkisesti väkivaltainen kumppaniasi kohtaan? Minä myönnän manipuloineeni omani parturiin vain pari viikkoa sitten ensin ehdottamalla, sitten nälvimällä ja lopulta päättämällä hänen puolestaan. En ole ylpeä tuosta, mutta ihan  kun seuraa pariskuntia tuttavapiirissä tai niin sanotusti Prismassa, on henkinen kaltoinkohtelu ja manipulointi ainakin lieväasteisena varsin yleistä. Sulla on luultavasti asteikko huoneentauluna, mikä kiistattomasti näyttää sinulle koska on aika lähteä "heti", jottei olisi aivan henkisesti tasapainoton ihminen.

Olimme sen verran lapsellisia mennessämme yhteen, että emme vielä olleet oppineet tuollaista manipuloinnin ja puolesta päättämisen kulttuuria lainkaan. Puhumme siis asiat suoraan. Jos mua miehen kuontalo häiritsee, sanon sen, mutta kyllä se on hänen päätöksensä, mitä sille tekee. Omahan on tukkansa ja imagonsa. Miksi muuten tunsit tarvetta päättää siitä, koska miehesi käy parturissa? Mitä saavutit?

Minä sanoin, että olen oppirahani maksanut ja nykyään katson tarkemmin seuraani. Eli myönnän ja myönsin olevani kova, miksei myös loukkaava, kun sanon, että en halua lähipiiriini henkilöitä, joilla on draamaviettiä tai sekaista draamaa elämässään.

Ja kyllä mulla on asteikko, joka kehottaa lähtemään heti. Se heti tulee vastaan juuri silloin, kun täysin normijärkinen (kuten kuvailit) ihminen alkaa muuttumaan kontrolloiduksi alistujaksi. Jos sä olet sitä mieltä, että siinä jotain pitää vielä katsella, toivoa ja rukoilla, se on sinun kantasi. Minä olisin ystävälläni aika painokkaasti kertonut, että hänen muutoksensa on huolestuttava, eikä pidemmän päälle lapsille edullinen.

Musta kuulostaa ettei sulla just ole sellasta kokemusta jonka pohjalta voisit sanoo varmaksi et miehesi kanssa toimisitte tilanteessa näin tai noin. Tehän ootte menneet lapsena yhteen ihan niin kun moni meistä eronneistakin. En mäkään kuvitellut et me koskaan joudutaan suhteess vaikeuksiin ja nyt kun erosta on jo sen yli 10v en ees tunnista sitä miestä jonka kanssa teininä alettiin joistain jutuista. Välil on mennyt  sovussa asiat, välillä oon kattonut vaan epäuskoisena et tähänkö se meillä meni. Syytä varmaan molemmissa yleensä. Sitä on niin järkevä muka kun kaikki tuntuu sujuvan mun tavalla, sit ootkin viittaamassa kintaalla pettämiselle kun ei mustat sukat vaan löydy ees etsimällä. No, kokemusta rikkaampana taas osaa näitäkin lukee...

-sivusta

Sanoin lapsellisina, en lapsena. Sarkasmi on tunnetusti vaikea laji, viittasin siihen, että jostain syystä edellinen kirjoittaja halusi niputtaa minut lapselliseksi ja kokemattomaksi, kun en ollut kanssaan samaa mieltä.

Muutoinkaan en saa ajatuksesi päästä kiinni. Siis onhan meillä pitkä liitto, johon on mahtunut monenmoista. Sitä ei vielä kuitenkaan, että pakottaisin mieheni parturiin, koska kyllä sentään liitosta johtumatta hänen tukkansa on hänen omansa.

minkälaista monenmoista? Ettehän henkisesti epätasapainoisia vaan ole menneet olemaan? Ettekä draamasta riippuvaiseksi erehtymään?

Jotkut sekoittavat intohimon ja draaman rakkaudeksi vaikka aikuinen rakkaus on valintoja ja kyllä myös sitä arkea. Arkea ei kukaan oikeasti pääse pakoon oli sitten suhteessa tai ei. Jotkut luulevat tasapainoista aikuista rakkautta riippuvuudeksi. Ei se sitä ole. Vain intohimo- ja draamariippuvaiset sarjapettäjät sanovat niin.

Minuakin jäi vähän kiinnostamaan minkälaista monenlaista siihen liittoon sitten on mahtunut millä on koeteltu suhdetta riittävästi, että voi varmasti sanoa, ettei koskaan minkäänlaista draamaa tule kumpikaan osapuoli lietsoneeksi, mutta mikä ei sitten kuitenkaan osoita sitä, että tasapainottomuuttaan ovat olleet koukussa epävakaisiin tunnetiloihin? 

Ts miksi kirjoittajan ongelmat parisuhteessa eivät ole osoitus epätasapainottomuudesta, kun taas sitten jonkin toisen joutuminen petoksen tai uhkailun kohteeksi onkin osoitus siitä, että on koukussa draamaan?