Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Mikä sukupolvi sinun kuvitelmissasi on tuollainen?
-eri.Minun vanhempieni sukupolvi, eli n. 50-luvulla syntyneet, jotka saivat käsityksensä salitreenauksesta lähinnä Stallonen ja Schwarzeneggerin leffoja katsomalla.
Jaa. Olen itse 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän 50-luvulla syntyneet ovat käyttäneet arjessaan paljon enemmän lihaksia kuin me.
Mutta eivät treenanneet niitä salilla ja useilla heillä (ei tietenkään kaikilla) on aika vahvat ennakkoluulot salitreenausta kohtaan.
Eihän salilla treenaaminen olekaan millään tavalla välttämätöntä arjen toimintakyvyn kannalta, eli sikäli se ei edes kuulu tähän keskusteluun.
Salilla treenaaminen ei ehkä ole, mutta riittävä lihaskunto ja -voima ovat kyllä. Niitä voi tietenkin treenata muillakin tavoilla, mutta hyvin harva tekee nykyään, niin fyysistä työtä, että se yksinään riittäisi.
Viime vuodet on kaikissa tuuteissa toitotettu, kuinka vanhenevien ihmisten suurin ongelma kunnon suhteen on riittämätön lihasvoima. Heillä verenkiertoelimistönsä saattaa hyvin olla siinä kunnossa, että sen puolesta pystyisivät kävelemään vaikka kuinka pitkään, mutta lihaksisto ei riitä tuolista nousemiseen tai tasapainon ylläpitoon kävellessä. Kaikkien lihaskunto rapistuu vanhetessa, mutta jokainen voi huolehtia, että kropassa on reserviä, josta on varaa rapistua ja toisaalta treenauksella sitä rapistumista voidaan hidastaa merkittävästi.
Jos terveenä nelikymppisenä voimataso ei riitä punnertamaan muutamaa kertaa, niin miten kuvittelet pääseväsi lattialta ylös 70-vuotiaana?
Jostain syystä yhä edelleen todella monilla on käsitys, että alhaisen pään aerobinen kunto olisi ainut, millä on merkitystä terveydelle ja käveleminen on jokin ihmelääke kaikkeen. Tässäkin keskustelussa monilla tuntuu olevan jotenkin todella negatiivinen lähestyminen voimatreenaamiseen ja tuntuu, että sitä pidetään lähinnä turhamaisten ihmisten itsensä esittelynä. Kuitenkin kaikki tahot UKK-instituutista lähtien rummuttavat lihaskuntotreenaamisen merkitystä aivan kaikille, mutta viesti ei tunnu menevän perille.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää, millaiset ihmiset miinustavat tätäkin kommenttia.
Ovatko he oikeasti sitä mieltä, että voimaa ei missään tapauksessa kannata treenata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poika ei harrasta liikuntaa enään vaan on täysin koukussa kännykän tuijotukseen ja selaamiseen. Ulkona ollessaankin katsoo puhelinta muutaman minuutin välein vaikka olisi jotain muuta kivaakin tekemistä. Ahdistuu ja alkaa huutamaan ja tappelemaan heti jos häntä kehoittaa laittamaan kännykän pois vaikka aikuisen laukkuun, tai itse sulkemaan puhelimensa vaikka tunniksi. Poika on 11 vuotias. Kaikkea on yritetty, asiallista juttelua, komentamista ja jopa lahjontaa mutta mikään ei auta ja on raskasta joka päivä tätä samaa.
Saavutettujen etujen poisottaminen on vaikeaa. Minullakin vanhin on 11-vuotias poika ja toki jonkinmoista ruutuaddiktiota on niinkuin toki vanhemmillaankin, mutta meillä on tehty ihan alusta lähtien selväksi, että kännykässä on ruutuajat ja sillä ei pelata koko aikaa, joten yleensä ei tule mitään erityisempiä raivareita.
Jos kännykkää olisi tähän saakka saanut käyttää rajattomasti, niin sen rajoittaminen olisi varmasti tässä vaiheessa huomattavasti vaikeampi operaatio, eli eipä minulla sinulle juurikaan ole vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkuminen-liikkumattomuus heijastelee yhä syvempiä yhteiskunnallisia luokkaeroja. Paljon liikkuvat perheet muodostavat eräänlaisen brändin perheelleen. On lentopalloperheitä, jääkiekkoperheitä .... .pahimmillaan tuo perhebrändäys saa uskonnollisia piirteitä. Köyhien yh-perheiden on tuohon sekaan turha yrittää pyrkiä.
Kun kirjoittelet tuollaisia idioottimaisuuksia yhä syvemmistä luokkaeroista, niin kait sentään tajuat, että luokkaerot eivät ikinä historiassa ole olleet näin matalat ja köyhät eivät ikinä ole olleet näin varakkaita.
Vai idiootti, jos vähänkään uutisia seuraat niin kyllä lasten harrastuksien kalleudesta on puhuttu varsinkin nyt kun inflaatio jyllää. Keskiluokkaisella yh vanhemmalla ei ole mahdollisuuksia esim kalliiseen jääkiekkoharrastukseen
Tämä on käyty tässäkin keskustelussa vähintään 100 kertaa läpi. Kilpaurheilun vaatimukset huipputasolla nousevat jatkuvasti ja vaaditaan enemmän valmennusta ja parempia puitteita. Näiden hinta on noussut reilusti. Edullista ja ilmaista liikuntatoimintaa on tarjolla vähintään yhtä paljon kuin ennenkin, mutta se ei kelpaa kenellekään, koska kaltaisesi haluavat kalleinta huippuvalmennusta, mutta maksaa siitä saman hinnan kuin Jarskalle maksettiin -82, kun hän kävi potkituttamassa palloa kaksi kertaa viikossa jonkun koulun hiekkakentällä.
Tietenkään iltapulut eivät tee juttuja näistä edullisista harrastuksista, koska se ei saa kaltaisiasi närkästymään ja ostamaan sitä lehteä.
Ja kiitos, että todistit pointtini. Jos mielestäsi köyhyyden määritelmä on se, että ei pysty pistämään lastaan siihen stereotyyppisesti kaikkein kalleimpaan harrastukseen, sinulla ei ole mitään käsitystä köyhyydestä ja voit olla onnellinen siitä.
Pointti on siinä että köyhyys on aina suhteellista, me vertaamme itseämme muihin. Millaisella autolla naapuri ajaa, missä lomailee, mitä heidän lapsensa harrastaa. Absosoluuttisia köyhyysmittareita käytettiin joskus sata vuotta sitten.
Eli sulla, on niin kutsuttu vasemmistolainen näkemys köyhyydestä. Jos naapuri ostaa uuden auton, valtion pitää ostaa sinulle samanlainen ja jos naapurin lapsi pelaa jalkapalloa kilpavalmennuksessa, niin valtion on joko maksettava sama sinulle tai kiellettävä naapurinkin lasta käymässä siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalaisilla lihakset kasvaa kun käy koiran kans talon nurkalla.
..mulla on paljon lihaksiakin..
Nuo liiallista lihaskasvua pelkäävät naiset ovat kyllä oma lukunsa.
Yhtä hupaisia kuin ylipainoiset miehet, jotka hermoilee siitä saavatko riittävästi protskua. Aivan veikeitä tapauksia.
No itseasiassa ei. Ihan kaikkien (miesten ja naisten) terveydestään huolehtivien pitäisi katsoa ruokavaliostaan muutama asia. Tärkeysjärjestyksessä ne ovat:
1) Kalorisaanti. Jos syö kokonaisuudessaan liikaa tai liian vähän, niin kaiken muun viilaaminen on aika turhaa.2) Makroravinteet. Varmista, että saat riittävästi proteiinia ja rasvaa. Siihen sitten päälle hiilaria tai lisää rasvaa (tai lisää proteiinia) uskontokuntasi evankeliumin mukaan niin, että kohta 1 toteutuu.
3) Mikroravinteet. Varmista, että syöt riittävästi ja riittävän monipuolisesti kasviksia ja huolehdi, että saat muutkin tarvittavat ravinteet. Jos syöt monipuolisesti kaikkea, tämä todennäköisesti toteutuu ja jos sinulla on jotain rajoittavia ruokavalioita, perehdy, miten vitamiinien ja hivenaineiden saanti varmistetaan tilanteessasi.
Taidat kuulua samaan hupaisaan porukkaan. Ei terveellä aikuisella ole tarvetta varmistaa että saa riittävästi proteiinia. Päinvastoin suurin osa suomalaista saa sitä liikaa ja lihoo.
Mutta ei mennä nyt siihen. Kunhan huomautin miten hupaisia ovat nämä sali- ja proteiiniuskovaiset, jotka usein ovat vielä ylipainoisia ja rapakuntoisia.
Onpa outo ajatus, että terveellä ihmisellä ei ole tarvetta miettiä makroravinteiden saantia ravinnostaan. Olisi ihan hauska tietää, miten sitä syöt ja miten se tukee sinun treenitavoiteitasi.
Röh röh. Se on sitä kehopositiivista ja intuitiivista syömistä. Röh röh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parina viime vuotena on tullut vietettyä aika paljon aikaa laskettelukeskusten lastenrinteissä. Siellä huomaa todella hyvin, miten valtavia eroja lasten kehonhallinnassa on. Osa niistä selittyy epäilemättä kasvuvaiheella, mutta osa johtuu aivan varmasti aikaisemmasta liikunnasta.
Jotkut lapset ovat todella jänteviä ja pystyvät hallitsemaan oman kehonsa, kun taas osa on aivan makaroonia (enkä nyt tarkoita sellaista pelleilyä). Osa esimerkiksi pystyy nousemaan kaaduttuaan sujuvasti ylös, kun taas toisilla ei riitä mitenkään liikkuvuus tai keskivartalon voima siihen, vaikka he kuinka yrittäisivät. Ja puhun nyt siis silmämääräisesti samanikäisistä lapsista.
Kun erot ovat näin suuria jo 3-6 -vuotiailla, niin voi vain kuvitella, miten isoiksi ne kasvavat teini-ikään mennessä. Jokaisen vanhemman pitäisi herätä tähän, ettei omasta tule sitä lasta, joka ei pärjää koululiikunnassa huonon lähtökuntonsa takia ja katkeroidu sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Parina viime vuotena on tullut vietettyä aika paljon aikaa laskettelukeskusten lastenrinteissä. Siellä huomaa todella hyvin, miten valtavia eroja lasten kehonhallinnassa on. Osa niistä selittyy epäilemättä kasvuvaiheella, mutta osa johtuu aivan varmasti aikaisemmasta liikunnasta.
Jotkut lapset ovat todella jänteviä ja pystyvät hallitsemaan oman kehonsa, kun taas osa on aivan makaroonia (enkä nyt tarkoita sellaista pelleilyä). Osa esimerkiksi pystyy nousemaan kaaduttuaan sujuvasti ylös, kun taas toisilla ei riitä mitenkään liikkuvuus tai keskivartalon voima siihen, vaikka he kuinka yrittäisivät. Ja puhun nyt siis silmämääräisesti samanikäisistä lapsista.
Kun erot ovat näin suuria jo 3-6 -vuotiailla, niin voi vain kuvitella, miten isoiksi ne kasvavat teini-ikään mennessä. Jokaisen vanhemman pitäisi herätä tähän, ettei omasta tule sitä lasta, joka ei pärjää koululiikunnassa huonon lähtökuntonsa takia ja katkeroidu sen takia.
Tätä samaa katselin, kun lapsi aloitti uuden harrastuksen ja katselin salin reunalta ensimmäistä harjoituskertaa. Lapset olivat kaikki suunnilleen samanikäisiä, mutta yleisestä olemuksesta ja esimerkiksi juoksutyylistä näki kuka on liikkunut ja kuka ei. Kukaan ei kuitenkaan ollut millään tavalla ylipainoinen, puhun puhtaasti tuosta jäntevyydestä, kehonhallinnasta ja koordinaatiosta, jotka näkyivät aivan tavanomaisissa tilanteissa, kuten juostessa, kyykkyyn mennessä tai hernepussia heittäessä. En ole ennen eroja noin selvästi nähnyt, ihan hämmästyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Mikä sukupolvi sinun kuvitelmissasi on tuollainen?
-eri.Minun vanhempieni sukupolvi, eli n. 50-luvulla syntyneet, jotka saivat käsityksensä salitreenauksesta lähinnä Stallonen ja Schwarzeneggerin leffoja katsomalla.
Jaa. Olen itse 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän 50-luvulla syntyneet ovat käyttäneet arjessaan paljon enemmän lihaksia kuin me.
Mutta eivät treenanneet niitä salilla ja useilla heillä (ei tietenkään kaikilla) on aika vahvat ennakkoluulot salitreenausta kohtaan.
Eihän salilla treenaaminen olekaan millään tavalla välttämätöntä arjen toimintakyvyn kannalta, eli sikäli se ei edes kuulu tähän keskusteluun.
Salilla treenaaminen ei ehkä ole, mutta riittävä lihaskunto ja -voima ovat kyllä. Niitä voi tietenkin treenata muillakin tavoilla, mutta hyvin harva tekee nykyään, niin fyysistä työtä, että se yksinään riittäisi.
Viime vuodet on kaikissa tuuteissa toitotettu, kuinka vanhenevien ihmisten suurin ongelma kunnon suhteen on riittämätön lihasvoima. Heillä verenkiertoelimistönsä saattaa hyvin olla siinä kunnossa, että sen puolesta pystyisivät kävelemään vaikka kuinka pitkään, mutta lihaksisto ei riitä tuolista nousemiseen tai tasapainon ylläpitoon kävellessä. Kaikkien lihaskunto rapistuu vanhetessa, mutta jokainen voi huolehtia, että kropassa on reserviä, josta on varaa rapistua ja toisaalta treenauksella sitä rapistumista voidaan hidastaa merkittävästi.
Jos terveenä nelikymppisenä voimataso ei riitä punnertamaan muutamaa kertaa, niin miten kuvittelet pääseväsi lattialta ylös 70-vuotiaana?
Jostain syystä yhä edelleen todella monilla on käsitys, että alhaisen pään aerobinen kunto olisi ainut, millä on merkitystä terveydelle ja käveleminen on jokin ihmelääke kaikkeen. Tässäkin keskustelussa monilla tuntuu olevan jotenkin todella negatiivinen lähestyminen voimatreenaamiseen ja tuntuu, että sitä pidetään lähinnä turhamaisten ihmisten itsensä esittelynä. Kuitenkin kaikki tahot UKK-instituutista lähtien rummuttavat lihaskuntotreenaamisen merkitystä aivan kaikille, mutta viesti ei tunnu menevän perille.
Kyllä lihaskunnon merkitys tiedetään. Etenkin reisien voima korreloi vanhuksilla vahvasti elinikäodotteen kanssa. Tosin vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus. Huonokuntoisimmat eivät voi käydä kävelyllä.
Yleisellä tasolla toki tiedetään, mutta kaikki eivät tiedä/ymmärrä. Luepa vaikka nämä 64 sivua tätä keskustelua läpi ja katso kuinka moni puhuu niiden aikana kävelystä ainoana tarpeellisena liikunnan muotoja ja väheksyy kaiken muun liikunnan merkitystä.
Tämän ketjun aihe ei tainnut olla kaikkien tarpeellisten liikunnan muotojen luettelu.
Lue vaikka ihan ääneen ketjun otsikko ja aloitusviesti, erityisesti aloittajan boldaama kohta, ja mieti sitten, miksi niin moni on ehdottanut kävelyä.
Täällä hyvin monet ovat nimenomaan arvostelleet kaikkea rasittavaa liikuntaa sellaiseksi, joka "tappaa lasten luonnollisen liikkumisen ilon". Eivät tietenkään kaikki eikä edes suurin osa, mutta hyvin monet. Todennäköisesti heidän lapsensa ovat niitä, jotka hyytyvät viivajuoksussa minuutin jälkeen eivätkä saa yhtään punnerrusta.
Osittain se varmaan johtuu siitä, että iltapäivä- ja naistenlehdet ovat lähteneet TV-Shop tyyliseen kilpailuun siitä, kuka pystyy lupaamaan "kesäkunnon" tai ties minkä pienimmällä vaivalla. Vilkaisin tällä viikolla kassajonossa jommastakummasta lehdestä tällaisen kesäkuntoartikkelin ja siinä treeniohjelma alkoi kevyellä 20 minuutin kävelyllä kahdesti viikossa. Artikkelin alussa ei ainakaan mainittu, että ohjelma olisi suunniteltu koomapotilaiden kuntoutukseen.
Jos oikeasti maan suurimmat sanomalehdet toitottavat, että kuntoilu on tuollaista, niin voiko siinä edes syyttää sitä yksilöä, joka luulee, että 20 minuutin kevyt kävely kahdesti viikossa on riittävää liikuntaa.
Mikä olisi ainun ehdotuksesi todella huonossa kunnossa olevien lasten ja nuorten kunnon kohotukseen, jos pienillä askelilla ei saa aloittaa?
No aika paha on tilanne, jos tollaisilla askeleilla pitäisi aloittaa. Eikö se lapsi ole ikinä kävellyt minnekään?
Eli tulkitsinko oikein; sinulla ei ole mitään vastausta itse kysymykseen, mutta nautit kovasti kuittailusta?
Uskotko oikeasti, että monet lapset ovat siinä kunnossa, että 20 min kävely kaksi kertaa viikossa olisi heille hyvää liikuntaa?
Edelleen odotellaan sitä vastausta.
No suht pienin askelein, mutta reilulla progressiolla ja ei nyt kuitenkaan noin pienillä askeleilla. Niinkuin tuolla aikaisemmin sanottiin, kaiken pitää alkaa lähtötason kartoittamisesta ja sen pitää olla pohjana liikuntasuunnitelmalle. Kuitenkaan kenellekään, joka ei ole ollut täydellisenä vuodepotilaana, 20 minuuttia kevyttä kävelyä kaksi kertaa viikossa ei ole se oikea lähtötaso.
Yhdellekään ihmiselle tuskin on haitaksi, jos lisää nykyiseen liikuntamääräänsä aluksi 40 minuuttia kävelyä viikossa, ja sitten myöhemmin hölkkää jne.
Kukaan niissä naistenlehdissä ei varmastikaan ole ollut vaatimassa, että liikuntaa pitäisi vähentää siten että pääsisi tuohon määrään. Päinvastoin noissa ohjelmissa on ideana lisätä viikottain liikuntaa sen tavallisen arkiliikunnan päälle.
Se iso haitta on, että ihmisille luodaan mielikuva, että tuollainen olisi jotain liikuntaa ja että he tekevät jotain terveytensä hyväksi, jos he kävelevät kevyesti 2 x 20 min viikossa. Ihmisille pitäisi kertoa ihan rehellisesti, mitä se vaatii, että on edes välttävässä kunnossa ja ettei ala mummoutua/pappautua jo kuuskymppisenä niin, että liikkuminen muuttuu köpöttelyksi ja ei pystytä enää nousemaan lattialta ylös. Se on aika paljon enemmän ja monipuolisempaa liikkumista satunnainen kävely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parina viime vuotena on tullut vietettyä aika paljon aikaa laskettelukeskusten lastenrinteissä. Siellä huomaa todella hyvin, miten valtavia eroja lasten kehonhallinnassa on. Osa niistä selittyy epäilemättä kasvuvaiheella, mutta osa johtuu aivan varmasti aikaisemmasta liikunnasta.
Jotkut lapset ovat todella jänteviä ja pystyvät hallitsemaan oman kehonsa, kun taas osa on aivan makaroonia (enkä nyt tarkoita sellaista pelleilyä). Osa esimerkiksi pystyy nousemaan kaaduttuaan sujuvasti ylös, kun taas toisilla ei riitä mitenkään liikkuvuus tai keskivartalon voima siihen, vaikka he kuinka yrittäisivät. Ja puhun nyt siis silmämääräisesti samanikäisistä lapsista.
Kun erot ovat näin suuria jo 3-6 -vuotiailla, niin voi vain kuvitella, miten isoiksi ne kasvavat teini-ikään mennessä. Jokaisen vanhemman pitäisi herätä tähän, ettei omasta tule sitä lasta, joka ei pärjää koululiikunnassa huonon lähtökuntonsa takia ja katkeroidu sen takia.
Tätä samaa katselin, kun lapsi aloitti uuden harrastuksen ja katselin salin reunalta ensimmäistä harjoituskertaa. Lapset olivat kaikki suunnilleen samanikäisiä, mutta yleisestä olemuksesta ja esimerkiksi juoksutyylistä näki kuka on liikkunut ja kuka ei. Kukaan ei kuitenkaan ollut millään tavalla ylipainoinen, puhun puhtaasti tuosta jäntevyydestä, kehonhallinnasta ja koordinaatiosta, jotka näkyivät aivan tavanomaisissa tilanteissa, kuten juostessa, kyykkyyn mennessä tai hernepussia heittäessä. En ole ennen eroja noin selvästi nähnyt, ihan hämmästyin.
Oma poika pelaa korista ja mun mielestä on järkyttävää, että alle 12-vuotiaiden joukkueessakaan kaikki eivät osaa juosta, vaikka nämä ovat sentään ihan urheilevia lapsia. Kun pitäisi juosta täysillä pallon perään, se liikkuminen on jotain hölkkää vähän pidemmällä askeleella, mutta jaloista puuttuu täysin nopeus. Jalat eivät yksinkertaisesti liiku riittävän nopealla frekvenssillä. En oikein keksi tähän muuta selitystä kuin, että lapset eivät ole juosseet kovaa silloin, kun näiden asioiden oppimiseen on ollut herkkyyskaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole autoa, joten kaikki liikkuminen tehdään kävellen tai pyörillä. Lapset 3 ja 5 jaksaa hienosti kävellä pidempiäkin matkoja. Kun olemme leikkipuistossa molemmat kuitenkin leikkivät mielellään rauhallisempia leikkejä, vaikka kotona menee aina juoksuksi. On yritetty kaikkea muuta paitsi pakottamista, että ulkonakin leikittäisiin "hengästyttäviä" leikkejä, mutta minkäs teet kun toisilla on hauskaa ihan omissa jutuissaan. Vanhempi viihtyy urheilukoulussa, mutta ei ole kummoinen juoksija, en tiedä miksi.
Liikuntaharrastuksissa taas on se ongelma, että meidän kaupungissa kaikki harrastukset on keskitetty yhdelle hallille, joka ei ole minkään kävelymatkan päässä. Julkiset kulkee niin, että molemmin puolin harkkoja olisi paljon odottelua, työpäivän päätteeksi se ei vaan ole mahdollista kuluttaa koko loppupäivää yksiin harkkoihin. Täälläkin päin olisi koulun saleja ym, mutta jostain syystä täällä ei kuitenkaan ole harrastusmahdollisuuksia tämän ikäiselle. Kouluiässä mahdollisuudet kasvavat, mutta mielestäni se liikunnallinen pohja pitäisi rakentaa jo paljon pienempänä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole autoa, joten kaikki liikkuminen tehdään kävellen tai pyörillä. Lapset 3 ja 5 jaksaa hienosti kävellä pidempiäkin matkoja. Kun olemme leikkipuistossa molemmat kuitenkin leikkivät mielellään rauhallisempia leikkejä, vaikka kotona menee aina juoksuksi. On yritetty kaikkea muuta paitsi pakottamista, että ulkonakin leikittäisiin "hengästyttäviä" leikkejä, mutta minkäs teet kun toisilla on hauskaa ihan omissa jutuissaan. Vanhempi viihtyy urheilukoulussa, mutta ei ole kummoinen juoksija, en tiedä miksi.
Liikuntaharrastuksissa taas on se ongelma, että meidän kaupungissa kaikki harrastukset on keskitetty yhdelle hallille, joka ei ole minkään kävelymatkan päässä. Julkiset kulkee niin, että molemmin puolin harkkoja olisi paljon odottelua, työpäivän päätteeksi se ei vaan ole mahdollista kuluttaa koko loppupäivää yksiin harkkoihin. Täälläkin päin olisi koulun saleja ym, mutta jostain syystä täällä ei kuitenkaan ole harrastusmahdollisuuksia tämän ikäiselle. Kouluiässä mahdollisuudet kasvavat, mutta mielestäni se liikunnallinen pohja pitäisi rakentaa jo paljon pienempänä.
Riippuu tietenkin vähän lapsesta, mutta yleensä pallo on aika hyvä motivaattori. Kannattaa varmaan välillä käydä muuallakin kuin leikkipuistossa, koska ne keinut ja hiekkalaatikot kannustavat istumaan, kun taas avoimella nurtsilla se pallo on se ainut aktiviteetti.
Sitten, kun lapset vähän kasvavat, niin perinteiset juoksupohjaiset pihapelit, niin kuin kirkkis, purkkis, tervapata yms. ovat myös kivoja, mutta kaipaavat ehkä vähän yhtä perhettä enemmän osallistujia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parina viime vuotena on tullut vietettyä aika paljon aikaa laskettelukeskusten lastenrinteissä. Siellä huomaa todella hyvin, miten valtavia eroja lasten kehonhallinnassa on. Osa niistä selittyy epäilemättä kasvuvaiheella, mutta osa johtuu aivan varmasti aikaisemmasta liikunnasta.
Jotkut lapset ovat todella jänteviä ja pystyvät hallitsemaan oman kehonsa, kun taas osa on aivan makaroonia (enkä nyt tarkoita sellaista pelleilyä). Osa esimerkiksi pystyy nousemaan kaaduttuaan sujuvasti ylös, kun taas toisilla ei riitä mitenkään liikkuvuus tai keskivartalon voima siihen, vaikka he kuinka yrittäisivät. Ja puhun nyt siis silmämääräisesti samanikäisistä lapsista.
Kun erot ovat näin suuria jo 3-6 -vuotiailla, niin voi vain kuvitella, miten isoiksi ne kasvavat teini-ikään mennessä. Jokaisen vanhemman pitäisi herätä tähän, ettei omasta tule sitä lasta, joka ei pärjää koululiikunnassa huonon lähtökuntonsa takia ja katkeroidu sen takia.
Kiva, että sinulla on ollut aikaa huomioida asioita. Omassa perheessäni huomasin nämä erot jo heti vastasyntyneissä. Toinen oli jäntevä, toinen ei. Samaa arkea on eletty, ja toinen nykyään heittää voltin permannolla, toisesta puuttuu kokonaan räjähtävyys, ja juoksukin on lönköttelyä.
Näillä mennään, ihania lapsia molemmat ja käyvät laskettelemassakin. Älä nyt ainakaan niin pitkään tuijota, että jäisit kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Pitää ottaa mallia Islannista, jossa valtio maksaa yhden lapsen harrastuksen 18-vuotiaaksi saakka. Siellä on kuplahalleja koulujen vieressä ja ponilla itsekseen ratsastava alakoululainen ei ole outo näky maaseudulla. Yhtään mönkijää en nähnyt Islannissa ollessani.
Islannissa lasten ja nuorten päihteiden ja tupakan kokeilu ja käyttö vähenivät noin 50% uudistuksen alun jälkeen. Sen lisäksi ihmiset integroituvat islantilaiseen elämäntapaan.
Islannissaan kaupassa suurin naisten koko on 44 ja sitä suuremmat ovat jo erikoistuotteita, joita voi löytyä jostain erikoisputiikista. Välttämättä suurempia kokoja ei ole tarjolla edes turisteille suunnatuissa kaupoissa.
On ihan tavallista nähdä ihmisiä lenkkeilemässä tihkusateessa. Se tulee ja menee ja siihen ollaan totuttu. Islantilaisilla on nimenomaan liikunta korvannut nuoremmilla ikäluokilla päihteiden käytön sijasta ajanvietteenä. Nykyideaali ei myöskään suosi mitenkään nikotiinin värjäämiä hampaita kummallakaan sukupuolella.
Toki islantilaista vankilarealitya seuratessani ymmärsin, että Islannissakin poltetaan tupakkaa. Ilmiö on kuitenkin sellainen, ettei se hyppää mitenkään silmille Reyjavikissa. Siellä yleensä kaikki ylipainoiset ja julkisella paikalla tupakoivat mielletään ensin turisteiksi muutenkin.
Jep jep. Vuonna 2020 Islanti oli OECD-maiden ykkönen lihavuustilastossa:
https://grapevine.is/news/2020/12/29/obesity-rate-in-iceland-highest-in…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Mikä sukupolvi sinun kuvitelmissasi on tuollainen?
-eri.Minun vanhempieni sukupolvi, eli n. 50-luvulla syntyneet, jotka saivat käsityksensä salitreenauksesta lähinnä Stallonen ja Schwarzeneggerin leffoja katsomalla.
Jaa. Olen itse 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän 50-luvulla syntyneet ovat käyttäneet arjessaan paljon enemmän lihaksia kuin me.
Mutta eivät treenanneet niitä salilla ja useilla heillä (ei tietenkään kaikilla) on aika vahvat ennakkoluulot salitreenausta kohtaan.
Eihän salilla treenaaminen olekaan millään tavalla välttämätöntä arjen toimintakyvyn kannalta, eli sikäli se ei edes kuulu tähän keskusteluun.
Salilla treenaaminen ei ehkä ole, mutta riittävä lihaskunto ja -voima ovat kyllä. Niitä voi tietenkin treenata muillakin tavoilla, mutta hyvin harva tekee nykyään, niin fyysistä työtä, että se yksinään riittäisi.
Viime vuodet on kaikissa tuuteissa toitotettu, kuinka vanhenevien ihmisten suurin ongelma kunnon suhteen on riittämätön lihasvoima. Heillä verenkiertoelimistönsä saattaa hyvin olla siinä kunnossa, että sen puolesta pystyisivät kävelemään vaikka kuinka pitkään, mutta lihaksisto ei riitä tuolista nousemiseen tai tasapainon ylläpitoon kävellessä. Kaikkien lihaskunto rapistuu vanhetessa, mutta jokainen voi huolehtia, että kropassa on reserviä, josta on varaa rapistua ja toisaalta treenauksella sitä rapistumista voidaan hidastaa merkittävästi.
Jos terveenä nelikymppisenä voimataso ei riitä punnertamaan muutamaa kertaa, niin miten kuvittelet pääseväsi lattialta ylös 70-vuotiaana?
Jostain syystä yhä edelleen todella monilla on käsitys, että alhaisen pään aerobinen kunto olisi ainut, millä on merkitystä terveydelle ja käveleminen on jokin ihmelääke kaikkeen. Tässäkin keskustelussa monilla tuntuu olevan jotenkin todella negatiivinen lähestyminen voimatreenaamiseen ja tuntuu, että sitä pidetään lähinnä turhamaisten ihmisten itsensä esittelynä. Kuitenkin kaikki tahot UKK-instituutista lähtien rummuttavat lihaskuntotreenaamisen merkitystä aivan kaikille, mutta viesti ei tunnu menevän perille.
Kyllä lihaskunnon merkitys tiedetään. Etenkin reisien voima korreloi vanhuksilla vahvasti elinikäodotteen kanssa. Tosin vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus. Huonokuntoisimmat eivät voi käydä kävelyllä.
Yleisellä tasolla toki tiedetään, mutta kaikki eivät tiedä/ymmärrä. Luepa vaikka nämä 64 sivua tätä keskustelua läpi ja katso kuinka moni puhuu niiden aikana kävelystä ainoana tarpeellisena liikunnan muotoja ja väheksyy kaiken muun liikunnan merkitystä.
Tämän ketjun aihe ei tainnut olla kaikkien tarpeellisten liikunnan muotojen luettelu.
Lue vaikka ihan ääneen ketjun otsikko ja aloitusviesti, erityisesti aloittajan boldaama kohta, ja mieti sitten, miksi niin moni on ehdottanut kävelyä.
Täällä hyvin monet ovat nimenomaan arvostelleet kaikkea rasittavaa liikuntaa sellaiseksi, joka "tappaa lasten luonnollisen liikkumisen ilon". Eivät tietenkään kaikki eikä edes suurin osa, mutta hyvin monet. Todennäköisesti heidän lapsensa ovat niitä, jotka hyytyvät viivajuoksussa minuutin jälkeen eivätkä saa yhtään punnerrusta.
Osittain se varmaan johtuu siitä, että iltapäivä- ja naistenlehdet ovat lähteneet TV-Shop tyyliseen kilpailuun siitä, kuka pystyy lupaamaan "kesäkunnon" tai ties minkä pienimmällä vaivalla. Vilkaisin tällä viikolla kassajonossa jommastakummasta lehdestä tällaisen kesäkuntoartikkelin ja siinä treeniohjelma alkoi kevyellä 20 minuutin kävelyllä kahdesti viikossa. Artikkelin alussa ei ainakaan mainittu, että ohjelma olisi suunniteltu koomapotilaiden kuntoutukseen.
Jos oikeasti maan suurimmat sanomalehdet toitottavat, että kuntoilu on tuollaista, niin voiko siinä edes syyttää sitä yksilöä, joka luulee, että 20 minuutin kevyt kävely kahdesti viikossa on riittävää liikuntaa.
Mikä olisi ainun ehdotuksesi todella huonossa kunnossa olevien lasten ja nuorten kunnon kohotukseen, jos pienillä askelilla ei saa aloittaa?
No aika paha on tilanne, jos tollaisilla askeleilla pitäisi aloittaa. Eikö se lapsi ole ikinä kävellyt minnekään?
Eli tulkitsinko oikein; sinulla ei ole mitään vastausta itse kysymykseen, mutta nautit kovasti kuittailusta?
Uskotko oikeasti, että monet lapset ovat siinä kunnossa, että 20 min kävely kaksi kertaa viikossa olisi heille hyvää liikuntaa?
Edelleen odotellaan sitä vastausta.
No suht pienin askelein, mutta reilulla progressiolla ja ei nyt kuitenkaan noin pienillä askeleilla. Niinkuin tuolla aikaisemmin sanottiin, kaiken pitää alkaa lähtötason kartoittamisesta ja sen pitää olla pohjana liikuntasuunnitelmalle. Kuitenkaan kenellekään, joka ei ole ollut täydellisenä vuodepotilaana, 20 minuuttia kevyttä kävelyä kaksi kertaa viikossa ei ole se oikea lähtötaso.
Yhdellekään ihmiselle tuskin on haitaksi, jos lisää nykyiseen liikuntamääräänsä aluksi 40 minuuttia kävelyä viikossa, ja sitten myöhemmin hölkkää jne.
Kukaan niissä naistenlehdissä ei varmastikaan ole ollut vaatimassa, että liikuntaa pitäisi vähentää siten että pääsisi tuohon määrään. Päinvastoin noissa ohjelmissa on ideana lisätä viikottain liikuntaa sen tavallisen arkiliikunnan päälle.
Se iso haitta on, että ihmisille luodaan mielikuva, että tuollainen olisi jotain liikuntaa ja että he tekevät jotain terveytensä hyväksi, jos he kävelevät kevyesti 2 x 20 min viikossa. Ihmisille pitäisi kertoa ihan rehellisesti, mitä se vaatii, että on edes välttävässä kunnossa ja ettei ala mummoutua/pappautua jo kuuskymppisenä niin, että liikkuminen muuttuu köpöttelyksi ja ei pystytä enää nousemaan lattialta ylös. Se on aika paljon enemmän ja monipuolisempaa liikkumista satunnainen kävely.
Jos katsot hieman pidemmälle noita lehtien kunnonkohotusohjelmia, niin huomaat että niissä haetaan kehitystä. Eli esimerkiksi rapakuntoisesta kevyeen hölkkään. Ensimmäisenä viikkona pari kevyttä kävelylenkkiä, toisena vähän enemmän. Ja kolmen kuukauden päästä hölkätään.
Jos olet paremmassa kunnossa, ei sinun kannata kiihdyttää itseäsi kiukkuun noilla ohjelmilla, vaan voit suosiolla etsiä vaikka maratonohjelman. Niissäkin yleensä kunnon kohotus on rytmitetty aivan samoilla periaatteilla kuin rapakuntoisten ohjelmissa. Suotta sinä kiukustut kunto-ohjelmista, jotka eivät ole sinun tasoisiasi varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalaisilla lihakset kasvaa kun käy koiran kans talon nurkalla.
..mulla on paljon lihaksiakin..
Nuo liiallista lihaskasvua pelkäävät naiset ovat kyllä oma lukunsa.
Yhtä hupaisia kuin ylipainoiset miehet, jotka hermoilee siitä saavatko riittävästi protskua. Aivan veikeitä tapauksia.
No itseasiassa ei. Ihan kaikkien (miesten ja naisten) terveydestään huolehtivien pitäisi katsoa ruokavaliostaan muutama asia. Tärkeysjärjestyksessä ne ovat:
1) Kalorisaanti. Jos syö kokonaisuudessaan liikaa tai liian vähän, niin kaiken muun viilaaminen on aika turhaa.2) Makroravinteet. Varmista, että saat riittävästi proteiinia ja rasvaa. Siihen sitten päälle hiilaria tai lisää rasvaa (tai lisää proteiinia) uskontokuntasi evankeliumin mukaan niin, että kohta 1 toteutuu.
3) Mikroravinteet. Varmista, että syöt riittävästi ja riittävän monipuolisesti kasviksia ja huolehdi, että saat muutkin tarvittavat ravinteet. Jos syöt monipuolisesti kaikkea, tämä todennäköisesti toteutuu ja jos sinulla on jotain rajoittavia ruokavalioita, perehdy, miten vitamiinien ja hivenaineiden saanti varmistetaan tilanteessasi.
Taidat kuulua samaan hupaisaan porukkaan. Ei terveellä aikuisella ole tarvetta varmistaa että saa riittävästi proteiinia. Päinvastoin suurin osa suomalaista saa sitä liikaa ja lihoo.
Mutta ei mennä nyt siihen. Kunhan huomautin miten hupaisia ovat nämä sali- ja proteiiniuskovaiset, jotka usein ovat vielä ylipainoisia ja rapakuntoisia.
Onpa outo ajatus, että terveellä ihmisellä ei ole tarvetta miettiä makroravinteiden saantia ravinnostaan. Olisi ihan hauska tietää, miten sitä syöt ja miten se tukee sinun treenitavoiteitasi.
Ei kukaan miettinyt makroravinteita suhteessa treenitavoitteisiin siihen aikaan, kun suomalaiset lapset ja nuoret olivat oikeasti hyvässä kunnossa. Pottua ja kastiketta syötiin.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Verenkiertoelimistö eli sydän kehittyy vain jonnekin 18 ikävuoden tietämille ja se on todella vaikea korjta kohtuliseen kuntoon senjälkeen. 35-40 eläkeelle onneksi olkoon!
Miten monet maratoonarit siten vetää elämänsä parhaita tuloksia joskus 4o kympin jälkeen? Selittäisitkö?
No ei kyllä vedä, Alisa vainio juoksi suomen ennätyksen 25 vuotiaana eli kyllä se nuoruus on vaan valttia noissa kestävyys lajeissa.
Miesten maailmanennätyksen juoksi 2022 Eliud Kipchoge 38 vuoden iässä. Tilaston kakkonen Kenenisa Bekele oli ennätyksen juostessaan 37.
Ja heillä oli liikuntaa jo nuoruudessaan. Siksi pärjäävät. Ei nuorena nukkuneet pärjää.
Toki heillä oli tukenaan myös valtiollinen dopingohjelma.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan nelilapsinen perhe. Kun lapset oli pieniä, meillä oli tosi tiukkaa. Oltais mielellään ulkoiltu, jos olis ollut kaikille hyvät kengät, haalarit ja pulkat MUTTA myös meille aikuisille toppahousut ja talvikengät. Sellainen köyhyys, mitä meillä oli, niin pystyin ostamaan ekat kunnolliset talvikengät sitten vasta itselleni, kun lapset oli jo kouluikäisiä. Ne on kalliita, ja pienillä lapsilla on pakko olla kotona ja päiväkodissa omat varusteet ja tietenkin joka säähän. Kasvavat nopeasti niin ei siinä ehtinyt omia harkita edes, kun lapsilla oli kokoajan tarpeita ulkovaatteisiin.
Toinen juttu oli hiihtäminen, luistelu ja uinti. Kaikkia niitä olisi myös haluttu tehdä, mutta ei saatu kaikille varusteita. Jos saatiin, niin eihän ne kolme- ja neljävuotiaan keskenään hiihdä, vaan aikuisen kanssa.
Sama juttu pyöräilyn kanssa. Kaverit käy ovella kysymässä lapsia pyöräilemään, mutta kun ei ole vaan varaa pyörään. Asutaan maalla, kirppisten valikoima on usein pientä laittoa vailla. Meistä ei kumpikaan osaa huoltaa tai korjata pyörää.
Kaksi pienipalkkaista ollaan, lähihoitaja ja baarimikko. Onneksi lapset on nyt aikuisia jo suurin osa, kotona asuvilla on jo paremmin asiat kun on vähemmän elätettäviä. Eipä sitä silloin osannut ajatella, kuinka paljon lapset jää vaille jos vanhemmat on matalapalkka-alalla.
Ei teidän ongelma ole pienituloisuus vain tyhmyys. Pyöränhuoltamisen voi opetella. Ihan itse vaihdan puhjenneen kumin, putsaan rattaat ja rasvaan ketjut (ja olen nainen). Ammattihuoltoon vien vain, jos on oikeasti jotain rikki. Näin on käynyt ehkä kerran kymmenessä vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Verenkiertoelimistö eli sydän kehittyy vain jonnekin 18 ikävuoden tietämille ja se on todella vaikea korjta kohtuliseen kuntoon senjälkeen. 35-40 eläkeelle onneksi olkoon!
Miten monet maratoonarit siten vetää elämänsä parhaita tuloksia joskus 4o kympin jälkeen? Selittäisitkö?
No ei kyllä vedä, Alisa vainio juoksi suomen ennätyksen 25 vuotiaana eli kyllä se nuoruus on vaan valttia noissa kestävyys lajeissa.
Miesten maailmanennätyksen juoksi 2022 Eliud Kipchoge 38 vuoden iässä. Tilaston kakkonen Kenenisa Bekele oli ennätyksen juostessaan 37.
Kestävyyslajeissa tosiaan ikä on eduksi, mutta kuvitteletteko te, että he ovat aloittaneet juoksemisen 35-vuotiaina? Kyllä heillä on kymmeniä vuosia valtavaa treeniä takana, kun ollaan huipulla. (Ja siellä ollaan muutama vuosi. Mo Farah juuri jäi eläkkeelle 40 vuotiaana). Maailman kakkosaika maratonilla on muuten 23-vuotiaalla Kelvin Kiptumilla, vain 17 sekunttia maailmanennätyksestä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustetaan liiuntaluokkia, joihin otetaan oppilaaksi juurikin vaan näitä vähän, tai ei ollenkaan liikkuvia lapsia.
Joka päivä puolitoista tuntia liikuntaa.Pakotettu koululiikunta vie vähäisenkin halun harrastaa liikuntaa vapaaehtoisesti. Sitä paitsi tuo määrä ei riitä mihinkään. Lapsen pitäisi liikkua noin 25h/viikko. Tähän laskettuna luonnollisesti myös kouluun käveleminen jne.
Vähän hullua on sekin, että aletaan vaatia joka lapselta huippu-urheilijan tuntimääriä viikossa.
Aikuisille suositellaan kolmea liikuntakertaa viikossa, lasten oletetaan heiluvan neljättä tuntia joka päivä...
Kaukana huippu-urheilijan tuntimääristä, kun huomioit, että tuohon määrään on laskettu IHAN KAIKKI liikunta. Myös ns. hyötyliikunta. Huippu-urheilija liikkuu reippaasti enemmän kuin 3-4 tuntia per päivä. Johan pelkästään yhdestä jääkiekko-ottelusta tulee lämmittelyineen kaikkineen tuon verran. Ja aamulla ennen peliä on aina aamujäät jne.
Sillä jääkiekkoilijalla ei olekaan muuta työtä.
Minun alakouluikäisellä lapsellani on keskimäärin 6 h tuntia koulua päivässä. Painotusopetus, ja siis lisätunteja. Taideharrastuksiin menee 1-2 tuntia illassa, siihen päälle siirtymät, läksyt, ruokailut, välttämätön hygienia. Jos pitäisi vielä neljä tuntia päivässä liikkua, koska sehän siitä 25 tunnista jää yhdellä lepopäivällä, jäisi lapselta yöunet nukkumatta.
Tekosyitä. Ensinnäkään, alakoulussa ei ole 6h koulupäiviä lähimaillekaan joka päivä. Toisekseen, se taideharrastus ei tasan varmasti ole pakollinen 7 päiväksi viikossa. Kolmannekseen ne siirtymät ovat liikuntaa, kun pistät kullannupun kävelemään tai pyöräilemään. Neljänneksi sinä lapsen huoltajan olet vastuussa siitä, että lapsesi elämä on muutakin koulua ja vesiväritöitä. Ihan jo hänen hyvinvointinsa kannalta se on välttämätöntä.
Ääliö.
Skuutit pois , tilalle kävely. Ilmastokin kiittää.