Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Poika ei harrasta liikuntaa enään vaan on täysin koukussa kännykän tuijotukseen ja selaamiseen. Ulkona ollessaankin katsoo puhelinta muutaman minuutin välein vaikka olisi jotain muuta kivaakin tekemistä. Ahdistuu ja alkaa huutamaan ja tappelemaan heti jos häntä kehoittaa laittamaan kännykän pois vaikka aikuisen laukkuun, tai itse sulkemaan puhelimensa vaikka tunniksi. Poika on 11 vuotias. Kaikkea on yritetty, asiallista juttelua, komentamista ja jopa lahjontaa mutta mikään ei auta ja on raskasta joka päivä tätä samaa.
Nuo kuulostaa vieroitusoireilta. Eiköhän menisi ohi ajan myötä? Hänen pitäisi vähän kerrallaan vieroittautua kännykästä, niin että saa sen käytön jotenkin hallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ehdotettu paljon erilaisia muutoksia liikuntatunneille, mutta ne eivät ole realismia nähneetkään. Olen liikunnanopettaja ja kiitos Suomen oikeuslaitoksen, minun tunneillani ei tehdä mitään sellaista, jota en voi henkilökohtaisesti valvoa näköetäisyydellä kokoajan. Eli minun tunneilla ei suunnisteta, hiihdetään vai lyhyttä lenkkiä kentän ympäri ja pelataan paljon joukkuelajeja. Tähän joukkulajien suosioon syy on juuri tuossa eli silloin on helppoa valvoa jokaista käytöshäiriöistä pentua, etteivät tapa itseään tai toisiaan. Jos haluatte, että tehdään jotain yksilöllisempää liikuntaa, niin ajakaa läpi laki, joka vierittää myös oppilaille vastuuta omasta toiminnastaan ja jolloin opettaja uskaltaa päästää ne välittömän näköetäisyyden ulkopuolelle tekemään asioita.
Kummallista, että tuntemani liikunnanopettajat pistävät edelleen oppilaat hiihtämään ja suunnistamaan itsenäisesti. Onkohan sinulla ihan oma laki, vai oletko sittenkin trolli?
No varmaan kysymys on ainakin osittain myös yksittäisen opettajan riskinsietokyvystä. Kait ne oppilaat saa päästää suunnistamaan yksin metsään, mutta jos joku teloo itsensä sinne pahasti ja löydetään vasta tuntien päästä, niin opettaja joutuu vähintään iltapäivälehtien ja vanhempien riepottelemaksi, vaikkei juridisesti olisikaan vastuussa.
Teloo itsensä pahasti ja löydetään tuntien päästä? Oletko ihan tosissasi? Oppilaat suunnistavat ryhmässä ja kaikilla on käytännössä kännykät.
Ja vaikka teloisikin, niin mitä iltapäivälehdet uutisoisivat? Skandaali: seiskaluokkalainen suunnisti kolmen hengen ryhmässä ja katkaisi koipensa...
No niinpä. Kyllä lapseni yläkoulussa on suunnistettu ja lenkkeilty ihan niin kuin männä vuosinakin paitsi että jokaisella on puhelin, joten jos katkoo jalkansa metsässä, tuskin joutuu karhujen syömäksi. Kai se on sitten todella paljon kiinni opettajan persoonasta, tässä tapauksessa eläkkeelle pian jäävä poikien liikunnanopettaja, joka on aika roisipuheinenkin. Mutta reilu.
Omina kouluaikoinani kiivettiin jumppasalissa köysillä. Kaverini oli tosi hyvä kiipeäjä, kiipesi sen hemmetin korkean salin kattoon asti. Jos olisi pudonnut, ohuesta patjasta ei ehkä olisi ollut paljon hyötyä. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli todella hurjaa. Lisäksi köysi hiersi kaverini jalan niin, että siitä vuosi ihan kunnolla verta, mutta hän oli vain ylpeä taidostaan. Maailma on muuttunut.
Onko maailma muuttunut? Mun lapseni kiipesi viime vuonna koulun jumppasalin kattoon ja tuli sieltä alas niin että nahat lähtivät käsistä. Sali on kahdeksan metriä korkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Mikä sukupolvi sinun kuvitelmissasi on tuollainen?
-eri.Minun vanhempieni sukupolvi, eli n. 50-luvulla syntyneet, jotka saivat käsityksensä salitreenauksesta lähinnä Stallonen ja Schwarzeneggerin leffoja katsomalla.
Jaa. Olen itse 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän 50-luvulla syntyneet ovat käyttäneet arjessaan paljon enemmän lihaksia kuin me.
Mutta eivät treenanneet niitä salilla ja useilla heillä (ei tietenkään kaikilla) on aika vahvat ennakkoluulot salitreenausta kohtaan.
Eihän salilla treenaaminen olekaan millään tavalla välttämätöntä arjen toimintakyvyn kannalta, eli sikäli se ei edes kuulu tähän keskusteluun.
Salilla treenaaminen ei ehkä ole, mutta riittävä lihaskunto ja -voima ovat kyllä. Niitä voi tietenkin treenata muillakin tavoilla, mutta hyvin harva tekee nykyään, niin fyysistä työtä, että se yksinään riittäisi.
Viime vuodet on kaikissa tuuteissa toitotettu, kuinka vanhenevien ihmisten suurin ongelma kunnon suhteen on riittämätön lihasvoima. Heillä verenkiertoelimistönsä saattaa hyvin olla siinä kunnossa, että sen puolesta pystyisivät kävelemään vaikka kuinka pitkään, mutta lihaksisto ei riitä tuolista nousemiseen tai tasapainon ylläpitoon kävellessä. Kaikkien lihaskunto rapistuu vanhetessa, mutta jokainen voi huolehtia, että kropassa on reserviä, josta on varaa rapistua ja toisaalta treenauksella sitä rapistumista voidaan hidastaa merkittävästi.
Jos terveenä nelikymppisenä voimataso ei riitä punnertamaan muutamaa kertaa, niin miten kuvittelet pääseväsi lattialta ylös 70-vuotiaana?
Jostain syystä yhä edelleen todella monilla on käsitys, että alhaisen pään aerobinen kunto olisi ainut, millä on merkitystä terveydelle ja käveleminen on jokin ihmelääke kaikkeen. Tässäkin keskustelussa monilla tuntuu olevan jotenkin todella negatiivinen lähestyminen voimatreenaamiseen ja tuntuu, että sitä pidetään lähinnä turhamaisten ihmisten itsensä esittelynä. Kuitenkin kaikki tahot UKK-instituutista lähtien rummuttavat lihaskuntotreenaamisen merkitystä aivan kaikille, mutta viesti ei tunnu menevän perille.
Kyllä lihaskunnon merkitys tiedetään. Etenkin reisien voima korreloi vanhuksilla vahvasti elinikäodotteen kanssa. Tosin vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus. Huonokuntoisimmat eivät voi käydä kävelyllä.
Yleisellä tasolla toki tiedetään, mutta kaikki eivät tiedä/ymmärrä. Luepa vaikka nämä 64 sivua tätä keskustelua läpi ja katso kuinka moni puhuu niiden aikana kävelystä ainoana tarpeellisena liikunnan muotoja ja väheksyy kaiken muun liikunnan merkitystä.
Tämän ketjun aihe ei tainnut olla kaikkien tarpeellisten liikunnan muotojen luettelu.
Lue vaikka ihan ääneen ketjun otsikko ja aloitusviesti, erityisesti aloittajan boldaama kohta, ja mieti sitten, miksi niin moni on ehdottanut kävelyä.
Täällä hyvin monet ovat nimenomaan arvostelleet kaikkea rasittavaa liikuntaa sellaiseksi, joka "tappaa lasten luonnollisen liikkumisen ilon". Eivät tietenkään kaikki eikä edes suurin osa, mutta hyvin monet. Todennäköisesti heidän lapsensa ovat niitä, jotka hyytyvät viivajuoksussa minuutin jälkeen eivätkä saa yhtään punnerrusta.
Osittain se varmaan johtuu siitä, että iltapäivä- ja naistenlehdet ovat lähteneet TV-Shop tyyliseen kilpailuun siitä, kuka pystyy lupaamaan "kesäkunnon" tai ties minkä pienimmällä vaivalla. Vilkaisin tällä viikolla kassajonossa jommastakummasta lehdestä tällaisen kesäkuntoartikkelin ja siinä treeniohjelma alkoi kevyellä 20 minuutin kävelyllä kahdesti viikossa. Artikkelin alussa ei ainakaan mainittu, että ohjelma olisi suunniteltu koomapotilaiden kuntoutukseen.
Jos oikeasti maan suurimmat sanomalehdet toitottavat, että kuntoilu on tuollaista, niin voiko siinä edes syyttää sitä yksilöä, joka luulee, että 20 minuutin kevyt kävely kahdesti viikossa on riittävää liikuntaa.
Mikä olisi ainun ehdotuksesi todella huonossa kunnossa olevien lasten ja nuorten kunnon kohotukseen, jos pienillä askelilla ei saa aloittaa?
No aika paha on tilanne, jos tollaisilla askeleilla pitäisi aloittaa. Eikö se lapsi ole ikinä kävellyt minnekään?
Eli tulkitsinko oikein; sinulla ei ole mitään vastausta itse kysymykseen, mutta nautit kovasti kuittailusta?
Uskotko oikeasti, että monet lapset ovat siinä kunnossa, että 20 min kävely kaksi kertaa viikossa olisi heille hyvää liikuntaa?
Edelleen odotellaan sitä vastausta.
No suht pienin askelein, mutta reilulla progressiolla ja ei nyt kuitenkaan noin pienillä askeleilla. Niinkuin tuolla aikaisemmin sanottiin, kaiken pitää alkaa lähtötason kartoittamisesta ja sen pitää olla pohjana liikuntasuunnitelmalle. Kuitenkaan kenellekään, joka ei ole ollut täydellisenä vuodepotilaana, 20 minuuttia kevyttä kävelyä kaksi kertaa viikossa ei ole se oikea lähtötaso.
Yhdellekään ihmiselle tuskin on haitaksi, jos lisää nykyiseen liikuntamääräänsä aluksi 40 minuuttia kävelyä viikossa, ja sitten myöhemmin hölkkää jne.
Kukaan niissä naistenlehdissä ei varmastikaan ole ollut vaatimassa, että liikuntaa pitäisi vähentää siten että pääsisi tuohon määrään. Päinvastoin noissa ohjelmissa on ideana lisätä viikottain liikuntaa sen tavallisen arkiliikunnan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ehdotettu paljon erilaisia muutoksia liikuntatunneille, mutta ne eivät ole realismia nähneetkään. Olen liikunnanopettaja ja kiitos Suomen oikeuslaitoksen, minun tunneillani ei tehdä mitään sellaista, jota en voi henkilökohtaisesti valvoa näköetäisyydellä kokoajan. Eli minun tunneilla ei suunnisteta, hiihdetään vai lyhyttä lenkkiä kentän ympäri ja pelataan paljon joukkuelajeja. Tähän joukkulajien suosioon syy on juuri tuossa eli silloin on helppoa valvoa jokaista käytöshäiriöistä pentua, etteivät tapa itseään tai toisiaan. Jos haluatte, että tehdään jotain yksilöllisempää liikuntaa, niin ajakaa läpi laki, joka vierittää myös oppilaille vastuuta omasta toiminnastaan ja jolloin opettaja uskaltaa päästää ne välittömän näköetäisyyden ulkopuolelle tekemään asioita.
Kummallista, että tuntemani liikunnanopettajat pistävät edelleen oppilaat hiihtämään ja suunnistamaan itsenäisesti. Onkohan sinulla ihan oma laki, vai oletko sittenkin trolli?
No varmaan kysymys on ainakin osittain myös yksittäisen opettajan riskinsietokyvystä. Kait ne oppilaat saa päästää suunnistamaan yksin metsään, mutta jos joku teloo itsensä sinne pahasti ja löydetään vasta tuntien päästä, niin opettaja joutuu vähintään iltapäivälehtien ja vanhempien riepottelemaksi, vaikkei juridisesti olisikaan vastuussa.
Teloo itsensä pahasti ja löydetään tuntien päästä? Oletko ihan tosissasi? Oppilaat suunnistavat ryhmässä ja kaikilla on käytännössä kännykät.
Ja vaikka teloisikin, niin mitä iltapäivälehdet uutisoisivat? Skandaali: seiskaluokkalainen suunnisti kolmen hengen ryhmässä ja katkaisi koipensa...
No niinpä. Kyllä lapseni yläkoulussa on suunnistettu ja lenkkeilty ihan niin kuin männä vuosinakin paitsi että jokaisella on puhelin, joten jos katkoo jalkansa metsässä, tuskin joutuu karhujen syömäksi. Kai se on sitten todella paljon kiinni opettajan persoonasta, tässä tapauksessa eläkkeelle pian jäävä poikien liikunnanopettaja, joka on aika roisipuheinenkin. Mutta reilu.
Omina kouluaikoinani kiivettiin jumppasalissa köysillä. Kaverini oli tosi hyvä kiipeäjä, kiipesi sen hemmetin korkean salin kattoon asti. Jos olisi pudonnut, ohuesta patjasta ei ehkä olisi ollut paljon hyötyä. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli todella hurjaa. Lisäksi köysi hiersi kaverini jalan niin, että siitä vuosi ihan kunnolla verta, mutta hän oli vain ylpeä taidostaan. Maailma on muuttunut.
Onko maailma muuttunut? Mun lapseni kiipesi viime vuonna koulun jumppasalin kattoon ja tuli sieltä alas niin että nahat lähtivät käsistä. Sali on kahdeksan metriä korkea.
Ok, näin siis edelleenkin. Oikeasti ajattelin ihan muutama päivä sitten tuota kaverini kiipeämistä, enkä kyllä muista, että lattialla olisi ollut mitään sen kummempaa kuin ne ohuet patjat. Eikö siinä olisi henki mennyt, jos olisi pudonnut? Siis minusta on vain hyvä, että lapset liikkuvat ja silloin on toki aina vaara, että jotain sattuu, mutta minusta tuo riski oli ihan järjetön.
Tunti liikuntaa päivässä kouluun. Jos ei löydy tilaa lukujärjestyksestä niin turhat voidaan lopettaa esim ruotsin kielen opsikelu, uskonto ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ehdotettu paljon erilaisia muutoksia liikuntatunneille, mutta ne eivät ole realismia nähneetkään. Olen liikunnanopettaja ja kiitos Suomen oikeuslaitoksen, minun tunneillani ei tehdä mitään sellaista, jota en voi henkilökohtaisesti valvoa näköetäisyydellä kokoajan. Eli minun tunneilla ei suunnisteta, hiihdetään vai lyhyttä lenkkiä kentän ympäri ja pelataan paljon joukkuelajeja. Tähän joukkulajien suosioon syy on juuri tuossa eli silloin on helppoa valvoa jokaista käytöshäiriöistä pentua, etteivät tapa itseään tai toisiaan. Jos haluatte, että tehdään jotain yksilöllisempää liikuntaa, niin ajakaa läpi laki, joka vierittää myös oppilaille vastuuta omasta toiminnastaan ja jolloin opettaja uskaltaa päästää ne välittömän näköetäisyyden ulkopuolelle tekemään asioita.
Kummallista, että tuntemani liikunnanopettajat pistävät edelleen oppilaat hiihtämään ja suunnistamaan itsenäisesti. Onkohan sinulla ihan oma laki, vai oletko sittenkin trolli?
No varmaan kysymys on ainakin osittain myös yksittäisen opettajan riskinsietokyvystä. Kait ne oppilaat saa päästää suunnistamaan yksin metsään, mutta jos joku teloo itsensä sinne pahasti ja löydetään vasta tuntien päästä, niin opettaja joutuu vähintään iltapäivälehtien ja vanhempien riepottelemaksi, vaikkei juridisesti olisikaan vastuussa.
Teloo itsensä pahasti ja löydetään tuntien päästä? Oletko ihan tosissasi? Oppilaat suunnistavat ryhmässä ja kaikilla on käytännössä kännykät.
Ja vaikka teloisikin, niin mitä iltapäivälehdet uutisoisivat? Skandaali: seiskaluokkalainen suunnisti kolmen hengen ryhmässä ja katkaisi koipensa...
No niinpä. Kyllä lapseni yläkoulussa on suunnistettu ja lenkkeilty ihan niin kuin männä vuosinakin paitsi että jokaisella on puhelin, joten jos katkoo jalkansa metsässä, tuskin joutuu karhujen syömäksi. Kai se on sitten todella paljon kiinni opettajan persoonasta, tässä tapauksessa eläkkeelle pian jäävä poikien liikunnanopettaja, joka on aika roisipuheinenkin. Mutta reilu.
Omina kouluaikoinani kiivettiin jumppasalissa köysillä. Kaverini oli tosi hyvä kiipeäjä, kiipesi sen hemmetin korkean salin kattoon asti. Jos olisi pudonnut, ohuesta patjasta ei ehkä olisi ollut paljon hyötyä. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli todella hurjaa. Lisäksi köysi hiersi kaverini jalan niin, että siitä vuosi ihan kunnolla verta, mutta hän oli vain ylpeä taidostaan. Maailma on muuttunut.
Onko maailma muuttunut? Mun lapseni kiipesi viime vuonna koulun jumppasalin kattoon ja tuli sieltä alas niin että nahat lähtivät käsistä. Sali on kahdeksan metriä korkea.
Ok, näin siis edelleenkin. Oikeasti ajattelin ihan muutama päivä sitten tuota kaverini kiipeämistä, enkä kyllä muista, että lattialla olisi ollut mitään sen kummempaa kuin ne ohuet patjat. Eikö siinä olisi henki mennyt, jos olisi pudonnut? Siis minusta on vain hyvä, että lapset liikkuvat ja silloin on toki aina vaara, että jotain sattuu, mutta minusta tuo riski oli ihan järjetön.
Ei siellä tietenkään patjoja ole, koska ajatuksena ei ole että lapset kiipeäisivät kahdeksaan metriin. Mutta jos jollain riittää käsivoimat ja pää ylös menoon, niin kyllä varmaan alastuloonkin.
Me ollaan nelilapsinen perhe. Kun lapset oli pieniä, meillä oli tosi tiukkaa. Oltais mielellään ulkoiltu, jos olis ollut kaikille hyvät kengät, haalarit ja pulkat MUTTA myös meille aikuisille toppahousut ja talvikengät. Sellainen köyhyys, mitä meillä oli, niin pystyin ostamaan ekat kunnolliset talvikengät sitten vasta itselleni, kun lapset oli jo kouluikäisiä. Ne on kalliita, ja pienillä lapsilla on pakko olla kotona ja päiväkodissa omat varusteet ja tietenkin joka säähän. Kasvavat nopeasti niin ei siinä ehtinyt omia harkita edes, kun lapsilla oli kokoajan tarpeita ulkovaatteisiin.
Toinen juttu oli hiihtäminen, luistelu ja uinti. Kaikkia niitä olisi myös haluttu tehdä, mutta ei saatu kaikille varusteita. Jos saatiin, niin eihän ne kolme- ja neljävuotiaan keskenään hiihdä, vaan aikuisen kanssa.
Sama juttu pyöräilyn kanssa. Kaverit käy ovella kysymässä lapsia pyöräilemään, mutta kun ei ole vaan varaa pyörään. Asutaan maalla, kirppisten valikoima on usein pientä laittoa vailla. Meistä ei kumpikaan osaa huoltaa tai korjata pyörää.
Kaksi pienipalkkaista ollaan, lähihoitaja ja baarimikko. Onneksi lapset on nyt aikuisia jo suurin osa, kotona asuvilla on jo paremmin asiat kun on vähemmän elätettäviä. Eipä sitä silloin osannut ajatella, kuinka paljon lapset jää vaille jos vanhemmat on matalapalkka-alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verenkiertoelimistö eli sydän kehittyy vain jonnekin 18 ikävuoden tietämille ja se on todella vaikea korjta kohtuliseen kuntoon senjälkeen. 35-40 eläkeelle onneksi olkoon!
Neanderthalensis kirjoitti:
Verenkiertoelimistö eli sydän kehittyy vain jonnekin 18 ikävuoden tietämille ja se on todella vaikea korjta kohtuliseen kuntoon senjälkeen. 35-40 eläkeelle onneksi olkoon!
Ikävä kuulla. Meillä sapienseilla tämäkin asia on paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neanderthalensis kirjoitti:
Verenkiertoelimistö eli sydän kehittyy vain jonnekin 18 ikävuoden tietämille ja se on todella vaikea korjta kohtuliseen kuntoon senjälkeen. 35-40 eläkeelle onneksi olkoon!
Miten monet maratoonarit siten vetää elämänsä parhaita tuloksia joskus 4o kympin jälkeen? Selittäisitkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Mikä sukupolvi sinun kuvitelmissasi on tuollainen?
-eri.Minun vanhempieni sukupolvi, eli n. 50-luvulla syntyneet, jotka saivat käsityksensä salitreenauksesta lähinnä Stallonen ja Schwarzeneggerin leffoja katsomalla.
Jaa. Olen itse 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän 50-luvulla syntyneet ovat käyttäneet arjessaan paljon enemmän lihaksia kuin me.
Mutta eivät treenanneet niitä salilla ja useilla heillä (ei tietenkään kaikilla) on aika vahvat ennakkoluulot salitreenausta kohtaan.
Eihän salilla treenaaminen olekaan millään tavalla välttämätöntä arjen toimintakyvyn kannalta, eli sikäli se ei edes kuulu tähän keskusteluun.
Salilla treenaaminen ei ehkä ole, mutta riittävä lihaskunto ja -voima ovat kyllä. Niitä voi tietenkin treenata muillakin tavoilla, mutta hyvin harva tekee nykyään, niin fyysistä työtä, että se yksinään riittäisi.
Viime vuodet on kaikissa tuuteissa toitotettu, kuinka vanhenevien ihmisten suurin ongelma kunnon suhteen on riittämätön lihasvoima. Heillä verenkiertoelimistönsä saattaa hyvin olla siinä kunnossa, että sen puolesta pystyisivät kävelemään vaikka kuinka pitkään, mutta lihaksisto ei riitä tuolista nousemiseen tai tasapainon ylläpitoon kävellessä. Kaikkien lihaskunto rapistuu vanhetessa, mutta jokainen voi huolehtia, että kropassa on reserviä, josta on varaa rapistua ja toisaalta treenauksella sitä rapistumista voidaan hidastaa merkittävästi.
Jos terveenä nelikymppisenä voimataso ei riitä punnertamaan muutamaa kertaa, niin miten kuvittelet pääseväsi lattialta ylös 70-vuotiaana?
Jostain syystä yhä edelleen todella monilla on käsitys, että alhaisen pään aerobinen kunto olisi ainut, millä on merkitystä terveydelle ja käveleminen on jokin ihmelääke kaikkeen. Tässäkin keskustelussa monilla tuntuu olevan jotenkin todella negatiivinen lähestyminen voimatreenaamiseen ja tuntuu, että sitä pidetään lähinnä turhamaisten ihmisten itsensä esittelynä. Kuitenkin kaikki tahot UKK-instituutista lähtien rummuttavat lihaskuntotreenaamisen merkitystä aivan kaikille, mutta viesti ei tunnu menevän perille.
Kyllä lihaskunnon merkitys tiedetään. Etenkin reisien voima korreloi vanhuksilla vahvasti elinikäodotteen kanssa. Tosin vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus. Huonokuntoisimmat eivät voi käydä kävelyllä.
Yleisellä tasolla toki tiedetään, mutta kaikki eivät tiedä/ymmärrä. Luepa vaikka nämä 64 sivua tätä keskustelua läpi ja katso kuinka moni puhuu niiden aikana kävelystä ainoana tarpeellisena liikunnan muotoja ja väheksyy kaiken muun liikunnan merkitystä.
Tämän ketjun aihe ei tainnut olla kaikkien tarpeellisten liikunnan muotojen luettelu.
Lue vaikka ihan ääneen ketjun otsikko ja aloitusviesti, erityisesti aloittajan boldaama kohta, ja mieti sitten, miksi niin moni on ehdottanut kävelyä.
Täällä hyvin monet ovat nimenomaan arvostelleet kaikkea rasittavaa liikuntaa sellaiseksi, joka "tappaa lasten luonnollisen liikkumisen ilon". Eivät tietenkään kaikki eikä edes suurin osa, mutta hyvin monet. Todennäköisesti heidän lapsensa ovat niitä, jotka hyytyvät viivajuoksussa minuutin jälkeen eivätkä saa yhtään punnerrusta.
Osittain se varmaan johtuu siitä, että iltapäivä- ja naistenlehdet ovat lähteneet TV-Shop tyyliseen kilpailuun siitä, kuka pystyy lupaamaan "kesäkunnon" tai ties minkä pienimmällä vaivalla. Vilkaisin tällä viikolla kassajonossa jommastakummasta lehdestä tällaisen kesäkuntoartikkelin ja siinä treeniohjelma alkoi kevyellä 20 minuutin kävelyllä kahdesti viikossa. Artikkelin alussa ei ainakaan mainittu, että ohjelma olisi suunniteltu koomapotilaiden kuntoutukseen.
Jos oikeasti maan suurimmat sanomalehdet toitottavat, että kuntoilu on tuollaista, niin voiko siinä edes syyttää sitä yksilöä, joka luulee, että 20 minuutin kevyt kävely kahdesti viikossa on riittävää liikuntaa.
Mikä olisi ainun ehdotuksesi todella huonossa kunnossa olevien lasten ja nuorten kunnon kohotukseen, jos pienillä askelilla ei saa aloittaa?
No aika paha on tilanne, jos tollaisilla askeleilla pitäisi aloittaa. Eikö se lapsi ole ikinä kävellyt minnekään?
Eli tulkitsinko oikein; sinulla ei ole mitään vastausta itse kysymykseen, mutta nautit kovasti kuittailusta?
Uskotko oikeasti, että monet lapset ovat siinä kunnossa, että 20 min kävely kaksi kertaa viikossa olisi heille hyvää liikuntaa?
Edelleen odotellaan sitä vastausta.
No suht pienin askelein, mutta reilulla progressiolla ja ei nyt kuitenkaan noin pienillä askeleilla. Niinkuin tuolla aikaisemmin sanottiin, kaiken pitää alkaa lähtötason kartoittamisesta ja sen pitää olla pohjana liikuntasuunnitelmalle. Kuitenkaan kenellekään, joka ei ole ollut täydellisenä vuodepotilaana, 20 minuuttia kevyttä kävelyä kaksi kertaa viikossa ei ole se oikea lähtötaso.
Yhdellekään ihmiselle tuskin on haitaksi, jos lisää nykyiseen liikuntamääräänsä aluksi 40 minuuttia kävelyä viikossa, ja sitten myöhemmin hölkkää jne.
Kukaan niissä naistenlehdissä ei varmastikaan ole ollut vaatimassa, että liikuntaa pitäisi vähentää siten että pääsisi tuohon määrään. Päinvastoin noissa ohjelmissa on ideana lisätä viikottain liikuntaa sen tavallisen arkiliikunnan päälle.
Jos et nyt pysty ymmärtämään tuota pointtia, niin en pysty auttamaan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Verenkiertoelimistö eli sydän kehittyy vain jonnekin 18 ikävuoden tietämille ja se on todella vaikea korjta kohtuliseen kuntoon senjälkeen. 35-40 eläkeelle onneksi olkoon!
Miten monet maratoonarit siten vetää elämänsä parhaita tuloksia joskus 4o kympin jälkeen? Selittäisitkö?
No ei kyllä vedä, Alisa vainio juoksi suomen ennätyksen 25 vuotiaana eli kyllä se nuoruus on vaan valttia noissa kestävyys lajeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalaisilla lihakset kasvaa kun käy koiran kans talon nurkalla.
..mulla on paljon lihaksiakin..
Nuo liiallista lihaskasvua pelkäävät naiset ovat kyllä oma lukunsa.
Yhtä hupaisia kuin ylipainoiset miehet, jotka hermoilee siitä saavatko riittävästi protskua. Aivan veikeitä tapauksia.
No itseasiassa ei. Ihan kaikkien (miesten ja naisten) terveydestään huolehtivien pitäisi katsoa ruokavaliostaan muutama asia. Tärkeysjärjestyksessä ne ovat:
1) Kalorisaanti. Jos syö kokonaisuudessaan liikaa tai liian vähän, niin kaiken muun viilaaminen on aika turhaa.2) Makroravinteet. Varmista, että saat riittävästi proteiinia ja rasvaa. Siihen sitten päälle hiilaria tai lisää rasvaa (tai lisää proteiinia) uskontokuntasi evankeliumin mukaan niin, että kohta 1 toteutuu.
3) Mikroravinteet. Varmista, että syöt riittävästi ja riittävän monipuolisesti kasviksia ja huolehdi, että saat muutkin tarvittavat ravinteet. Jos syöt monipuolisesti kaikkea, tämä todennäköisesti toteutuu ja jos sinulla on jotain rajoittavia ruokavalioita, perehdy, miten vitamiinien ja hivenaineiden saanti varmistetaan tilanteessasi.
Taidat kuulua samaan hupaisaan porukkaan. Ei terveellä aikuisella ole tarvetta varmistaa että saa riittävästi proteiinia. Päinvastoin suurin osa suomalaista saa sitä liikaa ja lihoo.
Mutta ei mennä nyt siihen. Kunhan huomautin miten hupaisia ovat nämä sali- ja proteiiniuskovaiset, jotka usein ovat vielä ylipainoisia ja rapakuntoisia.
Kaltaistesi kanssa ei taida kannattaa väitellä. Selvä: aikuisella terveellä ihmisellä ei ole proteiinintarvetta ja lihaskuntoa ei kannata harjoittaa. Ja proteiini lihottaa. Tietenkin...
Oletko kuusivuotias? Se, että proteiinin puute on erittäin harvinaista terveillä aikuisilla, ei tarkoita ettei proteiinia ei tarvitsisi. Tarve vain täyttyy täällä Suomessa tavallisella ruoalla sen kummemmin asiaa hysterisoimatta.
Ja totta kai liika energia lihottaa, riippumatta siitä mistä se tulee. Jos ihminen syö joka päivä proteiinivanukkaan verran yli kulutuksensa, niin kyllä se jossain näkyy.
Meilläkin on töissä noita proteiiniuskovaisia, jotka syövät jonkun proteiinirahkan tai vanukkaan jo klo 14 kahvilla, vaikka lounas on syöty klo 11-12. Kukaan noista ei tietenkään ole urheilijamainen olemukseltaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalaisilla lihakset kasvaa kun käy koiran kans talon nurkalla.
..mulla on paljon lihaksiakin..
Nuo liiallista lihaskasvua pelkäävät naiset ovat kyllä oma lukunsa.
Yhtä hupaisia kuin ylipainoiset miehet, jotka hermoilee siitä saavatko riittävästi protskua. Aivan veikeitä tapauksia.
No itseasiassa ei. Ihan kaikkien (miesten ja naisten) terveydestään huolehtivien pitäisi katsoa ruokavaliostaan muutama asia. Tärkeysjärjestyksessä ne ovat:
1) Kalorisaanti. Jos syö kokonaisuudessaan liikaa tai liian vähän, niin kaiken muun viilaaminen on aika turhaa.2) Makroravinteet. Varmista, että saat riittävästi proteiinia ja rasvaa. Siihen sitten päälle hiilaria tai lisää rasvaa (tai lisää proteiinia) uskontokuntasi evankeliumin mukaan niin, että kohta 1 toteutuu.
3) Mikroravinteet. Varmista, että syöt riittävästi ja riittävän monipuolisesti kasviksia ja huolehdi, että saat muutkin tarvittavat ravinteet. Jos syöt monipuolisesti kaikkea, tämä todennäköisesti toteutuu ja jos sinulla on jotain rajoittavia ruokavalioita, perehdy, miten vitamiinien ja hivenaineiden saanti varmistetaan tilanteessasi.
Taidat kuulua samaan hupaisaan porukkaan. Ei terveellä aikuisella ole tarvetta varmistaa että saa riittävästi proteiinia. Päinvastoin suurin osa suomalaista saa sitä liikaa ja lihoo.
Mutta ei mennä nyt siihen. Kunhan huomautin miten hupaisia ovat nämä sali- ja proteiiniuskovaiset, jotka usein ovat vielä ylipainoisia ja rapakuntoisia.
Kaltaistesi kanssa ei taida kannattaa väitellä. Selvä: aikuisella terveellä ihmisellä ei ole proteiinintarvetta ja lihaskuntoa ei kannata harjoittaa. Ja proteiini lihottaa. Tietenkin...
Oletko kuusivuotias? Se, että proteiinin puute on erittäin harvinaista terveillä aikuisilla, ei tarkoita ettei proteiinia ei tarvitsisi. Tarve vain täyttyy täällä Suomessa tavallisella ruoalla sen kummemmin asiaa hysterisoimatta.
Ja totta kai liika energia lihottaa, riippumatta siitä mistä se tulee. Jos ihminen syö joka päivä proteiinivanukkaan verran yli kulutuksensa, niin kyllä se jossain näkyy.
Meilläkin on töissä noita proteiiniuskovaisia, jotka syövät jonkun proteiinirahkan tai vanukkaan jo klo 14 kahvilla, vaikka lounas on syöty klo 11-12. Kukaan noista ei tietenkään ole urheilijamainen olemukseltaan...
Ihan yleisten ravitsemussuositusten mukaan tuohon aikaan olisi hyvä syödä välipala. Miksi proteiinirahka olisi erityisen huono välipala?
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan nelilapsinen perhe. Kun lapset oli pieniä, meillä oli tosi tiukkaa. Oltais mielellään ulkoiltu, jos olis ollut kaikille hyvät kengät, haalarit ja pulkat MUTTA myös meille aikuisille toppahousut ja talvikengät. Sellainen köyhyys, mitä meillä oli, niin pystyin ostamaan ekat kunnolliset talvikengät sitten vasta itselleni, kun lapset oli jo kouluikäisiä. Ne on kalliita, ja pienillä lapsilla on pakko olla kotona ja päiväkodissa omat varusteet ja tietenkin joka säähän. Kasvavat nopeasti niin ei siinä ehtinyt omia harkita edes, kun lapsilla oli kokoajan tarpeita ulkovaatteisiin.
Toinen juttu oli hiihtäminen, luistelu ja uinti. Kaikkia niitä olisi myös haluttu tehdä, mutta ei saatu kaikille varusteita. Jos saatiin, niin eihän ne kolme- ja neljävuotiaan keskenään hiihdä, vaan aikuisen kanssa.
Sama juttu pyöräilyn kanssa. Kaverit käy ovella kysymässä lapsia pyöräilemään, mutta kun ei ole vaan varaa pyörään. Asutaan maalla, kirppisten valikoima on usein pientä laittoa vailla. Meistä ei kumpikaan osaa huoltaa tai korjata pyörää.
Kaksi pienipalkkaista ollaan, lähihoitaja ja baarimikko. Onneksi lapset on nyt aikuisia jo suurin osa, kotona asuvilla on jo paremmin asiat kun on vähemmän elätettäviä. Eipä sitä silloin osannut ajatella, kuinka paljon lapset jää vaille jos vanhemmat on matalapalkka-alalla.
Ette edes parin lapsen jälkeen huomanneet tätä, vaan oli pakko hommata se neljäskin ja sitten surkutella, kun ei riitä rahat niiden elättämiseen.
Jos kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä ei ole varaa ostaa kenkiä, niin eiköhän tuossa ole mukana aika paljon elämänhallinnan puutettakin. Esimerkiksi me olemme ihan hyvin toimeentuleva perhe ja silti ei ole tullut mieleenkään alkaa hankkimaan kotiin ja päiväkotiin omia ulkovaatteita. Ne kulkevat lapsen päällä tai tarharepussa sinne, missä lapsikin on.
Jos taas haluat perushuoltaa pyörän, niin youtubevideot on keksitty. Pienellä harjoittelulla se kyllä onnistuu eikä tartte valittaa, että lapset eivät voi pyöräillä, koska me ei osata sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla enemmän yksilöpainotteista liikkumista iänikuisten joukkuelajien sijasta? Etenkin lasten urheiluharrastuksissa joukkuelajit altistavat kiusaamiselle ja rankalle arvostelulle, sen vuoksi itsekin lapsena harrastin enemmän pyöräilyä ja uintia yksin. Vaikka hoetaan kansanterveydestä ja oman kunnon ylläpitämisestä, niin kyllä pääpaino on edelleen vahvasti siinä voittamisessa ja suorittamisessa muiden silmien alla. Se on omiaan lannistamaan kenet tahansa.
Lisäksi en tiedä kuinka luotettavia nuo Move-testit ovat. Kun katsoo ko. ohjelman mittausperusteita, on niissä selkeästi paino lihasvoimassa eikä esim. kestävyysliikunnassa joka on verenkierrolle ja hapenotolle terveellisempää. Harva hikiliikuntaa terveesti harrastava saa tehtyä muutamaa punnerrusta enempää.
Onpa outo ajatus, että terveellisesti liikkuvat eivät pystyisi punnertamaan. Oletko sinä sitä sukupolvea, jonka mielestä jokainen, joka on joskus tehnyt lihaskuntoliikkeen on steroideja kiskova roinaaja?
Mikä sukupolvi sinun kuvitelmissasi on tuollainen?
-eri.Minun vanhempieni sukupolvi, eli n. 50-luvulla syntyneet, jotka saivat käsityksensä salitreenauksesta lähinnä Stallonen ja Schwarzeneggerin leffoja katsomalla.
Jaa. Olen itse 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän 50-luvulla syntyneet ovat käyttäneet arjessaan paljon enemmän lihaksia kuin me.
Mutta eivät treenanneet niitä salilla ja useilla heillä (ei tietenkään kaikilla) on aika vahvat ennakkoluulot salitreenausta kohtaan.
Eihän salilla treenaaminen olekaan millään tavalla välttämätöntä arjen toimintakyvyn kannalta, eli sikäli se ei edes kuulu tähän keskusteluun.
Salilla treenaaminen ei ehkä ole, mutta riittävä lihaskunto ja -voima ovat kyllä. Niitä voi tietenkin treenata muillakin tavoilla, mutta hyvin harva tekee nykyään, niin fyysistä työtä, että se yksinään riittäisi.
Viime vuodet on kaikissa tuuteissa toitotettu, kuinka vanhenevien ihmisten suurin ongelma kunnon suhteen on riittämätön lihasvoima. Heillä verenkiertoelimistönsä saattaa hyvin olla siinä kunnossa, että sen puolesta pystyisivät kävelemään vaikka kuinka pitkään, mutta lihaksisto ei riitä tuolista nousemiseen tai tasapainon ylläpitoon kävellessä. Kaikkien lihaskunto rapistuu vanhetessa, mutta jokainen voi huolehtia, että kropassa on reserviä, josta on varaa rapistua ja toisaalta treenauksella sitä rapistumista voidaan hidastaa merkittävästi.
Jos terveenä nelikymppisenä voimataso ei riitä punnertamaan muutamaa kertaa, niin miten kuvittelet pääseväsi lattialta ylös 70-vuotiaana?
Jostain syystä yhä edelleen todella monilla on käsitys, että alhaisen pään aerobinen kunto olisi ainut, millä on merkitystä terveydelle ja käveleminen on jokin ihmelääke kaikkeen. Tässäkin keskustelussa monilla tuntuu olevan jotenkin todella negatiivinen lähestyminen voimatreenaamiseen ja tuntuu, että sitä pidetään lähinnä turhamaisten ihmisten itsensä esittelynä. Kuitenkin kaikki tahot UKK-instituutista lähtien rummuttavat lihaskuntotreenaamisen merkitystä aivan kaikille, mutta viesti ei tunnu menevän perille.
Kyllä lihaskunnon merkitys tiedetään. Etenkin reisien voima korreloi vanhuksilla vahvasti elinikäodotteen kanssa. Tosin vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus. Huonokuntoisimmat eivät voi käydä kävelyllä.
Yleisellä tasolla toki tiedetään, mutta kaikki eivät tiedä/ymmärrä. Luepa vaikka nämä 64 sivua tätä keskustelua läpi ja katso kuinka moni puhuu niiden aikana kävelystä ainoana tarpeellisena liikunnan muotoja ja väheksyy kaiken muun liikunnan merkitystä.
Tämän ketjun aihe ei tainnut olla kaikkien tarpeellisten liikunnan muotojen luettelu.
Lue vaikka ihan ääneen ketjun otsikko ja aloitusviesti, erityisesti aloittajan boldaama kohta, ja mieti sitten, miksi niin moni on ehdottanut kävelyä.
Täällä hyvin monet ovat nimenomaan arvostelleet kaikkea rasittavaa liikuntaa sellaiseksi, joka "tappaa lasten luonnollisen liikkumisen ilon". Eivät tietenkään kaikki eikä edes suurin osa, mutta hyvin monet. Todennäköisesti heidän lapsensa ovat niitä, jotka hyytyvät viivajuoksussa minuutin jälkeen eivätkä saa yhtään punnerrusta.
Osittain se varmaan johtuu siitä, että iltapäivä- ja naistenlehdet ovat lähteneet TV-Shop tyyliseen kilpailuun siitä, kuka pystyy lupaamaan "kesäkunnon" tai ties minkä pienimmällä vaivalla. Vilkaisin tällä viikolla kassajonossa jommastakummasta lehdestä tällaisen kesäkuntoartikkelin ja siinä treeniohjelma alkoi kevyellä 20 minuutin kävelyllä kahdesti viikossa. Artikkelin alussa ei ainakaan mainittu, että ohjelma olisi suunniteltu koomapotilaiden kuntoutukseen.
Jos oikeasti maan suurimmat sanomalehdet toitottavat, että kuntoilu on tuollaista, niin voiko siinä edes syyttää sitä yksilöä, joka luulee, että 20 minuutin kevyt kävely kahdesti viikossa on riittävää liikuntaa.
Mikä olisi ainun ehdotuksesi todella huonossa kunnossa olevien lasten ja nuorten kunnon kohotukseen, jos pienillä askelilla ei saa aloittaa?
Jos mietitään asiaa yksilötasolla yksittäisen lapsen kohdalla eikä mietitä, miten koko maa korjattua kerralla, niin stepit voisivat olla jotain tällaista:
1. Ensimmäinen askel on tunnustaa ongelma. Lapsen iästä riippuen sen tunnustuksen pitää tulla vanhemmilta, lapselta/nuorelta tai molemmilta.
2. Seuraavaksi tarvitaan halua tehdä jotain tilanteelle. Mielellään ihan oikeaa halua, koska liikunnassa kaikkien tärkeintä on säännöllisyys. Paljon vähemmän merkitystä on sillä, mitä tekee, kunhan tekee.
3. Kartoitetaan lähtötaso. Ei välttämättä tarvita mitään kattavaa kuntotestausta, mutta tietenkin jotain numeerisia arvoja voisi olla hyvä katsoa, koska edistyminen on motivoivaa. Katsotaan yksinkertaisesti, mitä lapsi pystyy tekemään ja miten se suhtautuu normaaliin ikätasoiseen kehitykseen.
4. Mietitään tavoitteet. Niiden ei tarvitse olla mitään maraton neljään tuntiin -henkisiä, vaan tavoite voisi vaikka olla, että pystyy pelailemaan välituntikorista kavereidensa kanssa niin, että se on kivaa.
5. Kun nuo ovat selvillä, voidaan vasta alkaa puhumaan, miten lapsen pitäisi liikkua. Ehkä on jopa niin surullisia tapauksia, että se liikkuminen lähtee kevyestä 20 min kävelystä kahdesti viikossa, mutta se edellyttää kyllä, että lähtötasona on vuodepotilas. Varmaan useimmissa tapauksissa fiksuna lähtökohtana olisi arkiliikunnan lisääminen ja siihen kylkeen sitten kuntotason mukaisesti sellaista liikuntaa, joka kehittää nopeutta, voimaa ja liikkuvuutta JA ON LAPSESTA KIVAA. Onko se sitten futista, parkouria, tanssia, tramppapuistoa vai mitä, riippuu ihan lapsesta ja perheen resursseista.
Se, että kuinka strukturoidusti tuota listaa käydään sitten läpi riippuu ihan perheestä ja lapsen iästä. 6-vuotiaalle puhutaan aika eri tavalla kuin 17-vuotiaalle. On kuitenkin aika turhaa esim. keskustella, miten lapsen pitäisi kuntoilla, jos lähtötaso ei ole tiedossa.
Jotenkin noin sen olisi varmaan pakko edetä. Milläköhän vain saisi tuon ykköskohdan toteutumaan? Jos se ei ole valmis tunnustamaan tosiasioita, niin muilla stepeillä ei ole onnistumisen mahdollisuuksia. Tässäkin keskustelussa on ollut vaikka kuinka monta vänkääjää, joiden mukaan testit testaavat vääriä asioita ja niistä ei voi päätellä mitään jne jne. eikä olla valmiita myöntämään, että jos lapsi ei pysty esim. juoksemaan, hyppimään ja heittämään palloa ikätasoisesti, niin ongelmia on tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Verenkiertoelimistö eli sydän kehittyy vain jonnekin 18 ikävuoden tietämille ja se on todella vaikea korjta kohtuliseen kuntoon senjälkeen. 35-40 eläkeelle onneksi olkoon!
Miten monet maratoonarit siten vetää elämänsä parhaita tuloksia joskus 4o kympin jälkeen? Selittäisitkö?
No ei kyllä vedä, Alisa vainio juoksi suomen ennätyksen 25 vuotiaana eli kyllä se nuoruus on vaan valttia noissa kestävyys lajeissa.
Miesten maailmanennätyksen juoksi 2022 Eliud Kipchoge 38 vuoden iässä. Tilaston kakkonen Kenenisa Bekele oli ennätyksen juostessaan 37.
Vierailija kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Verenkiertoelimistö eli sydän kehittyy vain jonnekin 18 ikävuoden tietämille ja se on todella vaikea korjta kohtuliseen kuntoon senjälkeen. 35-40 eläkeelle onneksi olkoon!
Miten monet maratoonarit siten vetää elämänsä parhaita tuloksia joskus 4o kympin jälkeen? Selittäisitkö?
Sen takia tietysti että he eivät ole röhnöttäneet lapsuudessaan 18 vuotiaaksi asti.
Onko luetun ymmärtämisen vaikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Verenkiertoelimistö eli sydän kehittyy vain jonnekin 18 ikävuoden tietämille ja se on todella vaikea korjta kohtuliseen kuntoon senjälkeen. 35-40 eläkeelle onneksi olkoon!
Miten monet maratoonarit siten vetää elämänsä parhaita tuloksia joskus 4o kympin jälkeen? Selittäisitkö?
No ei kyllä vedä, Alisa vainio juoksi suomen ennätyksen 25 vuotiaana eli kyllä se nuoruus on vaan valttia noissa kestävyys lajeissa.
Miesten maailmanennätyksen juoksi 2022 Eliud Kipchoge 38 vuoden iässä. Tilaston kakkonen Kenenisa Bekele oli ennätyksen juostessaan 37.
Ja heillä oli liikuntaa jo nuoruudessaan. Siksi pärjäävät. Ei nuorena nukkuneet pärjää.
Alue: Aihe vapaa
No niinpä. Kyllä lapseni yläkoulussa on suunnistettu ja lenkkeilty ihan niin kuin männä vuosinakin paitsi että jokaisella on puhelin, joten jos katkoo jalkansa metsässä, tuskin joutuu karhujen syömäksi. Kai se on sitten todella paljon kiinni opettajan persoonasta, tässä tapauksessa eläkkeelle pian jäävä poikien liikunnanopettaja, joka on aika roisipuheinenkin. Mutta reilu.
Omina kouluaikoinani kiivettiin jumppasalissa köysillä. Kaverini oli tosi hyvä kiipeäjä, kiipesi sen hemmetin korkean salin kattoon asti. Jos olisi pudonnut, ohuesta patjasta ei ehkä olisi ollut paljon hyötyä. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli todella hurjaa. Lisäksi köysi hiersi kaverini jalan niin, että siitä vuosi ihan kunnolla verta, mutta hän oli vain ylpeä taidostaan. Maailma on muuttunut.