Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt selitetty täällä ainakin viiteen kertaan eri ihmisten toimesta, mutta yritetään vielä kerran, jos hitaimmatkin ymmärtäisivät.

Terveysliikunnassa sellaiset 70-90 % pitäisi olla kevyttä liikuntaa, eli sellaista, joka kehittää peruskestävyyttä ja vahvistaa kehoa kestämään kunnon treeniä (pk-treeni) ja 10-30 % sitten monipuolista reipasta liikuntaa, joka kehittää kaikkia muita ominaisuuksia.

Jos puhutaan lasten terveysliikunnasta, ei ole mitään tarvetta tehdä erillistä pk-treeniä, vaan se tulee (pitäisi tulla) erilaisesta arkiliikunnasta, kuten koulumatkat ja välitunneilla tapahtuva liikkuminen. 

Siihen päälle tarvitaan lisäksi erilaista kehittävää liikuntaa, joka huolehtii siitä, että lapsen mm. liikkuvuus, lihaskunto ja hapenottokyky kehittyvät. Kävely ei auta näihin ominaisuuksiin käytännössä ollenkaan. Tällaista liikuntaa pitäisi olla suurinpiirtein se 10-30 % liikuntamäärästä ja jos lasketaan liikuntasuositusten mukaisesta kokonaismäärästä, se tarkoittaa pyöristettynä 2-7 tuntia viikossa.

Hyvin monilla lapsilla liikuntatunnit ovat ainut tai ainakin merkittävä osa reippaasta liikunnasta, joten on hyvin tärkeää, että näillä tunneilla liikutaan monipuolisesti.

Monet ovat täällä olleet täällä täysin vakuuttuneita, että lasten liikkumattomuus johtuu siitä, että liikuntatunneilla on tehty vääriä asioita ja se on vienyt lapsilta liikkumisen ilon. Kun heiltä on kysytty, mitä liikuntatunneilla pitäisi sitten tehdä, vastauksia on tullut erittäin vähän lukuun ottamatta noita vaatimuksia, että liikuntatunneilta pitäisi poistaa kokonaan urheilu ja niiden pitäisi olla lähinnä erilaisia kävelyn muotoja, joissa ei tule hiki, ettei lapsille tule paha mieli.

Nyt tässä on väitelty siitä, tekisikö tuollainen muutos hyvää vai huonoa lasten kunnolle. Uskallan väittää, että huonoa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että liikunnasta pitäisi poistaa taitolajit, kuten suunnistus. Se on erittäin hyvä ja tärkeä osa liikunnanopetusta, mutta liikuntatunneilla pitää olla myös sykettä nostavaa liikuntaa, jos niiden halutaan tukevan lasten hyvinvointia. 

En tiedä, olitko lukenut koko tuota keskustelua, mutta veikkaisin, ettet ole, koska et selkeästi ymmärtänyt, mistä siinä puhutaan. 

Et sinäkään ajattele aivan täysin, mitä kirjoitat. Yllä kirjoitat: suunnistus ob hyvä ja tärkeä osa liikunnanopetusta, mutta liikuntatunneilla pitää olla myös sykettä nostavaa liikuntaa.

Olisi kiva kuulla sinulta jokin esimerkki liikunnasta, joka mielestäsi nostaa sykettä jokaisen yksilön kohdalla paremmin kuin suunnistus, jossa liikutaan omaan tahtiin eikä odotella vuoroa tai pelkästään tökötetä paikallaan koulupesäpallon tyyliin.

Ja jos saisi toivoa, niin sellainen, missä ei juostaisi laumana pelivälineen perässä, koska moni arka liikkuja on ilmaissut ettei välitä tämän tyyppisestä liikunnasta.

Suunnistuksen hyvä puoli on juuri siinä, että hetkeksi vapautuu siitä vertaisryhmän paineesta, joka on varsin voimakas pallopeleissä ja etenkin tytöille suorastaan musertava uinnissa. Saa liikkua pienessä ryhmässä luonnossa, juosta tai olla juoksematta. Tämä edistää myös henkistä hyvinvointia.

Ja edelleen toivoisin, ettet ajattele keskustelukumppaniesi olevan lakkauttamassa liikuntatunteja tai siirtymässä yhteen ainoaan lajiin ympärivuotisesti. Jokainen varmasti on sitä mieltä, että monipuolisuus on valttia. Mutta käsittääkseni keskustelun ideana on etsiä vaihtoehtoja niille, jotka nykymallissa eivät saa riittävästi liikuntaa.

Koko tämän ketjun ideana on ollut kysyä vähän liikkuvien lasten vanhemmilta ja vähän liikkuvilta ihmisiltä, millä heidät saataisiin liikkumaan ja mielellään sillä tavalla, että se tukisi kunnon parantumista. Kukaan ei ole pystynyt vastaamaan tähän mitään muuta kuin, että liikunnan intensiteettiä pitäisi laskea niin alas, että se ei tuntuisi liikunnalta. 

Minä en todellakaan tiedä, millä ne kaikkein liikkumattomimmat lapset saataisiin ottamaan juoksuaskel. Lapset ovat keskimäärin erittäin huonoja motivoitumaan liikkumaan kuntoilun vuoksi, joten en usko sekuntiakaan minkään yksilölenkkeilyn toimivuuteen laajassa mittakaavassa. En myöskään usko suunnistukseen niiden lasten osalta, jotka eivät halua liikkua. He kävelevät nurkan taakse ja tulevat tunnin päästä takaisin ja sanovat, että yhtään rastia ei löytynyt. Opettajan valvonta sentään voi motivoida niitä, jotka välittävät yhtään arvosanoistaan.

Oman kokemuksen mukaan vähintään 85 % pojista motivoituu edes jossain määrin sillä, että keskelle huonetta heitetään pallo. Prosenttiosuus pieneni sitten yläasteella ja siellä alkoi tulemaan näitä kategorisesti liikkumattomia poikiakin. Meillä aika usein nämä "verkkarit unohtaneet" pojat lähetettiin sitten "lenkille". Kyllähän kaikki opettajaa myöten tiesivät, että pojat eivät kävele metriäkään röökipaikkaa pidemmälle, mutta eivätpähän olleet pilaamassa muiden tuntia tai vetämässä röökiä siinä kentän laidalla. Minulla ei todellakaan ole ideaa, mitä meidän liikunnanopettajamme olivat voineet tehdä. Toisaalta minun lapsuudessani näin kategorisesti liikkumattomat lapset olivat sellaisia, joilla tänä päivänä kuvattaisiin olevan "laaja-alaisia oppimisvaikeuksia". Tänä päivänä liikkumisesta kieltäytyminen on ilmeisesti huomattavasti yleisempää liikuntatunneilla. 

Tyttöjen liikunnasta ei ole omakohtaista kokemusta eikä minulla ole edes kouluikäisiä tyttöjä, että voisin arvioida sitä kautta, mutta kyllä se yläasteen röökipaikka oli täynnä tyttöjen liikkatuntienkin aikana. 

Kerrotko vielä, että miltä vuosikymmeneltä nämä poikiin rajoittuvat kokemuksesi ovat?

En ole tuo, jolta kysyt, mutta minulla on kaksi 2000-luvulla syntynyttä poikaa, nuorempi nyt yläkoulussa, vanhempi nuori aikuinen. Kumpikaan ei ole ollut mikään himoliikkuja, mutta ainakin heidän koulussaan/kaveripiirissään voi sanoa olleen juuri noin, että pojat liikkuvat, kun keskelle heitetään pallo :) En tiedä mikä siinä vaan on niin nastaa monen mielestä, mutta hyvä että on.

Kyllä ainakin nuoremman yläkoulun liikkatunneilla liikutaan ihan reippaasti. Toki moni lusmuilee, jos tilaisuus koittaa eli suunnistuksessa kun pitää ottaa kuva rastista, kuvia jaetaan toiselta toiselle, mutta jos opettaja katsoo jotain peliä, niin kyllä siellä pelataan ja juostaan. Ihan nykyään.

Me pojat ollaan kuin koiranpentuja, kun me nähdään pallo. 

Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.

Oletko sinä ensimmäinen, joka pystyy kertomaan tällaisen paikan nimen?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.

Jonkinmoisen vedon olisin valmis lyömään, että nyt puhut poliitikkojen kielellä niin sanottua muunneltua totuutta, eli ihan suomeksi sanottuna valehtelet.

Vierailija kirjoitti:

Noita ilmaisia matalan kynnyksen liikuntapäiviähän on kyllä, mutta omalla rajallisella otannalla sanoisin, että kyllä niihin osallistujat näyttävät keskimääräistä urheilullisemmilta ihmisiltä. 

Eli eivät todellisuudessa ole matalan kynnyksen liikuntapäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita ilmaisia matalan kynnyksen liikuntapäiviähän on kyllä, mutta omalla rajallisella otannalla sanoisin, että kyllä niihin osallistujat näyttävät keskimääräistä urheilullisemmilta ihmisiltä. 

Eli eivät todellisuudessa ole matalan kynnyksen liikuntapäiviä.

Jos päiväkodin ja koulun kautta tulee tiedotetta ja viestiä liikuntapäivien ajankohdista useampaankin otteeseen, ne ovat ilmaisia ja helposti saavutettavissa paikoissa ja niissä esitellään eri lajeja ilman vaatimusta osata mitään, niin kerrotko vielä miten sitä kynnystä voisi vielä madaltaa? Pitäiskö alkaa jakaa ilmaisia ämpäreitä tai sipsipusseja osallistujille vai hakea kotiovelta osallistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.

Lapsillesi sä voit valehdella, että he eivät voi pelata futista, koska heitä ei huolittu mihinkään jengiin, mutta täällä tommoinen ei mene läpi.

Minä kun en tee täyttä päivää töitä niin aivan hyvin voisin iltapäivällä vetää jotain liikuntajuttua lapsille tai nuorille. Onhan minulla eri lajeista yli 20 vuoden valmentajakokemus nimenomaan lasten ja nuorten parista niin ammattitaitoakin löytyisi. Kukaan vaan ei ole valmis maksamaan siitä ammattitaidosta. Miksi ihmeessä minun pitäisi käydä liikuttamassa muiden lapsia ilmaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.

Oletko sinä ensimmäinen, joka pystyy kertomaan tällaisen paikan nimen?

Olen eri, mutta vastaan silti että Kokkola. 

Höntsäilyä on semivammaisille lapsille, mutta ei ns normaaleille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.

Oletko sinä ensimmäinen, joka pystyy kertomaan tällaisen paikan nimen?

Olen eri, mutta vastaan silti että Kokkola. 

Höntsäilyä on semivammaisille lapsille, mutta ei ns normaaleille.

Alle 20 sekunnin googlauksella löysin 53 Kokkolan kaupungin järjestämää ilmaista harrastusryhmää lapsille ja nuorille. Pääasiassa liikuntaa, mutta myös taiteita, kokkausta yms yms. En jaksanut käyttää enempää aikaa setviäkseni Kokkolan urheiluseurojen tilannetta, mutta ne tarjoavat aivan varmasti myös harrasteryhmiä.

Kas tässä linkki: https://www.kokkola.fi/kasvatus-ja-koulutus/kehittamistoiminta/kohasu/

Haluaako joku muu yrittää?

PS. Tarjonta oli sen verran laajaa, että ehkä sieltä löytyy Googlausta kyvyttömille -kurssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.

Oletko sinä ensimmäinen, joka pystyy kertomaan tällaisen paikan nimen?

Olen eri, mutta vastaan silti että Kokkola. 

Höntsäilyä on semivammaisille lapsille, mutta ei ns normaaleille.

Alle 20 sekunnin googlauksella löysin 53 Kokkolan kaupungin järjestämää ilmaista harrastusryhmää lapsille ja nuorille. Pääasiassa liikuntaa, mutta myös taiteita, kokkausta yms yms. En jaksanut käyttää enempää aikaa setviäkseni Kokkolan urheiluseurojen tilannetta, mutta ne tarjoavat aivan varmasti myös harrasteryhmiä.

Kas tässä linkki: https://www.kokkola.fi/kasvatus-ja-koulutus/kehittamistoiminta/kohasu/

Haluaako joku muu yrittää?

PS. Tarjonta oli sen verran laajaa, että ehkä sieltä löytyy Googlausta kyvyttömille -kurssi.

Tätähän tämä taas on. Kymmenet ihmiset väittävät kirkkain silmin, että kyllä heidän lapsensa liikkuisivat, jos vain olisi matalan kynnyksen liikuntaa, mutta todellisuudessa he ovat vain liian laiskoja viemään lapsiaan sinne tai edes googlaamaan niiden olemassaoloa. 

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, millaiset ihmiset tekevät tätä. Eikö heillä ole ollenkaan elämänhallintaa vai ovatko he vain patologisia valehtelijoita, jotka häpeävät omaa toimintaansa ja yrittävät selitellä sitä muille epämääräisillä tekosyillä. 

MIkä vttu siinä on että naisilla on pakonomainen tarve määrätä mitä muut tekee elämällään?

Pitäkää huoli itsestänne, te olette se lihavin ihmisryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.

Oletko sinä ensimmäinen, joka pystyy kertomaan tällaisen paikan nimen?

Olen eri, mutta vastaan silti että Kokkola. 

Höntsäilyä on semivammaisille lapsille, mutta ei ns normaaleille.

Alle 20 sekunnin googlauksella löysin 53 Kokkolan kaupungin järjestämää ilmaista harrastusryhmää lapsille ja nuorille. Pääasiassa liikuntaa, mutta myös taiteita, kokkausta yms yms. En jaksanut käyttää enempää aikaa setviäkseni Kokkolan urheiluseurojen tilannetta, mutta ne tarjoavat aivan varmasti myös harrasteryhmiä.

Kas tässä linkki: https://www.kokkola.fi/kasvatus-ja-koulutus/kehittamistoiminta/kohasu/

Haluaako joku muu yrittää?

PS. Tarjonta oli sen verran laajaa, että ehkä sieltä löytyy Googlausta kyvyttömille -kurssi.

Ohhoh, suorastaan kateeksi käy Kokkolan valikoimat. Tämähän on just sitä mitä on huudeltu, matalalla kynnyksellä koulujen yhteydessä. Jopa sirkustunneilla paikkoja vapaana, mun kotikunnan maksullisetkin sirkustunnit menee täyteen 5 minuutissa ilmoittautumisen alusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita ilmaisia matalan kynnyksen liikuntapäiviähän on kyllä, mutta omalla rajallisella otannalla sanoisin, että kyllä niihin osallistujat näyttävät keskimääräistä urheilullisemmilta ihmisiltä. 

Eli eivät todellisuudessa ole matalan kynnyksen liikuntapäiviä.

Jos päiväkodin ja koulun kautta tulee tiedotetta ja viestiä liikuntapäivien ajankohdista useampaankin otteeseen, ne ovat ilmaisia ja helposti saavutettavissa paikoissa ja niissä esitellään eri lajeja ilman vaatimusta osata mitään, niin kerrotko vielä miten sitä kynnystä voisi vielä madaltaa? Pitäiskö alkaa jakaa ilmaisia ämpäreitä tai sipsipusseja osallistujille vai hakea kotiovelta osallistumaan?

Jotenkin pitäisi pystyä takaamaan, että juuri kyseisen mamman kullannuppu on se kaikkein paras lapsi siellä ja hän pääsisi kerrankin loistamaan, vaikka ei jaksa juosta sohvalta jääkaapille ja takaisin yhden mainoskatkon aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita ilmaisia matalan kynnyksen liikuntapäiviähän on kyllä, mutta omalla rajallisella otannalla sanoisin, että kyllä niihin osallistujat näyttävät keskimääräistä urheilullisemmilta ihmisiltä. 

Eli eivät todellisuudessa ole matalan kynnyksen liikuntapäiviä.

Jos päiväkodin ja koulun kautta tulee tiedotetta ja viestiä liikuntapäivien ajankohdista useampaankin otteeseen, ne ovat ilmaisia ja helposti saavutettavissa paikoissa ja niissä esitellään eri lajeja ilman vaatimusta osata mitään, niin kerrotko vielä miten sitä kynnystä voisi vielä madaltaa? Pitäiskö alkaa jakaa ilmaisia ämpäreitä tai sipsipusseja osallistujille vai hakea kotiovelta osallistumaan?

Minkähänlaisia ongelmia pitää olla vanhempien päässä, jos jo päiväkoti-ikäisille lapsille opetetaan, että et voi nyt mennä tuohon naperojumppaan, kun siellä on liikunnallisia lapsia, niin se ei ole matalan kynnyksen liikuntaa. Tajuavatkohan nämä mammat ja papat, että heidänkin lapsensa voisi aivan helposti olla yksi niistä liikunnallisista lapsista, jos he vain liikkuisivat. Nyt ei kuitenkaan puhuta mistään huippu-urheilijoista, vaan sellaisista alemman keskitason höntsääjistä, jotka vielä pysyvät mukana koululiikunnassa niin, että siellä on kivaa, vaikka eivät loistaisikaan siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sitä mieltä, että yhteiskunnan suurin ongelma on polarisoituminen, olen ollut tätä mieltä jo yli 10 vuotta. Polarisoituminen tapahtuu ihan kaiken elämänalueiden kautta, karkeasti jako menee niin, että on niitä joilla on, ja niitä joilla ei ole. Perheissä suurimmat erot ovat siinä kiinnostuuko vanhemmat lapsistaan vai ei. Fiksuimmat vanhemmat ymmärtävät asian, eli rajaavat ruutuaikaa, huolehtivat hyvästä ravinnosta, huolehtivat, että lapsi liikkuu tarpeeksi, lukee tarpeeksi yms johtaa lasta oikeiden asioiden pariin. 

Ja sitten on ne vanhemmat, jotka eivät nämä asiat kiinnosta, tämä trendi tulee mielestäni johtamaan ylisukupolven ylittäviin eroihin lapsissa, mitä suuremmiksi nämä erot annetaan yhteiskunnassa mennä, sitä vaikeammiksi tulee olla näiden erojen kurominen. Nyt jo Helsingissä ja muualla PK-Seudulla on todella isoja eroja koulujen väleillä vaikka lukutaidon suhteen, ja huom koskeen ihan niitä lapsia joiden äidinkieli on suomi, joten ei voi syyttää ulkomaalaistaustaisia tästä. 

Tää on siis totaalisen totta. Nykyään hyvät vanhemmat tekee lastensa eteen tosi paljon, ja ero niihin joitten vanhempia ei kiinnosta vaan kasvaa ja kasvaa.

Tässä on varmasti nähtävissä isoja eroja yhteiskuntaluokkien välillä. En nyt tässä tarkoita sini- ja valkokaulustyöntekijöiden eroa, koska täälläkin on todettu, että edullisia harrastuksia on vaikka kuinka paljon.

Tarkoitan eri tavoin elämästä syrjässä olevien perheiden lapsia. Jos vanhemmilla ei tahdo riittää elämän hallinta lapsensa perusasioista tai edes itsestään huolehtimiseen, on varmaan turha kuvitella, että he pystyisivät huolehtimaan lastensa liikkumisesta. Toki lastensuojelu ja muut instanssit osallistuvat tähän sitten räikeimmissä tapauksissa, mutta aika valtava joukko ei ole minkään tällaisten palveluiden piirissä, vaikka ehkä tarvitsisivatkin niitä. 

Jos liikunnantunnit ois ollut muutakin kuin jalkapallo, sählyä, jääkiekkoa, sählyä, jääpalloa, sählyä, jotain jääpallon variaatiota, sählyä.. 

Pelkkä hippakin ois mielenkiintoisempaa - apinaradat, toistuvat veryttelyt, eri lajien kokeiluja (tennis, keila, sulkis, polttopallo, joku MUU pallopeli?) ja ylä-asteella salitreenit (loppui koulukiusaaminenkin osittain kun kiusaajat yllättyi ja huomasi jäävänsä kakkoseksi joka lajissa ja oma motivaatio ja kiinnostus kasvoi)

Vierailija kirjoitti:

MIkä vttu siinä on että naisilla on pakonomainen tarve määrätä mitä muut tekee elämällään?

Pitäkää huoli itsestänne, te olette se lihavin ihmisryhmä.

No kuule on tarve, lapset eivät osaa tehdä informoitua päätöstä "makaampa kaiken vapaa-aikani pelejä pelaillen ja syöden, vaikka se tuhoaa terveyteni jo elämäni alkumetreillä". Vätysvanhemmat voivottelevat hetken vieressä kunnes kömpivät sohvalle selailemaan instagramia ja katselemaan temppareita.

Aikuisilla on lapsista vastuu, koskee myös miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähikoulut takaisin. Lapset kulkisivat koulumatkat itse ja koska päivät pysyisivät lyhyinä, heillä olisi voimia urheilla vielä koulupäivän jälkeen.

Kouluille kunnon pihat ja välituntileikit - ja tekemiset takaisin.

Kouluille harrastusmahdollisuuksia iltapäiviin ja kuntosalit.

Tämä on muuten juurikin näin. Muutimme Pohjanmaalle sellaiseen pikkukylään, jossa kyläkoulu on voimissaan. Täällä kaikki lapset liikkuvat, kuuluvat suunnistus-, jalkapallo- ja hiihtoseuroihin. Joillakin on hevonen, ja jotkut käyvät karatessakin. Moni lapsi kulkee itse kouluun. Välitunnilla pelaavat ulkona.

Tästä vois joku toimittaja tehdä jutun, mikä ero on pääkaupunkiseudun ja joidenkin maalaiskoulujen kohdalla. Tiedän, että jossain päin Suomea nimenomaan maaseudulla on ylipainoisia, huonokuntoisia lapsia jotka kuljetetaan taksilla kouluun tai koulubussilla kulkemiseen menee pitkä aika.

Omista ikätovereistani tosi moni on ns. urheileva vanhempi ja on ollut kiinnostava huomata, että ei vanhempien malli välttämättä mene kuitenkaan seuraavaan sukupolveen,vaikka yrittäisikin. Pojat vain pelaavat ja tytöt kiinnittelevät irtoripsiä.

Ero on se, että pääkaupunkiseutulaiset ovat paremmassa kunnossa. Täällä harrastetaan paljon enemmän sekä hyöty- että harrasteliikuntaa. Täällä paikat ovat kävely- ja pyörämatkojen päässä ja koska on myös julkinen liikenne, vanhemmat eivät roudaa lapsiaan kaikkialle, vaan he joutuvat ainakin kävelemään pysäkille ja sieltä pois. 

Jos et usko, niin voit katsoa ihan tutkimustuloksia. Ei toki taida sopia ideologiaasi. 

Ei mulla mitään ideologiaa ole :D Siis kyllä olen täysin tietoinen tuosta tutkimuksesta, mutta se olisi pitänyt tuoda näköjään jykevämmin esille kuin sanomalla "Joidenkin maalaiskoulujen kohdalla". Halusin nimenomaan kertoa oman poikkeavan kokemukseni, että tällainenkin kyläkoulurypäs tai -alue on olemassa, ja että siitä kannattaisi siksi kirjoittaa juttu kun on nimenomaan poikkeuksellinen. Että aina ei ole asia niin päin, että koulu olisi täynnä huonokuntoisia maalaislapsia. Olen itse kasvanut lapsuuteni Helsingissä meren rannalla, ja asuimme perheenäkin vielä Helsingissä. Tiedostan varsin hyvin harrastustarjonnan, mutta myös alueen huonot puolet.

Pahoittelen, jos loukkasin teitä kaupunkilaislasten vanhempia kertomalla kokemukseni. Toivottavasti kaikki kaupunkilaislapsetkin löytävät mieluisia harrastuksia, ovat ne sitten liikuntaa tai jotain muuta.

Näyttää, että monelle tässä ketjussa matalan kynnyksen toiminta on jonkinlainen punainen vaate, ja matalan kynnyksen toiminnasta kiinnostuneet lapset ovat automaattisesti pyyleviä sipsinsyöjiä.

Yritän nyt havainnollistaa, millainen matalan kynnyksen toiminta meidän perhettämme palvelisi.

Oma lapseni on aina ollut kiinnostunut kehonhallinnnasta. Pienestä saakka kiipeily, roikkuminen, kuperkeikat ovat kiinnostaneet, mutta suorituksen loppuun hiominen ja kilpaileminen eivät ole kiinnostaneet.

Kun hän oli kuusivuotias, kävimme paikallisen telinevoimisteluseuran treeneissä. Lapsi teki vaikutuksen voimillaan ja taidoillaan, mutta seuran linja oli, että treenata pitää kolme kertaa viikossa, ja kilpailu kuuluu pakettiin. Ei meille, kiitos.

Lapsi meni kouluun. Lähikoululla oli jalkapalloseuran harjoitukset. Puoli luokkaa aloitti - ja lopetti vuoden jälkeen. Omaa lastani ärsytti eniten tietty tosikkomaisuus ja kentän laidalla toljottavat jalkapallovanhemmat.

Suomen malli, eläköön. Lapsilta kysyttiin, mitä kerhoja haluaisitte koululle. Puolet luokan lapsista vastasi: parkouria. Parkouria ei tullut. Tuli jalkapalloa ja sählyä, koska kuulemma oli osaamista niiden vetämiseen. Aloimme kuskata lasta kalliiseen kaupalliseen parkouriin lähes kymmenen kilsan päähän.

Nykyään lapsi harjoittelee temppuja itsenäisesti. Kaikkein eniten toivoisin, että lähikoulun saliin pääsisi edes joskus testaamaan voimisteluvälineitä. Nyt lähin tällainen paikka - tietenkin täysin omalla vastuulla - on kuuden tai seitsemän kilometrin päässä, ja sinne pääsee kerran viikossa.

Asumme melko lähellä kaupungin keskustaa, mutta välillä tuntuu, että helpompaa olisi muuttaa korpeen, missä voisi laittaa trampoliinin pihalle ja sisustaa yhden huoneen voikkasaliksi.