Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Lähikoulut takaisin. Lapset kulkisivat koulumatkat itse ja koska päivät pysyisivät lyhyinä, heillä olisi voimia urheilla vielä koulupäivän jälkeen.

Kouluille kunnon pihat ja välituntileikit - ja tekemiset takaisin.

Kouluille harrastusmahdollisuuksia iltapäiviin ja kuntosalit.

Tämä olisi niin hyvä asia. Kukaan ei hyödy suurista kouluista eikä pitkistä koulumatkoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tajusin, mikä tässä keskustelussa haisee. Siis trollinkäryn ohessa. Naisviha.

Oikea liikunta on jalkapalloa, ja jatkuvasti jankataan, miten pitäisi keksiä tekemistä viidesluokkalaisille pojille. Jokainen vanhempi, joka uskaltaa huomauttaa perheiden arjen haasteista, saa kuulla olevansa äityli, joka paapoo lapset lamaannuksiin.

Missähän ne isukit ovat?

No tässä on yksi isukki ja minä esitin tuon kysymyksen koululiikunnasta. Minulle oli luontevinta kysyä, mitä ehdotettaisiin 5.-luokkalaisille pojille, koska ymmärrän heistä enemmän, koska olen itsekin ollut sellainen ja oma poikani on tällä hetkellä vitosella. Jos haluat mieluummin kertoa ideoistasi tyttöjen tai vaikka sekaryhmien liikunnasta, niin aivan vapaasti. 

Kukaan täällä ei ole väittänyt, että jalkapallo on ainutta oikeaa liikuntaa. Ei minunkaan lapset sitä harrasta. Yksi harrasti aikaisemmin, mutta lopetti ja vaihtoi lajia. Jalkapallo nyt vain sattuu olemaan Suomen suosituin harrastus, joten on aika luontevaa, että jalkapalloilijoiden vanhempiakin on enemmän kuin muita ja ihmiset kirjoittavat siitä, mistä tietävät. 

Ehkä en miehenä ole pätevä tunnistamaan naisvihaa, mutta minä en kyllä ole täällä sellaista nähnyt. 

Suomen yleisin urheilulaji taitaa olla lopetettu jalkapallo. Meidänkin perheestä löytyy yksi entinen jalkapalloilija.

Yksi ongelma oli, että olisi pitänyt treenata niin paljon. Musiikkiopisto vie kuitenkin jo sen kolme iltaa viikosta, ja se on meidän lapsilla se tavoitteellinen harrastus, jota myös treenataan joka päivä.

Eli matalan kynnyksen harrastuksia minäkin toivoisin, mieluiten lähikouluille.

nykyään ei pahemmin näe lapsia pihalla, onko ne harrastuksissa vai missä, kotona mussuttavat sipsejä vai?

Yksi meidän lapsista oli tällainen liikkumaton lapsi aiemmin, heräsin siihen että vika löytyi tasan tarkkaan minun omasta peilistä.

Minähän tuota nuorinta olen suojellut liikaa ja kuskannut joka paikkaan. Oli vaikea pilleri niellä, mutta nykyään asia on korjattu ja liikuntaa harrastetaan sekä perheenä, että kouluun joutuu kävelemään (3,5km suuntaansa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tajusin, mikä tässä keskustelussa haisee. Siis trollinkäryn ohessa. Naisviha.

Oikea liikunta on jalkapalloa, ja jatkuvasti jankataan, miten pitäisi keksiä tekemistä viidesluokkalaisille pojille. Jokainen vanhempi, joka uskaltaa huomauttaa perheiden arjen haasteista, saa kuulla olevansa äityli, joka paapoo lapset lamaannuksiin.

Missähän ne isukit ovat?

No tässä on yksi isukki ja minä esitin tuon kysymyksen koululiikunnasta. Minulle oli luontevinta kysyä, mitä ehdotettaisiin 5.-luokkalaisille pojille, koska ymmärrän heistä enemmän, koska olen itsekin ollut sellainen ja oma poikani on tällä hetkellä vitosella. Jos haluat mieluummin kertoa ideoistasi tyttöjen tai vaikka sekaryhmien liikunnasta, niin aivan vapaasti. 

Kukaan täällä ei ole väittänyt, että jalkapallo on ainutta oikeaa liikuntaa. Ei minunkaan lapset sitä harrasta. Yksi harrasti aikaisemmin, mutta lopetti ja vaihtoi lajia. Jalkapallo nyt vain sattuu olemaan Suomen suosituin harrastus, joten on aika luontevaa, että jalkapalloilijoiden vanhempiakin on enemmän kuin muita ja ihmiset kirjoittavat siitä, mistä tietävät. 

Ehkä en miehenä ole pätevä tunnistamaan naisvihaa, mutta minä en kyllä ole täällä sellaista nähnyt. 

Suomen yleisin urheilulaji taitaa olla lopetettu jalkapallo. Meidänkin perheestä löytyy yksi entinen jalkapalloilija.

Yksi ongelma oli, että olisi pitänyt treenata niin paljon. Musiikkiopisto vie kuitenkin jo sen kolme iltaa viikosta, ja se on meidän lapsilla se tavoitteellinen harrastus, jota myös treenataan joka päivä.

Eli matalan kynnyksen harrastuksia minäkin toivoisin, mieluiten lähikouluille.

Miksei lapsesi sitten käy niissä? Niitä kyllä on. Vai oletko sinä tämän keskustelun ensimmäinen ihminen, joka pystyy nimeämään kunnan, jossa näitä ei ole vaadittuaan ensin lisää matalan kynnyksen harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

nykyään ei pahemmin näe lapsia pihalla, onko ne harrastuksissa vai missä, kotona mussuttavat sipsejä vai?

Mun lapseni ovat esimerkiksi tänään koulun jälkeen lukeneet ja rakennelleet legoilla. Sipsejä ostetaan yksi pussi lauantai-iltaisin, kun katsotaan yhdessä joku leffa. Se kyllä menee kerralla, ei ole mitään mussutettavaa enää maanantaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tajusin, mikä tässä keskustelussa haisee. Siis trollinkäryn ohessa. Naisviha.

Oikea liikunta on jalkapalloa, ja jatkuvasti jankataan, miten pitäisi keksiä tekemistä viidesluokkalaisille pojille. Jokainen vanhempi, joka uskaltaa huomauttaa perheiden arjen haasteista, saa kuulla olevansa äityli, joka paapoo lapset lamaannuksiin.

Missähän ne isukit ovat?

No tässä on yksi isukki ja minä esitin tuon kysymyksen koululiikunnasta. Minulle oli luontevinta kysyä, mitä ehdotettaisiin 5.-luokkalaisille pojille, koska ymmärrän heistä enemmän, koska olen itsekin ollut sellainen ja oma poikani on tällä hetkellä vitosella. Jos haluat mieluummin kertoa ideoistasi tyttöjen tai vaikka sekaryhmien liikunnasta, niin aivan vapaasti. 

Kukaan täällä ei ole väittänyt, että jalkapallo on ainutta oikeaa liikuntaa. Ei minunkaan lapset sitä harrasta. Yksi harrasti aikaisemmin, mutta lopetti ja vaihtoi lajia. Jalkapallo nyt vain sattuu olemaan Suomen suosituin harrastus, joten on aika luontevaa, että jalkapalloilijoiden vanhempiakin on enemmän kuin muita ja ihmiset kirjoittavat siitä, mistä tietävät. 

Ehkä en miehenä ole pätevä tunnistamaan naisvihaa, mutta minä en kyllä ole täällä sellaista nähnyt. 

Suomen yleisin urheilulaji taitaa olla lopetettu jalkapallo. Meidänkin perheestä löytyy yksi entinen jalkapalloilija.

Yksi ongelma oli, että olisi pitänyt treenata niin paljon. Musiikkiopisto vie kuitenkin jo sen kolme iltaa viikosta, ja se on meidän lapsilla se tavoitteellinen harrastus, jota myös treenataan joka päivä.

Eli matalan kynnyksen harrastuksia minäkin toivoisin, mieluiten lähikouluille.

Miksei lapsesi sitten käy niissä? Niitä kyllä on. Vai oletko sinä tämän keskustelun ensimmäinen ihminen, joka pystyy nimeämään kunnan, jossa näitä ei ole vaadittuaan ensin lisää matalan kynnyksen harrastuksia.

Kirjoitin, että toivoisin enemmän matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia lähikouluille. Useimmat ihmiset tulkitsisivat, että puhun yleisellä tasolla.

Mutta sinä ilmeisesti päättelit monikkomuodosta, että minun lapseni käyvät useampaa lähikoulua yhtä aikaa, muttei yhdelläkään niistä ole tarjolla liikuntaharrastuksia, eivätkä lapseni myöskään liiku lainkaan.

Onneksi tulkintasi oli joka tavalla väärä.

No rapakuntoisuus lisääntyy koska nykymeno on tätä: kaikki aika kotona ollaan jonkun kokoisen ruudun ääressä istumassa. Jo päiväkoti-ikäiset tottuvat ruutuiluun ja leikit ulkona loppuvat aikaisemmin ja aikaisemmin. Kouluun enempi osa lapsista kuskataan autolla tai pannaan bussiin istumaan, vaikka matka olisi sen 3 km.

Kaikki vielä 80-luvullakin normaalia ollut toiminta on nyt tylsää tai vaarallista. Ei ennenkään kaikki lapset harrastaneet liikuntaa. Ei ennenkään jokainen huoltaja vienyt lastaan urheilemaan.

Aikaisemmin tehtiin asioita itse, ulkoiltiin enemmän, itse liikuttiin paikkoihin, kavereille, touhuttiin, hypittiin sohvilla, pihalla, yms koska jotain piti tehdä kun aikaa oli. Nyt sellaista tylsää hetkeä ei tule kun kännykät antaa aivoille jotain "tekemistä". Niin istutaan sitten.

Jotenkin tässä aloituksessa jo otsikossa lapset vastuutetaan itse tilanteesta. Kyllä se lasten liikkumattomuus on ihan täysin heidän vanhempiensa vika. Kaikista suurin syy on autoriippuvuus ja että suurin osa aikuisista ei edes parin kilometrin matkoja liiku millään muulla kulkuvälineellä kuin autolla. Aikuiset liikkeelle, niin eivätköhän lapset seuraa perässä.

Tämä on ihan teidän autoilun kannattajien ja edistäjien seurausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

Näytä yksikin kommentti, jossa sinua on kutsuttu pelkuriksi. Kun huomaat, että sellaista ei löydy, voit alkaa miettimään, kuka kaipaisi kertauskurssia lukutaidossa. Sinä olet hokenut tuota sanaa, mutta kukaan muu ei ole väittänyt mitään sellaista. 

Tuo sama kommentoija otti ihan neutraalin "kuka on sanonut ettei metsässä saa juosta"-kommentin koulukiusaajan lällättelynä, mutta kuitenkin itse puhui halveksivasti siitä, miten jonkun toisen "isi" varmaan vei hänet metsään.

Näin ulkopuoliselle tulee vaikutelma, että alemmuudentunteen vuoksi pitää uhota että rankasti urheilevat ovat tyhmempiä ja sivistymättömiä.

Ja lisätietoja minusta jos haluat puhua minun älykkyydestäni ja isästäni: En juokse enkä pyöräile metsässä, käyn kävellen vaellusretkillä. Pyöräilen kyllä maantiellä, juoksua en harrasta ollenkaan. Isäni ei ole vienyt minua autolla metsään, ulkoili kyllä paljon muuten kanssani kun olin pieni.

Koska et osaa lukea lainauksia, niin kerrottakoon, että Juoksusuunnistaja aloitti sekä minun liikkumiseni että vanhempieni arvostelun. "Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita. Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen."

Sai samaa takaisin liikunnan osalta, vanhemmistaan en viitsinyt sanoa sitä mitä ajattelen. Törkeä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tässä aloituksessa jo otsikossa lapset vastuutetaan itse tilanteesta. Kyllä se lasten liikkumattomuus on ihan täysin heidän vanhempiensa vika. Kaikista suurin syy on autoriippuvuus ja että suurin osa aikuisista ei edes parin kilometrin matkoja liiku millään muulla kulkuvälineellä kuin autolla. Aikuiset liikkeelle, niin eivätköhän lapset seuraa perässä.

Tämä on ihan teidän autoilun kannattajien ja edistäjien seurausta.

Tuskin kukaan meistä kannattaa ja edistää autoilua noin niin kuin itsessään. Varmasti jokainen, riippumatta siitä, asuuko kaupungissa tai maalla, toivoisi lähimmän alakoulun tai ruokakaupan olevan viiden kilometrin säteellä. Todellisuus on sitten vähän toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

Näytä yksikin kommentti, jossa sinua on kutsuttu pelkuriksi. Kun huomaat, että sellaista ei löydy, voit alkaa miettimään, kuka kaipaisi kertauskurssia lukutaidossa. Sinä olet hokenut tuota sanaa, mutta kukaan muu ei ole väittänyt mitään sellaista. 

Tuo sama kommentoija otti ihan neutraalin "kuka on sanonut ettei metsässä saa juosta"-kommentin koulukiusaajan lällättelynä, mutta kuitenkin itse puhui halveksivasti siitä, miten jonkun toisen "isi" varmaan vei hänet metsään.

Näin ulkopuoliselle tulee vaikutelma, että alemmuudentunteen vuoksi pitää uhota että rankasti urheilevat ovat tyhmempiä ja sivistymättömiä.

Ja lisätietoja minusta jos haluat puhua minun älykkyydestäni ja isästäni: En juokse enkä pyöräile metsässä, käyn kävellen vaellusretkillä. Pyöräilen kyllä maantiellä, juoksua en harrasta ollenkaan. Isäni ei ole vienyt minua autolla metsään, ulkoili kyllä paljon muuten kanssani kun olin pieni.

Koska et osaa lukea lainauksia, niin kerrottakoon, että Juoksusuunnistaja aloitti sekä minun liikkumiseni että vanhempieni arvostelun. "Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita. Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen."

Sai samaa takaisin liikunnan osalta, vanhemmistaan en viitsinyt sanoa sitä mitä ajattelen. Törkeä ihminen.

Tuo tyyppi trollaa. Ottaa aina yhden vastaajan ja alkaa vääristellä tämän sanomisia. Älä ota tosissasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tässä aloituksessa jo otsikossa lapset vastuutetaan itse tilanteesta. Kyllä se lasten liikkumattomuus on ihan täysin heidän vanhempiensa vika. Kaikista suurin syy on autoriippuvuus ja että suurin osa aikuisista ei edes parin kilometrin matkoja liiku millään muulla kulkuvälineellä kuin autolla. Aikuiset liikkeelle, niin eivätköhän lapset seuraa perässä.

Tämä on ihan teidän autoilun kannattajien ja edistäjien seurausta.

Tuskin kukaan meistä kannattaa ja edistää autoilua noin niin kuin itsessään. Varmasti jokainen, riippumatta siitä, asuuko kaupungissa tai maalla, toivoisi lähimmän alakoulun tai ruokakaupan olevan viiden kilometrin säteellä. Todellisuus on sitten vähän toinen.

Just joo. Kyllä täällä pk-seudullakin, jossa on hyvä julkinen liikenne ja turvalliset kevyen liikenteen väylät, liikutaan kaikki parin kilometrin matkatkin lähes aina autolla, jos sellainen vain perheestä löytyy. Ja hirveä itku, jos ei löydy ilmaista parkkitilaa tai keskusta-autoilun rajoittamista edes mietitään. Ei korreloi autoriippuvainen elämäntapa yhtään matkojen pituudesta, vaan muista asioista.

kehitys kehittyy.. enne oli loogista ja "pakko" liikkua, nykyään enään ei niinkään , siis ihan käytännön syistä ja kokoajan vähemmän.. siksi ihmiset pitää opettaa ihan erikseen liikkumaan..että pysyvät terveinä ja liikkuvuudeltaan normaaleina ym. eli ehkä ihan tarhaiästä asti pitää opettaa, että päivässä on "liikuntahetki", jolla ylläpidetään kuntoa.. ja jatkuu sitten koulussa.. eli tyyliin 45min liikuntaa koulussa per päivä... ja liikuntana vaikka vaan aktiiviset ulkoleikit, metsässä kulkeminen ym.. kunhan liikutaan.. sitä kun noudattaa peruskoulu ja tarhaiän ajan, niin helppoa jatkaa aikuisena omatoimisestikkin.. ja kun teorian opiskelu ja tiedonhaku tehostuu ja sitä voi opiskella missä ja milloin vain, niin liikunnalle pitää lohkaista isompi osa ajallisesti, sitä kun ei voi virtuaalisesti tehdä.. mutta liikkuessa voi myös kysellä, opetella ja harjoitella teoria aineita.. eli lisää liikuntaa kouluun vaikka kävelyitä lähimetsässä samalla miettien maantietoa biologiaa tmvs.. liikuntaa ja ulkoilua, puuhastelua, ei niinkään urheilua, tai joukkuepelejä.. vaan yleistä fyysistä aktiivisuutta..

Tämähän aihe on herättänyt tunteita =D.

Enpä kyllä aavistanut  tätä ketjua avatessani, kuinka suurella intohimolla jotkut ihmiset vihaavat liikuntaa ja aktiivisesti liikkuvia ihmisiä. Tämän keskustelun jälkeen ymmärrän kyllä paremmin, miksi 40 % lapsista on hälyttävän huonossa kunnossa ja 33 % on ylipainoisia.

Valitettavasti mitään maailmaa mullistavia vastauksia ei oikein ole löytynyt, mutta toisaalta  enpä kyllä uskonutkaan, että näin monimutkaiseen kysymykseen olisi ollut helppoja ratkaisuja. Toivottavasti joku liikkumattoman lapsen vanhempi on saanut täältä jotain ideoita, mitä voisi kokeilla, koska hyviä ja rakentaviakin kommentteja on ollut joukossa. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tajusin, mikä tässä keskustelussa haisee. Siis trollinkäryn ohessa. Naisviha.

Oikea liikunta on jalkapalloa, ja jatkuvasti jankataan, miten pitäisi keksiä tekemistä viidesluokkalaisille pojille. Jokainen vanhempi, joka uskaltaa huomauttaa perheiden arjen haasteista, saa kuulla olevansa äityli, joka paapoo lapset lamaannuksiin.

Missähän ne isukit ovat?

No tässä on yksi isukki ja minä esitin tuon kysymyksen koululiikunnasta. Minulle oli luontevinta kysyä, mitä ehdotettaisiin 5.-luokkalaisille pojille, koska ymmärrän heistä enemmän, koska olen itsekin ollut sellainen ja oma poikani on tällä hetkellä vitosella. Jos haluat mieluummin kertoa ideoistasi tyttöjen tai vaikka sekaryhmien liikunnasta, niin aivan vapaasti. 

Kukaan täällä ei ole väittänyt, että jalkapallo on ainutta oikeaa liikuntaa. Ei minunkaan lapset sitä harrasta. Yksi harrasti aikaisemmin, mutta lopetti ja vaihtoi lajia. Jalkapallo nyt vain sattuu olemaan Suomen suosituin harrastus, joten on aika luontevaa, että jalkapalloilijoiden vanhempiakin on enemmän kuin muita ja ihmiset kirjoittavat siitä, mistä tietävät. 

Ehkä en miehenä ole pätevä tunnistamaan naisvihaa, mutta minä en kyllä ole täällä sellaista nähnyt. 

Suomen yleisin urheilulaji taitaa olla lopetettu jalkapallo. Meidänkin perheestä löytyy yksi entinen jalkapalloilija.

Yksi ongelma oli, että olisi pitänyt treenata niin paljon. Musiikkiopisto vie kuitenkin jo sen kolme iltaa viikosta, ja se on meidän lapsilla se tavoitteellinen harrastus, jota myös treenataan joka päivä.

Eli matalan kynnyksen harrastuksia minäkin toivoisin, mieluiten lähikouluille.

Miksei lapsesi sitten käy niissä? Niitä kyllä on. Vai oletko sinä tämän keskustelun ensimmäinen ihminen, joka pystyy nimeämään kunnan, jossa näitä ei ole vaadittuaan ensin lisää matalan kynnyksen harrastuksia.

Kirjoitin, että toivoisin enemmän matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia lähikouluille. Useimmat ihmiset tulkitsisivat, että puhun yleisellä tasolla.

Mutta sinä ilmeisesti päättelit monikkomuodosta, että minun lapseni käyvät useampaa lähikoulua yhtä aikaa, muttei yhdelläkään niistä ole tarjolla liikuntaharrastuksia, eivätkä lapseni myöskään liiku lainkaan.

Onneksi tulkintasi oli joka tavalla väärä.

No mielestäni on aika kohtuutonta vaatia, että kaikki ilmaisharrastukset pitäisi olla juuri omalla koululla, että lapsi voi liikkua. Kyllä niihin maksullisiinkin harrastuksiin kuljetaan ympäri kylää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

Näytä yksikin kommentti, jossa sinua on kutsuttu pelkuriksi. Kun huomaat, että sellaista ei löydy, voit alkaa miettimään, kuka kaipaisi kertauskurssia lukutaidossa. Sinä olet hokenut tuota sanaa, mutta kukaan muu ei ole väittänyt mitään sellaista. 

Tuo sama kommentoija otti ihan neutraalin "kuka on sanonut ettei metsässä saa juosta"-kommentin koulukiusaajan lällättelynä, mutta kuitenkin itse puhui halveksivasti siitä, miten jonkun toisen "isi" varmaan vei hänet metsään.

Näin ulkopuoliselle tulee vaikutelma, että alemmuudentunteen vuoksi pitää uhota että rankasti urheilevat ovat tyhmempiä ja sivistymättömiä.

Ja lisätietoja minusta jos haluat puhua minun älykkyydestäni ja isästäni: En juokse enkä pyöräile metsässä, käyn kävellen vaellusretkillä. Pyöräilen kyllä maantiellä, juoksua en harrasta ollenkaan. Isäni ei ole vienyt minua autolla metsään, ulkoili kyllä paljon muuten kanssani kun olin pieni.

Koska et osaa lukea lainauksia, niin kerrottakoon, että Juoksusuunnistaja aloitti sekä minun liikkumiseni että vanhempieni arvostelun. "Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita. Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen."

Sai samaa takaisin liikunnan osalta, vanhemmistaan en viitsinyt sanoa sitä mitä ajattelen. Törkeä ihminen.

Itsehän sinä sanoit, että liikuntatunneilla tykkäsit siitä, kun sait suunnistustunneilla mennä metsään syömään puolukoita, mutta rasteja et onnistunut löytämään =D. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

Näytä yksikin kommentti, jossa sinua on kutsuttu pelkuriksi. Kun huomaat, että sellaista ei löydy, voit alkaa miettimään, kuka kaipaisi kertauskurssia lukutaidossa. Sinä olet hokenut tuota sanaa, mutta kukaan muu ei ole väittänyt mitään sellaista. 

Tuo sama kommentoija otti ihan neutraalin "kuka on sanonut ettei metsässä saa juosta"-kommentin koulukiusaajan lällättelynä, mutta kuitenkin itse puhui halveksivasti siitä, miten jonkun toisen "isi" varmaan vei hänet metsään.

Näin ulkopuoliselle tulee vaikutelma, että alemmuudentunteen vuoksi pitää uhota että rankasti urheilevat ovat tyhmempiä ja sivistymättömiä.

Ja lisätietoja minusta jos haluat puhua minun älykkyydestäni ja isästäni: En juokse enkä pyöräile metsässä, käyn kävellen vaellusretkillä. Pyöräilen kyllä maantiellä, juoksua en harrasta ollenkaan. Isäni ei ole vienyt minua autolla metsään, ulkoili kyllä paljon muuten kanssani kun olin pieni.

Koska et osaa lukea lainauksia, niin kerrottakoon, että Juoksusuunnistaja aloitti sekä minun liikkumiseni että vanhempieni arvostelun. "Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita. Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen."

Sai samaa takaisin liikunnan osalta, vanhemmistaan en viitsinyt sanoa sitä mitä ajattelen. Törkeä ihminen.

Tuossa ei haukuta pelkuriksi, kuten väitit, eikä myöskään lällätetä äidistäsi, kuten aiemmin väitit. Itse sen sijaan ilkut kirjoittajan "isistä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

Näytä yksikin kommentti, jossa sinua on kutsuttu pelkuriksi. Kun huomaat, että sellaista ei löydy, voit alkaa miettimään, kuka kaipaisi kertauskurssia lukutaidossa. Sinä olet hokenut tuota sanaa, mutta kukaan muu ei ole väittänyt mitään sellaista. 

Tuo sama kommentoija otti ihan neutraalin "kuka on sanonut ettei metsässä saa juosta"-kommentin koulukiusaajan lällättelynä, mutta kuitenkin itse puhui halveksivasti siitä, miten jonkun toisen "isi" varmaan vei hänet metsään.

Näin ulkopuoliselle tulee vaikutelma, että alemmuudentunteen vuoksi pitää uhota että rankasti urheilevat ovat tyhmempiä ja sivistymättömiä.

Ja lisätietoja minusta jos haluat puhua minun älykkyydestäni ja isästäni: En juokse enkä pyöräile metsässä, käyn kävellen vaellusretkillä. Pyöräilen kyllä maantiellä, juoksua en harrasta ollenkaan. Isäni ei ole vienyt minua autolla metsään, ulkoili kyllä paljon muuten kanssani kun olin pieni.

Koska et osaa lukea lainauksia, niin kerrottakoon, että Juoksusuunnistaja aloitti sekä minun liikkumiseni että vanhempieni arvostelun. "Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita. Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen."

Sai samaa takaisin liikunnan osalta, vanhemmistaan en viitsinyt sanoa sitä mitä ajattelen. Törkeä ihminen.

Kyyyyyyyllä sä taisit vähän hänen vanhempiaankin kommentoida ja kutsuit häntä "isin kuskaamaksi" vaikka kuinka monessa viestissä. Meidän "metsässä ei voi juosta" -trollilla taitaa olla vähän valikoiva muisti.

-polkujuoksija, joka ei ole suunnistanut sitten yläasteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ovat paremmassa kunnossa kuin iäkkäämmät ja yksi parannusehdotus: otetaan mallia Norjasta ja kannustetaan lapsen tekemiseen opiskeluaikana. Sillon jaksaa vielä nuoret vanhemmat itsekin reippailla eivätkä ole tottuneet ylimukavaan elintasoon. Tosissani ehdotan. Miinustakaa.

Aika moni tapaa sen vakavan kumppanin vasta opiskeluajan jälkeen. Tai muuten vaan suhde on väkisinkin melko tuore joten lapsenteko olisi aikamoinen riski kun ei vielä edes tunne toista kunnolla. Puhumattakaan siitä että monella opiskelijalla kiinnostuksenkohteet on opiskelijabileet ja muut aktiviteetit ja saa minusta ollakin.

Jos nyt olisikin rauhallinen ja kotona viihtyvä ja sattuisi löytymään mainio kumppanikin joka olisi myös halukas hankkimaan lapsia kesken opiskeluiden, on tuossa sellainen sudenkuoppa että jalan saaminen työelämään on muutenkin aiiiikas kova homma. Esimerkiksi moni trainee juristinkin odotetaan tekevän todella pitkiä päiviä. Sama tilkkaripuolella kiireisen sesongin ollessa kesken. Ja varmasti monella muullakin alalla ja ne ns. dog years ovat aikamoista prässiä eikä sovi yhteen lapsiperhearjen kanssa. Itselläni lapsi ei olisi sopinut tuohon kuvioon mitenkään päin ja en suoraan sanoen edes halunnut lasta alle 30-vuotiaana. Vaikka kannustimena olisi ollut esimerkiksi opintolainojen nollaaminen, en olisi silti tuohon lähtenyt. Tapasin kyllä myös mieheni vasta opintojen viimeisellä lukukaudella joten eipä sillä.

Jep jep... melkoisia valopäitä nämä palstan kouluttautuneet. Se, että tuettaisiin opiskelijaperheitä enemmän kuten esim. Norjassa ei tarkoita tietenkään sitä, että kaikkien pitää sitten tehdä lapset jo opiskeluaikana. Mutmut... "EI! MULLA EI OLLUT EDES MIESTÄ ENKÄ HALUNNUT VIELÄ LAPSIA!" Selevä... asia loppuun käsitelty 🙏