Lue keskustelun säännöt.
Äiti pääsee huhtikuussa palvelutaloon, miten päästä eroon vanhan kodin kamoista ja irtaimistosta??
17.03.2023 |
Iso kämppä täynnä vanhoja huonekaluaja ja romua. Ei kierrätyskeskuskaan nykyään mitään ota, mites sorttiasemat. Täällä olis iso muuttoautollinen tavaraa, vaatteita ja astioita.
Kommentit (466)
Vierailija kirjoitti:
Oman kodin kulut otetaan puoli vuotta huomioon ja sen jälkeen koko eläke menee hoitokodille.
Ei sentään ihan koko eläke. Omiin kuluihin, kuten puhelimeen, kampaajaan ja vaatteisiin pitää jäädä vähintään 164 euroa/kk. Joku täällä väitti että 120, mutta on se summa hiukan suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelun olettamuksena on hyväkuntoinen ja vieläpä varakas vanhus. Epäilen että ap:n tilanteessa ollaan tekemisissä muistisairaan yms henkilön kanssa, joka ei enää pärjää kotonaan ja jolla ei ole mainittavaa omaisuutta. Kannattaa muistaa myös, että monelle vanhukselle koti on vankila.
Mun äiti joutui asumaan liian pitkään kotonaan. Käytännössä puoltoista vuotta sängyssä omassa makuuhuoneessaan. Kaupungin kotiavustajat kävi asunnossa aamuin ja illoin, syötti ja vaihtoi vaipat.
Kun se palvelutalopaikka sitten vihdoin saatiin, äiti lähti sinne käsilaukun kanssa ja sanoi, "tehkää tälle mitä tykkäätte, minä en kaipaa niitä muistoja enää".
Näissä edunvalvonta-asioissa on usein käytännössä se ongelma, että vanhus on liian järjissään, että hänelle määrättäisiin edunvalvoja, jolla on oikeus päättää kaikestaan, mutta liian pöpi oikeasti ymmärtämään omaa parastaan. Lisäksi vanhuksen tila voi heitellä ja yhtenä päivänä hän suostuu kotinsa myyntiin ja toisena ei muista ikinä puhuneensakaan siitä. Jollain muistisairaan allekirjoittamalla paperilla ei myöskään ole kovin paljoa arvoa, koska jälkikäteen ei voida todistaa kirjoitettiinko se hyvänä vai huonona päivänä.
Näissä tilanteissa omaiset joutuvat käytännössä luovimaan usein vähän harmaalla alueella ja toivomaan, että kaikki menee hyvin.
Meidän taloyhtiössä (5h+k rivitalo) on 2 asuntoa tyhjillään palvelutaloon muuton vuoksi.
Niiden asukkaat ovat siis palvelutalossa. Toinen ollut vuoden (Tosin kuoli juuri, mukava alkuperäisasukas) ja toinen on ollut tyhjillään 3 vuotta.
Eivät ole myynnissä. Ei ole tyhjennetty.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinpesän tyhjennysfirmat huolii varmaan tuollainenkin kämpän tyhjennysurakan.
Voi kuinka ikävä aloittajan mielestä varmaankin ettei äiti osannut kuolla saman tien pois niin voisi tosiaankin alkaa tyhjentää kuolinpesää.
Ap:n aloitus on arjen realismia. Jos vanhus muuttaa palvelutaloon, sinne ei mahdu koko maallinen omaisuus. Pitää olla melko rikas ihminen, jos on varaa palveluasumisen kustannusten lisäksi ylläpitää ja lämmittää nykyisillä maksuilla vanhaa asuntoa, vaikka siellä ei asuta.
Minusta ihmiset voisi ottaa tämän nykyistä paremmin huomioon jo siinä vaiheessa kun pystyvät tekemään itse päätöksiä. Voisiko ihminen käydä itse ne tavaransa läpi ainakin silloin tällöin? Onko sitä isoa asuntoa pakko ylläpitää siihen saakka kun on pakko muuttaa sieltä pois?
Tätäthän tehdäänkin jo. Trendiä kutsutaan kuolinsiivoukseksi.
Kuolinsiivouksesta puhuminen on ehkä trendikästä mutta on sitä tehty aina. Se ei silti tarkoita sitä etteikö sitä voisi tai kannattaisi tehdä enemmänkin.
Mä vähän luulen, että tietyn ikäisissä vanhuksissa on enemmän niitä, jotka pitävät kynsin hampain kiinni kaikesta tavarasta. Ajatuksella "tätä voi vielä tarvita". Vähän nuorempi sukupolvi taas sitten - usein jo ennen eläkeikäänsä - haluaa mieluummin päästä eroon kaikesta ylimääräisestä. On helpompaa siivotakin, kun kirjahylly ei ole täynnä matkamuistoja Mallorcalta ja muita koriste-esineitä eikä vaatekaapit ole täynnä vaatteita, joita ei ole käytetty viiteentoista vuoteen.
Omilla vanhemmillani (yli 90v) on ihan älyttömästi tavaraa. Äitini ei kuitenkaan suostu siihen, että mitään tavaroita lähdettäisiin vähentämään. Varsinkaan äidin vaatteita, vaikka äiti käyttää kuitenkin aina vain muutamaa vaatekertaa. Isä joskus vaivihkaa kyselee, olisko mulla tai jollain mun tutulla tarvetta milloin millekin keittiötarvikkeelle, jota he eivät enää tarvitse. Äiti ei ole laittanut ruokaa enää 10:een vuoteen ja isäkin kokkailee aika vähän itse. Joten mitään yleiskoneita, voileipägrillejä, vohvelirautoja yms he eivät tarvitse. Joskus olen jotain sieltä ottanut, kun kavereilla on ollut omilleen muuttavia lapsia ja näitä on kiinnostanut. Itselleni en ota sieltä mitään, koska mulla on ihan liikaa tavaraa itsellänikin. Kuolinsiivousta täällä teen sen minkä jaksan. Mutta se, mitä tollasilla ysikymppisillä on ihan liikaa, ei juurikaan ole sellaista, mitä nuorempi sukupolvi edes haluaisi. On heillä arvotavaraakin ja paljon skandinaavista designeä, joka voisi nuoremmille kelvatakin, mutta ei sieltä nyt voi alkaa lamppuja ottamaan katosta jne.
Keräilijöitä tai tavaran säilöjiä löytyy ihan kaikista ikäluokista. Osalle se on sitä että ei vain haluta luopua mistään, osalle taas sitä että niitä tavaroita ei vain tule käydyksi läpi. Sitä helpompaa se tavaroiden hamsteaaminen on mitä isompi asunto ja säilytystilat. Ikääntyessä on aika tavallista että asunto on isompi kuin esim. vasta valmistuneella nuorella. Tavaraa vain kertyy asuntoon kun sitä tilaa on. Isoa asuntoa on mahdollista ylläpitää usein paremmin kuin nuorena, sieltä ei mikään pakko ole muuttaa minnekään taloudellisten syiden takia ennen kuin toimintakyky alkaa olla niin huono että ylläpito käy mahdottomaksi.
Ylläpito on voinut olla hankalaa jo useamman vuoden eikä siitä omaisuudesta aina ole pystytty huolehtimaan ennen sitä pakkomuuttoa palvelutaloon tai muualle. Omaisuuden arvo on laskenut kun siitä ei ole huolehdittu, mutta kuvitellaan edelleen että kyllä se jollekin on arvokasta.
Näinhän se on. Jos ikääntyessä ei ole tarvetta muuttaa pienempään asuntoon, ei ole tarvetta alkaa luopua vanhoista tavaroistakaan. Omat vanhempani muuttiva aikoinaan 6h+k asunnosta 3h+k asuntoon ja silloin ilmoittivat mulle ja siskolleni, että jos me jotain omia lelujamme tai muita tavaroitamme sieltä haluamme, niin nyt pitää tulla hakemaan. Loput meidän tavarat mun vanhemmat heittivät muuton yhteydessä pois. Mulla on 4h+k asunto ja mulla on edelleen lasteni tavaroita täällä. Sellaisia, jotka piti hakea pois, kun saavat yksiötä isomman asunnon. Nooh, kun sitten lopulta sellainen löytyi. eivät sitten enää halunneetkaan vanhoja tavaroitaan sinne. Mä aloin antaa pehmolelut koiralle revittäväksi ja sitä myöten roskiin. Mutta mulla oli täällä osina kirjahyllyä, isot sähköurut yms, joita ei sitten koskaan haettu pois. Kirjahyllyn otin lopulta omaan käyttöön, mutta urut keräävät pölyä yläkerran rappusten alla. Sen verran lapset ovat sanoneet, että mitään, mitä tänne jättivät, eivät enää kaipaa ja saan tehdä niillä mitä lystään. Tosin voisihan ne jättää tänne odottamaan, että kun itse joudun laitokseen tai kuolen, saavat silloin hankkiutua niistä eroon. Mä olen noin muuten aloittanut jo kuolinsiivouksen ja vienyt paljon tavaraa jo pois. Siis omia tavaroitani. Silti mäkin olen keräilijä eikä ole sanottu, että mun "mummoastiakiintiöni" olisi vielä täynnä. Mistä sitä tietää, vaikka ostaisin parisataa kahvikuppia vielä lisää.
Mutta kyllähän tässä voisi jo oikeastaan alkaa laatia jonkinlaista dokumenttia sitä varten, että jonain päivänä joku muu joutuu hoitamaan mun asioita. Ja siihen laittaa, että tehkää irtaimistolle mitä tykkäätte. Kumpikaan lapsistani ei satavarmasti halua kultakoristeisia ruusukuvioisia mikron ja tiskikoneen kestämättömiä astioita. Kirppikselle, kierrätykseen tai roskiin, mulle ihan sama sitten, kun en enää niiitä itse pysty käyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ovat edelleen äitisi omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vaan herran jumala kippaa tätä "romua" jonnekin roskalavalle tms. vaan käy läpi ja selvitä onko siellä jotain arvokasta. Jotkut omaan silmään rumat vanhat esineet voivat olla nykyään haluttuja design-esineitä joista saa rahaa. Ota kuvia ja hae kuvahaulla tai ota joku tietävämpi seuraksi. Varsinkin tietyt vanhat huonekalut, sisustusesineet ja valaisimet voivat olla yllättävän hintavia. Tavalliset astiat kirpparille tai tutuille. Kirjoilla ei valitettavasti ole arvoa.
Selkeät rojut sitten kierrätykseen ja patjat ym. kaatopaikalle.
Teidänlaisenne loiset ovat juuri syypäitä siihen, että monet meistä aikuistuvien nuorten äideistä olemme rajoittaneet lastemme oikeuksia omaisuuteemme. Kun olette saaneet kaiken hopeatarjottimella kannettuna eteenne, niin ahneutenne on haisevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän taloyhtiössä (5h+k rivitalo) on 2 asuntoa tyhjillään palvelutaloon muuton vuoksi.
Niiden asukkaat ovat siis palvelutalossa. Toinen ollut vuoden (Tosin kuoli juuri, mukava alkuperäisasukas) ja toinen on ollut tyhjillään 3 vuotta.
Eivät ole myynnissä. Ei ole tyhjennetty.
Me toivotaan mun siskon kanssa, että voidaan hoitaa äiti ja isä loppuun asti kotonaan. Mutta jos käy kuitenkin niin, että on pakko laittaa laitoshoitoon, mekin varmaan pidetään toi vanhempien asunto vaan sellaisenaan. Pystytään maksamaan siitä siskoni kanssa yhtiövastike puoliksi. Eli asumattomana saa olla siihen asti, että vanhempani ovat kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.
Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.
Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.
Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen.
Ei lasketa ja jos menet sosiaaliviranomaisilta rahaa pyytämään niin kyllä vaativat että ensin asunnosta luovutaan ennen kuin edes lähdetään laskemaan saako kuluihin apua sossusta.
Mutta jos asunto on vanhuksen, niin vain hän voi päättää siitä luopumisesta, tai sitten mennään oikeuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaisedunvalvojan on tehtävä viranomaisille vuosittain tilitys . Kun omaisena olin maistraatista haettu edunvalvojaksi piti tehdä vuosittain tilitys maistraatin virkaholhoojille.
Nyt en tiedä miten menee, eiköhän sama vuositilitys ole edelleen tehtävä kuten alaikäisistäkin jos ovat vaikka isänsä kuoltua ( tai vanhempien) perineet omaisuutta ja varoja.
Siis tiedän että nyt on joku digi...eli vanhaa tietoa kerron sikäli.
Nykyään kannattaa ryhtyä edunvalvontavaltuutetuksi. Ne ei tee koko ajan tiliä. Vissiin alku ja lopputili. En ole ihan varma.
Joka tapauksessa edunvalvojana oleminen on hankalampaa
.
"Singer 60-luvun ompelukone aiheutti jonon, saimme 250 euroa siitä, enemmän mitä äiti oli maksanut osamaksulla pienestä palkastaan 60-luvulla."
Hehe, ei niitä 60 vuoden takaisia hintoja ihan näin verrata nykyisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän taloyhtiössä (5h+k rivitalo) on 2 asuntoa tyhjillään palvelutaloon muuton vuoksi.
Niiden asukkaat ovat siis palvelutalossa. Toinen ollut vuoden (Tosin kuoli juuri, mukava alkuperäisasukas) ja toinen on ollut tyhjillään 3 vuotta.
Eivät ole myynnissä. Ei ole tyhjennetty.
Me toivotaan mun siskon kanssa, että voidaan hoitaa äiti ja isä loppuun asti kotonaan. Mutta jos käy kuitenkin niin, että on pakko laittaa laitoshoitoon, mekin varmaan pidetään toi vanhempien asunto vaan sellaisenaan. Pystytään maksamaan siitä siskoni kanssa yhtiövastike puoliksi. Eli asumattomana saa olla siihen asti, että vanhempani ovat kuolleet.
Minusta tuo on inhimillinen ratkaisu, jos vain pystyy noin tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.
Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.
Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.
Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen.
Ei lasketa ja jos menet sosiaaliviranomaisilta rahaa pyytämään niin kyllä vaativat että ensin asunnosta luovutaan ennen kuin edes lähdetään laskemaan saako kuluihin apua sossusta.
Mutta jos asunto on vanhuksen, niin vain hän voi päättää siitä luopumisesta, tai sitten mennään oikeuteen.
Tietenkin voi päättää, mutta sitten sen palvelutalossa asuvan ja siitä melkein koko eläkkeensä maksavan vanhuksen pitää keksiä itselleen jokin keino, millä maksaa vanhasta asunnostaan aiheutuvat kustannukset. Jos vanhuksen tuloista 85% menee palveluasumiseen ja vain 15% (kuitenkin vähintään 120€/kk) jää vanhukselle käyttöön, niin mikli se 120€ ei riitä vanhan asunnon ylläpitämiseen, sitten vanhuksen on vähän pakko myydä asuntonsa. Tai, mikäli asuu taloyhtiössä, maksamattomien yhtiövastikkeiden vuoksi taloyhtiöllä on oikeus ottaa kyseinen asunto haltuunsa. Ja laittaa asunto vaikka vuokralle. Jos on omakotitalo, niin kiinteistövero nyt ainakin pitää maksaa. Jos vanhuksen 15% tuloistaan ei riitä sen maksamiseen, mitäs sitten tehdään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iäkkään sukulaisen jouduttua hoivakotiin fyysisen kunnon heikentymisen vuoksi, asunto tyhjennettiin ja myytiin hänen luvallaan. Tyhjennyksen suoritti kirppariyrittäjä joka ostaa myös kuolinpesiä- maksoi 500 euroa. Ei olisi ollut itsellä rahkeita toisella paikkakunnalla hommaa tehdä useaa päivää (myynti ja tyhjennys) ja se olisi maksanut (jätemaksut, pakettiautonvuokrat ym) enemmän kuin siitä olisi jäänyt käteen.
Siis kirppariyrittäjä maksoi sukulaiseni irtaimistosta sen 500 euroa.
Minkä kokoinen asunto oli? Ihan mielenkiinnosta kysyn kun pian on sama edessä.
Tämä oli alkuvuodesta 2018 pienellä paikkakunnalla. 66 m2 kolmio, katsoin ettei ollut mitään yberarvokasta (kävin sukulaisen luona säännöllisesti joten tiesin aika hyvin mitä irtainta siellä oli. Joitakin pieniä huonekaluja ja tv meni hänen huoneeseensa palvelutaloon. Arvokkain oli varmaankin suht vähän käytetty sähkösänky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.
Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.
Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.
Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen.
Ei lasketa ja jos menet sosiaaliviranomaisilta rahaa pyytämään niin kyllä vaativat että ensin asunnosta luovutaan ennen kuin edes lähdetään laskemaan saako kuluihin apua sossusta.
Mutta jos asunto on vanhuksen, niin vain hän voi päättää siitä luopumisesta, tai sitten mennään oikeuteen.
Viranomaiset voi päättää että asunnosta joutuu luopumaan tai tietystä asunnosta on luovuttava. Eikä koske pelkästään vanhuksia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ensin pidettiin ns. kotikirppis, sai isälle vähän taskurahaa hoivakotiin. Ne mitä ei mennyt kaupan, pidettiin saa hakea ilmaiseksi kirppis. Eipä paljoa jäänyt, loput kaatopaikalle. Ja ihan oli isän kirjallinen lupa tähän. Toki otti omat tärkeät jutut ja me lapset otettiin mitä haluttiin.
Näin teimme mekin.
Oli paljon 60-70 -luvun vintage huonekaluja, tiikkinen kirjahylly (saimme 300 euroa), muutama "koululamppu" 130-150 euroa kappale ja ihan jo pellavaliinoista oli kiinnostuneita ja sai rahaa, samoi Singer 60-luvun ompelukone aiheutti jonon, saimme 250 euroa siitä, enemmän mitä äiti oli maksanut osamaksulla pienestä palkastaan 60-luvulla.
Älkää hyvät ystävät antako tyhjentäjille, kotona saattaa olla yllättäen design-lasia ja valaisimia joilla saattaa olla jopa tuhansien eurojen keräilyarvoa, esim niitä lasiesineitä annettiin syntymäpäivälahjaksi aikanaan, ja ne ovat nykyään jotkut keräilyharvinaisuuksia.
Helppo googlata ja ottaa selvää.
No niitä tyhjentäjikäin on aika monenlaisia. Hyvämaineisia ja sitten niitä muita. Kannattaa vähän googlailla.
Peruslogiikkahan on se, että he tulevat katsomaan paikan ja antavat sitten tarjouksen tyhjennyksestä ja mahdollisesti siivouksesta. Tarjous voi sitten olla teille plus- tai miinusmerkkinen riippuen irtaimiston arvon ja työmäärän suhteesta. Kannattaa myös muistaa, että yrityksen pitää jäädä voitolle maksamiensa palkkojen ja muiden kulujen jälkeen, eli ei kannata ihmetellä, jos ei saa ihan niin paljoa, kuin jossain netin antiikkikaupassa pyydetään samanlaisesta lampusta.
Sitten, kun on saanut tarjouksen, voi miettiä, haluaako itse nähdä myymisen vaivan vai päästä helpommalla.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinpesän tyhjennysfirmat huolii varmaan tuollainenkin kämpän tyhjennysurakan.
Voi kuinka ikävä aloittajan mielestä varmaankin ettei äiti osannut kuolla saman tien pois niin voisi tosiaankin alkaa tyhjentää kuolinpesää.
Ap:n aloitus on arjen realismia. Jos vanhus muuttaa palvelutaloon, sinne ei mahdu koko maallinen omaisuus. Pitää olla melko rikas ihminen, jos on varaa palveluasumisen kustannusten lisäksi ylläpitää ja lämmittää nykyisillä maksuilla vanhaa asuntoa, vaikka siellä ei asuta.
Minusta ihmiset voisi ottaa tämän nykyistä paremmin huomioon jo siinä vaiheessa kun pystyvät tekemään itse päätöksiä. Voisiko ihminen käydä itse ne tavaransa läpi ainakin silloin tällöin? Onko sitä isoa asuntoa pakko ylläpitää siihen saakka kun on pakko muuttaa sieltä pois?
Tätäthän tehdäänkin jo. Trendiä kutsutaan kuolinsiivoukseksi.
Kuolinsiivouksesta puhuminen on ehkä trendikästä mutta on sitä tehty aina. Se ei silti tarkoita sitä etteikö sitä voisi tai kannattaisi tehdä enemmänkin.
Mä vähän luulen, että tietyn ikäisissä vanhuksissa on enemmän niitä, jotka pitävät kynsin hampain kiinni kaikesta tavarasta. Ajatuksella "tätä voi vielä tarvita". Vähän nuorempi sukupolvi taas sitten - usein jo ennen eläkeikäänsä - haluaa mieluummin päästä eroon kaikesta ylimääräisestä. On helpompaa siivotakin, kun kirjahylly ei ole täynnä matkamuistoja Mallorcalta ja muita koriste-esineitä eikä vaatekaapit ole täynnä vaatteita, joita ei ole käytetty viiteentoista vuoteen.
Omilla vanhemmillani (yli 90v) on ihan älyttömästi tavaraa. Äitini ei kuitenkaan suostu siihen, että mitään tavaroita lähdettäisiin vähentämään. Varsinkaan äidin vaatteita, vaikka äiti käyttää kuitenkin aina vain muutamaa vaatekertaa. Isä joskus vaivihkaa kyselee, olisko mulla tai jollain mun tutulla tarvetta milloin millekin keittiötarvikkeelle, jota he eivät enää tarvitse. Äiti ei ole laittanut ruokaa enää 10:een vuoteen ja isäkin kokkailee aika vähän itse. Joten mitään yleiskoneita, voileipägrillejä, vohvelirautoja yms he eivät tarvitse. Joskus olen jotain sieltä ottanut, kun kavereilla on ollut omilleen muuttavia lapsia ja näitä on kiinnostanut. Itselleni en ota sieltä mitään, koska mulla on ihan liikaa tavaraa itsellänikin. Kuolinsiivousta täällä teen sen minkä jaksan. Mutta se, mitä tollasilla ysikymppisillä on ihan liikaa, ei juurikaan ole sellaista, mitä nuorempi sukupolvi edes haluaisi. On heillä arvotavaraakin ja paljon skandinaavista designeä, joka voisi nuoremmille kelvatakin, mutta ei sieltä nyt voi alkaa lamppuja ottamaan katosta jne.
Keräilijöitä tai tavaran säilöjiä löytyy ihan kaikista ikäluokista. Osalle se on sitä että ei vain haluta luopua mistään, osalle taas sitä että niitä tavaroita ei vain tule käydyksi läpi. Sitä helpompaa se tavaroiden hamsteaaminen on mitä isompi asunto ja säilytystilat. Ikääntyessä on aika tavallista että asunto on isompi kuin esim. vasta valmistuneella nuorella. Tavaraa vain kertyy asuntoon kun sitä tilaa on. Isoa asuntoa on mahdollista ylläpitää usein paremmin kuin nuorena, sieltä ei mikään pakko ole muuttaa minnekään taloudellisten syiden takia ennen kuin toimintakyky alkaa olla niin huono että ylläpito käy mahdottomaksi.
Ylläpito on voinut olla hankalaa jo useamman vuoden eikä siitä omaisuudesta aina ole pystytty huolehtimaan ennen sitä pakkomuuttoa palvelutaloon tai muualle. Omaisuuden arvo on laskenut kun siitä ei ole huolehdittu, mutta kuvitellaan edelleen että kyllä se jollekin on arvokasta.Näinhän se on. Jos ikääntyessä ei ole tarvetta muuttaa pienempään asuntoon, ei ole tarvetta alkaa luopua vanhoista tavaroistakaan. Omat vanhempani muuttiva aikoinaan 6h+k asunnosta 3h+k asuntoon ja silloin ilmoittivat mulle ja siskolleni, että jos me jotain omia lelujamme tai muita tavaroitamme sieltä haluamme, niin nyt pitää tulla hakemaan. Loput meidän tavarat mun vanhemmat heittivät muuton yhteydessä pois. Mulla on 4h+k asunto ja mulla on edelleen lasteni tavaroita täällä. Sellaisia, jotka piti hakea pois, kun saavat yksiötä isomman asunnon. Nooh, kun sitten lopulta sellainen löytyi. eivät sitten enää halunneetkaan vanhoja tavaroitaan sinne. Mä aloin antaa pehmolelut koiralle revittäväksi ja sitä myöten roskiin. Mutta mulla oli täällä osina kirjahyllyä, isot sähköurut yms, joita ei sitten koskaan haettu pois. Kirjahyllyn otin lopulta omaan käyttöön, mutta urut keräävät pölyä yläkerran rappusten alla. Sen verran lapset ovat sanoneet, että mitään, mitä tänne jättivät, eivät enää kaipaa ja saan tehdä niillä mitä lystään. Tosin voisihan ne jättää tänne odottamaan, että kun itse joudun laitokseen tai kuolen, saavat silloin hankkiutua niistä eroon. Mä olen noin muuten aloittanut jo kuolinsiivouksen ja vienyt paljon tavaraa jo pois. Siis omia tavaroitani. Silti mäkin olen keräilijä eikä ole sanottu, että mun "mummoastiakiintiöni" olisi vielä täynnä. Mistä sitä tietää, vaikka ostaisin parisataa kahvikuppia vielä lisää.
Mutta kyllähän tässä voisi jo oikeastaan alkaa laatia jonkinlaista dokumenttia sitä varten, että jonain päivänä joku muu joutuu hoitamaan mun asioita. Ja siihen laittaa, että tehkää irtaimistolle mitä tykkäätte. Kumpikaan lapsistani ei satavarmasti halua kultakoristeisia ruusukuvioisia mikron ja tiskikoneen kestämättömiä astioita. Kirppikselle, kierrätykseen tai roskiin, mulle ihan sama sitten, kun en enää niiitä itse pysty käyttämään.
Pois heittäminen on ikävää. Sen takia mun kaverin vanhemmat tekivät (ollessaan samassa tilanteessa kuin sinä) niin, että veivät kaikki omilleen muuttaneiden lastensa (2 kpl) tavarat niiden lastensa koteihin. Toki vasta siinä vaiheessa, kun niillä lapsilla oli jo yksiötä suuremmat kodit.
Lapset oli kyllä kiukkuisia, mutta sitten sopeutuivat. Olihan ne niiden tavaroita.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinpesän tyhjennysfirmat huolii varmaan tuollainenkin kämpän tyhjennysurakan.
Voi kuinka ikävä aloittajan mielestä varmaankin ettei äiti osannut kuolla saman tien pois niin voisi tosiaankin alkaa tyhjentää kuolinpesää.
Ap:n aloitus on arjen realismia. Jos vanhus muuttaa palvelutaloon, sinne ei mahdu koko maallinen omaisuus. Pitää olla melko rikas ihminen, jos on varaa palveluasumisen kustannusten lisäksi ylläpitää ja lämmittää nykyisillä maksuilla vanhaa asuntoa, vaikka siellä ei asuta.
Minusta ihmiset voisi ottaa tämän nykyistä paremmin huomioon jo siinä vaiheessa kun pystyvät tekemään itse päätöksiä. Voisiko ihminen käydä itse ne tavaransa läpi ainakin silloin tällöin? Onko sitä isoa asuntoa pakko ylläpitää siihen saakka kun on pakko muuttaa sieltä pois?
Tätäthän tehdäänkin jo. Trendiä kutsutaan kuolinsiivoukseksi.
Kuolinsiivouksesta puhuminen on ehkä trendikästä mutta on sitä tehty aina. Se ei silti tarkoita sitä etteikö sitä voisi tai kannattaisi tehdä enemmänkin.
Mä vähän luulen, että tietyn ikäisissä vanhuksissa on enemmän niitä, jotka pitävät kynsin hampain kiinni kaikesta tavarasta. Ajatuksella "tätä voi vielä tarvita". Vähän nuorempi sukupolvi taas sitten - usein jo ennen eläkeikäänsä - haluaa mieluummin päästä eroon kaikesta ylimääräisestä. On helpompaa siivotakin, kun kirjahylly ei ole täynnä matkamuistoja Mallorcalta ja muita koriste-esineitä eikä vaatekaapit ole täynnä vaatteita, joita ei ole käytetty viiteentoista vuoteen.
Omilla vanhemmillani (yli 90v) on ihan älyttömästi tavaraa. Äitini ei kuitenkaan suostu siihen, että mitään tavaroita lähdettäisiin vähentämään. Varsinkaan äidin vaatteita, vaikka äiti käyttää kuitenkin aina vain muutamaa vaatekertaa. Isä joskus vaivihkaa kyselee, olisko mulla tai jollain mun tutulla tarvetta milloin millekin keittiötarvikkeelle, jota he eivät enää tarvitse. Äiti ei ole laittanut ruokaa enää 10:een vuoteen ja isäkin kokkailee aika vähän itse. Joten mitään yleiskoneita, voileipägrillejä, vohvelirautoja yms he eivät tarvitse. Joskus olen jotain sieltä ottanut, kun kavereilla on ollut omilleen muuttavia lapsia ja näitä on kiinnostanut. Itselleni en ota sieltä mitään, koska mulla on ihan liikaa tavaraa itsellänikin. Kuolinsiivousta täällä teen sen minkä jaksan. Mutta se, mitä tollasilla ysikymppisillä on ihan liikaa, ei juurikaan ole sellaista, mitä nuorempi sukupolvi edes haluaisi. On heillä arvotavaraakin ja paljon skandinaavista designeä, joka voisi nuoremmille kelvatakin, mutta ei sieltä nyt voi alkaa lamppuja ottamaan katosta jne.
Keräilijöitä tai tavaran säilöjiä löytyy ihan kaikista ikäluokista. Osalle se on sitä että ei vain haluta luopua mistään, osalle taas sitä että niitä tavaroita ei vain tule käydyksi läpi. Sitä helpompaa se tavaroiden hamsteaaminen on mitä isompi asunto ja säilytystilat. Ikääntyessä on aika tavallista että asunto on isompi kuin esim. vasta valmistuneella nuorella. Tavaraa vain kertyy asuntoon kun sitä tilaa on. Isoa asuntoa on mahdollista ylläpitää usein paremmin kuin nuorena, sieltä ei mikään pakko ole muuttaa minnekään taloudellisten syiden takia ennen kuin toimintakyky alkaa olla niin huono että ylläpito käy mahdottomaksi.
Ylläpito on voinut olla hankalaa jo useamman vuoden eikä siitä omaisuudesta aina ole pystytty huolehtimaan ennen sitä pakkomuuttoa palvelutaloon tai muualle. Omaisuuden arvo on laskenut kun siitä ei ole huolehdittu, mutta kuvitellaan edelleen että kyllä se jollekin on arvokasta.Näinhän se on. Jos ikääntyessä ei ole tarvetta muuttaa pienempään asuntoon, ei ole tarvetta alkaa luopua vanhoista tavaroistakaan. Omat vanhempani muuttiva aikoinaan 6h+k asunnosta 3h+k asuntoon ja silloin ilmoittivat mulle ja siskolleni, että jos me jotain omia lelujamme tai muita tavaroitamme sieltä haluamme, niin nyt pitää tulla hakemaan. Loput meidän tavarat mun vanhemmat heittivät muuton yhteydessä pois. Mulla on 4h+k asunto ja mulla on edelleen lasteni tavaroita täällä. Sellaisia, jotka piti hakea pois, kun saavat yksiötä isomman asunnon. Nooh, kun sitten lopulta sellainen löytyi. eivät sitten enää halunneetkaan vanhoja tavaroitaan sinne. Mä aloin antaa pehmolelut koiralle revittäväksi ja sitä myöten roskiin. Mutta mulla oli täällä osina kirjahyllyä, isot sähköurut yms, joita ei sitten koskaan haettu pois. Kirjahyllyn otin lopulta omaan käyttöön, mutta urut keräävät pölyä yläkerran rappusten alla. Sen verran lapset ovat sanoneet, että mitään, mitä tänne jättivät, eivät enää kaipaa ja saan tehdä niillä mitä lystään. Tosin voisihan ne jättää tänne odottamaan, että kun itse joudun laitokseen tai kuolen, saavat silloin hankkiutua niistä eroon. Mä olen noin muuten aloittanut jo kuolinsiivouksen ja vienyt paljon tavaraa jo pois. Siis omia tavaroitani. Silti mäkin olen keräilijä eikä ole sanottu, että mun "mummoastiakiintiöni" olisi vielä täynnä. Mistä sitä tietää, vaikka ostaisin parisataa kahvikuppia vielä lisää.
Mutta kyllähän tässä voisi jo oikeastaan alkaa laatia jonkinlaista dokumenttia sitä varten, että jonain päivänä joku muu joutuu hoitamaan mun asioita. Ja siihen laittaa, että tehkää irtaimistolle mitä tykkäätte. Kumpikaan lapsistani ei satavarmasti halua kultakoristeisia ruusukuvioisia mikron ja tiskikoneen kestämättömiä astioita. Kirppikselle, kierrätykseen tai roskiin, mulle ihan sama sitten, kun en enää niiitä itse pysty käyttämään.
Pois heittäminen on ikävää. Sen takia mun kaverin vanhemmat tekivät (ollessaan samassa tilanteessa kuin sinä) niin, että veivät kaikki omilleen muuttaneiden lastensa (2 kpl) tavarat niiden lastensa koteihin. Toki vasta siinä vaiheessa, kun niillä lapsilla oli jo yksiötä suuremmat kodit.
Lapset oli kyllä kiukkuisia, mutta sitten sopeutuivat. Olihan ne niiden tavaroita.
Mikä pakko ne tavarat olisi ottaa vastaan?
Ehjät huonekalut ja tavarat myyntiin ja rikkinäiset huonekalut ja tavarat niihin tarkoitettuihin hyötyjäteasemalle.
Tuo ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että ap ja monet muut palvelutaloon muuttaneiden perilliset tyhjentävät ja myyvät vanhusten kodin. Se tehdään joko vanhuksen tai edunvalvojan (joka saattaa olla perillinen itse) päätöksellä. Silti se tekijä on todennäköisesti se perillinen, vaikka olisi viranomaisedunvalvoja. Se edunvalvojahan nimen omaan pyytää perillistä tyhjäämään kämpän myyntiä varten ja irtaimiston kohtalo ei kiinnosta häntä pätkääkään.