Äiti pääsee huhtikuussa palvelutaloon, miten päästä eroon vanhan kodin kamoista ja irtaimistosta??

Jätä ovi auki

Käytännössä homma kyllä menee niin, että se tavara, mikä ei palvelutalon huoneeseen mahdu, jaetaan omaisten kesken jo vanhuksen eläessä ja loput hävitetään. Käytännössä sitä tavanomaista irtaimistoa ei lasketa perinnönjaossa eikä se muutenkaan kiinnosta ketään mitä sille tapahtuu. Jos jotain arvokkaampaa on, vaikka taidetta, niin ne nyt toki pitää sitten erikseen miettiä miten säilytetään.

Vierailija kirjoitti:

Et sinä voi sun äitisi kamoja heittää mihinkään etkä myydäkään. Asunto on äitisi ja tavarat myös, vaikka äitisi nyt siirtyisikin palvelutaloon tai hoivakotiin.

Kuinka törkeäksi voikaan lapsen ahneus muuttua jos ainoa ongelmasi on, mistä saisit eniten rahaa.

Ettet häpeä.

Lisäksi sinulla on suu.Kysyt äitisi asioista Sosialiviraston Vanhuspuolen yksikkö. Miten menetelään asunon kanssa kuin asunoin huonekalujen hävitys?Saat 100% oikean vastauksen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Et sinä voi sun äitisi kamoja heittää mihinkään etkä myydäkään. Asunto on äitisi ja tavarat myös, vaikka äitisi nyt siirtyisikin palvelutaloon tai hoivakotiin.

Kuinka törkeäksi voikaan lapsen ahneus muuttua jos ainoa ongelmasi on, mistä saisit eniten rahaa.

Ettet häpeä.

Ai, että pitäisi kuluttaa vanhan ihmisen viimeisetkin rahat tyhjän asunnon ja sen irtaimiston säilyttämiseen? Kierrätys ja myynti on parasta tässä vaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä voi sun äitisi kamoja heittää mihinkään etkä myydäkään. Asunto on äitisi ja tavarat myös, vaikka äitisi nyt siirtyisikin palvelutaloon tai hoivakotiin.

Kuinka törkeäksi voikaan lapsen ahneus muuttua jos ainoa ongelmasi on, mistä saisit eniten rahaa.

Ettet häpeä.

Ai, että pitäisi kuluttaa vanhan ihmisen viimeisetkin rahat tyhjän asunnon ja sen irtaimiston säilyttämiseen? Kierrätys ja myynti on parasta tässä vaiheessa. 

Hyvä pointti. Ilman vanhan asunnon ja sen irtaimiston säilyttämisestä aiheutuvia kuluja palvelutalossa asuvalla vanhuksella voisi olla varaa kampaajalla käynteihin, jalkahoitoon, uuteen mukavaan torkkupeittoon jne, mutta koska hänen pitää käyttää viimeiset rahansa irtaimistonsa varastointiin, niin nämä mukavat ja hyvinvointia lisäävät asiat jäävät vanhukselta kokematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesän tyhjennysfirmat huolii varmaan tuollainenkin kämpän tyhjennysurakan.

Ne veloitttaa, pienen yksiön tyhjennys 250 - 400. Fida haki ilmaiseksi mitä huoli. Tarkkoja oli nekin, sellaisella valolaitteella tarkastivat uudehkon runkopatjasängyn .

Loput haki maksusta, mikä se jätefirma helsibgissä on, Kieppi, joku sen tapainen.

Uskovaiset huijaa kyllä ja Helsingissä voipi olla ongelma tuo tyhjennys mutta kyllä muualla yleensä on niitäkin jotka jopa maksavat jos ei pelkkää kaatopaikkatavaraa.

Ennen äidin kodin tyhjentämistä ja tavaroiden heittämistä, äidille tulee hakea edunvalvoja, jos äiti ei enää elä tässä ajassa, eikä ole tietoinen ympäristöstö. Sitä ennen äiti päättää.

Vierailija kirjoitti:

Sisareni alzin takia oli hoitolaitoksessa. Hänen asioittensa hoitajana tarkistin viralliselta edunvalvojalta , joka hänellä oli , voimmeko tyhjentää asunnon. Se oli hänelle ok, turha maksaa vuokraa. Ei häntä kiinnostanut minne roina meni koska hänhän hoiti vain kirjanpidon ja hyväksyi laskut jotka maksoin tililtä johon minulla oli valtuudet. Ja valvoi tietysti sitä tiliä.

Mitään emme omaiset tavarasta hyötyneet, joku 70- luvun ruskea vaassi arvokkain esine. Pakun omistava kärräsi tavarat pois.

Mutta kyllä nää hommat on omaisten, samoin kuin yhteys hoitolaitokseen. Virallinen edunvalvoja on lähinnä kirjanpitäjä

Meneekö tämä edunvalvonta niin että jos ei ole tehty omaisten kanssa edunvalvontasopimusta niin edunvalvojaksi määrätään viranomainen? Mutta jos sopimus on tehty esim lasten kanssa, viranomaista ei tule kuvioihin säätämään. En ymmärrä näistä mitään ja on kohta ajankohtaista.

Vierailija kirjoitti:

Me ensin pidettiin ns. kotikirppis, sai isälle vähän taskurahaa hoivakotiin. Ne mitä ei mennyt kaupan, pidettiin saa hakea ilmaiseksi kirppis. Eipä paljoa jäänyt, loput kaatopaikalle. Ja ihan oli isän kirjallinen lupa tähän. Toki otti omat tärkeät jutut ja me lapset otettiin mitä haluttiin.

Näin teimme mekin. 

Oli paljon 60-70 -luvun vintage huonekaluja, tiikkinen kirjahylly (saimme 300 euroa), muutama "koululamppu" 130-150 euroa kappale ja ihan jo pellavaliinoista oli kiinnostuneita ja sai rahaa, samoi Singer 60-luvun ompelukone aiheutti jonon, saimme 250 euroa siitä, enemmän mitä äiti oli maksanut osamaksulla pienestä palkastaan 60-luvulla.

Älkää hyvät ystävät antako tyhjentäjille, kotona saattaa olla yllättäen design-lasia ja valaisimia joilla saattaa olla jopa tuhansien eurojen keräilyarvoa, esim niitä lasiesineitä annettiin syntymäpäivälahjaksi aikanaan, ja ne ovat nykyään jotkut keräilyharvinaisuuksia. 

Helppo googlata ja ottaa selvää.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesän tyhjennysfirmat huolii varmaan tuollainenkin kämpän tyhjennysurakan.

Voi kuinka ikävä aloittajan mielestä varmaankin ettei äiti osannut kuolla saman tien pois niin voisi tosiaankin alkaa tyhjentää kuolinpesää.

Ap:n aloitus on arjen realismia. Jos vanhus muuttaa palvelutaloon, sinne ei mahdu koko maallinen omaisuus. Pitää olla melko rikas ihminen, jos on varaa palveluasumisen kustannusten lisäksi ylläpitää ja lämmittää nykyisillä maksuilla vanhaa asuntoa, vaikka siellä ei asuta.

Minusta ihmiset voisi ottaa tämän nykyistä paremmin huomioon jo siinä vaiheessa kun pystyvät tekemään itse päätöksiä. Voisiko ihminen käydä itse ne tavaransa läpi ainakin silloin tällöin? Onko sitä isoa asuntoa pakko ylläpitää siihen saakka kun on pakko muuttaa sieltä pois?

Tätäthän tehdäänkin jo. Trendiä kutsutaan kuolinsiivoukseksi. 

Kuolinsiivouksesta puhuminen on ehkä trendikästä mutta on sitä tehty aina. Se ei silti tarkoita sitä etteikö sitä voisi tai kannattaisi tehdä enemmänkin.

Mä vähän luulen, että tietyn ikäisissä vanhuksissa on enemmän niitä, jotka pitävät kynsin hampain kiinni kaikesta tavarasta. Ajatuksella "tätä voi vielä tarvita". Vähän nuorempi sukupolvi taas sitten - usein jo ennen eläkeikäänsä - haluaa mieluummin päästä eroon kaikesta ylimääräisestä. On helpompaa siivotakin, kun kirjahylly ei ole täynnä matkamuistoja Mallorcalta ja muita koriste-esineitä eikä vaatekaapit ole täynnä vaatteita, joita ei ole käytetty viiteentoista vuoteen. 

Omilla vanhemmillani (yli 90v) on ihan älyttömästi tavaraa. Äitini ei kuitenkaan suostu siihen, että mitään tavaroita lähdettäisiin vähentämään. Varsinkaan äidin vaatteita, vaikka äiti käyttää kuitenkin aina vain muutamaa vaatekertaa. Isä joskus vaivihkaa kyselee, olisko mulla tai jollain mun tutulla tarvetta milloin millekin keittiötarvikkeelle, jota he eivät enää tarvitse. Äiti ei  ole laittanut ruokaa enää 10:een vuoteen ja isäkin kokkailee aika vähän itse. Joten mitään yleiskoneita, voileipägrillejä, vohvelirautoja yms he eivät tarvitse. Joskus olen jotain sieltä ottanut, kun kavereilla on ollut omilleen muuttavia lapsia ja näitä on kiinnostanut. Itselleni en ota sieltä mitään, koska mulla on ihan liikaa tavaraa itsellänikin. Kuolinsiivousta täällä teen sen minkä jaksan. Mutta se, mitä tollasilla ysikymppisillä on ihan liikaa, ei juurikaan ole sellaista, mitä nuorempi sukupolvi edes haluaisi. On heillä arvotavaraakin ja paljon skandinaavista designeä, joka voisi nuoremmille kelvatakin, mutta ei sieltä nyt voi alkaa lamppuja ottamaan katosta jne. 

Keräilijöitä tai tavaran säilöjiä löytyy ihan kaikista ikäluokista. Osalle se on sitä että ei vain haluta luopua mistään, osalle taas sitä että niitä tavaroita ei vain tule käydyksi läpi. Sitä helpompaa se tavaroiden hamsteaaminen on mitä isompi asunto ja säilytystilat. Ikääntyessä on aika tavallista että asunto on isompi kuin esim. vasta valmistuneella nuorella. Tavaraa vain kertyy asuntoon kun sitä tilaa on. Isoa asuntoa on mahdollista ylläpitää usein paremmin kuin nuorena, sieltä ei mikään pakko ole muuttaa minnekään taloudellisten syiden takia ennen kuin toimintakyky alkaa olla niin huono että ylläpito käy mahdottomaksi.

Ylläpito on voinut olla hankalaa jo useamman vuoden eikä siitä omaisuudesta aina ole pystytty huolehtimaan ennen sitä pakkomuuttoa palvelutaloon tai muualle. Omaisuuden arvo on laskenut kun siitä ei ole huolehdittu, mutta kuvitellaan edelleen että kyllä se jollekin on arvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesän tyhjennysfirmat huolii varmaan tuollainenkin kämpän tyhjennysurakan.

Voi kuinka ikävä aloittajan mielestä varmaankin ettei äiti osannut kuolla saman tien pois niin voisi tosiaankin alkaa tyhjentää kuolinpesää.

Ap:n aloitus on arjen realismia. Jos vanhus muuttaa palvelutaloon, sinne ei mahdu koko maallinen omaisuus. Pitää olla melko rikas ihminen, jos on varaa palveluasumisen kustannusten lisäksi ylläpitää ja lämmittää nykyisillä maksuilla vanhaa asuntoa, vaikka siellä ei asuta.

Minusta ihmiset voisi ottaa tämän nykyistä paremmin huomioon jo siinä vaiheessa kun pystyvät tekemään itse päätöksiä. Voisiko ihminen käydä itse ne tavaransa läpi ainakin silloin tällöin? Onko sitä isoa asuntoa pakko ylläpitää siihen saakka kun on pakko muuttaa sieltä pois?

Niin voisivat, mutta kun eivät halua, eivät ota huomioon eivätkä käy tavaroitaan itse läpi. Oma äitinikin haali vain lisää tavaraa siihen asti kunnes alzheimer ja nivelrikko pistivät hamstraamiselle stopin.

Minä olen isälle i sanonut ettei todellakaan tartte luopua keräilykokoelmistaan, kirjoistaan jne vain perikunnan työtä vähentääkseen. Antaa vanhuksen pitää tärkeät tavaransa niin kauan kuin niistä on hänelle iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan puhut kuin äitisi olisi jo kuollut, ainakin toiveissaai.

Mitä ihmettä? En ole ap, mutta mahdatkohan tietää paljonko tuollainen palvelutaloasuminen maksaa? Siihen lisäksi jos pitää ylläpitää jotain isoa muuta kämppää (josta on tyhjilläänkin kuluja asumismuodosta riippumatta), niin olisi ihan älytöntä. Jos siinä asunnossa ei enää asuta, niin ei ole mitään järkeä maksaa siitä.

Ja joo, kämpän tyhjennys on todella työläs homma. Varsinkin, jos haluaa käydä tavarat läpi, eikä vaan antaa kaikkea pois. Tsemppiä, ap!

Mikä hel...n guru sinä olet tietämään mitä saa tehdä äitinsä omaisuudelle? Asunto ja sen irtaimisto on äidin omaisuutta ja vaikka äidiltä menisi viimeinenkin euro sen ylläpitämiseen niin so what. Lapset eivät sitä saa oman tahtonsa mukaan tyhjentää tai joutuvat siitä oikeudessa vastuuseen.

No joo ja ei. Ensinnäkin jonkun pitäisi tehdä rikosilmoitus. Jos mummo on siinä kunnossa, että ei tiedä mitään maailman menosta, niin kuka sen tekisi. Kaikkien perillisten on tietenkin syytä olla yksimielisiä asiasta, koska he ovat se potentiaalinen äläkän nostaja. 

Toisekseen muistisairaan kanssa ongelmaksi voi tulla, että hän ei muista, mistä on sovittu. Ainahan sitä voidaan allekirjoitella lippulappuja, mutta niidenkin pätevyys on kyseenalainen, jos allekirjoittaja ei ole oikeustoimikelpoinen. 

Jos tämmöinen menisi jostain syystä oikeuteen, niin silloin varmaan selvitettäisiin, että onko toimittu vanhuksen etua vastaan. Jos vanhusta on suojeltu turhilta kuluilta ja mahdolliset myyntitulot on annettu vanhukselle, niin aika vaikea kuvitella, että tästä tulisi tuomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesän tyhjennysfirmat huolii varmaan tuollainenkin kämpän tyhjennysurakan.

Voi kuinka ikävä aloittajan mielestä varmaankin ettei äiti osannut kuolla saman tien pois niin voisi tosiaankin alkaa tyhjentää kuolinpesää.

Ap:n aloitus on arjen realismia. Jos vanhus muuttaa palvelutaloon, sinne ei mahdu koko maallinen omaisuus. Pitää olla melko rikas ihminen, jos on varaa palveluasumisen kustannusten lisäksi ylläpitää ja lämmittää nykyisillä maksuilla vanhaa asuntoa, vaikka siellä ei asuta.

Minusta ihmiset voisi ottaa tämän nykyistä paremmin huomioon jo siinä vaiheessa kun pystyvät tekemään itse päätöksiä. Voisiko ihminen käydä itse ne tavaransa läpi ainakin silloin tällöin? Onko sitä isoa asuntoa pakko ylläpitää siihen saakka kun on pakko muuttaa sieltä pois?

Onneksi oma vanhempani osaa ajatella asioita eteenpäin ja on alkanut hävittämään papereita ja valokuvia vielä kun on tarpeeksi voimia siihen. Vaatteita laittanut myös kiertoon. Paljon jää aikanaan huonekaluja ja astioita, kodin tekstiilejä ym hävitettäväksi. Suurin ongelma varmasti piano, niitä kun ei kukaan huoli ilmaiseksikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisareni alzin takia oli hoitolaitoksessa. Hänen asioittensa hoitajana tarkistin viralliselta edunvalvojalta , joka hänellä oli , voimmeko tyhjentää asunnon. Se oli hänelle ok, turha maksaa vuokraa. Ei häntä kiinnostanut minne roina meni koska hänhän hoiti vain kirjanpidon ja hyväksyi laskut jotka maksoin tililtä johon minulla oli valtuudet. Ja valvoi tietysti sitä tiliä.

Mitään emme omaiset tavarasta hyötyneet, joku 70- luvun ruskea vaassi arvokkain esine. Pakun omistava kärräsi tavarat pois.

Mutta kyllä nää hommat on omaisten, samoin kuin yhteys hoitolaitokseen. Virallinen edunvalvoja on lähinnä kirjanpitäjä

Meneekö tämä edunvalvonta niin että jos ei ole tehty omaisten kanssa edunvalvontasopimusta niin edunvalvojaksi määrätään viranomainen? Mutta jos sopimus on tehty esim lasten kanssa, viranomaista ei tule kuvioihin säätämään. En ymmärrä näistä mitään ja on kohta ajankohtaista.

Jos on tehty edunvalvontavaltuutus, edunvalvojaksi tulee se joka valtuutuksessa on määrätty. Jos valtuutusta ei ole, edunvalvojan nimittämistä pitää hakea DVV:ltä. Silloinkin omainen voidaan nimetä edunvalvojaksi, mutta jos kukaan muu ei suostu tai pysty, niin viranomainen hoitaa homman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos puhuisit äitisi kanssa. Hän voi vielä haluta käydä välilläkotonaan.

Ap:n äidillä menee todennäköisesti lähes koko eläke palvelutalon kustannuksiin. Harvalla on varaa pitää toista kotia varalla.

No senpä vuoksi on vieläkin törkeämpää, että tuo tytär tai onko poika on täällä julkisesti kertomassa suunnitelmistaan kavaltaa äitinsä omaisuus.

Tästä pitäisi tehdä samantien rikosilmoitus.

Tiesitkö avauksen tehnyt, että Suomessa talousrikoksista napsahtaa hetimiten ehdoton vanheustuomio?

   Äitimme joutui halvaannuttuaan vanhainkotiin. Hänellä oli oma kaksio ja tilillä rahaa jonkun verran. Osakkeesta meni joka kuukausi vastike- sekä sähkön perusmaksut. Äiti sanoi  ehdottomasti, että hän ei myy sitä asuntoa, koska hänellä pitää olla oma asunto. Ei ollut dementoitunut, mutta itsepäinen oli. Niinpä siitä kaksiosta maksettiin hänen tililtään kuluja 6 vuotta. Sitten rahat alkoivat loppua, joten ehdotimme osakkeen myyntiä. Sanoimme, että meistä ei kukaan ala maksaa niitä maksuja eikä kaikilla ollut varaakaan siihen. Sitten hoivatalossa jylläsi virus, joka tappoi äitimme ja monta muuta vanhusta. Laitoimme kämpän myyntiin ja tyhjensimme asunnon. Siinä olikin kova homma. Meitä on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Me tytöt jouduimme tekemään suuremman urakan, siivoamaan jne. Pojat kyllä ottivat mielellään parhaimpia tavaroita, vaikka niitä yritettiin tasapuolisesti jakaa. Itse asun tunnin ajomatkan päässä ja tuo tyhjennysoperaatio oli aika rankkaa. Onnea kaikille, jotka jaksavat henkisesti tuon suuren urakan.

Täällä moni puhuu varaston hankkimisesta irtaimistolle. Mitä muistisairas, elämänsä ehtoopuolella oleva vanhus tekee varastossa olevilla tavaroilla? Kello käy vain yhteen suuntaan...

Punaselle ristille, toivon tähti

Omaisedunvalvojan on tehtävä viranomaisille vuosittain tilitys . Kun omaisena olin maistraatista haettu edunvalvojaksi piti tehdä vuosittain tilitys maistraatin virkaholhoojille.

Nyt en tiedä miten menee, eiköhän sama vuositilitys ole edelleen tehtävä kuten alaikäisistäkin jos ovat vaikka isänsä kuoltua ( tai vanhempien) perineet omaisuutta ja varoja.

Siis tiedän että nyt on joku digi...eli vanhaa tietoa kerron sikäli.

Toriin annetaan. Nopein noutaa. Silleen.