Miten hiljainen ja ujo ihminen voi saada töitä?

Jos olisin työnantaja, ottaisin töihin vain hiljaisia ja ujoja. Ilmapiiri on tärkein, kuka tahansa oppii työtehtävät, vaikka kuinka vaativat, jos on motivaatiota ja tukea, eikä stressata. Ihminen vaatii itse itseltään ihan riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minä yritän ja esimerkiksi haastatteluissa vastaan kaikkiin kysymyksiin. En ehkä niin kauhean pitkästi mutta kuitenkin. Olen ehkä sellainen joka sanoo asioita kun on jotain sanottavaa, sellaista ei tosin taideta arvostaa.

Lisäksi esitän aina paljon kysymyksia haastattelijalle, mutta siltikin olen kai jotenkin hiljainen? Kyllä mun mielestä työyhteisöissä tarvitaan hiljaisiakin ihmisiä jotka keskittyvät enemmän töihinsä kuin kavereiden kanssa kaikesta höpöttelyyn.

Ei siitä ole mitään takeita että se tuppisuu tekisi enemmän töitä kuin muut. Meillä oli sellainen töissä, ja väisti kyllä tehokkaasti kaikki työtehtävät mitkä suinkin ikinä kykeni. Sai sitten kenkää kun oli työajalla poistunut työpaikalta shoppailemaan parin kilometrin päähän kaikessa hiljaisuudessa. Pun intended.

Eikö teillä ole liukuvaa työaikaa ?

Itse pidän taukoja kesken päivän. Meillä on liukuva työaika.

Sellaista richpleinausta sitten

Vierailija kirjoitti:

Niin. Hiljainen ja ujo jää jalkoihin.

Eli et mitenkään.

Mitäpä jos koettaisit rohkaistua ja alkaa puhumaan enemmän...

Miten niin jää jalkoihin? Ensin laitetaan se työhakemus ja mennään haastatteluun jos kutsu tulee. Jos siellä haastattelussa ei edes nimeään saa ulos sanottua, niin joutaakin olemaan työtön.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainakin ennen kasvatettiin ihmiset olemaan kehumatta itseääm ja lapsien piti olla näkymättä ja kuulumatta.

Noista menneisyyden opeista on jo aikakin luopua. Lisäksi puheliaisuus ja sosiaalisuus ei ole sama asia, kuin itsensä kehuminen.

Vierailija kirjoitti:

hankkiudu alalle, jossa ei tarvitse puhua, esim puistotöihin, kasvihuoneille,  maatalousa-alle tai vaikka metsuriksi tai muuhun yksinöiseen hommaan. Puhumatta pärjäsi hautausmaalla haravoijana ja kasvihuoneissa kurkunleikkaajan  koko työuran (40v) ajan

Ujo ja hiljainen ei tarkoita epäsosiaalista.

Vierailija kirjoitti:

Aina olen töitä saanut, vaikka nuorempana olin arka ja kauhea jännittäjä. Varsinkin pomoja jännitin, mutta iän myötä on onneksi tullut itseluottamusta ja tietysti osaamista.

Rohkeutta, ap! Voi vaikka sanoa ääneen, että vähän jännittää, koska harva ei ollenkaan jännitä.

Kiitos, olen pätevä ja kyvykäs töihin, mutta jännitän haastatteluja niin hirveästi, että menen niissä lukkoon, hyvä rekrytoija voi silti nähdä potentiaalin. Toivottavasti kohtaan sellaisen pian :)

Valtiolle virkamieheksi suorittavalle tasolle semmoseen virastoon missä on etätyö. Saa olla aika rauhassa, jos haluaa.

t. Valtion virkamies suorittavalla tasolla 100 % etätyössä.

Kyllä hiljainen ja ujo saa töitä siinä missä äänekäs ja sosiaalinenkin! Mutta miltä alalta, siinä se juju on. Totta mooses johonkin puhelinmyyntiin, suoramarkkinointiin, messuemännäksi, personal traineriksi, pöhinäjohtajaksi ja trendikuppilan baristaksi halutaan sellaisia suupaltteja päivänsäteitä. Älkää ujot ja hiljaiset hakeutuko niihin hommiin, vaan etsikää töitä, joissa oikeasti viihtyisitte. Tehdastyöntekijä, välinehuoltaja, siivooja, koodari, insinööri, laborantti, maalari jne jne kaikissa pärjää hiljaisemmatkin, vain muutamia mainitakseni

Etätyö tosiaan on hyvä idea 😃 Liekkö niihinkään palkkaavat jos ei ole niin puhelias? Riippuu varmaan alasta.

Joo se on kyllä yksi syrjinnän muoto. Ymmärrän että on hyväksi olla ekstrovertti joissain töissä mutta harvassa työssä tarvitaan omaa ääntänsä rakastavaa moottoriturpaa. Kun puhuu vähemmän ehtii tehdä enemmän töitä. Introvertit ovat myös useammin tunnollisia ja herkkiä eli huomaavat työssä paljon sellaisia asioita joita ekstrot eivät rempseydeltään ehdi huomata. Joissakin töissä herkkyys on suorastaan etu.

Minua ei otettu nuorena opettajankoulutukseen intoroverttiyden vuoksi. Eräs ekstrovertti sen sijaan otettiin ja hän osoittautui p3dariksi ja on nyt vankilassa. Minä sen sijaan olen työskennellyt koko ajan opettajana ja ihan tykättynä sellaisena. Eli ei se aina ole täydellisyyden merkki että on ekstro ja että tykkää olla esillä. Monessakin työssä, omassakin, on tärkeämpää että työssä keskitytään itse asiaan sen sijaan keskitytään omaan esiintuloon.

Itselläni on negatiivinen kokemus sellaisista ihmisistä jotka "saa energiaa muista ihmisistä ja sosiaalisuudesta". Joo varmasti saa kun on energiavampyyri.

Hiljainen ja ujokin voi tarkoittaa niin monia asioita. 

Mä esimerkiksi olen aina hiljainen ja ujo kun olen tilanteessa jossa on paljon ihmisiä; luokkahuone, baari, kutsut, vanhempainilta jne.

En mielelläni tuo itseäni enkä oikeastaan edes mielipiteitäni esiin tällöin ollenkaan. 

Olen myös vähäsanainen ja varmasti varsin hiljaiselle ja ujolle vaikuttava ihminen kun kahden kesken tapaan uuden ihmisen. MUTTA, kun tilanne vaatii, pystin keskustelemaan ja väittelemään asiasta kun asiasta joko kasvotusten, puhelimitse tai vaikka videokokouksessa kenen tahansa kanssa. En todellakaan koskaan nauti tästä, mutta pystyn siihen. 

Aluksi piti itseä hieman pakottaa avaamaan suunsa, mutta nyt, kaikkien vuosien jälkeen työelämässä se onnistuu sen enempää miettimättä ja jännittämättä.

Silti siellä firman juhlissa olen edelleen se ujo ja hiljainen.

Ja kyllä, olen nykyään myös esihenkilö. Kun palkkaan uusia työntekijöitä riippuu täysin roolista johon olen palkkaamassa kuinka paljon kiinnitän huomiota siihen kuinka "moottoriturpa" joku on. Kaikkiin rooleihin en suinkaan sellaista halua. Koulutus ja kokemus on paljon tärkeämpää. Jos jotain hiljaisena ja ujona kannustan aloittajaa niin koita tuoda motivaatiosi esiin näissä työnhakutilanteissa, sillä on myös usein erittäin iso vaikutus.

Jos työ jota haet sisältää paljon asiakaspalvelutilanteita tai vuorovaikuttamista muuten, koita osoittaa haastattelussa että pystyt siihen vaikkei se sinun vahvuuksia muuten olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo se on kyllä yksi syrjinnän muoto. Ymmärrän että on hyväksi olla ekstrovertti joissain töissä mutta harvassa työssä tarvitaan omaa ääntänsä rakastavaa moottoriturpaa. Kun puhuu vähemmän ehtii tehdä enemmän töitä. Introvertit ovat myös useammin tunnollisia ja herkkiä eli huomaavat työssä paljon sellaisia asioita joita ekstrot eivät rempseydeltään ehdi huomata. Joissakin töissä herkkyys on suorastaan etu.

Minua ei otettu nuorena opettajankoulutukseen intoroverttiyden vuoksi. Eräs ekstrovertti sen sijaan otettiin ja hän osoittautui p3dariksi ja on nyt vankilassa. Minä sen sijaan olen työskennellyt koko ajan opettajana ja ihan tykättynä sellaisena. Eli ei se aina ole täydellisyyden merkki että on ekstro ja että tykkää olla esillä. Monessakin työssä, omassakin, on tärkeämpää että työssä keskitytään itse asiaan sen sijaan keskitytään omaan esiintuloon.

Itselläni on negatiivinen kokemus sellaisista ihmisistä jotka "saa energiaa muista ihmisistä ja sosiaalisuudesta". Joo varmasti saa kun on energiavampyyri.

Itsekin allekirjoitan tuon, että se itseään vähemmän esille tuova saattaa todella olla parempi työntekijä kuin megasosiaalinen moottoriturpa. Mutta jonkinlainen sosiaalista osaamista tarvitaan nykyään ihan joka ammatissa, olit sitten rekkakuski tai aivotutkija. Itse en ole sosiaalisesti kovin lahjakas ja tämä tarkoittaa sitä, että työelämässä olen joutunut ottamaan välillä raskaaltakin tuntuvan roolin, jossa "esitän" sitä ihmisten kanssa hyvin toimeen tulevaa ja  tiimissä vuorovaikutustaitoista osaajaa. Vapaa-ajalla en sitten jaksa nähdä yhtäkään ihmistä. Muuten tykkään työstä, joten en halua vaihtaa. 

Tuo kertomuksesi OKL:n opettajavalinnoista ei tähän asiaan liittynyt millään tavalla, miksi edes toit sen esiin. Ekstovertti voi olla rikollinen, mutta kaikki rikolliset ei ole ekstrovertteja jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei tarvitse olla moottoriturpa.

Riittää että on normaali.

Määrittele"normaali" ja perustele"normaali"

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen ja ujokin voi tarkoittaa niin monia asioita. 

Mä esimerkiksi olen aina hiljainen ja ujo kun olen tilanteessa jossa on paljon ihmisiä; luokkahuone, baari, kutsut, vanhempainilta jne.

En mielelläni tuo itseäni enkä oikeastaan edes mielipiteitäni esiin tällöin ollenkaan. 

Olen myös vähäsanainen ja varmasti varsin hiljaiselle ja ujolle vaikuttava ihminen kun kahden kesken tapaan uuden ihmisen. MUTTA, kun tilanne vaatii, pystin keskustelemaan ja väittelemään asiasta kun asiasta joko kasvotusten, puhelimitse tai vaikka videokokouksessa kenen tahansa kanssa. En todellakaan koskaan nauti tästä, mutta pystyn siihen. 

Aluksi piti itseä hieman pakottaa avaamaan suunsa, mutta nyt, kaikkien vuosien jälkeen työelämässä se onnistuu sen enempää miettimättä ja jännittämättä.

Silti siellä firman juhlissa olen edelleen se ujo ja hiljainen.

Ja kyllä, olen nykyään myös esihenkilö. Kun palkkaan uusia työntekijöitä riippuu täysin roolista johon olen palkkaamassa kuinka paljon kiinnitän huomiota siihen kuinka "moottoriturpa" joku on. Kaikkiin rooleihin en suinkaan sellaista halua. Koulutus ja kokemus on paljon tärkeämpää. Jos jotain hiljaisena ja ujona kannustan aloittajaa niin koita tuoda motivaatiosi esiin näissä työnhakutilanteissa, sillä on myös usein erittäin iso vaikutus.

Jos työ jota haet sisältää paljon asiakaspalvelutilanteita tai vuorovaikuttamista muuten, koita osoittaa haastattelussa että pystyt siihen vaikkei se sinun vahvuuksia muuten olisikaan.

Se on esiMIES eikä mikään v...un esihenkilö:D Miesten maailma, valitan:)

Minulla on molemmat otsikossa mainitut piirteet, mutta ihmeesti on työpaikkoja löytynyt. Älä ap määrittele itseäsi vain hiljaiseksi ja ujoksi, olet varmasti paljon muutakin.

Ota niskasta kii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen ja ujokin voi tarkoittaa niin monia asioita. 

Mä esimerkiksi olen aina hiljainen ja ujo kun olen tilanteessa jossa on paljon ihmisiä; luokkahuone, baari, kutsut, vanhempainilta jne.

En mielelläni tuo itseäni enkä oikeastaan edes mielipiteitäni esiin tällöin ollenkaan. 

Olen myös vähäsanainen ja varmasti varsin hiljaiselle ja ujolle vaikuttava ihminen kun kahden kesken tapaan uuden ihmisen. MUTTA, kun tilanne vaatii, pystin keskustelemaan ja väittelemään asiasta kun asiasta joko kasvotusten, puhelimitse tai vaikka videokokouksessa kenen tahansa kanssa. En todellakaan koskaan nauti tästä, mutta pystyn siihen. 

Aluksi piti itseä hieman pakottaa avaamaan suunsa, mutta nyt, kaikkien vuosien jälkeen työelämässä se onnistuu sen enempää miettimättä ja jännittämättä.

Silti siellä firman juhlissa olen edelleen se ujo ja hiljainen.

Ja kyllä, olen nykyään myös esihenkilö. Kun palkkaan uusia työntekijöitä riippuu täysin roolista johon olen palkkaamassa kuinka paljon kiinnitän huomiota siihen kuinka "moottoriturpa" joku on. Kaikkiin rooleihin en suinkaan sellaista halua. Koulutus ja kokemus on paljon tärkeämpää. Jos jotain hiljaisena ja ujona kannustan aloittajaa niin koita tuoda motivaatiosi esiin näissä työnhakutilanteissa, sillä on myös usein erittäin iso vaikutus.

Jos työ jota haet sisältää paljon asiakaspalvelutilanteita tai vuorovaikuttamista muuten, koita osoittaa haastattelussa että pystyt siihen vaikkei se sinun vahvuuksia muuten olisikaan.

Se on esiMIES eikä mikään v...un esihenkilö:D Miesten maailma, valitan:)

Sua varmaan ärsytää h-vetisti kun tässä munkin työyhteisössä näitä esihenkilöitä on 6 ja niistä 4 on naisia ja 2 miestä :D 

Ei oo miesten maailma ei. 

Opettele olemaan extrovertti.

https://suomiredpill.wordpress.com/2022/09/08/introvertti-vai-extrovert…

Vierailija kirjoitti:

Minulla on molemmat otsikossa mainitut piirteet, mutta ihmeesti on työpaikkoja löytynyt. Älä ap määrittele itseäsi vain hiljaiseksi ja ujoksi, olet varmasti paljon muutakin.

Niin, ihminen on paljon enemmän kuin mitä hänestä näkyy ja varsinkaan niin lyhyessä ajassa kuin työhaastattelu. Enempää avautumatta toinen vanhempani oli väkivaltainen alkoholisti joka ei sietänyt lasten ääniä, joten jostain syystä olen kääntynyt sinne hiljaisuuteen. Jostain minunkin vaan pitäisi elanto saada :) mutta en menetä toivoa! Ja siis en todellakaan vihaa sosiaalisia ihmisiä vaan pidän myös heistä.

Ensimmäisessä työpaikassa oli ihan hirveää, kun piti olla esillä ja asiakkaita oli ympärillä. Pikkuhiljaa sitä rohkeutta vaan tuli lisää. Omalla kohdallani tuntuu myös, että psyykelääkitys avasi pahimpia lukkoja, toki kävin myös terapiassa. Kyllä mä vielä lukiossakin mietin, että ei minusta ole työelämään kun ei uskaltanut juuri puhua ja kaupassa käyminen ynnä muut sosiaaliset tilanteetkin oli hankalia. Ikäkin varmasti vienyt pahinta ujoutta, ujo olen edelleen mutta nykyään teen työtä jossa tapaan jopa kymmeniä asiakkaita päivässä ja työtä tehdään toisinaan isossakin tiimissä, jossa minulla on oma roolini. Koen tiettyä turvallisuutta siitä, että nuo asiakaskohtaamiset ovat pääasiassa kahdenkeskeisiä, saan usein asiakkailta suoraa positiivista palautett. Toki ei nykyään tule mitään paniikkia vaikka tilanteessa olisi ylimääräisiäkin henkilöitä, mutta vapaa-ajalla ahdistun, vaivaannun ja punastun edelleen tosi helposti, jos huomaan jonkun tuijottavan minua.