Miten hiljainen ja ujo ihminen voi saada töitä?

Johonkin tuotantotehtävään käy ihan hyvin ujo ja hiljainen. Asiakaspalvelu voi olla ujolle ja hiljaiselle liikaa, itse ainakin kuormituin siitä.

Turhaa vastakkaisasettelua. Monimuotoisuua työyhteisössä olisi hyväksi. Että olisi kaikenlaisia ihmisiä.

Kiitos muutamasta asiallisesta vastauksesta. Täytyy varmaan suuntautua toiselle alalle sitten.

Vain onnellisen sattuman kautta. Töihin päästyä alkaa kiusaaminen tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Hiljainen ja ujo jää jalkoihin.

Eli et mitenkään.

Mitäpä jos koettaisit rohkaistua ja alkaa puhumaan enemmän...

Heh, tää sama mt-ongelmainen törppö taas v*ttuilemassa ihmisille joka toisessa ketjussa. Ikävää olla flunssassa ja työstressit päälle mutta sai muistamaan ettei tässä nyt niin huonosti asiat olekaan

Olen itse hiljainen ja ujo. IT-alalla töissä ja aina olen saanut töitä helposti. Ehkä tällä alalla arvostetaan sitä, että on erilaisia ihmisiä ja puhutaan silloin, kun on sanottavaa. Toki tälläkään alalla ei täysin puhumaton pärjää, mutta on ihan ok olla hiljainen porukassa ja puhua silloin, kun tarvitsee. Itselläni on mielestäni suorastaan hyvät vuorovaikutustaidot; olen kiltti, kohtelias, iloinen ja mukava, mutta mieluiten olen kuuntelijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisen ujon ja moottoriturvan väliin mahtuu paljon tavallisia ihmisiä, joille normaali sosiaalinen kanssakäyminen erilaisissa tilanteissa ei ole ongelma.

Niin, onnea sinulle joka olet säästynyt vaikka kaikenlaisilta traumoilta lapsuudessasi jotka hankaloittavat sosiaalista toimimista.

Ai nytkö nämä "puhun vain kun on tarvetta, inhoan moottoriturpia jotka eivät hoida työtään"-tyypit ovat kaikki lapsuudessa traumatisoituneita?

Enemmin ujo ja hiljaisempi kuin joku itsestään jatkuvasti jauhava moottoriturpa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisen ujon ja moottoriturvan väliin mahtuu paljon tavallisia ihmisiä, joille normaali sosiaalinen kanssakäyminen erilaisissa tilanteissa ei ole ongelma.

Niin, onnea sinulle joka olet säästynyt vaikka kaikenlaisilta traumoilta lapsuudessasi jotka hankaloittavat sosiaalista toimimista.

Ai nytkö nämä "puhun vain kun on tarvetta, inhoan moottoriturpia jotka eivät hoida työtään"-tyypit ovat kaikki lapsuudessa traumatisoituneita?

En minä inhoa ketään. Kaikki saa olla mun mielestä just sellaisia kuin ovat. Ja tuskin kaikki ovat, useat varmaan ovat vaan hiljaisia.

Tuurilla kai minäkin työllistyin. Ujo ja hiljainen olen. Hakijoita oli 200 ja meitä palkattiin samalla kertaa 20.

Haastatteluja oli sekä ryhmässä että henkilökohtaisia. Olin aivan varma, että jään jo tuohon ryhmähaastatteluun, mutta kaipa jotain sain suustani ulos, kun kerran pääsin jatkoon ja tulin valituksi. Haastattelukierros oli ujolle ahdistava, enkä jälkikäteen muistanut siitä mitään.

Sittemmin olen työpanoksellani näyttänyt osaamiseni ja olen edennyt rivityöntekijästä asiantuntijatehtäviin.

Suomessa ainakin ennen kasvatettiin ihmiset olemaan kehumatta itseääm ja lapsien piti olla näkymättä ja kuulumatta.

hankkiudu alalle, jossa ei tarvitse puhua, esim puistotöihin, kasvihuoneille,  maatalousa-alle tai vaikka metsuriksi tai muuhun yksinöiseen hommaan. Puhumatta pärjäsi hautausmaalla haravoijana ja kasvihuoneissa kurkunleikkaajan  koko työuran (40v) ajan

Mäkin olen ihan hyvin saanut ujona töitä kun olen vain tarttunut puhelimeen ja soitellut. Haastattelutkin olen läpäissyt että varmaan se ikä tuo lisää itsevarmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Hiljainen ja ujo jää jalkoihin.

Eli et mitenkään.

Mitäpä jos koettaisit rohkaistua ja alkaa puhumaan enemmän...

Ammattitaidolla usein työt saadaan. Pitää kouluttautua ekana ja olla aktiivinen. Toisaalta, joskus työpaikka menee hyvä veli - järjestelämällä. Enpä avaudu enempää. Se on moi.

Töitä saa kun tarpeeksi hakee ja rimaa laskee, mutta... Se, saatko reilua palkkaa, työsuhteen jatkoa, ylennyksiä, saatko kokea olevasi työyhteisössä arvostettu tekijä omana itsenäsi, onkin oikeasti jo PALJON vaikeampi juttu.

Puhun kokemuksesta.

Aina olen töitä saanut, vaikka nuorempana olin arka ja kauhea jännittäjä. Varsinkin pomoja jännitin, mutta iän myötä on onneksi tullut itseluottamusta ja tietysti osaamista.

Rohkeutta, ap! Voi vaikka sanoa ääneen, että vähän jännittää, koska harva ei ollenkaan jännitä.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla opetettiin että itsensä esille tuonti on epätoivottavaa käytöstä. Itsestään puhuminen on huono tapa.

En kyllä muista mitään tämän tapaistakaan 70-luvulta. Tupakka-, liikenne- ja hammasvalistusta oli kyllä paljon.

hyvällä työhakemuksella, kannattaa sanoa haastattelussa että jännittää

Kunnalle hallintotehtäviin :) Niissä paikoissa, missä olen ollut töissä, on ollut ymmärrystä kyllä hyvinkin erilaisille hiihtäjille, kunhan hommansa hoitaa. Ei tarvitse olla liikoja esillä.

Kohdallani hiljaisuus on ollut enemmänkin vaatimuksena työllistymisen suhteen. Suorastaan painostettu, että ole hiljaa ja tee työtä vaikka muu työporukka on keskustellut ja jutellut keskenään ummet ja lammet. En ole perusluonteeltani hiljainen tai ujo, joten pakottaminen hiljaiseksi on vaikuttanut lähinnä kiusaamiselta ja ulkopuolelle sulkemiselta. Lisäksi työskentelisin mieluiten suomenkielellä, mutta kerta toisensa jälkeen löydän itseni multikulttuurisista työpaikoista minkä seurauksena suomenkieli rapistuu ja rapistuu.