Miten hiljainen ja ujo ihminen voi saada töitä?

Ihan samalla tavalla, kuin kaikki muutkin: lähettämällä hakemuksia ja käymällä haastatteluissa.

Kyllä ujokin pystyy tekemään ihan mitä tahansa työtä ja vaikka kuinka hyvin, niissähän tavallaan vedetään se työrooli päälle. Mutta se työn hakeminen ja saaminen on ongelma, jos on vaikka tällainen kuin minä, eli ei uskalla soittaa puhelimella mihinkään. Ja on kauhea joutua työhaastatteluun, mennä johonkin uuteen rakennukseen, jota ei tunne ja jos pitää avata suu kysyäkseen joltain jotain. Mieluiten hoitaisin työhaastattelut sähköpostitse näkemättä ketään ja työtkin voisin sitten tehdä etänä käymättä missään ja näkemättä ketään =). MUTTA olen huippu-luotettava ja jämpti työntekijä, jos vaan töihin pääsisin. En harrasta sairauslomia enkä lusmua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hankkiudu alalle, jossa ei tarvitse puhua, esim puistotöihin, kasvihuoneille,  maatalousa-alle tai vaikka metsuriksi tai muuhun yksinöiseen hommaan. Puhumatta pärjäsi hautausmaalla haravoijana ja kasvihuoneissa kurkunleikkaajan  koko työuran (40v) ajan

Jostain syystä näihinkin töihin haetaan aina sosiaalista tyyppiä. Se töihin pääsy on ongelma. Ei työn teko.

Tämä on totta! Kun aikoinaan hain ihan MITÄ tahansa YKSIN tehtävää työtä, niissä aina kuitenkin vaadittiin sosiaalista luonnetta. Muistan kuinka löysin jonkun itseäni kiinnostavan ihan läheltä porras-siivoojan työn ja siinäkin vaadittiin "iloista ja sosiaalista luonnetta". Mulla meni ihan kuppi nurin. Siis joo, ymmärrän kyllä, että kun se työ tehdään ihmisten asuntojen lähellä niin pitää osata edes tervehtiä aamuisin töihin lähteviä ihmisiä, mutta haloo!

Mä en ole ollenkaan iloinen enkä sosiaalinen luonne, mutta osaan mä silti sanoa asukkaille moikat. Eli tavallaan työhaastatteluissa pitää sitten valehdella. Ja mitä hittoa se suurinta osaa asukkaista edes kiinnostaa sanooko moi vai ei? Heillä on kiire omiin töihinsä, eikä jäädä jaarittelemaan jonkun rappukäytävän luuttuajan kanssa. Hitto tää maailma on mennyt ihan pelleilyksi.

Mä olen ihan rauhallinen. Olen kouluttautunut. Toimin opettajana.

Varmasn mihin tahansa muualle paitsi ei joksikin konsultiksi tai julistavsksi kauppiaaksi.

Mikä sua kiinnostaa, niin sinne.

Pitää tietää. Opiskelu tuo varmuutta.

Pelkkä pölötys ei työtä tuo. Tai joku mainoslauseen kuuluttaja, joo. Mutta kiinnostaisiko sellainen sua?

Itse teet itsellesi esteet.

Mieti mikä kiinnostaa ja mihin haluat, ja ala etsiä reittejä ja tehdä työtä sen eteen.

Pyrin siihen että tulevaisuudessa työllistäisin itse itseni. Olen päättänyt että kun nykyisen työni tänä keväänä lopetan, en muiden alaisuuteen enää mene.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun saa töitä, niin työelämä on yhtä palaveerausta ja yhteisiä kahvihetkiä. Viihtyisin töissä ilman noita.

Tuohan on työelämän paras osio ellei luovuuden ja tiimihengen hetkiä lasketa.

Harmi ettei nykyisin arvosteta enää ihmisten ominaispiirteitä, vaan varmaan siivoojaksikin pitää olla tyyliin tehokas tiimipelaaja, sosiaalinen ilopilleri, positiivisen asenteen omaava yms. Mutta nämä ovat usein jonkin markkinointitoimiston keksimiä, kuitenkin moniin työpaikkoihin otetaan erilaisia persoonia.

Tätä keskustelua lukiessa huomaa, että ujo ja hiljainen sekoitetaan introverttiin. Introverttihän ei välttämättä ole ujo tai hiljainen seurassa. Ujo taasen ei välttämättä ole introvertti.

Olen usein hiljainen (nykyään) ja se on piirre, josta en itsessäni pidä. En kuitenkaan viihdy yksin tehtävissä töissä, mutten pidä asiakaspalvelutyöstä. Tarkoitan, että työyhteisö on minulle työn sosiaalisesti tärkeä osa, satunnaisten asiakaspalvelukohtaamisten sijaan. Ennemminkin olen tukahdutettu ekstrovertti, mutta olosuhteiden pakosta hiljainen. Siksi neuvot hakeutua yksin työskentelemään kuulostavat minusta lähinnä kettuilulta, hyvää tahtovien neuvojen asemesta sillä en keksi turruttavampia töitä, kuin siivoaminen, postinjakaminen tai hyllyttäminen yms. soolosuoritukset.

Valitse työ, jossa ei tarvitse olla sosiaalinen. Minä olin nuorena todella ujo ja arka. En pystynyt menemään kesätöihinkään, mutta kun lukio oli loppumassa, tuttu pyysi pariksi päiväksi taimia istuttamaan. Mikäs siinä, ajattelin, ja siellä vierähti toukokuu ja kesäkuu juhannukseen asti töissä. Välillä tietysti oli yo-juhlat. Seuraavana keväänä ujona taas soittelin, olisiko töitä, ja olin niin paljon kuin opinnoista pystyin olemaan poissa. Puutarha-ala, metsäala, taimitarhat sopii ujolle ja aralle.

Vierailija kirjoitti:

Harmi ettei nykyisin arvosteta enää ihmisten ominaispiirteitä, vaan varmaan siivoojaksikin pitää olla tyyliin tehokas tiimipelaaja, sosiaalinen ilopilleri, positiivisen asenteen omaava yms. Mutta nämä ovat usein jonkin markkinointitoimiston keksimiä, kuitenkin moniin työpaikkoihin otetaan erilaisia persoonia.

Ei tarvitse olla. Meillä käy toimistossa kaksi siivoojaa säännöllisesti pari kertaa viikossa. Toinen kulkee kuulokkeet korvilla ja kuuntelee musiikkia, ei puhu mitään. Toinen taas ei osaa sanoa kuin huomenta. Ei puhu suomea tai englantia. Ihan rauhassa saavat tehdä töitä enkä ole kenenkään kuullut moittivat. Siivouksessa on tärkeintä, että tulee puhdasta.

Nuorena kävin haastattelussa, haastattelija totesi taidat olla ujo. No sitä paikkaa en saanut. Mutta myöhemmin kyllä koko ajan työelämässä ja ihmisten parissa työskentelyä. Niin kyllä se onnistuu hiljaiselta ja ujoltakin saada töitä.

Kirjastosta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hankkiudu alalle, jossa ei tarvitse puhua, esim puistotöihin, kasvihuoneille,  maatalousa-alle tai vaikka metsuriksi tai muuhun yksinöiseen hommaan. Puhumatta pärjäsi hautausmaalla haravoijana ja kasvihuoneissa kurkunleikkaajan  koko työuran (40v) ajan

Jostain syystä näihinkin töihin haetaan aina sosiaalista tyyppiä. Se töihin pääsy on ongelma. Ei työn teko.

Tämä on totta! Kun aikoinaan hain ihan MITÄ tahansa YKSIN tehtävää työtä, niissä aina kuitenkin vaadittiin sosiaalista luonnetta. Muistan kuinka löysin jonkun itseäni kiinnostavan ihan läheltä porras-siivoojan työn ja siinäkin vaadittiin "iloista ja sosiaalista luonnetta". Mulla meni ihan kuppi nurin. Siis joo, ymmärrän kyllä, että kun se työ tehdään ihmisten asuntojen lähellä niin pitää osata edes tervehtiä aamuisin töihin lähteviä ihmisiä, mutta haloo!

Mä en ole ollenkaan iloinen enkä sosiaalinen luonne, mutta osaan mä silti sanoa asukkaille moikat. Eli tavallaan työhaastatteluissa pitää sitten valehdella. Ja mitä hittoa se suurinta osaa asukkaista edes kiinnostaa sanooko moi vai ei? Heillä on kiire omiin töihinsä, eikä jäädä jaarittelemaan jonkun rappukäytävän luuttuajan kanssa. Hitto tää maailma on mennyt ihan pelleilyksi.

Saahan sitä vaatia kaikenlaista. Lidlikin vaatii vaikka mitä ihmeitä kassatyöntekijältä, vaikka siellä on aina nyrpeimmät nuoret työntekijät myyjinä. En ole kerrostalossa asuessakaan kuin kerran nähnyt puheliaan ja iloisen porrassiivoojan. Oli vanhempi mieshenkilö, jolla oli oma siivousyritys. Isojen firmojen työntekijät eivät juuri tervehdi.

Eli kannattaa silti hakea, vaikkei kuvausta vastaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa huomaa, että ujo ja hiljainen sekoitetaan introverttiin. Introverttihän ei välttämättä ole ujo tai hiljainen seurassa. Ujo taasen ei välttämättä ole introvertti.

Olen usein hiljainen (nykyään) ja se on piirre, josta en itsessäni pidä. En kuitenkaan viihdy yksin tehtävissä töissä, mutten pidä asiakaspalvelutyöstä. Tarkoitan, että työyhteisö on minulle työn sosiaalisesti tärkeä osa, satunnaisten asiakaspalvelukohtaamisten sijaan. Ennemminkin olen tukahdutettu ekstrovertti, mutta olosuhteiden pakosta hiljainen. Siksi neuvot hakeutua yksin työskentelemään kuulostavat minusta lähinnä kettuilulta, hyvää tahtovien neuvojen asemesta sillä en keksi turruttavampia töitä, kuin siivoaminen, postinjakaminen tai hyllyttäminen yms. soolosuoritukset.

Intro on kyllä hiljainen vieraassa seurassa, extrovertit imevät mehut. Tuttujen introjen kanssa taas juttu luistaa & läppä lentää.

Kerrot työhaastattelussa että olet luonteeltasi hiljainen ja ujo mutta yrität parhaasi ja kun alat tuntea työkaverisi niin uskot homman toimivan. Aika moni työnantaja arvostaa kun kertoo suoraan asian...en usko että tuo on kynnyskysymys moneenkaan työpaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan rauhallinen. Olen kouluttautunut. Toimin opettajana.

Todella ujosta ei ole tuohon tai jos on traumoja kouluajoilta. Rauhallinen introvertti ja itseensä luottava kyllä pystyy open hommiin, mutta ei sairaalloisen ujo. Ehkä siihen ujouteen sitten kannattaa hakea jotain apua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan rauhallinen. Olen kouluttautunut. Toimin opettajana.

Todella ujosta ei ole tuohon tai jos on traumoja kouluajoilta. Rauhallinen introvertti ja itseensä luottava kyllä pystyy open hommiin, mutta ei sairaalloisen ujo. Ehkä siihen ujouteen sitten kannattaa hakea jotain apua...

Apua? Lääkkeitäkö meinaat, kukaan järkevä ei niihin koske.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhaa vastakkaisasettelua. Monimuotoisuua työyhteisössä olisi hyväksi. Että olisi kaikenlaisia ihmisiä.

Esim. sairaanhoitajista tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä. Ne potilaatkin on erilaisia ja läheskään kaikki eivät pysty avautumaan mukamas ulospäinsuuntautuneille ja puheliaille tyrkyille, vaan arvostavat ujon ja hiljaisen hoitajan ymmärtäväistä ja empaattista otetta. Toinen taas kokee olonsa luontevammaksi räväkän hoitajan seurassa.

Ne "räväkät" ovat yleensä pelkkiä tyhjiä kuoria tai tyhjyyttään kumisevia tynnyreitä. Olen itse hiljainen, ujo ja liian kiltti, mutta nämä "räväkät", jotka käyvät ehkä kerran elämässä heittämässä jonkun hikisen benji-hypyn eivät ikimaailmassa uskoisi mitä kaikkea tämä hissukka on tehnyt ja missä liemissä se onkaan keitetty.

Ehkä kaikki tällainen on tuottanut tiettyä nöyryyttä, joka ei tarkoita jotain tyhjää kananpee-tukkaa, vaan astetta syvempää näkymää elämään. Ehkä, mikä minä olen varmaksi sanomaan.

Työelämä suosii moottoriturpia.

Tämä on nähty 1000 kertaa.

Johtajat ja hr konsultit on itse yleensä kovia hölöttämään. Pääosin on näin.

Eli haastattelussa kannattaa antaa itsestään ekstrovertimpi kuva kuin oikeasti oletkaan.

Sanon että olen tiimipeluri vaikka oikeasti olen introvertti ja nautin hiljaisista hetkistä ja itsenäisestä asiantuntijatyöstä ovet kiinni.

Sen 20...60 min kyllä jaksaa teeskennellä tai esittää itsestään erilaista puoltaan.

Asiakaspalvelu olisi kurja työ.

Paras kun ei tarvitsisi edes soitella, e mail on parempi tapa.