Pitääkö nuo IS luvut lasten harrastusmaksuista paikkansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on pärjätty, kallista ja mukavaa. Jis motivaatio nuorelta löytyy, tuen vaikka kuukävelyä. Mihin muuhun sitä rahaa laittaisi, jos ei lapsiin.

Ei se ole lapselle mukavaa käyttää koulun päälle monta tuntia viikossa harrastukseen. Lisäksi kun ei ole kyseessä pelkkä harrastus, vaan kallis kilpaurheilu, jonka vanhemmat ovat alunperin valinneet. Ja jossa pitää olla paras. Tietenkin se aiheuttaa stressiä, koulustressin päälle. Vielä kun täälläkin valehdellaan, että kyseessä on vain hauskanpito, eikä vanhemmat tee sitä siksi, että lapsi menestyisi, tekisi perheensä kuuluisaksi ja elättäisi itsensä aikuisena tai siksi, että vanhemmat voisivat kaveerata muiden rikkaiden kanssa. Että ihan vain hauskuuden ja kokeilun vuoksi maksellaan tuhansia euroja vuodessa.

Ne vanhemmat, jotka ihan puhtaasti ajattelevat vain lapsen parasta, panostavat lapsen koulunkäyntiin. Niin yksinkertaista se on. Sikarikkailla asia erikseen, mutta aivan varmasti moni painostaa lastaan jatkamaan kilpaurheilussa ihan vain siksi, että siihen on tullut upotettua kymmeniä tuhansia euroja rahaa, jotka olisi voitu käyttää aikanaan vaikka rahoittamaan lapsen ensiasuntoa.

Ap

Se oma lapseni taitoluistelee ja sille säästetään ensiasuntoon koko ajan. Ei nämä ole poissulkevia asioita kuin teillä persaukisilla.

Puhut halveksivaan sävyyn vähempiosaisille. Tämänkö asenteen lapsesi saa mukaansa kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi, pitäisikö jääkiekkoharrastus sitten maksaa verovaroin.

No jääkiekkoahan jo nyt tuetaan verovaroin; jäähallit eivät ole seurojen itsensä rakentamia.

Toisaalta jääkiekkoilijan vanhemmat osallistuvat monenlaiseen rahankeruuseen seuralle, myyjäisiä, jaetaan mainoksia, inventaariota kaupoissa, kaikkea pientä hommaa korvausta vastaan ja raha menee seuralle. 

Ihmettelin että kilparatsastus ei tuon kalliimpi ole. Ihan jo harrastusratsastus on tosi kallista. Ratsastuskenttiä ja -maneeseja ei verovaroin rakenneta, vaan harrastajat maksavat ne itse, korkeiden tuntimaksujen muodossa. 

No kilparatsastuskin on sellainen laji, että se voi tarkoittaa hyvin monenlaista tekemistä. Se voi olla tuntsareilla seurakisoissa käymistä, joka ei maksa sen enempää kuin perus ratsastusharrastus tai se voi tähdätä määrätietoisesti kansainvälisille kilpakentille, jolloin jo hevonen maksaa helposti sen 100 000 €.

Mieleinen harrastus lapselle on tärkeä asia. Omia lapsia tukisin sen verran mihin vain suinkin pystyisi valitsemassaan lajissa, mutta meillä on ainakin tällä hetkellä onneksi melko edullisia harrastuksia.

Kouluikäisen lapsen yleisurheilun kulut, seuran vuosimaksu n. 220 e, lisenssi ja vakuutus 25 e, seuran kisapaita ja shortsit 55 e, piikkarit (kirpparilta) 10 e. Kisamaksuja/kuluja ehkä joitakin kymppejä, treeneissä kuljetaan pyörällä. Lenkkarit tarvitaan vielä uudet tälle kaudelle. Varmaan jää alle 400 e/vuosi.

Päiväkoti-ikäinen käy tanssi-/liikuntaleikkitunnilla, 100 e/vuosi.

Koen tärkeäksi opettaa lapsille liikunnallisen elämäntavan, kuten itselleni on aikanaan opetettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten silloinen työkaverini tuskaili kuinka lätkässä ns ykköstason B-junnu (16-17v) kustantaa 15 k€ vuodessa.

Tuo on se kallein ikäluokka, riippuen aikuisedustuksen tasosta saattaa olla että A-junnut kuuluvat edarin huomaan taloudellisesti ja näin ollen kustannukset suorastaan romahtavat.

Tulisiko siitä lapsesta maailmankuulu miljonäärikiekkoilija? Kannattiko rahallinen sijoitus, vai mitä vanhemmat tavoittelevat, kun ovat valmiita maksamaan tuollaisia summia?

Ap

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009441458.html

Kun minä pelasin nuorena poikana jääkiekkoa siihen riitti yhdet hokkarit, yksi maila, pari kumista jääkiekkoa ja talviurheiluun sopivat vaatteet. Pelasimme kavereitten kanssa samassa kaupunginosassa koulujen lähellä olevilla jäädytetyillä ulkojäillä ja ulkokaukaloissa. Se oli vapaa-ajan viettoa ja sosiaalista toimintaa omien kavereitten kanssa eikä vanhemmat todellakaan kuljettaneet ketään autolla paikasta toiseen. Olin varsin hyvä luistelija ja tekninen pelaaja ja noissa peleissä sovellettiin ns. herrasmiessääntöjä, jota kukaan ei saanut tarpeettomia kolhuja.

Tuo harrastaminen ei johtunut varsinaisesti mistään "köyhyydestä" vaan molemmat vanhempani olivat vakituisissa viroissa olevia opettajia. Se oli aivan yleistä Savon pääkaupungissa eikä minulla olisi ollut mitään hinkua pelata mahdollisesti KalPan junioreissa. Olen ollut aina urheilullinen ja liikunnallinen, mutta kyse on elämäntavasta eikä ammatinvalinnasta. Aikuisella iällä olen harrastanut säännöllisesti kestävyysjuoksua, sillä siinä voi päättää omasta itsenäisesti aikataulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on pärjätty, kallista ja mukavaa. Jis motivaatio nuorelta löytyy, tuen vaikka kuukävelyä. Mihin muuhun sitä rahaa laittaisi, jos ei lapsiin.

Ei se ole lapselle mukavaa käyttää koulun päälle monta tuntia viikossa harrastukseen.

"Kunhan saisitte pidettyä nämä lapset ja nuoret yläasteen loppuun asti sellaisessa ohjatussa toiminnassa, mihin menee viikossa vähintään kuusi tuntia, mieluiten kymmenen, se näkyy meidän rikostilastoissa positiivisesti..."

Näin totesi paikallinen komisario, joka oli virkavallan edustajana tapahtumassa johon oli kutsuttu urheiluseurojen, Partion, vapaaehtoistoiminnan (VPK) yms vetäjiä.

Minulla ei ole mitään syytä epäillä hänen lausahduksiaan.

Ai, lapsi kulkee puukon kanssa ostarilla jos hänelle ei kustanneta vuodessa vähintään 8000e maksavaa harrastusta. Okei, tämä oli uutta!

Ap

"Kylällä" oli pari vuotta sitten paha kakara/teini-huliganismin aalto, paikkoja rikottiin kunnolla. Homma saatiin kuriin valvontakameroilla ja laskut suoraan vanhemmille, toki sosiaalotoimen ja poliisinkin kanssa "tanssahdeltiin".

Kumma juttu ettei huligaanisakissa ollut mukana niitä, jotka suhtautuivat vakavasti (sportti)tekemiseensä ja ovat nykyään edelleen aktiiveja peruskouluiän jälkeen - tosin isompien seurojen "kaappaamana" ja kustannuksetkin sen mukaisia.

Eli lapset voidaan jakaa rikkaiden vanhempien lapsiin, joilla on kallis harrastus ja sitten niihin köyhien vanhempien lapsiin, jotka vain kulkevat ostareilla rötöstelemässä.

Hyvä, että tämä asenne tuli esille. Eli on kyse statuksesta, jonka kalliilla harrastuksella saa.

Ap

Judo ei ole kallis harrastus, 200 € koko vuoden perusmaksut ja päälle se judopuku 2-3 vuoden välein. Vapaaehtoiset turnaukset mukaanlukien vuosimaksu kokonaisuudessaan 500€.

Partio, 70egee. Lippukunnilla on yleensä varusteet lainaksi jos ei ole varaa ostaa rinkkaa/telttaa.

Vapeht VPK, 100€ vuodessa ja "tallilla" varusteet.

On partio nyt vähän kalliimpi, mutta ei hirveän kallis siltikään. Jo vuoden, parin vuoden jälkeen on oltava oma hyvä makuupussi, puukko, sitä sun tätä ulkovarustetta, lämmintä kerrastoa ja sadevaatetta (joita ei välttämättä ehkä muutoin hankkisi, jos ei ole tapana ulkoilla säässä kuin säässä) ja nehän maksaa. Samoin leirimaksut maksaa jotain.

Jää se kyllä arviolta silti halvemmaksi kuin budo-lajit. Jotka ovat myös puoli-ilmainen ja erittäin hyvä harrastus, vanhempia ei nakiteta kisoihin tai harjoituksiin, vaan seura hoitaa kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on pärjätty, kallista ja mukavaa. Jis motivaatio nuorelta löytyy, tuen vaikka kuukävelyä. Mihin muuhun sitä rahaa laittaisi, jos ei lapsiin.

Ei se ole lapselle mukavaa käyttää koulun päälle monta tuntia viikossa harrastukseen. Lisäksi kun ei ole kyseessä pelkkä harrastus, vaan kallis kilpaurheilu, jonka vanhemmat ovat alunperin valinneet. Ja jossa pitää olla paras. Tietenkin se aiheuttaa stressiä, koulustressin päälle. Vielä kun täälläkin valehdellaan, että kyseessä on vain hauskanpito, eikä vanhemmat tee sitä siksi, että lapsi menestyisi, tekisi perheensä kuuluisaksi ja elättäisi itsensä aikuisena tai siksi, että vanhemmat voisivat kaveerata muiden rikkaiden kanssa. Että ihan vain hauskuuden ja kokeilun vuoksi maksellaan tuhansia euroja vuodessa.

Ne vanhemmat, jotka ihan puhtaasti ajattelevat vain lapsen parasta, panostavat lapsen koulunkäyntiin. Niin yksinkertaista se on. Sikarikkailla asia erikseen, mutta aivan varmasti moni painostaa lastaan jatkamaan kilpaurheilussa ihan vain siksi, että siihen on tullut upotettua kymmeniä tuhansia euroja rahaa, jotka olisi voitu käyttää aikanaan vaikka rahoittamaan lapsen ensiasuntoa.

Ap

Se, että sinä vihaat liikuntaa henkeen ja vereen ei tarkoita, että kaikki lapset vihaavat. Noista sinun viesteistäsi huokuu sellainen katkeruus kaikkia liikkuvia ihmisiä kohtaan, että sinun kannattaisi ehkä miettiä ennemmin omia kuin muitten elämänratkaisuja. 

Teitpä kummallisia johtopäätöksiä. Ja miksi olet noin aggressiivinen?

Ap

Koska sinä valehtelet/keksit juttuja omasta päästäsi. Kerrot universaalina totuutena: "Ei se ole lapselle mukavaa käyttää koulun päälle monta tuntia viikossa harrastukseen." Tuo nyt ei vaan pidä paikkaansa. Kyllä aivan ylivoimainen enemmistö lapsista lähtee erittäin mielellään harrastuksiinsa. Se, että sinä et pysty ymmärtämään ihmisten nauttivan liikkumisesta ei tarkoita, että kukaan ei niin tekisi. 

Miten niin se pitää paikkansa, että ylivoimainen enemmistö lapsista haluaa mennä koulun jälkeen moneksi tunniksi harrastamaan vanhempiensa heille aikoinaan valitsemaa lajia, kun pitäisi vielä kokeisiinkin lukea.

Kyllä on vanhemmilla oma lehmä ojassa, kun puhutaan kymppitonnin vuodessa kustantavasta kilpaurheiluharrastuksesta. Ei se ole vain hauskaa huvitusta. Kyllä siinä stressataan lasta, jonka pitäsi keskittyä opiskeluun.

Sinä se olet tässä se, jolla on vaikeuksia ymmärtää asioita, että älähän projisoi ongelmiasi minuun. Tsemppiä.

Ap

Olisi jännä päästä käymään joskus näin katkeran ihmisen pään sisällä. Selkeästi on ollut ainakin jotain oppimisvaikeuksia taustalla, jos ajattelee, että peruskoulussa kokeisiin lukemiseen yms. menee niin paljon aikaa, ettei pysty tekemään mitään muuta. 

KaLaPa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten silloinen työkaverini tuskaili kuinka lätkässä ns ykköstason B-junnu (16-17v) kustantaa 15 k€ vuodessa.

Tuo on se kallein ikäluokka, riippuen aikuisedustuksen tasosta saattaa olla että A-junnut kuuluvat edarin huomaan taloudellisesti ja näin ollen kustannukset suorastaan romahtavat.

Tulisiko siitä lapsesta maailmankuulu miljonäärikiekkoilija? Kannattiko rahallinen sijoitus, vai mitä vanhemmat tavoittelevat, kun ovat valmiita maksamaan tuollaisia summia?

Ap

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009441458.html

Kun minä pelasin nuorena poikana jääkiekkoa siihen riitti yhdet hokkarit, yksi maila, pari kumista jääkiekkoa ja talviurheiluun sopivat vaatteet. Pelasimme kavereitten kanssa samassa kaupunginosassa koulujen lähellä olevilla jäädytetyillä ulkojäillä ja ulkokaukaloissa. Se oli vapaa-ajan viettoa ja sosiaalista toimintaa omien kavereitten kanssa eikä vanhemmat todellakaan kuljettaneet ketään autolla paikasta toiseen. Olin varsin hyvä luistelija ja tekninen pelaaja ja noissa peleissä sovellettiin ns. herrasmiessääntöjä, jota kukaan ei saanut tarpeettomia kolhuja.

Tuo harrastaminen ei johtunut varsinaisesti mistään "köyhyydestä" vaan molemmat vanhempani olivat vakituisissa viroissa olevia opettajia. Se oli aivan yleistä Savon pääkaupungissa eikä minulla olisi ollut mitään hinkua pelata mahdollisesti KalPan junioreissa. Olen ollut aina urheilullinen ja liikunnallinen, mutta kyse on elämäntavasta eikä ammatinvalinnasta. Aikuisella iällä olen harrastanut säännöllisesti kestävyysjuoksua, sillä siinä voi päättää omasta itsenäisesti aikataulusta.

Se, että käy silloin tällöin vähän lätkimässä pipolätkää on aivan eri asia, kuin treenata säännöllisesti ja tavoitteellisesti. Myös varusteille tulevat vaatimukset ovat aivan eri. Aktiivipelaajan maila saa kuukaudessa saman verran peliaikaa, kuin satunnaishöntsääjän muutamassa vuodessa. On siis aika selvää, että ne kuluvat nopeammin. Lisäksi, kun ei pelata herrasmiessäännöillä vaan lämätään täysillä, se rasitus on aivan eri luokkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on pärjätty, kallista ja mukavaa. Jis motivaatio nuorelta löytyy, tuen vaikka kuukävelyä. Mihin muuhun sitä rahaa laittaisi, jos ei lapsiin.

Ei se ole lapselle mukavaa käyttää koulun päälle monta tuntia viikossa harrastukseen. Lisäksi kun ei ole kyseessä pelkkä harrastus, vaan kallis kilpaurheilu, jonka vanhemmat ovat alunperin valinneet. Ja jossa pitää olla paras. Tietenkin se aiheuttaa stressiä, koulustressin päälle. Vielä kun täälläkin valehdellaan, että kyseessä on vain hauskanpito, eikä vanhemmat tee sitä siksi, että lapsi menestyisi, tekisi perheensä kuuluisaksi ja elättäisi itsensä aikuisena tai siksi, että vanhemmat voisivat kaveerata muiden rikkaiden kanssa. Että ihan vain hauskuuden ja kokeilun vuoksi maksellaan tuhansia euroja vuodessa.

Ne vanhemmat, jotka ihan puhtaasti ajattelevat vain lapsen parasta, panostavat lapsen koulunkäyntiin. Niin yksinkertaista se on. Sikarikkailla asia erikseen, mutta aivan varmasti moni painostaa lastaan jatkamaan kilpaurheilussa ihan vain siksi, että siihen on tullut upotettua kymmeniä tuhansia euroja rahaa, jotka olisi voitu käyttää aikanaan vaikka rahoittamaan lapsen ensiasuntoa.

Ap

Se oma lapseni taitoluistelee ja sille säästetään ensiasuntoon koko ajan. Ei nämä ole poissulkevia asioita kuin teillä persaukisilla.

Puhut halveksivaan sävyyn vähempiosaisille. Tämänkö asenteen lapsesi saa mukaansa kotoa?

Vähempiosaiset itse opettavat ettei varakkaampien tarvitse olla heidän kanssaan tekemisissä. Pahasti katsominen ja pahan puhuminen on asia minkä köyhät vanhemmat opettavat ensisijaisesti omille lapsilleen. Kaikki vaatteista autoon ja harrastuksiin arvotetaan rahassa ja ihmisten arvo sitä myöten. Varakkaat eivät tätä tee, he ovat tyytyväisiä siihen mitä heillä on eikä voisi vähempää kiinnostaa maksoiko toisen housut 5e vai 500e. Kun kyyditset vähävaraista, ensimmäinen kysymys on "Kenen auto ja kuka maksoi". Muita ei kiinnosta

KaLaPa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten silloinen työkaverini tuskaili kuinka lätkässä ns ykköstason B-junnu (16-17v) kustantaa 15 k€ vuodessa.

Tuo on se kallein ikäluokka, riippuen aikuisedustuksen tasosta saattaa olla että A-junnut kuuluvat edarin huomaan taloudellisesti ja näin ollen kustannukset suorastaan romahtavat.

Tulisiko siitä lapsesta maailmankuulu miljonäärikiekkoilija? Kannattiko rahallinen sijoitus, vai mitä vanhemmat tavoittelevat, kun ovat valmiita maksamaan tuollaisia summia?

Ap

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009441458.html

Kun minä pelasin nuorena poikana jääkiekkoa siihen riitti yhdet hokkarit, yksi maila, pari kumista jääkiekkoa ja talviurheiluun sopivat vaatteet. Pelasimme kavereitten kanssa samassa kaupunginosassa koulujen lähellä olevilla jäädytetyillä ulkojäillä ja ulkokaukaloissa. Se oli vapaa-ajan viettoa ja sosiaalista toimintaa omien kavereitten kanssa eikä vanhemmat todellakaan kuljettaneet ketään autolla paikasta toiseen. Olin varsin hyvä luistelija ja tekninen pelaaja ja noissa peleissä sovellettiin ns. herrasmiessääntöjä, jota kukaan ei saanut tarpeettomia kolhuja.

Tuo harrastaminen ei johtunut varsinaisesti mistään "köyhyydestä" vaan molemmat vanhempani olivat vakituisissa viroissa olevia opettajia. Se oli aivan yleistä Savon pääkaupungissa eikä minulla olisi ollut mitään hinkua pelata mahdollisesti KalPan junioreissa. Olen ollut aina urheilullinen ja liikunnallinen, mutta kyse on elämäntavasta eikä ammatinvalinnasta. Aikuisella iällä olen harrastanut säännöllisesti kestävyysjuoksua, sillä siinä voi päättää omasta itsenäisesti aikataulusta.

Olisihan tuo unelmatilanne, että läheltä löytyisi tuollainen peliporukka. Nykyään ainakin oman nuoren kavereissa tilanne on tosi pahasti jakautunut kahtia, eli joko nuoret on iltaisin aktiivisissa seuraharrastuksissa tai sitten eivät todellakaan lähde mihinkään lämimään. 

Tulisiko siitä lapsesta maailmankuulu miljonäärikiekkoilija? Kannattiko rahallinen sijoitus, vai mitä vanhemmat tavoittelevat, kun ovat valmiita maksamaan tuollaisia summia?

Ymmärsit ihan väärin.

Vanhemmat eivät maksa kilpaurheilun kuluja sen takia mitä lapsesta tulee vaan sen takia mitä siitä EI tule.

Omat lapset harrastavat jalkapalloa, nuorempi SM-tasolla ja vanhin pelaa jo naisten kansallista liigaa.

Tuossa lukion loppuun mennessä alkaa näkyä jopa täällä kermaperseiden trampoliini-idyllissä aika suuri ero niiden välillä joilla on ollut lapsesta saakka urheiluharrastus ja niiden jotka vaan notkuvat ostarilla tai pleikalla.

Vähän karummassa lähiössä ero on sitten paria kertaluokkaa suurempi kun "meidän jengi" tarkoittaa kahta ihan eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

KaLaPa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten silloinen työkaverini tuskaili kuinka lätkässä ns ykköstason B-junnu (16-17v) kustantaa 15 k€ vuodessa.

Tuo on se kallein ikäluokka, riippuen aikuisedustuksen tasosta saattaa olla että A-junnut kuuluvat edarin huomaan taloudellisesti ja näin ollen kustannukset suorastaan romahtavat.

Tulisiko siitä lapsesta maailmankuulu miljonäärikiekkoilija? Kannattiko rahallinen sijoitus, vai mitä vanhemmat tavoittelevat, kun ovat valmiita maksamaan tuollaisia summia?

Ap

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009441458.html

Kun minä pelasin nuorena poikana jääkiekkoa siihen riitti yhdet hokkarit, yksi maila, pari kumista jääkiekkoa ja talviurheiluun sopivat vaatteet. Pelasimme kavereitten kanssa samassa kaupunginosassa koulujen lähellä olevilla jäädytetyillä ulkojäillä ja ulkokaukaloissa. Se oli vapaa-ajan viettoa ja sosiaalista toimintaa omien kavereitten kanssa eikä vanhemmat todellakaan kuljettaneet ketään autolla paikasta toiseen. Olin varsin hyvä luistelija ja tekninen pelaaja ja noissa peleissä sovellettiin ns. herrasmiessääntöjä, jota kukaan ei saanut tarpeettomia kolhuja.

Tuo harrastaminen ei johtunut varsinaisesti mistään "köyhyydestä" vaan molemmat vanhempani olivat vakituisissa viroissa olevia opettajia. Se oli aivan yleistä Savon pääkaupungissa eikä minulla olisi ollut mitään hinkua pelata mahdollisesti KalPan junioreissa. Olen ollut aina urheilullinen ja liikunnallinen, mutta kyse on elämäntavasta eikä ammatinvalinnasta. Aikuisella iällä olen harrastanut säännöllisesti kestävyysjuoksua, sillä siinä voi päättää omasta itsenäisesti aikataulusta.

Se, että käy silloin tällöin vähän lätkimässä pipolätkää on aivan eri asia, kuin treenata säännöllisesti ja tavoitteellisesti. Myös varusteille tulevat vaatimukset ovat aivan eri. Aktiivipelaajan maila saa kuukaudessa saman verran peliaikaa, kuin satunnaishöntsääjän muutamassa vuodessa. On siis aika selvää, että ne kuluvat nopeammin. Lisäksi, kun ei pelata herrasmiessäännöillä vaan lämätään täysillä, se rasitus on aivan eri luokkaa. 

'

Kyllä ne olivat fyysisesti rasittavia pelejä. Kun pelasimme kavereitten kanssa alkuaikojen sählyä, niin sen säännöt olivat pohjimmaltaan jääkiekkoa ilman luistimia. Monet pelasivat sählyä hanskat kädessä sormien suojaamiseksi ja vartalokontaktit olivat täysin sallittuja päinvastoin kuin nykyisessä salibändyssä. Omat kovimmat urheiilusuoritukset tulevat kyllä kestävyysjuoksussa, niin että sain Cooperin testissä paremman tuloksen yli 40-vuotiaana kuin 20-vuotiaana.

KaLaPa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten silloinen työkaverini tuskaili kuinka lätkässä ns ykköstason B-junnu (16-17v) kustantaa 15 k€ vuodessa.

Tuo on se kallein ikäluokka, riippuen aikuisedustuksen tasosta saattaa olla että A-junnut kuuluvat edarin huomaan taloudellisesti ja näin ollen kustannukset suorastaan romahtavat.

Tulisiko siitä lapsesta maailmankuulu miljonäärikiekkoilija? Kannattiko rahallinen sijoitus, vai mitä vanhemmat tavoittelevat, kun ovat valmiita maksamaan tuollaisia summia?

Ap

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009441458.html

Kun minä pelasin nuorena poikana jääkiekkoa siihen riitti yhdet hokkarit, yksi maila, pari kumista jääkiekkoa ja talviurheiluun sopivat vaatteet. Pelasimme kavereitten kanssa samassa kaupunginosassa koulujen lähellä olevilla jäädytetyillä ulkojäillä ja ulkokaukaloissa. Se oli vapaa-ajan viettoa ja sosiaalista toimintaa omien kavereitten kanssa eikä vanhemmat todellakaan kuljettaneet ketään autolla paikasta toiseen. Olin varsin hyvä luistelija ja tekninen pelaaja ja noissa peleissä sovellettiin ns. herrasmiessääntöjä, jota kukaan ei saanut tarpeettomia kolhuja.

Tuo harrastaminen ei johtunut varsinaisesti mistään "köyhyydestä" vaan molemmat vanhempani olivat vakituisissa viroissa olevia opettajia. Se oli aivan yleistä Savon pääkaupungissa eikä minulla olisi ollut mitään hinkua pelata mahdollisesti KalPan junioreissa. Olen ollut aina urheilullinen ja liikunnallinen, mutta kyse on elämäntavasta eikä ammatinvalinnasta. Aikuisella iällä olen harrastanut säännöllisesti kestävyysjuoksua, sillä siinä voi päättää omasta itsenäisesti aikataulusta.

On tuon tyyppinen "harrastaminen" vieläkin mahdollista, toki täällä etelässä kausi on ehkä tammikuusta maaliskuuhun, kun niitä ulkojäitä on edes tehty, ja sekin voi olla rikkonainen, jos sattuu suojasää-viikkoja väliin. Että en nyt vertaisi tuota siihen, että lapsi käy 4x viikossa treeneissä ja pelit päälle.  Nykypäivänä ei edes kiekkokouluun osallistuta ilman kypärää ja kaulasuojaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kunniallinen ja lainkuuliainen  työssäkävijä minustakin tuli, vaikka ei todellakaan mitään maksullista harrastusta olisi voinut edes unelmissaan harrastaa.

Pihalle piirrettiin ruutuhyppelyä vaten ruutuja ym ilmaista urheiltiin. Juostiin metsissä, rakennettiin lumiukkoja ja käytiin uimassa ym.

Polkypyörään sain teininä rahat, kun kävin mansikoita poimimassa kahtena kesänä.

Juu, sama. Mietin vain, että mikä on se hyöty, jota haetaan, kun maksetaan tuollaisia summia? Onko vain tarkoituksena verkostoitua muiden rikkaiden kanssa? Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suuri % nuista lapsista sitten menestyy lajissaan ja tienaa sillä vanhempiensa menettämät rahat korkojen kera takaisin, ja niin, että itsensäkin elättää leveästi.

Ap

Omani harrastaa taitoluistelua. Se maksaa nyt 120€/kk, lapsi on vielä pieni. Kun osaaminen sallii, muuttuu laji sellaiseksi, jossa treenejä on viisikin kertaa viikossa ja kuukausimaksu voi hyvin olla 600€. Jokainen ymmärtää, että ei taitoluistelulla itseään elätä kuin muutama ihminen, joten ei tässä kukaan ammattia ole lapselleen hankkimassa. Mutta jos lapsi itse lajista pitää ja vanhemmilla on mahdollisuus se maksaa ja lapsi treeneihin kuljetella, niin miksi ei.

Vaikea uskoa, ettei se ole vanhemmilla salaisesti toiveissa, että lapsi menestyisi ja löisi lajissaan itsensä läpi niin, että voi sillä sitten itsensä elättää.

Puhutaan kuitenkin kymmenistä tuhansista euroista ja siihen päälle vielä lukemattomista harrastukseen uponneista tunneista niin lapsella kuin vanhemmillakin. Tuskin kukaan vanhempi tuhlailee noin vain siksi, että lapsi nyt vain sattuu tykkäämään jostain lajista. Yleensä ne lajit ovat käytännössä vanhempien valitsemiakin, kun kyseessä on kuitenkin pieni lapsi, joka lajin aloittaa.

Ap

Omani kohdalla ei ole mitään pelkoa, että lapsi menestyisi. Ei ole tulossa mitään jääprinsessaa. Mutta liikkuahan jokaisen lapsen pitää ja parasta se on tehdä sellaisessa lajissa, josta pitää. Ammatin sitten hankkii mieluiten lukuhommilla yliopistosta.

Näin juuri. Meillä 7 ja 8v Taitoluistelu 3x vko maksaa 4500e vuodessa. En laskenut eväitä ym mitä tulee, vaan ainoastaan varusteet ja kausimaksut.

Lapset tykkää lajista kauheasti ja liikkuvat reippaasti enemmän kuin suositukset. Tykkäävät myös muusta urheilusta, esim hiihtolomalla kävivät joka päivä hiihtämässä.

Ammatin hakevat sitten muualta. Urheilijan ammatti olisi toteutuessaankin lyhyt, joten ei urheilijauraan edes kannata pistää kaikkia kortteja. Jokainen järkevä ihminen tajuaa tämän. Suomessakin on varmaan 100% urheilijoista jokin toinen ammatti, jota voi jatkaa urheilu-uran päätyttyä. Monethan ei saa siitä urheilusta ylipäätään palkkaa, vaan se on ihan vain harrastus siellä mm-tasollakin.

Vierailija kirjoitti:

KaLaPa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten silloinen työkaverini tuskaili kuinka lätkässä ns ykköstason B-junnu (16-17v) kustantaa 15 k€ vuodessa.

Tuo on se kallein ikäluokka, riippuen aikuisedustuksen tasosta saattaa olla että A-junnut kuuluvat edarin huomaan taloudellisesti ja näin ollen kustannukset suorastaan romahtavat.

Tulisiko siitä lapsesta maailmankuulu miljonäärikiekkoilija? Kannattiko rahallinen sijoitus, vai mitä vanhemmat tavoittelevat, kun ovat valmiita maksamaan tuollaisia summia?

Ap

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009441458.html

Kun minä pelasin nuorena poikana jääkiekkoa siihen riitti yhdet hokkarit, yksi maila, pari kumista jääkiekkoa ja talviurheiluun sopivat vaatteet. Pelasimme kavereitten kanssa samassa kaupunginosassa koulujen lähellä olevilla jäädytetyillä ulkojäillä ja ulkokaukaloissa. Se oli vapaa-ajan viettoa ja sosiaalista toimintaa omien kavereitten kanssa eikä vanhemmat todellakaan kuljettaneet ketään autolla paikasta toiseen. Olin varsin hyvä luistelija ja tekninen pelaaja ja noissa peleissä sovellettiin ns. herrasmiessääntöjä, jota kukaan ei saanut tarpeettomia kolhuja.

Tuo harrastaminen ei johtunut varsinaisesti mistään "köyhyydestä" vaan molemmat vanhempani olivat vakituisissa viroissa olevia opettajia. Se oli aivan yleistä Savon pääkaupungissa eikä minulla olisi ollut mitään hinkua pelata mahdollisesti KalPan junioreissa. Olen ollut aina urheilullinen ja liikunnallinen, mutta kyse on elämäntavasta eikä ammatinvalinnasta. Aikuisella iällä olen harrastanut säännöllisesti kestävyysjuoksua, sillä siinä voi päättää omasta itsenäisesti aikataulusta.

Olisihan tuo unelmatilanne, että läheltä löytyisi tuollainen peliporukka. Nykyään ainakin oman nuoren kavereissa tilanne on tosi pahasti jakautunut kahtia, eli joko nuoret on iltaisin aktiivisissa seuraharrastuksissa tai sitten eivät todellakaan lähde mihinkään lämimään. 

Aivan sama meillä. Ne iltaisin koulujen pihoilla höntsäävät lapset ovat juuri niitä samoja, jotka käyvät myös treeneissä. Ne, jotka harrastavat aktiivisesti liikkuvat vielä lisää silloin kuin ei ole treenejä ja ne, jotka vain kyhjöttävät ruudulla eivät poistu sieltä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Tulisiko siitä lapsesta maailmankuulu miljonäärikiekkoilija? Kannattiko rahallinen sijoitus, vai mitä vanhemmat tavoittelevat, kun ovat valmiita maksamaan tuollaisia summia?

Ymmärsit ihan väärin.

Vanhemmat eivät maksa kilpaurheilun kuluja sen takia mitä lapsesta tulee vaan sen takia mitä siitä EI tule.

Omat lapset harrastavat jalkapalloa, nuorempi SM-tasolla ja vanhin pelaa jo naisten kansallista liigaa.

Tuossa lukion loppuun mennessä alkaa näkyä jopa täällä kermaperseiden trampoliini-idyllissä aika suuri ero niiden välillä joilla on ollut lapsesta saakka urheiluharrastus ja niiden jotka vaan notkuvat ostarilla tai pleikalla.

Vähän karummassa lähiössä ero on sitten paria kertaluokkaa suurempi kun "meidän jengi" tarkoittaa kahta ihan eri asiaa.

Kannattaa sivistää itseään, että on muitakin harrastuksia kuin urheilu. Yleensä älykkäimmät lapset ovat muissa kuin urheiluharrastuksissa. Toinen vaihtoehto ei ole jengiytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on pärjätty, kallista ja mukavaa. Jis motivaatio nuorelta löytyy, tuen vaikka kuukävelyä. Mihin muuhun sitä rahaa laittaisi, jos ei lapsiin.

Ei se ole lapselle mukavaa käyttää koulun päälle monta tuntia viikossa harrastukseen.

"Kunhan saisitte pidettyä nämä lapset ja nuoret yläasteen loppuun asti sellaisessa ohjatussa toiminnassa, mihin menee viikossa vähintään kuusi tuntia, mieluiten kymmenen, se näkyy meidän rikostilastoissa positiivisesti..."

Näin totesi paikallinen komisario, joka oli virkavallan edustajana tapahtumassa johon oli kutsuttu urheiluseurojen, Partion, vapaaehtoistoiminnan (VPK) yms vetäjiä.

Minulla ei ole mitään syytä epäillä hänen lausahduksiaan.

Omalla tavallaan totta, mutta aika yksoikoista ajattelua. Lapsen syrjäytymiseen vaikuttaa monet eri tekijät. Usein syrjäytyneen nuoren vanhemmilla on vakavia mielenterveysongelmia, päihteidenkäyttöä, lapsi on nähnyt elämänsä aikansa sellaisia asioita, joita ei olisi ollut tarpeen nähdä esim, perheväkivaltaa. Toki harrastus voi olla se oljenkorsi, joka pitää nuorena kuosissa elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisiko siitä lapsesta maailmankuulu miljonäärikiekkoilija? Kannattiko rahallinen sijoitus, vai mitä vanhemmat tavoittelevat, kun ovat valmiita maksamaan tuollaisia summia?

Ymmärsit ihan väärin.

Vanhemmat eivät maksa kilpaurheilun kuluja sen takia mitä lapsesta tulee vaan sen takia mitä siitä EI tule.

Omat lapset harrastavat jalkapalloa, nuorempi SM-tasolla ja vanhin pelaa jo naisten kansallista liigaa.

Tuossa lukion loppuun mennessä alkaa näkyä jopa täällä kermaperseiden trampoliini-idyllissä aika suuri ero niiden välillä joilla on ollut lapsesta saakka urheiluharrastus ja niiden jotka vaan notkuvat ostarilla tai pleikalla.

Vähän karummassa lähiössä ero on sitten paria kertaluokkaa suurempi kun "meidän jengi" tarkoittaa kahta ihan eri asiaa.

Kannattaa sivistää itseään, että on muitakin harrastuksia kuin urheilu. Yleensä älykkäimmät lapset ovat muissa kuin urheiluharrastuksissa. Toinen vaihtoehto ei ole jengiytyminen.

Urheiluharrastuksen ja koulumenestyksen välillä on erittäin vahva korrelaatio, eli väite, että älykkäimmät lapset eivät yleensä urheile, ei vain pidä paikkaansa. 

Tietenkin on muitakin harrastuksia kuin urheilu ja mihin tahansa harrastukseen keskittyminen auttaa pitämään erossa vääristä porukoista. Kukaan ei ole väittänyt mitään muuta ja älykäs, sisälukutaitoinen ihminen olisi sen tajunnut itsekin eikä olisi tullut kirjoittelemaan tuollaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kunniallinen ja lainkuuliainen  työssäkävijä minustakin tuli, vaikka ei todellakaan mitään maksullista harrastusta olisi voinut edes unelmissaan harrastaa.

Pihalle piirrettiin ruutuhyppelyä vaten ruutuja ym ilmaista urheiltiin. Juostiin metsissä, rakennettiin lumiukkoja ja käytiin uimassa ym.

Polkypyörään sain teininä rahat, kun kävin mansikoita poimimassa kahtena kesänä.

Juu, sama. Mietin vain, että mikä on se hyöty, jota haetaan, kun maksetaan tuollaisia summia? Onko vain tarkoituksena verkostoitua muiden rikkaiden kanssa? Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suuri % nuista lapsista sitten menestyy lajissaan ja tienaa sillä vanhempiensa menettämät rahat korkojen kera takaisin, ja niin, että itsensäkin elättää leveästi.

Ap

Omani harrastaa taitoluistelua. Se maksaa nyt 120€/kk, lapsi on vielä pieni. Kun osaaminen sallii, muuttuu laji sellaiseksi, jossa treenejä on viisikin kertaa viikossa ja kuukausimaksu voi hyvin olla 600€. Jokainen ymmärtää, että ei taitoluistelulla itseään elätä kuin muutama ihminen, joten ei tässä kukaan ammattia ole lapselleen hankkimassa. Mutta jos lapsi itse lajista pitää ja vanhemmilla on mahdollisuus se maksaa ja lapsi treeneihin kuljetella, niin miksi ei.

Vaikea uskoa, ettei se ole vanhemmilla salaisesti toiveissa, että lapsi menestyisi ja löisi lajissaan itsensä läpi niin, että voi sillä sitten itsensä elättää.

Puhutaan kuitenkin kymmenistä tuhansista euroista ja siihen päälle vielä lukemattomista harrastukseen uponneista tunneista niin lapsella kuin vanhemmillakin. Tuskin kukaan vanhempi tuhlailee noin vain siksi, että lapsi nyt vain sattuu tykkäämään jostain lajista. Yleensä ne lajit ovat käytännössä vanhempien valitsemiakin, kun kyseessä on kuitenkin pieni lapsi, joka lajin aloittaa.

Ap

Hassua ajatella, että useimmilla vanhemmilla olisi ensisijaisesti mielessä taloudellinen hyöty. Varmasti tällaisiakin vanhempia on, mutta pieni vähemmistö. Kyllä useimmat haluavat ensisijaisesti tarjota lapselle harrastuksen, josta hän pitää.

Omat lapseni kävivät vuosikaudet musiikkiopistoa. En minä todellakaan toivonut, että heistä tulisi ammattimuusikoita. Päinvastoin, kyllä DI:nä (joksi yksi lapsista on kohta valmistumassa) ansaitsee sekä selvästi enemmän ja saa työpaikan selvästi varmemmin kuin muusikkona. Mutta koska olen itse nauttinut musiikista ja soittamisesta harrastajana, halusin tarjota saman mahdollisuuden lapsillenikin. Heidän oma päätöksensä oli sitten se, että he halusivat alkuun pääsyn jälkeen jatkaa harrastusta. Varmasti samanlaiset ajatukset monella vanhemmalla ovat lapsen urheiluharrastuksen suhteen.

Toki soittoharrastus tuli selvästi aloituksesss mainittuja urheiluharrastuksia halvemmaksi, mutta ajallinen panostukseni siihen oli vuosikausia vähintään samaa luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on pärjätty, kallista ja mukavaa. Jis motivaatio nuorelta löytyy, tuen vaikka kuukävelyä. Mihin muuhun sitä rahaa laittaisi, jos ei lapsiin.

Ei se ole lapselle mukavaa käyttää koulun päälle monta tuntia viikossa harrastukseen.

"Kunhan saisitte pidettyä nämä lapset ja nuoret yläasteen loppuun asti sellaisessa ohjatussa toiminnassa, mihin menee viikossa vähintään kuusi tuntia, mieluiten kymmenen, se näkyy meidän rikostilastoissa positiivisesti..."

Näin totesi paikallinen komisario, joka oli virkavallan edustajana tapahtumassa johon oli kutsuttu urheiluseurojen, Partion, vapaaehtoistoiminnan (VPK) yms vetäjiä.

Minulla ei ole mitään syytä epäillä hänen lausahduksiaan.

Omalla tavallaan totta, mutta aika yksoikoista ajattelua. Lapsen syrjäytymiseen vaikuttaa monet eri tekijät. Usein syrjäytyneen nuoren vanhemmilla on vakavia mielenterveysongelmia, päihteidenkäyttöä, lapsi on nähnyt elämänsä aikansa sellaisia asioita, joita ei olisi ollut tarpeen nähdä esim, perheväkivaltaa. Toki harrastus voi olla se oljenkorsi, joka pitää nuorena kuosissa elämän.

No harvemmin aktiivisesti harrastavien lasten vanhemmilla on tuollaisia ongelmia, koska lapsen aktiivinen harrastaminen vaatii myös aktiivisia vanhempia. KKK=Kuljeta, Kustanna, Kannusta ei oikein onnistu pirinistiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisiko siitä lapsesta maailmankuulu miljonäärikiekkoilija? Kannattiko rahallinen sijoitus, vai mitä vanhemmat tavoittelevat, kun ovat valmiita maksamaan tuollaisia summia?

Ymmärsit ihan väärin.

Vanhemmat eivät maksa kilpaurheilun kuluja sen takia mitä lapsesta tulee vaan sen takia mitä siitä EI tule.

Omat lapset harrastavat jalkapalloa, nuorempi SM-tasolla ja vanhin pelaa jo naisten kansallista liigaa.

Tuossa lukion loppuun mennessä alkaa näkyä jopa täällä kermaperseiden trampoliini-idyllissä aika suuri ero niiden välillä joilla on ollut lapsesta saakka urheiluharrastus ja niiden jotka vaan notkuvat ostarilla tai pleikalla.

Vähän karummassa lähiössä ero on sitten paria kertaluokkaa suurempi kun "meidän jengi" tarkoittaa kahta ihan eri asiaa.

Kannattaa sivistää itseään, että on muitakin harrastuksia kuin urheilu. Yleensä älykkäimmät lapset ovat muissa kuin urheiluharrastuksissa. Toinen vaihtoehto ei ole jengiytyminen.

Urheiluharrastuksen ja koulumenestyksen välillä on erittäin vahva korrelaatio, eli väite, että älykkäimmät lapset eivät yleensä urheile, ei vain pidä paikkaansa. 

Tietenkin on muitakin harrastuksia kuin urheilu ja mihin tahansa harrastukseen keskittyminen auttaa pitämään erossa vääristä porukoista. Kukaan ei ole väittänyt mitään muuta ja älykäs, sisälukutaitoinen ihminen olisi sen tajunnut itsekin eikä olisi tullut kirjoittelemaan tuollaista. 

Korrelaation todellinen selitys lähes varmasti löytyy kotioloista. Rikkaat ja menestyvät vanhemmat laittaa lapsensa harrastamaan kalliita harrastuksia. Pitkäaikaistyöttömät alkoholistivanhemmat eivät laita.

Lapset eivät menesty koulussa sen urheiluharrastuksen ansiosta vaan hyvän kodin ansiosta.