Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö nuo IS luvut lasten harrastusmaksuista paikkansa?
09.03.2023 |
Jääkiekko 8000e/v, taitoluistelu 12000e/v ja kilparatsastus 30000e/v. Jutun mukaan harrastusmaksut ovat nousseet rajusti ja että moni laji alkaa olla rikkaiden etuoikeus.
Ihmettelen, kun esim 10k nettorahan eteen on joutunut maksamaan aika paljon veroja, ja varmasti perheellä, jolla on varaa laittaa kymppitonni vuodessa lapsen harrastukseen, on muitakin kalliita menoja, iso talo, autot, ehkä toinenkin harrastava lapsi jne. Eli pitää varmaan olla miljonääri, että on tuollaiseen varaa? Joku on aina toista rikkaampi, mutta tuntuu olevan aika yleinen laji tuo jääkiekko, joten vaikea uskoa, että 8000e/v olisi mitenkään yleinen hinta. Vai maksavatko rikkaat vanhemmat veronsa muualle kuin Suomeen, kun tuolla tavalla raha riittää elämiseen? :)
Kommentit (241)
Korrelaation todellinen selitys lähes varmasti löytyy kotioloista.
Tönäise vähän sitä grammariasi.
Neula juuttui nyt yhteen uraan pyörimään.
Muita älykkäämpänä ja sivistyneempänä tiedät toki että omaa agendaa tukeva mutuilu ilman ensimmäistäkään faktaa väitteen tueksi on osoitus alemmasta sosiaaliluokasta ja älykkyydestä. Pois tällainen sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisiko siitä lapsesta maailmankuulu miljonäärikiekkoilija? Kannattiko rahallinen sijoitus, vai mitä vanhemmat tavoittelevat, kun ovat valmiita maksamaan tuollaisia summia?
Ymmärsit ihan väärin.
Vanhemmat eivät maksa kilpaurheilun kuluja sen takia mitä lapsesta tulee vaan sen takia mitä siitä EI tule.
Omat lapset harrastavat jalkapalloa, nuorempi SM-tasolla ja vanhin pelaa jo naisten kansallista liigaa.
Tuossa lukion loppuun mennessä alkaa näkyä jopa täällä kermaperseiden trampoliini-idyllissä aika suuri ero niiden välillä joilla on ollut lapsesta saakka urheiluharrastus ja niiden jotka vaan notkuvat ostarilla tai pleikalla.
Vähän karummassa lähiössä ero on sitten paria kertaluokkaa suurempi kun "meidän jengi" tarkoittaa kahta ihan eri asiaa.
Kannattaa sivistää itseään, että on muitakin harrastuksia kuin urheilu. Yleensä älykkäimmät lapset ovat muissa kuin urheiluharrastuksissa. Toinen vaihtoehto ei ole jengiytyminen.
Urheiluharrastuksen ja koulumenestyksen välillä on erittäin vahva korrelaatio, eli väite, että älykkäimmät lapset eivät yleensä urheile, ei vain pidä paikkaansa.
Tietenkin on muitakin harrastuksia kuin urheilu ja mihin tahansa harrastukseen keskittyminen auttaa pitämään erossa vääristä porukoista. Kukaan ei ole väittänyt mitään muuta ja älykäs, sisälukutaitoinen ihminen olisi sen tajunnut itsekin eikä olisi tullut kirjoittelemaan tuollaista.
Itse asiassa urheiluharrastuksen ja älykkyyden välillä ei ole havaittu sellaista korrelaatiota, jota ei voitaisi selittää esimerkiksi sosioekonomisilla syillä. Musiikkiharrastuksen ja älykkyyden välillä on havaittu.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sivistää itseään, että on muitakin harrastuksia kuin urheilu. Yleensä älykkäimmät lapset ovat muissa kuin urheiluharrastuksissa. Toinen vaihtoehto ei ole jengiytyminen.
Ensinnäkin lapsena harrastettu tai harrastamatta jätetty liikunta vaikuttaa koko loppuelämän terveyteen. Lihakset ja luusto joko kehittyvät ja vahvistuvat kasvuiän loppuun mennessä tai eivät.
Gylddyrellissä harrastuksessa nuoruutensa viettänyt ei lukion loppuun mennessä poikkea ulkoiselta habitukseltaan juurikaan pleikkaa huoneessaan energiajuoman ja sipsien kera pelanneesta.
Aika harvassa "sivistävässä" harrastuksessa muodostuu sellaista yhteisöllisyyttä ja kaveripiiriä joka kantaa niiden vaikeiden teinivuosien yli jolloin kaikki lapsena aloitetut harrastukset lopetetaan.
Toki monissa yksilölajeissa on täsmälleen sama ongelma. Kuka jaksaa angstisena teininä lykkiä hikilaudoilla metsässä yksin räkä poskella. Meinasin pudota tuolilta kun näin jutusta mitä tämäkin "ilmainen" urheilu nykyään vanhemmille maksaa.
Kait pystyt sentään hahmottamaan, mikä on perushiihtelyn ja kilpahiihdon ero ja miksi ne maksavat eri summia.
Hiihtokisoja on ympäri maata ja jo matkakulut majoituksineen maksavat aina. Lisäksi kilpahiihto on välineurheilua mitä suurimmassa määrin ja jos haluat pärjätä, kamojen on oltava kunnossa. Kilpasukset maksavat n. 500 €/pari. Sauvat 200-300 €/pari. Monot 500 €/pari. Niitä pitää olla aivan vähintään luistelulle ja perinteiselle omat, mutta jos hommaan suhtautuu yhtään vakavammin, niin niitä pitää olla aika paljon enemmän, koska eri kelit vaativat eri sukset. Tässä on tietenkin isoa eroa lapsen iän mukaan 6-vuotiaalle on erilaiset vaatimukset kuin 16-vuotiaalle. Lisäksi sukset pitää hankkia joka kaudelle, koska ne toimivat vain kapealla painoalueella ja lapsilla on taipumus kasvaa. Lisäksi sulta saattaisi mennä kahvit väärään kurkkuun, jos katsot, mitä kisavoiteet maksavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisiko siitä lapsesta maailmankuulu miljonäärikiekkoilija? Kannattiko rahallinen sijoitus, vai mitä vanhemmat tavoittelevat, kun ovat valmiita maksamaan tuollaisia summia?
Ymmärsit ihan väärin.
Vanhemmat eivät maksa kilpaurheilun kuluja sen takia mitä lapsesta tulee vaan sen takia mitä siitä EI tule.
Omat lapset harrastavat jalkapalloa, nuorempi SM-tasolla ja vanhin pelaa jo naisten kansallista liigaa.
Tuossa lukion loppuun mennessä alkaa näkyä jopa täällä kermaperseiden trampoliini-idyllissä aika suuri ero niiden välillä joilla on ollut lapsesta saakka urheiluharrastus ja niiden jotka vaan notkuvat ostarilla tai pleikalla.
Vähän karummassa lähiössä ero on sitten paria kertaluokkaa suurempi kun "meidän jengi" tarkoittaa kahta ihan eri asiaa.
Kannattaa sivistää itseään, että on muitakin harrastuksia kuin urheilu. Yleensä älykkäimmät lapset ovat muissa kuin urheiluharrastuksissa. Toinen vaihtoehto ei ole jengiytyminen.
Urheiluharrastuksen ja koulumenestyksen välillä on erittäin vahva korrelaatio, eli väite, että älykkäimmät lapset eivät yleensä urheile, ei vain pidä paikkaansa.
Tietenkin on muitakin harrastuksia kuin urheilu ja mihin tahansa harrastukseen keskittyminen auttaa pitämään erossa vääristä porukoista. Kukaan ei ole väittänyt mitään muuta ja älykäs, sisälukutaitoinen ihminen olisi sen tajunnut itsekin eikä olisi tullut kirjoittelemaan tuollaista.
Itse asiassa urheiluharrastuksen ja älykkyyden välillä ei ole havaittu sellaista korrelaatiota, jota ei voitaisi selittää esimerkiksi sosioekonomisilla syillä. Musiikkiharrastuksen ja älykkyyden välillä on havaittu.
Mitä tarkoitat älykkyydellä? Älykkyysosamäärääkö? Tuosta en ala väittelemään kanssasi, koska en ole nähnyt aiheesta tutkimuksia, mutta koulumenestyksellä (joka on eri asia kuin ÄO) ja urheilulla on erittäin vahva korrelaatio ja tämä on aivan yleisesti tiedossa oleva fakta. Jos väität muuta, niin esitä todisteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on pärjätty, kallista ja mukavaa. Jis motivaatio nuorelta löytyy, tuen vaikka kuukävelyä. Mihin muuhun sitä rahaa laittaisi, jos ei lapsiin.
Ei se ole lapselle mukavaa käyttää koulun päälle monta tuntia viikossa harrastukseen.
"Kunhan saisitte pidettyä nämä lapset ja nuoret yläasteen loppuun asti sellaisessa ohjatussa toiminnassa, mihin menee viikossa vähintään kuusi tuntia, mieluiten kymmenen, se näkyy meidän rikostilastoissa positiivisesti..."
Näin totesi paikallinen komisario, joka oli virkavallan edustajana tapahtumassa johon oli kutsuttu urheiluseurojen, Partion, vapaaehtoistoiminnan (VPK) yms vetäjiä.
Minulla ei ole mitään syytä epäillä hänen lausahduksiaan.
Kun olin yläasteella, niin parhaalla kaverillani ei ollut mitään tällaista harrastusta. Hän oli kiltti nuori, hänestä tuli kunnon kansalainen ja hyvå veronmaksaja. Minulla oli halpa harrastus, joka vei paljon vapaa-aikaa. Se oli nuorena kivaa, aikuisena ehkä vei resursseja muusta. Rikollinen en ole, mutta en kuitenkaan tuollainen yhteiskunnan tukipilari mitä kaverini.
Enpä kyllä keksi ketään, joka harrastamattomuuden takia olisi joutunut hämärähommiin. Ihan outo ajatuskin.
Kiusaajissa olivat yliedustettuina isoegoiset urheilijat. En tiedä mikä oli syy ja mikä seuraus. Kumminkaan kaikista urheilijoista ei tullut kiusaajia. Urheilijoista jotkut olivat kympin tyttöjä, mutta monille koulunkäynti oli vähän haasteellista. Ehkä johtui enemmän geeneistä kuin ajanpuutteesta. Muistan myös urheiluharrastajan, joka nuokkui pulpetissa kamalien treeniaikojen takia ja kopioi läksyt kavereilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisiko siitä lapsesta maailmankuulu miljonäärikiekkoilija? Kannattiko rahallinen sijoitus, vai mitä vanhemmat tavoittelevat, kun ovat valmiita maksamaan tuollaisia summia?
Ymmärsit ihan väärin.
Vanhemmat eivät maksa kilpaurheilun kuluja sen takia mitä lapsesta tulee vaan sen takia mitä siitä EI tule.
Omat lapset harrastavat jalkapalloa, nuorempi SM-tasolla ja vanhin pelaa jo naisten kansallista liigaa.
Tuossa lukion loppuun mennessä alkaa näkyä jopa täällä kermaperseiden trampoliini-idyllissä aika suuri ero niiden välillä joilla on ollut lapsesta saakka urheiluharrastus ja niiden jotka vaan notkuvat ostarilla tai pleikalla.
Vähän karummassa lähiössä ero on sitten paria kertaluokkaa suurempi kun "meidän jengi" tarkoittaa kahta ihan eri asiaa.
Kannattaa sivistää itseään, että on muitakin harrastuksia kuin urheilu. Yleensä älykkäimmät lapset ovat muissa kuin urheiluharrastuksissa. Toinen vaihtoehto ei ole jengiytyminen.
Urheiluharrastuksen ja koulumenestyksen välillä on erittäin vahva korrelaatio, eli väite, että älykkäimmät lapset eivät yleensä urheile, ei vain pidä paikkaansa.
Tietenkin on muitakin harrastuksia kuin urheilu ja mihin tahansa harrastukseen keskittyminen auttaa pitämään erossa vääristä porukoista. Kukaan ei ole väittänyt mitään muuta ja älykäs, sisälukutaitoinen ihminen olisi sen tajunnut itsekin eikä olisi tullut kirjoittelemaan tuollaista.
Itse asiassa urheiluharrastuksen ja älykkyyden välillä ei ole havaittu sellaista korrelaatiota, jota ei voitaisi selittää esimerkiksi sosioekonomisilla syillä. Musiikkiharrastuksen ja älykkyyden välillä on havaittu.
Mitä tarkoitat älykkyydellä? Älykkyysosamäärääkö? Tuosta en ala väittelemään kanssasi, koska en ole nähnyt aiheesta tutkimuksia, mutta koulumenestyksellä (joka on eri asia kuin ÄO) ja urheilulla on erittäin vahva korrelaatio ja tämä on aivan yleisesti tiedossa oleva fakta. Jos väität muuta, niin esitä todisteet.
Ja tänäänkin saa nauraa makeasti! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten silloinen työkaverini tuskaili kuinka lätkässä ns ykköstason B-junnu (16-17v) kustantaa 15 k€ vuodessa.
Tuo on se kallein ikäluokka, riippuen aikuisedustuksen tasosta saattaa olla että A-junnut kuuluvat edarin huomaan taloudellisesti ja näin ollen kustannukset suorastaan romahtavat.
Työkavereita kun olitte, teillä oli varmaan suht
sama palkkataso. Osaat siis varmaan arvioida, olisiko tuollainen 15000€ vuodessa ollut helposti laitettavissa harrastukseen vaan vaatiiko se muita järjestelyjä?
No tietenkin 99,5% suomalaisista tuollainen 15000€ vuodessa on pois jostain. Vähintään säästöistä.
Ne ovat sitten valintakysymyksiä. Meillä on käytettynäostettu perusfarmariauto ja rivarinpätkä Espoon keskitason alueelta. Elämän perusedellytykset ovat kunnossa, mutta toki tonni lisää käyttörahaa näkyisi meidän budjetissamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on pärjätty, kallista ja mukavaa. Jis motivaatio nuorelta löytyy, tuen vaikka kuukävelyä. Mihin muuhun sitä rahaa laittaisi, jos ei lapsiin.
Ei se ole lapselle mukavaa käyttää koulun päälle monta tuntia viikossa harrastukseen.
"Kunhan saisitte pidettyä nämä lapset ja nuoret yläasteen loppuun asti sellaisessa ohjatussa toiminnassa, mihin menee viikossa vähintään kuusi tuntia, mieluiten kymmenen, se näkyy meidän rikostilastoissa positiivisesti..."
Näin totesi paikallinen komisario, joka oli virkavallan edustajana tapahtumassa johon oli kutsuttu urheiluseurojen, Partion, vapaaehtoistoiminnan (VPK) yms vetäjiä.
Minulla ei ole mitään syytä epäillä hänen lausahduksiaan.
Hän on varmasti oikeassa mutta kymmenen tuntia viikossa ja kuljetusmatkat päälle olisi ainakin meidän yläkouluikäisille ajallisesti mahdotonta. Koulutehtävät ja kokeet vie osansa päivästä ja pitää jonkun verran jäädä myös ihan tyhjää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sivistää itseään, että on muitakin harrastuksia kuin urheilu. Yleensä älykkäimmät lapset ovat muissa kuin urheiluharrastuksissa. Toinen vaihtoehto ei ole jengiytyminen.
Ensinnäkin lapsena harrastettu tai harrastamatta jätetty liikunta vaikuttaa koko loppuelämän terveyteen. Lihakset ja luusto joko kehittyvät ja vahvistuvat kasvuiän loppuun mennessä tai eivät.
Gylddyrellissä harrastuksessa nuoruutensa viettänyt ei lukion loppuun mennessä poikkea ulkoiselta habitukseltaan juurikaan pleikkaa huoneessaan energiajuoman ja sipsien kera pelanneesta.
Aika harvassa "sivistävässä" harrastuksessa muodostuu sellaista yhteisöllisyyttä ja kaveripiiriä joka kantaa niiden vaikeiden teinivuosien yli jolloin kaikki lapsena aloitetut harrastukset lopetetaan.
Toki monissa yksilölajeissa on täsmälleen sama ongelma. Kuka jaksaa angstisena teininä lykkiä hikilaudoilla metsässä yksin räkä poskella. Meinasin pudota tuolilta kun näin jutusta mitä tämäkin "ilmainen" urheilu nykyään vanhemmille maksaa.
Ai sivistävissä harrastuksissa kuten teatterissa, kuorossa tai soittamisessa ei synny sosiaalisia suhteita? :D
Minä en ole ikinä käynyt liikuntaharrastuksissa. Lapsena leikittiin pihalla kaiket päivät, juostiin nattaa ja sellaista. Talvella laskettiin mäkeä kodin vieressä, luisteltiin ja hiihdettiin. Pyöräilin koulumatkat ja myös harrastuksiin ja huvikseen vaan. Jääkiekkoilijat näkyvät kulkevan hallille aina autolla välinekassien kanssa. Uin kesäisin kaiket päivät, tuntikausia. Kävelin todella paljon sekä kadulla että metsässä. Harrastukseni oli sellainen, jossa saatoin lähteä vaikka viikonloppuna pyörällä 10 km:n päähän. Jos itse halusin.
Minulla on edelleen samoja ystäviä kuin yläasteella. Ei siihen mitään harrastusta ole tarvittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sivistää itseään, että on muitakin harrastuksia kuin urheilu. Yleensä älykkäimmät lapset ovat muissa kuin urheiluharrastuksissa. Toinen vaihtoehto ei ole jengiytyminen.
Ensinnäkin lapsena harrastettu tai harrastamatta jätetty liikunta vaikuttaa koko loppuelämän terveyteen. Lihakset ja luusto joko kehittyvät ja vahvistuvat kasvuiän loppuun mennessä tai eivät.
Gylddyrellissä harrastuksessa nuoruutensa viettänyt ei lukion loppuun mennessä poikkea ulkoiselta habitukseltaan juurikaan pleikkaa huoneessaan energiajuoman ja sipsien kera pelanneesta.
Aika harvassa "sivistävässä" harrastuksessa muodostuu sellaista yhteisöllisyyttä ja kaveripiiriä joka kantaa niiden vaikeiden teinivuosien yli jolloin kaikki lapsena aloitetut harrastukset lopetetaan.
Toki monissa yksilölajeissa on täsmälleen sama ongelma. Kuka jaksaa angstisena teininä lykkiä hikilaudoilla metsässä yksin räkä poskella. Meinasin pudota tuolilta kun näin jutusta mitä tämäkin "ilmainen" urheilu nykyään vanhemmille maksaa.
Ai sivistävissä harrastuksissa kuten teatterissa, kuorossa tai soittamisessa ei synny sosiaalisia suhteita? :D
Minä en ole ikinä käynyt liikuntaharrastuksissa. Lapsena leikittiin pihalla kaiket päivät, juostiin nattaa ja sellaista. Talvella laskettiin mäkeä kodin vieressä, luisteltiin ja hiihdettiin. Pyöräilin koulumatkat ja myös harrastuksiin ja huvikseen vaan. Jääkiekkoilijat näkyvät kulkevan hallille aina autolla välinekassien kanssa. Uin kesäisin kaiket päivät, tuntikausia. Kävelin todella paljon sekä kadulla että metsässä. Harrastukseni oli sellainen, jossa saatoin lähteä vaikka viikonloppuna pyörällä 10 km:n päähän. Jos itse halusin.
Minulla on edelleen samoja ystäviä kuin yläasteella. Ei siihen mitään harrastusta ole tarvittu.
Lapsen liikumisen rakentamisessa pihaleikkien ympärille on se ongelma, että ne alkavat loppumaan yleensä siinä 10 vuoden korvilla tai viimeistään yläasteelle siirryttäessä. Yläaste on kuitenkin todella kriittinen vaihe nuoren elämässä ja silloin toivoisi, että ei ajaudu vääriin porukoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on pärjätty, kallista ja mukavaa. Jis motivaatio nuorelta löytyy, tuen vaikka kuukävelyä. Mihin muuhun sitä rahaa laittaisi, jos ei lapsiin.
Ei se ole lapselle mukavaa käyttää koulun päälle monta tuntia viikossa harrastukseen.
"Kunhan saisitte pidettyä nämä lapset ja nuoret yläasteen loppuun asti sellaisessa ohjatussa toiminnassa, mihin menee viikossa vähintään kuusi tuntia, mieluiten kymmenen, se näkyy meidän rikostilastoissa positiivisesti..."
Näin totesi paikallinen komisario, joka oli virkavallan edustajana tapahtumassa johon oli kutsuttu urheiluseurojen, Partion, vapaaehtoistoiminnan (VPK) yms vetäjiä.
Minulla ei ole mitään syytä epäillä hänen lausahduksiaan.
Hän on varmasti oikeassa mutta kymmenen tuntia viikossa ja kuljetusmatkat päälle olisi ainakin meidän yläkouluikäisille ajallisesti mahdotonta. Koulutehtävät ja kokeet vie osansa päivästä ja pitää jonkun verran jäädä myös ihan tyhjää aikaa.
No sellainen nuori, joka viettää aikansa kotona pänttäämässä kokeisiin ei varmaan myöskään jengiydy. Eiköhän tuossa ollut lähinnä kyse niistä, joilla ei ole elämässään muuta tekemistä, kuin hengailla ostareilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sivistää itseään, että on muitakin harrastuksia kuin urheilu. Yleensä älykkäimmät lapset ovat muissa kuin urheiluharrastuksissa. Toinen vaihtoehto ei ole jengiytyminen.
Ensinnäkin lapsena harrastettu tai harrastamatta jätetty liikunta vaikuttaa koko loppuelämän terveyteen. Lihakset ja luusto joko kehittyvät ja vahvistuvat kasvuiän loppuun mennessä tai eivät.
Gylddyrellissä harrastuksessa nuoruutensa viettänyt ei lukion loppuun mennessä poikkea ulkoiselta habitukseltaan juurikaan pleikkaa huoneessaan energiajuoman ja sipsien kera pelanneesta.
Aika harvassa "sivistävässä" harrastuksessa muodostuu sellaista yhteisöllisyyttä ja kaveripiiriä joka kantaa niiden vaikeiden teinivuosien yli jolloin kaikki lapsena aloitetut harrastukset lopetetaan.
Toki monissa yksilölajeissa on täsmälleen sama ongelma. Kuka jaksaa angstisena teininä lykkiä hikilaudoilla metsässä yksin räkä poskella. Meinasin pudota tuolilta kun näin jutusta mitä tämäkin "ilmainen" urheilu nykyään vanhemmille maksaa.
Ensimmäisen kappaleen kanssa olen samaa mieltä, mutta sitten meni aika sekavaksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sivistää itseään, että on muitakin harrastuksia kuin urheilu. Yleensä älykkäimmät lapset ovat muissa kuin urheiluharrastuksissa. Toinen vaihtoehto ei ole jengiytyminen.
Ensinnäkin lapsena harrastettu tai harrastamatta jätetty liikunta vaikuttaa koko loppuelämän terveyteen. Lihakset ja luusto joko kehittyvät ja vahvistuvat kasvuiän loppuun mennessä tai eivät.
Gylddyrellissä harrastuksessa nuoruutensa viettänyt ei lukion loppuun mennessä poikkea ulkoiselta habitukseltaan juurikaan pleikkaa huoneessaan energiajuoman ja sipsien kera pelanneesta.
Aika harvassa "sivistävässä" harrastuksessa muodostuu sellaista yhteisöllisyyttä ja kaveripiiriä joka kantaa niiden vaikeiden teinivuosien yli jolloin kaikki lapsena aloitetut harrastukset lopetetaan.
Toki monissa yksilölajeissa on täsmälleen sama ongelma. Kuka jaksaa angstisena teininä lykkiä hikilaudoilla metsässä yksin räkä poskella. Meinasin pudota tuolilta kun näin jutusta mitä tämäkin "ilmainen" urheilu nykyään vanhemmille maksaa.
Ai sivistävissä harrastuksissa kuten teatterissa, kuorossa tai soittamisessa ei synny sosiaalisia suhteita? :D
Minä en ole ikinä käynyt liikuntaharrastuksissa. Lapsena leikittiin pihalla kaiket päivät, juostiin nattaa ja sellaista. Talvella laskettiin mäkeä kodin vieressä, luisteltiin ja hiihdettiin. Pyöräilin koulumatkat ja myös harrastuksiin ja huvikseen vaan. Jääkiekkoilijat näkyvät kulkevan hallille aina autolla välinekassien kanssa. Uin kesäisin kaiket päivät, tuntikausia. Kävelin todella paljon sekä kadulla että metsässä. Harrastukseni oli sellainen, jossa saatoin lähteä vaikka viikonloppuna pyörällä 10 km:n päähän. Jos itse halusin.
Minulla on edelleen samoja ystäviä kuin yläasteella. Ei siihen mitään harrastusta ole tarvittu.
Lapsen liikumisen rakentamisessa pihaleikkien ympärille on se ongelma, että ne alkavat loppumaan yleensä siinä 10 vuoden korvilla tai viimeistään yläasteelle siirryttäessä. Yläaste on kuitenkin todella kriittinen vaihe nuoren elämässä ja silloin toivoisi, että ei ajaudu vääriin porukoihin.
Minä rupesin vasta yläasteikäisenä esimerkiksi kulkemaan pyörällä eri puolille kaupunkia. Nämä "tavoitteelliset harrastajat" kuskataan autolla sinne harrastuksiin.
Tavoitteellisessa harrastamisessa on se ongelma, että kun kaikki toiminta on ohjattua sekä koulussa että vapaa-ajalla ja kaikki ryhmät ulkopuolelta koottuja, niin ei osata itse keksiä tekemistä tai tutustua ihmisiin omatoimisesti. Samalla tulee hukattua lapsuus ja nuoruus treeneissä.
On myös epäekologista ja rahan haaskausta, että pitää rakentaa halleja ja tehdä automatkoja lähiliikunnan sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiihtokisoja on ympäri maata ja jo matkakulut majoituksineen maksavat aina. Lisäksi kilpahiihto on välineurheilua mitä suurimmassa määrin ja jos haluat pärjätä, kamojen on oltava
Palataanpa hetkeksi maan pinnalle ja verrataan kilpahiihtoa jääkiekkoon joka on mitä suurimmassa määrin välineurheilua ja kaikki harjoittelu tapahtuu jäähallissa jossa jääaika maksaa suurissa kaupungeissa tolkuttomasti.
Jääkiekossa ei oikein mitään muuta tehdäkään kuin matkustetaan otteluihin joka viikonloppu.
Silti kilpahiihto oli yhtäkkiä kalliimpaa.
Jääkiekossa huomattava määrä suomalaisia pääsee sentään miljoonatuloille ja tuossa lajissa voi elättää itsensä ihan kohtuullisesti jopa Suomessa.
Mielestäni on outoa, että monet lasten harrastukset käytännössä muuttuvat kilpaurheiluksi tai vastaavaksi pian alun jälkeen ja käytännössä tähtäävät siihen, että osasta tulee ammattilaisia.
Miksi näitä ei voisi harrastaa myös vähemmällä kilpailullisuudella ja panostuksella? Tällöin olisi aikaa esimerkiksi useampaan harrastukseen tai muuhun ajanviettoon, vanhemmilla riittäisi rahat paremmin harrastusten mahdollistamiseen eikä niin moni lopettaisi teini-iässä kun ei oltaisi tyyliin aamu kuudelta jäähallilla ja uusiksi vielä illalla ja sama kuutena päivänä viikossa + kilpailumatkat päälle.
Eihän tällainen mikään harrastus enää ole ja vain menestyvimmät ja innokkaimmat viitsivät tuollaista jatkaa. Tämä taas ei ole lainkaan hyvä mm. nuorten liikkumisen kannalta.
Aikuisetkaan yleensä eivät harrasta kilpailu- tai uramielessä mitään vaan omaksi ilokseen tai terveytensä takia tai vaikka kavereiden kanssa sosiaalisena toimintana ja tämä tapahtuu pääasiassa muun elämän ehdoilla. Miksi lapsilla pitäisi olla toisin? Ja ymmärrän kyllä, että osaa lapsista kiinnostaa panostaa harrastukseen oikeasti paljon ja jopa tavoitella siitä uraa, mutta kun kaikkia tai edes suurinta osaa ei, ei ainakaan kovin montaa vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ap on harvinaisen katkera.
Itse harrastin lapsena/teininä/nuorena aikuisena ratsastusta ja omia hevosia oli aina 1-2. Harrastukseen meni rahallisesti kymmeniä tuhansia euroja. Ajallisesti joka päivä vähintään tunti, enimmillään 8h kun teki tallitöitä. Tämän ohella opiskelin. Pääsin opiskelemaan haluttua alaa. Opiskeluaikana burn outeista ei tietoakaan, minulla oli pohjalla hyvä kunto jota pidin yllä muilla liikuntaharrastuksilla.
Nyt olen töissä, palkkani yli 80 000e vuodessa.
Minun (+miehen) palkasta tulee jäämään käytettävää omien lasten harrastuksiin. Ei tarvitse masentua kotona tuijottaen puhelinta. Ei tarvitse olla kallis harrastus, mutta saa olla jos se on lapselle mieluinen.
Lähtökohtaisesti liikuntaa nuorena harrastaneet ovat paljon resilientimpiä ja energisempiä kuin ne joiden on annettu nuhjata vain kotona.
Katkera? Oletpa sek aisin. Toki sitä toivoisit, että muut olisivat sinulle kateellisia. Mutta kukaan ei ole kateellinen ihmiselle, joka ei osaa käyttää rahaa. Naurattaa, että koit tarvetta vielä elvistellä, kuinka paljon "tienaat".
Oli tosiaan hyvä, että tuli esille, mitä kalliilla harrastuksilla haetaan: keskiluokkaisille, rikkaita larppaaville vanhemmille statusta.
Jos lapseen haluaa panostaa, niin sitten tukee opiskelua kaikin keinoin. Lätkän pelaaminen tai hevosen selässä istuskelu ei sitä tee.
Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat toki erittäin tärkeitä asioita, mutta ne eivät todellakaan kustanna 10k vuodessa per lapsi...
Ap
Elämä on valinnoista kiinni, kuten myös lasten harrastukset
Oma lapsi harrastaa kamppailulajia 300e/vuosi.
Saa hyvän kunnon, osaa puolustaa itseään ja maksaa 25e/kk. Pelkkää voittoa ja ei maksa paljoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sivistää itseään, että on muitakin harrastuksia kuin urheilu. Yleensä älykkäimmät lapset ovat muissa kuin urheiluharrastuksissa. Toinen vaihtoehto ei ole jengiytyminen.
Ensinnäkin lapsena harrastettu tai harrastamatta jätetty liikunta vaikuttaa koko loppuelämän terveyteen. Lihakset ja luusto joko kehittyvät ja vahvistuvat kasvuiän loppuun mennessä tai eivät.
Gylddyrellissä harrastuksessa nuoruutensa viettänyt ei lukion loppuun mennessä poikkea ulkoiselta habitukseltaan juurikaan pleikkaa huoneessaan energiajuoman ja sipsien kera pelanneesta.
Aika harvassa "sivistävässä" harrastuksessa muodostuu sellaista yhteisöllisyyttä ja kaveripiiriä joka kantaa niiden vaikeiden teinivuosien yli jolloin kaikki lapsena aloitetut harrastukset lopetetaan.
Toki monissa yksilölajeissa on täsmälleen sama ongelma. Kuka jaksaa angstisena teininä lykkiä hikilaudoilla metsässä yksin räkä poskella. Meinasin pudota tuolilta kun näin jutusta mitä tämäkin "ilmainen" urheilu nykyään vanhemmille maksaa.
Ai sivistävissä harrastuksissa kuten teatterissa, kuorossa tai soittamisessa ei synny sosiaalisia suhteita? :D
Minä en ole ikinä käynyt liikuntaharrastuksissa. Lapsena leikittiin pihalla kaiket päivät, juostiin nattaa ja sellaista. Talvella laskettiin mäkeä kodin vieressä, luisteltiin ja hiihdettiin. Pyöräilin koulumatkat ja myös harrastuksiin ja huvikseen vaan. Jääkiekkoilijat näkyvät kulkevan hallille aina autolla välinekassien kanssa. Uin kesäisin kaiket päivät, tuntikausia. Kävelin todella paljon sekä kadulla että metsässä. Harrastukseni oli sellainen, jossa saatoin lähteä vaikka viikonloppuna pyörällä 10 km:n päähän. Jos itse halusin.
Minulla on edelleen samoja ystäviä kuin yläasteella. Ei siihen mitään harrastusta ole tarvittu.
Lapsen liikumisen rakentamisessa pihaleikkien ympärille on se ongelma, että ne alkavat loppumaan yleensä siinä 10 vuoden korvilla tai viimeistään yläasteelle siirryttäessä. Yläaste on kuitenkin todella kriittinen vaihe nuoren elämässä ja silloin toivoisi, että ei ajaudu vääriin porukoihin.
Lasten liikkumisen rakentamisessa tavoitteellisen harrastamisen ympärille on se ongelma, että kaiken vapaa-ajan käyttäminen yhden asian hiomiseen ja siinä kilpailemiseen ei useinkaan enää murrosiässä kiinnosta. Lisäksi monelle tulee fyysisiä vaivoja yksipuolisesta harjoittelusta ja loukkaantumisista, ja näidenkin takia voi olla lopettaminen edessä. Aikuisena ei aina edes pysty urheilemaan urheiluvammojen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sivistää itseään, että on muitakin harrastuksia kuin urheilu. Yleensä älykkäimmät lapset ovat muissa kuin urheiluharrastuksissa. Toinen vaihtoehto ei ole jengiytyminen.
Ensinnäkin lapsena harrastettu tai harrastamatta jätetty liikunta vaikuttaa koko loppuelämän terveyteen. Lihakset ja luusto joko kehittyvät ja vahvistuvat kasvuiän loppuun mennessä tai eivät.
Gylddyrellissä harrastuksessa nuoruutensa viettänyt ei lukion loppuun mennessä poikkea ulkoiselta habitukseltaan juurikaan pleikkaa huoneessaan energiajuoman ja sipsien kera pelanneesta.
Aika harvassa "sivistävässä" harrastuksessa muodostuu sellaista yhteisöllisyyttä ja kaveripiiriä joka kantaa niiden vaikeiden teinivuosien yli jolloin kaikki lapsena aloitetut harrastukset lopetetaan.
Toki monissa yksilölajeissa on täsmälleen sama ongelma. Kuka jaksaa angstisena teininä lykkiä hikilaudoilla metsässä yksin räkä poskella. Meinasin pudota tuolilta kun näin jutusta mitä tämäkin "ilmainen" urheilu nykyään vanhemmille maksaa.
Ai sivistävissä harrastuksissa kuten teatterissa, kuorossa tai soittamisessa ei synny sosiaalisia suhteita? :D
Minä en ole ikinä käynyt liikuntaharrastuksissa. Lapsena leikittiin pihalla kaiket päivät, juostiin nattaa ja sellaista. Talvella laskettiin mäkeä kodin vieressä, luisteltiin ja hiihdettiin. Pyöräilin koulumatkat ja myös harrastuksiin ja huvikseen vaan. Jääkiekkoilijat näkyvät kulkevan hallille aina autolla välinekassien kanssa. Uin kesäisin kaiket päivät, tuntikausia. Kävelin todella paljon sekä kadulla että metsässä. Harrastukseni oli sellainen, jossa saatoin lähteä vaikka viikonloppuna pyörällä 10 km:n päähän. Jos itse halusin.
Minulla on edelleen samoja ystäviä kuin yläasteella. Ei siihen mitään harrastusta ole tarvittu.
Lapsen liikumisen rakentamisessa pihaleikkien ympärille on se ongelma, että ne alkavat loppumaan yleensä siinä 10 vuoden korvilla tai viimeistään yläasteelle siirryttäessä. Yläaste on kuitenkin todella kriittinen vaihe nuoren elämässä ja silloin toivoisi, että ei ajaudu vääriin porukoihin.
Lasten liikkumisen rakentamisessa tavoitteellisen harrastamisen ympärille on se ongelma, että kaiken vapaa-ajan käyttäminen yhden asian hiomiseen ja siinä kilpailemiseen ei useinkaan enää murrosiässä kiinnosta. Lisäksi monelle tulee fyysisiä vaivoja yksipuolisesta harjoittelusta ja loukkaantumisista, ja näidenkin takia voi olla lopettaminen edessä. Aikuisena ei aina edes pysty urheilemaan urheiluvammojen takia.
Yläkouluiässä myös seurat alkaa karsia osallistujia, eli he haluavat keskittyä siihen top10-ryhmään ja muut ohjataan poistumaan harrastuksesta. Tämä tulee monille yllätyksenä.
Alue: Aihe vapaa
Ensinnäkin lapsena harrastettu tai harrastamatta jätetty liikunta vaikuttaa koko loppuelämän terveyteen. Lihakset ja luusto joko kehittyvät ja vahvistuvat kasvuiän loppuun mennessä tai eivät.
Gylddyrellissä harrastuksessa nuoruutensa viettänyt ei lukion loppuun mennessä poikkea ulkoiselta habitukseltaan juurikaan pleikkaa huoneessaan energiajuoman ja sipsien kera pelanneesta.
Aika harvassa "sivistävässä" harrastuksessa muodostuu sellaista yhteisöllisyyttä ja kaveripiiriä joka kantaa niiden vaikeiden teinivuosien yli jolloin kaikki lapsena aloitetut harrastukset lopetetaan.
Toki monissa yksilölajeissa on täsmälleen sama ongelma. Kuka jaksaa angstisena teininä lykkiä hikilaudoilla metsässä yksin räkä poskella. Meinasin pudota tuolilta kun näin jutusta mitä tämäkin "ilmainen" urheilu nykyään vanhemmille maksaa.