Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Moittiiko teidän miehet ruokaa?
28.02.2023 |
Meillä minä vastaan ruuanlaitosta täysin, koska mies ei sanojensa mukaan pidä ruuanlaitosta. Minä taas pidän, joten eipä siinä mitään. Oon kuitenkin alkanut miettiä, että onko tällainen määrä ruuasta valittamista enää normaalia vai puhdasta ilkeyttä? Lähes joka ruuasta hän keksii jotain kritisoitavaa. Lihapullia tehty liian vähän (=loppuivat kesken kun hän ahmii yöllä jääkaapista seuraavan päivän lounaita), olikin makaronilaatikkoa kun hän olisi halunnut makaronimössöä, väärän merkkiset ranskanperunat, kananmuna liian kypsää tai raakaa (sama kypsyys aina), ei pidä jostain mausteesta tai vihanneksesta, ruoka liian aikaisin tai myöhään, väärä ketsuppi, liian kylmää tai kuumaa. Jos ruoka on muuten ok, kysyy että eikö ole lisuketta X (tyyliin italiansalaattia, kurkkukuutioita, jotain kastiketta joka ei ruokaan kuulu). Tai pettyneenä 'ai onko VAAN jauhelihakastiketta eikä mitään erikoisempaa?' Lisäksi ruuissa ei kelpaa kastikkeet, laatikot, keitot, kala eikä kiusaukset. Olen kuitenkin muun perheen mielestä ihan hyvä ruuanlaittaja ja saanut sukulaisiltakin kehuja, joten en jaksaisi uskoa että oikeasti päivästä toiseen mokaan joka ruuassa.
Onko tää joku miesten perusominaisuus? En itse kehtaisi valittaa valmiissa pöydässä.
Kommentit (123)
Kokataan yhdessä. Kumpikaan ei valita. Mukavaa puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun mies valita koskaan mistään, ei varsinkaan ruoasta. Kehuu kyllä aina.
Aika usein tosin lisää suolaa ja mä marmatan hänelle liiasta suolankäytöstä.
Harvemmin moittii, muttei kiitä tai kehukkaan, paitsi silloin jos hän itse tekee ruokaa, niin kyllä on niin hyvää että
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä yhtenäpäivänä samaa asiaa, kun ap:kin. Oma mies ei osaa tehdä ruokaa ollenkaan, mutta vaatii huippuravintolan ruokia joka päivä :D
Tiedän, että olen hyvä tekemään ruokaa ja käynyt joskus ravintolakoulunkin, vaikka en ammatikseni ole koskaan ruokaa laittanut.
Mies on liian hyvälle oppinut, eikä tajua, ettei se ruoka aina voi olla mielettömän herkullista ja just oikean rakenteista. Josku se pastalaatikko voi olla vähän löysempää ja joskus vähän tönkömpää, mutta kyllä sen syödä voi.
Ja huonosti tekee ruoka kauppansa, jos ei ole miehen lempiruokaa.
Koskaan ei kiitä ruuasta, mutta joskus sanoo, että "kyllähän tuota söi" ja tätä yleensä silloin, kun ruoka on minun mielestä ollut tosi hyvää. Eli kai tuo on miehen mielestä kiitos ?
Miehen kotona ei koskaan kiitetty ruuasta ja kaikille oli selvää, että äiti sen ruuan tekee ja perheelle tarjoaa, mutta itse ei edes syönyt pöydässä vaan jakkaralla hellan vieressä tai varmaan joskus muulloin, koska en tainnut nähdä anoppia koskaan ruokapäydässä/syömässä.
Ärsyttää. Joskus olen miehelle sanonut, että minulle sopii, että kumpikin tekee omat ruokansa. Siihen ei ole sanonut mitään.
Ja kaiken huipuksi, esim silloin, kun sisareni on meillä miehensä kanssa ruokavieraana saattaa valittaa ruuasta, kuin pikkulapsi, koska luulee kai, että se on hienoa ja hän on kova jätkä, kun osaa moittia ruokaa.
Olen silloin kyllä kylmästi sanonut, että jos itse joskus pääsisin valmiiseen ruokapöytään, en kyllä valittaisi, vaan olisin onnellinen, että joku minulle jaksaa ruokaa laittaa.
Olen monesti miettinyt, millaista elämä olisi, jos aina saisikin tulla puhtaaseen kotiin, joku olisi siivonnut sen ja saisi mennä valmiiseen ruokapöytään, eikä koskaan tarvitsisi miettiä, että mitä teen tänään tai huomenna ruuaksi.
Olispa se onnea. Monilla miehillä on elämä noin onnellista, mutta ne ei edes tajua sitä, vaan pitävät luonnollisena, että kaikki tulee heille itsestään, tuosta vaan.
Monilla miehillä? Luulen, että aika harvoilla enää nykyään. Harvassa on niin typerät naiset, jotka tuollaista sietää.
Onko tuo teillä vain ruokaan liittyvä juttu, vai onko se ylipäätään tapanne kommunikoida toisillenne ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies kehuu mun ruokia aina! Olipa oikeasti onnistunut tai ei. Niistä epäonnisistakin sanoo yleensä jotain nättiä, vaikka kyllä mä tiedän, ettei ne nyt niin onnistuneita hänenkään mielestään ole. Hän arvostaa kyllä mun tekemää ruokaa ja haluankin siihen panostaa. Hän tosin pääasiassa meillä kokkaa.
Ex-vaimo teki melkein aina riisiä ja kanasuikaleita valmismarinadilla. Alkoi tulla jo korvista ulos kun useana päivänä viikossa tuota samaa ruokaa. Teki aina kotimatkalla mieli käydä jossain ulkona syömässä kun tiesi mikä pöperö kotona odotti. Ruokaa hän kyllä osasi laittaa, siitä ei ollut kiinni, mutta taisi olla vain laiska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yleensä. Joskus jos teen liikaa salaatteja, niin saattaa mainita että liikaa vegaani paskaa huumorilla. Muuten ei kyllä kommentoi.
Vierailija kirjoitti:
Ex-vaimo teki melkein aina riisiä ja kanasuikaleita valmismarinadilla. Alkoi tulla jo korvista ulos kun useana päivänä viikossa tuota samaa ruokaa. Teki aina kotimatkalla mieli käydä jossain ulkona syömässä kun tiesi mikä pöperö kotona odotti. Ruokaa hän kyllä osasi laittaa, siitä ei ollut kiinni, mutta taisi olla vain laiska.
Et sitten itse alkanut kokata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan moiti. On kaikkiruokainen. Osaa myös itse tehdä hyvää ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei yleensä. Joskus jos teen liikaa salaatteja, niin saattaa mainita että liikaa vegaani paskaa huumorilla. Muuten ei kyllä kommentoi.
En kyllä sietäisi tuotakaan. Teen kasvisruokaa ja salaatteja paljon. Mies usein napsii sitten lisäksi nakkeja tai lihapullia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei ikinä kritisoi laittamaani ruokaa. Laitan ihan ok sapuskaa, en ole kovin innostunut ruoan laittamisesta ja yleensä se on vain yksi kotityö muiden joukossa. Ja miestä koskee ihan sama.
Molemmat meistä tekevät vuorotyötä ja teinit pelaavat kahta joukkuelajia tavoitteellisesti. Vanhemmatkin haluavat joskus lenkille tai uimaan tai edes että näkevät toisiaan välillä..
Ulkona syöminen jouluna tai juhannuksena on suurinta luksusta, eikä kumpikaan ikinä edes kuvittelisi valittavansa toiselle ruoasta, ranskikset ja nakitkin ovat hyviä kun toinen on ne uuniin heittänyt ja valmiiseen pöytään saa tulla työvuoron jälkeen;)
Ei moiti muttei suomalaiseen tyyliin kehukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tekee itselleen miellyttävämmät ruuat. Usein makkaraa tai jotain perus kotiruokaa. Ei syö kasviksia ja itse olen kasvissyöjä niin on helppoa tehdä eri ruuat.
Meillä mies valitti kaikesta tekemästäni. Päädyimme siihen ratkaisuun, että hän syö omiaan ja minä omiani. Tästä ratkaisusta on nyt 20 vuotta. Lapset ruokittiin vuoropäivin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei ole mies, vaan lapsi.
Ei tuo ole edes lapsi. Meillä eivät lapsetkaan valita ruokapöydässä.
Ei ikinä. Ei yhtä ainoaa kertaa ole tullut mitään negatiivista kommenttia mistään mun tekemästä pöperöstä. Vaikka joku olisi mennyt vähän pilallekin ja itse valittaisin, niin mies sanoo aina vaan että hyvää on. :D
En lue vastauksia, enkä ihan kokonaan aloitustakaan. Itse asiassa jätin aloituksen lukemisen siihen kohtaan missä puhuttiin ketsupista. Minä olen asperger persoona. Haluan vain, että kaikki on aina samalla tavalla. Ketsuppi on niitä erityisiä asioita, joissa haluan että asiat ovat samalla tavalla.
Jotkin asiat tuovat minulle turvallisuuden tunnetta.
Puolisoni ei arvostele tai valita tekemästäni ruoista. Hän ei tee koskaan ruokaa, mutta muuten hoitaa asioita keittiössä. Syödessämme saatamme keskustella miten ruoka maistuu, ja arvioimme makua ym. Vaikka puolisoni ei koskaan laita ruokaa, niin kyllä hänellä siitä huolimatta on oikeus tehdä huomioita ruokien mausta jne.
Alue: Aihe vapaa
Yksi vallankäytön muoto tuokin on. En katselisi hetkeäkään.