Moittiiko teidän miehet ruokaa?

Silloin kun tekemästäni ruoasta olen kuullut liian usein, että taas tätä tai mitä mössöä tämä taas on, päätän että nyt mennään jonkun aikaa valmisruuilla. En viitsi nähdä turhaa vaivaa, syödään sitten mikroruokia.

Oon ainut mies tässä taloudessa ja en oo ikinä valittanu itse tekemistäni safkoista.

Söin hyvin maukasta kanakeittoa tossa ja lähden nukkumaan.

Eikä kiinnosta AP:n elämän vaikeus, tai hänen parisuhdeongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Ei, mieheni kehuu tekemääni ruokaa niin vuolaasti, että en pysty ottaa kehujakaan ihan tosissaan. Palvoo suunnilleen maata jalkojeni alla kun keitän pannussa vettä ja turvotan ja valutan nuudelit kuppeihin, lämmitän kaupan jauhelihapihvit mikrossa ja heitän sekaan minitomaatteja. Tää on hänestä joku suurinpiirtein sankarimainen teko hänen ja lasten eteen.

Ihana😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on sanomista, tein ketjunkin aiheesta ja just taas lisäsin viestin, kun tänäänkään en onnistunut täysin, vaikka tein sitä lempiruokaa mistä eilen tuli riita kun en ollut tehnyt oikeaan aikaan.

Alkoi se napista kyllä tänäänkin jo aiemmin että eipä näy vieläkään... ja sitten siinä oli liian vähän lihaa.

Meilläkin on melkein aina liian vähän lihaa, kerran syytti että hänen (ylipainoisen istumatyöläisen) heikentynyt liikuntakunto johtuu siitä kun hän joutuu kärsimään proteiinin puutoksesta. :D Proteiinijuomalisät ei tähän terveyttä uhkaavaan tilaan kuitenkaan kelvanneet ratkaisuksi. 

ap

Käsket hankkimaan itselleen syövän. Ensimmäiset pariviikkoa säteessä ja sytossa menevät ihan heittämällä mutta sitten tulee nutridrinkit tutuiksi (ja ravintoterapeutti joka käskee syömään kaikkea rasvaista ja makeaa aina kun vaan pystyy ja mahdollisimman paljon). Itsellä tippui paino n. 18 % mutta lähtöpainokin oli vähän alle 70 kiloa 179 cm mieheltä. Kyllä ne kilot karisee sillä kuurilla. Ja ruokakin alkaa maistumaan heti puolen vuoden kuluttua. Ei kaikki mutta osa.

Kyllä itse lopettaisin kokkailun kotona, jos aina tulisi valituksia. Minä meillä teen kuitenkin lähes kaikki ruoat. Enemmänkin ongelma on siinä, ettei emännällä taida olla makuaistia. Kaikki on aina hyvää ja todella hankala saada mitään rakentavaa kritiikkiä tai palautetta, vaikka sitä toisinaan pyydän. Muutenkin helpottaisi arkea ja ruoanlaittoa, jos tietäisi, mikä ruoka toiselle maistuisi. Usein vain vastaus on, että "Kaikki sun tekemä ruoka on niin hyvää. Mulle käy mikä vain", ja vastuu ruoan suunnittelusta ja keksimisestä jää minun harteilleni. Tosin ei parane valittaa tästäkään turhaan, hyvällä ruokahalulla aina syö ja kaikki kelpaa.

Ai kamala, mikä mies. Tai ylipäätään sukupuolesta riippumatta on törkeää jatkuvasti arvostella toisen ruokia, varsinkin jos itse on ilmoittanut, että ei halua pistää tikkua ristiin ruoanlaiton suhteen.

Meillä ei mies silleensä arvostele, tykkää kyllä ruoistani. Mutta olen huomannut ettei oikein tykkää siitä, että samaa ruokaa on seuraavanakin päivänä, ei kovin usein sitten enää sitä uudestaan syö. Hän ei itse ole häävi kokki (itse siis sanoo niin) ja minä teen meillä ruoan n.95-prosenttisesti ja koska molemmat ollaan ihan työssäkäyviä ihmisiä niin ei vain aina huvita joka päivä tehdä uutta ruokaa ja näinä aikoina tulee huomattavasti edullisemmaksikin tehdä isompi määrä pariksi päiväksi.

Mutta ei oikeastaan jaksa kiinnostaa, ruokaa kuitenkin on ja jos se ei kelpaa niin olkoon syömättä.

Kyllä se tuntuu pahalle, kun ostaa aineet, valmistaa ruoan ja toinen löytää poikkeuksetta moitittavaa. 

Siis näin vielä vuosikymmenien jälkeen ja nykyisin vielä enemmän. 

Mun exä ei koskaan syönyt mun tekemää ruokaa, söi leipää ja makkaraa. Muiden mielestä teen ihan hyvää ruokaa, toki kasvispainotteista.

Suosittelen aloittajalle yhteydenottoa turvakotiin. Rankkaa henkistä väkivaltaa enkä yllättyisi vaikka olisi fyysistäkin.

Meillä on se käytäntö, että ruokaa saa laittaa itse se, jolle minun laittama  ruoka ei kelpaa. Ja valitukset otetaan vastaan vain kirjallisesti.

Mistä sinulle on tullut niin huono itsetunto, että siedät tuollaista? Pelkäätkö, että mies etsii moitittavaksi uuden kokin, jos sinä ärähdät hänelle? Jos niin kävisi, niin olisiko sinulla oikeastaan paljon hävittävää?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tuntuu pahalle, kun ostaa aineet, valmistaa ruoan ja toinen löytää poikkeuksetta moitittavaa. 

Siis näin vielä vuosikymmenien jälkeen ja nykyisin vielä enemmän. 

Miksi joku sietää tuollaista vuosikymmeniä?

Minä olen kokannut enemmän tai vähemmän syömäkelpoista ruokaa perheelle yli 30 vuotta. Ainoa valituksen aihe on suola, ja on jo pelkkä vitsi.

Jos moittii niin saa itse laittaa ruokansa. Ei mun tarvi miehen ruoista vastata vaikka pitäisin kokkaamisesta. Rakentava keskustelu esim. toiveista on kokonaan toinen kuin ruuan mottiminen.

Miksi naiset ovat tuollaisia kynnysmattoja?

Sun ukkos on pilalle passattu kakara. Lopeta edes pariksi viikoksi ruuanlaitto. Tehköön ukko itse suunsa mukaista pöperöä. Käy sinä ulkona syömässä. Ja sulje korvasi, jos yrittää ruikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset ovat tuollaisia kynnysmattoja?

Kun ne haluaa päteä siellä keittiössä. Miehellä ei ole mitään sanan valtaa mitä ruokaa hän söisi kun vaimo kuitenkin osaa ihan hyvää ruokaa laittaa jota syö mielellään muutkin paitsi mies joka ei pidä samoista ruuasta kuin vaimonsa. Mutta onhan se nyt hyvänenaika parisuhteessa pidettävä niistä asioista joista vaimokin pitää.

Joo, moitti yhden kerran meidän 30 vuotisen avioliiton aikana. Sanoi että, tuota paskaako taas pitää syödä. Lopetin siihen paikkaan ruuan laiton ja kuukauden päästä muutin pois. Se oli ihan win win tilanne molemmille.

Minä sanoisin ukolle suorat sanat, enkä antaisi sille ruokaa! Mieheni jos jotain arvostelee, annan samalla mitalla takaisin ja häntä se vain huvittaa, jolloin tilanne raukeaa siihen. 

Nykyinen mies ei todellakaan valita, päinvastoin kehuu ihan kaikkea. Ex kerran valitti eräästä erityisestä ateriasta, jonka olin varta vasten laittanut erityisenä päivänä. No... Enpä kokannut sitä enää koskaan toiste. Ja sittemmin hänestä tuli siis ex. Ei tietenkään ruuan takia, mutta osasi valittaa paljon muustakin. Minuun liittyvästä, ja ihan koko maailmasta. Kaikista ja kaikesta. Ruoka oli esimerkki...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimo teki melkein aina riisiä ja kanasuikaleita valmismarinadilla. Alkoi tulla jo korvista ulos kun useana päivänä viikossa tuota samaa ruokaa. Teki aina kotimatkalla mieli käydä jossain ulkona syömässä kun tiesi mikä pöperö kotona odotti. Ruokaa hän kyllä osasi laittaa, siitä ei ollut kiinni, mutta taisi olla vain laiska.

 

Et sitten itse alkanut kokata?

No enhän toki minä, työpäiväkin oli takana ja väsytti... (kuten vaimokin)

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoisin ukolle suorat sanat, enkä antaisi sille ruokaa! Mieheni jos jotain arvostelee, annan samalla mitalla takaisin ja häntä se vain huvittaa, jolloin tilanne raukeaa siihen. 

Sulla on siis avaimet jääkaappiin ja ruokakomeroihin. Kannattaa mieluummin antaa miehennihan itse laittaa ruokansa tai syödä mitä haluaa. Lopeta tullainen paapominen.