Ristilät valitsivat 4-vuotiaalle Nooalle englanninkielisen päiväkodin, ja niin tekee yhä useampi suomenkielinen perhe
Kokemuksia ja mielipiteitä puolesta ja vastaan?
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi kävi englanninkielisen primaryn (kaksi vuotta). Oppi ääntämään sikahyvin, mikä näkyy vielä nyt lukiossakin. Toinen kikka on ottaa enkunkielinen vaihtari perheeseen. Kasvoi sanavarasto.
Miksi ottaa enkunkielinen vaihtari kun voi lähteä vaihtoon ihan itse vaikkapa heti peruskoulun jälkeen niin kuin minäkin tein. Eipä sillä, että siitä kielitaidosta olisi ollut mitään hyötyä työllistymiseen, mutta onpahan helpompi reissata ja lukea esim kirjoja englanniksi!
Sen vaihtarin voi ottaa jo kun lapset ovat pieniä ja ne pienet lapset oppivat englantia. Miksi odottaa jonnekin teini-ikään?
Koska teini-ikäisen oppimiskapasiteetti on niin paljon suurempi kuin pikkulapsen, ja oppimisen kannalta on huomattavasti tehokkaampaa mennä itse englanninkieliseen ympäristöön kuin ottaa kotiin englanninkielinen vaihto-oppilas.
Samoin kieli unohtuu. Ystäväni eli alle kouluikäisenä englanninkielisessä maassa, ja käytännössä niistä vuosista jäi hänelle vain hyvin alkeellista perussanastoa. Minä taas opiskelin yhden vuoden amerikkalaisessa high schoolissa, ja voi pojat mitä kaikkea opin esimerkiksi kirjallisuuden, historian ja yhteiskuntaopin tunneilla.
-eri.
Poistaako nämä jotenkin toisiaan? Miksi ei voi pienille lapsille ottaa sitä vaihtaria opettamaan kieltä ja lasten kasvaessa laittaa heitä vaihtoon tai kokonaan englanninkielisiin kouluihin, opiskelemaan yliopistotutkintonsa englanniksi?
No en laittaisi lasta tuollaiseen, jos siellä henkilökunta vääntää enkkua suomalaisella aksentilla kielioppivirheineen. Ihan typerä ajatuskin. Jonnekin Seinäjoelle varmaan tosi helppo houkutella natiivia englantia puhuvaa henkilökuntaa matalapalkka-alalle.
Vierailija kirjoitti:
No en laittaisi lasta tuollaiseen, jos siellä henkilökunta vääntää enkkua suomalaisella aksentilla kielioppivirheineen. Ihan typerä ajatuskin. Jonnekin Seinäjoelle varmaan tosi helppo houkutella natiivia englantia puhuvaa henkilökuntaa matalapalkka-alalle.
Oman lapsen päiväkodissa pääopettaja oli amerikkalainen. Muut hoitajat sitten kuka mistäkin, Espanjasta, Turkista jne. Ihan päteviä ihmisiä, mutta koska eivät puhuneet suomea, eivät voineet tietenkään työskennellä kunnallisessa. Ja hoitajamitoitus oli ihana. Pienten ryhmässä 2 aikuista ja 5 lasta.
Kaverin supisuomalaiselle perheelle ollut kauhean tärkeää että lapset menivät englanninkieliseen päiväkotiin ja sieltä sitten englanninkieliseen (kansainväliseen) kouluun. Vanhempi lapsi pääsi juuri ja juuri mistään läpi siellä koulussa ja suoraan amikseen kokkilinjalle. Nuorempi lukihäiriöinen adhd -vilperi jonka kanssa ovat aivan pulassa kun sai paikan koulusta vaikkei äidinkielelläkään osaa tehtäviä. Koko muksu aivan sekaisin kielistä ja ikää kymmenen. Miksi? Mitään syytä ei ole. Vanhemmat vain halusivat noin.
Tiedän myös toisen perheen jossa lapsi laitettiin samantien englanninkieliseen päiväkotiin kun sinne vain pääsi, mitään sidettä muuhun kuin suomenkieleen ei ollut. Sellaista selvästi silti toivottiin. Lapsi pärjäsi rimaa hipoen, peruskoulun jälkeen meni suomenkieliseen lukioon ja nippanappa läpi kirjoituksista. Englantia puhuu huonommin kuin moni yläasteikäinen nuori jolla on kielellisiä lahjoja perustasoisesti ja aktiivisuutta käyttää kieltä.
Olemme surullisen juntti kansa tämän kielten ihailumme kanssa. Jos englantia puhuu vanhemman työn takia Suomeen muuttanut yläluokkainen lontoolaislapsi, haluamme omamme sen luokalle vaikka oma lapsi on tyyppiä "jaa mää vai?" Jos englantia puhuu musta köyhän perheen muksu, hänen luokalleen ei halua kukaan.
Nykyään villitys on myös ekalta luokalta alkava ranska. Ekoilla luokilla opetus on tunti viikossa ja tuloksena yleensä lapsi joka osaa sanoa Je m'appelle Veeti - ehkä jopa kirjoittaa sen. Lapsi ei tule oppimaan kieltä vain siksi että vanhempien mielestä ranska on chic ja cool. Suurimmalle osalle lopulta työelämässä täysin tarpeeton kieli jota edes jotenkuten kunnolla käyttääkseen sitä pitäisi opiskella vuosia ja nimenomaan täysin ranskankielisessä ympäristössä. Tässä kielessä myös näkyy se että jos puhujana on siirtomaavallan myötä ranskaa puhuva henkilö, se on junttia. Ihmiset haluavat ajatella että heidän lapsensa tulee olemaan se pariisilainen liikemies. Siellä ei kovin monta Jesperi Koposta ole.
Kielten osaaminen on hienoa mutta niiden opiskelun ollessa itseisarvo ollaan pulassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lukenut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 12-vuotiaasta lähtien, katsonut englanninkielisiä sarjoja ja leffoja ilman tekstitystä lukioikäisestä ilman ymmärtämisvaikeuksia ja jatko-opinnoissa pystyin lukemaan vaikeuksitta oman alan asiatekstiä, kaikki ilman kielikylpyjä, englanninkielisiä päiväkoteja, ulkomaanmatkoja tai vaihtareita. Englanti on varmaan helpoin kieli oppia ilman sen kummempaa panostusta.
Oliko sulla tiedossa jotain haittaa siitä, että lapsi on englanninkielisessä päiväkodissa? Ei ole, joten ruksaan vuodatuksesi ihan kateuden alle.
Ei välttämättä ole haittaa mutta ei myöskään mitään hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin supisuomalaiselle perheelle ollut kauhean tärkeää että lapset menivät englanninkieliseen päiväkotiin ja sieltä sitten englanninkieliseen (kansainväliseen) kouluun. Vanhempi lapsi pääsi juuri ja juuri mistään läpi siellä koulussa ja suoraan amikseen kokkilinjalle. Nuorempi lukihäiriöinen adhd -vilperi jonka kanssa ovat aivan pulassa kun sai paikan koulusta vaikkei äidinkielelläkään osaa tehtäviä. Koko muksu aivan sekaisin kielistä ja ikää kymmenen. Miksi? Mitään syytä ei ole. Vanhemmat vain halusivat noin.
Tiedän myös toisen perheen jossa lapsi laitettiin samantien englanninkieliseen päiväkotiin kun sinne vain pääsi, mitään sidettä muuhun kuin suomenkieleen ei ollut. Sellaista selvästi silti toivottiin. Lapsi pärjäsi rimaa hipoen, peruskoulun jälkeen meni suomenkieliseen lukioon ja nippanappa läpi kirjoituksista. Englantia puhuu huonommin kuin moni yläasteikäinen nuori jolla on kielellisiä lahjoja perustasoisesti ja aktiivisuutta käyttää kieltä.
Olemme surullisen juntti kansa tämän kielten ihailumme kanssa. Jos englantia puhuu vanhemman työn takia Suomeen muuttanut yläluokkainen lontoolaislapsi, haluamme omamme sen luokalle vaikka oma lapsi on tyyppiä "jaa mää vai?" Jos englantia puhuu musta köyhän perheen muksu, hänen luokalleen ei halua kukaan.
Nykyään villitys on myös ekalta luokalta alkava ranska. Ekoilla luokilla opetus on tunti viikossa ja tuloksena yleensä lapsi joka osaa sanoa Je m'appelle Veeti - ehkä jopa kirjoittaa sen. Lapsi ei tule oppimaan kieltä vain siksi että vanhempien mielestä ranska on chic ja cool. Suurimmalle osalle lopulta työelämässä täysin tarpeeton kieli jota edes jotenkuten kunnolla käyttääkseen sitä pitäisi opiskella vuosia ja nimenomaan täysin ranskankielisessä ympäristössä. Tässä kielessä myös näkyy se että jos puhujana on siirtomaavallan myötä ranskaa puhuva henkilö, se on junttia. Ihmiset haluavat ajatella että heidän lapsensa tulee olemaan se pariisilainen liikemies. Siellä ei kovin monta Jesperi Koposta ole.
Kielten osaaminen on hienoa mutta niiden opiskelun ollessa itseisarvo ollaan pulassa.
En ymmärrä lainkaan krittiikiäsi. Ekalla luokalla puolet lapsista osaa tullessaan jo lukea ja kirjoittaa, moni laskeekin sujuvasti alkeita. Puolet ei osaa sitten mitään. Joku ranska on ihan kiva tällä osaavalle puolikkaalle, on jotain uuttakin opittavaa sillä aikaa kun kaveri tavaa vielä omaa nimeään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi kävi englanninkielisen primaryn (kaksi vuotta). Oppi ääntämään sikahyvin, mikä näkyy vielä nyt lukiossakin. Toinen kikka on ottaa enkunkielinen vaihtari perheeseen. Kasvoi sanavarasto.
Miksi ottaa enkunkielinen vaihtari kun voi lähteä vaihtoon ihan itse vaikkapa heti peruskoulun jälkeen niin kuin minäkin tein. Eipä sillä, että siitä kielitaidosta olisi ollut mitään hyötyä työllistymiseen, mutta onpahan helpompi reissata ja lukea esim kirjoja englanniksi!
Sen vaihtarin voi ottaa jo kun lapset ovat pieniä ja ne pienet lapset oppivat englantia. Miksi odottaa jonnekin teini-ikään?
Koska teini-ikäisen oppimiskapasiteetti on niin paljon suurempi kuin pikkulapsen, ja oppimisen kannalta on huomattavasti tehokkaampaa mennä itse englanninkieliseen ympäristöön kuin ottaa kotiin englanninkielinen vaihto-oppilas.
Samoin kieli unohtuu. Ystäväni eli alle kouluikäisenä englanninkielisessä maassa, ja käytännössä niistä vuosista jäi hänelle vain hyvin alkeellista perussanastoa. Minä taas opiskelin yhden vuoden amerikkalaisessa high schoolissa, ja voi pojat mitä kaikkea opin esimerkiksi kirjallisuuden, historian ja yhteiskuntaopin tunneilla.
-eri.
Poistaako nämä jotenkin toisiaan? Miksi ei voi pienille lapsille ottaa sitä vaihtaria opettamaan kieltä ja lasten kasvaessa laittaa heitä vaihtoon tai kokonaan englanninkielisiin kouluihin, opiskelemaan yliopistotutkintonsa englanniksi?
Eivät poista toisiaan mitenkään. Voi ottaa vaihtareita, lähettää vaihtoon tai vaikka muuttaa koko perheen asumaan englanninkieliseen maahan.
Mutta kaikista näistä ponnistuksista huolimatta saattaa joku toinen oppia yhtä hyvää englantia vain harrastamalla kaunokirjallisuuden lukemista ja netflixin töllötystä.
Eli sikäli kannattaa miettiä, mihin kaikkeen muuhunkin perheen resursseja voi ja kannattaa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi kävi englanninkielisen primaryn (kaksi vuotta). Oppi ääntämään sikahyvin, mikä näkyy vielä nyt lukiossakin. Toinen kikka on ottaa enkunkielinen vaihtari perheeseen. Kasvoi sanavarasto.
Miksi ottaa enkunkielinen vaihtari kun voi lähteä vaihtoon ihan itse vaikkapa heti peruskoulun jälkeen niin kuin minäkin tein. Eipä sillä, että siitä kielitaidosta olisi ollut mitään hyötyä työllistymiseen, mutta onpahan helpompi reissata ja lukea esim kirjoja englanniksi!
Sen vaihtarin voi ottaa jo kun lapset ovat pieniä ja ne pienet lapset oppivat englantia. Miksi odottaa jonnekin teini-ikään?
Koska teini-ikäisen oppimiskapasiteetti on niin paljon suurempi kuin pikkulapsen, ja oppimisen kannalta on huomattavasti tehokkaampaa mennä itse englanninkieliseen ympäristöön kuin ottaa kotiin englanninkielinen vaihto-oppilas.
Samoin kieli unohtuu. Ystäväni eli alle kouluikäisenä englanninkielisessä maassa, ja käytännössä niistä vuosista jäi hänelle vain hyvin alkeellista perussanastoa. Minä taas opiskelin yhden vuoden amerikkalaisessa high schoolissa, ja voi pojat mitä kaikkea opin esimerkiksi kirjallisuuden, historian ja yhteiskuntaopin tunneilla.
-eri.
Poistaako nämä jotenkin toisiaan? Miksi ei voi pienille lapsille ottaa sitä vaihtaria opettamaan kieltä ja lasten kasvaessa laittaa heitä vaihtoon tai kokonaan englanninkielisiin kouluihin, opiskelemaan yliopistotutkintonsa englanniksi?
Eivät poista toisiaan mitenkään. Voi ottaa vaihtareita, lähettää vaihtoon tai vaikka muuttaa koko perheen asumaan englanninkieliseen maahan.
Mutta kaikista näistä ponnistuksista huolimatta saattaa joku toinen oppia yhtä hyvää englantia vain harrastamalla kaunokirjallisuuden lukemista ja netflixin töllötystä.
Eli sikäli kannattaa miettiä, mihin kaikkeen muuhunkin perheen resursseja voi ja kannattaa käyttää.
Mutta se toinen lapsi on siellä pienessä yksityisessä päiväkodissa voinut sen kielitaidon lisäksi saada aivan ylivertaisen päivähoidon ja kaverit, jotka eivät ole inkuusiosta kuulleetkaan. Sillä aikaa se toinen möllöttää netflixiä suomeksi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi kävi englanninkielisen primaryn (kaksi vuotta). Oppi ääntämään sikahyvin, mikä näkyy vielä nyt lukiossakin. Toinen kikka on ottaa enkunkielinen vaihtari perheeseen. Kasvoi sanavarasto.
Miksi ottaa enkunkielinen vaihtari kun voi lähteä vaihtoon ihan itse vaikkapa heti peruskoulun jälkeen niin kuin minäkin tein. Eipä sillä, että siitä kielitaidosta olisi ollut mitään hyötyä työllistymiseen, mutta onpahan helpompi reissata ja lukea esim kirjoja englanniksi!
Sen vaihtarin voi ottaa jo kun lapset ovat pieniä ja ne pienet lapset oppivat englantia. Miksi odottaa jonnekin teini-ikään?
Koska teini-ikäisen oppimiskapasiteetti on niin paljon suurempi kuin pikkulapsen, ja oppimisen kannalta on huomattavasti tehokkaampaa mennä itse englanninkieliseen ympäristöön kuin ottaa kotiin englanninkielinen vaihto-oppilas.
Samoin kieli unohtuu. Ystäväni eli alle kouluikäisenä englanninkielisessä maassa, ja käytännössä niistä vuosista jäi hänelle vain hyvin alkeellista perussanastoa. Minä taas opiskelin yhden vuoden amerikkalaisessa high schoolissa, ja voi pojat mitä kaikkea opin esimerkiksi kirjallisuuden, historian ja yhteiskuntaopin tunneilla.
-eri.
Sivistyminen on sitten jäänytkin kokonaan...
Vierailija kirjoitti:
Haluan, että lapseni oppii rakkaan, kauniin, rikkaan, harvinaisen äidinkielensä mahdollisimman hyvin. Sen saman, jonka käytön puolesta on taisteltu.
Englannin palvojia ajattelen sydämeltään hieman junteiksi.
No, meillä ainakin se englanninkielisen päiväkodin käynyt lapsi osaa kyllä myös äidinkielensä erinomaisesti. Kielellisesti lahjakkaat kyllä pystyy oppimaan kaksi tai enemmänkin kieliä. Kaikilla ei toki ole tällaisia lahjoja. Harmi heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi kävi englanninkielisen primaryn (kaksi vuotta). Oppi ääntämään sikahyvin, mikä näkyy vielä nyt lukiossakin. Toinen kikka on ottaa enkunkielinen vaihtari perheeseen. Kasvoi sanavarasto.
Miksi ottaa enkunkielinen vaihtari kun voi lähteä vaihtoon ihan itse vaikkapa heti peruskoulun jälkeen niin kuin minäkin tein. Eipä sillä, että siitä kielitaidosta olisi ollut mitään hyötyä työllistymiseen, mutta onpahan helpompi reissata ja lukea esim kirjoja englanniksi!
Sen vaihtarin voi ottaa jo kun lapset ovat pieniä ja ne pienet lapset oppivat englantia. Miksi odottaa jonnekin teini-ikään?
Koska teini-ikäisen oppimiskapasiteetti on niin paljon suurempi kuin pikkulapsen, ja oppimisen kannalta on huomattavasti tehokkaampaa mennä itse englanninkieliseen ympäristöön kuin ottaa kotiin englanninkielinen vaihto-oppilas.
Samoin kieli unohtuu. Ystäväni eli alle kouluikäisenä englanninkielisessä maassa, ja käytännössä niistä vuosista jäi hänelle vain hyvin alkeellista perussanastoa. Minä taas opiskelin yhden vuoden amerikkalaisessa high schoolissa, ja voi pojat mitä kaikkea opin esimerkiksi kirjallisuuden, historian ja yhteiskuntaopin tunneilla.
-eri.
Sivistyminen on sitten jäänytkin kokonaan...
Älä nyt masennu. Kyllä sinä ehdit ihan hyvin vielä sivistyä.
Meillä oli englanninkielinen vaihtari kun lapsi oli 10. Lapsi oli englanninkielisessä koulussa jota jatkoi koko peruskoulun. Peruskouluaikana teki leirikoulumatkoja Englantiin ja me matkustelimme siellä useampia viikkoja joka kesä.
Lukion kävi suomeksi, kirjoitti enkusta ällän, meni ulkomaille opiskelemaan englanniksi.
Mikään näistä englannin oppimisen tavoista ei kumonnut toisiaan tai poistanut toisen vaikutusta. Ne täydensi kaikki toisiaan.
Englantia ei kukaan nykyään pysty unohtamaan. Sen verran aktiivisesti sitä nykyään kaikki käyttää.
Vähän hassua. Ei se päiväkoti oikeasti paljon merkitse kielitaidon kannalta. Tulee mieleen, että vanhemmat haluavat brassailla. Tunnen eräänkin supisuomalaisen pariskunnan, jotka ovar kovasti yrittäneet kasvattaa tyttäristään suomenruotsalaisia näiden päiväkotien ja koulujen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi kävi englanninkielisen primaryn (kaksi vuotta). Oppi ääntämään sikahyvin, mikä näkyy vielä nyt lukiossakin. Toinen kikka on ottaa enkunkielinen vaihtari perheeseen. Kasvoi sanavarasto.
Miksi ottaa enkunkielinen vaihtari kun voi lähteä vaihtoon ihan itse vaikkapa heti peruskoulun jälkeen niin kuin minäkin tein. Eipä sillä, että siitä kielitaidosta olisi ollut mitään hyötyä työllistymiseen, mutta onpahan helpompi reissata ja lukea esim kirjoja englanniksi!
Sen vaihtarin voi ottaa jo kun lapset ovat pieniä ja ne pienet lapset oppivat englantia. Miksi odottaa jonnekin teini-ikään?
Koska teini-ikäisen oppimiskapasiteetti on niin paljon suurempi kuin pikkulapsen, ja oppimisen kannalta on huomattavasti tehokkaampaa mennä itse englanninkieliseen ympäristöön kuin ottaa kotiin englanninkielinen vaihto-oppilas.
Samoin kieli unohtuu. Ystäväni eli alle kouluikäisenä englanninkielisessä maassa, ja käytännössä niistä vuosista jäi hänelle vain hyvin alkeellista perussanastoa. Minä taas opiskelin yhden vuoden amerikkalaisessa high schoolissa, ja voi pojat mitä kaikkea opin esimerkiksi kirjallisuuden, historian ja yhteiskuntaopin tunneilla.
-eri.
Poistaako nämä jotenkin toisiaan? Miksi ei voi pienille lapsille ottaa sitä vaihtaria opettamaan kieltä ja lasten kasvaessa laittaa heitä vaihtoon tai kokonaan englanninkielisiin kouluihin, opiskelemaan yliopistotutkintonsa englanniksi?
Eivät poista toisiaan mitenkään. Voi ottaa vaihtareita, lähettää vaihtoon tai vaikka muuttaa koko perheen asumaan englanninkieliseen maahan.
Mutta kaikista näistä ponnistuksista huolimatta saattaa joku toinen oppia yhtä hyvää englantia vain harrastamalla kaunokirjallisuuden lukemista ja netflixin töllötystä.
Eli sikäli kannattaa miettiä, mihin kaikkeen muuhunkin perheen resursseja voi ja kannattaa käyttää.
Mutta se toinen lapsi on siellä pienessä yksityisessä päiväkodissa voinut sen kielitaidon lisäksi saada aivan ylivertaisen päivähoidon ja kaverit, jotka eivät ole inkuusiosta kuulleetkaan. Sillä aikaa se toinen möllöttää netflixiä suomeksi yksin.
Itse vertailin näitä tosissani silloin, kun lapsille päivähoitopaikkaa etsittiin. Ainakaan omalla paikkakunnallani englanninkielinen päiväkoti ei oikein vakuuttanut. Henkilökunta oli aika kirjavaa.
Tampereellahan taisi tulla joku hässäkkäkin englanninkielisen päiväkodin toiminnan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli englanninkielinen vaihtari kun lapsi oli 10. Lapsi oli englanninkielisessä koulussa jota jatkoi koko peruskoulun. Peruskouluaikana teki leirikoulumatkoja Englantiin ja me matkustelimme siellä useampia viikkoja joka kesä.
Lukion kävi suomeksi, kirjoitti enkusta ällän, meni ulkomaille opiskelemaan englanniksi.
Mikään näistä englannin oppimisen tavoista ei kumonnut toisiaan tai poistanut toisen vaikutusta. Ne täydensi kaikki toisiaan.
Englantia ei kukaan nykyään pysty unohtamaan. Sen verran aktiivisesti sitä nykyään kaikki käyttää.
Mä puolestani tunnen runsaasti ihmisiä, jotka ovat käyneet tavalliset suomenkieliset koulut, kirjoittaneet sen ällän ja jatkaneet englanninkieliseen yliopistoon. Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Mietin tätä oman lapsen kohdalla, mutta en sitten laittanut. Meidän paikkakunnalla lapset viettävät engl.tarhassa halloweenia, kiitospäivää, jopa sitä Pyhän Patrikin päivää (?). Se tuntui turhan vieraalta kun olemme ihan tavallinen suomalaisperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli englanninkielinen vaihtari kun lapsi oli 10. Lapsi oli englanninkielisessä koulussa jota jatkoi koko peruskoulun. Peruskouluaikana teki leirikoulumatkoja Englantiin ja me matkustelimme siellä useampia viikkoja joka kesä.
Lukion kävi suomeksi, kirjoitti enkusta ällän, meni ulkomaille opiskelemaan englanniksi.
Mikään näistä englannin oppimisen tavoista ei kumonnut toisiaan tai poistanut toisen vaikutusta. Ne täydensi kaikki toisiaan.
Englantia ei kukaan nykyään pysty unohtamaan. Sen verran aktiivisesti sitä nykyään kaikki käyttää.
Mä puolestani tunnen runsaasti ihmisiä, jotka ovat käyneet tavalliset suomenkieliset koulut, kirjoittaneet sen ällän ja jatkaneet englanninkieliseen yliopistoon. Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Jännä miten happamasti osa suhtautuu siihen, että osa pienten lasten vanhemmista haluaa auttaa lastensa kielten oppimista jo hyvin varhaisesta iästä lähtien. Mikä siinä ärsyttää noin paljon?
Vierailija kirjoitti:
Mietin tätä oman lapsen kohdalla, mutta en sitten laittanut. Meidän paikkakunnalla lapset viettävät engl.tarhassa halloweenia, kiitospäivää, jopa sitä Pyhän Patrikin päivää (?). Se tuntui turhan vieraalta kun olemme ihan tavallinen suomalaisperhe.
Oman lapsen päiväkodissa näistä keskuteltiin yhdessä. Päiväkoti oli hyvin yhteisöllinen ja vanhempainilloissa juteltiin millaisia asioita halutaan päiväkodissa juhlia. Tarkoitus oli, että kaikilla on kivaa eikä kukaan loukkaannu. Esim. joulusta poimittiin vain se osa, joka ei ärsytä minkään kulttuurin edustajia. Jokaisen lapsen suvun kotimaata myös opeteltiin. Oli meillä jopa kulttuuriset nyyttäritkin siellä, jokainen leipoi oman kulttuurinsa mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli englanninkielinen vaihtari kun lapsi oli 10. Lapsi oli englanninkielisessä koulussa jota jatkoi koko peruskoulun. Peruskouluaikana teki leirikoulumatkoja Englantiin ja me matkustelimme siellä useampia viikkoja joka kesä.
Lukion kävi suomeksi, kirjoitti enkusta ällän, meni ulkomaille opiskelemaan englanniksi.
Mikään näistä englannin oppimisen tavoista ei kumonnut toisiaan tai poistanut toisen vaikutusta. Ne täydensi kaikki toisiaan.
Englantia ei kukaan nykyään pysty unohtamaan. Sen verran aktiivisesti sitä nykyään kaikki käyttää.
Mä puolestani tunnen runsaasti ihmisiä, jotka ovat käyneet tavalliset suomenkieliset koulut, kirjoittaneet sen ällän ja jatkaneet englanninkieliseen yliopistoon. Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Jännä miten happamasti osa suhtautuu siihen, että osa pienten lasten vanhemmista haluaa auttaa lastensa kielten oppimista jo hyvin varhaisesta iästä lähtien. Mikä siinä ärsyttää noin paljon?
Juuri kirjoitin, että annetaan kaikkien kukkien kukkia. Oletko varma, ettei sinua itseäsi ärsytä se, että niin moni on oppinut erinomaisen englannin kielen ihan tavallisessa lähikoulussa ja omalla harrastuneisuudella? Sehän on todella hieno asia, että englanti on kaikkien saavutettavissa.
Oliko sulla tiedossa jotain haittaa siitä, että lapsi on englanninkielisessä päiväkodissa? Ei ole, joten ruksaan vuodatuksesi ihan kateuden alle.