Lue keskustelun säännöt.
Ristilät valitsivat 4-vuotiaalle Nooalle englanninkielisen päiväkodin, ja niin tekee yhä useampi suomenkielinen perhe
23.02.2023 |
Kokemuksia ja mielipiteitä puolesta ja vastaan?
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä englannin kielen palvomista. Miksei esim ruotsia ja saksaa palvota samalla tavalla?Ja joku finglish kuulostaa aivan järkyttävältä, mitä etenkin nuoret puhuu pk-seudulla. Joka toinen sana suomea ja englantia sekaisin. Moni supisuomalainen myös esim instassa puhuu pelkästään englantia niissä päivityksissä, halutaanko siinä antaa itsestään jotenkin erityisen sivistyneen ja kansainvälisen mielikuvan? Me olemme Suomessa, joten arvostakaa ja vaalikaa tätä kaunista äidinkieltämme. En ymmärrä miksi Suomea tai tätä kieltä pitäisi millään tavalla hävetä.
Juuri näin!
Valitettavasti kielemme ja kulttuurimme alkaa olla hyvin vahvasti anglosaksisuuden lävistämä. Suomen kieli itsessään eläisi ja voisi hyvin eikä olisi vaarassa kuolla sukupuuttoon, mikäli me suomalaiset itse osaisimme sitä arvostaa.
Mutta valitettavasti me itse teemme tällä englannin palvomisella sen, että suomen kieli voi vakavasti vaarantua jo ihan muutaman sukupolven kuluessa. (Ja huom! Tällä ei ole mitään tekemistä esim. m-muuton kanssa, vaan monet suomalaiset itse vapaaehtoisesti siirtyvät käyttämään englantia. Ensin yksilöt, sen jälkeen suuret massat kunnes kukaan ei enää puhu lapsilleen suomea.)
Tottakai kieliä on maapallolla ajan saatossa syntynyt, elänyt ja kuollut, joten ehkä toiset kokevat suomen kielen katoamisen pelkkänä luonnollisena kielten kiertokulkuna.
Itse sen sijaan koen vahvasti, että jokaisella kielellä - samoin kuin jokaisella eläinlajilla - on itseisarvo. Siksi meidän pitäisikin vaalia jokaista kieltä ja eläinlajia ja pyrkiä kaikin keinoin estämään sukupuutto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin lapsi on englanninnkielisessä päiväkodissa. Tosin lapsen isä on britti ja myös minun isäni on. Lapsen isovanhemmista 3/4 on englanninkielisiä.
Lapsen vahvin kieli on kuitenkin suomi, koska se on minun äidinkieleni. En ole huomannut lapsen päiväkodilla olevan mitään negatiivisia vaikutuksia lapsen kielitaitoon.
Teidän tapauksessanne englanninkielinen päiväkoti kuulostaakin ihanteelliselta ratkaisulta kun kyseessä on syntyjään kaksikielinen lapsi :)
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin lapsi on englanninnkielisessä päiväkodissa. Tosin lapsen isä on britti ja myös minun isäni on. Lapsen isovanhemmista 3/4 on englanninkielisiä.
Lapsen vahvin kieli on kuitenkin suomi, koska se on minun äidinkieleni. En ole huomannut lapsen päiväkodilla olevan mitään negatiivisia vaikutuksia lapsen kielitaitoon.
Lisään vielä, että minä siis puhun lapselle pääsääntöisesti suomea. Joskus luetaan englanninkielisiä kirjoja. Enpä silti usko että sillä on niin paljoa merkitystä, luetaanko Missä Puppe piileksii vai Where's Spot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä englannin kielen palvomista. Miksei esim ruotsia ja saksaa palvota samalla tavalla?Ja joku finglish kuulostaa aivan järkyttävältä, mitä etenkin nuoret puhuu pk-seudulla. Joka toinen sana suomea ja englantia sekaisin. Moni supisuomalainen myös esim instassa puhuu pelkästään englantia niissä päivityksissä, halutaanko siinä antaa itsestään jotenkin erityisen sivistyneen ja kansainvälisen mielikuvan? Me olemme Suomessa, joten arvostakaa ja vaalikaa tätä kaunista äidinkieltämme. En ymmärrä miksi Suomea tai tätä kieltä pitäisi millään tavalla hävetä.
Juuri näin!
Valitettavasti kielemme ja kulttuurimme alkaa olla hyvin vahvasti anglosaksisuuden lävistämä. Suomen kieli itsessään eläisi ja voisi hyvin eikä olisi vaarassa kuolla sukupuuttoon, mikäli me suomalaiset itse osaisimme sitä arvostaa.
Mutta valitettavasti me itse teemme tällä englannin palvomisella sen, että suomen kieli voi vakavasti vaarantua jo ihan muutaman sukupolven kuluessa. (Ja huom! Tällä ei ole mitään tekemistä esim. m-muuton kanssa, vaan monet suomalaiset itse vapaaehtoisesti siirtyvät käyttämään englantia. Ensin yksilöt, sen jälkeen suuret massat kunnes kukaan ei enää puhu lapsilleen suomea.)
Tottakai kieliä on maapallolla ajan saatossa syntynyt, elänyt ja kuollut, joten ehkä toiset kokevat suomen kielen katoamisen pelkkänä luonnollisena kielten kiertokulkuna.
Itse sen sijaan koen vahvasti, että jokaisella kielellä - samoin kuin jokaisella eläinlajilla - on itseisarvo. Siksi meidän pitäisikin vaalia jokaista kieltä ja eläinlajia ja pyrkiä kaikin keinoin estämään sukupuutto.
Suomen kielellä menee sikäli hienosti, että valtaosa suomalaisista kuuntelee kotimaista musiikkia, lukee tai nykypäivänä kuuntelee suomalaista kirjallisuutta ja seuraa suomalaisia medioita. Suomalainen kulttuuri on vahvasti suomenkielistä. Monessa maassa nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä.
Sikäli on varsin surullista, että elämänalue, jolla suomen kieltä vähemmän arvostetaan, on koulutus, varsinkin korkeakoulutus. Järjestetään englanninkielisiä kursseja suomen puhujille ja kannustetaan tekemään opinnäytteitä englanniksi. Omankielinen tiede on sivistyskansan merkki siinä missä omankielinen taide.
Vierailija kirjoitti:
Lingvistinä ja kielten opettajana näkemykseni on, että suomalaisen, äidinkielenään suomea puhuvan, Suomessa asuvan, suomenkielisellä alueella elävän lapsen ei kannata käydä englanninkielisessä päivähoidossa.
Syynä se, että päivähoidossa ei kuitenkaan vietetä niin paljoa aikaa, että siellä oppisi monipuolisen, natiiviin verrattavan kielitaidon, vaan kielitaito jää kuitenkin väistämättä jossain määrin suppeaksi.
Lisäksi lapsen englannin ääntäminenkään ei välttämättä kehity täysin natiivitasoiseksi, sillä yksikielisillä henkilöillä äidinkieli kuultaa ääntämisessä aina jonkin verran läpi. (Toisilla todella paljon, toisilla tuskin havaittavasti, mutta aina jonkin verran.)
Potentiaalista haittaakin tuollaisesta saattaisi olla. Mikäli lapsella on vähääkään kielellisiä vaikeuksia, olisi syytä panostaa varhaislapsuudessa ja päiväkoti-iässä pelkästään äidinkieleen. Näin vältetään tilanne, jossa lapsi osaa "kahta kieltä puoliksi" muttei yhtäkään kokonaan.
Erilaiset kansainväliset tilanteet, kaksi- tai monikielisyys tai muut vastaavat tilanteet ovat toki asia erikseen.
Lingvistinä ja kielikylpyopettajana olen eri mieltä. Missään ei opi ääntämään samalla tasolla kuin siinä vaiheessa, että lapsena kielikylpymetodilla sen ääntämisen oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin lapsi on englanninnkielisessä päiväkodissa. Tosin lapsen isä on britti ja myös minun isäni on. Lapsen isovanhemmista 3/4 on englanninkielisiä.
Lapsen vahvin kieli on kuitenkin suomi, koska se on minun äidinkieleni. En ole huomannut lapsen päiväkodilla olevan mitään negatiivisia vaikutuksia lapsen kielitaitoon.
Lisään vielä, että minä siis puhun lapselle pääsääntöisesti suomea. Joskus luetaan englanninkielisiä kirjoja. Enpä silti usko että sillä on niin paljoa merkitystä, luetaanko Missä Puppe piileksii vai Where's Spot.
Pupen ja Spotin vaiheessa sillä ei niin suurta väliä olekaan. Noissa kirjoissahan on vain hyvin yksinkertaisia lauseita, jotka oppii arjessakin.
Paradoksaalisesti työ lukutaidon eteen alkaa vasta siinä vaiheessa, kun lapsi omasta mielestään osaa jo lukea. Silloin pitäisi pystyä motivoimaan lapsi saavuttamaan oikea syvälukutaito ainakin yhdellä kielellä. Toki hienoa, jos jollakulla se onnistuu useammalla. Hälyttävän monella se ei onnistu yhdelläkään.
Pelkkää kiusantekoa, miks suomen pitää kaikessa olla niin "kansainvälinen"?? Yhä useampi työpaikassa puhuu vain englantia alkaa olla enemmistö siis englantia puhuvia!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi päätyi hieman sattumalta englanninkieliseen päiväkotiin, kun hoidontarve tuli yllättäen ja englanninkieliseen pääsi nopeammin. Tuo englanninkielinen oli vieläpä mukavan pieni, kun suomenkielisessä päiväkodissa olisi ollut aivan jäätävä määrä lapsia.
Lapsi oli viisivuotias päiväkotiin mennessään ja ehti olla siellä kaksi vuotta. Hän sai yllättävänkin hyvän pohjan sieltä ja englannin oppiminen jatkui päiväkodin jälkeenkin, vaikkei sitä missään opetettu. Netistä hän sen englannin jotenkin imuroi ja neljännen luokan jälkeisenä kesänä pystyi lukemaan jo Percy Jacksoneita englanniksi. Vasta viidennellä luokalla alkoi koulussa englanninopetus, mutta arvelen että pääosa kielitaidosta hänellä on tullut kirjoja lukemalla.
Sen myönnän, että oli vaihe, jolloin lapsi oli hieman kielipuoli ja hänellä oli jotain omia sanoja, jotka olivat suomen ja englannin sekoitusta. Mutta se oli todellakin vaihe eikä hänellä ollut suomenkielisessä koulussa mitään ongelmaa, koska luki kirjoja ahmimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä englannin kielen palvomista. Miksei esim ruotsia ja saksaa palvota samalla tavalla?Ja joku finglish kuulostaa aivan järkyttävältä, mitä etenkin nuoret puhuu pk-seudulla. Joka toinen sana suomea ja englantia sekaisin. Moni supisuomalainen myös esim instassa puhuu pelkästään englantia niissä päivityksissä, halutaanko siinä antaa itsestään jotenkin erityisen sivistyneen ja kansainvälisen mielikuvan? Me olemme Suomessa, joten arvostakaa ja vaalikaa tätä kaunista äidinkieltämme. En ymmärrä miksi Suomea tai tätä kieltä pitäisi millään tavalla hävetä.
Juuri näin!
Valitettavasti kielemme ja kulttuurimme alkaa olla hyvin vahvasti anglosaksisuuden lävistämä. Suomen kieli itsessään eläisi ja voisi hyvin eikä olisi vaarassa kuolla sukupuuttoon, mikäli me suomalaiset itse osaisimme sitä arvostaa.
Mutta valitettavasti me itse teemme tällä englannin palvomisella sen, että suomen kieli voi vakavasti vaarantua jo ihan muutaman sukupolven kuluessa. (Ja huom! Tällä ei ole mitään tekemistä esim. m-muuton kanssa, vaan monet suomalaiset itse vapaaehtoisesti siirtyvät käyttämään englantia. Ensin yksilöt, sen jälkeen suuret massat kunnes kukaan ei enää puhu lapsilleen suomea.)
Tottakai kieliä on maapallolla ajan saatossa syntynyt, elänyt ja kuollut, joten ehkä toiset kokevat suomen kielen katoamisen pelkkänä luonnollisena kielten kiertokulkuna.
Itse sen sijaan koen vahvasti, että jokaisella kielellä - samoin kuin jokaisella eläinlajilla - on itseisarvo. Siksi meidän pitäisikin vaalia jokaista kieltä ja eläinlajia ja pyrkiä kaikin keinoin estämään sukupuutto.
Suomen kielellä menee sikäli hienosti, että valtaosa suomalaisista kuuntelee kotimaista musiikkia, lukee tai nykypäivänä kuuntelee suomalaista kirjallisuutta ja seuraa suomalaisia medioita. Suomalainen kulttuuri on vahvasti suomenkielistä. Monessa maassa nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä.
Sikäli on varsin surullista, että elämänalue, jolla suomen kieltä vähemmän arvostetaan, on koulutus, varsinkin korkeakoulutus. Järjestetään englanninkielisiä kursseja suomen puhujille ja kannustetaan tekemään opinnäytteitä englanniksi. Omankielinen tiede on sivistyskansan merkki siinä missä omankielinen taide.
Tieteen kieli on aina ollut universaali. Se oli ennen latina ja nykyisin se on hyvin pitkälti englanti. Ajatus on, että mahdollisimman moni pystyy ajatuksiaan tieteessä vaihtamaan ja saa omia tuloksiaan ymmärretyksi ja julkaistuksi. Laaja vertaisarviointi on tieteen ydintä eikä mikään nationalistinen kielipolitiikka. Suomenkielinen tiede on vaarallinen ajatus, jonka tien päässä on hyvin huono, kotikutoinen tieteenviritelmä, joka ei jalostu vertaistensa joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä englannin kielen palvomista. Miksei esim ruotsia ja saksaa palvota samalla tavalla?Ja joku finglish kuulostaa aivan järkyttävältä, mitä etenkin nuoret puhuu pk-seudulla. Joka toinen sana suomea ja englantia sekaisin. Moni supisuomalainen myös esim instassa puhuu pelkästään englantia niissä päivityksissä, halutaanko siinä antaa itsestään jotenkin erityisen sivistyneen ja kansainvälisen mielikuvan? Me olemme Suomessa, joten arvostakaa ja vaalikaa tätä kaunista äidinkieltämme. En ymmärrä miksi Suomea tai tätä kieltä pitäisi millään tavalla hävetä.
Juuri näin!
Valitettavasti kielemme ja kulttuurimme alkaa olla hyvin vahvasti anglosaksisuuden lävistämä. Suomen kieli itsessään eläisi ja voisi hyvin eikä olisi vaarassa kuolla sukupuuttoon, mikäli me suomalaiset itse osaisimme sitä arvostaa.
Mutta valitettavasti me itse teemme tällä englannin palvomisella sen, että suomen kieli voi vakavasti vaarantua jo ihan muutaman sukupolven kuluessa. (Ja huom! Tällä ei ole mitään tekemistä esim. m-muuton kanssa, vaan monet suomalaiset itse vapaaehtoisesti siirtyvät käyttämään englantia. Ensin yksilöt, sen jälkeen suuret massat kunnes kukaan ei enää puhu lapsilleen suomea.)
Tottakai kieliä on maapallolla ajan saatossa syntynyt, elänyt ja kuollut, joten ehkä toiset kokevat suomen kielen katoamisen pelkkänä luonnollisena kielten kiertokulkuna.
Itse sen sijaan koen vahvasti, että jokaisella kielellä - samoin kuin jokaisella eläinlajilla - on itseisarvo. Siksi meidän pitäisikin vaalia jokaista kieltä ja eläinlajia ja pyrkiä kaikin keinoin estämään sukupuutto.
Suomen kielellä menee sikäli hienosti, että valtaosa suomalaisista kuuntelee kotimaista musiikkia, lukee tai nykypäivänä kuuntelee suomalaista kirjallisuutta ja seuraa suomalaisia medioita. Suomalainen kulttuuri on vahvasti suomenkielistä. Monessa maassa nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä.
Sikäli on varsin surullista, että elämänalue, jolla suomen kieltä vähemmän arvostetaan, on koulutus, varsinkin korkeakoulutus. Järjestetään englanninkielisiä kursseja suomen puhujille ja kannustetaan tekemään opinnäytteitä englanniksi. Omankielinen tiede on sivistyskansan merkki siinä missä omankielinen taide.
Tieteen kieli on aina ollut universaali. Se oli ennen latina ja nykyisin se on hyvin pitkälti englanti. Ajatus on, että mahdollisimman moni pystyy ajatuksiaan tieteessä vaihtamaan ja saa omia tuloksiaan ymmärretyksi ja julkaistuksi. Laaja vertaisarviointi on tieteen ydintä eikä mikään nationalistinen kielipolitiikka. Suomenkielinen tiede on vaarallinen ajatus, jonka tien päässä on hyvin huono, kotikutoinen tieteenviritelmä, joka ei jalostu vertaistensa joukossa.
Siihen aikaan kun minä olin yliopistossa, meitä kannustettiin opiskelemaan ranskaa ja saksaa, jotta voisimme käyttää myös noiden kielialueiden lähteitä tutkimustyössämme.
Me valittiin lapsille enkunkielinen päiväkoti, jotta siitä tulisi luonnollinen kieli.
Me vanhemmat ollaan suomenkielisiä ja puhutaan enkkua työssä. Kotona puhutaan suomea (lapset joskus finglishiä), katotaan tv:tä suomeksi, lapset lukevat kirjoja sekä suomeksi että enkuksi. Lasten harrastukset (ovat nyt jo enkunkielisessä koulussa) on suomeksi ja puhuvat kavereiden kesken suomea, joskus finglishiä.
Myös futiskaverit, jotka käy koulua suomeksi, käyttää finglishiä. Lapsille ja nuorille sitä tulee joka tapauksessa peleistä, tiktokista, youtubesta jne. Koulu on hyvin pieni osa kieliympäristöä.
Finglish on näille lähinnä laiskuutta ja trendi eikä kielen osaamisesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä englannin kielen palvomista. Miksei esim ruotsia ja saksaa palvota samalla tavalla?Ja joku finglish kuulostaa aivan järkyttävältä, mitä etenkin nuoret puhuu pk-seudulla. Joka toinen sana suomea ja englantia sekaisin. Moni supisuomalainen myös esim instassa puhuu pelkästään englantia niissä päivityksissä, halutaanko siinä antaa itsestään jotenkin erityisen sivistyneen ja kansainvälisen mielikuvan? Me olemme Suomessa, joten arvostakaa ja vaalikaa tätä kaunista äidinkieltämme. En ymmärrä miksi Suomea tai tätä kieltä pitäisi millään tavalla hävetä.
Mua itseäni hämmästyttää jatkuvasti siivousalalla suomenkielen taidottomat ulkomaalaiset,englantia vaan pitäisi niiden kanssa puhua,jotkut puhuu huonoa englantia koska englanti ei ole heidän äidinkielensä, yritäpä siinä perehdyttää kun toinen ei puhu sanaakaan suomea ja minä en osaa selittää asioita englanniksi,silti työnantajatkin puhuu niille vaan englantia eivät työnantajat tajua etteivät kaikki osaa niin hyvää englantia, minä olen tehnyt vuosia sitten päätöksen että puhun vain omaa äidinkieltäni omassa maassani toinen opiskelkoot sen maan kieltä missä asuu pysyvästi.
Suomen kielellä ei pärjää missään muualla. Siksi kannattaa opiskella jo lapsena mahdollisimman montaa kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä englannin kielen palvomista. Miksei esim ruotsia ja saksaa palvota samalla tavalla?Ja joku finglish kuulostaa aivan järkyttävältä, mitä etenkin nuoret puhuu pk-seudulla. Joka toinen sana suomea ja englantia sekaisin. Moni supisuomalainen myös esim instassa puhuu pelkästään englantia niissä päivityksissä, halutaanko siinä antaa itsestään jotenkin erityisen sivistyneen ja kansainvälisen mielikuvan? Me olemme Suomessa, joten arvostakaa ja vaalikaa tätä kaunista äidinkieltämme. En ymmärrä miksi Suomea tai tätä kieltä pitäisi millään tavalla hävetä.
Juuri näin!
Valitettavasti kielemme ja kulttuurimme alkaa olla hyvin vahvasti anglosaksisuuden lävistämä. Suomen kieli itsessään eläisi ja voisi hyvin eikä olisi vaarassa kuolla sukupuuttoon, mikäli me suomalaiset itse osaisimme sitä arvostaa.
Mutta valitettavasti me itse teemme tällä englannin palvomisella sen, että suomen kieli voi vakavasti vaarantua jo ihan muutaman sukupolven kuluessa. (Ja huom! Tällä ei ole mitään tekemistä esim. m-muuton kanssa, vaan monet suomalaiset itse vapaaehtoisesti siirtyvät käyttämään englantia. Ensin yksilöt, sen jälkeen suuret massat kunnes kukaan ei enää puhu lapsilleen suomea.)
Tottakai kieliä on maapallolla ajan saatossa syntynyt, elänyt ja kuollut, joten ehkä toiset kokevat suomen kielen katoamisen pelkkänä luonnollisena kielten kiertokulkuna.
Itse sen sijaan koen vahvasti, että jokaisella kielellä - samoin kuin jokaisella eläinlajilla - on itseisarvo. Siksi meidän pitäisikin vaalia jokaista kieltä ja eläinlajia ja pyrkiä kaikin keinoin estämään sukupuutto.
Käytän instassa lähes ainoastaan englantia, jotta seuraajani ymmärtäisi mitä kirjoitan. Englanti on siitä helppo kieli siellä, että sitä varmaan kaikki heistä ymmärtää.
Se että käytän englantia instassa on todella pieni osa elämääni, se ei varsinaisesti ole pois siitä käyttämästäni suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lingvistinä ja kielten opettajana näkemykseni on, että suomalaisen, äidinkielenään suomea puhuvan, Suomessa asuvan, suomenkielisellä alueella elävän lapsen ei kannata käydä englanninkielisessä päivähoidossa.
Syynä se, että päivähoidossa ei kuitenkaan vietetä niin paljoa aikaa, että siellä oppisi monipuolisen, natiiviin verrattavan kielitaidon, vaan kielitaito jää kuitenkin väistämättä jossain määrin suppeaksi.
Lisäksi lapsen englannin ääntäminenkään ei välttämättä kehity täysin natiivitasoiseksi, sillä yksikielisillä henkilöillä äidinkieli kuultaa ääntämisessä aina jonkin verran läpi. (Toisilla todella paljon, toisilla tuskin havaittavasti, mutta aina jonkin verran.)
Potentiaalista haittaakin tuollaisesta saattaisi olla. Mikäli lapsella on vähääkään kielellisiä vaikeuksia, olisi syytä panostaa varhaislapsuudessa ja päiväkoti-iässä pelkästään äidinkieleen. Näin vältetään tilanne, jossa lapsi osaa "kahta kieltä puoliksi" muttei yhtäkään kokonaan.
Erilaiset kansainväliset tilanteet, kaksi- tai monikielisyys tai muut vastaavat tilanteet ovat toki asia erikseen.
Yksikään lapsi ei alle kouluikäisenä, päivähoidossa opi kieltä niin tehokkaasti, että kielitaito olisi sama, kuin natiivilla. Eikä se ole tarkoituskaan. Toivottavasti yksikään vanhempi ei edes odota sitä lapseltaan.
Mitään lapsen "kahta kieltä puoliksi" osaamisesta ei ole puhettakaan. Äidinkieli, jota lapsi käyttää vanhempien, sukulaisten, perheen ystävien ja muiden ihmisten kanssa arjessaan iltaisin, viikonloppuisin ja aina kun ei ole päiväkodissa kehittyy ihan normaalilla tavalla ja säilyy aina vahvempana kielenä.
Päiväkodissa omaksutaan kuitenkin ääntäminen ja muukin prosodia aivan toisella tavalla, kuin jos kielen oppiminen alkaa vasta koulussa, jossa kieltä opettaa ei-natiivi eli suomalainen opettaja.
Varsinainen kielen oppiminen jatkuu koko elämän. Sanavarasto karttuu ja samoin kielen rakenteiden käyttö monipuolistuu ja vahvistuu. Siihen kuitenkin tarvitaan jatkuvaa harjoitusta eli lapsen pitäisi käydä koulua kyseisellä kielellä. Lisäksi tulisi tarjota luettavaa sillä toisella kielellä ja myös tilaisuuksia käyttää kieltä aidossa ympäristössä eli tehdä matkoja alueelle, jossa kieltä puhutaan.
Meillä lapset olivat ruotsinkielisessä päiväkodissa, ihan logistisesti. Naapurirapussa.
Koulussa olivat suomenkielisessä.
Lukion jälkeen esikoinen opiskelee nyt Hankenissa.
Koko kouluajan on kummallakin ollut ruotsinkielisiä ystäviä, kieltä on käytetty päivittäin.
Missään vaiheessa ei ollut puhetta lasten suomenkielen taidosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin lapsi on englanninnkielisessä päiväkodissa. Tosin lapsen isä on britti ja myös minun isäni on. Lapsen isovanhemmista 3/4 on englanninkielisiä.
Lapsen vahvin kieli on kuitenkin suomi, koska se on minun äidinkieleni. En ole huomannut lapsen päiväkodilla olevan mitään negatiivisia vaikutuksia lapsen kielitaitoon.
Lisään vielä, että minä siis puhun lapselle pääsääntöisesti suomea. Joskus luetaan englanninkielisiä kirjoja. Enpä silti usko että sillä on niin paljoa merkitystä, luetaanko Missä Puppe piileksii vai Where's Spot.
Pupen ja Spotin vaiheessa sillä ei niin suurta väliä olekaan. Noissa kirjoissahan on vain hyvin yksinkertaisia lauseita, jotka oppii arjessakin.
Paradoksaalisesti työ lukutaidon eteen alkaa vasta siinä vaiheessa, kun lapsi omasta mielestään osaa jo lukea. Silloin pitäisi pystyä motivoimaan lapsi saavuttamaan oikea syvälukutaito ainakin yhdellä kielellä. Toki hienoa, jos jollakulla se onnistuu useammalla. Hälyttävän monella se ei onnistu yhdelläkään.
Syvälukutaidon kehittyminen kuitenkin edellyttää hyvää perustaitoa kielessä, eikä sen kuulukaan syntyä hetkessä. En ole varsinaisesti asiantuntija, mutta veikkaan, että kaikki lukeminen on ainakin plussaa. Ihan jo vaikka se, että ollaan siinä kirjan äärellä.
En varsinaisesti näe syytä, miksi toinen kieli syrjäyttäisi toisen. Tietysti ehkä silloin jos kielen perushallintakin on puutteellista ja esimerkiksi sanavarasto kovin suppeaa, voi olla hankalaa omaksua kahta kieltä. Mutta silloinkaan vika ei ole varsinaisesti kielissä, vaan siinä perustassa missä niitä on yritetty opetella.
Itsellä kielikoulutausta ja halusin samaa lapselleni. Osaamme molemmat useampia kieliä sujuvasti.
Pelkkä päiväkoti ei tee kenestäkään natiivia tai kielipuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lingvistinä ja kielten opettajana näkemykseni on, että suomalaisen, äidinkielenään suomea puhuvan, Suomessa asuvan, suomenkielisellä alueella elävän lapsen ei kannata käydä englanninkielisessä päivähoidossa.
Syynä se, että päivähoidossa ei kuitenkaan vietetä niin paljoa aikaa, että siellä oppisi monipuolisen, natiiviin verrattavan kielitaidon, vaan kielitaito jää kuitenkin väistämättä jossain määrin suppeaksi.
Lisäksi lapsen englannin ääntäminenkään ei välttämättä kehity täysin natiivitasoiseksi, sillä yksikielisillä henkilöillä äidinkieli kuultaa ääntämisessä aina jonkin verran läpi. (Toisilla todella paljon, toisilla tuskin havaittavasti, mutta aina jonkin verran.)
Potentiaalista haittaakin tuollaisesta saattaisi olla. Mikäli lapsella on vähääkään kielellisiä vaikeuksia, olisi syytä panostaa varhaislapsuudessa ja päiväkoti-iässä pelkästään äidinkieleen. Näin vältetään tilanne, jossa lapsi osaa "kahta kieltä puoliksi" muttei yhtäkään kokonaan.
Erilaiset kansainväliset tilanteet, kaksi- tai monikielisyys tai muut vastaavat tilanteet ovat toki asia erikseen.
Yksikään lapsi ei alle kouluikäisenä, päivähoidossa opi kieltä niin tehokkaasti, että kielitaito olisi sama, kuin natiivilla. Eikä se ole tarkoituskaan. Toivottavasti yksikään vanhempi ei edes odota sitä lapseltaan.
Mitään lapsen "kahta kieltä puoliksi" osaamisesta ei ole puhettakaan. Äidinkieli, jota lapsi käyttää vanhempien, sukulaisten, perheen ystävien ja muiden ihmisten kanssa arjessaan iltaisin, viikonloppuisin ja aina kun ei ole päiväkodissa kehittyy ihan normaalilla tavalla ja säilyy aina vahvempana kielenä.
Päiväkodissa omaksutaan kuitenkin ääntäminen ja muukin prosodia aivan toisella tavalla, kuin jos kielen oppiminen alkaa vasta koulussa, jossa kieltä opettaa ei-natiivi eli suomalainen opettaja.
Varsinainen kielen oppiminen jatkuu koko elämän. Sanavarasto karttuu ja samoin kielen rakenteiden käyttö monipuolistuu ja vahvistuu. Siihen kuitenkin tarvitaan jatkuvaa harjoitusta eli lapsen pitäisi käydä koulua kyseisellä kielellä. Lisäksi tulisi tarjota luettavaa sillä toisella kielellä ja myös tilaisuuksia käyttää kieltä aidossa ympäristössä eli tehdä matkoja alueelle, jossa kieltä puhutaan.
Omalla lapsellani oli tuuria, koska päiväkodissa oli natiivit englanninkieliset hoitajat ja lisäksi yksi suomalainen, joka oli ollut töissä UK:ssa muutaman vuoden ja puhui hyvää brittienglantia. Koulussa kun englanninopetus alkoi viidennellä luokalla, englanninopettaja oli saksalainen ja opetus tapahtui saksaksi. Kyllä siinä kohtaa lapsi oli tyytyväinen, että oli saanut päiväkodista hyvät pohjat.
Meidänkin lapsi on englanninnkielisessä päiväkodissa. Tosin lapsen isä on britti ja myös minun isäni on. Lapsen isovanhemmista 3/4 on englanninkielisiä.
Lapsen vahvin kieli on kuitenkin suomi, koska se on minun äidinkieleni. En ole huomannut lapsen päiväkodilla olevan mitään negatiivisia vaikutuksia lapsen kielitaitoon.