Uskotko kadotuksen olemassaoloon?

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikäli Jumala tai tuonpuoleinen on olemassa, miksei mitään tieteellisiä todisteita pystytä antamaan?

Vai onko tämä jotain Jumalan ilkikurista huumoria?

Että pitäisi uskoa sokeasti?

En tiedä.

Haluaisin vähän vakuuttavamman merkin Jumalalta, kuin tulkinnanvaraisia asioita.

-Se kissankuoleman jälkeen epäilevä

Ilmoitus löytyy Raamatusta. Jos ei se riitä, niin se ei riitä. Eiväthän kaikki usko vaikka joku tulisi rajan takaa kertomaan.

Tie on kapea ja harva sen löytää.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikäli Jumala tai tuonpuoleinen on olemassa, miksei mitään tieteellisiä todisteita pystytä antamaan?

Vai onko tämä jotain Jumalan ilkikurista huumoria?

Että pitäisi uskoa sokeasti?

En tiedä.

Haluaisin vähän vakuuttavamman merkin Jumalalta, kuin tulkinnanvaraisia asioita.

-Se kissankuoleman jälkeen epäilevä[/quo

Jos joku kuvittelee että on vaan kehittynyt joku jostain,ei ole tutustunut vähimmässäkään määrin elämän monipuolisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kokenut valtavan paljon Jumalan apua elämäni aikana. Tätä apua ja rakkautta en olisi saanut esim. ateismista tai agnotismista.

Jos lääkäri kertoo syöpäpotilaalle, että syöpä on parantunut, niin tuleeko hänelle siitä parempi mieli riippumatta siitä, onko syöpä tosiasiallisesti parantunut vai ei? Ja jos syöpä ei tosiasiallisesti ole parantunut, niin on kai parempi, että potilas tietää sen vaikka valheesta tulisikin parempi mieli?

Apu ja lohtu jonka (oletettavasti) käytännössä saat sisäisestä dialogistasi ei todista uskomuksien totuuden puolesta. Oletan kuitenkin, että Jumalan apu ei ole näyttäytynyt ilmeisinä "taikatemppuina" paremman ilmaisun puutteessa (esim. tyhjästä ilmestyvä setelinippu kun olet rahapulassa) vaan olet kokenut, että hän on ohjannut sinua elämän valintatilanteissa polulle, joka jälkiviisaana on osoittautunut hyväksi, kenties lievittänyt menetyksen tuskaa läheisen kuoltua ymv.

Itse koin maailmankaikkeuden välinpitämättömyyden ja kaiken lopussa odottavan äärettömän unohduksen ja pimeyden hyvinkin lohdulliseksi ajatukseksi kun tyttäreni kuoli. Tähtitaivaan tuijottelu yksinäisinä yön hetkinä asetti oman surun asiaankuuluvaan perspektiiviin. Ajatuksen siitä, että tyttären kuolemalla olisi ollut joku tarkoitus koin syvästi vastenmieliseksi.

Yliluonnollisia asioita tapahtuu   kaikissa uskonnoissa ja kaikissa lahkoissa, myös ateisteilla  sattuu niitä joskus. Se myös ei tapahtuu ainoastaan kristityille.

Olen todella pahoillani, että edellinen kommentoija on joutunut kokemaan lapsensa kuoleman.

Jumala on auttanut minua kaikilla sektoreilla, arjessa, emotionaalisesti ja epätodennäköisillä asioilla, jopa yliluonnollisesti. Hän ei ole sätkynukke, jota voin kiskoa naruista eikä ole antanut minulle kaikkea toivomaani. Hän on pyhä.

Tässä keskustelussa on jälleen esillä uskon ja tiedon välinen jännite. Joku kertoi voivansa uskoa, jos hän saisi objektiivista tietoa. Usko ei ole tiedon asia, vaikka uskolla on tiedollinen sisältö, joka on muotoiltu esim. uskontunnustuksessa.

Kuten filosofi Sören Kierkegaard sanoi - on uskon hyppy, uskon askel ja Joku ottaa vastaan.

Siunausta!

Kiitos pahoittelusta.

Miten päättelit, että yliluonnolliseksi mieltämäsi oli todellisuudessa yliluonnollista?

Uskonloikan ongelma on se, että vastaavanlaisen uskonloikan voi tehdä mihin hyvänsä uskontoon. Niin kauan kun objektiivinen evidenssi puuttuu kokonaan, ei ole mitään syytä ajatella, että uskonloikka kannattaa kohdistaa kristinuskoon eikä vaikka buddhalaisuuteen. Kummankin voi uskoa todeksi uskolla (engl. believe by faith). Täydestä sydämestään mukaan heittäytymällä voi kummastakin löytää elämäänsä tarkoituksen, objektiivisen ja absolutistisen moraaliopin oppaaksi elämän varrelle, henkisyyttä ja hengellisyyttä, syvällisen kokemuksen ikuisesta ja pyhästä totuudesta...

Juuri tästä syystä peräänkuulutan sitä objektiivista näyttöä, koska tismalleen samalla metodologialla voi päätyä uskomaan käytännössä minkä hyvänsä uskonnon. Sinulla ja buddhalaisella on objektiivisesti täsmälleen yhtä hyvät perustelut uskollenne. Kuitenkin vähintään toinen tai sitten molemmat ovat uskossaan väärässä. Pidätkö oikeasti tällaisia lopputuloksia tuottavan metodologian käyttöä hyvänä ideana?

Eikä meillä ole edes mitään objektiivista syytä ajatella, että edes yksi ihmisen uskonnoista olisi totta...

Hyviä kysymyksiä ja pohdintaa.

Tuosta yliluonnollisesta: olen kokenut mm. paranemisia. Osan ihan lääketieteen keinoin, osan rukouksen kautta. Jumala toimii monin tavoin.

Jos haluat objektiivisia todisteita, niin niitä saa ehkä odottaa elämänsä loppuun asti. Voi myös lähteä tutkimaan eri uskontoja. Ja/tai voi myös sanoa avoimin mielin Jumalalle: "Jos olet olemassa, ilmaise itsesi minulle". Hän voi ilmaista itsensä tavalla tai toisella, äkisti tai hitaammin.

"Jos joku tahtoo tehdä hänen (Jumalan) tahtonsa, hän tulee tietämään, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä (Jeesus) omiani." (Evankeliumi Johanneksen mukaan 7:17)

Itse vakuutuin kristinuskon todellisuudesta lukemalla yhden talvikauden Uutta testamenttia. Kuten totesit, uskontoja on paljon.

Kristinusko vakuutti minut sillä, että kaikki on jo valmista, Jumala antaa pelastuksen lahjaksi. Sitä ei tarvitse itse suorittaa. Se on armoa. Ja ihminen ei voi omasta voimastaan uskoa, usko on aina Jumalan lahja.

Siunausta sinulle ja muille myös!

Lääketieteen keinoin paraneminen ei missään tapauksessa vaadi minkäänlaista yliluonnollista selitystä. Henkilökohtaisesti pidän suorastaan loukkaavana niin hoitohenkilökuntaa kuin hoitojen taustalla vaikuttaneita tutkijoita kohtaan, jos niistä antaa Jumalalle mitään krediittiä, ainakaan enempää kuin että "Jumala on luonut maailman sellaiseksi, että lääketieteellä voidaan parantaa sairauksia". Tämä taas ei ole todiste ihmeestä, koska se luomistyö pitäisi ensin todistaa tapahtuneeksi. Toistaiseksi objektiivinen näyttö siitä on olematon.

Rukouksen voimalla parantuminen kaipailisi tarkempia selvityksiä mutta ennakoiden: kyseessä on ns. argument from ignorance ("tietämättömyysargumentti") tai argument from personal incredulity ("henkilökohtaisen epäuskon argumentti"). Olet rukoillut, kokenut parantuneesi ja päätellyt, että näiden välillä on kausaalinen yhteys, joko siksi, ettet tiedä mistä paraneminen johtuu tai siksi, että et yrityksistä huolimatta ole keksinyt muutakaan selitystä. Mutta kausaalista yhteyttä ei voi tällä tavalla osoittaa. Se, ettet tiedä, mistä paraneminen johtui todistaa vain sen, ettet tiedä. Se, ettet ole keksinyt muutakaan selitystä todistaa vain sen, että et ole keksinyt muutakaan selitystä.

Mitä tulee uskontojen tutkimiseen, niin sitä olen toki jossain määrin tehnyt ja sitähän tavallaan teen nytkin. Ja sen osalta toistan itseäni: en ole kuullut yhtään hyvää todistetta edes sen puolesta, että joku ihmisen uskonnoista olisi tosi, saati että jokin tietty uskonto olisi. Niin kauan kuin ei ole mitään syytä olettaa, että mikään uskonto tavoittaa totuudesta pienintäkään murua kuin korkeintaan vahingossa, en pidä millään tavalla järkevänä lähteä ainakaan tekemään mitään uskon loikkia, jota itse nimittäisin itsesuggestioksi.

Uskon vahvasti, että vakaalla ja päämäärätietoisella työskentelyllä ihminen voi saada itsensä uskomaan lähes mitä tahansa. Jos lähden tutkimaan jotain uskontoa tarkoituksenani kokeilla, saanko todistetuksi sen itselleni todeksi on suuri riski sille, että saan itseni uskomaan sen totuuteen todistamatta sitä itselleni oikeaksi. Toisin sanoen, päädyn uskomaan jonkin uskonnon todeksi epistemologisesti kestämättömistä syistä.

Viimeiseen kappaleeseen: osaatko kertoa, miksi tuo olisi todiste kristinuskon totuuden puolesta? Olen kuullut vastaavan väitteen todella monesti (tosin hiukan erilaisilla muotoiluilla), enkä ole koskaan sitä ymmärtänyt. Mikä on pelastuksen hankintatavan yhteys totuuden todennäköisyyteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kokenut valtavan paljon Jumalan apua elämäni aikana. Tätä apua ja rakkautta en olisi saanut esim. ateismista tai agnotismista.

Jos lääkäri kertoo syöpäpotilaalle, että syöpä on parantunut, niin tuleeko hänelle siitä parempi mieli riippumatta siitä, onko syöpä tosiasiallisesti parantunut vai ei? Ja jos syöpä ei tosiasiallisesti ole parantunut, niin on kai parempi, että potilas tietää sen vaikka valheesta tulisikin parempi mieli?

Apu ja lohtu jonka (oletettavasti) käytännössä saat sisäisestä dialogistasi ei todista uskomuksien totuuden puolesta. Oletan kuitenkin, että Jumalan apu ei ole näyttäytynyt ilmeisinä "taikatemppuina" paremman ilmaisun puutteessa (esim. tyhjästä ilmestyvä setelinippu kun olet rahapulassa) vaan olet kokenut, että hän on ohjannut sinua elämän valintatilanteissa polulle, joka jälkiviisaana on osoittautunut hyväksi, kenties lievittänyt menetyksen tuskaa läheisen kuoltua ymv.

Itse koin maailmankaikkeuden välinpitämättömyyden ja kaiken lopussa odottavan äärettömän unohduksen ja pimeyden hyvinkin lohdulliseksi ajatukseksi kun tyttäreni kuoli. Tähtitaivaan tuijottelu yksinäisinä yön hetkinä asetti oman surun asiaankuuluvaan perspektiiviin. Ajatuksen siitä, että tyttären kuolemalla olisi ollut joku tarkoitus koin syvästi vastenmieliseksi.

Yliluonnollisia asioita tapahtuu   kaikissa uskonnoissa ja kaikissa lahkoissa, myös ateisteilla  sattuu niitä joskus. Se myös ei tapahtuu ainoastaan kristityille.

Olen todella pahoillani, että edellinen kommentoija on joutunut kokemaan lapsensa kuoleman.

Jumala on auttanut minua kaikilla sektoreilla, arjessa, emotionaalisesti ja epätodennäköisillä asioilla, jopa yliluonnollisesti. Hän ei ole sätkynukke, jota voin kiskoa naruista eikä ole antanut minulle kaikkea toivomaani. Hän on pyhä.

Tässä keskustelussa on jälleen esillä uskon ja tiedon välinen jännite. Joku kertoi voivansa uskoa, jos hän saisi objektiivista tietoa. Usko ei ole tiedon asia, vaikka uskolla on tiedollinen sisältö, joka on muotoiltu esim. uskontunnustuksessa.

Kuten filosofi Sören Kierkegaard sanoi - on uskon hyppy, uskon askel ja Joku ottaa vastaan.

Siunausta!

Kiitos pahoittelusta.

Miten päättelit, että yliluonnolliseksi mieltämäsi oli todellisuudessa yliluonnollista?

Uskonloikan ongelma on se, että vastaavanlaisen uskonloikan voi tehdä mihin hyvänsä uskontoon. Niin kauan kun objektiivinen evidenssi puuttuu kokonaan, ei ole mitään syytä ajatella, että uskonloikka kannattaa kohdistaa kristinuskoon eikä vaikka buddhalaisuuteen. Kummankin voi uskoa todeksi uskolla (engl. believe by faith). Täydestä sydämestään mukaan heittäytymällä voi kummastakin löytää elämäänsä tarkoituksen, objektiivisen ja absolutistisen moraaliopin oppaaksi elämän varrelle, henkisyyttä ja hengellisyyttä, syvällisen kokemuksen ikuisesta ja pyhästä totuudesta...

Juuri tästä syystä peräänkuulutan sitä objektiivista näyttöä, koska tismalleen samalla metodologialla voi päätyä uskomaan käytännössä minkä hyvänsä uskonnon. Sinulla ja buddhalaisella on objektiivisesti täsmälleen yhtä hyvät perustelut uskollenne. Kuitenkin vähintään toinen tai sitten molemmat ovat uskossaan väärässä. Pidätkö oikeasti tällaisia lopputuloksia tuottavan metodologian käyttöä hyvänä ideana?

Eikä meillä ole edes mitään objektiivista syytä ajatella, että edes yksi ihmisen uskonnoista olisi totta...

Hyviä kysymyksiä ja pohdintaa.

Tuosta yliluonnollisesta: olen kokenut mm. paranemisia. Osan ihan lääketieteen keinoin, osan rukouksen kautta. Jumala toimii monin tavoin.

Jos haluat objektiivisia todisteita, niin niitä saa ehkä odottaa elämänsä loppuun asti. Voi myös lähteä tutkimaan eri uskontoja. Ja/tai voi myös sanoa avoimin mielin Jumalalle: "Jos olet olemassa, ilmaise itsesi minulle". Hän voi ilmaista itsensä tavalla tai toisella, äkisti tai hitaammin.

"Jos joku tahtoo tehdä hänen (Jumalan) tahtonsa, hän tulee tietämään, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä (Jeesus) omiani." (Evankeliumi Johanneksen mukaan 7:17)

Itse vakuutuin kristinuskon todellisuudesta lukemalla yhden talvikauden Uutta testamenttia. Kuten totesit, uskontoja on paljon.

Kristinusko vakuutti minut sillä, että kaikki on jo valmista, Jumala antaa pelastuksen lahjaksi. Sitä ei tarvitse itse suorittaa. Se on armoa. Ja ihminen ei voi omasta voimastaan uskoa, usko on aina Jumalan lahja.

Siunausta sinulle ja muille myös!

Lääketieteen keinoin paraneminen ei missään tapauksessa vaadi minkäänlaista yliluonnollista selitystä. Henkilökohtaisesti pidän suorastaan loukkaavana niin hoitohenkilökuntaa kuin hoitojen taustalla vaikuttaneita tutkijoita kohtaan, jos niistä antaa Jumalalle mitään krediittiä, ainakaan enempää kuin että "Jumala on luonut maailman sellaiseksi, että lääketieteellä voidaan parantaa sairauksia". Tämä taas ei ole todiste ihmeestä, koska se luomistyö pitäisi ensin todistaa tapahtuneeksi. Toistaiseksi objektiivinen näyttö siitä on olematon.

Rukouksen voimalla parantuminen kaipailisi tarkempia selvityksiä mutta ennakoiden: kyseessä on ns. argument from ignorance ("tietämättömyysargumentti") tai argument from personal incredulity ("henkilökohtaisen epäuskon argumentti"). Olet rukoillut, kokenut parantuneesi ja päätellyt, että näiden välillä on kausaalinen yhteys, joko siksi, ettet tiedä mistä paraneminen johtuu tai siksi, että et yrityksistä huolimatta ole keksinyt muutakaan selitystä. Mutta kausaalista yhteyttä ei voi tällä tavalla osoittaa. Se, ettet tiedä, mistä paraneminen johtui todistaa vain sen, ettet tiedä. Se, ettet ole keksinyt muutakaan selitystä todistaa vain sen, että et ole keksinyt muutakaan selitystä.

Mitä tulee uskontojen tutkimiseen, niin sitä olen toki jossain määrin tehnyt ja sitähän tavallaan teen nytkin. Ja sen osalta toistan itseäni: en ole kuullut yhtään hyvää todistetta edes sen puolesta, että joku ihmisen uskonnoista olisi tosi, saati että jokin tietty uskonto olisi. Niin kauan kuin ei ole mitään syytä olettaa, että mikään uskonto tavoittaa totuudesta pienintäkään murua kuin korkeintaan vahingossa, en pidä millään tavalla järkevänä lähteä ainakaan tekemään mitään uskon loikkia, jota itse nimittäisin itsesuggestioksi.

Uskon vahvasti, että vakaalla ja päämäärätietoisella työskentelyllä ihminen voi saada itsensä uskomaan lähes mitä tahansa. Jos lähden tutkimaan jotain uskontoa tarkoituksenani kokeilla, saanko todistetuksi sen itselleni todeksi on suuri riski sille, että saan itseni uskomaan sen totuuteen todistamatta sitä itselleni oikeaksi. Toisin sanoen, päädyn uskomaan jonkin uskonnon todeksi epistemologisesti kestämättömistä syistä.

Viimeiseen kappaleeseen: osaatko kertoa, miksi tuo olisi todiste kristinuskon totuuden puolesta? Olen kuullut vastaavan väitteen todella monesti (tosin hiukan erilaisilla muotoiluilla), enkä ole koskaan sitä ymmärtänyt. Mikä on pelastuksen hankintatavan yhteys totuuden todennäköisyyteen?

Kiitos perusteellisesta pohdinnasta. Tarkennan, että tarkoitin esim. lääketieteen avulla paranemista Jumalan luomistyön kautta lahjana tieteen avulla, en yliluonnollisena. Hän on antanut ihmisille älyn tieteelliseen tutkimukseen ja opetellun taidon parantamiseen. Yhtä kiitollinen olen niistäkin paranemisista. Koska uskon, niin ajattelen, että kaikki on alunperin Jumalasta, ilmenemismuodot ovat erilaisia.

Ja miksi ihminen haluaa uskoa? Koska Jumala on luonut hänelle tarpeen päästä yhteyteen Jumalan kanssa.

Armo eli ansaitsematon pelastuksen lahja on ainoastaan kristinuskossa. Muissa uskonnoissa ihminen rakentaa tikapuut Jumalan luo eli pyrkii taivaaseen/pelastukseen omilla yrityksillään ja suorituksillaan. Kristinuskossa Jumala tuli itse alas maailmaan Pojassaan ja kantoi itse syntimme. Voimme vain vastaanottaa tuon pelastuksen lahjan.

Taustasta, varoista ja vaikeuksista huolimatta tämä asettaa kaikki samalle viivalle pelastuksen suhteen. Se on jo yli-inhimillistä, ihminen tuskin olisi keksinyt tällaista. Mikä on ihmisen syvin tarve ja mikä olisi tärkeämpää kuin rakastetuksi tuleminen? Jumala on Rakkaus.

Uskon.

Elämme jumalan luodussa maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kokenut valtavan paljon Jumalan apua elämäni aikana. Tätä apua ja rakkautta en olisi saanut esim. ateismista tai agnotismista.

Jos lääkäri kertoo syöpäpotilaalle, että syöpä on parantunut, niin tuleeko hänelle siitä parempi mieli riippumatta siitä, onko syöpä tosiasiallisesti parantunut vai ei? Ja jos syöpä ei tosiasiallisesti ole parantunut, niin on kai parempi, että potilas tietää sen vaikka valheesta tulisikin parempi mieli?

Apu ja lohtu jonka (oletettavasti) käytännössä saat sisäisestä dialogistasi ei todista uskomuksien totuuden puolesta. Oletan kuitenkin, että Jumalan apu ei ole näyttäytynyt ilmeisinä "taikatemppuina" paremman ilmaisun puutteessa (esim. tyhjästä ilmestyvä setelinippu kun olet rahapulassa) vaan olet kokenut, että hän on ohjannut sinua elämän valintatilanteissa polulle, joka jälkiviisaana on osoittautunut hyväksi, kenties lievittänyt menetyksen tuskaa läheisen kuoltua ymv.

Itse koin maailmankaikkeuden välinpitämättömyyden ja kaiken lopussa odottavan äärettömän unohduksen ja pimeyden hyvinkin lohdulliseksi ajatukseksi kun tyttäreni kuoli. Tähtitaivaan tuijottelu yksinäisinä yön hetkinä asetti oman surun asiaankuuluvaan perspektiiviin. Ajatuksen siitä, että tyttären kuolemalla olisi ollut joku tarkoitus koin syvästi vastenmieliseksi.

Yliluonnollisia asioita tapahtuu   kaikissa uskonnoissa ja kaikissa lahkoissa, myös ateisteilla  sattuu niitä joskus. Se myös ei tapahtuu ainoastaan kristityille.

Olen todella pahoillani, että edellinen kommentoija on joutunut kokemaan lapsensa kuoleman.

Jumala on auttanut minua kaikilla sektoreilla, arjessa, emotionaalisesti ja epätodennäköisillä asioilla, jopa yliluonnollisesti. Hän ei ole sätkynukke, jota voin kiskoa naruista eikä ole antanut minulle kaikkea toivomaani. Hän on pyhä.

Tässä keskustelussa on jälleen esillä uskon ja tiedon välinen jännite. Joku kertoi voivansa uskoa, jos hän saisi objektiivista tietoa. Usko ei ole tiedon asia, vaikka uskolla on tiedollinen sisältö, joka on muotoiltu esim. uskontunnustuksessa.

Kuten filosofi Sören Kierkegaard sanoi - on uskon hyppy, uskon askel ja Joku ottaa vastaan.

Siunausta!

Kiitos pahoittelusta.

Miten päättelit, että yliluonnolliseksi mieltämäsi oli todellisuudessa yliluonnollista?

Uskonloikan ongelma on se, että vastaavanlaisen uskonloikan voi tehdä mihin hyvänsä uskontoon. Niin kauan kun objektiivinen evidenssi puuttuu kokonaan, ei ole mitään syytä ajatella, että uskonloikka kannattaa kohdistaa kristinuskoon eikä vaikka buddhalaisuuteen. Kummankin voi uskoa todeksi uskolla (engl. believe by faith). Täydestä sydämestään mukaan heittäytymällä voi kummastakin löytää elämäänsä tarkoituksen, objektiivisen ja absolutistisen moraaliopin oppaaksi elämän varrelle, henkisyyttä ja hengellisyyttä, syvällisen kokemuksen ikuisesta ja pyhästä totuudesta...

Juuri tästä syystä peräänkuulutan sitä objektiivista näyttöä, koska tismalleen samalla metodologialla voi päätyä uskomaan käytännössä minkä hyvänsä uskonnon. Sinulla ja buddhalaisella on objektiivisesti täsmälleen yhtä hyvät perustelut uskollenne. Kuitenkin vähintään toinen tai sitten molemmat ovat uskossaan väärässä. Pidätkö oikeasti tällaisia lopputuloksia tuottavan metodologian käyttöä hyvänä ideana?

Eikä meillä ole edes mitään objektiivista syytä ajatella, että edes yksi ihmisen uskonnoista olisi totta...

Hyviä kysymyksiä ja pohdintaa.

Tuosta yliluonnollisesta: olen kokenut mm. paranemisia. Osan ihan lääketieteen keinoin, osan rukouksen kautta. Jumala toimii monin tavoin.

Jos haluat objektiivisia todisteita, niin niitä saa ehkä odottaa elämänsä loppuun asti. Voi myös lähteä tutkimaan eri uskontoja. Ja/tai voi myös sanoa avoimin mielin Jumalalle: "Jos olet olemassa, ilmaise itsesi minulle". Hän voi ilmaista itsensä tavalla tai toisella, äkisti tai hitaammin.

"Jos joku tahtoo tehdä hänen (Jumalan) tahtonsa, hän tulee tietämään, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä (Jeesus) omiani." (Evankeliumi Johanneksen mukaan 7:17)

Itse vakuutuin kristinuskon todellisuudesta lukemalla yhden talvikauden Uutta testamenttia. Kuten totesit, uskontoja on paljon.

Kristinusko vakuutti minut sillä, että kaikki on jo valmista, Jumala antaa pelastuksen lahjaksi. Sitä ei tarvitse itse suorittaa. Se on armoa. Ja ihminen ei voi omasta voimastaan uskoa, usko on aina Jumalan lahja.

Siunausta sinulle ja muille myös!

Lääketieteen keinoin paraneminen ei missään tapauksessa vaadi minkäänlaista yliluonnollista selitystä. Henkilökohtaisesti pidän suorastaan loukkaavana niin hoitohenkilökuntaa kuin hoitojen taustalla vaikuttaneita tutkijoita kohtaan, jos niistä antaa Jumalalle mitään krediittiä, ainakaan enempää kuin että "Jumala on luonut maailman sellaiseksi, että lääketieteellä voidaan parantaa sairauksia". Tämä taas ei ole todiste ihmeestä, koska se luomistyö pitäisi ensin todistaa tapahtuneeksi. Toistaiseksi objektiivinen näyttö siitä on olematon.

Rukouksen voimalla parantuminen kaipailisi tarkempia selvityksiä mutta ennakoiden: kyseessä on ns. argument from ignorance ("tietämättömyysargumentti") tai argument from personal incredulity ("henkilökohtaisen epäuskon argumentti"). Olet rukoillut, kokenut parantuneesi ja päätellyt, että näiden välillä on kausaalinen yhteys, joko siksi, ettet tiedä mistä paraneminen johtuu tai siksi, että et yrityksistä huolimatta ole keksinyt muutakaan selitystä. Mutta kausaalista yhteyttä ei voi tällä tavalla osoittaa. Se, ettet tiedä, mistä paraneminen johtui todistaa vain sen, ettet tiedä. Se, ettet ole keksinyt muutakaan selitystä todistaa vain sen, että et ole keksinyt muutakaan selitystä.

Mitä tulee uskontojen tutkimiseen, niin sitä olen toki jossain määrin tehnyt ja sitähän tavallaan teen nytkin. Ja sen osalta toistan itseäni: en ole kuullut yhtään hyvää todistetta edes sen puolesta, että joku ihmisen uskonnoista olisi tosi, saati että jokin tietty uskonto olisi. Niin kauan kuin ei ole mitään syytä olettaa, että mikään uskonto tavoittaa totuudesta pienintäkään murua kuin korkeintaan vahingossa, en pidä millään tavalla järkevänä lähteä ainakaan tekemään mitään uskon loikkia, jota itse nimittäisin itsesuggestioksi.

Uskon vahvasti, että vakaalla ja päämäärätietoisella työskentelyllä ihminen voi saada itsensä uskomaan lähes mitä tahansa. Jos lähden tutkimaan jotain uskontoa tarkoituksenani kokeilla, saanko todistetuksi sen itselleni todeksi on suuri riski sille, että saan itseni uskomaan sen totuuteen todistamatta sitä itselleni oikeaksi. Toisin sanoen, päädyn uskomaan jonkin uskonnon todeksi epistemologisesti kestämättömistä syistä.

Viimeiseen kappaleeseen: osaatko kertoa, miksi tuo olisi todiste kristinuskon totuuden puolesta? Olen kuullut vastaavan väitteen todella monesti (tosin hiukan erilaisilla muotoiluilla), enkä ole koskaan sitä ymmärtänyt. Mikä on pelastuksen hankintatavan yhteys totuuden todennäköisyyteen?

Kiitos perusteellisesta pohdinnasta. Tarkennan, että tarkoitin esim. lääketieteen avulla paranemista Jumalan luomistyön kautta lahjana tieteen avulla, en yliluonnollisena. Hän on antanut ihmisille älyn tieteelliseen tutkimukseen ja opetellun taidon parantamiseen. Yhtä kiitollinen olen niistäkin paranemisista. Koska uskon, niin ajattelen, että kaikki on alunperin Jumalasta, ilmenemismuodot ovat erilaisia.

Ja miksi ihminen haluaa uskoa? Koska Jumala on luonut hänelle tarpeen päästä yhteyteen Jumalan kanssa.

Armo eli ansaitsematon pelastuksen lahja on ainoastaan kristinuskossa. Muissa uskonnoissa ihminen rakentaa tikapuut Jumalan luo eli pyrkii taivaaseen/pelastukseen omilla yrityksillään ja suorituksillaan. Kristinuskossa Jumala tuli itse alas maailmaan Pojassaan ja kantoi itse syntimme. Voimme vain vastaanottaa tuon pelastuksen lahjan.

Taustasta, varoista ja vaikeuksista huolimatta tämä asettaa kaikki samalle viivalle pelastuksen suhteen. Se on jo yli-inhimillistä, ihminen tuskin olisi keksinyt tällaista. Mikä on ihmisen syvin tarve ja mikä olisi tärkeämpää kuin rakastetuksi tuleminen? Jumala on Rakkaus.

Ymmärrän, että uskot luomistyöhön mutta näyttö siitä on tasan nolla. Et voi nostaa esimerkiksi yliluonnollisista kokemuksista lääketieteen kautta tapahtuneita paranemisia, kun niillä on jo riittävä luonnollinen selitys. Tai jos haluat, niin sinun pitää kyetä osoittamaan yliluonnollinen luomistyö tapahtuneeksi - ja ottaen huomioon, että siihen ei ole yksikään ihminen ihmiskunnan historiassa tiettävästi kyennyt, en tiedä kannattaako lähteä edes yrittämään. Toki olen äärimmäisen kiinnostunut siitä keskustelemaan, mikäli haluat yrittää.

Lisätietoja olisin enemmän kaivannut niistä paranemisista, joihin ei ole tehty minkäänlaista lääketieteellistä interventiota. Toki jos et halua kertoa yksityiskohtaisemmin terveyteesi liittyvistä asioista niin ymmärrän hyvin. Voitko kuitenkin sanoa, oliko arvaukseni siitä, että niiden yliluonnollisuus on päätelty aiemmin kuvaamillani tavoilla (argument from ignorance tai argument from personal incredulity), vai oliko niiden yliluonnollisuudesta jonkinlainen näyttö?

Itse en koe minkäänlaista kaipuuta tai tarvetta Jumalalle. Olen noin nelikymppinen, sikäli kun pystyn muistamaan en ole koskaan uskonut minkäänlaisiin jumaliin ja olen ymmärtänyt itseni ateistiksi ehkä n. kymmenvuotiaasta alkaen, joskaan en varmaan ollut ateismi-sanasta silloin vielä kuullut. Olen henkisesti täysin sopeutunut elämään, jolla ei ole mitään "ylhäältä annettua" tarkoitusta, olen sisäistänyt täysin kuoleman lopullisuuden eikä se häiritse minua millään tavalla, en kaipaa sellaista yhteisöllisyyttä, jota uskonnot tarjoavat, eikä minulle ole minkäänlainen ongelma sanoa, että en tiedä enkä mitä ilmeisimmin tule koskaan tietämään, mistä, miten ja/tai miksi maailmankaikkeus on tullut.

Kaksi viimeistä kappaletta eivät millään tavalla vastanneet aiempaan kysymykseeni. Yritin siis kysyä, miksi uskonto, jossa pelastus tulee ilman ihmisen ansiota olisi todennäköisemmin tosi kuin uskonto, jossa "pelastus" tai mikä sitten onkaan kyseisen uskonnon "päämäärä" lähtee ihmisen omasta toiminnasta ja ajattelusta? Ymmärsin jo aiemmin, että sinä uskot todeksi sen, että pelastus tulee Jumalasta, eikä tämän uskomuksen uudelleenmuotoilu, tekeepä sen kuinka kaunopuheisesti hyvänsä, vastaa kysymykseen.

Eli, yritetään nyt muotoilla kysymys vielä uudemman kerran. Miksi uskomus, jonka mukaan uskonnon perimmäinen päämäärä saavutetaan puhtaasti ihmisen ulkopuolelta tulevasta armosta olisi jonkinlainen kyseisen uskonnon totuuden indikaattori? Miksi uskomus, jonka mukaan uskonnon perimmäinen päämäärä saavutetaan pikemmin ihmisestä itsestään lähtevillä tavoilla olisi jonkinlainen kyseisen uskonnon epätotuuden indikaattori?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikäli Jumala tai tuonpuoleinen on olemassa, miksei mitään tieteellisiä todisteita pystytä antamaan?

Vai onko tämä jotain Jumalan ilkikurista huumoria?

Että pitäisi uskoa sokeasti?

En tiedä.

Haluaisin vähän vakuuttavamman merkin Jumalalta, kuin tulkinnanvaraisia asioita.

-Se kissankuoleman jälkeen epäilevä

Mutta Jumalan ajatuksen kumoamisen osalta voi myös olla rauhassa. Jumalaa ei voi todistaa eikä kumota. Miten voitte kiistää kaikkialle ulottuvan, yliälykkään ja aineettoman olennon olemassaolon?

Samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin väitteen: siitä ei ole ainuttakaan havaintoa tai todistetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikäli Jumala tai tuonpuoleinen on olemassa, miksei mitään tieteellisiä todisteita pystytä antamaan?

Vai onko tämä jotain Jumalan ilkikurista huumoria?

Että pitäisi uskoa sokeasti?

En tiedä.

Haluaisin vähän vakuuttavamman merkin Jumalalta, kuin tulkinnanvaraisia asioita.

-Se kissankuoleman jälkeen epäilevä

Ei tarvitse uskoa sokeasti .Toimii niin että Jumala antaa uskon.Hän vastaa näytöstä.

Ei muuten se toinen maailmanalku tapahtumateoria ole mitenkään todistettavissa.

Mikä toinen? Sotkan munasta syntyminen? Viime tiistaina luominen?

Maailmanalkuja on keksitty hirvittävä lista. Kaikki ovat yksinkertaisia ja lapsellisia tarinoita.

Emme tiedä miten ja miksi maailma on syntynyt. Tuo on ainoa täysijärkinen vastaus ihmettelyyn.

Ehkä kallistun tässä asiassa kuvainnollisen tulkinnan suuntaan. Eli: Helvetti on maan päällä. Ihmiset kykenevät lietsomaan toisissaan niin syvää ahdistusta ja masennusta, että se tuntuu kuin palaisi elävältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikäli Jumala tai tuonpuoleinen on olemassa, miksei mitään tieteellisiä todisteita pystytä antamaan?

Vai onko tämä jotain Jumalan ilkikurista huumoria?

Että pitäisi uskoa sokeasti?

En tiedä.

Haluaisin vähän vakuuttavamman merkin Jumalalta, kuin tulkinnanvaraisia asioita.

-Se kissankuoleman jälkeen epäilevä

Ei tarvitse uskoa sokeasti .Toimii niin että Jumala antaa uskon.Hän vastaa näytöstä.

Ei muuten se toinen maailmanalku tapahtumateoria ole mitenkään todistettavissa.

Mikä toinen? Sotkan munasta syntyminen? Viime tiistaina luominen?

Tässä tarkoitetaan toisella sitä evoluutio-oppia jota opetetaan yleisesti maailmankaikkeuden olemassaolona ja kehittymisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikäli Jumala tai tuonpuoleinen on olemassa, miksei mitään tieteellisiä todisteita pystytä antamaan?

Vai onko tämä jotain Jumalan ilkikurista huumoria?

Että pitäisi uskoa sokeasti?

En tiedä.

Haluaisin vähän vakuuttavamman merkin Jumalalta, kuin tulkinnanvaraisia asioita.

-Se kissankuoleman jälkeen epäilevä

Mutta Jumalan ajatuksen kumoamisen osalta voi myös olla rauhassa. Jumalaa ei voi todistaa eikä kumota. Miten voitte kiistää kaikkialle ulottuvan, yliälykkään ja aineettoman olennon olemassaolon?

Samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin väitteen: siitä ei ole ainuttakaan havaintoa tai todistetta.

Kun sinulla ei ole ,ei tarkoita ettei minulla ja muilla olisi.

Vierailija kirjoitti:

Maailmanalkuja on keksitty hirvittävä lista. Kaikki ovat yksinkertaisia ja lapsellisia tarinoita.

Emme tiedä miten ja miksi maailma on syntynyt. Tuo on ainoa täysijärkinen vastaus ihmettelyyn.

Minulle täysjärkinen on, alussa Jumala loi.

Ilmoitti mitä, missä, milloin tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikäli Jumala tai tuonpuoleinen on olemassa, miksei mitään tieteellisiä todisteita pystytä antamaan?

Vai onko tämä jotain Jumalan ilkikurista huumoria?

Että pitäisi uskoa sokeasti?

En tiedä.

Haluaisin vähän vakuuttavamman merkin Jumalalta, kuin tulkinnanvaraisia asioita.

-Se kissankuoleman jälkeen epäilevä

Mutta Jumalan ajatuksen kumoamisen osalta voi myös olla rauhassa. Jumalaa ei voi todistaa eikä kumota. Miten voitte kiistää kaikkialle ulottuvan, yliälykkään ja aineettoman olennon olemassaolon?

Samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin väitteen: siitä ei ole ainuttakaan havaintoa tai todistetta.

Ei ole myöskään todistetta, että Jumalaa ei olisi olemassa.

"Eli, yritetään nyt muotoilla kysymys vielä uudemman kerran. Miksi uskomus, jonka mukaan uskonnon perimmäinen päämäärä saavutetaan puhtaasti ihmisen ulkopuolelta tulevasta armosta olisi jonkinlainen kyseisen uskonnon totuuden indikaattori? Miksi uskomus, jonka mukaan uskonnon perimmäinen päämäärä saavutetaan pikemmin ihmisestä itsestään lähtevillä tavoilla olisi jonkinlainen kyseisen uskonnon epätotuuden indikaattori?"

Koska Jumala itse ilmaisee itsensä henkilökohtaisesti ja todistus on myös Raamatun tapahtumien toteutumisessa täydellisesti. Ulkopuolelta pienen ihmisen.    Sivullinen kommentti.

En mihinkään raamatun tarkoittamaan kadotukseen. Joo me katoamme kyllä maapallolta kun kuolemme ja ruumiimme muuttua taas atomeiksi luonnonkiertokulkuun, siinäpä se. En pidä tarpeellisena sitä että olisin olemassa ilman kehoani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kokenut valtavan paljon Jumalan apua elämäni aikana. Tätä apua ja rakkautta en olisi saanut esim. ateismista tai agnotismista.

Jos lääkäri kertoo syöpäpotilaalle, että syöpä on parantunut, niin tuleeko hänelle siitä parempi mieli riippumatta siitä, onko syöpä tosiasiallisesti parantunut vai ei? Ja jos syöpä ei tosiasiallisesti ole parantunut, niin on kai parempi, että potilas tietää sen vaikka valheesta tulisikin parempi mieli?

Apu ja lohtu jonka (oletettavasti) käytännössä saat sisäisestä dialogistasi ei todista uskomuksien totuuden puolesta. Oletan kuitenkin, että Jumalan apu ei ole näyttäytynyt ilmeisinä "taikatemppuina" paremman ilmaisun puutteessa (esim. tyhjästä ilmestyvä setelinippu kun olet rahapulassa) vaan olet kokenut, että hän on ohjannut sinua elämän valintatilanteissa polulle, joka jälkiviisaana on osoittautunut hyväksi, kenties lievittänyt menetyksen tuskaa läheisen kuoltua ymv.

Itse koin maailmankaikkeuden välinpitämättömyyden ja kaiken lopussa odottavan äärettömän unohduksen ja pimeyden hyvinkin lohdulliseksi ajatukseksi kun tyttäreni kuoli. Tähtitaivaan tuijottelu yksinäisinä yön hetkinä asetti oman surun asiaankuuluvaan perspektiiviin. Ajatuksen siitä, että tyttären kuolemalla olisi ollut joku tarkoitus koin syvästi vastenmieliseksi.

Yliluonnollisia asioita tapahtuu   kaikissa uskonnoissa ja kaikissa lahkoissa, myös ateisteilla  sattuu niitä joskus. Se myös ei tapahtuu ainoastaan kristityille.

Olen todella pahoillani, että edellinen kommentoija on joutunut kokemaan lapsensa kuoleman.

Jumala on auttanut minua kaikilla sektoreilla, arjessa, emotionaalisesti ja epätodennäköisillä asioilla, jopa yliluonnollisesti. Hän ei ole sätkynukke, jota voin kiskoa naruista eikä ole antanut minulle kaikkea toivomaani. Hän on pyhä.

Tässä keskustelussa on jälleen esillä uskon ja tiedon välinen jännite. Joku kertoi voivansa uskoa, jos hän saisi objektiivista tietoa. Usko ei ole tiedon asia, vaikka uskolla on tiedollinen sisältö, joka on muotoiltu esim. uskontunnustuksessa.

Kuten filosofi Sören Kierkegaard sanoi - on uskon hyppy, uskon askel ja Joku ottaa vastaan.

Siunausta!

Miksi Jymala sitten on auttanut myös muiden uskontojen edustajia ja jopa ateisteja?

Jumala rakastaa kaikkia, siksi.

Ikuinen helvetti on tästä todisteena,  tai sittet palvot jotakin, joka ei ole itse asiassa jumala.

Jos en haluaisi taivaaseen, en päädy sinne väkisin talutettuna, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikäli Jumala tai tuonpuoleinen on olemassa, miksei mitään tieteellisiä todisteita pystytä antamaan?

Vai onko tämä jotain Jumalan ilkikurista huumoria?

Että pitäisi uskoa sokeasti?

En tiedä.

Haluaisin vähän vakuuttavamman merkin Jumalalta, kuin tulkinnanvaraisia asioita.

-Se kissankuoleman jälkeen epäilevä

Ei tarvitse uskoa sokeasti .Toimii niin että Jumala antaa uskon.Hän vastaa näytöstä.

Ei muuten se toinen maailmanalku tapahtumateoria ole mitenkään todistettavissa.

Mikä toinen? Sotkan munasta syntyminen? Viime tiistaina luominen?

Tässä tarkoitetaan toisella sitä evoluutio-oppia jota opetetaan yleisesti maailmankaikkeuden olemassaolona ja kehittymisenä.

Mahdotonta, koska evoluutio-oppia ei ole olemassakaan, eikä evoluutiobiologia puolestaan käsittele millään tapaa maailmankaikkeuden syntyä tai kehitystä.

Eli mitä mahdoit tarkoittaa, tiedätkö nyt itsekään? Ilmeisesti et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikäli Jumala tai tuonpuoleinen on olemassa, miksei mitään tieteellisiä todisteita pystytä antamaan?

Vai onko tämä jotain Jumalan ilkikurista huumoria?

Että pitäisi uskoa sokeasti?

En tiedä.

Haluaisin vähän vakuuttavamman merkin Jumalalta, kuin tulkinnanvaraisia asioita.

-Se kissankuoleman jälkeen epäilevä

Mutta Jumalan ajatuksen kumoamisen osalta voi myös olla rauhassa. Jumalaa ei voi todistaa eikä kumota. Miten voitte kiistää kaikkialle ulottuvan, yliälykkään ja aineettoman olennon olemassaolon?

Samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin väitteen: siitä ei ole ainuttakaan havaintoa tai todistetta.

Kun sinulla ei ole ,ei tarkoita ettei minulla ja muilla olisi.

En minä niin sanonutkaan. Sanoin että niitä todisteita ja havaintoja on universaalisti nolla kappaletta. Ja kyllä, se tarkoittaa myös sinua ja muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmanalkuja on keksitty hirvittävä lista. Kaikki ovat yksinkertaisia ja lapsellisia tarinoita.

Emme tiedä miten ja miksi maailma on syntynyt. Tuo on ainoa täysijärkinen vastaus ihmettelyyn.

Minulle täysjärkinen on, alussa Jumala loi.

Ilmoitti mitä, missä, milloin tarpeeksi.

Edes tuo lause ei ole täysjärkinen.