Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku lapsena uusperheessä elänyt kertoa, miten lapsi kokee tämän?
20.02.2023 |
Olen ollut viitisen vuotta uusperheessä. Miehen lapset ovat nyt 13 ja 11, köyvät joka toinen vkl. Ovat hyväkäytöksisiä kovassa kurissa kasvatettuja.
En saa heihin kontaktia, en vieläkään. Teen ruon, seurustelen ruokapöydässä, ja he vastaavat. Mutta muistan vain yhden tilanteen, jossa minulle on kysymättä ja oma-aloitteisesti sanottu jotain. Siis jotain muuta kuin mihin mä laitan nää roskat.
Mietin siis, tunnistaisiko joku omaa kokemusta ja kertoisi, miten lapsi ehkä jokee minut?
Mies erosi silloin, kun lapset olivat 5 ja 3. Minä tulin kuvioon pari vuotta myöhemmin. Ja nyt siis viitisen vuotta uusperheenä. En muuten vietä aikaa heidän kanssaan kuin ruokapöydässä. No, kesälomalla he olivat viikon meidän mökillä, niin silloin olin mukana enemmän. Kuvio on usein tämä: Lähden viikonloppuaamuisin liikkeelle ennen kuin he heräävät. Ip teen ruoan ja syömme. Illalla he ovat omissa huoneissaan padeillä, kun olemme kaikki kotona.
Olen omasta mielestäni ihan asiallinen ja ystävällinen.
En kysy, mitä pitäisi tehdä toisin, vasn kysyn lapsen näkökulmaa.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani erosivat, kun olin lapsi, mutta heillä ei ollut uusia puolisoita missän vaiheessa. Mutta ajatus siitä, että he olisivat löytäneet uudet kumppanit oli aivan hirveä. En olisi halunnut olla missään tekemisissä ja olisin ollut mustasukkainen. Olisin halunnut viettää aikaa vain omien vanhempien kanssa, enkä uusien kumppanien kanssa.
Hyvin ripustautunut suhde kyllä tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näitä kommentteja lukiessa yhtään ihmettele että jotkut on eronneet.
Jos lapset toistavat sen äitinsä käyttäytymistä uusperheessäkin purkamalla kaiken skeidansa äitipuoleen, niin onpa mahtanut olla miehellä hieman helvetilliset olot siellä kotona.
Ehkä lapset on hitaasti lämpeävää tyyppiä?
Mikä ihmeen juttu oli kirjoittaa avaukseen, että kovassa kurissa kasvatettuja? En ehtinyt lukea koko ketjua. No tarviiko olla sherlock tajutakseen, että nujerretut lapset, jotka eivät saa positiivista huomiota ja joilla on etäinen uusi kumppani isällä, ilmestyvät vain ruokapöytään ja ovat siinäkin vaisuja. Toivottavasti lapsilla on edes lämmin äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT mutta moni ketjussa sanoo että jutteluyritykset on urkkimista ja utelua, miten saadaan keskustelua aikaan jos toiselta osapuolelta ei voi mitään kysyä? Tivaaminen toki asia erikseen.
Ja yleisestikin hyvä lasten oppia keskustelutaitoja.Joo, en myöskään ymmärrä, miten näiden pitäisi joidenkin mielestä olla.
Tuollahan vaan tietoisesti opetetaan lapsista tuppisuita, jotka ei puhu oma-aloitteisesti mitään kenellekään. Nämä lapset kun ei edes ole mitään pieniä, vaan teini ja esiteini. Kyllä tuon ikäisen jo pitäisi pystyä tai ainakin opetella kommunikoimaan muidenkin ihmisten kuin vain omien vanhempien kanssa, vaikka olisikin ujo ja arka lapsi. Vaikeaa tulee olemaan elämässä, jos totutetaan siihen, että aina haluteesaan voi vetäytyä omaan kuoreensa puhumattomana. Tai kaihan sitä voi, muttei kannata.
MIKSI sen lapsen pitäisi jutella just tälle vieraalle ihmiselle, jota näkevät harvakseltaan ja jota eivät itse ole millään tavoin valinneet elämäänsä?
Ja mistä ihmeestä syntyy käsitys että nämä lapset puhuisi vain omille vanhemmilleen???
Mutta eihän ap nyt enää ole vieras viiden vuoden jälkeen.
Ulkopuolinen on ja pysyy aina vieraana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan täyttä paskaahan se oli.
Eriarvoisia lapsia, onnellisen perheen pakkoteeskentelyä ja kaikilta lapsilta kaikki välit poikki aikuisina.
Samaa mieltä. Ehkä juuri sen takia pidän kiinni ydinperheidyllistä itse, paskan muoto vaan vähän eri.
Ujostutti äitipuoli, lisäksi isän luona piti muutenkin olla roolissa joka oli eri kuin kotona. Piti olla reippaampi, koska vieraan tädin lohduttaminen olisi tuntunut hävettävältä ja oudolta.
Mitä enemmän tein äitipuolen kanssa yhdessä asioita ja näin , että arvosti minua sitä rennomaksi oleminen muuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En näitä kommentteja lukiessa yhtään ihmettele että jotkut on eronneet.
Jos lapset toistavat sen äitinsä käyttäytymistä uusperheessäkin purkamalla kaiken skeidansa äitipuoleen, niin onpa mahtanut olla miehellä hieman helvetilliset olot siellä kotona.
Jännä juttu, että vainajat kykenevät haudan takaa kommentoimaan exänsä uutta puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Hei, he ovat heillä kylässä joka toinen viikonloppu. Anna hyvä ihminen isälle ja lapsille tilaa. Nyt ei ole kyse sinusta.
Lapsella on mukavampaa kun tuntee perheen kaikki jäsenet. Eikä ketään saa jättää ulkopuolelle, moukkamaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei uskoisi, että tämän ketjun kommentoijat on varmaan kaikki aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Unohdit sellaiset tunteet kuin viha ja inho. Yrität koko ajan tehdä miehen lapsista ujoja, koska he eivät puhu sinulle. Huomattavasti todennäköisempää on se, että he inhoavat sinua eivätkä siksi keskustele kanssasi. Vika ei ole miehen lapsissa, vika on sinussa, joka haluat leikkiä perhettä, mutta miehen lapset kieltäytyvät olemasta sätkynukkejasi. Leivo itttekses vaan!
Tai sitten heille puhutaan isän uudesta puolisosta pahaa toisessa kodissa, tai he muusta syystä luulevat olevansa epälojaaleja äitiään kohtaan, jos ystävystyvät isän uuden puolison kanssa.
Tämä on yleinen äitipuolten elättämä toive. Suurin osa äideistä ei puhu lapsilleen mitään isän uudesta naisesta, vaikka nämä miten kovasti sitä toivovat. Kun lapset on surullisia, ahdistuneita tai hiljaa, niin vika on aina äidissä, ei isän luona olevasta ikävästä tunnelmasta tai äitipuolesta, joka koko ajan moittii äitiä ja selittää, että niin huono nainen, ettei isänne sitä jaksanut.
Katsos kun erolapset kertovat aika lailla siitäkin, miten äitipuoli mustamaalaa äitiä! "Se halusi teidät tänne, koska ei pidä teistä lainkaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkisinkin jää suhde etäiseksi, kun kyläilevät noin harvoin. Et pysty noin vähällä kontaktilla muodostamaan tuon ikäisiin suhdetta. Joten miten lapset kokee sinut? No, melkeinpä vieraana ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdit sellaiset tunteet kuin viha ja inho. Yrität koko ajan tehdä miehen lapsista ujoja, koska he eivät puhu sinulle. Huomattavasti todennäköisempää on se, että he inhoavat sinua eivätkä siksi keskustele kanssasi. Vika ei ole miehen lapsissa, vika on sinussa, joka haluat leikkiä perhettä, mutta miehen lapset kieltäytyvät olemasta sätkynukkejasi. Leivo itttekses vaan!
Tai sitten heille puhutaan isän uudesta puolisosta pahaa toisessa kodissa, tai he muusta syystä luulevat olevansa epälojaaleja äitiään kohtaan, jos ystävystyvät isän uuden puolison kanssa.
Tämä on yleinen äitipuolten elättämä toive. Suurin osa äideistä ei puhu lapsilleen mitään isän uudesta naisesta, vaikka nämä miten kovasti sitä toivovat. Kun lapset on surullisia, ahdistuneita tai hiljaa, niin vika on aina äidissä, ei isän luona olevasta ikävästä tunnelmasta tai äitipuolesta, joka koko ajan moittii äitiä ja selittää, että niin huono nainen, ettei isänne sitä jaksanut.
Katsos kun erolapset kertovat aika lailla siitäkin, miten äitipuoli mustamaalaa äitiä! "Se halusi teidät tänne, koska ei pidä teistä lainkaan".
Ehkä sellaisia sepittävät lapset on mustiksia isästään. Lapsi harvoin kertoo totuutta, jos kokee saavansa etua totuutta muuntelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä täällä on ikävästi äitipuoliin suhtautuvia ihmisiä.
Oletteko lapsuudessa oppineet toistamaan erosta katkerien äitien jupinoita äitipuolista? Vai kävikö kunnian päälle, kun ette saaneet päättää vanhempienne parisuhteista?
Vaikka teille vanhempienne ero olisi ollut miten kova paikka tahansa, turha sitä mielipahaa on purkaa muihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näitä kommentteja lukiessa yhtään ihmettele että jotkut on eronneet.
Jos lapset toistavat sen äitinsä käyttäytymistä uusperheessäkin purkamalla kaiken skeidansa äitipuoleen, niin onpa mahtanut olla miehellä hieman helvetilliset olot siellä kotona.
Jännä juttu, että vainajat kykenevät haudan takaa kommentoimaan exänsä uutta puolisoa.
Ei kai kenenkään ole pakko lopun elämää sinkkuna elää vain siksi että lasten äiti otti ja kuoli?
Jatkat vain ystävällistä käytöstä heitä kohtaan ja anna heille tilaa, älä tyrkytä itseäsi heidän elämään. Ole se mukava tyyppi, joka on isän luona eikä se inhottava tyyppi, jota joutuu kestämään isän luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näitä kommentteja lukiessa yhtään ihmettele että jotkut on eronneet.
Jos lapset toistavat sen äitinsä käyttäytymistä uusperheessäkin purkamalla kaiken skeidansa äitipuoleen, niin onpa mahtanut olla miehellä hieman helvetilliset olot siellä kotona.
Jännä juttu, että vainajat kykenevät haudan takaa kommentoimaan exänsä uutta puolisoa.
Ei kai kenenkään ole pakko lopun elämää sinkkuna elää vain siksi että lasten äiti otti ja kuoli?
Äitipuolten älyn määrä. Juurihan väitätte, että lasten asenne johtuu vain katkerasta eksästä. Haudan takaa ei huudella, joten olisiko syy vastenmielisessä uusperheviritelmässä, jossa lapset joutuu vastentahtoisesti asumaan.
Kaverini jaksoi aina demonisoida äitipuoltaan, joka oli myös hänen pikkusisarustensa äiti. Hänen arvosteli äitipuolen ulkonäköä, vaatteita, harrastuksia ja oikeastaan kaikkea tämän tekemisiä. Äitipuolen laittamat ruoat oli aina pahoja ja pihaan istuttamat kukat rumia. Kaveri myös valehteli isälleen mustamaalatakseen äitiään. Kerran tämä kaveri kaatoi äitipuolen valmistaman ruoan jäteastiaan ja valehteli kirkkain silmin isälleen, että tämä ei ollut laittanut lapsille lainkaan ruokaa. Onneksi isoveli kertoi isälleen totuuden. Tämän kaverin ja isoveljensä äiti oli kuollut syöpään lasten ollessa pieniä.
Tämä äitipuoli oli hyvin mukava ja lapset huomioonottava tyyppi, hän oli myös opettajana samassa koulussa mitä itse kävin. Kaveri oli eri koulussa, onneksi. Muuten varmaan olisi sielläkin jatkanut. Muistan kerran kaverilla kylässä ollessa tämän kaverin isoveljen kyllästyneen siskonsa käytökseen ja sanoneen, että mene sitten sinne äidin luo jos kerran on niin vaikeaa. Sen jälkeen kaveri ehkä vähän hillitsi käytöstään, mutta vielä nykyäänkin suhtautuu äitipuoleensa kuin joku huonokäytöksinen teini. Hän on 33v.
Että ei se syy aina uusperheissä tai äitipuolissa ole, kyllä ne lapset ja aikuisemmatkin lapset osaa jos jonkinlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näitä kommentteja lukiessa yhtään ihmettele että jotkut on eronneet.
Jos lapset toistavat sen äitinsä käyttäytymistä uusperheessäkin purkamalla kaiken skeidansa äitipuoleen, niin onpa mahtanut olla miehellä hieman helvetilliset olot siellä kotona.
Jännä juttu, että vainajat kykenevät haudan takaa kommentoimaan exänsä uutta puolisoa.
Ei kai kenenkään ole pakko lopun elämää sinkkuna elää vain siksi että lasten äiti otti ja kuoli?
Äitipuolten älyn määrä. Juurihan väitätte, että lasten asenne johtuu vain katkerasta eksästä. Haudan takaa ei huudella, joten olisiko syy vastenmielisessä uusperheviritelmässä, jossa lapset joutuu vastentahtoisesti asumaan.
Onpas asenteellista äitipuolia kohtaan. Ilmeisesti myös uusperheitä kohtaan yleisesti, koska puhutaan siitä vastenmielisenä?
Sinustako lasten käytöksessä ei voi olla kerrassaan mitään vikaa, vaan lapsi on aina puhdas pulmunen?
Aikuistuttuaan ne lapset voi perustaa ihan oman elämänsä ja vaikka ihan yksin. Tuskin tuollaisella käytöksellä kauheasti ihmissuhteita on.
No ehkä muutamalla sanalla väritit ap:n kommenttia ns rikkinäinen puhelin.