Voisiko joku lapsena uusperheessä elänyt kertoa, miten lapsi kokee tämän?
Olen ollut viitisen vuotta uusperheessä. Miehen lapset ovat nyt 13 ja 11, köyvät joka toinen vkl. Ovat hyväkäytöksisiä kovassa kurissa kasvatettuja.
En saa heihin kontaktia, en vieläkään. Teen ruon, seurustelen ruokapöydässä, ja he vastaavat. Mutta muistan vain yhden tilanteen, jossa minulle on kysymättä ja oma-aloitteisesti sanottu jotain. Siis jotain muuta kuin mihin mä laitan nää roskat.
Mietin siis, tunnistaisiko joku omaa kokemusta ja kertoisi, miten lapsi ehkä jokee minut?
Mies erosi silloin, kun lapset olivat 5 ja 3. Minä tulin kuvioon pari vuotta myöhemmin. Ja nyt siis viitisen vuotta uusperheenä. En muuten vietä aikaa heidän kanssaan kuin ruokapöydässä. No, kesälomalla he olivat viikon meidän mökillä, niin silloin olin mukana enemmän. Kuvio on usein tämä: Lähden viikonloppuaamuisin liikkeelle ennen kuin he heräävät. Ip teen ruoan ja syömme. Illalla he ovat omissa huoneissaan padeillä, kun olemme kaikki kotona.
Olen omasta mielestäni ihan asiallinen ja ystävällinen.
En kysy, mitä pitäisi tehdä toisin, vasn kysyn lapsen näkökulmaa.
Kommentit (250)
En osaa vastata, minulla oli ihana isäpuoli joka paistoi lettuja ja rakensi meille majoja, vei onkimaan ja haki kotiin yömenoista kun olin isompi. Lämmin ja ihana ihminen.
Hänen pojat oli 8- ja 10-vuotiaat kun meistä tuli uusperhe, minä 9-v. Oli ihana pappakin lapsilleni.
Joku teillä nyt mättää että lapset kokevat sinut etäiseksi, teetkö heidän kanssaan mitään yhteistä? Voisitko viettää aikaa vaikka erikseen kummankin kanssa, siinä voisi olla helpompi jutella ja lähentyä. Miten miehesi kokee tilanteen?
Millaiset välit lapsilla on mieheesi? Onko lämpimät ja avoimet, vai samalla tapaa etäiset?
Hei, he ovat heillä kylässä joka toinen viikonloppu. Anna hyvä ihminen isälle ja lapsille tilaa. Nyt ei ole kyse sinusta.
Missä tuossa on se uusperhe. Sulla on mies, jonka lapset kyläilee harvakseltaan, eikä mitään uusperhettä.
Anna lasten olla isänsä kanssa ja unohda itsesi hetkeksi.
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, minulla oli ihana isäpuoli joka paistoi lettuja ja rakensi meille majoja, vei onkimaan ja haki kotiin yömenoista kun olin isompi. Lämmin ja ihana ihminen.
Hänen pojat oli 8- ja 10-vuotiaat kun meistä tuli uusperhe, minä 9-v. Oli ihana pappakin lapsilleni.
Joku teillä nyt mättää että lapset kokevat sinut etäiseksi, teetkö heidän kanssaan mitään yhteistä? Voisitko viettää aikaa vaikka erikseen kummankin kanssa, siinä voisi olla helpompi jutella ja lähentyä. Miten miehesi kokee tilanteen?
Kuten aiemmin sanoin, niin en hae tilanteeseen muutosta. Mnulla on 84 v äiti, joka tarvitsee minua. Lisäksi minulla on kaksi aikuista lasta, jotka myös joskus tarvitsevat minua. Ja mikäli en halua unohtaa omasta hyvinvoinnista hyvinvoinnista huoehtimista, niin minun on toimittava niin kuin toimin. Saan burm outin, jos repeydyn vielä näiden lastenkin elämään.
Miehelle tämä on ok. Sanoo, että kyllä hän osaa lapsensa hoitaa.
Minä olen keskustelija. Omien lastenikin kanssa minä juttelin, juttelin ja juttelin samalla, kuin leivoimme. En muuten oikein osannut olla lasten kanssa, mutta tämä oli meidän juttumme. Nämä lapset eivät halua leipoa kanssani, eikä heidän kanssaan oikein tule juttua.
Miehen lapsi ei ollut kiinnostunut meistä kummastakaan. Tuli pe ja laitto kuulokkeet korville ja kävi korkeintaan syömässä, kun taas su lähti. Onhan se vanhemmuus hippasen ohkasta kun ei ole sitä yhteisasumista ja arkea.
Vierailija kirjoitti:
Millaiset välit lapsilla on mieheesi? Onko lämpimät ja avoimet, vai samalla tapaa etäiset?
Miehelle he puhuvat kyllä. Puhe loppuu, kun minä olen paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Missä tuossa on se uusperhe. Sulla on mies, jonka lapset kyläilee harvakseltaan, eikä mitään uusperhettä.
Anna lasten olla isänsä kanssa ja unohda itsesi hetkeksi.
No, tätä juridisesti kutsutaan uusperheeksi.
Jos luit ylläolevan kirjoitukseni niin näet, että nimenomaan annan lasten olla isänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset välit lapsilla on mieheesi? Onko lämpimät ja avoimet, vai samalla tapaa etäiset?
Miehelle he puhuvat kyllä. Puhe loppuu, kun minä olen paikalla.
Ja aikuisena ihmisenä osannet lukea rivien välistä ja osaat jatkossa antaa heille sitä tilaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, minulla oli ihana isäpuoli joka paistoi lettuja ja rakensi meille majoja, vei onkimaan ja haki kotiin yömenoista kun olin isompi. Lämmin ja ihana ihminen.
Hänen pojat oli 8- ja 10-vuotiaat kun meistä tuli uusperhe, minä 9-v. Oli ihana pappakin lapsilleni.
Joku teillä nyt mättää että lapset kokevat sinut etäiseksi, teetkö heidän kanssaan mitään yhteistä? Voisitko viettää aikaa vaikka erikseen kummankin kanssa, siinä voisi olla helpompi jutella ja lähentyä. Miten miehesi kokee tilanteen?Kuten aiemmin sanoin, niin en hae tilanteeseen muutosta. Mnulla on 84 v äiti, joka tarvitsee minua. Lisäksi minulla on kaksi aikuista lasta, jotka myös joskus tarvitsevat minua. Ja mikäli en halua unohtaa omasta hyvinvoinnista hyvinvoinnista huoehtimista, niin minun on toimittava niin kuin toimin. Saan burm outin, jos repeydyn vielä näiden lastenkin elämään.
Miehelle tämä on ok. Sanoo, että kyllä hän osaa lapsensa hoitaa.
Minä olen keskustelija. Omien lastenikin kanssa minä juttelin, juttelin ja juttelin samalla, kuin leivoimme. En muuten oikein osannut olla lasten kanssa, mutta tämä oli meidän juttumme. Nämä lapset eivät halua leipoa kanssani, eikä heidän kanssaan oikein tule juttua.
Vaikutat erittäin rasittavalta ja tuomitsevalta.
Miksi niiden vieraiden lasten pitäisi leipoa sinun kanssasi? Oikeesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tuossa on se uusperhe. Sulla on mies, jonka lapset kyläilee harvakseltaan, eikä mitään uusperhettä.
Anna lasten olla isänsä kanssa ja unohda itsesi hetkeksi.
No, tätä juridisesti kutsutaan uusperheeksi.
Jos luit ylläolevan kirjoitukseni niin näet, että nimenomaan annan lasten olla isänsä kanssa.
Mikä tämän aloituksen motiivi nyt sitten oli?
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapsi ei ollut kiinnostunut meistä kummastakaan. Tuli pe ja laitto kuulokkeet korville ja kävi korkeintaan syömässä, kun taas su lähti. Onhan se vanhemmuus hippasen ohkasta kun ei ole sitä yhteisasumista ja arkea.
Niinpä. Lapset puhuvat itsekin tulevansa meille kylään. Outoa, kun jotkut sanovat, että etävanhemmankin koti on lapsen koti. Vahvasti epäilen, että monikaan tuntee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tuossa on se uusperhe. Sulla on mies, jonka lapset kyläilee harvakseltaan, eikä mitään uusperhettä.
Anna lasten olla isänsä kanssa ja unohda itsesi hetkeksi.
No, tätä juridisesti kutsutaan uusperheeksi.
Jos luit ylläolevan kirjoitukseni niin näet, että nimenomaan annan lasten olla isänsä kanssa.
Mikä tämän aloituksen motiivi nyt sitten oli?
Saada näkökulma, mitä lapsi tällaisessa tilanteessa ajattelee. Motiivi on yrittää ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tuossa on se uusperhe. Sulla on mies, jonka lapset kyläilee harvakseltaan, eikä mitään uusperhettä.
Anna lasten olla isänsä kanssa ja unohda itsesi hetkeksi.
No, tätä juridisesti kutsutaan uusperheeksi.
Jos luit ylläolevan kirjoitukseni niin näet, että nimenomaan annan lasten olla isänsä kanssa.
Eikä kutsuta.
Ne on niin vähän ja harvoin tekemisissä sinun kanssa, ettei siinä oikein kovin lämmintä suhdetta saa muodostumaan. Niillä harvoilla kerroillakin vietätte yhdessä hyvin vähän aikaa, eli olet lähes tuntematon heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tuossa on se uusperhe. Sulla on mies, jonka lapset kyläilee harvakseltaan, eikä mitään uusperhettä.
Anna lasten olla isänsä kanssa ja unohda itsesi hetkeksi.
No, tätä juridisesti kutsutaan uusperheeksi.
Jos luit ylläolevan kirjoitukseni niin näet, että nimenomaan annan lasten olla isänsä kanssa.
Mikä tämän aloituksen motiivi nyt sitten oli?
Saada näkökulma, mitä lapsi tällaisessa tilanteessa ajattelee. Motiivi on yrittää ymmärtää.
Miksi? Mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset välit lapsilla on mieheesi? Onko lämpimät ja avoimet, vai samalla tapaa etäiset?
Miehelle he puhuvat kyllä. Puhe loppuu, kun minä olen paikalla.
Ja aikuisena ihmisenä osannet lukea rivien välistä ja osaat jatkossa antaa heille sitä tilaa?
Jos satuit lukemaan kaikki viestini, niin kerroin, että annan tilaa 23/24 tuntia vuorokaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, minulla oli ihana isäpuoli joka paistoi lettuja ja rakensi meille majoja, vei onkimaan ja haki kotiin yömenoista kun olin isompi. Lämmin ja ihana ihminen.
Hänen pojat oli 8- ja 10-vuotiaat kun meistä tuli uusperhe, minä 9-v. Oli ihana pappakin lapsilleni.
Joku teillä nyt mättää että lapset kokevat sinut etäiseksi, teetkö heidän kanssaan mitään yhteistä? Voisitko viettää aikaa vaikka erikseen kummankin kanssa, siinä voisi olla helpompi jutella ja lähentyä. Miten miehesi kokee tilanteen?Kuten aiemmin sanoin, niin en hae tilanteeseen muutosta. Mnulla on 84 v äiti, joka tarvitsee minua. Lisäksi minulla on kaksi aikuista lasta, jotka myös joskus tarvitsevat minua. Ja mikäli en halua unohtaa omasta hyvinvoinnista hyvinvoinnista huoehtimista, niin minun on toimittava niin kuin toimin. Saan burm outin, jos repeydyn vielä näiden lastenkin elämään.
Miehelle tämä on ok. Sanoo, että kyllä hän osaa lapsensa hoitaa.
Minä olen keskustelija. Omien lastenikin kanssa minä juttelin, juttelin ja juttelin samalla, kuin leivoimme. En muuten oikein osannut olla lasten kanssa, mutta tämä oli meidän juttumme. Nämä lapset eivät halua leipoa kanssani, eikä heidän kanssaan oikein tule juttua.
Olet jo iso tyttö ja varmaan ymmärrät, että olet vain jotain joka tulee sen isän mukana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, minulla oli ihana isäpuoli joka paistoi lettuja ja rakensi meille majoja, vei onkimaan ja haki kotiin yömenoista kun olin isompi. Lämmin ja ihana ihminen.
Hänen pojat oli 8- ja 10-vuotiaat kun meistä tuli uusperhe, minä 9-v. Oli ihana pappakin lapsilleni.
Joku teillä nyt mättää että lapset kokevat sinut etäiseksi, teetkö heidän kanssaan mitään yhteistä? Voisitko viettää aikaa vaikka erikseen kummankin kanssa, siinä voisi olla helpompi jutella ja lähentyä. Miten miehesi kokee tilanteen?Kuten aiemmin sanoin, niin en hae tilanteeseen muutosta. Mnulla on 84 v äiti, joka tarvitsee minua. Lisäksi minulla on kaksi aikuista lasta, jotka myös joskus tarvitsevat minua. Ja mikäli en halua unohtaa omasta hyvinvoinnista hyvinvoinnista huoehtimista, niin minun on toimittava niin kuin toimin. Saan burm outin, jos repeydyn vielä näiden lastenkin elämään.
Miehelle tämä on ok. Sanoo, että kyllä hän osaa lapsensa hoitaa.
Minä olen keskustelija. Omien lastenikin kanssa minä juttelin, juttelin ja juttelin samalla, kuin leivoimme. En muuten oikein osannut olla lasten kanssa, mutta tämä oli meidän juttumme. Nämä lapset eivät halua leipoa kanssani, eikä heidän kanssaan oikein tule juttua.
Vaikutat erittäin rasittavalta ja tuomitsevalta.
Miksi niiden vieraiden lasten pitäisi leipoa sinun kanssasi? Oikeesti.
Ei tarvitsekaan. Ei kai se ole tuomitsevaa, jos kerran tai kaksi viidessä vuodessa kysyy, haluatko leipoa???
Aivan täyttä paskaahan se oli.
Eriarvoisia lapsia, onnellisen perheen pakkoteeskentelyä ja kaikilta lapsilta kaikki välit poikki aikuisina.