Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku lapsena uusperheessä elänyt kertoa, miten lapsi kokee tämän?
20.02.2023 |
Olen ollut viitisen vuotta uusperheessä. Miehen lapset ovat nyt 13 ja 11, köyvät joka toinen vkl. Ovat hyväkäytöksisiä kovassa kurissa kasvatettuja.
En saa heihin kontaktia, en vieläkään. Teen ruon, seurustelen ruokapöydässä, ja he vastaavat. Mutta muistan vain yhden tilanteen, jossa minulle on kysymättä ja oma-aloitteisesti sanottu jotain. Siis jotain muuta kuin mihin mä laitan nää roskat.
Mietin siis, tunnistaisiko joku omaa kokemusta ja kertoisi, miten lapsi ehkä jokee minut?
Mies erosi silloin, kun lapset olivat 5 ja 3. Minä tulin kuvioon pari vuotta myöhemmin. Ja nyt siis viitisen vuotta uusperheenä. En muuten vietä aikaa heidän kanssaan kuin ruokapöydässä. No, kesälomalla he olivat viikon meidän mökillä, niin silloin olin mukana enemmän. Kuvio on usein tämä: Lähden viikonloppuaamuisin liikkeelle ennen kuin he heräävät. Ip teen ruoan ja syömme. Illalla he ovat omissa huoneissaan padeillä, kun olemme kaikki kotona.
Olen omasta mielestäni ihan asiallinen ja ystävällinen.
En kysy, mitä pitäisi tehdä toisin, vasn kysyn lapsen näkökulmaa.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, minulla oli ihana isäpuoli joka paistoi lettuja ja rakensi meille majoja, vei onkimaan ja haki kotiin yömenoista kun olin isompi. Lämmin ja ihana ihminen.
Hänen pojat oli 8- ja 10-vuotiaat kun meistä tuli uusperhe, minä 9-v. Oli ihana pappakin lapsilleni.
Joku teillä nyt mättää että lapset kokevat sinut etäiseksi, teetkö heidän kanssaan mitään yhteistä? Voisitko viettää aikaa vaikka erikseen kummankin kanssa, siinä voisi olla helpompi jutella ja lähentyä. Miten miehesi kokee tilanteen?Kuten aiemmin sanoin, niin en hae tilanteeseen muutosta. Mnulla on 84 v äiti, joka tarvitsee minua. Lisäksi minulla on kaksi aikuista lasta, jotka myös joskus tarvitsevat minua. Ja mikäli en halua unohtaa omasta hyvinvoinnista hyvinvoinnista huoehtimista, niin minun on toimittava niin kuin toimin. Saan burm outin, jos repeydyn vielä näiden lastenkin elämään.
Miehelle tämä on ok. Sanoo, että kyllä hän osaa lapsensa hoitaa.
Minä olen keskustelija. Omien lastenikin kanssa minä juttelin, juttelin ja juttelin samalla, kuin leivoimme. En muuten oikein osannut olla lasten kanssa, mutta tämä oli meidän juttumme. Nämä lapset eivät halua leipoa kanssani, eikä heidän kanssaan oikein tule juttua.
Vaikutat erittäin rasittavalta ja tuomitsevalta.
Miksi niiden vieraiden lasten pitäisi leipoa sinun kanssasi? Oikeesti.
Ei tarvitsekaan. Ei kai se ole tuomitsevaa, jos kerran tai kaksi viidessä vuodessa kysyy, haluatko leipoa???
Koko tämä kirjoittelusi on tuomitsevaa.
Ketä tuomitsen?
Olen sanonut, etten toimisi toisin. Enkä myöskään sano, että lasten tulisi toimia toisin. Kysyn vain, voisiko joku valoittaa lasten näkökulmaa.
Itse olin lapsena hyvin sosiaalinen ja tulin aikuista kohti. Kukaan aikuinen ei jäänyt minulle etäiseksi.
Tullaiset lapset on usein olleet hyväksikäytettyjä, he hakeutuvat aikuisen seuraan hakien hyväksyntää.
No terve :D sosiaalinen lapsi onkin nykyään hyväksikäytetty. Kaikkea sitä keksitäänkin. Lapsetkin vain tuppaa olemaan erilaisia. Toisia jännittää uudet aikuiset ja toiset tuppaa kaupassakin juttelemaan vieraille. Sitten on tuosta välimaastostakin. Ei taida olla kovin paljoa kokemusta lapsista.
Minulla on valitettavan paljon kokemusta lapsista, jotka "tulevat aikuista kohti". He ovat kaikki hyväksikäytettyjä ja kohtaan heitä terveydenhuollossa.
No ehkä tapaat siellä kaikkein ikävimmät "tapaukset" ja katselet sen läpi kaikkea. Kyllä lapsissa on myös sellaisia, jotka ovat rohkeita ja sosiaalisia, joskus ko lapset vaikuttavat "pikkuvanhoilta". En nyt heti leimaisi puheliaita ja avoimia lapsia hyväksikäytetyksi. Tuo on jopa vaarallinen yleistys.
Jos lapsi ei tee eroa tuttujen ja vieraiden ailuisten välillä, hänellä on häiriintynyt kiintymyssuhde.
Tieteellinen fakta se on.
Olet nyt fakkiutunut tuohon teoriaasi. En saanut nyt ap:sta ihan sellaista kuvaa, että tuollaisesta olisi kyse.
Mutta ihan kokemuksesta omienkin lasteni kohdalla tiedän, että lapsissa on eroja, miten suhtautuvat aikuisiin. Toinen pieni lapsi juttelee vaivattomasti vieraallekin aikuiselle (oman vanhemman seurassa) ja toinen kivettyy täysin hänelle suunnatusta huomiosta.
Ja ap kertoi hakeutuneensa yksin estoitta kaikkein mahdollisten vieraiden aikuisten seuraan jotka kiinni sai.
Mistä ihmeestä näin olet lukenut? Minä olen lukenut koko tekstin, enkä huomannut, että ap "hakeutui" kenenkään seuraan, tai oli "estoitta", tai "hakeutui kaikkien mahdollisten vieraiden aikuisten seuraan". Olemmeko samassa ketjussa?
Olemme me, koska ap kirjoitti näin "Itse olin lapsena hyvin sosiaalinen ja tulin aikuista kohti. Kukaan aikuinen ei jäänyt minulle etäiseksi." Tuon perusteella ap on lapsena ollut hyvinkin aikuishakuinen, koska kukaan aikuinen ei jäänyt hänelle etäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jahas, ketjuun onkin tunkenut näitä äitipuolimollaajia, keiden mielestä äitipuoli ei kuulu millään tavalla perheeseen ja että äitipuolen pitäisi vaan olla hiljaa ja näkymätön taustailija, jolla ei ole sanomista mihinkään.
Oletteko jumiutuneet omaan lapsuuteen missä koitte negatiivisia tunteita äitipuolianne kohtaan ja vellotte vieläkin siinä harmissa, kun vanhemmalla olikin uusi puoliso?
Ei sitä omien vanhempien eroa tarvitse loppuelämää kiukutella, varsinkaan muille ihmisille.
Aika mielenkiintoinen asenne täällä kyllä bonusvanhempia kohtaan. Eronneen pitäisi olla yksin niin kauan kunnes lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Ja ne lapset saavat tietenkin asua kotona niin kauan kuin haluavat, vaikka sitten 25-vuotiaaksi. Aikamoinen rangaistus ihmiselle tuo lapsen hankkiminen, jos vaikka tuleekin ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT mutta moni ketjussa sanoo että jutteluyritykset on urkkimista ja utelua, miten saadaan keskustelua aikaan jos toiselta osapuolelta ei voi mitään kysyä? Tivaaminen toki asia erikseen.
Ja yleisestikin hyvä lasten oppia keskustelutaitoja.Joo, en myöskään ymmärrä, miten näiden pitäisi joidenkin mielestä olla.
Tuollahan vaan tietoisesti opetetaan lapsista tuppisuita, jotka ei puhu oma-aloitteisesti mitään kenellekään. Nämä lapset kun ei edes ole mitään pieniä, vaan teini ja esiteini. Kyllä tuon ikäisen jo pitäisi pystyä tai ainakin opetella kommunikoimaan muidenkin ihmisten kuin vain omien vanhempien kanssa, vaikka olisikin ujo ja arka lapsi. Vaikeaa tulee olemaan elämässä, jos totutetaan siihen, että aina haluteesaan voi vetäytyä omaan kuoreensa puhumattomana. Tai kaihan sitä voi, muttei kannata.
MIKSI sen lapsen pitäisi jutella just tälle vieraalle ihmiselle, jota näkevät harvakseltaan ja jota eivät itse ole millään tavoin valinneet elämäänsä?
Ja mistä ihmeestä syntyy käsitys että nämä lapset puhuisi vain omille vanhemmilleen???
Normaaleihin käytöstapoihin kuuluu keskustelutaito ja sitä on hyvä jo tuon ikäisenä harjoitella. Yhteinen ruokahetki on siihen hyvä tilaisuus ja siitä on etua tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT mutta moni ketjussa sanoo että jutteluyritykset on urkkimista ja utelua, miten saadaan keskustelua aikaan jos toiselta osapuolelta ei voi mitään kysyä? Tivaaminen toki asia erikseen.
Ja yleisestikin hyvä lasten oppia keskustelutaitoja.Joo, en myöskään ymmärrä, miten näiden pitäisi joidenkin mielestä olla.
Tuollahan vaan tietoisesti opetetaan lapsista tuppisuita, jotka ei puhu oma-aloitteisesti mitään kenellekään. Nämä lapset kun ei edes ole mitään pieniä, vaan teini ja esiteini. Kyllä tuon ikäisen jo pitäisi pystyä tai ainakin opetella kommunikoimaan muidenkin ihmisten kuin vain omien vanhempien kanssa, vaikka olisikin ujo ja arka lapsi. Vaikeaa tulee olemaan elämässä, jos totutetaan siihen, että aina haluteesaan voi vetäytyä omaan kuoreensa puhumattomana. Tai kaihan sitä voi, muttei kannata.
MIKSI sen lapsen pitäisi jutella just tälle vieraalle ihmiselle, jota näkevät harvakseltaan ja jota eivät itse ole millään tavoin valinneet elämäänsä?
Ja mistä ihmeestä syntyy käsitys että nämä lapset puhuisi vain omille vanhemmilleen???
Varmaan siksi, että ketjun alussa ap kertoi, ettei osaa olla lasten kanssa, mutta omiensa kanssa selvisi näiden lapsuudesta jotenkuten juttelemalla ja leipomalla. Nyt onkin tenkkapoo, kun miehen lapset ei juttele eikä leivo ja se on hemmetti soikoon niiden lasten vika. Yrittäisivät edes, kun hyvä ihminen ja äitipuoli kaikkensa tekee, vierashuoneenkin kodistaan tarjoaa, mutta ei. Kiitollisuutta ei ole ilmassa ollenkaan.
Ei tuossa ole ujoja ja arkoja lapsia, tuossa tarinassa on lapset, jotka haluaisi viettää aikaansa isän kanssa, mutta ei käy. Äitipuolella on tarve jutella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, ketjuun onkin tunkenut näitä äitipuolimollaajia, keiden mielestä äitipuoli ei kuulu millään tavalla perheeseen ja että äitipuolen pitäisi vaan olla hiljaa ja näkymätön taustailija, jolla ei ole sanomista mihinkään.
Oletteko jumiutuneet omaan lapsuuteen missä koitte negatiivisia tunteita äitipuolianne kohtaan ja vellotte vieläkin siinä harmissa, kun vanhemmalla olikin uusi puoliso?
Ei sitä omien vanhempien eroa tarvitse loppuelämää kiukutella, varsinkaan muille ihmisille.Tämä on aivan käsittämätön vihapuheketju. Ap on neutraali ja puhuu faktoilla. Tunteella vastataan. Mielenkiintoinen ilmiö.
Niinpä.
Ja oikein huutaa läpi se oma kiukkuinen ja lapsellinen asenne yleisesti äitipuolia kohtaan.
Ap kysyi, miksi lapset toimivat noin ja kun kokemusasiantuntijat vastaavat, niin se on "kiukkuinen ja lapsellinen asenne" eikä jostain syystä samanlaisen lapsuuden kokeneiden oma mielipide? Ap ei ihan neutraali ja faktainen tunnu olevan, koska hän ei ymmärrä edes sitä, että miehen lapset eivät tule tapaamaan häntä vaan isäänsä.
Kiukkuinen ja lapsellinen asenne on tämän ketjun vastaajilla, ei noilla lapsilla.
Mikä saa ihmiset puimaan vanhempien eroa vielä aikuisenakin, vuosikymmeniä eron jälkeen?
Ja vieläpä niin paljon, että aiheeseen palatessa aletaan käyttäytyä samoin muita äitipuolia kohtaan.
No varmaan se, että ap kysyi, miten lapsi kokee sen, että menee joka toinen viikonloppu isälleen ja siellä on vieras nainen päsmäröimässä. Ketjussa ei ole mitään eron puimista, kunhan on vastattu ap:lle, että helvettiähän se lapselle oli, mutta onneksi se on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, ketjuun onkin tunkenut näitä äitipuolimollaajia, keiden mielestä äitipuoli ei kuulu millään tavalla perheeseen ja että äitipuolen pitäisi vaan olla hiljaa ja näkymätön taustailija, jolla ei ole sanomista mihinkään.
Oletteko jumiutuneet omaan lapsuuteen missä koitte negatiivisia tunteita äitipuolianne kohtaan ja vellotte vieläkin siinä harmissa, kun vanhemmalla olikin uusi puoliso?
Ei sitä omien vanhempien eroa tarvitse loppuelämää kiukutella, varsinkaan muille ihmisille.Aika mielenkiintoinen asenne täällä kyllä bonusvanhempia kohtaan. Eronneen pitäisi olla yksin niin kauan kunnes lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Ja ne lapset saavat tietenkin asua kotona niin kauan kuin haluavat, vaikka sitten 25-vuotiaaksi. Aikamoinen rangaistus ihmiselle tuo lapsen hankkiminen, jos vaikka tuleekin ero.
Jep.
Ehkä pikkuisen jumahtanut tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT mutta moni ketjussa sanoo että jutteluyritykset on urkkimista ja utelua, miten saadaan keskustelua aikaan jos toiselta osapuolelta ei voi mitään kysyä? Tivaaminen toki asia erikseen.
Ja yleisestikin hyvä lasten oppia keskustelutaitoja.Joo, en myöskään ymmärrä, miten näiden pitäisi joidenkin mielestä olla.
Tuollahan vaan tietoisesti opetetaan lapsista tuppisuita, jotka ei puhu oma-aloitteisesti mitään kenellekään. Nämä lapset kun ei edes ole mitään pieniä, vaan teini ja esiteini. Kyllä tuon ikäisen jo pitäisi pystyä tai ainakin opetella kommunikoimaan muidenkin ihmisten kuin vain omien vanhempien kanssa, vaikka olisikin ujo ja arka lapsi. Vaikeaa tulee olemaan elämässä, jos totutetaan siihen, että aina haluteesaan voi vetäytyä omaan kuoreensa puhumattomana. Tai kaihan sitä voi, muttei kannata.
MIKSI sen lapsen pitäisi jutella just tälle vieraalle ihmiselle, jota näkevät harvakseltaan ja jota eivät itse ole millään tavoin valinneet elämäänsä?
Ja mistä ihmeestä syntyy käsitys että nämä lapset puhuisi vain omille vanhemmilleen???
Normaaleihin käytöstapoihin kuuluu keskustelutaito ja sitä on hyvä jo tuon ikäisenä harjoitella. Yhteinen ruokahetki on siihen hyvä tilaisuus ja siitä on etua tulevaisuudessa.
Ap kirjoittaa:
Teen ruon, seurustelen ruokapöydässä, ja he vastaavat.
Aivan normaalia _erinomaista_ käytöstä. Ollaan ruokapöydässä, on se sun ruokahetkesi ja vastataan kohteliaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, ketjuun onkin tunkenut näitä äitipuolimollaajia, keiden mielestä äitipuoli ei kuulu millään tavalla perheeseen ja että äitipuolen pitäisi vaan olla hiljaa ja näkymätön taustailija, jolla ei ole sanomista mihinkään.
Oletteko jumiutuneet omaan lapsuuteen missä koitte negatiivisia tunteita äitipuolianne kohtaan ja vellotte vieläkin siinä harmissa, kun vanhemmalla olikin uusi puoliso?
Ei sitä omien vanhempien eroa tarvitse loppuelämää kiukutella, varsinkaan muille ihmisille.Tämä on aivan käsittämätön vihapuheketju. Ap on neutraali ja puhuu faktoilla. Tunteella vastataan. Mielenkiintoinen ilmiö.
Niinpä.
Ja oikein huutaa läpi se oma kiukkuinen ja lapsellinen asenne yleisesti äitipuolia kohtaan.
Ap kysyi, miksi lapset toimivat noin ja kun kokemusasiantuntijat vastaavat, niin se on "kiukkuinen ja lapsellinen asenne" eikä jostain syystä samanlaisen lapsuuden kokeneiden oma mielipide? Ap ei ihan neutraali ja faktainen tunnu olevan, koska hän ei ymmärrä edes sitä, että miehen lapset eivät tule tapaamaan häntä vaan isäänsä.
Kiukkuinen ja lapsellinen asenne on tämän ketjun vastaajilla, ei noilla lapsilla.
Mikä saa ihmiset puimaan vanhempien eroa vielä aikuisenakin, vuosikymmeniä eron jälkeen?
Ja vieläpä niin paljon, että aiheeseen palatessa aletaan käyttäytyä samoin muita äitipuolia kohtaan.No varmaan se, että ap kysyi, miten lapsi kokee sen, että menee joka toinen viikonloppu isälleen ja siellä on vieras nainen päsmäröimässä. Ketjussa ei ole mitään eron puimista, kunhan on vastattu ap:lle, että helvettiähän se lapselle oli, mutta onneksi se on ohi.
Tuolla asenteella varmasti se on helvettiä kaikille.
Mitä päsmäröintiä on siinä, että ihminen on omassa kodissaan?
Vartuin huushollissa jossa oli äitini, isoveljeni, äitini avomies ja tämän tytär.
Traumoja olen setvinyt koko ikäni ja siis olen nyt 49-v.
Sittemmin äitini ja avomies ymmärsivät vihdoin erota, paha vain että me lapset olimme silloin jo muuttaneet kaikki omillemme.
Kukaan meistä viidestä ihmisestä ei ole ollut missään tekemisissä toistemme kanssa lapsuusvuosien jälkeen. Kova hinta kotileikistä.
Itse en ole koskaan halunnut perhettä perustaa, olen keskittynyt uran luomiseen, joten eipä tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä etteivät lapsemme tuntsisi serkkujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joillain aikuisillakin tuntuu olevan tarvetta purkaa vanhempiensa ammoista eroa muihin ihmisiin?
Kannattaisi joskus katsoa peiliin ja miettiä sitä omaakin käytöstään.
Vartuin huushollissa jossa oli äitini, isoveljeni, äitini avomies ja tämän tytär.
Traumoja olen setvinyt koko ikäni ja siis olen nyt 49-v.
Sittemmin äitini ja avomies ymmärsivät vihdoin erota, paha vain että me lapset olimme silloin jo muuttaneet kaikki omillemme.
Kukaan meistä viidestä ihmisestä ei ole ollut missään tekemisissä toistemme kanssa lapsuusvuosien jälkeen. Kova hinta kotileikistä.
Itse en ole koskaan halunnut perhettä perustaa, olen keskittynyt uran luomiseen, joten eipä tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä etteivät lapsemme tuntsisi serkkujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, ketjuun onkin tunkenut näitä äitipuolimollaajia, keiden mielestä äitipuoli ei kuulu millään tavalla perheeseen ja että äitipuolen pitäisi vaan olla hiljaa ja näkymätön taustailija, jolla ei ole sanomista mihinkään.
Oletteko jumiutuneet omaan lapsuuteen missä koitte negatiivisia tunteita äitipuolianne kohtaan ja vellotte vieläkin siinä harmissa, kun vanhemmalla olikin uusi puoliso?
Ei sitä omien vanhempien eroa tarvitse loppuelämää kiukutella, varsinkaan muille ihmisille.Tämä on aivan käsittämätön vihapuheketju. Ap on neutraali ja puhuu faktoilla. Tunteella vastataan. Mielenkiintoinen ilmiö.
Niinpä.
Ja oikein huutaa läpi se oma kiukkuinen ja lapsellinen asenne yleisesti äitipuolia kohtaan.
Ap kysyi, miksi lapset toimivat noin ja kun kokemusasiantuntijat vastaavat, niin se on "kiukkuinen ja lapsellinen asenne" eikä jostain syystä samanlaisen lapsuuden kokeneiden oma mielipide? Ap ei ihan neutraali ja faktainen tunnu olevan, koska hän ei ymmärrä edes sitä, että miehen lapset eivät tule tapaamaan häntä vaan isäänsä.
Kiukkuinen ja lapsellinen asenne on tämän ketjun vastaajilla, ei noilla lapsilla.
Mikä saa ihmiset puimaan vanhempien eroa vielä aikuisenakin, vuosikymmeniä eron jälkeen?
Ja vieläpä niin paljon, että aiheeseen palatessa aletaan käyttäytyä samoin muita äitipuolia kohtaan.No varmaan se, että ap kysyi, miten lapsi kokee sen, että menee joka toinen viikonloppu isälleen ja siellä on vieras nainen päsmäröimässä. Ketjussa ei ole mitään eron puimista, kunhan on vastattu ap:lle, että helvettiähän se lapselle oli, mutta onneksi se on ohi.
Tuolla asenteella varmasti se on helvettiä kaikille.
Mitä päsmäröintiä on siinä, että ihminen on omassa kodissaan?
Päsmäröintiä on arvostella kun joku ei ole sellainen kuin haluaisit hänen olevan.
Ei tuo ole asiallista edes omalta vanhemmalta, saati vieraalta.
No jos jollain aikuisella olisi kokemusta tuollaisesta uusperheestä lapsuudessa eivätköhän he olisi nyt suljetulla. Kuulostaa aivan järkyttävältä noi viikonloput. Kuka sen kovan kurin on laittanut ja mitä se tarkoittaa? Ettei saa puhua, jos ei kysytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääliksi käy noitakin lapsia. Näkevät harvoin isäänsä eivätkä haluaisi varmasti edes tulla teille kun eivät tunne oloaan selvästikään mukavaksi teillä.
Siskoni oireili vanhempiemme eroa kuolemaansa asti.
Hänen mielestään koko ero oli isän syytä, vaikka äiti jätti isän kun oli aloittanut suhteen toisen miehen kanssa. Isä oli se, joka kannatteli lapsille turvallista perhe-elämää koko ajan. Äiti ja uusi miehensä taas oli siskon mielestä täydellisiä, koska heidän luonaan ei ollut sääntöjä, ei nukkumaanmenoaikoja, läksyjä ei tarvinut tehdä ja kouluun ei tarvinut mennä, ja muutenkin elämä oli yhtä juhlaa. Ne juhlat tosin loppui joitain vuosia myöhemmin, kun äiti ja miehensä kuolivat holtittoman elämänsä seurauksena.
Vielä tämänkin jälkeen ero oli siskon mielestä vain isän syytä, sekä se, että hän oli joutunut kasvamaan eroperheessä. Mikä oli hänen mielestään maailman traagisin asia. Siskoa yritettiin auttaa kaikin mahdollisin tavoin, mutta täysikäisenä lähti kunnon vapaapudotukseen äitinsä jalanjälkiä seuraten.
Siskon kuoleman jälkeen kävi ilmi, että monella yhteisellä tutulla oli vain tuo siskon mukainen mielikuva meidän perhe-elämästä, mihin kuului eroon syyllinen isä, hänen uusi kauhea puolisonsa ja me lapsiparat.
En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta sanon yleisesti uusperhehommiin oman mielipiteeni:
- Vanhemman uusi puoliso ei ole mikään erillinen etäinen tyyppi, joka "vain asuu täällä" tai häipyy kuvioista aina tarvittaessa, että "etävanhempi ja lapsi saisivat yhteistä aikaa". Hän on osa perhettä, ihan yhtä lailla velvollinen tai luvallinen huolehtimaan ja kasvattamaan niitä lapsia kuin biologiset vanhemmatkin. Uusperheen koti on myös etävanhemman koti. Minulla on useita tuttuja, jotka muuttaessaan yhteen uuden puolison kanssa ovat ihan vilpittömästi sitä mieltä, että lapsilta ei kysytä mitään ja että lapsilla on jo isä, ei tämän uuden Pertsan tarvitse lapsista huolehtia, heidän kanssaan mitään tehdä, oikein edes luoda mitään suhdetta lapsiin... Kuinka hullu perhekuvio on, kun kämpässä asuu joku aikuinen, joka ei mahdollisesti edes puhu lapselle mitään?!
- Se, että lapsiin saa yhteyden, vaatii aikuiselta yleensä aikaa, aloitetta ja vaivannäköä. Ei ole lapsen velvollisuus luoda suhdetta aikuiseen, vaan toisin päin. Lähes kaikki lapset ovat toiminnallisia eli heidän kanssaan pitää tehdä yhdessä jotakin, että se yhteys syntyy: Pulkkamäki, legoleikki, pallon potkiminen, pullan leipominen, pleikan pelaaminen, sohvalla ääneen lukeminen, askarteleminen, hiusten laittaminen ja kynsien lakkaus... Siinä tekemisen ohessa syntyy sitten ehkä jotakin luontevaa jutusteluakin, mutta suhteen luominen kannattaa tosiaan aloittaa yhteisen tekemisen kanssa, eikä odottaa, että se lasten tai teinien kanssa syntyisi jossakin keskustelussa ruokapöydässä.
Vierailija kirjoitti:
No jos jollain aikuisella olisi kokemusta tuollaisesta uusperheestä lapsuudessa eivätköhän he olisi nyt suljetulla. Kuulostaa aivan järkyttävältä noi viikonloput. Kuka sen kovan kurin on laittanut ja mitä se tarkoittaa? Ettei saa puhua, jos ei kysytä?
Mikä tuossa on järkyttävää?
Että ruokaillessa yritetään myös keskustella, kuten ihmiset usein tekee? Vai se, että toivotaan ettei lapset viettäisi mykkinä omassa huoneessaan koko viikonloppua?
Tietty ihmiset järkyttyy erilaisista asioista, mutta tuosta järkyttyminen lienee jonkin tason ennätys.
Onko täällä jätetyt mammat kommentoimassa miten hyh paha äitipuoli lapsilla on? Vai vanhempien erossa yläasteikään jumiin jääneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos jollain aikuisella olisi kokemusta tuollaisesta uusperheestä lapsuudessa eivätköhän he olisi nyt suljetulla. Kuulostaa aivan järkyttävältä noi viikonloput. Kuka sen kovan kurin on laittanut ja mitä se tarkoittaa? Ettei saa puhua, jos ei kysytä?
Mikä tuossa on järkyttävää?
Että ruokaillessa yritetään myös keskustella, kuten ihmiset usein tekee? Vai se, että toivotaan ettei lapset viettäisi mykkinä omassa huoneessaan koko viikonloppua?Tietty ihmiset järkyttyy erilaisista asioista, mutta tuosta järkyttyminen lienee jonkin tason ennätys.
Ne lapset on omia irrallisia ihmisiä, eivät jotain nappuloita perheleikissä, jossa äitipuoli leikkii "tää kysyy nyt näin ja sitte tää sanoo näin ja sitte ne leipoo ja sitten isä tulee ja tää sanoo näin" jne.
Ap kysyi, miksi lapset toimivat noin ja kun kokemusasiantuntijat vastaavat, niin se on "kiukkuinen ja lapsellinen asenne" eikä jostain syystä samanlaisen lapsuuden kokeneiden oma mielipide? Ap ei ihan neutraali ja faktainen tunnu olevan, koska hän ei ymmärrä edes sitä, että miehen lapset eivät tule tapaamaan häntä vaan isäänsä.