Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisiko joku lapsena uusperheessä elänyt kertoa, miten lapsi kokee tämän?
20.02.2023 |
Olen ollut viitisen vuotta uusperheessä. Miehen lapset ovat nyt 13 ja 11, köyvät joka toinen vkl. Ovat hyväkäytöksisiä kovassa kurissa kasvatettuja.
En saa heihin kontaktia, en vieläkään. Teen ruon, seurustelen ruokapöydässä, ja he vastaavat. Mutta muistan vain yhden tilanteen, jossa minulle on kysymättä ja oma-aloitteisesti sanottu jotain. Siis jotain muuta kuin mihin mä laitan nää roskat.
Mietin siis, tunnistaisiko joku omaa kokemusta ja kertoisi, miten lapsi ehkä jokee minut?
Mies erosi silloin, kun lapset olivat 5 ja 3. Minä tulin kuvioon pari vuotta myöhemmin. Ja nyt siis viitisen vuotta uusperheenä. En muuten vietä aikaa heidän kanssaan kuin ruokapöydässä. No, kesälomalla he olivat viikon meidän mökillä, niin silloin olin mukana enemmän. Kuvio on usein tämä: Lähden viikonloppuaamuisin liikkeelle ennen kuin he heräävät. Ip teen ruoan ja syömme. Illalla he ovat omissa huoneissaan padeillä, kun olemme kaikki kotona.
Olen omasta mielestäni ihan asiallinen ja ystävällinen.
En kysy, mitä pitäisi tehdä toisin, vasn kysyn lapsen näkökulmaa.
Kommentit (250)
Ap. Sinä olet tullut lasten äidin tilalle. Se on todennäköisin syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jänniä nämä mielipiteet. On vain ääripäitä:
1) Äitipuolen pitää yrittää kaikkensa, kuten rakentaa majaa 13-vuotiaan kanssa, jotta lapset tykkäisivät ja viihtyisivät. Hänen tulee olla empaattinen, asettua lasten asemaan, uhrata aikansa lasten eteen. Pitää suunnitella illaksi yhteisiä menoja, mitä kaikkea kivaa voisi tehdä.
2) Äitipuolta ei saa edes kutsua äitipuoleksi eikä saa mennä samaan ruokapöytäänkään. Eikä missään nimessä kysyä yhtään kysymystä. Pitää tietää paikkansa, että on vain joku, joka tullut isän mukana. Äitipuolen asenneongelma kaivetaan rivien välistä.
Siis tämä on vuoden OUDOIN ketju!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo kirjoittajien äitipuoliviha kumpuaa?
Luulisi, että viimeistään teini-iän jälkeen alkaisi ymmärtää asioita laajemmin eikä vaan sokeasti hokisi äitipuolta syyllisenä kaikkeen.
Lapsellista käytöstä aikuiselta. Erosta kipuilevalta lapselta sen voisi ymmärtää, jos lapsi todella tarvitsisi esimerkiksi jonkinlaista apua perhetilanteensa käsittelyyn. Mutta että aikuiselta.
Aloittaja kysyikin mille lapsesta tuntuu tuossa tilanteessa. Eiköhän täällä suurin osa ole tilanteet jo käsitellyt viimeistään aikuisena, mutta kyse oli tosiaan lapsen tuntemuksista siinä tilanteessa.
Tuntuu siltä, että aloittajan kysymys osui ja upposi. Vastaajat todella uppoutuivat lapsen asemaan. Siis siihen, millainen asema heillä oli lapsena.
Jos lähtisin parisuhteeseen ihmisen kanssa jolla on lapsia, tekisin kaikkeni että saisin heihin rakennettua mahdollisimman hyvät ja lämpimät välit. Kaikki te joille kumppanin lapset on ongelma, pariutukaa lapsettomien kanssa.
Kyllä tutustuminen lapseen on vain ja ainoastaan aikuisen vastuulla.
AP tapaa lapsia kahtena viikonloppuna kuukaudessa. Onko se 4 vai 6 päivää kuukaudessa.
Miten voi tulla burnout jos tekee jotain lasten kanssa 4-6 päivänä kuukaudessa. Siinä jää yli 20 päivää omiin asioihin ja mummosta huolehtimiseen.
Niissä aikuisiässä lapsissa ei kannata roikkua liikaa, vaan antaa heidän elää omalla tavallaan. Silloin vain auttaa jos he pyytävät apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, minulla oli ihana isäpuoli joka paistoi lettuja ja rakensi meille majoja, vei onkimaan ja haki kotiin yömenoista kun olin isompi. Lämmin ja ihana ihminen.
Hänen pojat oli 8- ja 10-vuotiaat kun meistä tuli uusperhe, minä 9-v. Oli ihana pappakin lapsilleni.
Joku teillä nyt mättää että lapset kokevat sinut etäiseksi, teetkö heidän kanssaan mitään yhteistä? Voisitko viettää aikaa vaikka erikseen kummankin kanssa, siinä voisi olla helpompi jutella ja lähentyä. Miten miehesi kokee tilanteen?Kuten aiemmin sanoin, niin en hae tilanteeseen muutosta. Mnulla on 84 v äiti, joka tarvitsee minua. Lisäksi minulla on kaksi aikuista lasta, jotka myös joskus tarvitsevat minua. Ja mikäli en halua unohtaa omasta hyvinvoinnista hyvinvoinnista huoehtimista, niin minun on toimittava niin kuin toimin. Saan burm outin, jos repeydyn vielä näiden lastenkin elämään.
Miehelle tämä on ok. Sanoo, että kyllä hän osaa lapsensa hoitaa.
Minä olen keskustelija. Omien lastenikin kanssa minä juttelin, juttelin ja juttelin samalla, kuin leivoimme. En muuten oikein osannut olla lasten kanssa, mutta tämä oli meidän juttumme. Nämä lapset eivät halua leipoa kanssani, eikä heidän kanssaan oikein tule juttua.
Vaikutat erittäin rasittavalta ja tuomitsevalta.
Miksi niiden vieraiden lasten pitäisi leipoa sinun kanssasi? Oikeesti.
Ei tarvitsekaan. Ei kai se ole tuomitsevaa, jos kerran tai kaksi viidessä vuodessa kysyy, haluatko leipoa???
Koko tämä kirjoittelusi on tuomitsevaa.
Ketä tuomitsen?
Olen sanonut, etten toimisi toisin. Enkä myöskään sano, että lasten tulisi toimia toisin. Kysyn vain, voisiko joku valoittaa lasten näkökulmaa.
Itse olin lapsena hyvin sosiaalinen ja tulin aikuista kohti. Kukaan aikuinen ei jäänyt minulle etäiseksi.
Tullaiset lapset on usein olleet hyväksikäytettyjä, he hakeutuvat aikuisen seuraan hakien hyväksyntää.
No terve :D sosiaalinen lapsi onkin nykyään hyväksikäytetty. Kaikkea sitä keksitäänkin. Lapsetkin vain tuppaa olemaan erilaisia. Toisia jännittää uudet aikuiset ja toiset tuppaa kaupassakin juttelemaan vieraille. Sitten on tuosta välimaastostakin. Ei taida olla kovin paljoa kokemusta lapsista.
Minulla on valitettavan paljon kokemusta lapsista, jotka "tulevat aikuista kohti". He ovat kaikki hyväksikäytettyjä ja kohtaan heitä terveydenhuollossa.
No ehkä tapaat siellä kaikkein ikävimmät "tapaukset" ja katselet sen läpi kaikkea. Kyllä lapsissa on myös sellaisia, jotka ovat rohkeita ja sosiaalisia, joskus ko lapset vaikuttavat "pikkuvanhoilta". En nyt heti leimaisi puheliaita ja avoimia lapsia hyväksikäytetyksi. Tuo on jopa vaarallinen yleistys.
Jos lapsi ei tee eroa tuttujen ja vieraiden ailuisten välillä, hänellä on häiriintynyt kiintymyssuhde.
Tieteellinen fakta se on.
Olet nyt fakkiutunut tuohon teoriaasi. En saanut nyt ap:sta ihan sellaista kuvaa, että tuollaisesta olisi kyse.
Mutta ihan kokemuksesta omienkin lasteni kohdalla tiedän, että lapsissa on eroja, miten suhtautuvat aikuisiin. Toinen pieni lapsi juttelee vaivattomasti vieraallekin aikuiselle (oman vanhemman seurassa) ja toinen kivettyy täysin hänelle suunnatusta huomiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo kirjoittajien äitipuoliviha kumpuaa?
Luulisi, että viimeistään teini-iän jälkeen alkaisi ymmärtää asioita laajemmin eikä vaan sokeasti hokisi äitipuolta syyllisenä kaikkeen.
Lapsellista käytöstä aikuiselta. Erosta kipuilevalta lapselta sen voisi ymmärtää, jos lapsi todella tarvitsisi esimerkiksi jonkinlaista apua perhetilanteensa käsittelyyn. Mutta että aikuiselta.
Aloittaja kysyikin mille lapsesta tuntuu tuossa tilanteessa. Eiköhän täällä suurin osa ole tilanteet jo käsitellyt viimeistään aikuisena, mutta kyse oli tosiaan lapsen tuntemuksista siinä tilanteessa.
Ja alkoi sitten haukkua lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, ketjuun onkin tunkenut näitä äitipuolimollaajia, keiden mielestä äitipuoli ei kuulu millään tavalla perheeseen ja että äitipuolen pitäisi vaan olla hiljaa ja näkymätön taustailija, jolla ei ole sanomista mihinkään.
Oletteko jumiutuneet omaan lapsuuteen missä koitte negatiivisia tunteita äitipuolianne kohtaan ja vellotte vieläkin siinä harmissa, kun vanhemmalla olikin uusi puoliso?
Ei sitä omien vanhempien eroa tarvitse loppuelämää kiukutella, varsinkaan muille ihmisille.Tämä on aivan käsittämätön vihapuheketju. Ap on neutraali ja puhuu faktoilla. Tunteella vastataan. Mielenkiintoinen ilmiö.
Niinpä.
Ja oikein huutaa läpi se oma kiukkuinen ja lapsellinen asenne yleisesti äitipuolia kohtaan.
Eiköhän nämä tämän palstan äitipuolivihaajat ole pääsääntöisesti eronneita äitejä, jotka on katkeria kumppanin uudesta puolisosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo kirjoittajien äitipuoliviha kumpuaa?
Luulisi, että viimeistään teini-iän jälkeen alkaisi ymmärtää asioita laajemmin eikä vaan sokeasti hokisi äitipuolta syyllisenä kaikkeen.
Lapsellista käytöstä aikuiselta. Erosta kipuilevalta lapselta sen voisi ymmärtää, jos lapsi todella tarvitsisi esimerkiksi jonkinlaista apua perhetilanteensa käsittelyyn. Mutta että aikuiselta.
Aloittaja kysyikin mille lapsesta tuntuu tuossa tilanteessa. Eiköhän täällä suurin osa ole tilanteet jo käsitellyt viimeistään aikuisena, mutta kyse oli tosiaan lapsen tuntemuksista siinä tilanteessa.
Tuntuu siltä, että aloittajan kysymys osui ja upposi. Vastaajat todella uppoutuivat lapsen asemaan. Siis siihen, millainen asema heillä oli lapsena.
Ja sitähän kysyttiin, niin mikäs tässä nyt on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT mutta moni ketjussa sanoo että jutteluyritykset on urkkimista ja utelua, miten saadaan keskustelua aikaan jos toiselta osapuolelta ei voi mitään kysyä? Tivaaminen toki asia erikseen.
Ja yleisestikin hyvä lasten oppia keskustelutaitoja.
Joo, en myöskään ymmärrä, miten näiden pitäisi joidenkin mielestä olla.
Tuollahan vaan tietoisesti opetetaan lapsista tuppisuita, jotka ei puhu oma-aloitteisesti mitään kenellekään. Nämä lapset kun ei edes ole mitään pieniä, vaan teini ja esiteini. Kyllä tuon ikäisen jo pitäisi pystyä tai ainakin opetella kommunikoimaan muidenkin ihmisten kuin vain omien vanhempien kanssa, vaikka olisikin ujo ja arka lapsi. Vaikeaa tulee olemaan elämässä, jos totutetaan siihen, että aina haluteesaan voi vetäytyä omaan kuoreensa puhumattomana. Tai kaihan sitä voi, muttei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo kirjoittajien äitipuoliviha kumpuaa?
Luulisi, että viimeistään teini-iän jälkeen alkaisi ymmärtää asioita laajemmin eikä vaan sokeasti hokisi äitipuolta syyllisenä kaikkeen.
Lapsellista käytöstä aikuiselta. Erosta kipuilevalta lapselta sen voisi ymmärtää, jos lapsi todella tarvitsisi esimerkiksi jonkinlaista apua perhetilanteensa käsittelyyn. Mutta että aikuiselta.
Aloittaja kysyikin mille lapsesta tuntuu tuossa tilanteessa. Eiköhän täällä suurin osa ole tilanteet jo käsitellyt viimeistään aikuisena, mutta kyse oli tosiaan lapsen tuntemuksista siinä tilanteessa.
Tuntuu siltä, että aloittajan kysymys osui ja upposi. Vastaajat todella uppoutuivat lapsen asemaan. Siis siihen, millainen asema heillä oli lapsena.
Siltä näyttää.
Kysyi ensin lapsen näkökulmaa, mutta olisi ehkä halunnut erilaisia vastauksia.
Aika moni näyttää vetäneen herneet nenään siitä, että vastaukset olivat vääränlaisia. Lapsen näkökulmaa ei enää halutakaan jos se ole sateenkaaria ja päivänpaistetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT mutta moni ketjussa sanoo että jutteluyritykset on urkkimista ja utelua, miten saadaan keskustelua aikaan jos toiselta osapuolelta ei voi mitään kysyä? Tivaaminen toki asia erikseen.
Ja yleisestikin hyvä lasten oppia keskustelutaitoja.Joo, en myöskään ymmärrä, miten näiden pitäisi joidenkin mielestä olla.
Tuollahan vaan tietoisesti opetetaan lapsista tuppisuita, jotka ei puhu oma-aloitteisesti mitään kenellekään. Nämä lapset kun ei edes ole mitään pieniä, vaan teini ja esiteini. Kyllä tuon ikäisen jo pitäisi pystyä tai ainakin opetella kommunikoimaan muidenkin ihmisten kuin vain omien vanhempien kanssa, vaikka olisikin ujo ja arka lapsi. Vaikeaa tulee olemaan elämässä, jos totutetaan siihen, että aina haluteesaan voi vetäytyä omaan kuoreensa puhumattomana. Tai kaihan sitä voi, muttei kannata.
MIKSI sen lapsen pitäisi jutella just tälle vieraalle ihmiselle, jota näkevät harvakseltaan ja jota eivät itse ole millään tavoin valinneet elämäänsä?
Ja mistä ihmeestä syntyy käsitys että nämä lapset puhuisi vain omille vanhemmilleen???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, minulla oli ihana isäpuoli joka paistoi lettuja ja rakensi meille majoja, vei onkimaan ja haki kotiin yömenoista kun olin isompi. Lämmin ja ihana ihminen.
Hänen pojat oli 8- ja 10-vuotiaat kun meistä tuli uusperhe, minä 9-v. Oli ihana pappakin lapsilleni.
Joku teillä nyt mättää että lapset kokevat sinut etäiseksi, teetkö heidän kanssaan mitään yhteistä? Voisitko viettää aikaa vaikka erikseen kummankin kanssa, siinä voisi olla helpompi jutella ja lähentyä. Miten miehesi kokee tilanteen?Kuten aiemmin sanoin, niin en hae tilanteeseen muutosta. Mnulla on 84 v äiti, joka tarvitsee minua. Lisäksi minulla on kaksi aikuista lasta, jotka myös joskus tarvitsevat minua. Ja mikäli en halua unohtaa omasta hyvinvoinnista hyvinvoinnista huoehtimista, niin minun on toimittava niin kuin toimin. Saan burm outin, jos repeydyn vielä näiden lastenkin elämään.
Miehelle tämä on ok. Sanoo, että kyllä hän osaa lapsensa hoitaa.
Minä olen keskustelija. Omien lastenikin kanssa minä juttelin, juttelin ja juttelin samalla, kuin leivoimme. En muuten oikein osannut olla lasten kanssa, mutta tämä oli meidän juttumme. Nämä lapset eivät halua leipoa kanssani, eikä heidän kanssaan oikein tule juttua.
Vaikutat erittäin rasittavalta ja tuomitsevalta.
Miksi niiden vieraiden lasten pitäisi leipoa sinun kanssasi? Oikeesti.
Ei tarvitsekaan. Ei kai se ole tuomitsevaa, jos kerran tai kaksi viidessä vuodessa kysyy, haluatko leipoa???
Koko tämä kirjoittelusi on tuomitsevaa.
Ketä tuomitsen?
Olen sanonut, etten toimisi toisin. Enkä myöskään sano, että lasten tulisi toimia toisin. Kysyn vain, voisiko joku valoittaa lasten näkökulmaa.
Itse olin lapsena hyvin sosiaalinen ja tulin aikuista kohti. Kukaan aikuinen ei jäänyt minulle etäiseksi.
Tullaiset lapset on usein olleet hyväksikäytettyjä, he hakeutuvat aikuisen seuraan hakien hyväksyntää.
No terve :D sosiaalinen lapsi onkin nykyään hyväksikäytetty. Kaikkea sitä keksitäänkin. Lapsetkin vain tuppaa olemaan erilaisia. Toisia jännittää uudet aikuiset ja toiset tuppaa kaupassakin juttelemaan vieraille. Sitten on tuosta välimaastostakin. Ei taida olla kovin paljoa kokemusta lapsista.
Minulla on valitettavan paljon kokemusta lapsista, jotka "tulevat aikuista kohti". He ovat kaikki hyväksikäytettyjä ja kohtaan heitä terveydenhuollossa.
No ehkä tapaat siellä kaikkein ikävimmät "tapaukset" ja katselet sen läpi kaikkea. Kyllä lapsissa on myös sellaisia, jotka ovat rohkeita ja sosiaalisia, joskus ko lapset vaikuttavat "pikkuvanhoilta". En nyt heti leimaisi puheliaita ja avoimia lapsia hyväksikäytetyksi. Tuo on jopa vaarallinen yleistys.
Jos lapsi ei tee eroa tuttujen ja vieraiden ailuisten välillä, hänellä on häiriintynyt kiintymyssuhde.
Tieteellinen fakta se on.
Olet nyt fakkiutunut tuohon teoriaasi. En saanut nyt ap:sta ihan sellaista kuvaa, että tuollaisesta olisi kyse.
Mutta ihan kokemuksesta omienkin lasteni kohdalla tiedän, että lapsissa on eroja, miten suhtautuvat aikuisiin. Toinen pieni lapsi juttelee vaivattomasti vieraallekin aikuiselle (oman vanhemman seurassa) ja toinen kivettyy täysin hänelle suunnatusta huomiosta.
Ja ap kertoi hakeutuneensa yksin estoitta kaikkein mahdollisten vieraiden aikuisten seuraan jotka kiinni sai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT mutta moni ketjussa sanoo että jutteluyritykset on urkkimista ja utelua, miten saadaan keskustelua aikaan jos toiselta osapuolelta ei voi mitään kysyä? Tivaaminen toki asia erikseen.
Ja yleisestikin hyvä lasten oppia keskustelutaitoja.Joo, en myöskään ymmärrä, miten näiden pitäisi joidenkin mielestä olla.
Tuollahan vaan tietoisesti opetetaan lapsista tuppisuita, jotka ei puhu oma-aloitteisesti mitään kenellekään. Nämä lapset kun ei edes ole mitään pieniä, vaan teini ja esiteini. Kyllä tuon ikäisen jo pitäisi pystyä tai ainakin opetella kommunikoimaan muidenkin ihmisten kuin vain omien vanhempien kanssa, vaikka olisikin ujo ja arka lapsi. Vaikeaa tulee olemaan elämässä, jos totutetaan siihen, että aina haluteesaan voi vetäytyä omaan kuoreensa puhumattomana. Tai kaihan sitä voi, muttei kannata.
MIKSI sen lapsen pitäisi jutella just tälle vieraalle ihmiselle, jota näkevät harvakseltaan ja jota eivät itse ole millään tavoin valinneet elämäänsä?
Ja mistä ihmeestä syntyy käsitys että nämä lapset puhuisi vain omille vanhemmilleen???
Miksi sen lapsen pitäisi oppia käytöstapoja tai muiden ihmisten huomioimista?
Ei lapsi päätä vanhempien parisuhteista, sen tekee aikuiset ihan itse.
Ihan pikkuruisen vihaa äitipuolia kohtaan tuntuu nyt olevan tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT mutta moni ketjussa sanoo että jutteluyritykset on urkkimista ja utelua, miten saadaan keskustelua aikaan jos toiselta osapuolelta ei voi mitään kysyä? Tivaaminen toki asia erikseen.
Ja yleisestikin hyvä lasten oppia keskustelutaitoja.Joo, en myöskään ymmärrä, miten näiden pitäisi joidenkin mielestä olla.
Tuollahan vaan tietoisesti opetetaan lapsista tuppisuita, jotka ei puhu oma-aloitteisesti mitään kenellekään. Nämä lapset kun ei edes ole mitään pieniä, vaan teini ja esiteini. Kyllä tuon ikäisen jo pitäisi pystyä tai ainakin opetella kommunikoimaan muidenkin ihmisten kuin vain omien vanhempien kanssa, vaikka olisikin ujo ja arka lapsi. Vaikeaa tulee olemaan elämässä, jos totutetaan siihen, että aina haluteesaan voi vetäytyä omaan kuoreensa puhumattomana. Tai kaihan sitä voi, muttei kannata.
MIKSI sen lapsen pitäisi jutella just tälle vieraalle ihmiselle, jota näkevät harvakseltaan ja jota eivät itse ole millään tavoin valinneet elämäänsä?
Ja mistä ihmeestä syntyy käsitys että nämä lapset puhuisi vain omille vanhemmilleen???
Miksi sen lapsen pitäisi oppia käytöstapoja tai muiden ihmisten huomioimista?
Ei lapsi päätä vanhempien parisuhteista, sen tekee aikuiset ihan itse.
Ei nuo lapset ole millään tavoin huonokäytöksisiä.
Lapset päättävät kyllä ihan itse, kenen aikuisen kokevat läheiseksi ja kenen eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tuossa on se uusperhe. Sulla on mies, jonka lapset kyläilee harvakseltaan, eikä mitään uusperhettä.
Anna lasten olla isänsä kanssa ja unohda itsesi hetkeksi.
No, tätä juridisesti kutsutaan uusperheeksi.
Jos luit ylläolevan kirjoitukseni niin näet, että nimenomaan annan lasten olla isänsä kanssa.
Mikä tämän aloituksen motiivi nyt sitten oli?
Aloituksen motiivi taisi olla hyväksynnän hakeminen omalle toiminnalle. Ehkä myös lasten haukkuminen - kun ovat niin etäisiä ja puhumattomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, minulla oli ihana isäpuoli joka paistoi lettuja ja rakensi meille majoja, vei onkimaan ja haki kotiin yömenoista kun olin isompi. Lämmin ja ihana ihminen.
Hänen pojat oli 8- ja 10-vuotiaat kun meistä tuli uusperhe, minä 9-v. Oli ihana pappakin lapsilleni.
Joku teillä nyt mättää että lapset kokevat sinut etäiseksi, teetkö heidän kanssaan mitään yhteistä? Voisitko viettää aikaa vaikka erikseen kummankin kanssa, siinä voisi olla helpompi jutella ja lähentyä. Miten miehesi kokee tilanteen?Kuten aiemmin sanoin, niin en hae tilanteeseen muutosta. Mnulla on 84 v äiti, joka tarvitsee minua. Lisäksi minulla on kaksi aikuista lasta, jotka myös joskus tarvitsevat minua. Ja mikäli en halua unohtaa omasta hyvinvoinnista hyvinvoinnista huoehtimista, niin minun on toimittava niin kuin toimin. Saan burm outin, jos repeydyn vielä näiden lastenkin elämään.
Miehelle tämä on ok. Sanoo, että kyllä hän osaa lapsensa hoitaa.
Minä olen keskustelija. Omien lastenikin kanssa minä juttelin, juttelin ja juttelin samalla, kuin leivoimme. En muuten oikein osannut olla lasten kanssa, mutta tämä oli meidän juttumme. Nämä lapset eivät halua leipoa kanssani, eikä heidän kanssaan oikein tule juttua.
Vaikutat erittäin rasittavalta ja tuomitsevalta.
Miksi niiden vieraiden lasten pitäisi leipoa sinun kanssasi? Oikeesti.
Ei tarvitsekaan. Ei kai se ole tuomitsevaa, jos kerran tai kaksi viidessä vuodessa kysyy, haluatko leipoa???
Koko tämä kirjoittelusi on tuomitsevaa.
Ketä tuomitsen?
Olen sanonut, etten toimisi toisin. Enkä myöskään sano, että lasten tulisi toimia toisin. Kysyn vain, voisiko joku valoittaa lasten näkökulmaa.
Itse olin lapsena hyvin sosiaalinen ja tulin aikuista kohti. Kukaan aikuinen ei jäänyt minulle etäiseksi.
Tullaiset lapset on usein olleet hyväksikäytettyjä, he hakeutuvat aikuisen seuraan hakien hyväksyntää.
No terve :D sosiaalinen lapsi onkin nykyään hyväksikäytetty. Kaikkea sitä keksitäänkin. Lapsetkin vain tuppaa olemaan erilaisia. Toisia jännittää uudet aikuiset ja toiset tuppaa kaupassakin juttelemaan vieraille. Sitten on tuosta välimaastostakin. Ei taida olla kovin paljoa kokemusta lapsista.
Minulla on valitettavan paljon kokemusta lapsista, jotka "tulevat aikuista kohti". He ovat kaikki hyväksikäytettyjä ja kohtaan heitä terveydenhuollossa.
No ehkä tapaat siellä kaikkein ikävimmät "tapaukset" ja katselet sen läpi kaikkea. Kyllä lapsissa on myös sellaisia, jotka ovat rohkeita ja sosiaalisia, joskus ko lapset vaikuttavat "pikkuvanhoilta". En nyt heti leimaisi puheliaita ja avoimia lapsia hyväksikäytetyksi. Tuo on jopa vaarallinen yleistys.
Jos lapsi ei tee eroa tuttujen ja vieraiden ailuisten välillä, hänellä on häiriintynyt kiintymyssuhde.
Tieteellinen fakta se on.
Olet nyt fakkiutunut tuohon teoriaasi. En saanut nyt ap:sta ihan sellaista kuvaa, että tuollaisesta olisi kyse.
Mutta ihan kokemuksesta omienkin lasteni kohdalla tiedän, että lapsissa on eroja, miten suhtautuvat aikuisiin. Toinen pieni lapsi juttelee vaivattomasti vieraallekin aikuiselle (oman vanhemman seurassa) ja toinen kivettyy täysin hänelle suunnatusta huomiosta.
Ja ap kertoi hakeutuneensa yksin estoitta kaikkein mahdollisten vieraiden aikuisten seuraan jotka kiinni sai.
Mistä ihmeestä näin olet lukenut? Minä olen lukenut koko tekstin, enkä huomannut, että ap "hakeutui" kenenkään seuraan, tai oli "estoitta", tai "hakeutui kaikkien mahdollisten vieraiden aikuisten seuraan". Olemmeko samassa ketjussa?
Uskomatonta. Olen aina ihmetellyt, mitä on se vihapuhe, josta aina puhutaan. Nyt minäkin tiedän.
Alue: Aihe vapaa
Aloittaja kysyikin mille lapsesta tuntuu tuossa tilanteessa. Eiköhän täällä suurin osa ole tilanteet jo käsitellyt viimeistään aikuisena, mutta kyse oli tosiaan lapsen tuntemuksista siinä tilanteessa.