Miesystävä on aina luonani enkä saa omaa aikaa
Ärsyttää niin julmetusti
Mieshen kanssa oltu yhdessä vuosi ja hän punkkaa luonani lähes joka yö. Silloin tällöin käy kotonaan katsomassa postit ja kastelemassa viherkasvit mutta ei ole yöpynyt siellä kuukausiin. Luonani osallistuu kotitöihin tasavertaisena (patisteltuna ja vähän aikaa sen jälkeen kun olen sanonut että saisi osallistua enemmän) ja maksaa puolet yhteisistä kustannuksista (sähkö, vesi, ruuat yms)
Kaipaisin kuitenkin älyttömästi omaa aikaa. Sitä että saisin olla rauhassa omassa kodissani ja tehdä mitä haluan tai olla tekemättä asioita. Nyt en voi esimerkiksi jättää siivoamatta koska saan valitusta siitä että miksi minä edellisviikolla sanoin että miehen pitää siivota jos itsekään en nyt jaksa niin tehdä. En voi myöskään kutsua ystävää kahville kävelyn jälkeen ilman että soitan ja kysyn että käyhän varmasti, oletko pukeissa. Ei siis sanoisi että en voi kutsua, mutta ärsyttää olla tilivelvollinen silti.
Olen luonnostani muut huomioon ottava, toisin kuin mies joka varmasti luo tämän ongelman. Siinä missä minä automaattisesti kysyn hänenkin mielipidettään, hän ei tajuaisi tehdä samaa. Mutta en vain osaa olla huomioimatta toista joka täällä kuitenkin on. Siksi olen ehdottanut, että mies menisi joskus vaikka viikoksi kotiinsa. Tästä ehdotuksesta alkaakin sitten kamala vinkuminen että eikö hän muka tee tarpeeksi ja vastahan hän maksoi kauppaostokset tai siivosi viemärit tai jotain muuta. Ja lopulta jos hän johonkin lähtee niin lähtee ovet paukkuen ja en voi nauttia siitä omasta ajasta kun olemme riidoissa.
Mitä helvettiä tässä nyt tekisi? Ärsyttää.
Niin ja minä olen päivät töissä 8h + tunti matkoihin, mies tekee sillä välin noin 6h etätöitä ja katsoo elokuvia tai pelaa tuomallaan pleikkarilla loppuajan. Hän siis saa joka arkipäivä omaa aikaa ja tuo on se asia jonka koen eniten epäreiluksi.
.
Kommentit (611)
Ap ja mies olleet vuoden yhdessä. Kirjaimellisesti.
Joillekin saattaa sopia, mutta vanhanaikaisen seurusteluajan puitteissa tutustutaan pikkuhiljaa ja opitaan tuntemaan toinen paremmin.
Myös kiintymys kasvaa ja rakkaus - jos sitä on - syvenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uppia! Vieläkö suhde on pitänyt? Mulla on itselläni kokemusta tuollaisista miesvauvoista, erona siinä että työtön oli, viipyili mun luona usen, mua väsytti monesti työpäivän jälkeen ja se oli minä joka kävin kaupassa,tein ruoat töitten jälkeen yms vaikka se olis ollut itse koko päivän mun kämpillä! Olin tosi poikki ja väsynyt usein ja sit kokoajan voivotteli. Sotki,ei korjannut jälkiään. Lopulta pistin stopin ja erottiin. Nyt mukava kun on siisti,puhdas koti eikä tarvitse noukkia likaisia vaatteita lattialta tai tiskata kun toinen ottaa joka kerta siis joka kerta uuden astian tai mukin kun juonut,eikä lisäksi ole syömässä koko jääkaappia tyhjäksi.
Mulla taas on kokemusta juuri tuollaisista naisvauvoista joskus tapaillutkin hetken sellaista kunnes selvisi miten sika ob. Vai pitäiskö sanoa nimityksenä laiskamadoista. Monella tutulla myös
Mietin että onko moni mies niiin pllun kipeä että ei haittaa jos nainen laiska ja saamaton lapamato kunhan bildee tulee. Niin tuo teksti vaikuttaa. Itse en ole niin kllin kipeä että katselin tuota menoa että itse käy töissä ja kustantaa kaiken ja toinen vaan laiskana pskana päivät pitkät.
Ties vaikka poikaystävä pyörittää air bnb toimintaa omassa kämpässään ja siksi vaan käy siellä välillä! :D
Olet siis hommannut normaalin parisuhteen vaikka kuitenkin halusit halusit on/off parisuhteen missä aika ajoin voit leikkiä sinkkua ja haet huomiota muilta miehiltä
Vierailija kirjoitti:
Olet siis hommannut normaalin parisuhteen vaikka kuitenkin halusit halusit on/off parisuhteen missä aika ajoin voit leikkiä sinkkua ja haet huomiota muilta miehiltä
Mistäs sinä tuon repäisit?!?
AP:n sanoin: "Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana."
Mies vaikuttaa elävän jo jonkinlaisessa avoliitossa. Kysy, miksi hän pitää omaa asuntoa turhan takia. Tai käske lähtemään sinne omaan kämppäänsä, jos et kerran halua mitään avoliittoa.
Miesvauva. Veikkaan että on aika nuori eikä koskaan ole itsenäistynyt kunnolla. Asunut kotona pitkään ja äiti passannut. Nyt ei osaa asua yksin ja on läheisriippuvainen. Itse lemppaisin. Ja turha surra hänen puolestaan, tuollaiset löytää aina seuraavan mamman helman, kunhan joku ruokkii ja paijaa. Jämähtänyt johonkin äiti-lapsi vaiheeseen. Hyi olkoon.
Otna asia puheeksi reippaasti, kuten aikauiset ihmiset.
tai jätä se s i k a
Asuuko ap Porvoossa. Aika hyvä provohan tämä oli.
En lukenut ketjusta (joka on jo vanhakin) kuin alun, mutta kommentoin kuitenkin.
Tuntuu, ettei apn (tuonhetkisessä?) parisuhteessa kommunikointi toimi hyvin. Puhumalla avoimesti ja rehellisesti asiat useimmiten aika tavalla selviävät. Ja jos toisen läsnäolo enemmänkin ärsyttää, suhdetta ei kannata jatkaa. Vaikka nykyään mitään parisuhdetta ei tarvitse jatkaa, jos ei halua, niin yhä on sitä asennetta, että kärvistellään huonoissa suhteissa. Ei kannattaisi.
Ap, I feel you. Minulla oli samankaltainen tilanne. Aloin seurustella poikaystäväni kanssa ja jo tyyliin kolmannella käynnillä hän toi kotiini kattiloita ynnä muuta tavaraa, minun kaappeihini. Oma vikani oli, kun en heti saanut sanotuksi, mutta kaikki oli alussa niin uutta ja olin kai arka sanomaan, ettei toinen pahoita mieltään.
Ajan kuluessa hän asusteli koko ajan luonani vaikka tosiaan hänelläkin oli oma koti. Muistan, kun tulin kotiin työpäivän jälkeen ja hän siellä makkarissa katseli telkkaria. Otti niin päähän! Yritin kauniisti muutaman kerran sanoa, että tykkäisin tehdä omia juttujani, käsitöitäni ja muita ihan vaan yksin eikä se tarkoita, etten sinusta pidä. Hän otti nämä aina huonosti, lähti suuttuneena eikä hänestä kuulunut pariin päivään mitään.
No silloin sain olla yksin, mutta harmitti, kun toinen suuttui joten eihän se kivalta tuntunut. Tätä jatkui pari vuotta ja oikeastaan tajusin, että en todellakaan halua muuttaa hänen kanssaan virallisesti yhteen. Olin joskus niin ahdistunut tilanteesta ja sanoin hänelle, että nyt tarvitsen pari päivää omaa aikaa, omassa kodissani. Hän suuttui ja siitä lähti pikkuhiljaa eroprosessi käyntiin. Oli aivan oikea päätös.
Annat kävellä itsesi yli. Rajat?
Elätkö miehen ehdoilla, sysäät itsesi syrjään? Kuten itse huomaat , onnellinen parisuhde se ei ainakaan ole.
Ihmisellä pitää olla selkärankaa ilmaista oma kantansa asioihin. Normaalissa tasa-arvoisessa suhteessa neuvotellaan, tullaan vastaan ja sovitellaan. Ei ihme että eroja tulee niin paljon kun ei saada suutaan auki eikä uskalleta ilmaista omia toiveita ja halua.
Jos et halua jalanjälkiä kasvoillesi, miksi makaat lattialla?
Terveen itsetunnon omaava mies ymmärtää ja on valmis kompromisseihin ja ottamaan huomioon toisen toiveet. Kerro mitä toivot ja tee selväksi että molemmat on otettava huomioon. Jos hän ei siihen pysty, mieti haluatko oikeasti elää senkaltaisen ihmisen kanssa?
mun emäntä halusi kans sitä omaa aikaa.niin kävinkin vielä hakemassa puhelimen kun unohtu niin oli iso ja paksu dildo pillussa kun hain puhelimen.enää en halua tollast ämmää nähdä.
Eipä ole Teillä kummoinen suhde jos ette voi avoimesti keskustella ja sopia kuinka paljon ja missä vietätte aikaa yhdessä ja erikseen.
Mulla oli aikanaan ihan sama ongelma tyttöystävän ja nykyisen vaimon kanssa. Molemmilla oli oma asunto, mutta tyttöystävä tunki lähes joka päivä luokseni ja nukkui luonani kaikki yöt. En siinä vaiheessa viitsinyt loukata ja ottaa asiaa puheeksi, vaikka ihan tosissani olisin kaivannut omaa aikaa ja rauhaa aina välillä. No vuosien aikana asiaan on turtunut, onneksi nykyään sen verran iso talo, että voi vetäytyä omiin oloihinsa.
Ihminen voi kaivata rauhaa ja omaa tilaa ilman, että suhteessa olisi mitään vikaa tai ongelmaa. En käsitä miten tästäkin asiasta saadaan täällä riita aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Susiparin (vuorovaikutus)ongelmia.
Mikä on susipari?
Et rakasta häntä.